Pidätkö vauvoista?

[Aji Inferno]

Lisää arvomaailman skannausta chiliviidakoissa!

[Caderusso]

Aji Infernohan on oikein vauhdissa tänä iltana 

Pidän aivan uskomattoman paljon omasta vauvastani, ainakin.
Harmi vaan että emäntä (maailmankusipäisinakkaikinäsaatananlehmävitunhelvetinkaksinaamainenlapamato-otus helvetin saatanan huoralutkasaatana) vei multa tytön, ilman mitään järkevää syytä...

[Aji Inferno]

Aji Infernohan on oikein vauhdissa tänä iltana 

Pidän aivan uskomattoman paljon omasta vauvastani, ainakin.
Harmi vaan että emäntä (maailmankusipäisinakkaikinäsaatananlehmävitunhelvetinkaksinaamainenlapamato-otus helvetin saatanan huoralutkasaatana) vei multa tytön, ilman mitään järkevää syytä...

Täytyyhän chilikansaa viihdyttää, eikös?

[TeemuT]

Juuri esikoulun aloittanut kummityttö on ainakin mitä ihanin tapaus. Omia tosin ei kyllä ole vielä siunaantunut, mutta vastaan tähän, että kyllä pidän.

[Tepi]

Suhtautumiseni vauvoihin on sama kuin omalla Mummollani...vauvat on ihan kivoja jos niitä ei tarvitse itse hoitaa  .

[Minbaari]

Oman lapsen syntymisen jälkeen, olen tykännyt vauvoista aina enemmissä määrin. Johtuu varmaan kun baby oli vauvana helpohko tapaus. Jos olisi ollut vaikeaa, niin en varmaan niin paljon. Vauvat ovat loistavia, mutta taaperot vielä mahtavampia kun ne alkavat tajuta maailman menosta vielä enemmän.

[wille]

Njaah, ei herätä mitään mullistavaa reaktiota suuntaan eikä toiseen.

[Ryhis]

Enpä juuri välitä. Onneksi ei ole omia!

[TunturiTiger]

En mä jaksa tyhjän takia tota eukkookaan nus... rakastella!

[jla1710]

Aji Infernohan on oikein vauhdissa tänä iltana 

Pidän aivan uskomattoman paljon omasta vauvastani, ainakin.
Harmi vaan että emäntä (***********************************) vei multa tytön, ilman mitään järkevää syytä...

Kannattaa aina muistaa, että parisuhde muodostuu kahdesta ihmisestä. Ja mielestäni tuo on erittäin rumaa kielen käyttöä lapsesi äidistä. Hänessä on varmaan ollut jotain positiivistakin kun olette lapsen yhdessä tähän maailmaan saattaneet. Uskon, että lapsesi äidillä on varmasti ollut erittäin hyvä syy omasta mielestään lähteä koska tuskimpa hän olisi muuten lähtenyt. Sinun on vain ehkä vaikea ymmärtää sitä...

[Aji Inferno]

Aji Infernohan on oikein vauhdissa tänä iltana 

Pidän aivan uskomattoman paljon omasta vauvastani, ainakin.
Harmi vaan että emäntä (***********************************) vei multa tytön, ilman mitään järkevää syytä...

Kannattaa aina muistaa, että parisuhde muodostuu kahdesta ihmisestä. Ja mielestäni tuo on erittäin rumaa kielen käyttöä lapsesi äidistä. Hänessä on varmaan ollut jotain positiivistakin kun olette lapsen yhdessä tähän maailmaan saattaneet. Uskon, että lapsesi äidillä on varmasti ollut erittäin hyvä syy omasta mielestään lähteä koska tuskimpa hän olisi muuten lähtenyt. Sinun on vain ehkä vaikea ymmärtää sitä...

