Avioliitto

[Aji Inferno]

...Antaa palaa!

[Poppamies Tuliliemi]

Ajatuksena kaunis, ja onhan siinä taloudellinenkin puoli mukana (verotus- ja perintöseikat) mutta en näe sitä minään sosiaalisena pakkona ihmisille. Häät on kyl mukavia juhlia, ja toimiva avioliitto on hyvä pohja perheen perustamiselle myös, minusta. Ei sillä että avoliitto sen huonompi olisi, jotenkin vaan tuntuu siltä että kun vanhemmat näyttää esimerkkiä vuosikymmeniä kestäneestä rakkaudesta ja sitoutumisesta niin se voisi kannustaa lapsiakin uskomaan moisten asioiden olemassaoloon.

[pak]

Omani oli fiasko.
Ehkä siitä johtuen hieman kyynisenä vastasin Perseestä, syvältä ja poikittain.

[Kärsä Babar]

Miksi pilata hyvää parisuhdetta menemällä naimisiin

[ruuhonen]

Miksi pilata hyvää parisuhdetta menemällä naimisiin

Vanhan vitsin mukaan siten voi tehdä kissasta lehmän

[Riiviö]

Ja pari muuta kyynistä vanhaa vitsiä; Hääyön ihme= illalla nukahtaa prinsessan viereen, aamulla herää noita-akan vierestä...
  Parasta ennen-päivämäärä lukee sormuksen sisällä.
Mutta siis hyvin on pärjätty ilman moista muodollisuutta, ja helpompi on pistää lusikat jakoon, jos asiat menee siihen pisteeseen. Ei se huono parisuhde ole hyvä kasvualusta lapsille, vaikka olis papin aamenella käytykin.

[Aji Inferno]

En kyllä häitä kehuisi mukaviksi juhliksi. Enimmäkseen aivan rikollisen tylsiä ja teennäisiä tilaisuuksia, joissa puhutaan ja kuullaan loputtomasti täyttä hevonpaskaa... Alkaen papin paasauksista malliin "vaimon on oltava kuuliainen miehelleen" ja muuta sontaa, joka vedonnee perinteisiin ja  uskonnollisiin mieliin, mutta kuuluisi muutoin sinne minne aurinko ei paista...

Onneksi jotkut ovat omanneet rohkeutta muuttaa tuonkin show:n kaavan ja keksineet jotain oikeasti hauskaa, kuten fantasiateemoja, ja jättäneet uskonnolliset teemat syrjään. Mutta jokaiselle makunsa mukaan, niinhän se on. Chilihäissä voisi olla jo jotain tolkkua! Soittamaan vaikka mainio Amberian Dawn heviryhmä, häävalssin kaltaiset asiat 3AM-kastikkeella alapesun uhalla kielletty, ja kaikki typerät leikit perseeseen. Ja jos papin olisi pakko olla paikalla, soittakoon sähkökitaraa!

Hmm... ehkäpä entinen kollegani oli oikeassa todetessaan, että kaltaisteni ihmisten on todella parasta pysyä sinkkuina! :-)

[Aji Inferno]

Ja pari muuta kyynistä vanhaa vitsiä; Hääyön ihme= illalla nukahtaa prinsessan viereen, aamulla herää noita-akan vierestä...
  Parasta ennen-päivämäärä lukee sormuksen sisällä.
Mutta siis hyvin on pärjätty ilman moista muodollisuutta, ja helpompi on pistää lusikat jakoon, jos asiat menee siihen pisteeseen. Ei se huono parisuhde ole hyvä kasvualusta lapsille, vaikka olis papin aamenella käytykin.

Bobby Barella oli loistava biisi: "I've never gone to bed with an ugly woman, but I surely woke up with a few"...  Minkä Freukkarit käänsivät mainiosti suomeksi. Olikohan kyse tuollaisesta hääyöstä?

Hmmm.... jostain syystä sana "parisuhde" haiskahtaa Viivi & Wagner -keskusteluille: "Kulta, meidän parisuhteemme ei kehity mihinkään suuntaan!"  Ja on siksi ainaisessa uhassa joutua tämän foorumin ainutlaatuisen, joidenkin vihaaman käänteisen sanafiltterin uhriksi!

