Polttaako chili suhteen päreiksi?

[Red Hot Chili Peppers]

Vanhassa puutalossa eläjänä ja chiliharrastusta aloitellessani olin hieman huolissani polttaako chili totaalisesti vaimoni päreet ja samalla vanhan  hörskämme niin kuin paikallisen (Porvoon) tuomiokirkon, vai riittääkö se tavallinen, pieni vuosittainen, Pearl Harbour asian selvittamiseen.
Ensimmäinen talvi noin 80-100 taimen kanssa meni kuitenkin ilman sen kummempia hydro- tai muita tieteellisiä vempaimia  suhtkoht' jouheasti, kuten myös kasvihuoneen valtaus ja nyt alkaneet chilisoosiviritelmät. Tähän ovat kyllä osaltaan vaikuttaneet kaksi pientä, mutta vankkumatonta liittolaistani yläkerran lastenhuoneista, joille chilitys on samanlainen hauska tiede kuin siipien kiskominen pihan ötököiltä.
Vaikuttaa siltä, että chili on kuitenkin yleensä yksilölaji kuten mäkihyppy, vai onko joku onnistunut tulemaan alas tandemina, niin, että chilin polte olisi vienyt mukanaan molemmat perheen paremmat puoliskot?

[Timppa75]

Meilläkin oli alku vähän "jäykkää",mutta nykyään emäntä kyselee että,löytyykö kasvarista tuoretta chiliä ruokaan sekä "oliko niitä pulvereita missä?
Elikkä hurahtanut sekin on onneksi.Ainut haittapuoli on että penskat väittää aina kun,isi laittaa ruokaa,että suu palaa.Tenaville ei laiteta chilejä ruokaan,mutta ilmeisesti riittää kun ne kattoo kun iskä hikoilee ruoan kanssa,niin omakin ruoka maistuu tuliselta.

Ja muuten ensikesän idätyshommeleista sen verran että,emäntäkin anto toivomuksia,et pitäs saaha Red Fataliita sekä Red Savinaa.Oli ilmeisesti käyny Fataliin sivuilla...no laitetaan kasvamaan,emännän pyynnöstä ja tarjoillaan tuoreeltaan!"ei se vahvaa oo" :twisted:

[tamarillo]

Kyllähän meilläkin on kovat keskustelut aiheesta käyty,parveke on nyt saatu puhuttua hileille mutta olkkariin ei kuulemma ole rehuille asiaa paitsi talvehditettavat ikkunalaudalle. Ensi kauden idätykset pitäis jotenkin vielä ratkaista kun tähän mennessä on idätelty tuolla lattian rajassa ja nyt poika on vallannut kaiken tilan alle metrin korkeudelta.
Jonkinlaista hyllyviretelmää pitäis alkaa suunnittelemaan, edellisessä asunnossa oli aika järkyn näköinen eikä kyllä miellyttänyt minunkaan silmää.
Pari neliötä taimikasvatukseen seinälle pojan ulottumattomiin, siinähän sitä projektia loppusyksyksi
Vaimo kokki ja on nyt innostunut tekemään noita salsojakin eli meillä kyllä ruuanlaitossa molemmat käyttää hilejä. Kasvatukseen kun vielä saisin innostettua mutta hyvä näinkin. Ehkä poika sitten hurahtaa kun ohittaa ton pilttipurkkivaiheen :lol:

[annesurfs]

Meillä isäntä suhtautuu tyynesti, niin kuin kaikkiin innostuksiini.

Tiedän, että hänen mielestään kämppään pitäisi mahtua muutakin kuin chilit, esim. ihmiset ja kissat, mutta minkäs teet.  Chileille on luvattu ikkunapaikat talveksi.

Kyllä hänkin jo innostuneesti katselee, kun chilit tekevät satoa, ja kyselee, voisiko jo maistaa, onko tuo chili jo valmis, varmaan on!

Uskon vakaasti, että hän rupeaa kanssa innostumaan, kun näkee tuloksia.  (Pelkkä kukkaruukku, jossa näkyy multaa, ei tietenkään kovin montaa vielä saa innostumaan.)

