Millä alkuun?

[Stenkt]

Millä lajikkeella olis helppo päästä alkuun? Onko suomessa liikettä joka myy näitä? (oon ensikertalainen täällä :oops: , eli älkää ihmetelkö)

[TheBigX]

Varmaan kaikkein helpoimmasta päästä on joku Apache F1. Niitä saa valmiiksi taimiksi kasvatettuina. Se ei mikään erikoinen ole, mutta varmasti hyvä ensialkuun.

[Fatalii]

Ensialkuun suosittelisin itse jotain tyyliin lemon drop tms.

Aika varmasatoinen huonompinakin kausina ja ompa tullut nähtyä alottelijoiden saavan hirmusatoja lemon dropista.

[Nike]

Niin niitä saa tuolta kaverilta tuossa yläpuolella  

[(thietavu)]

Lemon Drop on kyllä aivan loistava lajike niin chiliharrastuksen aloitteluun kuin pidemmällekin ehtineille: satoisa, nätti, maukas, tulinen, aikainen ja helppohoitoinen.

Suositella voisi myös seuraavia:

Goat's Weed (capsicum annuum): mielipuolisen tulinen, kuivattuna loistavaa chilijauhetta tuottava kaunis, voimakkaasti karvalehtinen chili. Edustaa Venezuelalaisena annuum-paprikoiden eteläisintä haaraa, mikä selittänee sekä kasvin muista annuumeista suuresti poikkeavan ulkonäön, että samaten tavallista helpomman kasvatettavuuden (ei esim. erityisen ötökkäherkkä).

Rocopica (capsicum eximium x capsicum pubescens) on aivan loistava chilikasvi jonka ainoa huono puoli on kasvin valtava koko. Se on hyvin helppohoitoinen, satoisa ja tuottaa äärimmäisen tulisia pyöreitä marjoja joilla kaataa isommankin kaverin... ;-) Ei ole tarkka kasvatusoloista, viihtyy niin sisällä kuin ulkosallakin. Nätit violetit kellokukat.

Aji Cristal (capsicum baccatum) puolestaan on baccatum-paprikoiden pienempikasvuista päätä (mikä ei tosin tarkoita pientä kasvia!), aikainen ja satoisa kasvi. Hedelmät ovat pikkuisen makeita, varsin tulisia ja läpikuultavina kauniitakin. Sopii loistavan makuisena oikeastaan kaikkeen käyttöön.

Varauksin suositeltavia:

Guajillo (capsicum annuum) edustaa meksikolaista chiliä ehkä parhaimmillaan. Makea, miedosta kohtalaiseen tulinen, ja aivan suunnattoman herkullinen... Jalostettujen annuumien tapaan vain ötököille altis ja vähemmän helppohoitoinen kuin edelliset.

Chilaca (capsicum annuum) on kuin edellinen, mutta vähemmän tulinen ja pitkine, lähes mustiksi kypsyvine hedelmineen upea ilmestys. Itse hedelmien maku on vailla vertaa: vahvasti luumumaisen makeita, kuivattuinakin suurta herkkua... Tämänkin kanssa voi kasvatuksessa tulla pettymys, joten en suosittele ainoaksi kasvatiksi.

Chinense-paprikat (kuten kuuluisa Habanero) ovat kyllä helppohoitoisia ja nättejä, mutta niistä voi olla vaikeaa saada kukintaa tai ainakaan hedelmiä elleivät olosuhteet ole juuri kunnossa. Siksi en suosittele ainoaksi chilikasvatiksi...

Frutescensit (kuten Tabasco) eivät ole yhtä nirsoja kuin edelliset, mutta usein hyvin suurikokoisina ja kotioloissa helposti vähäsatoisina saattavat olla vähän "pointless" monelle... Toisaalta, eivät kuole tauteihin ja ötököihin yms. lainkaan yhtä helposti kuin useimmat annuumit, ja voivat hyvissä oloissa tuottaa suuren määrän hyvää "koti-Tabascoa"...

Pubescensit (Rocotot ja Canariot) saa kyllä kasvamaan kotonakin jättiläiskokoisiksi kasveiksi, mutta ongelmana sama kuin chinenseillä: vaikeita saada kukkimaan ja tekemään satoa.

Villichilit voivat olla parhaimmillaan kaikkea mitä chiliharrastaja voi toivoa - tyypillinen capsicum praetermissum esim. on upea kasvi. Useimmat ovat karaistuneita ja siksi helppohoitoisiakin, mutta vaikeita saada tekemään satoa lainkaan saati tarpeeksi. Joillakin lajeilla on koristearvoa, esimerkkinä upea capsicum flexuosum, mutta kaikilla ei. Jotkut ovat pahimmillaan ylikokoisia rönsyileviä risukasoja... Samaten, marjojen maku ja käyttökelpoisuus vaihtelee suuresti, loistavasta olemattomaan. Erikoisuusarvoa näillä on, mutta useimmat lajit ovat uhanalaisia, jopa lähellä sukupuuttoon kuolemista, eivätkä siksikään mitään "kesäkissoja" joiden kanssa harjoitella chilinkasvatusta.

Harjoitteluun loistavia ovat Lemon Dropin kaltaiset riiviöt jotka ovat tottuneita ottamaan meiltä kasvattajilta kovaakin kuritusta, ja antavat sitten samalla mitalla takaisin... (ensi maistaminen...)

[Fatalii]

Chinensejen kanssa en ole aivan samaa mieltä kun itsellä niiden kanssa ei ole vielä tähän asti vaikeuksia ollut, osa chinenseistä on jopa hyvinkin kiitollisia kunhan suorituvat melko hitaasta taimivaiheestaan.
Suuria astioita kyllä vaativat.

Pubescensit ovat tosiaankin hankalia saada tekemään kunnon satoa multakasvatuksessa, PITKÄ kasvatuskausikaan ei aina takaa hyvää lopputulosta...
Kuitenkin aina kasvatuksen arvoista tavaraa, enemmän kun painonsa arvoista kullassa!!