[MasaT]

Avioliitto on yksi hyvä esimerkki miten meitä manipuloidaan. Parisuhdehan ei sitä vaadi.

[Janne]

Naimisiin voi mennä jos sitä haluaa, mutta jonkun perinteen velvoittamana solmittu pakkoavioliitto on aika kummallinen instituutio. Me menimme naimisiin 11 vuoden yhteiselon jälkeen koska se tuntui hyvältä idealta, ei siksi että se olisi ollut jotenkin välttämätöntä tai väistämätöntä. Ja yllätys yllätys, arki ei tästä ratkaisusta muuttunut miksikään, mutta eipä meillä mitään kummallisia luuloja sen asian suhteen ollutkaan.

Meidän häissämme pidettiin hauskaa, pappeja ei näkynyt eikä yhtään perinteistä hääleikkiä leikitty. Siellä juotiin, syötiin, naurettiin ja pelattiin mölkkyä häävieraiden kanssa. Rokki soi (Pogues, reggae, Nick Cave, Dick Dale jne) ja ainakin sellainen kuva jäi että kaikilla oli hauskaa, ei ollut vaivaantuneita hiljaisia hetkiä eikä väkinäisiä morsiamenryöstöjä. Juhlapaikan henkilökunta oli vähän vanhakantaisempaa väkeä, yrittivät siinä omin päin järjestellä vieraita parijonoon onnittelemaan vanhempia ja meitä mutta bestman sai heidätkin nopsasti tehtäviensä tasalle, eli kantamaan sitä skumppaa vieraille ja vähän sassiin

Perinteiset häät ovat ok mikäli perinteistä ei pidetä kiinni pelkästään siksi että "näin on aina ollut tapana tehdä". Toisaalta en haluaisi paheksua keidenkään muiden häitä ja tapoja, kukin tehköön tavallaan. Mutta komppaan kyllä Aji Infernoa, häät voivat pahimmillaan olla vieraille todella tuskallinen kokemus...

[Aji Inferno]

Naimisiin voi mennä jos sitä haluaa, mutta jonkun perinteen velvoittamana solmittu pakkoavioliitto on aika kummallinen instituutio. Me menimme naimisiin 11 vuoden yhteiselon jälkeen koska se tuntui hyvältä idealta, ei siksi että se olisi ollut jotenkin välttämätöntä tai väistämätöntä. Ja yllätys yllätys, arki ei tästä ratkaisusta muuttunut miksikään, mutta eipä meillä mitään kummallisia luuloja sen asian suhteen ollutkaan.

Meidän häissämme pidettiin hauskaa, pappeja ei näkynyt eikä yhtään perinteistä hääleikkiä leikitty. Siellä juotiin, syötiin, naurettiin ja pelattiin mölkkyä häävieraiden kanssa. Rokki soi (Pogues, reggae, Nick Cave, Dick Dale jne) ja ainakin sellainen kuva jäi että kaikilla oli hauskaa, ei ollut vaivaantuneita hiljaisia hetkiä eikä väkinäisiä morsiamenryöstöjä. Juhlapaikan henkilökunta oli vähän vanhakantaisempaa väkeä, yrittivät siinä omin päin järjestellä vieraita parijonoon onnittelemaan vanhempia ja meitä mutta bestman sai heidätkin nopsasti tehtäviensä tasalle, eli kantamaan sitä skumppaa vieraille ja vähän sassiin

Perinteiset häät ovat ok mikäli perinteistä ei pidetä kiinni pelkästään siksi että "näin on aina ollut tapana tehdä". Toisaalta en haluaisi paheksua keidenkään muiden häitä ja tapoja, kukin tehköön tavallaan. Mutta komppaan kyllä Aji Infernoa, häät voivat pahimmillaan olla vieraille todella tuskallinen kokemus...