Yleisellä tasolla, totta kai molemmilla pitää ja saa olla harrastuksia, ja muutenkin elämässä pitää saada toteuttaa itseään ja tehdä sitä, minkä näkee tärkeäksi.

Myös olen oppinut, että autoasiat pitää jättää miehen hoivaan.  Hän tietää jostain salaperäisestä merkistä, milloin auto "täytyy" vaihtaa, vaikka minä olisin sitä mieltä, että onhan tuo entinenkin aika tuore ja täysin hyvä.  

Autonvaihdon yhteydessä voin joko a) vastustella, murjottaa ja meltota kaksi viikkoa ennen kuin uusia auto tulee tai b) sanoa totta kai pupu saat vaihtaa auton.

Esimerkit elävästä elämästä.

Vaihtoehto b) on molemmille helpompi, ja lopputuloshan on kumminkin sama.

[Omskakas]

Kysyin juuri emännältä mielipiteen chiliharrastuksestani:
"On se ihan jees, mutta sulla on nyt kertakaikkiaan liikkaa niitä chilejä. Varsinkin kun ne roskaa ja sinä et siivoa."

:oops:

Emäntä on kyllääntynyt, kun syksyä kohti olohuoneen chileillä on ollut vähän sulkasatoa.  

Edit: ja kyllä minä siivoan, mutta en ilmeisesti sitten tarpeeksi usein  :wink:

[tellie]

Meillä lähti chilien  kasvattaminen tavallaan yhteisenä projektina. Mies katseli chilisivustoja jatkuvasti, ja minä sitten siitä kysymään, että tahtoisiko tuo omia chilejä. Ja niin kasvit tulivat.

Kuluva ensimmäinen kausi on kuitenin osoittanut, että minä olen enemmän kasvatuspuolella, mies syöntipuolella. Herra kun ei tahdo mullata käsitään, mikä on aika hyvä lähtökohta kasvatukseen :lol: Mutta mitäpä tuosta, kasvattaminen on kyllä se, mikä minua kiinnostaa, ja näin olen saanut kasvatuksessa valta-aseman, suun käristämisen jätän muiden hommaksi.

Tässä tosin on vielä chilitaival alussa ja puskamäärät sen mukaisia (yht. 7), mutta ensi kaudelle sitten enemmän.

[JartsaP]

Hyvä lähtökohta mielestäni meillä, että emäntä tuli myöhemmin kuin chilit. Eipä siinä sitten juuri ole nokan koputtamista, mitäs otti tämmöisen.

Ja hyvinhän sen käännyttäminen on onnistunut, mielestäni. Tänäänkin se jotain salsaa osti kaupasta, ja onpa mokoma onnistunut kerran tekemään niin tulista ruokaa, että meikän teki pahaa syödä sitä   Ennen minun puuttumistani peliin ei hän syönyt edes pepperoneja (eikä tosin syö vieläkään, mutta aina välillä muistaa kysäistä "pitäiskö tähän vähän jotain chiliä laittaa?"). Eritoten meksikolainen lasagne on naisen vienyt mennessään, enkä minäkään pahaksi pistä, on se vaan niin epäterveellistä! Näissä olosuhteissa chilipuskat saavat olla rauhassa, kunhan eivät ihan nenille hypi, ja kun enimmät puskat ovat talvella omassa huoneessaan ja kesällä kasvarissa, niin ainoat valitukset tulevat minun kasveihin käyttämäni ajan määrästä (eikä siitä chileille kuulu kuin murto-osa).

[Gekko]

Yleisellä tasolla, totta kai molemmilla pitää ja saa olla harrastuksia, ja muutenkin elämässä pitää saada toteuttaa itseään ja tehdä sitä, minkä näkee tärkeäksi.

Amen. Kas tässä maailman kaunein ajatus, kristallisoituna, kaikessa yksinkertaisuudessaan hienosti ilmaistuna. Kunpa tuo aina kävisi kaikkien kohdalla toteen.

Myös olen oppinut, että autoasiat pitää jättää miehen hoivaan.  

Kas tässä toinen elämää suurempi viisaus.  

[Aji Inferno]

Yleisellä tasolla, totta kai molemmilla pitää ja saa olla harrastuksia, ja muutenkin elämässä pitää saada toteuttaa itseään ja tehdä sitä, minkä näkee tärkeäksi.

Amen. Kas tässä maailman kaunein ajatus, kristallisoituna, kaikessa yksinkertaisuudessaan hienosti ilmaistuna. Kunpa tuo aina kävisi kaikkien kohdalla toteen.

Myös olen oppinut, että autoasiat pitää jättää miehen hoivaan.  

Kas tässä toinen elämää suurempi viisaus.  

Kyllä noissa sanoissa on hyvin vinha perä, ja toivottavasti avaimet hyvään kotielämään!

[tknummelin]

"Olen muuttamassa yhteen naiseni kanssa. Mitä kannattaa ottaa huomioon? Kannattaako yleensäkään muuttaa?

Nimim. Uskaltamaton"

En suosittele. Molemmat alkavat nähdä vaivaa toistensa huonoista puolista.
Jatkuvaa tappelua siivouksesta tyyliin "vituttaa, kun saa aina siivota sun
jälkiäsi".

Voit oikeastaan ajatella asiaa myös näin: Ei ole olemassa enää "miesten
ja naisten töitä". Pelkästään miesten työt. Nainen olettaa, että siivous,
tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto, vaatteiden silitys jne jaetaan puoliksi.
Molemmat siis tekevät näitä, koska on "vanhanaikaista", että nainen
joutuisi tekemään kotityöt.


Tottahan se silti on, kyllähän jokainen mies osaa tai ainakin pitäisi
osata suoriutua noista kaikista. Mutta, kun pitää vaihtaa talvirenkaat,
paikata puhjennut pyörän rengas, avata viemäri, korjata jotain, laittaa
lamppu kattoon, leikata nurmikko jne jne. Ne ovat aina miesten töitä..

Se tasa-arvo katoaa oudosti siinä tilanteessa.

No, noiden asioiden kanssa herrasmies pystyy elämään, harva nainen
"haluaa osata" esim vaihtaa renkaita. Koita onneasi ja yritä sanoa samaa
vaikka silittämisestä.

Tulet myös huomaamaan, että pikkuhiljaa hyllysi alkavat täyttyä
kaikenlaisesta
turhasta rojusta. Joka perkeleen kulmaan ilmestyy jukkapalmu punaisessa
sydänruukussa ja satoja, ehkä jopa tuhansia hyödyttömiä koriste-esineitä.
"oli ihan pakko ostaa tuo posliinikissa, kun se sopii niin kivasti noiden
verhojen väriin".

Muistinko jo mainita, että verhot, matot, pyyhkeet yms tulevat muuttamaan
väriään radikaalisti. Tulee kaikkia kivoja kivoja pastellisävyjä.
Pikkuhiljaa tuntuu siltä kuin asuisit jossain vitun sisustusohjelmassa.

Kannattaa ostaa myös joku muovipussi, missä säilytät partakonetta, dödöä
ja hammasharjaa. Vessan kaappiin ne eivät tule enää mahtumaan, se on
sanomattakin selvä.

Vessa pursuaa mitä ihmelliisempiä purkkeja ja lotioneja. Lisäksi siellä
haisee hiuslakka, hajuvesi ja outo vaniljatangontuoksuinen hajusaippua,
jolla ei saa pestä käsiä. Ja ne wc-renkaan pissatipat...

Omat musiikkimieltymyksesi voit myös unohtaa, "en mä jaksa aina kuunnella
tuollaista mörinää ja pauketta" samoin urheilun seuraaminen televisiosta
on mahdotonta ,koska sieltä tulee aina joku vitun sinkkuelämää tms elämää
suurempaa, jota naisen on yksinkertaisesti pakko katsoa.

Älä vaan tee sitä virhettä, että sijoitat tietokoneen makuuhuoneeseen,
sillä silloin sen käyttäminen iltakymmenen jälkeen on mahdotonta, koska se
pitää niin kauheaa hurinaa. Ja ne johdotkin ovat niin ruman näköisiä.

Äläkä edes kuvittele ostavasi enää koskaan mitään kaiuttimia, stereoita
tms, koska ne ovat niin rumia eivätkä ne sovi asunnon sisustukseen.

Hyväksy se, että television päällä on hajukynttilä. Itse asiassa niitä on
lähes joka puolella asuntoa. Ne on niin kivoja, mutta niitä ei saa
polttaa, koska sitten ei ole enää kivannäköisiä.

Kannattaa varautua myös siihen, että rento kavereiden kanssa oleskeleminen
asunnossasi on historiaa. Jos kaverit tulevat käymään, siivotaan ja
leivotaan, koska nainen ei halua, että ihmiset luulevat, että teillä on
sekaista.
Lisäksi on mm pakko aina ostaa/leipoa jotain, jos joku kaveri sattuu
tulemaan "kylään". Kahvi juodaan sellaisista pirun pienistä kupeista,
joita joutuu vetämään joku 5-6kpl, että saat kahvihimosi tyydytettyä.
Kahvipannu pitää myös pestä joka kerran jälkeen, kun sitä on käytetty.
Kaverisi ovat muuten kaikki sinulle huonoa seuraa ja lisäksi suurin osa
heistä on juoppoja luusereita naisesi mielestä.


Voit unohtaa kumipitsan syömisen samalla kun katsot leffaa, koska

A) se on niiiiin epätervellistä
B) olohuoneessa ei saa syödä, ettei limenvärinen sohva likaannu
C) et halua enää katsoa leffoja koska ainoa vaihtoehto on romanttiset
komediat. "En mä halua katsoa tuollaista väkivaltaa". Lisäksi naisille on
yksinkertaista mahdotonta keskittyä elokuvaan, koska samalla pitää lakata
kynnet, föönätä, meikata, kihartaa hiuksia jne. Saat vastata koko ajan
kysymyksiin : "Kuka tuo on?" "Siis kuka tuo on ja mitä se tekee, miksi se
nyt noin tekee?". Elokuvanautinto on pilalla, koska kuulet samalla, mitä
Petra on tehnyt viikonloppuna ja miten hänen poikaystävänsä Sami on siihen
suhtautunut. "Voisit muuten syödä vähän enemmän noita kasviksia."

Et tule enää ikinä löytämään mitään tavaroitasi, koska nainen sisustaa ne
kerran viikossa eri paikkaan. Avaimien pitäisi olla marimekon
unikkokuvioisessa avainkaapissa, mutta eihän niitä sieltä löydy, koska
tosiasiassa sinne mahtuu noin kolme avainta. Sen sijaan ne ovat eteisen
lipastossa pienessä pahanhajuisessa peltipurkissa (löytyi
kirppikseltä), jonka kantta on vaikea avata. Kaiken lisäksi se koko vitun
lipasto seilaa ympäri eteistä vaihtaen paikkaa joka viikko. Ja arvaat
varmaan, kuka sitä vanhaa painavaa lipastoa raijaa joka viikko paikasta
toiseen..

"Koitas laittaa se tuonne kulmaan.. Ei, ei sovi tuon sammakkopatsaan
kanssa yhteen, koitas kantaa se tuonne kulmaan... ei sitä sinne voi
laittaa, tulee huono feng shui....Koitapas kantaa se tuonne..."

Mitään elintarviketta ei voi pitää alkuperäisessä pakkauksessa vaan
kaikki on sullottava pienen pieniin purkkeihin ja kippoihin, jotka ovat
epäkäytännöllisiä ja "tosi kivan näköisiä". Kaikki purkit ovat
samanvärisiä ja ne on sijoitettu kaappeihin sellaisella logiikalla, että
kaapista on mahdoton löytää yhtään mitään. Varsinkaan kun purkkien
sisältö vaihtuu kerran viikossa.

