Suoraan luontoon...

[Aji Inferno]

Mietin tässä päivänä eräänä iltakävelyllä aivan pähkähullua mutta tekemisen arvoista kokeilua... Nimittäin valikoitujen chilien istuttamista sinne tänne sopiville kasvupaikoille luontoon, tai vaikkapa asuntoyhtiön ihmetykseksi kerrostalon kukkapenkin reunaan!

Sehän on selvää ettei yksikään paprika selviä talvestamme - tai niin ainakin voisi arvella. Mutta ei liene mahdotonta etteivätkö jotkut lajikkeet voisi menestyä yksivuotisina, tiputtaen siemeniään kenties lintujen avustuksella odottamaan kevättä, ja sitten taas...

Lähinnä laittaisin toivoni jalostamattomiin "kovanaama" villichileihin, tai vuoristolajikkeisiin jotka väistämättä kokevat maamme talven kaltaisia olosuhteita ja jotenkin selviävät niistä...

Ajattelin piruuttani kokeilla esim. Tepinillä, C.Cardenasiilla, C.Tovariilla, C.Chacoensella, C.Praetermissumilla ja ehkä parilla villibaccatumilla... Sellaisilla lajeilla joiden hedelmät kiinnostavat lintuja. :-)  Samaten, olisi varsin kiintoisaa kokeilla miten muutenkin usein aika kylmänsietoisista C.Baccatumeista pärjäisivät ne, jotka kasvavat Andeilla jopa yli 3 kilometrin korkeuksilla. Siellä kun on taatusti hyytäviäkin ilmoja.

Mitäs tuumaatte..? Pitäisikö tehdä tästä "projekti" ja kokeilla monen kasvattajan ja monien lajikkeiden voimin onko teoriassakaan mahdollista luoda jonkinlaista luonnonvaraista chiliesiintymää suomen ilmastossa? En toden sanoakseni usko sen olevan mahdollista, mutta toisaalta... En usko asiaa myöskään koskaan tulleen kokeilluksi, sellaisilla lajikkeilla joilla voisi olla edes häviävän pieni mahdollisuus selvitä. Ehkäpä tämä on haihattelua ja nollatutkimusta, mutta ainakin kiehtovaa sellaista! ;-)

[Make]

Hyvä idea. Vuosisatojen kuluessa voisi tännekin syntyä joku superkestävä lajike jos hieman antaa työntöapua aluksi. Joku tuttavan tuttava teki jotain hieman tuollaista sitruunapuilla...
Asian seuranta saattaa tosin tuottaa vaikeuksia ja takatalvet jotka tuhoavat itämään erehtyneet paprikat. Mielenkiintoista joka tapauksessa.

[Aji Inferno]

Tämän idean koko ydinhän on tosiaan siinä että ne villichilit jotka kestävät aavikoiden ja korkeiden vuoristojen olosuhteita, joutuvat kestämään aika samankaltaista meininkiä kuin meidän etelärannikollamme vallitsee... En pitäisi täysin mahdottomana sitä, etteikö esim. jokin syyntakeeton Tepin-lajike tykkäisi tästä meidän meiningistämme. Siinä sitä olisikin kasvitieteilijöille kummastelemista! :-)

[kyris]

Tuo on niin hullu idea, että sitä pitäisi ehdottomasti kokeilla  

Jos vielä olisi pari leudohkoa talvea peräkkäin, niin voisi hyvinkin jalostua "kotimainen" chililajike.

Olisi se aika komea kruunu suomalaisille chilinkasvattajille saada aikaiseksi kotimainen lajike  

[rusettinöpö]

tarviiko sen talven niin leutokaan olla.
siis jos ensimmäiset talvet hieman avittaisi sen pärjäämistä niin olisiko mahdollista, että siitä jalostuisi vielä enemmän kylmää kestävämpi yksilö.

valonsaanti vaan askarruttaa minua. siellä vuoristoseudulla aurinko kyllä talvisaikaankin paistaa varmaan pidempään kuin täällä kotosuomessa. vai pitääkö tästä tehdä sellainen urbaani lajike joka saa ravintonsa kaupunkien valosaasteesta?

[pelti]

Mitenhän tuo talvinen valonsaanti nyt tähän liittyy  

Talvellahan siemenet nukkuu lumen alla ja odottaa kevään saapumista, jolloin valoakin alkaa riittää.

Jos noita lajikkeita ryhtyy valitsemaan niin pitäisikö ensin koittaa risteyttää hieman nopeammiksi muutamaa villiä.

[Aji Inferno]

Mitenhän tuo talvinen valonsaanti nyt tähän liittyy  

Talvellahan siemenet nukkuu lumen alla ja odottaa kevään saapumista, jolloin valoakin alkaa riittää.

Jos noita lajikkeita ryhtyy valitsemaan niin pitäisikö ensin koittaa risteyttää hieman nopeammiksi muutamaa villiä.

Tästä voi tulla hauskaa... ;-) Koko chilinjalostushan on keskittynyt tähän saakka mahdollisimman satoisien, taudinkestoisten, yms lajikkeiden ympärille kasvihuone- ja lämpimän ilmaston olosuhteissa.

Tässä viedäänkin koko homma ylösalaisin. Jo sikälikin että meillä on "jalostuksemme" lähtökohtana uskomattoman harvinaisia ja kaupalliselle jalostukselle täysin tuntemattomia eteläamerikkalaisia villejä ja vuoristoon erikoistuneita lajikkeita, joiden ominaisuudet poikkeavat totaalisesti kasvihuone- ja viljelypaprikoista....

Vielä parempaa: tämän homman tavoite on pähkähullu: sen sijaan että koettaisimme luoda jotain ns. hyödyllistä, saisimme onnistuessamme aikaan (periaatteessa) aivan hyödyttömän lisän Suomen luontoon ja eläinkunnalle uutta ihmeteltävää. ;-)

Täytyypä katsoa miten tästä edettäisiin. Ensiksi pitänee kokeilla noita villilajikkeita ihan luonnossa, katsoa miten ne siellä pärjäävät suomen kesässä.

Arvauksia:
- C.annuum var. aviculare (Tepin) tuntuu olevan kovanaama, mutta hyvin myöhäinen ainakin minulla. Potentiaalia on, kunhan saadaan kypsyttämään hedelmät ajoissa.

- C.cardenasii on sekin lupaava (ja miten komea pensas se olisikaan!): aikainen, sitkeä, nopeasti kasvava ja erittäin satoisa. Sen marjat vain ovat aika suuria (1cm), eli nähtäväksi jää mitä linnut niistä tuumaavat...

- C.chacoense on matalien korkeuksien kasvi leudosta ilmastosta; vaikea sanoa, mitä se tästä meiningistä tuumaa. Ideaaliset marjat, aikainen ja hirmuinen kasvamaan.

- C.praetermissum on jo osoittanut elinvoimansa. Baccatumien sukulaisena sillä voi olla hyvät geenit tähän leikkiin. Marjat vain eivät irtoa kovin helpolla, siinä mielessä epätavallinen villichili.

- C.Baccatum var.baccatum: näillä sankareilla on edellytyksiä vaikka mihin. Täytyy vain kokeilla todellisuus.

- C.tovarii, C.flexuosum, C.rhomboideum, C.galapagoense:

Taidan laittaa pistokkaita multaan ulos lähiaikoina ja alkaa katsoa mitä tästä seuraa. Osa noista villi-ihmeistä risteytyy, osa ei. Niitä ei tunneta useimpia hyvin, eli tässä on vähän perustutkimuksenkin paikkaa...[/color]



Edited By thietavu on 1057709378

[Aji Inferno]

Noniin... Nyt on sitten, uskaltaisin melkein väittää, ensimmäistä kertaa koskaan Suomen luonnossa istutettuna mm. seuraavat vihreät asukit:
- capsicum tovarii
- capsicum cardenasii
- capsicum praetermissum
- Tepin (capsicum annuum var. glabriuscum)
- capsicum baccatum var. baccatum 2 variaationa

Paikka on ehkä jossain määrin noiden luonnollista elinympäristöä muistuttava: hyvin hiekkapitoista maaperää, lähellä suuri oja eli rehevää kasvustoa. Valoa ja varjoa molempia tarjolla. Maaperästä ei ole harmainta aavistusta... Kovin kostea se ei ainakaan tuossa paikkaa ole, paremminkin päinvastoin.

En odota vielä tältä kokeilulta kummempia; jännittävää vaan nähdä kauanko nuo pienet pistokkaat siellä pärjäävät. Tärkeää on laittaa nuo puutarhaolojen sijaan juuri erilaisiin aidosti luonnonmukaisiin ympäristöihin ja etsiä yhdistelmä jossa ne viihtyvät. Muutaman jäljelle jääneen pistokkaan ajattelin laittaa piruuttani metsään... No, ehkei kannata. Täytyy keksiä jokin erilainen paikka.

Tehkääpä muutkin samoin, kootaan kokemukset ja ensi keväänä ehkä päästään "ensimmäisen suomalaisen chilin" jalostuksessa tositoimiin! :-)

Nimiehdotus tulevalle lajille jo tuossa keksittiin: Aji Perkele!

...Oletuksena nimittäin se, että se "oikea" geeniyhdistelmä löytyy ehkä todennäköisimmin jostain Tepinin, Ulupican ja vastaavien hirvitysten joukosta. Voi vain kauhulla ja kunnioituksella kuvitella millainen esim. olisi juuri Tepinin ja Ulupican epäpyhä jälkeläinen... Siinä saisi Suomi kyllä uuden kansainvälisen maineen ja kauhistuksen kohteen.  :cool:

[Aji Inferno]

Tuo on niin hullu idea, että sitä pitäisi ehdottomasti kokeilla  

Jos vielä olisi pari leudohkoa talvea peräkkäin, niin voisi hyvinkin jalostua "kotimainen" chililajike.

Olisi se aika komea kruunu suomalaisille chilinkasvattajille saada aikaiseksi kotimainen lajike  

Nyt kun lehdissäkin kirotaan näitä suomen luontoon muualta tulleita vieraita kuten Ukonputki, tässäpä jotain vielä hirmuisempaa... Meidän Aji Perkele kun olisi muulle luonnolle luultavimmin varsin harmiton olio (parhaassakin tapauksessa selviäisi täällä juuri ja juuri), mutta marjastajille jotka erehtyisivät maistamaan tuntematonta marjapensasta (kuka muuten on niin hullu?)... Huhhuh! ;-)

Ehkä jokunen eläinkin tekisi mentaalisen vastalauseen kun henki taas alkaisi kulkea... Mitäpä karhuraukka chilistä tietäisi? Oppisi kyllä salamannopeasti. Ja kenties jäisi laillamme koukkuun...

[Herpiili]

Toivottavasti jokin lajike vielä syntyykin  

[Make]

Jos noita kasveja laittaisi tosiaan yhdyskuntamaisesti samalle alueelle vähän runsaammin niin ehkä osa onnistuisi risteytymään ja kun vain kovista kovimmat selviäisivät jatkamaan sukua niin...

[Aji Inferno]

Jos noita kasveja laittaisi tosiaan yhdyskuntamaisesti samalle alueelle vähän runsaammin niin ehkä osa onnistuisi risteytymään ja kun vain kovista kovimmat selviäisivät jatkamaan sukua niin...

Tuossahan se homman pieni onnistumisen mahis osaltaan tosiaan piilee... Ja linnuissa!