En epäile hetkeäkään, teidät tämänkin verran jo tuntien, ettetkö puhu joka sanalla täyttä totta! Ylipäätään, täällä chilifoorumilla on paljon ihmisiä, jotka katselevat maailmaa avarammalla katseella ja heidän kohdallaan kaikki on usein toisin. Kaikkia asioita voi käyttää hyvin tai huonosti. Oikeista syistä tehty avioliitto voi varmasti olla mitä hienoin asia, aivan kuten häiden ei tarvitse olla teennäinen, tylsä näytelmä. Chiliporukassa moni asia tuntuu saavan hiukan toisenlaisen, mutta usein terveen ilmentymän!

[Filago]

Naimisiin voi mennä jos sitä haluaa, mutta jonkun perinteen velvoittamana solmittu pakkoavioliitto on aika kummallinen instituutio. Me menimme naimisiin 11 vuoden yhteiselon jälkeen koska se tuntui hyvältä idealta, ei siksi että se olisi ollut jotenkin välttämätöntä tai väistämätöntä. Ja yllätys yllätys, arki ei tästä ratkaisusta muuttunut miksikään, mutta eipä meillä mitään kummallisia luuloja sen asian suhteen ollutkaan.

Meidän häissämme pidettiin hauskaa, pappeja ei näkynyt eikä yhtään perinteistä hääleikkiä leikitty. Siellä juotiin, syötiin, naurettiin ja pelattiin mölkkyä häävieraiden kanssa. Rokki soi (Pogues, reggae, Nick Cave, Dick Dale jne) ja ainakin sellainen kuva jäi että kaikilla oli hauskaa, ei ollut vaivaantuneita hiljaisia hetkiä eikä väkinäisiä morsiamenryöstöjä. Juhlapaikan henkilökunta oli vähän vanhakantaisempaa väkeä, yrittivät siinä omin päin järjestellä vieraita parijonoon onnittelemaan vanhempia ja meitä mutta bestman sai heidätkin nopsasti tehtäviensä tasalle, eli kantamaan sitä skumppaa vieraille ja vähän sassiin

Perinteiset häät ovat ok mikäli perinteistä ei pidetä kiinni pelkästään siksi että "näin on aina ollut tapana tehdä". Toisaalta en haluaisi paheksua keidenkään muiden häitä ja tapoja, kukin tehköön tavallaan. Mutta komppaan kyllä Aji Infernoa, häät voivat pahimmillaan olla vieraille todella tuskallinen kokemus...

En epäile hetkeäkään, teidät tämänkin verran jo tuntien, ettetkö puhu joka sanalla täyttä totta! Ylipäätään, täällä chilifoorumilla on paljon ihmisiä, jotka katselevat maailmaa avarammalla katseella ja heidän kohdallaan kaikki on usein toisin. Kaikkia asioita voi käyttää hyvin tai huonosti. Oikeista syistä tehty avioliitto voi varmasti olla mitä hienoin asia, aivan kuten häiden ei tarvitse olla teennäinen, tylsä näytelmä. Chiliporukassa moni asia tuntuu saavan hiukan toisenlaisen, mutta usein terveen ilmentymän!

Me mentiin naimisiin "perinteisin menoin" ( siis kirkko, ruokaa, kahvit ja kakku, bändi ja tanssia). Ja .. öö.. kesällä tulee 19 vuotta sitten. Hääjuhlan tarkoituksena oli kai antaa sukulaisille hyvä syy kokoontua yhteen, itse hääparillehan päivä on pitkä, kun pitää laittautua ja valokuvaantua ja juhlia, ja kenenkään kanssa ei kerkiä kunnolla vaihtamaan edes kuulumisia. Silti on ollut hauskaa, että moni muukin sukulainen on "hoitanut osuutensa" ja järkännyt juhlat, joihin on sitten itse päässyt olemaan vieraana rennommin. Mutta olen minäkin ollut joskus häissä missä meinaa vieraatkin puutua. ( Vinkkinä, jos joku katolinen ystävä kutsuu häihin, ja haluat mennä, kunnolla kofeiinia etukäteen on minimivaatimus.) Jannen häät olisivat varmaan olleet mukavat olla vieraana .