Viikolla juomisen voit unohtaa, samoin sen, että otat illalla pari kaljaa.
"Pitääkö sun aina juoda.. Sulla on pian samanlainen kaljamaha kuin teidän
isällä". Dokaaminen kavereiden kanssa asunnossasi vaihtuu "Kutsuihin",
joissa on pelkästään pariskuntia. Taustalla soi hiljaa Ricky Martin tai
Ultra Bra ja pöydällä on lukematon valikoima erilaisia pikkusuolaisia.
Muista käyttää lautasta ja lautasliinaa. Lisäksi siellä haisee ne vitun
tuoksukynttilät.

:lol:

[tellie]

"

Mitään elintarviketta ei voi pitää alkuperäisessä pakkauksessa vaan
kaikki on sullottava pienen pieniin purkkeihin ja kippoihin, jotka ovat
epäkäytännöllisiä ja "tosi kivan näköisiä". Kaikki purkit ovat
samanvärisiä ja ne on sijoitettu kaappeihin sellaisella logiikalla, että
kaapista on mahdoton löytää yhtään mitään. Varsinkaan kun purkkien
sisältö vaihtuu kerran viikossa

Auts, osui ja upposi  

Mut hei, ne purkit on oikeasti käytännöllisiä (olisi pitänyt ostaa niitä samanlaisia silloin kunnon kasa, nyt niitä ei enää löydy ja pitää taistella kaikkien niiden miljoonien pakkausten kanssa :wink: ):
- purkeista on helpompi ottaa juttuja kuin niistä pakkauksissa olevista aukoista, joista mahtuu max. yksi (1) kaurahiutale kerrallaan ja se yksikin hiutale ottaa jonkun ihme kimmokkeen ja menee lattialle/pöydälle, josta se pitää suurella vaivalla siivota pois
- on paljon helpompi tunkea asiat kaappiin, kun kaikilla on samankokoiset ja samanmuotoiset pakkaukset - ei jää ärsyttävää hukkatilaa
- kaapit näyttävät siistimmiltä -> niitä ei tarvitse niin paljon siivota
- kun säilytysrasioissa on kansi, ei haittaa jos, joku niistä kaatuu. Mutta kaadapa muinoin avattu paketti tomusokeria matolle, sitä saa siivota vielä ensi vuonnakin
- jnejne.

Huonona puolena se, että mikäli ei nimikoi purkkeja, voi joku tunkea korppujauhot ja mannaryynit samaan astiaan... Nimim. kokemusta on

[JartsaP]

Joopa joo.

Poikamiesaikaan päätin kokeilla tuota rasiajuttua, ostin sitten muutamia isompia rasioita riisien, makaronien ja vastaavien säilytykseen - ja totesin, että ei tule mitään. Ensinkin, se perhanan keitto-ohje oli pakko leikata siitä paketista ja teipata rasian kanteen, millä niitä muuten muistaa? Ja toisekseen, siitä rasiasta on täysin mahdotonta kaataa niitä ryynejä esim. desilitran mittaan, kaatamatta samalla puolet lattialle/pöydälle, ja kauhominen em. mitalla sekin toimii vain niin kauan kuin purkki on lähes täynnä, eli yhden mitallisen verran, sen jälkeen mittaa ei saa kauhottua täyteen millään. Pussin suusta sentään pystyy kaatamaan... Lisäksi alkuperäisiä pakkauksia ei ole mitään järkeä tyhjentää aina vain uusia sinne vanhojen joukkoon, eli vanhat pitää ensin käyttää pois, eli kaapissa oli sitten edelleenkin niitä pusseja ja paketteja PLUS ne perhanan rasiat. Ja vielä: jos ko. elintarvike käy vähiin, se yksi vajaa pussi vie vain hiukan kaappitilaa, mutta rasia, jossa on vain vähän pohjalla, vie edelleen yhtä paljon kaappitilaa kuin täysi rasia. Nyt, kun esimerkkinä käyttämiäni riisejä ja pastaakin on vielä montaa erilaista, niin eihän sinne kaappeihin kohta enää muuta mahtuisikaan, kuin niitä rasioita, eihän sitä sovi basmatiriisiä laittaa puuroriisin tai jasmiiniriisin sekaan, eikä varsinkaan tumman riisin sekaan, johan niillä on eri keittoajatkin.

