Noloin tilanne ikinä?

[Vate]

Joo, tämmönen on saattanut olla aijemminkin, mutta silti...

Mikä on siis teidän noloin tilanne ollut tässä elämässä Itselläni sattuu ja tapahtuu aina kaikke koska hosun ja en ota rauhassa, osaksi myös blondeutta

[Wahi]

Ei kauheasti ole jäänyt mieleen. Joskus nuorempana jotain, mutta ei sekään oikeasti mitään noloa. Ja yleensähän omasta mielestä nolo juttu ei muiden mielestä ole nolo. Osaan nauraa itelleni niin hyvin, että varsinaisesti ei usein edes nolostuta mikään.


Tuli aiheesta mieleen, että koulun käsikirjoituskurssilla piti kirjoittaa käsikirjoitus aiheesta "Elämäni noloin kokemus". Pointtina oli, että nolot tapahtumat yleensä painuu hyvin muistiin ja koska muistaa hyvin ja yksityiskohtaisesti -> pystyy kirjoittamaan tarkemman ja uskottavamman kässärin.

[Tepi]

K-18.

[TunturiTiger]

K-18.

Mulla kävi samoin..

[Azukki]

K-18.

Mulla kävi samoin..

Kuin myös!

[chili_maestro]

Ehkei kaikkein noloin, mutta huvittava tilanne sinänsä.

Joskus kaupungilla katselin sivusilmällä omituista ohikulkijaa ja mielessäni ajattelin jotta jo oli ihmeellisen näköinen tyyppi (lähinnä vaatetuksen osalta).
Tyypin kävellessä ohi jäin vielä tölläämään hieman tarkemmin mitäs sen selässä lukee (t-paidassa)

No, siinä luki: VITUN TÖLLÄÄJÄT    

[Nizo]

VITUN TÖLLÄÄJÄT

Paikallinen moottoripyöräjengi?

[..TOMPPA..]

Ex appiukko yllätti rysän päältä ja eikä tässä vielä kaikki, pari kk siitä niin olin laivalla ja eikös siivoaja tullut kesken puuhien hyttiin. Tokaisin hänelle että tuu mukaan vaan!!

toinen osapuoli ei tästä oikein ilahtunut.. jatkoin iltaa sitten yksin..  ei mitään todella noloa ole tapahtunut mutta nuo kaksi on jäänyt mieleen.

[Vate]

14-vuotiaana olin m ;)aalla kesätöissä. Aamiaisen jälkeen ulkona iski kova kusihätä ja menin suulin kulmalle kuselle. Tie oli suulin toisella puolella n. 2 metriä ylempänä. Siellä käveli ikäiseni tyttö, joka jäi tuijottamaan toimitustani. Punastuin kuin keitetty rapu, mutta tyttö tokaisi aamukankeaa kiivaan kusihädän paisuttamaa kikkeliä kivaksi. Viikon päästä tytöstä tuli ihan eka tyttökaveri. 

Mitens se romanssi sit jatku Ei oo pakko vastata jos menee liian henkilökohtaiseksi...

[MegaRatt44]

Nyt pitäis heittää, "Eipäs mennä henkilökohtaisuuksiin!"

[Pankkipoju]

Tyoelaman puolelle menee allekirjoittaneella.

Joskus muinoin armottomassa vesiriplassa paatin toimistoon kammeta.
Tuli valilla sen kokoisia kouristuksia etta piti kaksin kasin pitaa tuolista kiinni.
CEO pyysi erasta artikkelia ad manus ja samalla kun tavaran loin pomon poydalle, kuului samankaltainen aani kuin olisi repaissyt metrin verhoa
(Hommaan ei liittynyt muuta efektia kuin aani)

Toisen kerran kampesin myohassa moteen ja aattelin etta pujahdan sivuovesta niin kukaan ei huomaa.
Sivuovea vasten oli ponkattu poyta siten etta se avautui vain parikymmenta senttia.
Eipa mittaan, hoikkana poikana survasin itseni sisaan, tsepalus tosin tarttu kahvaan ja taas revittiin verhokangasta noin aanimaismaa kuvaillakseni.
Itku etta olin kaikkien jakamattoman huomion keskipisteena.

[Ryhis]

No ei noloin, mutta aika lähellä.

Oltiin vaimon kanssa kaupassa, kassajonossa. Aprikoitiin siinä, että mennäänkä suoraan kaupasta kaljalle, vai käydäänkö himassa.

Kotona käymisen syy olisi ollut mm. ruokatavaroiden kylmäketjun säilyttäminen ja papukaijojen vilkaisu. Papparit olivat tuolloin häkissä ja vapaana vain meidän ollessa kotona. Puhumme linnuistamme "poikina".

Kassaneidin latoessa tuotteita lasersilmän ohi, kävimme seuraavanlaisen keskustelun.

Minä; Mites nyt, kotiin vai paikalliseen?
Rouva; Ihan sama, voidaan kyllä käydä bissellä eka.
Minä; Vai pitäiskö käydä kotona katsomassa poikia?
Rouva; No ei kai, kyllähän ne pärjää vielä tunnin..

(tässä vaiheessa kassaneitiä hieman huvitti "alkoholisoituneet vanhemmat")

Minä; No joo, eiköhän ne.
Rouva; Joo kyllä ne pärjää, NEHÄN ON HÄKISSÄ.

Tässä vaiheessa kassaneidiltä tippui jokin tuote käsistään..ilmekin oli melkoinen.


Toinen vastaava väärinkäsitys sattui välipäivinä paikallisessa, eräs vanhempi kaveri oli tuonut maaseudulta kotoisin olevat, yhtälailla iäkkäät, vieraansa nauttimaan pubitunnelmasta. Morjestettiin vanhaa tuttua ja istahdettiin pöytään. Kaveri kysyi, että mites joulut meni ja yms. small talkkia harrastettiin.

Sitten kaveri kysyi, että mites poikien joulu meni? Vastasin, että ihan hyvin. Kaverin sukulaisetkin innostuivat kyselemään "joulusta poikien kanssa"..

Minä; Ihan normaalistihan se meni, vaikka ainahan se jännittää kun on vähän arjesta poikkeavaa ohjelmaa..
Rouva; Pojat tykkäsivät kyllä lahjoistaan!
Vieras; Aijaa! Mitäs pojat saivat?
Minä; Noo...narutikkaat.
Rouva; Ja hunajaisia herkkutikkuja.

Tässä vaiheessa vanhemman rouvan kasvot olivat aika lailla kysymysmerkkinä, semmoinen "anteeksi kuinka"-ilme jonka taustalla on ripaus puhdasta pakokauhua.

Vieras; Ööhöm..no tuotas..minkäs ikäisiä pojat oikein ovat?
Minä; Mistä minä tietäisin.
Rouva; Joo ei niistä osaa sanoa, varmaan jotain pari vuotta, sen verran ne ovat meillä rääkyneet häkissä.

Tässä vaiheessa rouvat olivat aivan hiljaa ja selkeästi nitron tarpeessa. Piti sitten paljastaa, että "pojat" on lintuja....