Itachin viherpeukalointia (2009, 2010)

[itachi]

Hiljaista on.

Vitsillä multiin heittämäni vihannespaprikat venyivät ja rehevöityivät asuntoni hämärissä valtaviin mittoihin, mutta satoa en ole saanut. Niistäkään. Tästä vuodesta ei tullut minulle satovuotta, vaikka tepinit hitaan alkunsa jälkeen ovatkin kasvaneet melkoisiksi roikaleiksi. Kaksi kappaletta siis selvisi taimivaiheesta. Täysin vailla auringonvaloa, pelkän pikkuledin ja loistarin voimalla ei vain hedelmöidä. Heikko luonnonvalokin jää hyödyntämättä, sillä ikkunoista puskeva veto tappaisi kasvit valonpuutetta nopeammin. Joskus sitä miettii, millaiseen loukkoon on muuttanut.

Kelvottomista valo-olosuhteista huolimatta tai juuri valopaikkojen vähäisyydestä johtuen tila alkaa käydä olemattomiin. Vihannespaprikoita olen antanut jopa kissan turmeltaviksi ja toista siemenestä kasvattamaani tepiniä leikannut ankarasti. Ainoa vika on, että olen liiaksi kiintynyt rehuihini. Juurrutan pistokkaiksi lähes kaiken leikkaamani, eikä tilanne siten parane yhtään. Viime syksyinen äkkituho on kuitenkin vielä niin hyvin muistissa, että ilman varakappaleita en enää halua jäädä. Paprikakasvien lisäksi tilanteesta kärsivät puolitoistavuotias sitruuna, aitokissanminttu ja alle kuukauden ikäinen mangon taimi. Onkohan kroonisesta viherpeukaloinnista kärsiville tukiryhmiä?