Sitten se naimisiin meneminen, siihen kai oli syynä ( sen lisäksi että oltiin rakastuneita yms. normaalit jutut ) se, että haluttiin, että asiat on lasten kannalta selvät, isyydet ja perimiset sun muut jo ennenkuin on lapsia ja asuntolainaa jne. Ja muutenkin se tuntui hyvältä ajatukselta, vaikka muistankin, että jakaessani hääkutsuja yliopistolla kurssikavereille, joku huudahti epäuskoisena "ai te meette naimisiin oikeen kirkossa, aika radikaalia". Siihen aikaan ei enää, eikä myöskään vielä, ollut muotia mennä naimisiin. Nykyäänhän se taas kai on muotia?

Ja muuttiko se sitten mitään? Koska vielä emme ole kuolleet tai eronneet, niin ne syyt, miksi pidimme hyvänä tehdä liitosta avioliiton eivät ole realisoituneet. Eli tällä hetkellä tilanne ei eroa mitenkään siitä, että oltaisiin vain jatkettu olemista ilman virallista osuutta. Mutta koska ennemmin, tai toivottavasti myöhemmin kuolemme, niin jossain vaiheessa siitä ehkä sitten on hyötyä jälkeenjääville.

Ja parisuhde. Ei se ole kovin helvetillistä ollut. Itse asiassa mietimme syytä siihen juuri eilen, kun kuulimme taas yhdestä erosta tuttavapiirissä. Ja päädyimme ainakin yhteen syyhyn, joka oli, että täällä kumpikaan ei yritä estää toista toteuttamasta asioita mitä toinen katsoo tarpeelliseksi tehdä. Mies esim. eilen pesi suihkussa autonrenkaita ja vanteita samaan aikaan kun minä suunnittelin kuinka suuren osan olohuoneesta valtaan vielä tuleville idätyksilleni. Ruokapöytä puolestaan oli erilaisten lukon osien peitossa, koska mies sarjoitettuaan uudestaan talon etu- ja takaoven ja varaston ja autotallin lukot jätti loput osat pojille harjoituskappaleiksi. ( Ne siis tykkää rakennella ja näprätä kaikkea ja miettiä teknisiä juttuja, ei niistä mitään murtomiehiä olla kouluttamassa ) Toinen syy mitä keksittiin oli se, että kaikesta omilla tahoillamme harrastamisesta huolimatta yritämme olla tiimi silloin kun yhteistyötä tarvitaan. Sitä on harkkailtu se reilu 20 vuotta ja kai se hissuksiin alkaa sujua.

Niin ja oikeastaan aika alkuun olisi voinut tunnustaa sen perhefoorumille sopimattoman syyn, että kun kerran vielä tässä iässä jaksaa innostua niistä toiminnoista mitä jotkut tekee lauantai-iltaisin peiton alla, ja itse vähän useammin ja muuallakin, ja vieläpä sen saman tyypin kanssa kenestä silloin aikonaan innostui, niin onhan se kätevää, että parisuhteet on keksitty . Olisi aika rasittavaa olla joka ilta jossain baarissa vaanimassa jotakuta. Tämä tosin liittyi parisuhteisiin yleensä eikä mitenkään erityisesti avioliittoon.

Filago, jonka suuri idoli on Muumimamma

kohtaus Muumeista: Talon on vallannut tulva, ja väki meinaa alkaa panikoida. Muumipappa ottaa ohjat: "Pysykää rauhallisina, tilanne on hallinnassa". Porukka rauhoittuu, ja Pappa kääntyy Muumimamman puoleen: " No niin Mamma, mitäs nyt tehdään?"

edit: Tuli mieleen Aji Infernon viittauksesta pappien löpinöihin, että ne papit muuten kysyy, mitä haluaa puhuttavan, ja haluaako hääpari ehkä itse hoitaa puhumista, ja esmes me jo silloin ikuisuus sitten luettiin ihan oma sormusvala, jossa oli sellaisia lupauksia mitä itse pidettiin tärkeinä.. kuuliaisuus ei tainnut niihin kuulua, näillä luonteilla

[Aji Ungreat]

En kyllä häitä kehuisi mukaviksi juhliksi. Enimmäkseen aivan rikollisen tylsiä ja teennäisiä tilaisuuksia, joissa puhutaan ja kuullaan loputtomasti täyttä hevonpaskaa... Alkaen papin paasauksista malliin "vaimon on oltava kuuliainen miehelleen" ja muuta sontaa, joka vedonnee perinteisiin ja  uskonnollisiin mieliin, mutta kuuluisi muutoin sinne minne aurinko ei paista..

