Kysely: oletko mielestäsi tavis?

[Aji Inferno]

Antakaa kuulua jälleen! Monen mielestä chili on aika erikoislaatuisten ihmisten extremepuuhaa suomessa - toisten silmissä aivan normaalia myös kansan syville joukoille. Tunnustakaa miten näette itsenne ja mahdollisia ajatuksia asiasta...

[Aji Inferno]

Hmm. Kysymys ei näytä kiinnostavan ketään. Tai sitten kaikki ovat mökillä grillaamassa. Mutta aloitetaanpa silti. Kun 1996 aloitin oman harrastukseni, chili oli ehdottomasti kaikkea muuta kuin "tavisten"  harrastusta. Jos nykyään naapurin mummot ja papat tykkäävät kyttyrää natriumlamppujen loisteesta monissa chilikodeissa, 1996 tämä oli aivan hullun hommaa. Ja Joillekin uskomattoman jännä, hauska uusi asia. Silloin chiliharrastusta saattoi kuitenkin pitää tietyllä tapaa myös tavallisen ihmisen harrastuksena, koska vesiviljelyjä ja muita "vakavia" harrastuksen puolia ei tunnettu. Kyse oli vain kiintoisasta uudesta kasvista ikkunalaudalle, pihalle tai parvekkeelle!

Nyt koko harrastus-scene on muuttunut hyvin erilaiseksi. Siksi olisi kiintoisaa tietää minkälaiset ihmiset nykyään täälläkin käyvät ja millaisista syistä.

[ottulo]

Chilit, no, en tunne hlökohtaisesti ketään muuta kasvattajaa. Kyllähän muitakin alueella paljon on, mutta ei vain omaan lähipiiriin ole sattunut. Toisaalta olen sekoittanut itseni niin moniin erilaisiin ympyröihin, etten sitä varmaan itsekään muista. Teen ehkä aivan tavisjuttuja, mutta teen niin erilaisia juttuja, että se on ehkä vähän outoakin. Ongelman syy on aika selvä: olen kiinnostunut vähän kaikesta, mutta harva asia kantaa kovin pitkälle. Virikkeen saatuani voin olla innostunut kuukausia, kun sitten yhtäkkiä innostus lopahtaa ja pitkän aikaa vain ajattelen, että pitäisi sitäkin taas tehdä, ja tätä. Että tavallisen outo kaveri varmaan monien mielestä.

[MasaT]

En taatusti ole "tavis"! Vaikka monta kertaa tuntuu siltä että olisi helpompaa valua massan mukana vaan.
Moni piti tuossa kyselyssä tätä outona kyselynä. En sitä ihmettele. Eiköhän jokainen ihminen ole jollain lailla oma persoona.
Chilien kasvattaminen ei vaan ole ihan tavallista "hyötypuutarhan" hoitoa. Kiinnostus on paljon laaja-alaisempaa.
Ja siihen tulee myös tuo capsicumien historia mukaan. Ja eri lajikkeiden omat vaatimukset. -Ja ja.
Helposti kyllä ajattelee, että jokainen tekee jotain mitä ei tavikset tee. Eihän esim. perhosten pyydystäminen ole tavisten hommaa. Vai onko?

[Aji Inferno]

Kiinnostaisi kuulla miksi noinkin monet jo pitivät kysymystä kummallisena... Eikö heistä ole toisaalta ihmisiä, jotka arvoiltaan ja toiveiltaan elämästä edustavat vahvasti paikallista kulttuurin tai tapojen keskivertoa - ja toisaalta ihmisiä, jotka eivät ääritapauksissa lainkaan "sovi joukkoon", vaan erottuvat kaikessa ja kaikkialla. Esim. tyypit, jotka keskiaikana tapettiin "noitina"...

Mielenkiintoinen psykologinen juttu on (ainakin minusta) myös se, miten toiset ihmiset ovat suorastaan ylpeitä "tavallisuudestaan", toisten ylpeillessä juuri päinvastaisella. Eräs esimerkki tästä ovat aasialaiset ns. ystäväpalvelut, joihin työn puolesta välillä tutustuin tutkiessani mitä ihmiset oikein hakevat. Ainakin aasialainen nainen mainostaa olevansa yksinkertainen, tavallinen ja perhekeskeinen. Ei käytännössä juuri koskaan poikkeavansa millään tavalla paikallisista normeista. Erilainen ei löydä puolisoa.

Täällä yksilökeskeisemmissä ja monien mielestä itsekkäämmissä yhteiskunnissa normeista poikkeamista siedetään ja jopa ihaillaan ehkä enemmän. Mutta miten pitkälle? Ja jos jätetään pariutumisriitit tästä, miten chili liittyy haluun kuulua muihin tai olla erilainen? Kiintoisaa.