Taitaa olla luontoäiti, joka useimmat vauvat saattaa elämään. Eli seksuaalinen vietti. Moni tekee "temput" täysin väärän ihmisen kanssa, koska himo pakottaa siihen. Ihminen, joka saa sinut näkemään pornoleffaa elävässä elämässä, ei useinkaan ole se, jonka kanssa olisi hyvä jakaa elämänsä - puhumattakaan vastuusta uudessa elämässä mallia lapsi. Suurempaa vastuuta ja päätöstä kun ei elämässä juuri voi olla...

Monissa kulttuureissa avioliitto ja lisääntyminen ovat pakollisia, eivät vaihtoehtoja. Täällä meillä voimme ainakin periaatteessa valita, lisäännymmekö kenen kanssa - vaiko ollenkaan. Se vain tuntuu täälläkin unohtuvan, että rakkaus toiseen ja isyyden/äitiyden hurja vastuu ovat osin täysin eri asioita. Eikä kaikista ihmisistä todellakaan *ole* esim. vanhemmiksi! Vaikka voivat olla mitä upeimpia ihmisiä muuten. Hyvä toveruus elämässä ja hyvän aviopuolison/vanhemman roolit eivät todellakaan välttämättä mahdu samaan ihmiseen, saati samaan pariin!

Moni ihminen muuttuu aivan toisenlaiseksi saatuaan lapsen (tai jo sanottuaan "tahdon"). Silloin aikanaan rakastuneista voi tosiaan tulla jopa toisiaan vihaavia ihmisiä, näyttää. Äkkiä kaikki on vain toisin. Surullinen juttu.

[TeemuT]

Tästä tuli mieleeni tarina lapsuuden ystävästäni. Hän oli seurustellut noin kaksi vuotta silloisen tyttöystävänsä kanssa ja tämä naikkonen alkoi ehdottelemaan lapsen tekemistä. Ystäväni mietti asiaa paljon ja jutteli siitä mm. minun kanssani, unohtamatta tietenkään keskusteluja oman tyttöystävänsä kanssa. Yksi ilta ystäväni sitten soitti mulle ja kyseli, että voisiko tulla käymään. No tottakai - mikäs siinä.

Siinä sitten juteltiin kaverin kanssa kyseisestä asiasta ja hän mietti paljon sitä, että onko vielä valmis moiseen ratkaisuun, joka koskee koko loppu elämää. Kaveri on kuitenkin vielä nuori ja hänellä on koulut kesken, sekä siihen päälle vielä samanaikaiset työt ja muut harrastukset. Hän kyllä rakasti tyttöystäväänsä hyvin paljon, mutta mietti myös sitä, että noin kaksi vuotta seurustelua ei ole vielä pitkä aika ja, että hän ei ole 100% varmaa, onko hän juuri se oikea.

Kaveri oli miettinyt asiaa pitkään ja käynyt lukuisat keskustelut tyttöystävänsä kanssa ja päätti, että vielä ei ole oikea hetki. Viikko tästä päätöksestä eteenpäin - kaverini tyttöystävä laittoi suhteen poikki. Noh, jälkeenpäin ajateltuna kaverini oli varsin tyytyväinen päätökseensä.

[Legoinsinööri]

Just niin ontopic...

Vaikea tuollaiseen on tietty kommentoida ilman mitään tietoa suhteen historiasta. Ainoa asia mikä mulle on jäänyt mieleen ovat olleet naapurin ahteriaan pyörittävä pyykkien ripustaja, avioero ja yh-milffi

Omasta kokemuksestani sanoisin, että jos suhde on ennen lasta ollut ihan vakaalla pohjalla niin kannattaa miettiä tarkkaan eroaikeita. Oma vaimoke ja lapsen äiti on itsekkin myöntänyt että raskausajan sekä synnytyksen jälkeen on hormonit heittäneet sellaista volttia että välillä saattaa vollottaa tv:n saippuasarjaa katsoessa ja välillä on valmis heittämään lasta seinään kun se ei lopeta huutamista. (Ei hätää. On sieltä myös myönnetty että nykyään on oppinut kävelemään vaikka parvekkeelle pariksi minuutiksi jos näin alkaa tuntemaan. Ei se lapsi itkuun kuole.) Tähän päälle kun viskataan lapsen ja työn aiheuttama stressi molemmille osapuolille niin tunteet on suhteessakin varmasti pinnassa ja asiat on hyvä miettiä rauhassa ennen mitään lopullista päätöstä.

[Ryhis]

En pidä ihmisistä jotka saavat vauvoja, vanhemmista tulee yhtäkkiä niin aikuisia, ettei mitään rajaa. 

Enkä ymmärrä sitä itkemistä, miten raskausaika on vaikeaa ja myöhemmin sitä itkemistä miten öisin ei nukuta ja päivisin vain kuunnellaan sitä kersan rääkymistä.

Hei miten olis kortsu?

Jos minä ostaisin jonkun läpimädän japsiauton vuodelta -70+? ja poraisin, miten se ei mene katsastuksesta läpi, mua pidettäisiin idioottina tai vähintäänkin turhasta kitisijänä.

En myöskään ymmärrä tuoreita vanhempia, jotka aina tilittävät miten saatanan vaikea on elää alle 1-vuotiaan kanssa. Pitää ostaa uusi auto kun vaunut eivät mahdu vanhaan, tarpeeksi iso auto maksaa liikaa. Sitten pitää tietenkin muuttaa isompaan asuntoon, vaikka ollaan rahattomia. Neliökin lisää tilaa riittää. Sitten itketään miten mahdotonta on muuttaa kun se parkuva nyytti on läsnä.

Huh huh.

Eräs tuttu sai (vahingossa) lapsen, noh aikaisemmin "rentona jätkänä" ja "huuliveikkona" tunnettu heppu rupesi pingottamaan AIVAN kaikesta. Pari viikkoa kakaran syntymän jälkeen homma ei ollutkaan vahinko, kuka sitä nyt virheitä tunnustaisi, tottakai työttömät urpot vailla asuntoa haluavat kakaran. Sitten oltiin NIIN VIIITUN aikuisia, ettei vanhoja tuttuja voitu morjestaa edes pihalla. Huh huh.

Ja sitten niitä prkeen ongelmia, pitää saada isompi auto, K-kaupassa ei voi käydä kun ei ole ramppia lastenvaunuille, ei voi käydä siellä kun pitää kantaa lastenvaunut, ei voida mennä bussilla kun on lastenvaunut, ei voi käydä kaljalla kun äiti ei voi olla lapsen kanssa yksin kahta tuntia, kun se on niin raskasta. Kännykkään ei voi vastata, ettei lapsi häiriinny yms jne.

Mutta viikon etelänmatkalle voitiin kyllä lähteä! Siis jumalauta, asiahan ei minulle kuulu, mutta MITÄ *****A ajattelee ihminen, joka ensin puolivuotta itkee MITEN EI VOI BUSSILLA KULKEA TAI PASKALLA KÄYDÄ KUN ON NIIN HANKALAA KUN ON LAPSI mutta tottakai voi viikoksi lähteä jonnekin salmonellaseudulle ilman kielitaitoa tms.?

Huh huh. Tää kaveri rupesi kerran avautumaan, miten lapsi mullistaa kaikki elämän prioriteetit ja pistää hommat tärkeysjärjestykseen ja antaa perspektiiviä yms. Taputin hemmoa olalle ja sanoin;

"Mua ei ole ennenkään työttömät vahinkofaijat neuvoneet elämässä ja se asia ei muutu tänäänkään."

Ei olla sen jälkeen puhuttu, onneksi urpo älysi muuttaa toiseen kaupunkiin 

[Legoinsinööri]

Vaimoke ainakin huomasi että kun jäi kotiin hoitamaan lasta niin vähintään ne yhteiset puheenaiheet vähenee kavereiden kanssa huomattavasti. Tämä ehkä ihan ymmärrettävää kun istuu kotona muksun kanssa kaikki päivät niin uusimmat uutiset rajoittuu just tasan siihen miten kiinteää ja minkä väristä kakkaa sieltä taas on tullutkaan.

