Mitä pelailette

[Aji Inferno]

Filago: Kun asensit Morrowindin, tai ainakin jos olet asentanut sen kaupan levyltä, kuten toivon asentuu muokkaus/modintekoohjelma The Elder Scrolls: Construction Set koneellesi automaattisesti. Paitsi jos omistat paketin jossa on myös lisäosat, Construction Set yleensä on erillisellä levyllä.

Mä olen ostanut vain pelikaupasta levyn jossa on tämä Oblivion, PC-versio, joka on kait osa numero neljä.. eli juu ei, varsinaista Morrowindiä (niitä kolmea ekaa?) mulla ei ole. ( Tämäkin hankinta ainoastaan ja vain koska sitä täällä kehuttiin, eikä suotta ) Sitten sieltä virallisilta sivuilta ostin lisäosia sen velhon tornin ja spelltomet ja olikohan muita, dollarin hilppeitä.. ( huvitti ajatellessa mitä ne luottokorttifirmassa aattelee ku tulee huimia 99 dollarisentin ostoksia laskutukseen..) ja ilmaset paikot on ladattu tietenki suositelluilta osilta. Mutta tähän asti olen siis lähinnä pelannut, ja joskus kurkkinut oblivion wikistä vinkkejä.

Filago, jonka pitää nyt sitten haalia jostain ne aikasemmatkin osat?

No, vanhemmista kolahtanee vain tuo Morrowind, arvelen. Se on itse asiassa aikalailla Oblivionin kaltainen (ei missään tapauksessa tosin mikään kopio) ja vaikka hiukan rujomman näköinen ja tekoälyltään rajoittuneempi onkin, sen tarina ja itse maailma lukemattomine (!) hienoine saarineen ja aarre/aavelaivoineen on kyllä melkoisen koukuttava. En osaa laittaa näitä kahta peliä paremmusjärjestykseen, sillä molemmat ovat vieneet kohtuuttoman monia yöunituntejani!

Morrowindin maailma tuntuu ehkä subjektiivisesti suuremmalta ja vaihtelevammalta, koska mukana on lukemattomia ilmastovyöhykkeitä kivierämaista trooppisiin viidakkoihin ja ennen muuta uskomattoman laaja, rikas meri/saaristo, jonne voi aivan helposti eksyä. Toisaalta, Oblivion on tietyllä tapaa realistisempi maailma ja sen asukeilla enemmän älyä niin hyvässä kuin pahassakin pelaajan kannalta.

Paljon molemmista silti kertoo se, että Morrowindia nyt muistellessani, huomasin koko ajan sekoittavani tietyt paikat ja tehtävät niissä. Molemmissa kun on se uskomaton "siellä olemisen" tunne. Morrowindia en muuten koskaan saanut pelatuksi loppuun saakka, sen paremmin kuin sen kahta lisäosaakaan. Jotenkin siinä on Oblivionia helpompaa joko unohtaa "pääjuoni" kokonaan ja heittäytyä hengailemaan puhtaasti seikkailijana, tai sitten ehkä myös sotkeutua pelin lukuisiin bugeihin niin, että pääjuonta ei saakaan ratkaistua. Oblivionin pääjuoni on tavallaan kiintoisampi ja "tiukempi". Tai niin sen itse koin. Vaikka sen voikin jättää omaan arvoonsa, sitä ei halua jättää.

[Mursu]

Fallout3 , jos ois parempi peecee tai xbox360/pläystation3 8( ajattelin ton spesiaali editionin ostaa silti, ku siin tulee lounaslaatikko mukana

[CthulhuBard]

Ajattelimpa tänään aloittaa Nintendo 64:llä pelaamaan Star Wars The Shadows of Empirea joka tuli huuto.netistä hankittua 9 eurolla. Nostalgiatrippiä siis kun ei pelistä enää muista pahemmin mitään vaikka se tuli useampaankin otteeseen pelattua läpi joskus vuosia sitten.

[wille]

Ajattelimpa tänään aloittaa Nintendo 64:llä pelaamaan Star Wars The Shadows of Empirea joka tuli huuto.netistä hankittua 9 eurolla. Nostalgiatrippiä siis kun ei pelistä enää muista pahemmin mitään vaikka se tuli useampaankin otteeseen pelattua läpi joskus vuosia sitten.