[SahuriX]

määrittele tavis

ja jotenkin tuntuu että taviksella ei oo nurkissa kaikenmailman radiolaitteita... tavis ei kuuntele pitkin yätö kohinaa jostain sellasest radiosta mistä ei kuulu juurikaan musiikkia jotain outoa piipitystä vaan... taviksella tuskin on kovinkaan montaa elektroniputkea käytössä (poislikien crt eli kuvaputki ja mangnetroni mikoaaltouunissa)...
taviksella ei taida olla chiliviidakkoa... tavis tuskin nukkuu mielummin päivät ja valvoo yöt... tavis tuskin on minä

[MasaT]

Tuli mieleen, että siitä ei ole kovin kauan aikaa kun "suomi putosi puusta". Eli suomalaiset olivat vielä jonkun aikaa sitten keräilijäkansaa ja söi kaikkea mitä luonnosta löytyi. Esim. kannoista löydetyt toukat syötäväksi oli tavallista hommaa, eli tavisten tavallista askaretta.

[Filago]

Tätä pitäisi varmaan miettiä enemmän, eikä ryntäillä vastaamaan.

Mutta heitetään pallo. Eikö aina ja joka paikassa erotu joukosta sillä, että ajattelee ja/tai kyseenalaistaa. Fiksut ja/tai äänekkäät ja muita päätä pitemmät huomataan hyvässä ja pahassa. Joskus siitä on ihmiselle itselleen tai koko yhteisölle hyötyä, joskus saadaan aikaiseksi vaikkapa ekokatastrofi.. ja joskus yhteisö "korjaa" itse itsensä takaisin normaaliin "polttamalla noidan".

Miten tämä sitten liittyy chiliin? Itse olen aika pitkään ajatellut, että olennainen osa suomalaisuutta on nautinnon saaminen äärimmäisyyksistä.. Juostaan löylystä hankeen ja sitä rataa. Etsitään rajoja. Löydetään rajat ja ylitetään ne. Ja sitten uudestaan.

Eli äkkiseltään luulisin, että tässä yhteisössä missä elämme, tiettyyn rajaan asti ymmärretään kunkin henkilökohtaisia tapoja tehdä tyhmyyksiä. Myös verrattuna moneen muuhun paikkaan, jossa ehkä jokainen vauvasta vaariin vetää chiliä, mutta yhteisön paine saattaa olla kovempikin yhdenmukaistamisen suuntaan.

Oma subjektiivinen mielipiteeni siis on, että olen joissain asioissa kelpo tavis, ja joissain kuulun paljon pienempään vähemmistöön. Mutta se ei ole puutarhanhoito ja chilikasvien käyttö ruuanlaitossa mikä minusta tekee erikoisen, vaan ihan muut asiat. Varsinkin kun tuttavapiirissäni kohta kaikki kasvattavat myös chilejä. Useimmat kaikkea muutakin, mitä nyt vaan voi keittiössä perheelle syöttää. Hmm.. ehkä voisi sanoa, että teen chiliasioita periaatteessa tavistavalla, eli kasvatan mullassa, kokkaan ja säilön ja syön. Tosi tavista. Ei tavista on sitten se osa, että minulla on vielä jäljellä kyky olla lapsellisenkin innostunut asioista mitä teen. Siitä on minulle paljon iloa, uskokaa pois .

Filago

[Tepi]

Menee offtopiciksi, mutta...tuo "taviksen" määritelmä on mielenkiintoinen. Vaimon kanssa puhutaan ihan arkisesti "taviksista". Taviksella tarkoitetaan silloin ydinperheellisiä, lapsiperheitä joissa vanhemmat eivät ole eronneet. Samaa teemaa noudattaa myös termien UO, biojen, bonusten, veetee- ja vaparien käyttö tavallisessa keskustelussa- tavis ei välttämättä osaa yhdistää näiden termien asiayhteyttä.

Ai niin, en ole omasta mielestäni normitavis. Ehkä 30% tavis kuitenkin.

[Aji Inferno]

Mietintää... Ehkä "tavis" määräytyy tosiaan juuri sillä, noudattaako vai kyseenalaistaako ihminen keskimäärin sosiaalisen ympäristönsä normeja ja ajatuksia. Eli onko hän ns. "yhteensopiva" ympäristönsä kanssa, vai erottuuko siitä kuin appelsiini omenakorista. Asiaa voi myös katsoa molommilta puolilta: jos ihminen tuntee olevansa aivan "normaali ja positiivisen tavallinen", mutta tulee silti ympäristönsä hylkimäksi (esim. rodun, uskonnon tms. vuoksi), onko hän silloin tavis? Ehkä ei. Tai toisinpäin: ihminen pitää itseään erilaisena, mutta ympäristö puolestaan aivan tavanomaisena. Silloinkaan kyseessä ei ole "yhteensopiva" ihminen.

