Siemenketjukirje

[MasaT]

Itsellä on praetermisum var baccatumin siemeniä mutten tiedä pistänkö itämään kun on niin paljon muitakin mielenkiintoisia chilejä ja tästä ei ole oikein tietoa.
Villichileistä sen verran, että ei kai ne kaikki niin harvinaisia ole? Kasvaahan suomessakin villinä marjoja.
Ymmärrän kun on olemassa näitä siemenvaihtosivustoja joissa tosiharrastajat ovat metsästäneet vuosikaudet jonkun tietyn capsicumin siemeniä ja sitten jossain suomessa alkaa olla siemeniä vähän joka harrastajan ulottuvilla, nin pistää se vähän miettimään.
Näistä chileistä on vaan niin vaikea löytää tietoa mikä on uhan-alainen ja mikä ei.
Kasvatan ainakin itse ihan niinkuin tähänkin asti, -aloittajan innolla.

[Aji Inferno]

Itsellä on praetermisum var baccatumin siemeniä mutten tiedä pistänkö itämään kun on niin paljon muitakin mielenkiintoisia chilejä ja tästä ei ole oikein tietoa.
Villichileistä sen verran, että ei kai ne kaikki niin harvinaisia ole? Kasvaahan suomessakin villinä marjoja.
Ymmärrän kun on olemassa näitä siemenvaihtosivustoja joissa tosiharrastajat ovat metsästäneet vuosikaudet jonkun tietyn capsicumin siemeniä ja sitten jossain suomessa alkaa olla siemeniä vähän joka harrastajan ulottuvilla, nin pistää se vähän miettimään.
Näistä chileistä on vaan niin vaikea löytää tietoa mikä on uhan-alainen ja mikä ei.
Kasvatan ainakin itse ihan niinkuin tähänkin asti, -aloittajan innolla.

Tuosta kaikesta on suht' ajan tasalla oleva ja totuudenmukainen tietopaketti Infernon sivuilla: http://www.infernochili.tk. Tosin, siihen on tulossa syksyn mittaan isoja päivityksiä juuri villichilien uusimmista tutkimustuloksista.

Mutta lyhykäisesti asiasta: kaikki tunnetut villichilit ovat uhanalaisia, äärimmäisen uhanalaisia, tai jo sukupuuttoon kuolleita. Sama pätee yllättävän moneen täällä suomessa harrastajapiireissä pyörivään ei-villiinkin lajikkeeseen. Näiden alkuperä oli hyvin usein USA:n kansallisessa uhanalaisten kasvien siemenpankissa USDAssa, jota käytimme sanalla sanoen törkeästi väärin takavuosina. Saimme sieltä siemeniä kasveista, jotka ovat lähellä sukupuuttoa - kuka paremmin, kuka huonommin perustein. Enää moinen ei onnistu.

Yllättävän moni siemenkirjeissäkin kiertävä lajike on oikeasti aivan äärimmäinen harvinaisuus, jota kasvaa kenties vain pienessä kylässä Etelä-Amerikassa jollain Andien rinteellä. Aina kun näette PI-koodin chilin yhteydessä, tällöin kyse on jostain tällaisesta lajikkeesta. Ja silloin siihen on hyvä suhtautua tietyllä arvostuksella. Silloin kysymys on useimmiten lajikkeesta, johon et koskaan elämässäsi törmäisi, ellei noita geenipankkien "ryöstöjä" olisi taannoin tehty.

Mainitsemasi brasilialainen capsicum baccatum var. praetermissum on oikeasti capsicum praetermissum (vaikkakin sukua baccatum-lajille). Se kuuluu ns. puolivilleihin chilipaprikoihin. Vastaavia ovat Meksikon capsicum annuum var. glabriusculum (ns. villi-annuum), Argentiinan capsicum chacoënse ja Bolivian hyvin erikoiset capsicum eximium ja cardenasii, jotka ovat hyvin läheistä sukua keskenään.

Praetermissum lienee villeistä chileistä vähiten uhanalaisin maailmassa, sillä sitä käytetään Brasiliassa aika paljon ruoanlaittoon hienon arominsa vuoksi. Sitä viljelläänkin sen verran paljon, että voidaan puhua puolivillistä chilistä. Tuo siemenkirjeessä jostain kumman syystä kiertävä CGN-22795 on eri maata. Se ei ole puolivilli lajike, vaan täysin villi ja uskoakseni erittäin harvinainenkin.

Chilin villiysasteen muuten voi todeta jossain määrin itsekin. Luonnossa aidosti villit chilit tuottavat pieniä, pyöreitä, helposti irtoavia marjoja, joita linnut rakastavat. Ihmisen osittainkin jalostamat lajikkeet ovat tässä suhteessa erilaisia; ne eivät irtoa puskasta helposti tai itsestään. Ihminen ei halunnut lintujen vievän satoa!  Jalostetut lajikkeet ovat samaten pääsääntöisesti ei-pyöreitä ja villejä lajikkeita suurempia hedelmiltään.