Ai niin, meinasi unohtua yksi juttu: ne rasiathan ovat muovia. Kun ne menevät rikki tai niiden väri alkaa olla epämuodikas, tai mikä nyt sitten onkaan se peruste, millä ne heitetään roskiin ja ostetaan uusia rasioita, kuormittavat ne tietenkin luontoa aivan turhaan. Puhumattakaan siitä, miten paljon energiaa ja uusiutumattomia luonnonvaroja niiden tekeminen on aikanaan vaatinut. Kyllä minä mieluummin kaatelen riisejä pahvilootasta.
Ei mulla muuta.

[Aji Inferno]

Siinä oli (pari viestiä sitten...) aika pitkä ja vähän ehkä kärjistettykin lista noista miehen ja naisen samassa hushollissa elämisen iloista... Mutta kyllä siinä ihan todellisiakin ongelmanpaikkoja oli. Hyvä esimerkki oli se tietokone makuuhuoneessa - se ei todellakaan mene lävitse, tai ainakaan tosiaan sen käyttö sille luontevimpaan aikaan eli öisin!

Samaten tutulta menneisyydestä ja tuttavapiirin meiningistä tuntuivat ne kommentit "pakollisesta kahvitarjoilusta leipomuksineen" ja moni muukin kohta... Me miehet kai pakotamme itsemme tavallisimmin siihen moodiin että "heh heh, siihen jäivät poikamieselämän paheet ja ilot, mutta on tää sen arvoista!" ... Mutta kovin moni sitten tosiaan viimeistään pienessä hiprakassa kiroaa aika katkeraan sävyyn "menetettyä" omaa elämäänsä, tilaansa, tapaansa elää ja tehdä asiat. Omasta kämpästä tulikin kompromissi, paikka nimeltä "yhteinen koti", jota näytetään ulkopuolisille vain siivottuna, normit täyttävänä, pahimmassa tapauksessa molempia puoliskoja ärsyttävänä, kulissimaisena "taistelukenttänä"...

Ja jos sitten vielä mennään kaikkialle yhdessä (tai ei ollenkaan), liikutaan vain yhteisen tuttavapiirin (= useimmiten toisten pariskuntien) kanssa, ja aletaan laatia sääntöjä siitä kumman vanhempien luona käydään minäkin juhlapyhänä, silloin on kyllä saavutettu jotain mikä on kai useimpien nuorten parien unelma, mutta toisten todellinen painajainen! Näyttämö jolla välttämättä mikään ei ole aitoa, eikä kummankaan omaa...

Purkit ja niiden väri ovat lopulta aika pieni juttu, mutta sanoisin että on paljon ihmisiä ja pareja joiden ei oikeasti kannattaisi muuttaa yhteen. Esim. jokainen ihminen jolla on voimakas oman tilan ja ajan tarve, on vaikeuksissa jos vastapuoli haluaa (tahtomattaankin) täyttää tuon ajan ja tilan, ja muuttaa "sinä ja minä" -yhtälön "me" -summaksi. Kaikille se ei kerta kaikkiaan sovi - ja veikkaisin että on erottanut monta muuten hienoa pariakin aikojen kuluessa..... Chilillä tai ilman.

[tknummelin]

Mjoo. Siis, tuo postaamani ei tietenkään ollut omaa proosaani, mutta hauska tekstinpätkä siitä huolimatta  :wink: Tuosta tilakysymyksestä tuli mieleeni, että meillähän oli täällä tuvassamme samanlainen ongelma emännän posliinirihkaman kanssa. Mutta sovun mielessä annoin periksi, vaikka inhoan mokomaa moshkaa. Tämä kuitenkin edesauttaa kauhun tasapainon säilyttämisessä, nyt minun on helpompi täyttää olohuoneen nurkkaa kasviksillani.