Nopeasti tuo tekniikka kulkee. Nintendo 64:llä nostalgiaa... valitettavan totta. Kohta kukaan ei edes muista mikä oli Commodore 64, vaan kun puhutaan "kuusnelosesta" tarkoitetaankin "sitä antiikin aikaista Nintendoa". Missä 8-bittinen nintsa ja muut klassikot?  :wink:

[Aji Ungreat]

Se oli kyllä hyvä se harmaa mihin laitettiin se pelimuovi päältäpäin kiinni. Muistaako kukaan peliä Double Dragon?

Tii-tidii, tii-tidii, diidiidi,diidididdiii. Mahtavaa hauskuutta.

[Tapolan Tulikeppi]

Nopeasti tuo tekniikka kulkee. Nintendo 64:llä nostalgiaa... valitettavan totta. Kohta kukaan ei edes muista mikä oli Commodore 64, vaan kun puhutaan "kuusnelosesta" tarkoitetaankin "sitä antiikin aikaista Nintendoa". Missä 8-bittinen nintsa ja muut klassikot?  :wink:

Ooh, kyllähän C64:n iki vihreät muistaa jos vain kuuluu siihen ikäryhmään että sitä on pelattu. Niin monen monta tuntia, ehkä jopa vuorokautta yhteensä odoteltu kun kasettiasema ruksuttaa pelin käyntiin, mikäli äänipäät vaan olivat kohdillaan, sekä legendaarinen levyasema jonka päällä ruokakin pysyi lämpimänä kun jotain ladattiin.

Juurikin tuohon 'kuusnepa' -nimitykseen olen eukkoni veljen kanssa törmännyt, hän kutsuukin tuota nintendo64:sta kuusnepaksi, joka kyllä karahtaa korvaani melkoisesti, mutta täytynee suoda nostalgiat hänellekkin, jostain se pelaaminen on joskus aloitettava. Hän siis tällä hetkellä 16v ja eräs oikein naseva letkautus tulikin taannoin kun meillä kuuli jostain internetradiosta axel f -kappaleen, alkuperäisversion.. Kysyikin: "Onks tää joku uus mix siit crazy frogin biisistä??"

Aikansa kutakin, vielä on tallessa vanha kunnon C64, joka täytyy joskus vielä loihtia kellarin uumenista valistamaan nuorempaa sukupolvea.

Ja jottei ihan offtopiciksi mene niin pelaan edelleen guitar heroa.


Edit: Jos noita C64, Nintendo 8bit, Nintendo 16bit, sega genesis (megadrive) jne jne pelejä tahtoo vielä näinä päivinä pelailla, niin intervepin uumenista löytyy kyllä kasapäin emulaattoreita sekä rom-pelejä. Vaatii vaivan etsiä ja opetella käyttämään, mutta todella helppohan nuo on viritellä toimimaan. Ne pelit sitten itsessään ovatkin yllättävän vaikeita tämän päivän peleihin verrattuna IMHO. Esim, Megaman -sarjaa pelattuani taannoin pääsi useampi voimasana..

[Poppamies Tuliliemi]

LotROn trialversion latasin kun piti viikonloppua vietellä hissuksiin kämpillä. Varsin lysti on, hyvin tavoitettu Keski-Maan tunnelma ja massiivisuus. Ainoa vika noissa moninpeleissä on se että ne on moninpelejä, tykkään mieluummin palloilla yksikseni kuin muiden pelaajien kanssa.

Tuskinpa jatkan koeajan jälkeen pelaamista, vaikka pelistä pidänkin.

[Aji Inferno]

LotROn trialversion latasin kun piti viikonloppua vietellä hissuksiin kämpillä. Varsin lysti on, hyvin tavoitettu Keski-Maan tunnelma ja massiivisuus. Ainoa vika noissa moninpeleissä on se että ne on moninpelejä, tykkään mieluummin palloilla yksikseni kuin muiden pelaajien kanssa.

Tuskinpa jatkan koeajan jälkeen pelaamista, vaikka pelistä pidänkin.

Koukutti alkuun pelottavasti, mutta sitten tuli aivan karmaisevan giganttinen pettymys kun tajusin viimeistään jossain tason 15 paikkeilla, miten ontto ja itseään toistava tuo LOTRO onkaan... Vain nätti WoW-klooni, ei vähääkään muuta. Ei tuo moninpelikään siinä nyt niin ois häirinnyt, jos se olisi toteutettu jollain muulla kuin sillä iänikuisella kirotulla kaavalla, jossa ei ole realismin ja todellisen tunnelmallisen seikkailun häivääkään.

[Xbow]

Alkuun tuntuu monet moninpelit olevan varsin mukavia ja koukuttavia. Aikanaan kun homma menee vääränlaiseksi, niin se siitä sitten. Uusia paikkoja sekä hyvin tehtyjä arvoituksia on kiva käydä läpi, samalla kun kehittelee hahmoaan.

Joku kuukausi pari menee mukavasti, mutta lopulta homma tuntuu vääristyvän. Uusien mestojen, kujeiden ja oman hahmon eri ominaisuuksien oppimnen on mukavaa. Mutta ei todellakaan tunnu mielekkäältä käydä jotain samaa pari tuntia hyvällä porukalla koluttavaa luolastoa läpi 20:ttä kertaa jonkun esineen takia, mikä edistymisen kannalta on melkein välttämätön. Tai sitten auttaakseen joitan, joilla hahmo ei vielä ole niin kehittynyt tai joku questi jäänyt rästiin. Sen päälle vielä joku sama suoläntti, minne pitää mennä tappamaan samoja örmelöitä satoja kertoja, jotta jotain mainetta saa nostettua tai jonkin esineen saa hankittua tms... Eihän toisten auttamisessa mitään vikaa ole, mutta työ työaikana, viihde viihteenä.

Taloudellisesti se tietty on kannattavaa, mutta olisi tietty kiva, jos porukalta löytyisi resursseja uusien mestojen keksimiseen sen sijaan että pelaajat laitetaan nuohoamaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Jos hahmon kehittäminen alkaa maistua enempi työltä kaikkine pelleilyneen, kuin huvilta, on aika heittää peli jorpakkoon. Vapaa-aika kun on ansaittua ja silloin ihmisellä pitäisi olla oikeus nauttia nimenomaan vapaa-ajasta.

Lisäksi tarvitaan hyvä kaveriporukka, jotta homma maistuisi mukavalta. Ei ole kivaa odottaa useampaa tuntia, että pääsisi jotain luolaa ihmettelemään edes kohtuu hyvän porukan kanssa.

Mutta tosiaan jonkin aikaa kyllä ihan sooloilupainotteisestikin pelailu on mukavaa. Joskus rasittaa, kun triviaalinkin asian tekemiseen tarvitaan edes pari tyyppiä, jotka osaavat edes vasemmalla kädellä jotain sinne päin, ni ei vaan ole ketään jota sama asia kiinnostaisi. Tehtävä jää sitten roikkumaan, tai tulee hoidettua tyylittömästi esimerkiksi jonkin avuliaan aatun avulla. Eli taas menee työn tai chattailyn puolelle. Eihän siinä mitään kaverin kanssa rupatellessa, mutta itse pelistä nauttiminen jää kyllä puolitiehen. Kyllähän sitä itsekin tuli usempiin otteisiin mentyä korkea tasoisella hahomolla jotain matalemman tason juttuja läpi, jotta esimerkiksi kaveri sai kehitettyä uutta hahmoaan tai aloittelija saisi jonkin questin tehtyä.

[e-Boy]

Alkuun tuntuu monet moninpelit olevan varsin mukavia ja koukuttavia. Aikanaan kun homma menee vääränlaiseksi, niin se siitä sitten. Uusia paikkoja sekä hyvin tehtyjä arvoituksia on kiva käydä läpi, samalla kun kehittelee hahmoaan.

Joku kuukausi pari menee mukavasti, mutta lopulta homma tuntuu vääristyvän. Uusien mestojen, kujeiden ja oman hahmon eri ominaisuuksien oppimnen on mukavaa. Mutta ei todellakaan tunnu mielekkäältä käydä jotain samaa pari tuntia hyvällä porukalla koluttavaa luolastoa läpi 20:ttä kertaa jonkun esineen takia, mikä edistymisen kannalta on melkein välttämätön. Tai sitten auttaakseen joitan, joilla hahmo ei vielä ole niin kehittynyt tai joku questi jäänyt rästiin. Sen päälle vielä joku sama suoläntti, minne pitää mennä tappamaan samoja örmelöitä satoja kertoja, jotta jotain mainetta saa nostettua tai jonkin esineen saa hankittua tms... Eihän toisten auttamisessa mitään vikaa ole, mutta työ työaikana, viihde viihteenä.

Taloudellisesti se tietty on kannattavaa, mutta olisi tietty kiva, jos porukalta löytyisi resursseja uusien mestojen keksimiseen sen sijaan että pelaajat laitetaan nuohoamaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Jos hahmon kehittäminen alkaa maistua enempi työltä kaikkine pelleilyneen, kuin huvilta, on aika heittää peli jorpakkoon. Vapaa-aika kun on ansaittua ja silloin ihmisellä pitäisi olla oikeus nauttia nimenomaan vapaa-ajasta.