Tavis lienee se ihminen, jolle valtaosa palveluista suunnitellaan; eräänlainen keskiarvo esim. suomalaisesta. Suuri massa kulutustottumuksiltaan, arvoiltaan, perhekäytökseltään, jne. Negatiivinen ilmaisu taviksesta voi jollekin olla "juntti", mikä tarkoittaisi ehkä aivottomasti muiden mukana elävää, mitään kyseenalaistamatonta ja siten mitään muuttamatonta massamuurahaista. Positiivinen ilmaisu taas voisi olla "kunnon kansalainen", joka pitää pyörät pyörimässä, lisääntyy, eikä todellakaan aiheuta maailmaan hankaluuksia kyseenalaistamalla tai muuttamalla asioita...

Buddhalaisittain filosofoiden, tavis voisi olla myös ns. "nuori sielu", jonka elämäntehtävänä on lisääntyä, puolustaa jälkikasvuaan, selvitä, kilpailla ja päteä aivan kuten luonnossa kaikki tapahtuu. Sen vastakohtana olisi siten "vanha sielu", joka on kilpailunsa kilpaillut edellisissä elämissään, ja elää nyt vain oppiakseen ja opettaakseen, enemmän tai vähemmän vailla biologisia perustarpeita.

Hassua kyllä, jos asiaan kiinnittää piruuttaan huomiota, on hyvin helppoa halutessaan jakaa tuntemansa ihmiset noihin kahteen tyyppiin (kolmaskin: lapsisielu kuuluu määritelmään, mutta se jääköön tästä) heidän elämänmotiiviensa perusteella. Eli on jaon takana olevasta filosofiasta mitä mieltä hyvänsä, itse jako on todellinen. Ei aina näin jyrkkä tai selvä, mutta se on olemassa. Vanhat ovat hyvin pieni vähemmistö nuoriin verrattuna ja siitä mielenkiintoinen, että luontoäidin näkökulmasta he ovat luonnonoikkuja ja tavallaan turhia.

Sinänsä, tuolla jaottelulla ei muuten ole mitään tekemistä ihmisten älyn, "paremmuuden" tai minkään sellaisen kanssa - se edustaa ainoastaan sellaista perustavanlaatuista erilaisuutta ihmisten elämänmotiiveissa, että "nuorta sielua" tuskin kannattaa laittaa zen-luostariin, tai "vanhaa sielua" Nokian johtoon tai myyntipäälliköksi.   Oma havaintoni onkin ollut se, että nuo "vanhan" puolen tuntemani ihmiset ovat säännönmukaisesti vaikeuksissa suoritus- ja urantekopainotteisissa työtehtävissä (koska kilpailu ja suorittaminen eivät heitä kiinnosta), eivätkä välttämättä myöskään perusta perhettä muutoin kuin ympäristön paineen alla. He ovat omimmillaan aika näkymättömissä rooleissa asioiden taustalla, ja joskus myös hyvin näkyvinä (esim. kirjailija Paulo Coelho tai Leonard Cohen). Siinä ajatukselle leikkiä.

[hessi]

vastasin tuskimpa mutten kovin outokaan

ihan taviksena itseäni pidän , mutten sitä ihan taida olla....
ja siihen löytynee montakin selitystä...
Hesalainen saaristossa yli puolet elämästään...
Ammatteja kourallinen....ja vaihtaa niitä muutaman vuoden välein... kohta olisi taas aika...
en ole juuri tehnyt "normi" työtä 8-16. (tavis jää eläkkeelle työstä johon meni suoraan koulunpenkiltä ja vielä sama työnantaja, no tähän ei nykypolvi juuri pysty)
Jättää hyvän ja vakitusen työnsä ja
pakkaa perheensä autoon ja muuttaa toiseen saarivaltioon jossa outokieli...
26 yhteisen vuoden jälkeen ottaa avioeron, mutta asuu edelleen ex- miehen kanssa sovussa samassa taloudessa? !
Kasvattelee milloin mitäkin puita...yrttejä... chilejä...mitäkö seuraavaksi
Harrastanut aina jotain "outoa" ainakin muiden mielestä...
ja lista voisi jatkua...
niin varmaan monella muullakin ihan taviksella, kun alkaa miettimään omaa elämää ja tekemisiä, niin
löytyy aina jotain hiukan tavallisuudesta poikkeavaa...
mutta voi niitä ihan normi taviksia... kyllä niillä on tylsä elämä... ainakin minun silmissä.
Jos elämässä ei uskalla ottaa riskejä ja tehdä mitä mieli tekee, vaan kiltisti noudattaa vanhaa tuttua rutiinia, niin kyllä sitten keinutuoli iässä on tylsät muistelot.

[Mursu]

hessi, ei välttämättä. voi elää täyttä elämää silti vaikka ei joka hetkeen ja riskiin tarttuiskaan. voi keinutuolissa olla onnellinen siitäki ku muistelee miten joka aamu 50v ajan läks tehtaaseen töihin ja piti perhettä yllä jne... kai se o enemmän ihmisestä kuin elämästä kiinni sen mielekkyys? no mut.. tällästä pohdintaa näin laskuhumalassa

[Tepi]

Sinänsä, tuolla jaottelulla ei muuten ole mitään tekemistä ihmisten älyn, "paremmuuden" tai minkään sellaisen kanssa - se edustaa ainoastaan sellaista perustavanlaatuista erilaisuutta ihmisten elämänmotiiveissa, että "nuorta sielua" tuskin kannattaa laittaa zen-luostariin, tai "vanhaa sielua" Nokian johtoon tai myyntipäälliköksi.   Oma havaintoni onkin ollut se, että nuo "vanhan" puolen tuntemani ihmiset ovat säännönmukaisesti vaikeuksissa suoritus- ja urantekopainotteisissa työtehtävissä (koska kilpailu ja suorittaminen eivät heitä kiinnosta), eivätkä välttämättä myöskään perusta perhettä muutoin kuin ympäristön paineen alla. He ovat omimmillaan aika näkymättömissä rooleissa asioiden taustalla, ja joskus myös hyvin näkyvinä (esim. kirjailija Paulo Coelho tai Leonard Cohen). Siinä ajatukselle leikkiä.

Ja jottei liian yksinkertaiseksi menisi niin hyvinkin monet joiden tehtävänimike alkaa sanalla director, ovat hyvinkin boheemeja tyyppejä. Ainakin ne jotka itse tunnen. Myödkin kun tällaisten nouskiitoihmisten kanssa keskustelee työelämästä- eivät he välttämättä lokeroi itseään tähän tavisten luokkaan. Heidän mielestään kun tavikset ovat niitä perusihmisiä jotka raatavat 8-16 töissä.

Itse ajattelen siten, että kouluttautumisen ja työelämääsä eteenpäin meneminen voi joillekin ihmisistä olla jonkinlainen puolustusmekanismi. Esim. oman ammattitaidon pitäminen aina jossain hyvin spesifiisessä alueessa suojelee muilta samalle tontille pyrkiviltä. Sama voi päteä myös Kalifiksi Kalifin paikalle haluaville- yksinkertaisimmillaan kyseessä voi olla jopa tietynlainen erakkoluonne. Ihminen joka haluaa tehdä pelkästään oman päänsä mukaan.

[Klopisto]

Toisaalta suomalainen ruokakulttuuri on nuori varsinkin mausteiden osalta. Itse en muista että 70 -luvulla olisi käytetty muita mausteita kuin musta -ja valkopippuria. Nykyisin tarjonta on valtava ja suomalaiset näyttää tämänkin foorumin osalta innostuvan kovasti maustamaan paprikalla kaikkea mitä suuhunsa laittaa. Etniset kaupat ovat ainakin suurimmissa kaupungeissa kovassa käytössä, tosin iäkkäämpi väestö ei kai kielitaidon puutteessa uskalla edes yrittää ostaa näistä mitään. Ja ei -suomalaista alkuperää olevista ihmisistä on kummallista kun marketeista ei löydy heidän itsensä tavalliseksi luokittelemiaan ruokatarvikkeita.

Itse avioeron läpikäyneenä 10 vuotta sitten kahden lapsen isänä koin tuon kasvattavana kokemuksena. Kuolemanpelko mm. katosi tuon seurauksena  Kuolemanpelko kai onkin yksinään olemisen pelkoa, itse sen ainakin koin niin.

Itse olen ehkä aina pitänyt itseäni erilaisena ehkä enemmänkin yksilönä kuin ns. taviksena. Tosin mitä enemmän ikää tulee, huomaan omaavani enemmän omaavani tavis -piirteitä jota en kuitenkaan pidä mitenkään huonona asiana. Ehkä koen itseni olevan enemmänkin sellaisena osana maailmaa ja ympäristöäni johon kuulun entistä kiinteämmin. Eli sanoisinko että olen löytänyt paikkani ja hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Jokainen ihminen on erilainen ja jokaisessa ihmisessä on hyvää ja huonoa.

Suomalaisissa on jokaisessa ainakin hieman tavista, johtuuko se sitten eristyneisyydestä jota myös päättävät elimet vielä tänäänkin haluavat lisätä