Kaikenlainen yhteiselämä, kuten elämä yleensäkin, on kompromisseja.

[Sauli Särkkä]

Oma ajantarpeeni ei ole valtava, joten sen vielä Ellu osaa suoda ilman suurempia anomuksia ja taisteluita. Tilantarve sensijaan on, eli kun vuosi sitten ostimme oman kämpän, ei kolmio ollut edes vaihtoehto, ellei siinä tulisi kylkiäisenä vähintään 10m^2 lämmitetty varastotila (lähinnä heko-/lennokkihommia varten + musiikinvääntämiseen jne. mukavaan harrastamiseen ja tietenkin näille risuille)

Kommunikaatiosta, eli pari päivää sitten käyty keskustelu lemmikkiasioihin liittyen. Taustana se, että mulla on reilut 10v sitten ollut tarantella ("Stella"), vajaat kymmenen vuotta sitten, rapakon takana, ollut pari kuningaspyyttonia ("Kärme" ja nimetön), sittemmin jonkun aikaa korallikobra ("Cora"), joten eksoottiset eläimet ovat olleet kiinnostuksen kohteena jo pikkupojasta asti. Vanha suola janotti, joten..:


Minä: No, laitetaankos me tarantella? Olis ainain helppohoitoinen lemmikki ja ennenkaikkea hieno eläin.

Ellu: Ei. Ei hämähäkkiä.

Minä: Skorppariakaan ei viitsisi, kun ne ovat jotenkin tylsiä...

Ellu: Ei niin. Ikinä.

Minä: No, liskohan vois olla ihan jees (näytän kuvaa jostain näppärännäköisestä pikkuliskosta), mutta käärme taitais olla se hienoin.

Ellu: No ei ainakaan liskoa.

Minä: Soitanpas siis kasvattajalle ja sovin, että haen Sunglow-värimuodon viljakäärmeen loppuviikosta, mikäli niitä on vielä jäljellä.

Ellu: Jahas...


Soitin, sovin asiasta, jne. ja tulin sisälle. Emäntä aivan hiljaa..kunnes kysyy, että minkänäköinen se käärme sitten nyt olikaan. Näytin muutaman kuvan, meinas että ihan kivan näköinen, jne...

Ellu: Onkos se myrkyllinen?

Minä: Ei, se kuristaa.

Ellu: Kui iso?

Minä: Kuvittele iso ja lihava kastemato. Soon sitä pienempi ainakin nyt aluksi.

Ellu: Aluksi? Kuinkas paljon se kasvaa?

Minä: (kaivan nopeasti googlesta lähteen) - mittaa voi yksilöstä riippuen olla alimmillaan 60 senttiä, enimmillään reilut puolitoista metriä. Aika hentojahan nuo ovat, kilon-puolentoista luokkaa suurimmat. Reilusti alle ranteen vahvusia.

Ellu: Jaa. Mitäs se maksoi?

Minä: Noo...öö...ei siihen satasta enempää juuri mene.


Opetus: ota asioihin kantaa, joihin haluat vaikuttaa. Onneksi Ellulla ei suuremmin ole käärmeitä vastaan mitään, joten tällä kertaa ei joudu soittamaan kasvattajalle ja sopimaan "muista järjestelyistä".




-Sale

[Aji Inferno]

Kompromissienteon halu / kyky on kyllä ihmisillä hyvin erilainen, ja siinä mielessä esim. "parisuhdeihmisillä" (= jengi joka on seurustellut tms. käytännössä koko aikuisen ikänsä) ja toisaalta elämäntapasinkuilla on kohdatessaan usein melkoisen eri käsitys siitä, millaisia kompromisseja näissä jutuissa pitäisi tehdä, mitä ei... Tullut huomattua käytännössä.

Jos "oppii" jo teininä siihen että yhdessäolo on eräänlaista jatkuvaa kaupankäyntiä yhteisen elämän kompromissien painopisteistä ("jos sä ostat sen tietokonepelin, silloin mä saan olohuoneeseen sen maljakon!"), asia ei tunnu ihmisiä hirveämmin kiusaavan. Lähinnä naurattavan, osana pelin sääntöjä. Kaikilla muillahan menee samoin!

Mutta siihen meininkiin tottumattomalle tuo asioiden "kaupankäynti" ja "diplomatia" mistä täälläkin moni puhuu leikkimielellä, silti vakavasti, voi näyttää oikeasti joskus aivan järjettömältä, aika karmealtakin touhulta.

Mieleen muistuu erään tuttuni avioiduttua parin säännöt mm. sen suhteen kumpi saa lukea minäkin aamuna lehden ensiksi. Tai sitten kulkemisrajoitukset, kotiintuloajat, raportointivelvollisuudet siitä kenen kanssa liikkuu ja miksi... Huh!!! Missä esim. ihmisten välinen luottamus? Jos tottuu elämään itsenäisesti ja kantamaan vastuunsa siitä mitä tekee, mitä ei, on pirun vaikea hyväksyä mustasukkaisuutta ja valvontaa... Tai sitäkään että pitää kysyä lupa oman kämpän hankinnoille... Kyse ei ole itsekkyydestä, vaan aivan eri maailmasta ja arvoista.

Luulenkin että moni sinkku pysyy helposti sinkkuna, koska ei koskaan ikään kuin opi siihen peliin ja sen sääntöihin sisään, ja mitä pitempään omasta ajastaan ja tilastaan saa päättää, sitä vaikeampi siitä on luopua vaikka miten ihanan ihmisen vuoksi... Väärinkäsityksiä alkaa helposti tulla jo eka tapaamisella, koska odotusarvot ovat niin täysin erilaisia. Kumpikaan ei ymmärrä miksi toinen toimii niin kuin toimii. Siksi nimittäisinkin sekä parisuhderiippuvuutta että elämäntapasinkkuutta sitkeiksi, itse itseään ylläpitäviksi olotiloiksi joihin eivät ihan kevyet lääkkeet tehoa...  Onnellisimpia varmaan ne, jotka ovat jossain siellä noiden asioiden välimaastossa.

[Zombie]

Hah hah haa, tämäkin sitten on jo muuttumassa ihmissuhde palstaksi  :lol: . Taitaa olla vain niin että chilit ovat voimakkaasti yhteydessä sihen tai sitten täällä on paljon ihmisiä (sinkkuja ja "varattuja") jotka vain haluavat puhua asiasta... Perustetaan parisuhderyhmä joka keskustelee siihen liittyvistä asioista, sen treffipalstan lisäksi  :wink:

[tknummelin]

Perustetaan parisuhderyhmä joka keskustelee siihen liittyvistä asioista

Übernaisellinen ajattelumalli, vastustan ehdoitta  :!: Keskustelu johtaa aina miehen tappioon.

:roll:

[Zombie]

Perustetaan parisuhderyhmä joka keskustelee siihen liittyvistä asioista

Übernaisellinen ajattelumalli, vastustan ehdoitta  :!: Keskustelu johtaa aina miehen tappioon.

:roll:

Heh, en sentään tosissani tuota parisuhderyhmää tarkoittanut (lukekaa se vain huonona vitsinä), eli ei kannata nyt miesten huolestua sen enempää asiasta  :wink: . En halua perustaa tänne parisuderyhmää kaikkien kiusaksi, voisi mennä foorumista kaikki hauskuus sitten.

[annesurfs]

Meillä eilen:

Isäntä otsa huolestuneesti kurtussa:  "pitäiskö noiden chilien saada jotain lannotetta kun ne nuput tippuu?"

Ei se vaatinut kuin pari Aji Cristalia ja suopeus / mielenkiinto tasoa "Mhhh joo kiva" muuttu isälliseksi huoleksi pikku Baccatumeista.....  :wink: