Elämän kerta kirjat???

[Torakka]

Aika moni varmaan on lukenut Elämän kerta kirjoja no minä ainakin tänne siis saa laittaa arvosteluja ja esittelyjä Hyvistä elämän kerta kirjoista...


Itsellä parhain tollanen kirja on Ozzy osbournen elämän kerta aivan loistavaa kamaa kirjassa kerrotaan ozzyn lapsuudesta joka ei ollut kaikki helpoin black sabhatin synnystä blues bändinä aluksi ja sitten he kehittivät Hieman omaa tyyliään josta muodostui mikäs muukaan kuin Heavy rock... 5/5 tälle kirjalle


Toinen on Bob Marleyn elämän kerta jossa kerrotaan lapsuus ja kuinka Bunny wailer Bob marley ja Peter Tosh löysivät toisensa wailerssien rikkoutuminen yms kaikkea maan ja yrtti taivaan väliltä kannataa lukea myös 4/5

[Pertsa]

muutamia on tullut luettua;
-tony halmen jumala armahtaa minä en, hyvää vakavahenkisesti tehtyä viihdettä.
-marilyn mansonin helvettiin ja takaisin, erittäin mielenkiintoinen teos kiehtovasta henkilöstä, musiikista en ole kauheasti diggaillut mutta kirjan kautta pääsin edes hiukan porautumaan ko. heebon ajatusmaailmaan.
-lemmy, aina niin ihastuttava tyyppi ja lähestulkoon jokaisen metallidiggarin masthääv hankinta. usein huomaan palanneeni ko kirjan pariin yhä uudestaan ja uudestaan.
-blanche bartonin kirjoittama the secret life of a satanist, kertoo laveystä lähestulkoon kaiken oleellisen ja  mukana myös hyviä kuvia nuoremmastakin antonista.
omalla lontoonmurteen taidollani minulla on vielä vuosiksi eteenpäin tekemistä ko. teoksen parissa. jos aihe hiukkaakaan kiinnostaa niin kannattaa tutustua.

siinäpä ne, burning booksissa olisi vaikka mitä kiva luettavaa mutta kun ei aika tahdo riittää.

[arse]

-Ed Wood on Ed Wood: Ed Woodin mielenkiintoisesta ja melko omituisesta elämästä kertova teos, jonka jälkeen elokuviakin katsoi toisella silmällä.

-Ernest Hemingway: A Moveable Feast: Hyvä kertomus Hemingwayn Ranskan ajoilta, ei kai elämänkerta mutta omaelämänkerrallinen.

[Janne]

Edward Bunkerin kirjat ovat loistavaa iltalukemista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edward_Bunker
Sekä omaelämäkertaa että elämänkokemuksiin perustuvaa fiktiota.

Bukowski kirjoitti myös paljon omista kokemuksistaan, mainioita kirjoja hänelläkin.  Ja mainittu Lemmy -kirja oli oikein mukavaa luettavaa, pikkuisen ohut ja vähäsisältöinen vain.

[tknummelin]

Lemmyn elämänkerta oli kyllä tosiaan  :shock: edellisestä lukukerrasta onkin aikaa, täytyypä kipaista kirjaston kautta junalle. Ollapa meteorologin tilalla pääuutislähetyksessä motörologi...

[juustohöylä]

Zhukov
Toivo Vähä
Viljo Sohkanen
Zhukov, mielenkiintoiset vaiheet, stalinin läheisyys.
Vähä, Mielenkiintoinen tarina.
Sohkanen, surullinen kertomus mitä Suomalaiset voivat Suomalaisille olla, ja miten ihmisyttä aina löytyy.
+ tietenkin paljon muuta.
Giap
Rommel
Suuret kenraalit ja pienet ihmiskohtalot.

[Aji Inferno]

Carlos Castanedan koko tuotantohan on yksi moniosainen elämänkerta, ja lukijan tiukkapipoisuudesta riippuen (sisältää aika kiintoisan erilaisen maailmankatsomuksen Meksikon shamaanien maailmasta), erittäin jännittävää, hauskaa ja yllättävän paljon ajatuksia herättävää lukemista...

Kirjojen todenmukaisuudesta on väitelty rajustikin, eikä totuus asiassa selvinne ehkä koskaan. Lukijan kannalta asialla ei sinänsä ole juuri väliäkään. Mielenkiinto ei taatusti hiivu, on sitten faktaa tai fiktiota, tai (kuten ehkä luultavinta) sekoitus molempia.

Kuusi ensimmäistä Castanedan kirjaa etenevät jossain määrin kronologisesti, joskin hyvin usein palaten myös aiempiin vuosiin erikoisen shamaaniryhmän kanssa viettämissään vuosissa. Myöhemmät kirjat eivät ole kronologisia, vaan keskittyvät intiaanien oppien eri osa-alueisiin. Kirjoittajana Castaneda parani vuosien myötä paljonkin, ja vaikka alkupään teokset ovat tunnetuimpia, myöhemmät kirjat ovat lukemistona selvästi parempia. Suomennokset ovat ainakin osin kehnoa käännöstyötä ja hukkaavat melkoisesti alkuperäisteosten taiasta, joten suosittelen englanninkielisiä versioita!

Pikaisesti:
------------

1. The Teachings of Don Juan: tunnetuin Castanedan teos. Omalla tavallaan hyvin kiehtova kuvaus länsimaisen korkeakouluopiskelijan törmäämisestä täysin vieraaseen, pelottavaankin kulttuuriin, mutta kirjallisesti aika kehno. Ei välttämättä lainkaan paras aloitus lukijalle.

2. A Separate Reality (1971): oikeastaan sama teos kuin edeltäjänsä tapahtumien suhteen, mutta jo selvästi paremmin kirjoitettuna. Kirjoittaja on yhä "täysin pihalla" kohtaamastaan kulttuurista.

3. Journey to Ixtlan (1972): monen mielestä Castaneda-klassikko ja hyvä aloitusteos, sillä se kiteyttää yhä paremmin myös ensimmäisten kahden kirjan teemoja. Hauska ja jännittävä, paikoin kaameakin kuvaus oudosta maailmasta maailmassamme.

4. Tales of Power (1974): Loistava kirja Castanedan "oppiajan" myöhemmistä vaiheista. Melkoisen hurjaa tekstiä, joka saa vuoroin nauramaan, vuoroin hiukset pystyyn - ja ajattelemaan maailmaamme.

5. The Second Ring of Power (1977): omalla tavallaan ehkä hurjin kaikista näistä kirjoista, sillä siitä huokuu kirjoittajan shamaaniopettajan hiljattaisesta kuolemasta aiheutunut syvä epävarmuus ja pelko tavalla, joka paikoin luo todella merkillisen, painajaismaisenkin tunnelman. Kaikista Castanedan kirjoista synkin ja vaikeaselkoisin, mutta omalla tavallaan mestariteos. Ei heikkohermoisille, sillä mikäli kirjan kuvaamat tapahtumat olivat tosia, silloin monelta lukijalta voi mennä yöunet...

6. "The Eagle's Gift" (1981) kuvaa Castanedan vuosia opettajiensa kuoleman jälkeen, mutta huomattavasti selkeämmin ja rauhoittuneemmalla sävyllä kuin edeltäjänsä. Huikea kirja kaikin mahdollisin tavoin ja miehen ensimmäinen kirjallinen todellinen mestariteos.

7. "The Fire From Within" (1984) on samaten täyttä timanttia ensimmäisestä kirjaimestaan loppupisteeseen. Aivan mielettömiä tapahtumakuvauksia, jotka hauskalla ja todella jännittävällä tavalla haastavat meidät hetkittäin todella rankastikin miettimään asioita uusiksi arkimaailmastamme...

8. The Power of Silence (1987) keskittyy tiettyihin intiaanien maailmankuvan perusasioihin. Ei ehkä aivan edellisten kahden veroinen tajunnanräjäyttäjä lukemisena, mutta edelleenkin huipputyötä.

9. The Art of Dreaming" (1993) kuvaa nimensä mukaisesti intiaanien käsityksiä unien maailmasta. Kirja on loistavasti kirjoitettu ja ajatuksia herättävä, mutta tarjoilee faktoina myös sellaisia asioita, joita hyvin moni ns. tervepäisenä itseään pitävä ihminen ei taatusti niele, vaan hörhösulake voi palaa. Mikä sitten taas ei tarkoita sitä, etteivätkö nämä hyvin, hyvin oudot tapahtumat saattaisi jossain muodossa olla tottakin...  Mutta niin tai näin, hyvää ja jännittävää viihdettä joka tapauksessa.

10. The Active Side of Infinity (1998) on Castanedan viimeinen elämänkertatyyppinen romaani juuri ennen miehen kuolemaa 1998. Se on kiehtova kokoelma hänen elämänsä tärkeitä tapahtumia ja niiden merkitysten miettimistä. Kirja ei ole henkeäsalpaava mestariteos jonkin "The Fire From Withinin" tapaan, vaan enemmänkin hiukan apea ja hyvin paljon ajatuksia herättävä. Tässäkin on omat hetkensä, joina monen hörhöfiltteri saattaa ylikuumentua, mutta riippumatta siitä, uskooko lukija Castanedan kuvauksiin shamaanien maailmasta, tämän kirjan tarinat koskettavat kaikkien meistä omaa arkea tragikoomisella tavalla, jota jää ajattelemaan vielä pitkiksi ajoiksi kirjan luettuaan...

Castanedan maailmasta tekee lumoavan osaltaan ehkä sama asia, mikä teki J.R.R. Tolkienin töistä lajissaan ainutlaatuisia. Tolkienin Keski-Maa kuvattiin niin todentuntuiseksi paikaksi, että monen lukijan mielessä se oli jo totta. Castanedan kuvaama maailma on paikoin ehkä vaikea sulattaa avarakatseisellekin lukijalle, mutta suurimmaksi osaksi se tuntuu paitsi oudolta, myös sellaisella vaikeasti kuvattavalla tavalla "todelta", että lukija jää tosissaan miettimään: "entä, jos..?!"  

Muuan amerikkalainen kriitikko asian ehkä ilmaisikin parhaiten: "On mahdotonta nähdä maailmaa enää samoin silmin näiden kirjojen lukemisen jälkeen..."   Mikä on kyllä täysin totta, vaikka itse tarinat olisivat taruakin.

[IlkkaM]

Viimesin elämänkerta jonka luin oli "Tarantino on Tarantino". Oli kyllä varsin mielenkiiintoinen, ainakin jos herran elokuvista tykkää niin voin suuositella. Voi vaan sanoa, että kaverilla menee ihan hyvin vaikkei kouluja ole käynytkään.