Chilikavereiden tarinoita

[Inca]

Hei!

En ole kovinkaan kummoinen chilinkasvattaja, mutta aina sitä tulee joka kesäksi jotain yritettyä. Chili-innostukseni alkoi syksyllä 2006 ja malttamattomana sieluna toimeen oli ryhdyttävä heti, eikä vasta vuodenvaihteessa. Niinpä idättelin chilimaailmasta tilattuja siemeniä, osasta tuli satoa, osasta ei. Monet chilit on haudattu matkan varrella mutta ihan alusta asti on ollut mukana yksi bird´s eye baby jonka tarinan tahtoisin jakaa kanssanne =)

Ensimmäisenä syksynä baby kasvoi kolmen litran ruukussa keittiön loisteputken alla, ja kuin ihmeen kaupalla se kukki lokakuussa ja marraskuussa 2006 oli ensimmäinen sadonkorjuuni ikinä. Arkistojen aarteista löytyy kuva



Uploaded with ImageShack.us

Sitten chili oli kaikkensa antanut ja tiputti KAIKKI lehtensä. Niin kuin muutkin chilini. Jostain syystä en heittänyt tätä yksilöä roskiin (laiskuus?) vaan se asui keittiön pöydällä koko talven. Keväällä kastelin sitä huvikseni, ja muutaman viikon päästä kevätauringon säteistä se alko yhtäkkiä puskemaan lehtiä karahkansa taitekohdista! Siirsin kasvin paremmin aurinkoon ja jatkoin kastelua, ja niinhän se heräsi henkiin ja kukki, tuotti seuraavana kesänä (2007) muutaman chilinkin.

2007 talvella vahingosta viisastuneena se sai olla koko talven loisteputken alla (18 W) ja tällä kertaa se selvisi ihan elävän kasvin näköisenä talven yli. 2007 ja 2008 kesinä se tuotti noin 8 marjaa lasitetulla parvekkeella, johon paistaa aurinko n. 3 tuntia päivässä.

2009 kasvini sai ensimmäiset mullanvaihdot ja taas teki sen kymmenkunta marjaa. Ovat muuten hyviä =) Kasvi on muuten jämähtänyt aika bonsai-muotoon, yleiskuva kasvista tässä:



Uploaded with ImageShack.us

Sitten tänä kesänä oli ensimmäinen mahdollisuus kasvihuoneeseen, mutta en raaskinut laittaa chilivanhustani kasvusäkkiin muiden seuraksi, vaan pidin sen omassa pienessä ruukussaan. Kasvusäkki tietäisi nimittäin sitä, että juuret kasvavat ties minne ja syksyn tultua kasvi lähtee kompostiin, eikä enää sisätiloihin. Sitten kesälomalla tuli kaiken maailman reissuja, joten kasvihuonetta huolehtimaan jäi Blumat-kastelujärjestelmä mutta suuttimia ei riittänyt tälle Bird´s eye babylleni. Joten se otettiin mukaan matkantekoon! Eli se reissasi ilmastoimattomassa pikkuautossani pahimmillaan jopa 8 tunnin matkoja, se kävi mm. mummilassa, anoppilassa, serkkujen luona, mökillä, kavereiden luona ja kivoissa nähtävyyksissä. Välillä se hurjien mutkien tai äkkijarrutusten jälkeen pyöri auton lattialla oksat solmussa, mutta aina tilaisuuden tullen siirsin sen aurinkoon ja ruokin. Tänä kesänä se on saanut aurinkoa enemmän kuin koskaan. Ja se on yksi niistä harvoista kasveista, jotka otin mukaan muutossa. Nykyisin se saa kotonakin noin 6-10 tuntia aurinkoa lasitetulla terassilla.

Ja nyt se elää elämänsä kesää, jos se aiemmin tuotti kymmenkunta chiliä kaudessa niin nyt en osannut enää laskea podien määrää. Kuvat tältä päivältä. Podien määrää en osannut edes laskea, noin 50.



Uploaded with ImageShack.us

Uploaded with ImageShack.us

Tästä chilistä en luovu, olkoot mukanani niin pitkään kuin mahdollista. Jakakaa muutkin kokemuksia chilikaverienne kanssa

[koshui]

Hienoa tarinaa, itsellä ei valitettavasti löydy vastaavaa näin aloittelijana.

Tepinin matkustusta paikasta toiseen voisin hieman valoittaa.
Tiesin jo ennalta, että suurin osa itäviä ei tule näkemään syksyä oman työni ja matkustelun rajoituksien takia. Ajattelin, että koitan edes yhden säilyttää ja koko ajan takaraivossa sanoi yhden olevan Tepin.
Kesän lähestyessä oli selvää, että minun ja chilien on muutettava. Lahjoitin foorumillakin lymyävälle herrasmiehelle muutaman kasvin siinä vaiheessa kun jouduin tilapäismajoitukseen ja en olis pystynyt hoitamaan chilejä.
Tepin muutti minun kanssani Oulussa 24m^2 yksiöön jossa ikkunalaudalla aloitti kukinnan. Asunto piti jättää josta minä ja Tepin matkustimme kohtia Poria junassa. Junan käytävät olivat liian vaarallisia yksinäiselle chilille ja pieni poika horjahti kaatuen Tepinin päälle katkaisten tämän keskivaiheilta varresta. Harmituksen nieltyänin Tepin vietti 2 viikkoa Porin auringossa jonka jälkeen muutimme yhdessä bussilla Turkuun vanhempieni luokse viettämään loppua kesälomaa. Turussa alkoi uusi verso versoa ja hyvältä näytti, mutta valitettavasti piti takaisin Ouluun lähteä työn vaateiden takia. Tepin jälleen kainalossa junaan suuntautuen ja hyvin suojellen. Matkasta säilyttiin pienillä lehtivaurioilla ja nyt on kasvi levännyt parvekeella kesän viimeisistä auringon säteistä nauttien. Ensi kesänä toivotaan, että kukkia on luvassa ja elämä jatkuu väärinkohtelusta huolimatta.

Semmoinen kesäromanssi tällä kertaa

On Tepinillä kaverikin, Turbo Pube joka ei vieläkään ole päättänyt kukkia.. antaa odottaa.