Tauti kun tulee taas hyvää settiä!

Varsin monenlainen juhliminen on sieltä mihin aurinko ei paista... Kaikenlainen miljoonan tuntemattoman, tai puolituntemattoman falskin paskiaisen kättely alkaa käymään nuppiin jossain vaiheessa. Enää ei jaksa edes nousta sohvalta seisomaan kättelyn ajaksi, vaan kättelee vähän "sinnepäin", nyökkää ja jatkaa kahvin ryystöä. (Helvetti niiden yhden desilitran kahvikuppien kanssa! Joutuu ramppaamaan hakemassa lisää vähän väliä.)

[Riiviö]

Kiitos, Filago, hyvistä kommenteista, sain päivän naurut... Nappiin osui moni kohta, en vaan viitsi niitä lainata tähän, kun se on tylsää(enkä osaa )

[Paprikaana]

Filago toi muumimamma juttu oli huippu!

[CthulhuBard]

Itsehän menin viime kesänä naimisiin 5 vuoden seurustelun jälkeen ja kuten javukin sanoi ei se arkeamme muuttanut millään lailla. Totesimme vain että molemmat haluamme toistemme kanssa naimisiin ja näin sitten toimimme koska se tuntui ihan oikeasti hyvöltä ja mukavalta ratkaisulta (vaikka joskus nuorempana olin mukamas vannonut etten mene ikinä naimisiin ).

Maistraatin naikkonen kävi vihkimässä eikä meilläkään ollut mitään hääleikkejä ja tuo tapahtuma olikin enemmän sellainen kahvittelu/sapuskointitilanne eikä mikään liian virallinen hääseremonia. Kyllähän tuon päivän muistaa lopun elämäänsä jo sen jännityksen takia joka tuona päivänä oli jne

Elikkäs vastasin tuohon "ihan ok" kohtaan.

[Piment Fort]

Heips,

tällä areenalla oli keskustelua miesten ja naisten erilaisuudesta aiemmin. Sama toki pätee avioliitossa. Ajattelen, että miten sitten kotityöt jaetaankin kunkin vahvuuksien ja mieltymysten mukaan (teen 99 % ruuasta mutten siivoa suuremmin) molemminpuolinen luottamus ja välittäminen on tärkeää. Sellainen ymmärrys, että joo, kumppaninihan teki tuon ja tuon, miksen minä sitten tekisi tämän. Eli vastavuoroisuus. Sama pätee myös ns. salarakas suhteissa. (kröhömmm) voit antaa ns. virtuaalihellyyttä vuosi vuoden jälkeen mutta jos sua lyödään päähän kerta toisensa jälkeen niin ei sitä jaksa olla aina sellaisena ihanana Leelian lepotuolina joka jaksaa kuunnella miten toinen liiraa muissa suhteissa ja sitten valitetaan.."ettei se ole sellaista kuin sun kaa..." ja kun päätteensä sulkee (nykyilmaus sanonnasta "selkänsä kääntää") niin jo on taas pelehtimässä toisen kanssa. Ja sitten taas " mä haluun olla sun ystävä, jolle kertoa kaikki" jne. Ja mä haluun sua kun vain on sopiva hetki. Ja kun se hetki tulee niin ei käy. Tämä riipii sisäntä erityisesti silloin jos sulla on ollut fyysinen suhde sun ns. ystävääsi. Kysymys kuuluu miten jaksat olla pyyteetön ystävä vastakkaiselle sukupuolelle, johon sinullakin on vahvoja tunteita ja hän vedättää sua ja ikäänkuin käyttää hyväksi kun osaat olla hyvä kuuntelija. ja sitten toistuvasti kuulet sitä, että joku muu saa sen, josta itse unelmoit. Onko tässä se TODELLISEN YSTÄVÄN rooli? Olet rakastunut ja joudut katsomaan vierestä miten toinen vie sen jota haluat. ja sitten olet kiltti kuuntelija siitä miten se ei ole sitä mitä sun kanssa joskus ja plaa plaa plaa.

Mitä minä saan palkaksi. Sori, on ehkä itsekästä mutta syvä ystävyyskin  minun mielestäni ON vastavuoroista.

Sama pätee avioliitossa. Vuodet vierii ja jos toinen alkaakin aitoa muille nurmille miten suhtautua kun kaikki muu on niin mallillaan ja ei halua/ei ole varaa rikkoa kulisseja.

[hessi]

ei ehkä sovi edellinen kommentti avioliiton alle, mutta.....

Avioliitto ja "salarakas" ! hmmm....
jos valitsee tämän tien, niin on myös oltava valmis niihin vastoinkäymisiin mitä tämä yhdistelmä tuo tullessaan.
Itse valitsin muutamavuosi sitten (silloin vielä aviossa) rehellisen pelin, eli ilmoitin puolisolleni, että nyt on toinen kierroksessa.
Ja kun tähän ei tullut kommentteja puolisoltani, tiesin etten hänelle juuri mitään merkitse !
Seurauksena avioero! Joten minulta jäi tämä "salarakas" vaihe (siis minun ei tarvinnut pitää salarakasta). Itse sitä olen kyllä ollut ja
voinen sanoa että se on todella henkisesti kuluttavaa.

Jos toinen on "vapaa" ja toinen "varattu" ei tämä suhde oli tasapuolinen, silloinhan tämä vapaa henkilö joutuu elämään pitkälti tämän varatun
henkilön elämän ehdoilla. Kyllä tälläisessä suhteessa "päähän lyömistä" tapahtuu molemmille!
Ja harvoinhan nämä suhteet ovat kovin pitkäaikaisia, tähän on silloin varauduttava kun valitsee sen "salarakkaan" !
Eikös se salarakaskin joudun katsomaan vierestä kun toinen(eli puoliso) vie sen jota haluaa?
Mitäs se salarakas saa palkaksi? pitkiä yksinäisiä hetkiä, ei yhteyden ottoja, vain salaisia tapaamisia silloin kun "varatulle" sopii.

Kyllä minä mielummin haluaisin sen avioliiton jossa on se molemminpuolinen luottamus, välittäminen, toisen kunnioittaminen ja
se turvallisuuden tunne joka tulee kun rakas henkilö on lähellä ja tärkein ilman mitään salailua !

hessi jolla takana 27 vuotta parisuhdetta josta 25 ja puol vuotta avioliitossa, nyt 3 kk jonain mitä ei vielä itsekkään sisäistä eli sinkku
ja toivottavasti ei "salarakas" !

[Aji Inferno]

Näin ei-koskaan-avioituneena sitä tietysti ihmettelee, eikö kahden ihmisen välillä voisi olla hyvä ja kestävä juttu ilman muodollisia siteitä saati kahleita... Eikä ole koskaan pieni ihminen ymmärtänyt miksi kahden ihmisen ystävyys ja se "muu" pitäisi vaikka väkisin pitää erillisinä asioina, jopa siihen pisteeseen asti että moni vaihtaa kumppania kun tämä alkaa tuntua liian hyvältä ystävältä ja siten jännitys häviää (?). Mihin se jännitys siitä lähtee, jos kaksi ihmistä ihan oikeasti oppii tuntemaan toisensa ja piittaamaan toisistaan muillakin tavoilla kuin eläintarhan simpanssit, joilla on vain yksi asia mielessä kaiken aikaa? Ulkopuolisen silmin katsottuna koko tässä meidän ihmisten parihommassa ei näytä olevan aina mitään järkeä.   Ihmeellinen näytelmä, jossa miehet näyttelevät miehen roolia ja naiset naisen roolia, mutta jossa kumminkin kaiken kukkoilun ja pelaamisen takana on vain ihmisiä. Haavoittuvaisia, epätäydellisiä ihmisiä. Mutta mihinkäs se simpanssi meistä lähivuosituhansina katoaisi... 

Seuraava keskustelun aihe voikin liittyä kysymykseen: "mistä ihmisyydessä on kysymys?"