Inkivääritofu

[Apinamandala]

INKIVÄÄRITOFU  

4-6 annosta

- 500 g kiinteää tofua
- muutama sipuli
- rasia herkkusieniä
- pieni pullo osterikastiketta (muutama desi)
- keskikokoinen kesäkurpitsa
- reilu pala tuoretta inkivääriä (pari kourallista pilkottuna)
- n. 100 g cashew-pähkinöitä
- tuoretta chiliä
- oljyä paistamiseen

Leikkaa tofu kuutioiksi, pilko kesäkurpitsa, silppua chili paloittele sienet ja hienonna sipuli. Kuori inkivääri ja leikkaa terävällä veitsellä ohuiksi pitkulaisiksi tikuiksi.
Paista sieniä kuivassa pannussa kunnes neste on kiehunut pois. Lisää oljyä, tofu ja kasvikset. Paista juuri ja juuri pehmeäksi. Sekoita joukkoon osterikastike ja pähkinät. Kuumenna hetki.
Tarjoa basmati- tai jasmiiniriisin kera.

Tofun sijasta voi käyttää kanaa tai muuta lihaa, mutta mielestäni tofu sopii tähän ruokaan erinomaisen hyvin.

[Apinamandala]

Hehe, keskustelen itseni kanssa.
Tehtiin kyseistä ruokaa taas viikonloppuna. Tällä kertaa käytin tofun asemasta kanaa. Lisäsin myös kahden limetin raastetun kuoren ja mehun, jotka tuntuivat sapivan ruokaan erinomaisesti. Yksi nippu tuoretta korianteria löysi myös tiensä annokseen.
Jos meinaa kyseistä ruokaa valmistaa, niin kannattaa nämä lisäykset mielestäni tehdä. Kananfileesuikaleet maistuivat myös erinomaiselta. Ovat vaan niin kalliita tofuun verrattuna...

[Janne]

Ihan mielenkiintoinen resepti mutta osterikastikkeen (ja inkiväärinkin)  määrä vähän hirvittää. Itse olen todennut että muutama ruokalusikallinen riittää isompaankin satsiin...

[Apinamandala]

inkiväärin suuri määrä on oikeastaan koko reseptin juju. Osterikastikkeiden suolaisuus vaihtelee roimasti, joten kovin suolaista ei tietysti kannata käyttää koko pullollista...
Ainakaan 200 ml pullo wok' n roll osterikastiketta ei tunnu olevan liikaa tuollaiseen 4-6 henkilön satsiin.

[Janne]

Ok. Inkivääri on Suomessa aina käytännössä "vanhaa" eli täysikasvuista, jonka minä tuollaisissa määrin käytettynä liottaisin suikaloinnin jälkeen tunnin-pari kylmässä miedossa suolavedessä. En ole pannut osterikastikkeiden merkkejä muistiin, se perinteinen ensimmäiseksi käteen tarttuva 700ml pullo tulee yleensä ostettua Pitääpä alkaa kokeilemaan ja maistelemaan enemmän niitäkin.

[teppo42]

Mua myös hirvitti tuo osterikastikkeen määrä. Ja tässä tuleekin se tärkeä pointti kun kirjoitellaan reseptejä; EI KÄYTETÄ TUOLLAISIA EPÄTARKKOJA ILMAISUJA! Siis "muutama" on mielestäni AINA luokkaa 4-8. Kahta ei voi koskaan sanoa "muutamaksi." Ja kun reseptiin ehdotetaan puoli litraa sellaista jota yleensä tosiaan käytän pari-kolme ruokalusikallista koko wokkiin, niin todella voin sanoa että hirvittää. Ja tällainen kokki kuin minä jota ei voi nauramatta pitää edes amatööritasoisena, lukee kyllä reseptejä aivan ehdottomana faktana, eli ei voi olettaa että jotenkin pystyisi päättelemään tai järkeilemään että paljonko jotain siihen tulee. Mun järkeen ei millään tule ikinä mahtumaan että johonkin simppeliin kakkuun tulee puoli kiloa sokeria ja puoli kiloa voita, ja kuitenkin olen ihan telkkarissakin tuollaisia älyttömiä määriä nähnyt käytettävän.  :shock:

Eli käytetäänhän niitä lukuarvoja eikä tuollaisia epäselviä sanontoja, jookosta? Kiitos.

Välillä kun näkee kokkiohjelmia joissa kokki selittää että laitetaan "loraus" jotain hemmetin oliiviöljyä ja sitten se lorottaa monta desiä sitä tavaraa, niin tekisi mieli soittaa paikalle suoraan ja huomauttaa että loraus on siis korkeintaan pari ruokalusikallista.

Hyppysellinen on todellakin sen verran mitä esmes suolaa saat otettua kahden kuivan sormen väliin. Kourallinen ei ole hyppysellinen.

Eikä noi määrät voi olla erilaisia eri aineille. Vaikka chilejä saakin kahdella sormella nostettua vaikka viisi palkoa, niin silti hyppysellinen chiliä on vain saman verran kuin hyppysellinen suolaa. Toisaalta vielä pahempi on sanoa esmes "sopivasti" valkosipulia, koska minun kokkauksissa se on sitten noin 4-6 kynttä per ruokailija, ja sitten joku tulee kertomaan että ne kyllä tarkoitti että pari kynttä koko satsiin...

Ainoastaan rautainen itsehillintä piti runsaat määrät kirosanoja poissa tästä kirjoituksesta...  :oops:

[Janne]

Heh, mä en kyllä käytä ruuanlaitossa grammavaakaa enkä kalibroituja teelusikoita vaikka keittokirjoja keräilenkin
Kyllä siihen ruuanlaittoon tulee aika pian sellainen perstuntuma että useimmiten tietää millaista määrää reseptin loraus tai hyppysellinen tarkoittaa.  Poikkeuksia tosin on, ekaa kertaa vindaloota tehdessä tuntui pari desiä (kookos)viinietikkaa hirveältä määrältä

Ja jos joku kysyy laittamani ruuan reseptiä, on pakko antaa mitat lorauksina, kourallisina ja hyppysellisinä koska en minäkään niitä määriä ole ruokaa laittaessani mitannut. Kuitenkin usein tulee tehtyä vähän tarkemmalla reseptillä sellaisia ruokia joista ei ole oikein kunnon käsitystä miltä niiden pitäisi maistua.

[Apinamandala]

Keittokirjoja tulee myös keräiltyä, mutta harvemmin seuraan reseptejä orjallisesti. Lähinnä yritän saada uusia ideoita omaan ruoanlaittoon.

Jos joidenkin aineiden määrä tuntuu respepteissäni paljolta niin ei muuta kuin vähemmän tavaraa omaan kokkaukseen.  Minulla ei myöskään ole tapana mittailla aineksia, joten grammamääriä on todella vaikea sanoa.  

Noillakaan määrillä ei ruoasta tule mitenkään järkyttävän vahvan makuista, tai suolaista, verrattaessa esimerkiksi moniin ravintola-annoksiin. Myöskään inkivääri ei hurjalta kuulostavasta määrästä huolimatta ole dominoiva maku. Kokeiluun vaan...

Resepti on muuten osittain apinoitu Helsingissä Viidennellä linjalla toimivan Dodii ravintolan kokilta. Kannattaa muuten poiketa. Hyvää palvelua ja ruokaa. Chilikastiketta voi mättää mukaankin lähtevään annokseen itse...

[svalli]

Ja tässä tuleekin se tärkeä pointti kun kirjoitellaan reseptejä; EI KÄYTETÄ TUOLLAISIA EPÄTARKKOJA ILMAISUJA!

Mina en sitten taida kirjoitella tanne mitaan resepteja, ettei teppo42 ala kiroilemaan. :wink:  Mittakuppeja ja puntaria kaytan vaan leivonnassa ja hilloja keitellessa, jolloin oikean tuloksen saaminen vaatii aineitten oikeaa suhdetta. Muussa kokkauksessa patee loraukset ja hyppyselliset. varsinkin mausteitten kanssa lisaaminen tapahtuu maistelemalla, joten tarkkoja mittoja  ei tieda kukaan. Sehan ruuanlaitossa hauskaa onkin, kun voi soveltaa keittokirjojen ideoita oman maun ja ruokakaapin sisallon mukaan.

[teppo42]

Juu älkää vaan minun takiani jättäkö yhtään reseptiä kirjoittamatta.  :oops:

Kyllä mulle hyppysellismäärätkin kelpaa kunhan joku ISO ne määrittelee niin että kaikki sitten puhuu samasta asiasta. Vaikka en insinööri olekaan niin kyllä tökkii kaikenlainen epätäsmällisyys. Luulen sen olevan nähtävissä myös siitä pitkästä ja väsyttävästä ihmettelystäni thaimaalaisista chileistä ja niiden nimistä...  :?

[tknummelin]

Kokkaaminen nyt ei kuitenkaan onnistu pelkästään kirjaa katsomalla. Tuskin muut kuin saksalaiset kokkaavat "Sie erhören EXAKT 13 mg diese Würze!"

Siksi mielestäni ruuanlaitossa ilmaisut "muutama", "hyppysellinen" ja "ripaus" ovat suorastaan paikallaan, kaikki kun eivät pidä samanlaisesta pöperöstä.

OT-linkki: http://www.kaenkky.com