Maailmaa muuttuu

[Tepi]

Illan ratoksi hieman pohdiskelua- ajatus lähti liikkeelle tänään paikallisessa Prismassa näkkäriä ostaessa. Varrasleipien viereen "palttoonappien" pieniä kuivattuja ruisleipiö) viereen oli ilmestynyt kuivattua Chili-Lime ruisleipää. Omat makutottumukseni lähtivät eriytymään valtavirrasta joskus 15 vuotta sitten. *Silloin kauppojen tarjonta oli 'ei mitään". Kymmenen vuotta sitten kun aloitin oman oravanpyörässä ravaamineseni ja samalla Tampereella työn takia kulkemisen mukaan tuli Stokkalta erikoisuuksien metsästys (huom. asuinpaikka joka ei ole ihan keskisessä suomessa). Tästä ei mennyt kauaa kun aloin idätteleen chiliä ensimmäistä kertaa ja samalla aloitettiin työkavereiden kanssa ulkomailta soosien tilailu koska kotimaan tarjonta oli täysi nolla.

Mutta...kuten varmasti kaikki muistaa niin muutama vuosi sitten alkoi kauppoihin tulla vaikka minkälaista chilillä markkinoitua mutta lähes chilittömiä tuotteita. Mutta vaikka nämä ns. suomalisen maun extrahotit ovatkin säälittäviä yrityksiä ja kärsivät rohkeuden puutteesta- on tarjonta viimeisen parin vuoden aikana huimasti parantunut ja uskallan jopa väittää että oma osuutensa tähän on näillä meidän tulikurkkujen halveksimilla wannabe tuotteilla. Uskoisin että elintarvike alan yrityksissä mausteisuuden lisääminen on koettu sektoriksi josta on tulevaisuudessa mahdollista kehittyä todellinen ja kasvava liiketoiminta ala...ja tietysti tämän takana on se että myös normi kuluttajien makutottumukset ovat muuttuneet tai paremminkin kehittyneet joka mahdollistaa myös repertuaarin kasvattamisen tai jopa sen, että myös suuret valmistavat ovat laajentaneet tuotesegmenttejään vastaamaan kysyntää.

Oma rakas anoppini on nyt ollut viikon kylässä. Tämä naishenkilö kuuluu melkein 80 vuoden iällään porukkaan joka oikeasti pitää kokonaista lihaliemikuutiota 5 litran makkarakeitossa liioitteluna (eikä ole edes mikään vitsi). Anoppini on onneksi makujen suhteen ennakkoluuloton ihminen jos joku toinenkin tekee jotain tai jos syö toisten tekemää ruokaa....no tämän viikon aikana anoppini on laittanut jokaiseen ruokaan kuivattua chiliä sekaan koska se meillä on tavallinen pöytäamauste. Edellisellä kylaily kerralla opetin chipotlen makuavaruutta. Nyt oli vain valitettavasti chipotleton talo ja tämä 80 naisihminen onkin käyttänyt chipotlen korvikkeena Amazonin vihreää kastiketta ruisleivän päällä. Samaan aikaan osa muksuista on alkanut kyselemään "vähän tulisempien kastikkeiden" perään. Mietona nämä pitävät valkosipuli tabascoa.

Omituista jorinaa...puheenvuoron tarkoituksena taisi olla se, että omasta mielestäni muun suomen makutottumukset ovat uhkaavasti alkaneet lähentyä meikäläistä  .

[SahuriX]

no tota... meillä itseni lisäksi ainut joka pitää polteruuasta on kissa... :/

Ja muute mitä noihin kaupan "chili" tuotteisiin omakohtasia kokemuksia niin jos jotainn löytää kunnon chilijauhetta siis sellasta jossa ei oo mitään muuta joukossa kuten suolaa... niin yleensä niillä ei paljoa eroa kaupan paprikajauheeseen ole...

[Aji Inferno]

Kyllä tietty muutos on tapahtumassa. Sen aistivat jopa elintarvikevalmistajat, jotka hämmennyksissään kokeilevat nyt chiliä eri tuotteissaan. Kansan syvät rivit eivät kieltämättä vielä käytä chiliä paljon jos lainkaan. Mutta etenkin uusi sukupolvi muuttaa tilannetta. Edessä lieneekin tietynlainen makujen sisällissota, jossa osa kansaa vihaa tätä edustamaamme uutta makujen maailmaa verisesti ja kieltäytyy edes kokeilemasta sitä, mutta toinen osa alkaa vaatia maustettua, joka tulista ruokaa.

[PunkyFish]

Onhan näissä eroa mitä perheet syövät "perjantain"  kunniaksi, joillaan on herkkua valmiit lihapullat ranskalaisilla ja joillain taas on padassa muhinut tomaattinen lihapata, jossa on kyytipoikana pari habaneroa. Meillä on mm. tyttären ristiäisissä tarjottu 16 v. sitten habaneroilla kyyditettyä fajitasta ja sitä pyytää edelleen suvun vanhat ja nuoret