Nagojen syönnin uusi ennätys syntyi tänään Suomessa

[NaokiSoma]

Jaan palkintona virtuaalihapsu-mitaleja jokaisesta tuosta artikkelista löydetystä virheestä. Tämä näin yleisen chilitietämyksen kasvattamiseksi.

Herra 47 ei sitten paljasta, kuin vasta lopuksi ne virheet, joita ei voi suoraan muuten virheiksi päätellä.

Ei ne Nagat nyt kuitenkaan 20 kertaisesti vahvempia ole kuin lajitoverinsa: 2 voisi olla lähempänä oleva luku.

Niin, ja sietokykyä kannattaa varmaankin kasvattaa, eikä madaltaa, mikäli haluaa Nagoista nauttia (kärsiä?!?).

[JartsaP]

"Minun tietooni ei ole tullut ketään, joka olisi syönyt näin paljon Naga Morichia".

No entäs tämä intialaisnainen, on ollut juttua täällä palstalla ennenkin:
http://timesofindia.indiatimes.com/articleshow/93038.cms
Jos oletetaan, että Naga Jolokia = Naga Morich, niin kyllä tuo typykkä taitaisi viedä voiton. Vaikka tuolla sivuilla jotain frutescensista horistaankin...

Voi olla, että edes Herra 47:n ei kannata lähteä kapsaisiini-immuunin kanssa kisaamaan chilin syönnissä...?

Tossa Indiantimesin jutussa täytyy kyllä olla toinenkin virhe ton tieteellisen nimen lisäksi. Ei kukaan voi syödä sataa chiliä minuutissa, vaikka olisi miten kestävä. Eihän niitä ehdi pureksia ja niellä...

[NaokiSoma]

"Minun tietooni ei ole tullut ketään, joka olisi syönyt näin paljon Naga Morichia".

No entäs tämä intialaisnainen, on ollut juttua täällä palstalla ennenkin:
http://timesofindia.indiatimes.com/articleshow/93038.cms
Jos oletetaan, että Naga Jolokia = Naga Morich, niin kyllä tuo typykkä taitaisi viedä voiton. Vaikka tuolla sivuilla jotain frutescensista horistaankin...

Voi olla, että edes Herra 47:n ei kannata lähteä kapsaisiini-immuunin kanssa kisaamaan chilin syönnissä...?

Tossa Indiantimesin jutussa täytyy kyllä olla toinenkin virhe ton tieteellisen nimen lisäksi. Ei kukaan voi syödä sataa chiliä minuutissa, vaikka olisi miten kestävä. Eihän niitä ehdi pureksia ja niellä...

Lainaus tuosta artikkelista->
" The Naga Jolokia, measuring about two inches in length and one centimetre in thickness, is grown mostly in parts of the northeastern region."

Kyllä tuo on juuri tunnusomaista sille frutescens lajikkeelle. Itse ajattelin laittaa juurikin tuota kasvamaan ensi kaudeksi, joten sittenhän sen oikea tulisuus selviää. Epäilen kuitenkin suuresti.

EDIT:
Ja tuossa kuva tuosta frutescens versiosta:

Jota myydään yleisesti nimellä Naga Jolokia Indian PC-1.

[Herra 47]

Joo oman käsitykseni mukaan tuo 2-6 kertaa tulisempi on aika lähellä oikeaa ja tietysti pitää sietokykyä kasvattaa... Mutta vieläkin on väärää informaatiota jäljellä

[Volitans]

"Minun tietooni ei ole tullut ketään, joka olisi syönyt näin paljon Naga Morichia".

No entäs tämä intialaisnainen, on ollut juttua täällä palstalla ennenkin:
http://timesofindia.indiatimes.com/articleshow/93038.cms
Jos oletetaan, että Naga Jolokia = Naga Morich, niin kyllä tuo typykkä taitaisi viedä voiton. Vaikka tuolla sivuilla jotain frutescensista horistaankin...

Huhu on juu, mutta missään ei ole sanottu, kuinka monta Nagaa on syönyt kerralla. Sitten on se joku väitetty meksikolainenkin, mutta siitäkään en ole löytänyt netistä mitään todistetta. Uutinen on jo vuodelta 2003 ja sponsorikin oli löytynyt, että Guinnesin ennätysten kirjaan pääsisi, mutta onkos sitä kirjassa?

Nagoissa on DNA-tutkimusten mukaan sekä frutescens, että chinense -geenejä, joten on yhtä oikeaa väittää sitä fruteksi, kuin chinenseksikin...

[Herra 47]

Voin kyllä olla ihan samaa mieltä tuosta frute jutusta... Oman bih jolokian podi maistui paljon enemmän frutelle kuin chinenselle... Jopa niin paljon että olisin voinut väittää sen olevan täysin frute... Ellei polte olis ollut niin voimakas....  Edes tuoksu ei ollut chinenselle tavanomainen... Naga morich taas on täysin päinvastainen... Täysi chinensen maku ja tuoksu...

[Chilivaari]

Noiden lajikkeiden kanssa näyttää sekaannusta olevan siellä ja täällä, ympäri maailmaa.
Tämän artikkelin olen ennenkin tänne linkannut, mutta siinä vaikuttaisi olevan asiallista informaatiota:
http://www.fiery-foods.com/dave/sagajolokia.asp

Naga on noiden Intian syrjäseutujen alkuasukasheimo, joka on tunnettu sotaisuudestaan ja rohkeudestaan. Heillä on oma osavaltio, Nagaland, joka pyrkii eroon Intiasta. Sinne ei ole turistit päässeet, vaan seutu on sotilasaluetta. Nagasta on kuitenkin tullut suosittu nimike, jota käytetään vaikka minkälaisissa yhteyksissä. Se ei siis missään tapauksessa tarkoita chilin lajiketta vaan lempinimeä, etuliitettä tuliselle, rajulle, itsepäiselle. Jolokia taas on naapuriosavaltion, Assamin kielellä yksinkertaisesti chili. Sekaannusta siis syntyy helposti nimissä. Hedelmän muoto taitaa helpommin kertoa, mistä suvusta on kysymys. Ryppyiset ovat niitä pirullisen tulisia, pitkulaiset maltillisempia, mutta tulisia.

Indian PC1 on minuakin kiinnostanut, mutta taitaa olla hitaasti kypsyvää lajia? Siksi en ole ryhtynyt siemeniä hankkimaan. Kaunis kasvi kuitenkin tuossa kuvassakin.

[Herra 47]

Ulkoisesti bih jolokia kasvina ja sen hedelmä näyttää ihan chinenseltä... Mutta maku on frutensesin ainakin mulla... No ensi kaudella laitan lisää bih ja bhut jolokiaa ja lisäksi useita naga moricheja... Vertailu on helpompaa mutta ainakin näillä kokemuksilla morich saa multa pisteet kotiin maun takia... Lisäksi sen mahtavan poltteen vuoksi... Suurin osa taitaa kyllä mennä kuivaukseen ja jauheeksi... Edes minä en ehdi varmaan syödä tuoreena kaikkia

[PK]

Annuum-suvusta tuolla höpötellään ainakin. Viitaten lehtijutun virheisiin.

[Herra 47]

Nyt tähtää lehtijutun virheet olla löydetty kaikki mikäli muuta löytyy niin tänne vaan ilmoitusta

[AirMan]

1. Miksi jutussa puhutaan väkevästä eikä tulisesta? Ainakin minulla tulee väkevästä mieleen lantraamaton ja sokeroimaton karpalomehutiiviste eikä suinkaan polttava chili.

2. Miksei Naga Morichia voisi suositella kotikokeille? Eihän sitä ole pakko heittää sekaan kokonaisina, vaan pieni määrä riittää.

3. Chiliyhdistys kirjoitetaan tietääkseni yhteen eikä väliviivalla.

4. Miten tuoretta chiliä voi jauhaa? Sehän menee tahnaksi tai hienoksi silpuksi. Ainakaan minä en osaa jauhaa chilejä kuivaamatta niitä ensin.

5. Käsittääkseni lajikkeiden nimet pitäisi kirjoittaa isolla alkukirjaimella. Onko Habanero monikossa poikkeus?

Sitten ihan yleisenä ihmettelynä voisin kysyä minua tietävämmiltä, että onko chilin syötävä osa hedelmä, marja, marjahedelmä, palko vai joku muu? Vai valitaanko sopiva nimitys muodon, koon ja maun mukaan?

[NaokiSoma]

5. Käsittääkseni lajikkeiden nimet pitäisi kirjoittaa isolla alkukirjaimella. Onko Habanero monikossa poikkeus?

Näinhän se on, lajikkeiden nimet pitäisi olla isoilla alkukirjaimilla. Toisaalta pienellä kirjoitettuna habanero ei ole erisnimi vaan yleisnimi, joka kuvaa chilin tyyppiä eikä niinkään yhtä lajiketta.

Sitten ihan yleisenä ihmettelynä voisin kysyä minua tietävämmiltä, että onko chilin syötävä osa hedelmä, marja, marjahedelmä, palko vai joku muu? Vai valitaanko sopiva nimitys muodon, koon ja maun mukaan?

Palko se ei ole, mutta muuten nimissä on melkoisesti variaatioita. Itse käytän hedelmää, koska sehän se on (..., banaani, tomaatti, appelsiini, ...). Marjaakin voisin käyttää, jos kyseessä on pienet linnunsilmächilit. Nämä lienevät kuitenkin makuasioita.

[JartsaP]

Näinhän se on, lajikkeiden nimet pitäisi olla isoilla alkukirjaimilla. Toisaalta pienellä kirjoitettuna habanero ei ole erisnimi vaan yleisnimi, joka kuvaa chilin tyyppiä eikä niinkään yhtä lajiketta.

Jos tälle linjalle lähdetään, niin rekisteröidyt lajikkeet kuuluu aina kirjoittaa hipsujen sisään: 'Naga Morich'.

Ja sitten otetaan takaisin: en tiedä, onko kyseessä rekisteröity lajike ensinkään. En edes tiedä, mikä instanssi ottaa vastaan chililajikkeiden rekisteröintejä. Vai ottaako mikään?

Ei-rekisteröidyt, kutsumanimet pitäisi kirjoittaa lainausmerkkeihin, jolloin siitä tulisi "Naga Morich". Ja jos kyseessä on fruten ja chinensen risteytys, voisi kirjoitustapa olla joko: Capsicum chinense x frutescens "Naga Morich" tai Capsicum hybr. "Naga Morich". Kun se on chinensemäinen, voisi varmaan kirjoittaa myös Capsicum chinense-ryhmä "Naga Morich".  Ja toi äksäkin vissiin pitäisi olla joku himpskatin vinoristi, jota en vielä tähän päivään mennessä ole näppäimistöstäni löytänyt.

No joo, noista jutuista vääntää paljon viisaammatkin kättä jatkuvasti, joten tuskin voidaan odottaa, että joku toimittaja olisi aiheesta perillä. Minusta toi lehtijuttu oli oikein kiva, kaikkine virheineenkin.

Ja vielä MUOKS: kursiivilla tietenkin tieteelliset nimet. Pah. enkä tiedä, menivätkö vieläkään oikein. Tuleekohan ryhmänimi kursiivilla, entäs tuo hybr. -sana? Ei näistä ota vanha erkkikään selvää.

[hessi]

Teille AirMan ja Naoki Soma  chilin syötävä osa on marja, jos biologisesti asiaa tutkitaan, siemenet "levällään". näin olen aikoinaan puutarhakoulussa oppinut. mutta jokainen kai saa omaa "lastaan" kutsua miten parhaaksi näkee.

[NaokiSoma]

Ei-rekisteröidyt, kutsumanimet pitäisi kirjoittaa lainausmerkkeihin, jolloin siitä tulisi "Naga Morich". Ja jos kyseessä on fruten ja chinensen risteytys, voisi kirjoitustapa olla joko: Capsicum chinense x frutescens "Naga Morich" tai Capsicum hybr. "Naga Morich". Kun se on chinensemäinen, voisi varmaan kirjoittaa myös Capsicum chinense-ryhmä "Naga Morich".  Ja toi äksäkin vissiin pitäisi olla joku himpskatin vinoristi, jota en vielä tähän päivään mennessä ole näppäimistöstäni löytänyt.

Kiitokset infosta! Taas opin jotain lisää . Omia kirjoitustapojani en ala muokkaamaan, mutta on mukava tietää miten asiat oikeasti pitäisi olla.

Teille AirMan ja Naoki Soma chilin syötävä osa on marja, jos biologisesti asiaa tutkitaan, siemenet "levällään". näin olen aikoinaan puutarhakoulussa oppinut. mutta jokainen kai saa omaa "lastaan" kutsua miten parhaaksi näkee.

Onko tomaattikin sitten marja? Olisi kiva tietää, millä periaatteella tuo biologisesti määritellään (ja oppia aina vain lisää uutta).

[hessi]

Juu, kyllä se tomaattikin on marja vaikka hullulta kuullostaa,
siis marjaksi kutsutaan "hedelmää" joka on mehukas ja siemenet tavallaan "levällään" sisällä, ei siemenkodassa niinkuin esim omenassa jota sanotaan hedelmäksi, luumarja on sitten esim. vadelma ja lakka, näin muistelen joskus oppineeni, mutta ainahan voit tutkia alaa, löytynee varmaan netsistä, jostain botaniikkaa(kasvitiedettä) sivuilta ehkä?

[Xbow]

Niin, tiedä sitten onko täällä oleva tieto oikein. Eli kasvitieteellisessä merkityksessä chiliä voisi kait kutsua hedelmäksi tai marjaksi ( marjahan on yksi hedelmätyyppi kait ).

Gastronomisessa maailmassa lienee hedelmän määritelmä taas täysin eri, kuten myös marjan määritelmä. Noo sano noroojalainen, kait sitä chilin syötävää osaa saa kutsua marjaksi, hedelmäksi tai jopa paloksi ( vaikka tieteellisesti chili ei mikään palko ole ).

Edit: Ihan hyvähän se ennätystehdas viedo oli    Juontajan ilme oli varsin veikeä pienen nagamaistiaisen oton jälkeen. Taitaa Epussakin olla hieman chilistelijän vikaa. Vaatii kyllä asennetta maistaa kylmiltään maailman tulisinta chiliä TV kameran edessä.

[Herra 47]

Kappas... Paluu aiheeseen... Meni hieman offariks tää juttu mutta mitäs pienistä...

Joo kyllä eppu aika sälli on... Mietti kyllä 30 sekuntia ennen kuin lupasi maistaa ennen nauhoitusta... Ja se pienen pieni pala riitti kyllä saamaan hyvät vaikutukset.... Pientä naaman vääntelyä, hikkaa, hikoilua ja takeltelua juonnossa... Mutta mitähän hän mahtoi tehdä sillä nagalla minkä annoin hänelle... Pitääpä kysyä kun näen hänet... Varmaan jonkun källin jollekin

[Volitans]

2. Miksei Naga Morichia voisi suositella kotikokeille? Eihän sitä ole pakko heittää sekaan kokonaisina, vaan pieni määrä riittää.

Chilin käyttö kokkailussa ei ole ihan yksioikoisen helppoa. Ruasta tulee helposti liian tulista useimmille. Tuttuja jauheita käyttäessä ongelma on pienempi, mutta tuoreita käytettäessä tilanne on vaikeampi: Pitää ensin maistaa, jotta tulisuus selviää. Tämäkään ei riitä, sillä eri hedelmien ja jopa eri hedelmän osien tulisuus voi vaihdella suuresti. Enkä nyt tarkoita pelkästään sitä, että kärki on tulettomampi kuin kantaosa, saati sitten siemenkiinnikkeet. Esim. rocotoilla on tapana sisältää nestekertymiä, jotka ovat satunnaisissa paikoissa ja ovat todella tujuja - maistamalla voi tulisuudesta saada täysin väärän kuvan.

Supertulisissa on vielä lisäksi ongelmansa. Leikkaat niitä paljain sormin ja sormiakin alkaa kuumottamaan! Saati, jos hipelöit leikkuun jälkeen hieman arempia paikkoja.

Herra47 toi tekemäänsä habajauhetta toissapäivänä - maistoin sitä lusikalla. Eräs sitten käytti tätä pöydälle jäänyttä puhtaan näköistä lusikkaa mansikkahillon annosteluun pullan päälle... Ei jäänyt epäselvyyttä siitä, että lusikka ei ollutkaan täysin puhdas!

Nagajauhe on sitten aivan oma lukunsa - sen annostelu on oma taiteenlajinsa!

[Herra 47]

joo toi naga jauhe on aika tarkka annostelunsa puolesta...  :twisted:

pieni napaus ja kirkkaassa valossa näkyy hiukan pölyä joka tippuu lautaselle... lämpimään ruokaan osuessaan ei jää epäselvyyttä onko jauhetta mennyt perille... ja näin on saatu aikaan "miedon" tulinen annos joka on ollut monelle ystävälleni liikaa... itselleni sitä ropsahtaa yleensä enemmänkin mutta kuvaannollisesti silloin annostus on oikea kun ei oikeastaan näe että jauhetta on mennyt ruokaan... kyllä nenä paljastaa sen äkkiä  

ja tuo volitanin jauhe oli hot paper lanternista tehtyä  :twisted: