onko lemmikkejä

[Jahvetti]

Meillä nuorin neljästä koirasta(8kk), siis pentu, syö ihan mitä vaan.
Tuore kurkku, paprika, vinkulelu, paholaisenhillo.... kaikki käy

Ja myöskin syö ne, lelut mukaan lukien.
Neljä polvea lapinkoiria ovat lelut kestäneet, mutta tämä viimeisin kaveri oli jo liikaa.

[vilei]

Täällä syö aikuinen dalmis chilien lehtiä käydessään katsomassa ikkunasta.. Perkuleen elukat..

[masaiman]

Hö, meijän piski ei oo koskaan koskenu yhteenkään kasviin, ruohoa kyllä syö välillä niin paljon et ykää, mut mihinkään sisäkasveihin ei koske ikinä. Pahvia tykkää repiä ja muutamia emännän kenkiä on maisteltu, muttei kertaakaan minun (ymmärtää siis oman terveytensä päälle  )

[vilei]

Ei se meilläkään syömisen ilosta syö niitä vaan maistaa aina jos kuono niihin törmää kun yrittää niiden välistä katsella.. Kyllä silti teki mieli tehdä siitä rukkaset kun Aji Cristal roikku maata kohti revittynä. 

[biblo]

Kolmen ja puolen tunnin päästä pitäisi lento Espanjasta laskeutua HKI-Vantaa-lentoasemalle jonka kyydissä tulee uusi perheenjäsen: n.1,5v staffimix-poika. Laitellaan kuva sitten kun poika on tullut kotiin. Tuon lisäksi löytyy pari kissaa, Hilda ja Hulda.

[El Borracho]

Kävin hakemassa kaverin eilen illalla. Vessan käyttö näkyy onnistuvan, ruokaa menee ja chilit on jättänyt rauhaan nakerrellen lähinnä salaatinlehtiä. Juuri nyt parikiloinen kartusiaanikolli. Chileistä tykkää kun voi piiloutua tuonne viidakkoon. Nukkuu viidakon keskellä olevalla "aukiolla" keinoauringon valossa.

Aika jännää.

[masaiman]

KUVIA!!!???

[El Borracho]

KUVIA!!!???

No hitto, samasta syystä kun tupakkakirjoitukseni ja päiväkirjanikin ovat pelkkää tylsää tekstiä, en saa kuvia tähänkään. -Mulla ei ole ollut kameraa käytössäni sitten helmikuun. Asiaan saattaa tulla parannus, mutten tiedä koska.

Elukka näkyy kuitenkin jo valinneen lempipaikkansa huoneen nurkasta, tupakan ja chilien takaa mihin ei ihminen niin vain pääsekään raivaamatta ensin puolentoista metrin matkalta rehuja pois. Chilit on toistaiseksi saaneet olla rauhassa, mitä nyt cascabelin podia käy välillä läiskimässä, mutta kyllästyy siihenkin nopeasti.

Hieman rauhaton se oli, kun laitoin aamupalaa itselleni. Lätkäisin grillinakin nokan eteen ja motörheadia soimaan, niin kummasti rauhoittui. Käpertyi lattialle kaiuttimen eteen nukkumaan. Ilmeisesti Lemmyn pehmeänrauhallinen ja soinnikas lauluääni rauhoittaa.

[kuplamuovi]

Onhan noita hurttia tuossa kaksin kappalein.
Toinen on iso ja toinen vähä pienempi...
Kolmatta odotellessa 

[tryffeli]

4-vuotias koira, sekarotuinen uros löytyy, Rontti nimeltänsä. On muuten nimensä ansainnut. 

[Tepi]

Kovasti kissakuumetta olisi ilmassa...kiinnostuksen kohteena oikeastaan Korat tai Venäjänsininen.

[Miksu77]

Itsellä ollut kaksi maatiaiskissaa ja yksi belgianpaimenkoira. Maine coon rotuista kissaa olen haaveillut, mutta on liian kallis nykyiselle budjetilleni. Ehkä joskus

[Cleithara]

On se pieni ja kaikkea, 7 viikkoinen karvapallero. Das ist meine Stug <3

[JKK]

3 karjalankarhukoiraa löytyy, 2 narttua ja 1 uros. loppukesästä voi sitte tulla pentuekki jos onnistaa saa nähä mite ne riiviöt jaksaa jättää chilit rauhaan. Kyllä niille yleensä on ainaki ruusupuskat kelevannu.. :O

[litilitinen]

Moi!
Mulla on 2-koiraa. 6-vuotias Berninpaimenkoira ja 3-vuotias Leonberginkoira. Lisäksi mulla on 1000-litrainen akvaario, jossa uiskentelee kiekkokaloja, tiikerinuoliaisia ja isoja plekoja. 400-litrainen on tällä hetkellä tyhillään ja se on taimien kasvatuspaikkana. Se on ollut nyt lähinnä karanteeni / poikasakvaariona. Varastossa on tyhjillään oleva 160-litrainen. Joskus myöhemmin olisi tarkoitus ottaa sitten toinen Leonbergi joukkoon.

[El Borracho]

KUVIA!!!???

Ja huutoon on vastattu! Okaa hyvä, ihailkaa ja hämmästelkää;  Elävä herätyskello, Chilinlehtien tuho, Kaktuksensyöjä, Nojatuolinraapija (ynnä muita yleviä arvonimiä); TrrrrrrrRRRRRRRR... Elukka!

[Ryhis]

Kissimirri!

[masaiman]

Ai toot ai toow a pudikäät! Ai diid, ai diid!

[papereeka88]

löytyskö täältä ketään kuka harrastelee akvaariossa malawi ahvenia?Itsellä olis syyhyä taas monen vuoden tauon jälkeen herätellä henkiin akvaario harrastusta ja malawit kiinnostais

[Punainen Polte]

Maine coon rotuista kissaa olen haaveillut, mutta on liian kallis nykyiselle budjetilleni. Ehkä joskus

Itsekin haluaisin Maine Coonin tahi Norjalaisen metsäkissan, kun ovat suurimpia kotikissarotuja. Pidän isoista ronteista. <3 Päätin tosin perheemme uusimman tulokkaan myötä, että rotukissoja en jatkossa aio hankkia. Eläimiä ylijalostetaan ja jalostuksessa käytetään liian pieniä geenialtaita, jolloin jalostus takaa sen, että maailmaan syntyy aina vain lisää syntymävikaisia pentuja, joita kukaan ei huoli. Kissojen kohdalla tilanne ei vielä ole niin paha kuin koirien.

Olin työharjoittelussa vuosia sitten Lahden eläinsuojeluyhdistyksellä ja minulle kävi henkisesti raskaaksi katsoa, miten kauniit ja ihanat kissat joutuvat elämään, moni kenties lopun elämäänsä, yhdessä huoneessa 20 muun kissan kanssa. Markkinoilla on tarjolla valtava määrä jos jonkinlaisia rotukissoja ja sekarotuiset, etenkin aikuiset kissat, eivät kelpaa kellekään. Vähintä mitä pystyin tekemään oli adoptoida sieltä meille yksi vanha neitokainen ja antaa edes yhdelle elämän hylkäämälle kissalle ihan oman kodin.

Meillä oli ennästään jo kaksi puolisiamilaista poikaa. Kun toin vanhan neidin, eli Jengan kotiin, isäni tuskastui ja oli kiivaasti ajatusta vastaan. "Ei enää yhtään kuseksijaa meidän huusholliin!" Jengalle alussa uuteen kotiin sopeutuminen oli vaikeaa. Murjotti viikkokausia sängyn alla ja meni vain pimeän turvin hieman syömään ja juomaan. Ei rassu uskaltanut hiekkalaatikollakaan käydä. Isäni jatkoi murinaansa ja motkotustansa, että vihaa kissoja.

Kun koitti aika, että minun piti muuttaa pois opiskelemaan, pakkasin pojat mukaani ja isäni katsoi Jengaa, joka kehräsi tyytyväisesti tämän sylissä. (Jenga ei pidä minusta yhtään, koska olen ollut aina se, joka antaa antibioottiruiskeet ja lääkkeet, pitää minua varmaan vain ihmiskokoisena antibioottiruiskeena...) Isäni totesi sitten partaansa raapien, että olisi varmaan parasta, että "Tyty" jää hänen luokseen maalle. Eipä kaveruksia olekaan voinut sen jälkeen erottaa. Pojat lähtivät minun mukaani ja Jenga jäi isäni piloille hellittäväksi. Ajan myötä epäluuloisesta ja epäsosiaalisesta kissasta on tullut rapsutuksista ja rakkaudesta nautiskeleva sylikatti. (Ei tosin tule minun syliini.)

Nyt kun muutin isännän kanssa yhteen, joudun hyvin raskaan ja vaikean päätöksen jälkeen jättämään omat kissalapseni isäni luokse maalle, koska oman mieheni silmät muurautuvat pidemmän yhdessäoleskelun jälkeen umpeen kissojen seurassa. Toiveissa olisi pystyä ostamaan joskus omakotitalo, jotta sekä kissoille että miehelle riittäisi omaa tilaa.

Nyt kolme kissanroikaletta siis majaavat yksin asuvan isäni, vannoutuneen kissanvihaajan, luona. Nukkuvat kuulemma joka yö samassa sängyssä ja puuhailevat kaiken yhdessä.


--> Yuki, Lucifer ja Jenga


Ja vielä kerran Lucifer ja Yuki