Lisäksi tarvitaan hyvä kaveriporukka, jotta homma maistuisi mukavalta. Ei ole kivaa odottaa useampaa tuntia, että pääsisi jotain luolaa ihmettelemään edes kohtuu hyvän porukan kanssa.

Mutta tosiaan jonkin aikaa kyllä ihan sooloilupainotteisestikin pelailu on mukavaa. Joskus rasittaa, kun triviaalinkin asian tekemiseen tarvitaan edes pari tyyppiä, jotka osaavat edes vasemmalla kädellä jotain sinne päin, ni ei vaan ole ketään jota sama asia kiinnostaisi. Tehtävä jää sitten roikkumaan, tai tulee hoidettua tyylittömästi esimerkiksi jonkin avuliaan aatun avulla. Eli taas menee työn tai chattailyn puolelle. Eihän siinä mitään kaverin kanssa rupatellessa, mutta itse pelistä nauttiminen jää kyllä puolitiehen. Kyllähän sitä itsekin tuli usempiin otteisiin mentyä korkea tasoisella hahomolla jotain matalemman tason juttuja läpi, jotta esimerkiksi kaveri sai kehitettyä uutta hahmoaan tai aloittelija saisi jonkin questin tehtyä.

Tässä viestissä on kuule paljon asiaa. Kyllä se on melko turhauttavaa yrittää saada tiimiä aikaseksi johonkin porukalla tehtävään instanceen, ja sitten kun sen lopulta saa, huomaa että porukkaan on eksynyt pari pölkkypäätä, joilla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin saada jokin yksi oma tehtävä suoritettua. Yksi esimerkki WOWista pari päivää sitten:
Gnomereganiin olisi ollut mooonta tehtävää tehtävänä, laitoin siis itseni etsimään teamia sinne, ja semmoinen tunnin odottelun jälkeen löytyikin pari tyyppiä. Sitten vielä puolen tunnin odottelun jälkeen löytyi healeri ja  toinen tyyppi teamiin. Eikun matkaan. 10min jälkeen yks teamilainen kysyy "Can i get lead plz". No annoin, ajattelin että ehkä kaveri aikoo merkata foet missä järjestyksessä hoidellaan, kuten yleensä on tapana. Vaan ei, välittömästi tyyppi muutti loottauksen "Master lootiksi" eri tyyppi olis toisin sanoen päättää kuka saa löytyvät tavarat. (parhaassa tapauksessa kaikki itselleen) Ajatteli visiin että tällä levelillä porukka on yleensäottaen nyyppiä eikä tiedä mitä tässä tapahtuu. Vaan eipä ollu ei. Yks tyyppi otti ja lähti heti pois, ja uus teamleaderi otti ja potki kaikki pois teamista. Ja kun teamleader potkii muut pois, muiden on tietysti aloitettava alusta koko instance.

Tällainen siis oli yksi "viihdyttävä" parituntinen wowin parissa.

Mutta ei, kyllä siinä hyviäkin hetkiä löytyy ja paljon. Pääaijäni on hyvässä guildissa ja raideissa yritetään edetä, on siinä vaan kova onnistumisen tunne kun jokin uusi bossi saadaan alas.

[Aji Inferno]

Heh, yksi ISO syy siihen miksi alun ihastuksen jälkeen aloin karkerasti vihata LOTROa on se, että vanha, romanttinen rakkauteni Tolkienin keskimaahan ja sen eeppisiin, välillä yksinäisiinkin seikkailuihin upeissa ja vaarallisissa maisemissa, ei kerta kaikkiaan (!) kestä mitään "instanceja" eikä muitakaan WoW:n muotisanoja toiminnalle, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen seikkailun kanssa...

Kuten eräs ilmeisen nuori LOTROn pelaaja minulle foorumilla totesikin: "Lopeta ruikuttaminen, kääkkä - etsä tajuu, että tää on pelkkä PELI?!!!"  

Ja silloin ymmärsin. Rakastamani Keski-Maa oli todella muutettu kulisseiltaan uskottavaksi actionin nälkäisten "Da Killah" -nimisten kärsimättömien kakaroiden grindauskentäksi, jossa ei oikeasti voinut vaeltaa omaan tapaansa - tai seurassa, ja kokea elämää suurempaa ainutkertaista seikkailua...

Minua "realistisemmat" ihmiset totesivat kylmästi: "Hei, haloo, idiootti! Ei kukaan nyt oikeesti haluu sun tapaasi vaan seikkailla ja leikkiä oikeasti haltiaa, vaan pitää porukalla hauskaa!"  Niinpä niin. Samoin ajatellen, Chez Dominiquekin kannattaisi muuttaa mäkkäriksi... Mutta makujahan on monia. Ja omani on monessa asiassa kieltämättä vähemmistössä.

Niinpä; LOTROn maailma ei minua kaivannut, enkä minä sen itseään toistavaa, varmasti viihdyttävää, mutta tunnelmaltaan itselleni aivokuollutta hauskanpitoa. Niinpä kaivauduin taas sinne, missä TODELLINEN seikkailu vielä elää, kirkkaasti: Oblivioniin.

Jonka jatko-osa, muuten, on nyt tekeillä... Uskaltaako edes ajatella miten komeaa siitä voi tulla?! =)

[Aessu]

Kokeileps myöskin fallout 3:sta, bethesdan tuotoksia sekin... Aikaisemmatkin Falloutit kannattaa katsastaa jos jostain saat käsiisi.

[Xbow]

WoW:issa oli kiistatta paljon hyvääkin. Maailma on todella laaja, erilaisia arvoituksia on viljalti, pelattavuus on hiottu sellaiselle tasolle, että Obvilionin tai etenkin Gothicin kanssa tulee äitiä ikävä. Esimerkiksi Obvilionissa oman puolen taistelijat käyttäytyvät kuin päättömät kanat, ryntäillen sinne sun tänne. Kun yrität auttaa, syyllistyt äkkiä murhaan, kun älykäs hemmo ryntää salamaa nopeampana juuri siihen kohtaan, missä vihulainen just äsken oli. WoW:issa ei myöskään joudu kärsimään kesken pelailua tapahtuvasta latailusta aina kun esimerkiksi menee portista sisään.

WoW.in yksi hyvä puoli on myös erityyppiset palvelimet, löytyy esimerkiksi roolipelaamista varten tarkoitettuja palvelimia, RP sekä RP PvP. Käytännössä nämäkin ovat kokolailla 'saastuneet' 1337 pwnage kiddojen toimesta. Kuitenkin siellä säännöt periaatteessa ovat tiukempia. Roolipeliyhteisöt ovat ymmärrettävästä syystä melko sissäsiittoisia, sielläkin menee oma tovinsa, ennen kuin (jos) pääsee roolipelaamaan. Netistä saattaisi löytyä hyviä RP kiltoja.

Hahmot WoW:issa ovat mukavan helppoja aloittelijoille, perusasiat onnistuu ilman pitkää harjoittelua. Kuitenkin hahmon ominaisuuksien maksimaalinen käyttäminen vaatii paljon harjoittelua sekä totuttelua. Tämän huomaa loistavasti, mikäli aloittelijana menee taistelukentälle, tai vaikeammissa luolastoissa.

[Torakka]

nyt tuli testattua seuraavia pelejä elikäs far cry2(samaa paskaa koko homma) nhl09(en oo noita paljoo pelaillut pelasin 2 pv ja mun mielestä tehty liian vaikeaksia vasta alkajalle sama koskee nba09)
midnight club los angeles aivan shaisse

[Aji Inferno]

Kujun "Rail Simulatoria"...  Junafriikkien omituinen fantasia. Tämän genren aloittamisesta kunnian saa kerrankin Microsoft, jonka "Train Simulator" oli 2000-luvun alun yksi kovimpia ohjelmoinnin näytteitä ja samalla peli, joka laittoi silloiset tietokoneet todella koville!

Mitäkö ihmeellistä on junasimulaattorissa? No, se ei ole aivan World-of-Warcraft tyypin hillitöntä actionia.  Homman juju on aivan toinen. Se voisi olla esimerkiksi kicksit siitä, että ohjaat tuhansien tonnien painoista ja parhaimmillaan kilometrien mittaista metallihirviötä pitkin autiomaita ja yli vuorten.

Homman viehätystä on vaikea, ellei mahdotonta kuvailla. Joku voi nauttia aikatauluissa pysymisestä, toinen taas ihan muusta. Itse olen junafriikki, eli ehkä vain kuvittelen millaista oli matkata kalliovuorten yli 7000 hevosvoiman tehoisissa, uskomattoman kokoisissa Union Pacific Big Boy höyryvetureissa, joiden tehon vasta aivan moderneimmat sähkäveturit ovat saavuttaneet.