[Tekla]

Peukut pystyssä Aji Perkele testeille! Tapahtui mitä tahansa, on tuo kasvupaikkakokeilu joka tapauksessa mielenkiintoinen! Kiinnostuksella odotan raportteja kokeilun edistymisestä.

[Fatalii]

Tuo on kyllä idea mitä on tullut mietittyä pitkään, mutta aina vähän epäilevästi... tosin eksoottisten lajikkeiden sopeutumisesta suomen luontoon on niin monta esimerkkiä ja erilaisia chililajikkeita niin useita että niistä löytyy varmasti todellisia selviytyjiä!!

Itsellä luonnossa on jo istutettuna useita lajikkeita, pääosin villejä ja risteytyksiä sekä myös pari todella epätodennäköistä....

Parhaiten tähän asti on pärjännyt C.Exile(!!) näyttää suorastaan nauttivan merenrantatontilla kallionpäällä olevassa "kukkapenkissä", vierellään Aji Mono sekä C.Ciliatum (joka selkeänä ei-capsicumina voi olla aika poikkeuksellinen käyttäytymiseltään...)

Survoimpa testin vuoksi parit exilen palot pihalle toivoen että jokunen siemen itäisi vasta ensi keväänä... mikäpä tosiaan olisi mukavampaa nähdä kuin se että exileä pukkaa keväällä tontille!

Toivotaan parasta!

[Aji Inferno]

Seitsemästä pistokkaana luontoon istuttamastani villichilistä elää näiden kuumien, kuivien helteiden jäljiltä vielä 3 tai 4, ja aivan mukavasti. Olosuhteet ovat niille aivan mahdottomat, koska pikkuisilla ei ole kunnon juuria. Saapa nähdä selviääkö yksikään ensimmäisiin pakkasiin asti...

[Fatalii]

Arivivi alkoi yllättäen pukkaamaan myös marjoja suomen luonnossa... itse asiassa näillä erittäin poikkeuksellisilla keleillä myös c.frutescens pärjää yllättävän hyvin ulkona... uskomatonta sanoisin...

Kenties yölämmöillä jotka eivät ole olleet vähään aikaan alle 20:n asteen on jotain tekemistä asian kanssa

Olisi pitänyt sitten kuitenkin koittaa laittaa myös villichinense ulos...

Monta muutakin olisi tullut laitettua testimielessä lisää jos olisi osannut varautua moisiin keleihin.

Kasvit ainakin tykkäävät, niin parvekkeella kuin kasvarissakin!

[kalmusto]

Mites tämä projekti jaksaa?

nimim. 'Ensi vuonna marjastamaan?'

[Tyräkki]

Miksi chilienkin siemenet eivät säilyisi itämiskelpoisina suomen talvessa, jos kerran säilyvät pakastimessakin? Jos kasvi vain ehtii itää, kasvaa ja siementää, ennen kuin pakkasherra niistää hengen pois, niin mikä ettei. (taidanpa sadonkorjuun yhteydessä täyttää kasvarista taskuni siemenillä ja lähteä "kävelylle") Vai oliko tarkoitus pyrkiä löytämään laji jonka juuristo talvehtisi (auttaisiko paksu eristävä kevytsorapatja kasvin juurella?) kasvattaen aina keväällä uudet versot? Vai siinteleekö chilihullujen sielunpeilissä peräti visio superlajikkeesta jonka maanpäällisetkin osat selviytyisivät "jääkaudesta"? Kiinnostava kokeilu yhtä kaikki

[Janne]

Minun käsitykseni mukaan pahimmat ongelmat aiheuttavat Suomen pitkät ja epävakaat syksyt ja keväät, jolloin siemenet pääsevät itämään ennen aikojaan ja taimet sitten kupsahtavat saman tien seuraavissa pakkasissa. Tai sitten siemenet mätänevät kylmässä ja kosteassa.