Tunnen kyllä myös muutaman tuoreehkon äipän, jotka on ensin haluamalla ovat halunneet sitä lasta ja sen jälkeen jättävät vastuuntuntoa puhisten sen mukelon joka viikonloppu mummille hoitoon, jotta voivat lähteä baariin vetämään kännit.

Näiden lisäksi on myös tuo yksi tuttava joka on n. 40v sairaanhoitaja ja diabeetikko joka ei tästä yhdistelmästä huolimatta ole ikinä millään tavalla säädellyt ruokailutottumuksiaan. Se on nyt hommautunut raskaaksi jonkun puolituntemattoman äijän kanssa. Isukilla ei ole ilmeisesti mitään mielenkiintoa lapsen hankkimiseen. Lääkärin mukaan sen diabeteksen hoitamattomuuden takia nainen todennäköisesti sokeutuu ja lapsesta tulee enemmän tai vähemmän vammainen raskauden aikana. Tästä huolimatta nainen on päättänyt että ehkä se saa vammaisesta lapsesta elämäänsä tarkoitusta sokeana yh-äippänä...

[hessi]

Itsellä kaksi aikuista "vauvaa" ja varmaan monta itkua on matkan varrella väännetty, niin mistään hinnasta en näistä kahdesta luopuisi.
Enkä myöskään heidään isäänsä hauku, enkä uskon hänenkään minua nimittelevän, ilman häntä ei nämä kaksi lasta olisi sitä mitä ovat!
Kaksi aivan ihanaa nuorta aikuista.
Ja niitä lapsenlapsia tulee jos tulee, se on heidän oma päätöksensä ja varmasti niistä vauvoista pidän aivan yhtä paljon kuin omistanikin.
Mikään vauva ihminen en varsinaisesti ole, en menee vieraille vaaveille lipertelemään ja sukulaisten vauvoja ihailen mielummin kauenmpaa.
Kunpa pienten lasten vanhemmat ymmärtäisivät kuinka pienen hetken he ovat pieniä vaaveja ja nauttisivat siitä!

[PP]

Onhan ne ihan jees ja enemmänkin. Välillä tuon oman on 2,5 veen vaihtaisi mieluummin takaisin vauvaksi, mutta parempi näin. Lapsen kasvun ja oppimisen seuraaminen on vaan niin uskomattoman hienoa.

[Minbaari]

Tää on just tätä. Itse en ainakaan halua muuttua toiseksi ihmiseksi kuin mikä olen. Ei se lapsen tulo maailmaan minua muuta vaikka voissa paistaisi. Ainoastaan elämääni on tullut lisää hienoja ja mahtavia juttuja kun saa seurata taaperon kehittymistä. En tajua miksi jotkut ihmiset, jopa jotkut nuoret aikuiset passivoituvat ja vakavoituvat saatuaan lapsen. Tunnen muutaman perheen joiden kohdalla on käynyt juuri niin, eikä käy kateeksi. Helkkari jos tahtoisin kuolla tylsyyteen ottaisin mallia tuosta perheestä, mutta kun en tahdo niin en tahdo.

Omat vanhoilliset vanhemmat ovat myös hyvä esimerkki hieman tylsistä aikuisista. Ovat aina välillä paasaamassa minulle, että "aikuistuisit jo pikkuhiljaa". "Tai pitäiskö sinun hieman rauhoittua kun on lapsikin ja kaikkea.."  Kyllä mulla järki pysyy päässä, ettei tule lapselle opetettua huonoja käytöstapoja ja niin edelleen. Haluan kuitenkin nauttia elämästä eikä lapsi sitä asiaa muuta. 

[Aji Inferno]

Taitaa tosiaan olla luontoäidin meihin sisään rakentama mekanismi, joka saa useimmat meistä ottamaan uuden minän, uuden roolin, vaikkapa "vahinkolapsen" suhteen. Olen itsekin nähnyt läheltä saman: isä, joka ei kerta kaikkiaan halunnut lapsia, on nyt 4 lapsen isä (ja aina "vahingossa"), mutta nyt väittäen etteivät ne asiat olleet vahinkoja. Kyllä ne olivat. Tai paremminkin: naisten (useiden) järjestämiä "vahinkoja". Unohdettu pilleri, jne. Mutta tuollaisesta ei kai selviä järjissään, ellei siihen sopeudu. Ja luojan kiitos tämänkin ihmisen lapsille: tuttuni on nyt aivan loistava isä!

Sitä kyllä silti jaksan ihmetellä, miten moni sanoo että "lapsi muuttaa arvomaailman ja aivan kaiken". Epäilemättä niin käy, ainakin monelle ellei lähes kaikille. Kuten aiemmin todettiin, moni muuttuu hetkessä aivan pirun "aikuiseksi" - aivan toiseksi ihmiseksi. Ehkä se on tarkoituksenmukaista luontoäidin kannalta: suhteet ns. tarpeettomiin ihmisiin ja asioihin katkaistaan. Kaikki huomio kiinnittyy jälkikasvun kasvattamiseen ja suojeluun - jotta nämä saisivat uutta jälkikasvua...

Carlos Castanedan (loistavissa) kirjoissa intiaanishamaanit toteavat kirjoittajalle, että jokainen lapsi on poissa omasta elinvoimastasi. Mistäs muualta se energia uuteen elämään tulisi? He väittävät myös, että tämä suhde lapseen on elinikäinen voimaa vievä (ehkä myös tuova?) linkki.

Jos energia on maailmankaikkeudessa vakio - ja jokainen olento on vain energiaa, niin...

Pistää kumminkin miettimään. Monissa filosofioissa selibaatti on vaadittu asia ns. korkeampien asioiden tavoittamiseen. Ehkei se ole ihan pelkkää sattumaa. Ehkäpä ihmisellä on kaksi tietä: joko lisääntyä, tai sitten käyttää sama energia johonkin... muuhun.

Siinäpä puutaheinää (?) täksi illaksi/yöksi!

[Ryhis]

Taitaa tosiaan olla luontoäidin meihin sisään rakentama mekanismi, joka saa useimmat meistä ottamaan uuden minän, uuden roolin, vaikkapa "vahinkolapsen" suhteen.

Kuten aiemmin todettiin, moni muuttuu hetkessä aivan pirun "aikuiseksi" - aivan toiseksi ihmiseksi. Ehkä se on tarkoituksenmukaista luontoäidin kannalta: suhteet ns. tarpeettomiin ihmisiin ja asioihin katkaistaan. Kaikki huomio kiinnittyy jälkikasvun kasvattamiseen ja suojeluun - jotta nämä saisivat uutta jälkikasvua...

Jos ei viitsi edes kadulla moikata tuttuja kahden viikon isyyden jälkeen, niin kyllä se on mitä puhtainta kusipäisyyttä eikä mitään "vastuunottoa ja vanhemmuutta".

Kyllä tuo kusipäisyys on jokaisessa ihmisessä sisäänrakennettuna, se laukeaa eri aikaan ja eri syistä eri ihmisissä. Kotoa pois muuttaminen, ensimmäinen oma asunto, oma auto, ajokortti, kaveriporukan ensimmäinen 18-vuotta täyttänyt. Syitä on monia.

Erikoista on myös se, että osa kusipäiksi muuttuneista ihmisistä voidaan "palauttaa" takaisin siihen mukavampaan olomuotoon. Jos kusipäälle täräyttää kylmät faktat päin näköä se joko lopettaa kusipäisyyden tai vajoaa siihen syvemmälle, pistää välit poikki ja muuttaa toiseen kaupunkiin.