En ole ylipäätään ihan varma siitä, onko siemenkirje oikea paikka etenkään oikeasti harvinaisille, saati uhanalaisille villichileille. Tai edes harvinaisille jalostetummille lajikkeille. Kuten Infernon päiväkirjassani asiasta kirjoitin, vaarana on, ettemme osaa arvostaa liian "helposti" saamiamme hienoja ja harvinaisia asioita.

Eivät villichilit tai edes harvinaiset PI-luokitellut Etelä-Amerikan baccatumit tms. ole välttämättömiä etenkään chilinkasvatuksen aloittamiseen. Niitä voi toki kasvatella myöhemmin, tilaisuuden tullen tai kun siltä tuntuu, mutta koko homman ydin on minusta muissa kuin harvinaisuuksissa. Aivan mahtavia lajikkeita - ja samalla eksoottisia - kuten perulainen Lemon Drop tai chileläinen Aji Cristal on nykyään saatavillamme. Kumpiakaan ei tunnettu Euroopassa 90-luvulla...  

Vielä esimerkki siitä, miten harvinaisia villichilit oikeasti ovat. Jos kaverisi kasvattaa esim. sellaista ihmetystä kuin capsicum lanceolatum, kaverisi kasvattaa vielä äskettäin sukupuuttoon kuolleeksi luultua kasvia. Kaikki maailman lanceolatum-siemenet ovat peräisin muutamasta kasvista, jotka amerikkalaistutkijat hiljattain löysivät Guatemalan vuorilta. Kyse on aivan samasta, kuin vaikka siperiantiikerin osalta. Nämä kasvit ovat kuolemassa luonnosta - tai jo kuolleet. Se, jos muutama eläintarha maailmassa näyttää pirteitä tiikereitä, tai kaverillasi on villichili kasvamassa kukkaruukussa (kenties vielä huolettomasti), ei tarkoita sitä, että kumpiakaan löytyy luonnosta enää paljon - tai lainkaan.

Vakavaa tekstiä, tiedän. Mutta minua todella aidosti harmittaa se, miten me ihmiset olemme onnistuneet hävittämään sukupuuttoon niin paljon ainutlaatuisia asioita. Drontit, muuttokyyhkyt, niin... Lista on loputon.

Siksi vain toivon, että jokainen teistä, joka kasvattaa villichilin, kantaisi siitä myös vastuun... Pelkkään hauskanpitoon löytyy muita lajikkeita.

[Aji Inferno]

Praetermissumeista sen verran, että ovat yleensä helppoja kasvatettavia, eivätkä edes mahdottoman vaikeita idättää. Normaalikin idätysmenetelmä toimii. Tuo 22795 on vain praeksi hyvin erikoinen ja edustaa sen "villeintä" tyyppiä. Se on puskana aivan valtavan kokoinen, jonkin sellaisena ihan nätti. Sen marjat ovat puolestaan paljon pienempiä kuin useimmilla lajitovereillaan ja kukat lähes valkeat. On harmi, etteivät "tavallisemmat" praetermissumit ole monellakaan täällä kasvatuksessa, sillä vaikka 22795 on hieno ja kiintoisa kasvi, nuo muut ovat etenkin ruoanlaittoon käytännöllisempiä isompien marjojensa ja pienemmän puskan ansiosta. Tosin, isoja nekin ovat - tämä vain on jättiläinen.

Kiitos kovasti tiedoista. Siemenketjukirjeessä ei ollut muita Praetermissumeita kuin mainittu numerokoodi, joten valinnanvaraa Praeissa ei ollut.

Arvelin, että ne muut villit ovat paremmassa hoidossa jollain kokeneemmalla, joka varmemmin tuottaa yhdistyksellekin ison kasan siemeniä. Siinä vaiheessa sitten minäkin saatan olla jo hiukan kokeneempi ja ehkä innokkaana jo ottamassa mahdollisuutta kasvattaa niitäkin .

Laitan nyt ensi hätään toisen siemenen itämään tavanomaiseen tapaan, steriloituun turpeeseen, styroksilaatikkoon höllän muovin alle, akvaarion päälle, missä päivisin on se n. 25-27 näin kesällä ja öisin ehkä n 20-22 astetta. Siinä on aika kivasti itäneet useimmat lajikkeet.

Vielä ei tarvinne raivata tilaa jättiläiskasvia varten, huolehdin ongelmista sitä mukaa kuin niitä ilmenee . Minkäkokoinen se on niinkuin senteissä/metreissä, suunnilleen?

Filago, joka soitteli tänään Oblivionin perään, että miksei kuulu.. no pitäisi olla haettavissa nyt sitten ensi viikolla.. olivat olleet maahantuojalta väliaikaisesti loppu

ps. Muffelle tiedoksi, mukana kirjeessä oli nimenomaan runsaasti erilaisia Baccatumeja ja Annuumeja, vähemmän muita

Villit chilit ovat usein vaikeita tai hyvin vaikeita harrastuksen alkuun. Usein myöhemminkin, koska niistä monet kuten vaikkapa vain Galapagos-saarilla kasvava capsicum galapagoense vaativat todella kummalliset elinolosuhteet!

Suosittelen villeistä kiinnostuneille muutamia tiettyjä helpoiksi ja antoisiksi havaitsemiani tyyppejä:

- "Rocopica" capsicum cardenasiin isomarjainen versio, joka on sukua myös Rocotolle (c.pubescens). Valtavan kokoinen kasvi (helposti korkeutta ja leveyttä 2m), mutta myös aivan uskomattoman elinvoimainen, sitkeä, helppo, kaunis ja satoisa. Ja niiden marjojen maku... Sanoisin, että tässä voi olla kaikkien chilien kuningatar!

- Perustyypin capsicum praetermissum. Ei siis tuo siemenkirjeissä leviävä superharvinainen erikoisuus CGN-22795! Vaan oikeastaan kaikki muut tyypit. 22795 on sinänsä hyvinkin kiinnostava tieteellisessä mielessä.

- Tepin (capsicum annuum var. glabriusculum). Villi-annuum on yleensä varma valinta. Se voi elää yli 40 vuotta (!) ja kasvaa viihtyessään aina 4-5 metriseksi puuksi. Tulisissa marjoissa on ytyä kaikkeen ruokaan ja kaverienkin pelotteluun.

- Capsicum chacoënse. Maailman eteläisin chililaji ei ole hirveän tulinen, ei hirveän suurikokoinen kasvi, eikä hirveän kaunis kasvi. Se on yleensä vähän kuin tuollaisen metrin joka suuntaan kokoinen risupöheikkö, joka kasvaa helposti ja tuottaa paljon kuivattuina mainioita marjoja.

Muita villichilejä en suosittele harrastuksen alkuun. Ne ovat hankalia.

Että minkä kokoiseksi tuo CGN-22795 sitten kasvaa? No, käytin omissa, hämärissä ja kaikin puolin huonoissa oloissani ahkerasti saksia, mutta silti... Sisätiloissa se voi helposti vallata ainakin 1.5 metriä sivusuunnassa ja 2 metriä korkeussuunnassa. Hyvässä valossa en uskalla edes ajatella!  Mutta on se myös uljas pensas!

No, kaikki on suhteellista... Chileistä jotkut todella harvinaiset villilajit, kuten c.parvifolium tai c.rhomboideum kasvavat aidoiksi puiksi!

[Filago]

Villit chilit ovat usein vaikeita tai hyvin vaikeita harrastuksen alkuun. Usein myöhemminkin, koska niistä monet kuten vaikkapa vain Galapagos-saarilla kasvava capsicum galapagoense vaativat todella kummalliset elinolosuhteet!

Suosittelen villeistä kiinnostuneille muutamia tiettyjä helpoiksi ja antoisiksi havaitsemiani tyyppejä:

- "Rocopica" capsicum cardenasiin isomarjainen versio, joka on sukua myös Rocotolle (c.pubescens). Valtavan kokoinen kasvi (helposti korkeutta ja leveyttä 2m), mutta myös aivan uskomattoman elinvoimainen, sitkeä, helppo, kaunis ja satoisa. Ja niiden marjojen maku... Sanoisin, että tässä voi olla kaikkien chilien kuningatar!

- Perustyypin capsicum praetermissum. Ei siis tuo siemenkirjeissä leviävä superharvinainen erikoisuus CGN-22795! Vaan oikeastaan kaikki muut tyypit. 22795 on sinänsä hyvinkin kiinnostava tieteellisessä mielessä.

- Tepin (capsicum annuum var. glabriusculum). Villi-annuum on yleensä varma valinta. Se voi elää yli 40 vuotta (!) ja kasvaa viihtyessään aina 4-5 metriseksi puuksi. Tulisissa marjoissa on ytyä kaikkeen ruokaan ja kaverienkin pelotteluun.

- Capsicum chacoënse. Maailman eteläisin chililaji ei ole hirveän tulinen, ei hirveän suurikokoinen kasvi, eikä hirveän kaunis kasvi. Se on yleensä vähän kuin tuollaisen metrin joka suuntaan kokoinen risupöheikkö, joka kasvaa helposti ja tuottaa paljon kuivattuina mainioita marjoja.

Muita villichilejä en suosittele harrastuksen alkuun. Ne ovat hankalia.

Että minkä kokoiseksi tuo CGN-22795 sitten kasvaa? No, käytin omissa, hämärissä ja kaikin puolin huonoissa oloissani ahkerasti saksia, mutta silti... Sisätiloissa se voi helposti vallata ainakin 1.5 metriä sivusuunnassa ja 2 metriä korkeussuunnassa. Hyvässä valossa en uskalla edes ajatella!  Mutta on se myös uljas pensas!

No, kaikki on suhteellista... Chileistä jotkut todella harvinaiset villilajit, kuten c.parvifolium tai c.rhomboideum kasvavat aidoiksi puiksi!

Rocopica onkin jo kasvamassa. Keväällä pienenä sirkkataimena saapunut yksilö on kovasti aikuistumaan päin, parikymmentä marjaa ovat vielä vihreitä, mutta ilmeisesti suunnilleen täyttä kokoa lähestyviä. Ja uusia kukkia ja uusia alkuja ilmaantuu satunnaisesti vieläkin. Kasvi itse sen sijaan ei ole todellakaan täydessä koossa, koska en kutsuisi valtavan kokoiseksi kasvia, joka on sivusuuntaan ehkä 80 senttiä ja korkeutta alle puoli metriä. Voi tosin olla, että mun tapani kitsailla lannoitteissa "kantaa satoa" kasvien miniatyyrikokoina? Makua pääsee testailemaan kunhan tuosta kypsyvät. Ja luultavasti kasvu käynnistyy taas kunhan ensimmäinen sato valmistuu.

Tuon siemenkirje Praen koetan joka tapauksessa kasvattaa, kun kerran siemenet otin, vaikka olisihan se kiva nähdä myös se perustyyppi joskus.

Ja mielenkiintoisia tietoja noista muistakin. Kiitos, että paneudut meidän alkutaipaleella välillä ihmeissämme olevien "tyhmiin kysymyksiinkin". Ehkä sitä Tepiniä pitää vielä tuon koon takia harkita, onko se nk. järkevä hankinta perheenjäseneksi, mutta sen siemeniä käsittääkseni löytyy ihan tilaamalla jos soskus sorrun ?

Filago, reippaana heti aamusta

ps. niin ja ei mulla ole mitään sisäistä pakkoa kasvatella nimenomaan harvinaisia kasveja, kyllä päätarkoitus on kulinaarinen.. mutta en myöskään kasvata mitään kasvia kevyesti, en ota kesächilejä

[Filago]

Muuten missäs kirje tällä hetkellä liikuskelee, saithan Kuti paksun kirjeen kolmella erilaisella postimerkillä jo? ( 70, 30 ja 5 senttiä )

Filago

[MasaT]

Kiitos aji infernolle vastauksista. Pitää ottaa lanceolatumin siemenet talteen, kun tekee marjaa parast aikaa.
On noita PI-lajikkeita muuallakin netissä kuin suomessa, eikä kaikki edes ilmoita noita koodeja ja nimetkin saattaa olla aika epämääräisiä.
Samasta paikkaa tuon praetermissumin kanssa tuli eximium 594141 type #1. Myyjä sentään laittoi vähän tietoja siemenistä. -En voinut olla ostamatta muitten siementen ohessa. En pidä kuitenkaan tätäkään minään superharvinaisuuksena.
Alkuinnostuksessa tuli hommattua noita villejä ja onhan ne mielenkiintoisia edelleen kun saa tietoja vähän mistä on kotoisin. Mitenkäs tuo chinensekin esim. on levinnyt läpi amazonin? Lintujen vai alkuasukkaiden toimesta?
Saattaa vieläkin asustaa heimoja täysin eristyksissä muusta maailmasta.
Aikamoinen työsarka tässä on vielä edessä kun pitäis päästä maistelemaan mahdollisimman montaa chililajiketta.

[Paprikaana]

minulle kirje ei ainakaan ole  tullut  

[Filago]

minulle kirje ei ainakaan ole  tullut  

Oletko ilmoitellut yksärinä Kutille osoitteesi? Kirjeen mukana ei ollut minkäänlaista nimi-osoitelistaa, joten minäkin ilmoitin itse edelliselle osoitteeni, ja sain vastaavasti lähetysossun Kutilta itseltään silloin parahiksi samana päivänä, kun kirje tuli omaan postilaatikkooni.

Se siis lähti etiäpäin jo tuolloin 4.8., ja en laittanut keltaiseen laatikkoon, vaan virkailija punnitsi ja laittoi merkkivalikoiman, joten uskoisin, että pääsi liikenteeseen asiallisesti samana päivänä. Laitoin myös lähettäjän osoitteen, että osaisi palautua jos ei pääse perille, mutta ei ole näkynyt takaisinkaan tulleena.

Filago

[Paprikaana]

on kyl osoite ilmoiteltu ihan hyvissä ajoin.. ei auta kun odottaa. joskus posti voi olla hieman hidas  :x

[Aji Inferno]

Kiitos aji infernolle vastauksista. Pitää ottaa lanceolatumin siemenet talteen, kun tekee marjaa parast aikaa.
On noita PI-lajikkeita muuallakin netissä kuin suomessa, eikä kaikki edes ilmoita noita koodeja ja nimetkin saattaa olla aika epämääräisiä.
Samasta paikkaa tuon praetermissumin kanssa tuli eximium 594141 type #1. Myyjä sentään laittoi vähän tietoja siemenistä. -En voinut olla ostamatta muitten siementen ohessa. En pidä kuitenkaan tätäkään minään superharvinaisuuksena.
Alkuinnostuksessa tuli hommattua noita villejä ja onhan ne mielenkiintoisia edelleen kun saa tietoja vähän mistä on kotoisin. Mitenkäs tuo chinensekin esim. on levinnyt läpi amazonin? Lintujen vai alkuasukkaiden toimesta?
Saattaa vieläkin asustaa heimoja täysin eristyksissä muusta maailmasta.
Aikamoinen työsarka tässä on vielä edessä kun pitäis päästä maistelemaan mahdollisimman montaa chililajiketta.

Heh, osoittaa tavallaan tätä ylellistä chilielämäämme, miten uskomattomia lajikkeita jengi kasvattelee ihan tuosta vaan.  Vai ei Bolivialainen PI-594141 superharvinaisuus? Kyllä se sitä on.  Asia selviää jos yrität löytää sen siemeniä tuntematta aivan tiettyjä ihmisiä maailman chiliyhteisössä. Turha toivo. Tämä suomalainen superharrastajaporukka on luonut tavallaan illuusion tiettyjen juttujen yleisyydestä. Voisi ehkä puhua "suhteellisesta yleisyydestä" kun pienen porukan sisällä kiertää runsaasti oikeasti todella harvinaista juttua. Jännä ilmiö.

Hauska työsarka tuo mahd. monen lajikkeen maistaminen!

[Filago]

Mielenkiintoista tietoa Aji Infernolta.

Mistähän näitä erilaisia muunnoksia C. praetermissumsiemeniä saisi?


- chilifellow -  :?:

Vaikeastihan niitä, harvinaisia kun ovat.  Mutta kuvittelisin ainakin Fataliilta löytyvän. Omani taitavat olla jo yli-ikäisiä ja tuskin itävät. Praesta kantsii lukea Infernon villichiliosiosta enemmän.

Mietin tuota tilannetta, että harvinaiset siemenet vanhenevat käsiin eivätkä sitten enää idä. Niin eikö kuitenkin kannattaisi uusintaa siemenkantaa aina välillä, siis ottaa osa siemenistä idätykseen, kasvattaa, ja sitä kautta saada uusia tuoreita siemeniä? ( Ei tosin välttämättä niin satunnaisella keinolla kuin siemenketjukirje, ehkä ennemmin yhdistyksen tiimoilla?)

Ymmärrän kyllä tuon spesialiteetti pointin, ja sen, että tulee fiilis kuinka "nykykasvattajille ei mikään enää riitä", ja kuinka aikoinaan olimme ikionnellisia jalapenosta, jne. Jokainen joka on elänyt mustavalko-tv-ajalla ymmärtää kyllä .

Ja pelon, että viimeinenkin spesialiteetti häviää, jos joku joka saa siemenet itämään, idättäisi niitä, ja antaisi "kasvatukseen" niille kenellä on tilaa, jotta saataisiin lisää siemeniä, jne. jne. Mutta eikö se olisi sen arvoista, jos nyt kuitenkin halutaan välttää jonkun lajin häviäminen suomen chilikentältä? Vaikkapa niiden "perus-praetermissumeiden"?

Ja vaikka aina on niitä, joille kasvit ovat kulutustavaraa ja kokoelman laajuus itseisarvo, ja uudet lajit vain bongauksia, niin aina on poikkeukset, joista kasvaa se uusi sukupolvi joka haluaa säilyttääkin jotain. ( Kuvittelen itse olevani sellainen vastuullinen, kuinkas muuten , vaikken olekaan uutta sukupolvea vaan ennemmin tätä wanhaa, uutta vain chilien suhteen..)

Filago

ps. mitenkään halveeraamatta bongaamista, kyllähän sellaista itsekin tulee harrastettua eräitten asioiden suhteen.. yksi osa harrastusta

edit: typoja.. ajatus jäi varmaan edelleen sekavaksi, kun aihekaan ei ole helppo eikä yksiselitteinen

[Kuti]

Hei,

Pahoitteluni, että kirje pysähtyi haltuuni pariksi päiväksi suuremmin ilmoittamatta. Sanoin Paprikaanalle yksityisviestissä, että vien sen torstaina postilaatikkoon. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Perjantaina kiikutin kirjeen postin tädeille oikein käteen asti. Kyllä sen pitäisi huomenissa saapua Paprikaanalle.

[Aji Inferno]

Mielenkiintoista tietoa Aji Infernolta.

Mistähän näitä erilaisia muunnoksia C. praetermissumsiemeniä saisi?


- chilifellow -  :?:

Vaikeastihan niitä, harvinaisia kun ovat.  Mutta kuvittelisin ainakin Fataliilta löytyvän. Omani taitavat olla jo yli-ikäisiä ja tuskin itävät. Praesta kantsii lukea Infernon villichiliosiosta enemmän.

Mietin tuota tilannetta, että harvinaiset siemenet vanhenevat käsiin eivätkä sitten enää idä. Niin eikö kuitenkin kannattaisi uusintaa siemenkantaa aina välillä, siis ottaa osa siemenistä idätykseen, kasvattaa, ja sitä kautta saada uusia tuoreita siemeniä? ( Ei tosin välttämättä niin satunnaisella keinolla kuin siemenketjukirje, ehkä ennemmin yhdistyksen tiimoilla?)

Ymmärrän kyllä tuon spesialiteetti pointin, ja sen, että tulee fiilis kuinka "nykykasvattajille ei mikään enää riitä", ja kuinka aikoinaan olimme ikionnellisia jalapenosta, jne. Jokainen joka on elänyt mustavalko-tv-ajalla ymmärtää kyllä .

Ja pelon, että viimeinenkin spesialiteetti häviää, jos joku joka saa siemenet itämään, idättäisi niitä, ja antaisi "kasvatukseen" niille kenellä on tilaa, jotta saataisiin lisää siemeniä, jne. jne. Mutta eikö se olisi sen arvoista, jos nyt kuitenkin halutaan välttää jonkun lajin häviäminen suomen chilikentältä? Vaikkapa niiden "perus-praetermissumeiden"?

Ja vaikka aina on niitä, joille kasvit ovat kulutustavaraa ja kokoelman laajuus itseisarvo, ja uudet lajit vain bongauksia, niin aina on poikkeukset, joista kasvaa se uusi sukupolvi joka haluaa säilyttääkin jotain. ( Kuvittelen itse olevani sellainen vastuullinen, kuinkas muuten , vaikken olekaan uutta sukupolvea vaan ennemmin tätä wanhaa, uutta vain chilien suhteen..)

Filago

ps. mitenkään halveeraamatta bongaamista, kyllähän sellaista itsekin tulee harrastettua eräitten asioiden suhteen.. yksi osa harrastusta

edit: typoja.. ajatus jäi varmaan edelleen sekavaksi, kun aihekaan ei ole helppo eikä yksiselitteinen

Hyviä ajatuksia sinulla. Enkä itsekään ole mitenkään tarkoituksella "pantannut" ja siten päästänyt piloille hallussani olleita siemeniä. Edustan vain ehkä täällä nyt tietyllä tapaa eri harrastajasukupolvea kuin useimmat. Kun itse aloitin 1996, televisio ei ollut enää mustavalkoinen, mutta chilikulttuurista ei ollut tietoakaan suomessa tai harrastusmielessä oikein missään muuallakaan. Enkä tuolloin tiennyt, miten chilin siemeniä esim. pitäisi varastoida. Silloinen tieto käski panemaan kaiken pakastimeen. Huono idea. Mutta jo tuo "tieto" pilasi suuren osan omasta kokoelmastani. Fiksusti käsiteltyinä siemenet kun säilyvät aika kauan.

Bongarinahan minäkin harrastuksen aloitin - ja menetin lopullisestikin monia kiintoisia lajeja, koska en ymmärtänyt niiden harvinaisuutta ja annoin niiden vain kuolla jonkin hölmön virheen vuoksi. Yksi näistä oli Aji Cristal. En oikeasti uskonut, että tuo silloin äärimmäisen harvinainen Chileläinen lajike putkahtaisi vielä uudelleen jostain. Eikä näin olisi käynytkään ilman osin kyseenalaisiakin USDA-geenipankkioperaatioitamme...

Sinänsä, tuo on kyllä hyvä kysymys: onko luonnonsuojelulle eduksi vai haitaksi se, että esim. harvinaista kasvia levitetään harrastajien keskuudessa? Asiassa kun on monta puolta. Jonkin Aji Cristalin ja vastaavien kohdalla uskon, että harrastajien aktiivisuus on vain hyödyksi, sillä vaikka kasvin geeniperimä (aika väistämättä) prosessissa muuttuukin risteytymien myötä, se saattaa muuttua vain parempaan suuntaan.

Mutta nuo villichilit... Ne eivät ole ihmisen hyötykasveja. Niistä toki voidaan sellaisiakin jalostaa, mutta silloin ne eivät ole enää villejä kasveja. Villien chilien kasvatuksen vaikeus liittyy osaltaan juuri siihen, ettei niitä ole totutettu tietynlaisiin oloihin ja ihmisen toiveisiin. Ne elävät omilla ehdoillaan.

Ja vaikka useimmat villichilit eivät risteydy helpolla tai lainkaan toisten villien tai jalostettujen lajikkeiden kanssa, monet kyllä tekevät senkin. Siinä tullaan arkaan asiaan. Jos esim. kasvatat parvekkeellasi useaa capsicum praetermissum -lajiketta (kuten minäkin taannoin tein) ja hyvässä lykyssä tämän sukulaiskasveja, kuten villejä baccatumeja tai vaikka eximiumeja, on oikeastaan väistämätöntä, että syntyvät siemenet ovat epäpuhtaita. Ne sitten taas leviävät yhteisöön... Turha kuvailla lopputulosta.  Sanotaanko näin: tällä hetkellä vielä erittäin omintakeinen brasilialainen praetermissum CGN-22795 ei muutaman kasvukauden jälkeen enää olekaan niin omintakeinen. Se on risteytynyt sukulaistensa kanssa ja muuttunut joksikin muuksi, uudeksi. Eikä sekään ole välttämättä paha asia. Mutta silloin kyseessä ei ole enää sama kasvi.

Uhanalaisten villien kasvien tapauksessa tuo on melkoinen ongelma.

Jotain asiasta kertonee se, että esim. itselläni kasvaa tällä hetkellä kaksi yksilöä erittäin harvinaisiin ja uhanalaisiin chileihin lukeutuvaa capsicum flexuosumia Paraguaysta. Molemmat eri paikoista ja eri geeniperimää. Toisen marja on hyvin makea ja tuleton. Toisen taas kohtuullisen tulinen ja ei-makea! Toisen kukkien täplät ovat vihreät, toisen taas ruskeat. Mutta kasvilaji on selvästi sama!

Sama laji - mutta kaksi aivan erilaista ilmentymää! Jos näiden antaisi risteytyä joksikin geneeriseksi "capsicum flexuosumiksi", jolla voisi olla molempien ominaisuuksia - tai ei kumpiakaan - menetämme mahdollisesti jotain ainutlaatuista.

Ehkä tämä onkin syynä siihen, miten haluttomia useimmat tutkimuslaitokset ovat harvinaisten kasvien siementen luovuttamisessa harrastajille. Intoahan meillä toki on. Ja osaamistakin. Mutta meidän käsissämme asioista tulee lähes väistämättä jonkinlaisia kompromisseja, eräänlaisia Big Maceja.

Itse ajattelen asian niin, että chilin pitääkin olla kulutustavaraa, iloa arkeen ja ruoanlaittoon! Siihen käyttöön kaikki jalostetut chilit ovat loistavia. Harvinaisemmatkin voivat omata siihen potentiaalia, kuten vaikkapa nyt suomessakin kasvatettu loistava chileläinen Aji Cristal. Villien lajikkeiden ja lajien antaisin puolestaan elää omaa elämäänsä. Joistakin niistä syntyy keittiöihimme tai silmiemme iloksi jotain massoihinkin vetoavaa. Useimmat ovat kuitenkin ihmisen kannalta sellaisinaan hyödyttömiä (tai paremminkin: massoille hyödyttömiä). Niiden kasvatuksella tulisikin siksi olla vain vastaava tarkoitus ja arvostus.

Äärimmäisen harvinainen ja uhanalainen villichili capsicum tovarii on hyvä esimerkki. Ruoanlaitolle se on lähes merkityksetön. Ja vaikka pieni, kaunis kasvi onkin, koristekasveiksi löytyy paljon näyttävämpiä valintoja.

Jos sellaisen sattuu löytämään, sitä voi kasvattaa bongausmentaliteetilla... Tai sitten tieteellisestä mielenkiinnosta. Tai luonnonsuojelun näkökulmasta. Useimmille meistä täällä se olisi kuitenkin täysin turha kasvatti. Ja koska siemeniä on maailmallakin jaossa erittäin niukasti, jokainen "no, piti koettaa, mutta perseelleen meni!" -tapaus vain vahingoittaa kasvin selviytymistä. Mutta tiedän omasta kokemuksestani bongarin mentaliteetin; silloin kaikki pitää kokeilla. On järkee tai ei.

Siksi kannattaisin kaikkein harvinaisimpien chilien saatavuuden kontrollia. Silloin nekin olisivat saatavilla, mutta eivät kesäkissoiksi.

[Paprikaana]

kirje tuli ja kirje meni seuraava valmiinaaaaaaaaaaaa

[Filago]

Siksi kannattaisin kaikkein harvinaisimpien chilien saatavuuden kontrollia. Silloin nekin olisivat saatavilla, mutta eivät kesäkissoiksi.

Tuossa taisikin olla kaiken tän tajunnanvirran pointti . Että olisi olemassa mahdollisuus, jos haluaa tehdä harrastuksestaan vaikeampaa. Mutta ei ole pakko. Ja että on erittäin suotavaa huomioida ne tuhat tai yli tavanomaista lajikettakin .

Filago, joka päätti, että tänään on lannoituspäivä

[Xbow]

Hieno juttu, että täällä Suomessa on saatavilla toinen toista eksoottisempia chililajikkeita. Hyvä, ettei massamarkkinat pääse määräämään chilien tulevaisuutta, vaan kotikasvattajallekin on tarjolla jotain uniikkia, muutakin kuin toinen toistaan keinotekoisemman oloisia F1 hybridejä tai muuten vaan massaviljelyssä suosittuja kaupallisia lajikkeita.

Villichili lajikkeissa tietty jalostumista tapahtuu sukupolvesta toiseen väistämättä. Keinotekoiset olot mitä todennäköisimmin eivät vastaa luonnon oloja ja suosivat siten osittain erilaista perimää kuin luonto. Täten mitä usemman sukupolven kasvattaa keinotekoisissa oloissa, sitä kauemmaksi mennään alkuperäisestä lajikkeesta. Sille ei voi mitään.

Harrastelijatasolla tuskin on kovin suurta merkitystä, kuinka lähellä autenttista jokin lajike on ( riippuu tietty harrastajasta ). Tärkeätä on, että siementen alkuperä olisi tiedossa, jottei mitään sotkuja pääse syntymään. Pahin tapaus olisi, jos geenipankkiin pääsisi eksymään joku harrastelijoiden jalostama mukamas villichili ( tätä tuskin tapahtuu, sen verran luotan ihmisten ammattitaitoon  :lol: ). Lievempiä 'kauhuskenaarioita' voi toki tapahtua, mikä laskee saatavilla olevien lajikkeiden puhtautta.

Mikäli kontrolli tarkoittaa siementen roskiin heittämistä, en näe siihen kyllä perusteita. Muuten kyllä jotain kontrollia voisi hyvä olla, ettei päädytä sellaiseen tilanteeseen, että saatavilla yhtäkkiä olisikin vain jotain epämääräisiä risteymiä. Olisiko jonkinasteinen 'kantakirja' tarpeen?

Toisaalta myös siementen, joita Suomessa jo on kovin vähän, jakelua pitäisi kontrolloida siten ettei yhtäkkiä tapahtuisi niin, että hupskeikkaa sinne meni kaikki...

Noo, itse kasvattelen chilejä ihan kulinaristisessa mielessä ( joten villichilejä saattaa ehkä joskus eksyä yksi tai kaksi joukkoon, mutta painopiste ruokachilien puolella ), myöskin mielenkiinto yleiseen erityyppisten chilien kasvun seurailuun on kova. Mukavaa silmäniloakin ovat

[Aji Inferno]

Luulenpa, että yksinkertaisin ja ehkä toimivinkin keino olisi laittaa villichilien siemenille sen verran kova hintalappu, että ainoastaan "tositarkoituksella" kasvattavat investoisivat niihin. Itse säpsähdin aluksi kuultuani c.lanceolatumin siemeniä alkujaan myydyn USA:ssa kovaan hintaan. Mutta kun asiaa sitten ajatteli, se oli sikäläisiltä toimijoilta täsmälleen oikea teko. Siten laji saatiin harrastajienkin ulottuville, ilman sitä kaaosta, millä USDAsta ilmaiseksi puliveivaamamme siemenet ovat vanhentuneet, kadonneet, tulleet huolimattomasti kasvatetuiksi ja ennen muuta menettäneet jengin silmissä arvostuksensa.

No, itse maksan mielelläni hyvästä musiikistakin (mitä moni pitää hulluna kun sitä kerran ilmaiseksikin saa). Asioista voi olla niin montaa mieltä ja tällä foorumillahan totta totisesti ollaan asioista lukemattoman montaa mieltä!

p.s: osa USDAn kokoelmista saadaan lahjoituksina yksityisiltä. Siten on olemassa hyvinkin todellinen mahdollisuus siihen, että huolimattoman kasvatuksen ja risteytymisten tulokset ilmaantuvat sinne aikanaan sotkemaan asioita. Eihän asialla ole väliä perusharrastajalle, mutta tieteelle se on harmittavaa.

[PK]

Kovasti alkaa mennä sivuraiteille. Taisin joskus aiemminkin kysellä viitteitä chilien uhanalaisuudesta. Kotikasvatuksella ei ole käytännössä mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa. Voisi joskus jutustella näistä asioista kasvotusten. Oulun chilimiitti olisi lähellä, jospa tuolla pääsisi pyörähtämään. Illalla voisi vääntää asiasta nuotion ääressä Kiva silti, että huolta löytyy asian tiimoilta.

[Aji Inferno]

Kovasti alkaa mennä sivuraiteille. Taisin joskus aiemminkin kysellä viitteitä chilien uhanalaisuudesta. Kotikasvatuksella ei ole käytännössä mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa. Voisi joskus jutustella näistä asioista kasvotusten. Oulun chilimiitti olisi lähellä, jospa tuolla pääsisi pyörähtämään. Illalla voisi vääntää asiasta nuotion ääressä Kiva silti, että huolta löytyy asian tiimoilta.

Jeps, ehkä saarnat on saarnattu tältä erää ja on aika palata siihen mistä alkujaan puhuttiin.  Oulussa varmasti riittää paljon jutusteltavaa!

[Vesty]

Kirje tuli ja lähtee huomenna jatkamaan matkaa...