Ehkä siinä on myös tiettyä seikkailun henkeä, vaikka hassulta ajatus tuntuukin. Olen täällä aiemmin jo kyllästymiseen saakka motkottanut siitä, miten rakastaisin vaeltaa vaikkapa Keski-Maan kauniita, suuria maita vapaasti, ilman minkäänlaista pakkoa liittyä johonkin pirun kiltaan tai suorittaa typeriä (?) tehtäviä...  Niin; en ole sosiaalinen pelaaja, enkä ole koskaan sitä ollut. Minulle peli on usein pako toiseen maailmaan, toiseen todellisuuteen. Junasimulaatio on ehkä osaltaan sitä.

Entä miten hyvin tämä melko hiljattain julkaistu "Rail Simulator" homman hoitaa? No... Se on vähän ongelmallinen juttu. Nimittäin, käsittääkseni samojen jamppojen noin 6 vuotta aiemmin tekemä Microsoft Train Simulator on vähän turhan kova kilpailija tälle paljon nuoremmalle simulaattorille.

Toki Rail Simulator näyttää paremmalta kuin paljon vanhempi edeltäjänsä, mutta ero on minusta turhan vähäinen. Välillä lähes olematon. Nimittäin, tuo aiempi Microsoftin "vanhus" oli 2000-luvun alun todellinen koneentappaja! Maksimiasetuksilla se oli silloisilla tietokoneilla täysin pelaamiskelvoton - ja näyttää nykykoneilla yllättävän hienolta! Siinä oli ja on omat ongelmansa, mutta etenkin lukemattomien todella upeiden kolmansien osapuolten tekemien laajennusten avulla, tuo vanhempi junasimulaattorien nestori on yhä erittäin mielenkiintoinen ja kaikin puolin loistava tietokonesimulaatio. Ja vielä tänä päivänäkin sen aikanaan uskomaton tekoäly vie nopeastakin PC:stä liiat tehot!

Tämä kaikki jättää Kujun Rail Simulatorin vähän hankalaan rooliin. Se kun on käytännössä lähinnä hiukan nykypäivään päivitetty toisinto Microsoftin edeltäjästään. Ei juurikaan uutta. Enkä ole ihan varma siitä, pärjääko se kiehtovuudessaan aivan edes upealle esi-isälleen. Jos pidät junista, etkä löydä alkuperäistä MS Train Simulatoria, kyllä tämä silti ostamisen arvoinen on. Varaudu tosin useisiin päivityksiin, sillä pelin kehitys ei näytä olleen ihan ongelmatonta.

2009 on sitten oma juttunsa. Nimittäin, Microsoftin piti julkaista yllättävän suositulle vanhalle junasimulaattorilleen kakkososa jo vuosi, pari sitten. Projekti kuitenkin, monien suureksi pettymykseksi, pantiin jäihin kaupallisista syistä. Niin se sanottiin. Aivan valtava yllätys olikin se, että 2008 Microsoft kumosi aiemman päätöksensä, ja ilmoitti kehittävänsä aivan uutta junasimulaattoriaan, tällä kertaa saman tiimin ja tekniikan keinoin, joka tekee MS:n lentosimulaattoria!

Sen, eli Microsoft Train Simulator 2:n kunnianhimotaso on lähinnä päätä kylmäävä. Tulokkaan pitäisi käyttää uusinta Flight Simulator teknologiaa, ja siten luoda koko maailman kattava, uskottava rautatieverkosto. Takana on todella kovan luokan tekijätiimi, joka näyttää todella innostuneen projektista. Jos projektin tähänastisista videoista on jotain pääteltävissä, syntymässä on rankkaa kamaa. Ja epäilemättä myös tietokoneelle, kuten tapahtui myös 2002 MS Train Simulatorin ensiesiintymisessä...  No, edistystä ei voine eikä pitäne estää.  

Tarkoittaa laitehankintoja, jos varaa löytyy.

Jotenkin arvelen Microsoftin nyt pyrkivän jonkinlaiseen maailmansimulaatioon, jossa lentokoneet, junat, rekat, laivat, mikä hyvänsä, toimivat samalla teknologialla, kenties käyttäjäyhteisöjen mukana, luoden eräänlaisen aivan uuden virtuaalimaailman, jollaista emme ole vielä kokeneet. Mielenkiintoista!

[Aji Inferno]

Kujun "Rail Simulatoria"...  Junafriikkien omituinen fantasia. Tämän genren aloittamisesta kunnian saa kerrankin Microsoft, jonka "Train Simulator" oli 2000-luvun alun yksi kovimpia ohjelmoinnin näytteitä ja samalla peli, joka laittoi silloiset tietokoneet todella koville!

Mitäkö ihmeellistä on junasimulaattorissa? No, se ei ole aivan World-of-Warcraft tyypin hillitöntä actionia.  Homman juju on aivan toinen. Se voisi olla esimerkiksi kicksit siitä, että ohjaat tuhansien tonnien painoista ja parhaimmillaan kilometrien mittaista metallihirviötä pitkin autiomaita ja yli vuorten.

Homman viehätystä on vaikea, ellei mahdotonta kuvailla. Joku voi nauttia aikatauluissa pysymisestä, toinen taas ihan muusta. Itse olen junafriikki, eli ehkä vain kuvittelen millaista oli matkata kalliovuorten yli 7000 hevosvoiman tehoisissa, uskomattoman kokoisissa Union Pacific Big Boy höyryvetureissa, joiden tehon vasta aivan moderneimmat sähköveturit ovat saavuttaneet.

Ehkä siinä on myös tiettyä seikkailun henkeä, vaikka hassulta ajatus tuntuukin. Olen täällä aiemmin jo kyllästymiseen saakka motkottanut siitä, miten rakastaisin vaeltaa vaikkapa Keski-Maan kauniita, suuria maita vapaasti, ilman minkäänlaista pakkoa liittyä johonkin pirun kiltaan tai suorittaa typeriä (?) tehtäviä...  Niin; en ole sosiaalinen pelaaja, enkä ole koskaan sitä ollut. Minulle peli on usein pako toiseen maailmaan, toiseen todellisuuteen. Junasimulaatio on ehkä osaltaan sitä.

Entä miten hyvin tämä melko hiljattain julkaistu "Rail Simulator" homman hoitaa? No... Se on vähän ongelmallinen juttu. Nimittäin, käsittääkseni samojen jamppojen noin 6 vuotta aiemmin tekemä Microsoft Train Simulator on vähän turhan kova kilpailija tälle paljon nuoremmalle simulaattorille.

Toki Rail Simulator näyttää paremmalta kuin paljon vanhempi edeltäjänsä, mutta ero on minusta turhan vähäinen. Välillä lähes olematon. Nimittäin, tuo aiempi Microsoftin "vanhus" oli 2000-luvun alun todellinen koneentappaja! Maksimiasetuksilla se oli silloisilla tietokoneilla täysin pelaamiskelvoton - ja näyttää nykykoneilla yllättävän hienolta! Siinä oli ja on omat ongelmansa, mutta etenkin lukemattomien todella upeiden kolmansien osapuolten tekemien laajennusten avulla, tuo vanhempi junasimulaattorien nestori on yhä erittäin mielenkiintoinen ja kaikin puolin loistava tietokonesimulaatio. Ja vielä tänä päivänäkin sen aikanaan uskomaton tekoäly vie nopeastakin PC:stä liiat tehot!

Tämä kaikki jättää Kujun Rail Simulatorin vähän hankalaan rooliin. Se kun on käytännössä lähinnä hiukan nykypäivään päivitetty toisinto Microsoftin edeltäjästään. Ei juurikaan uutta. Enkä ole ihan varma siitä, pärjääko se kiehtovuudessaan aivan edes upealle esi-isälleen. Jos pidät junista, etkä löydä alkuperäistä MS Train Simulatoria, kyllä tämä silti ostamisen arvoinen on. Varaudu tosin useisiin päivityksiin, sillä pelin kehitys ei näytä olleen ihan ongelmatonta.

2009 on sitten oma juttunsa. Nimittäin, Microsoftin piti julkaista yllättävän suositulle vanhalle junasimulaattorilleen kakkososa jo vuosi, pari sitten. Projekti kuitenkin, monien suureksi pettymykseksi, pantiin jäihin kaupallisista syistä. Niin se sanottiin. Aivan valtava yllätys olikin se, että 2008 Microsoft kumosi aiemman päätöksensä, ja ilmoitti kehittävänsä aivan uutta junasimulaattoriaan, tällä kertaa saman tiimin ja tekniikan keinoin, joka tekee MS:n lentosimulaattoria!

Sen, eli Microsoft Train Simulator 2:n kunnianhimotaso on lähinnä päätä kylmäävä. Tulokkaan pitäisi käyttää uusinta Flight Simulator teknologiaa, ja siten luoda koko maailman kattava, uskottava rautatieverkosto. Takana on todella kovan luokan tekijätiimi, joka näyttää todella innostuneen projektista. Jos projektin tähänastisista videoista on jotain pääteltävissä, syntymässä on rankkaa kamaa. Ja epäilemättä myös tietokoneelle, kuten tapahtui myös 2002 MS Train Simulatorin ensiesiintymisessä...  No, edistystä ei voine eikä pitäne estää.  

Tarkoittaa laitehankintoja, jos varaa löytyy.

Jotenkin arvelen Microsoftin nyt pyrkivän jonkinlaiseen maailmansimulaatioon, jossa lentokoneet, junat, rekat, laivat, mikä hyvänsä, toimivat samalla teknologialla, kenties käyttäjäyhteisöjen mukana, luoden eräänlaisen aivan uuden virtuaalimaailman, jollaista emme ole vielä kokeneet. Mielenkiintoista!

[Wesa]

Little Big Planet! Tuli korkattua joululahja hieman etuajassa Ps3:sen kun sain tuossa vähän aikaa sitten niin tullut pelattua Grand Theft Auto 4:sta mut tuo LBP on yksinkertaisesti hauska peli,en olisi uskonut että tykkään kun kaikki pelit mitä yleensä pelailen on enempi räiskintäosastoa peeceellä,BF2:sta,COD4:sta jne...

Aiheesta toiseen,näin Prismassa tuon täällä(kin) kehutun Elder scrolls Oblivionin IV:n Ps3 version joka maksoi muistaakseni 65-70€ mutta saman pelin saisi verkkokaupasta 26,90€! Voiko noissa peleissä olla tosiaan noin iso heitto hinnoissa??
Tilasin äsken muuten CDonista PS3:Guitar Hero III:Legends of Rock&2xWireless Guitars 44,90€+postit joku 2€ Oli alennuksessa -55%,kohta joku tulee tietysti sanomaan että sen olisi saanut vielä halvemmalla jostain mut so not 

[MikeO]

Guitar Hero World Tourin pelailin juuri hardilla läpi. Oli niin helppo, että piti Rock Band 2 aloittaa suoraan expertillä

Odotin kyllä enemmän tuolta GH:WTltä, helpotettu pirusti kolmosesta ja biisilista aika karmeaa tuubaa. Toolit nyt tietenkin jyrää, ja Van Halenin Hot for Teacherissä saa expertillä kans ihan tosissaan soittaa. Dream Theaterin Pull Me Under on myös ihan pätevä, mutta turhan helppo. Harmi, että ei oltu enää loppuun laitettu semmoista överi-biisiä kuin oli kolmosen DragonForce

[Aji Inferno]

Little Big Planet! Tuli korkattua joululahja hieman etuajassa Ps3:sen kun sain tuossa vähän aikaa sitten niin tullut pelattua Grand Theft Auto 4:sta mut tuo LBP on yksinkertaisesti hauska peli,en olisi uskonut että tykkään kun kaikki pelit mitä yleensä pelailen on enempi räiskintäosastoa peeceellä,BF2:sta,COD4:sta jne...

Aiheesta toiseen,näin Prismassa tuon täällä(kin) kehutun Elder scrolls Oblivionin IV:n Ps3 version joka maksoi muistaakseni 65-70€ mutta saman pelin saisi verkkokaupasta 26,90€! Voiko noissa peleissä olla tosiaan noin iso heitto hinnoissa??
Tilasin äsken muuten CDonista PS3:Guitar Hero III:Legends of Rock&2xWireless Guitars 44,90€+postit joku 2€ Oli alennuksessa -55%,kohta joku tulee tietysti sanomaan että sen olisi saanut vielä halvemmalla jostain mut so not 

Railroad Tycoon 3:sta oon pitkästä aikaa paljon pelannut, mutta homma loppui tältä erää vioittuneen näytönohjaimen ylikuumenemiseen... Eli tältä erää on pelit pelattu.

Mutta Oblivionista vielä: työkaverini kertoi ettei Xbox ja ilmeisesti PS3 versioita (?) voine modata..? Pitääkö paikkansa? Sillä jos pitää, niin kannattaa aivan ehdottomasti ostaa PC-versio! Oblivion on niitä pelejä, jotka ovat hyviä sellaisinaan, mutta niiden todellinen loisto on vasta pienen modauksen takana - vaikutus on todella suuri!

Jouluja kaikille! =)

[Jönssöni]

^ Oblivionin konsoliversioita ei tosiaankaan pysty modaamaan.
Itselle tuo Oblivion oli ikävä kyllä pettymys, etenkin juonen osalta. Main quest ei juurikaan napannut ja pelin mielenkiintoisin kohta löytyi minusta Dark Brotherhoodista.
Olihan Oblivionilla hetkensä, mutta ei minusta ollut kaiken sen hehkutuksen arvoinen. Ja mainittakoon että pelasin peliä Xbox360:llä.