"Chilikranaatit"

[Tyräkki]

Juhannuksen "chilikranaatit"

Täällä suomenlahden rannalla oli tuo juhannusaatto jokseenkin tuulinen ja kolea. Tuttu ryhmä A-luokan ihmisiä oli kuitenkin saatu paikalle osin vapaaehtoisesti, ja osin lievää törkeämpää painostusta käyttäen. Terassilla ja grillikatoksessa istuen sitten ihasteltiin keskisuven juhlan säätilaa sateineen myrskyineen. Perisuomalaisin ja vuosisatain saatossa hyviksi todetuin menetelmin saatiin kuitenkin tunnelma hiljakseen kohoamaan kohti suvinirvanaa. Jotain uuttakin oli kuitenkin tarjolla, ja koska juhlaväki tarjottavia niiltäkin osin kovasti kehui, niin kerronpa teillekin tätä evankeliumia. (ilosanomaa)

Olin noutanut kasvarista jo edellisenä päivänä kaikki kypsät fresnot jotka vain löysin, eli melkomoisen läjän. Ne olin sitten halkaissut pituus-suuntaan yhdeltä sivultaan ja kovertanut siemenet ja muut mämmit ulos. Öljystä, balsamicosta, sokerista ja suolasta sekoittelin sitten liemen johon rojautin ne yöksi marinoitumaan. Aamulla ruskistelin pannulla jauhelihaa ja hienoksi hakattua valkosipulia suhteessa 1/1. (ainakin robbarista saa muuten ostaa mr garlic peeler nimisiä "kumiputkia" joilla valkkarin kynsien kuoriminen on aivan käsittämättömän helppoa ja nopeaa, suosittelen) Kun liha/valkkariseos oli jäähtynyt niin sekoitin siihen viherpippuri koskenlaskijaa samassa suhteessa eli 1 osa seosta ja 1 osa juustoa. Lopuksi noraus hunajaa ja ripaus suolaa ja vaivasin seoksen vielä tasaiseksi tahnaksi. Tätä tahdasta sitten sulloin fresnot niin täyteen kuin vain suinkin sain. (aika hyvin "laajakantaisiin" fresnoihin muuten mahtuikin, ja juuri tästä syystä olinkin valinnut juuri fresnot tähän kokeilukokkailuuni) Lopuksi käärin tuotokseni tiukkoihin pekonikääreisiin päästä varpaisiin. Uloimman pekonisiivun pään lukitsin vielä hammastikulla ja asetin "chilikranaatit" jääkaappiin odottamaan H-hetkeä. (ne addiktit joiden suu ja nielu on tehty haponkestävästä teräksestä voivat tietysti lisätä täytetahnaan vaikkapa reilusti habaa tai jopa käyttää haboja fresnojen sijasta)

Yön hämyssä sitten grillasin kranuja kunnes pekoni oli kauniin ruskeaa ja rouskahtavan rapeaa. Osa porukasta hiukan vierasti oudon-näköisiä kranaatteja, mutta kun ennakkoluulottomammat kyselivät kolmatta kertaa lupaa santsata, niin alkoivat epäluuloisimmatkin ojennella lautasiaan grillimestaria kohti. Kuitenkin isohkossa porukassa oli myös kaksi aikuistakin joille herkku oli kerta kaikkiaan liian tulista. Muutama herkkua aluksi liian tuliseksi valitteleva parannettiin vaivastaan tähän tarkoitukseen laatimallani lääkkeellä, eli vaalealla habanerorommilla. Huikka tätä jaloa uutetta sai aikaan sen, että henkiin jääneet eivät enää moittineet kranaatteja liian tulisiksi, joskin jotkut parannetuista alkoivatkin puhua illan isännälle korrektisti vasta pikkutunneilla kun kollektiivinen veljeys jo valtasi alaa juhlijoiden sieluissa. Kranaattien käyttöohjekin muuten todettiin varsin yksinkertaiseksi, eli sokka (hammastikku) irti, varresta kiinni (pitkäksi jätetty kanta), heitetään suuhun ja PAM. Useimmat syömärit kyllä käyttivät melko rumaakin kieltä suupalojensa välillä ja "mallasvaahtosammuttimia" tyhjeni kiivaaseen tahtiin. Tulikivenkatkuisen ulosannin kuitenkin keskeytti aina refleksinomainen uuden suupalan tunkeminen rasvaiseen naamaan, eli hyvää oli vaikka sieluun sattuikin.

Nyt seuraavana päivänä olen saanut paitsi runsaasti kehuja erikoisuudestani, niin myös jonkin verran moitteita. Varsinkin myös habarommia kyytipojaksi nauttineet ovat valitelleet paskantamisen aiheuttavan kolmannen luokan palovammoja rektumin seutuun. Pöntöstä toimituksen aikana nouseva höyrykin riittää kuulemma vielä aiheuttamaan koko ahterinseutuun ensimmäisen luokan palovammoja. Myös yön ja aamun aikana ns. poskipaskalla käyneet ovat kuvailleet kokemustaan palaneen kurkun käheyttämin äänin ja kalpeina vavisten sekä pelkän muiston nostamat kyyneleet silmissään. Kaikesta tästä huolimatta ovat itseään tänään parhaiten toimintakuntoon "lääkinneet" käyneet jo kyselemässä josko minulla olisi ko. herkkuja vielä jäljellä. Niin että siitä vain kokeilemaan ja yhä uusia variaatioita kehittelemään.

Huh, nyt täytynee hankkiutua iloiseen seuraan vahvistamaan rohkeuttaan sillä minä en ole vielä tänään posliinialttarilla sen paremmin istunut kuin polvistunutkaan, ja äsken tunsin viitteitä sen istumisen suuntaisesta tarpeesta, antakkee armoa...

[Aji Inferno]

Onnittelen! Tuo kokemanne on aikalailla sitä ihtiään... Saatan piruuttani kehittää tapaamiseemme jonkin sen luokan alkomaholichilisekoituksen että siitä myöhemmin lähinnä kuiskitaan, tuskainen hiki otsalla.... Hmm. Ehkäpä. Mitähän seuraisi 60% vodkasta, Red Savinoista, C.Cardenasiista, Tepinistä ja Rocotosta..? Huhhhuhhuh............ Pelkkä ajatus lamaannuttaa.

Toverit, saatamme puhua tässä Kaikkien Juomien Isoäidistä.... Siitä, jonka jälkeen ihminen viettää lopun elämänsä mukavuuslaitoksessa, helvetin tuskat kärsien... Mitähän tapahtuu, jos ekat Malaguetat, Ata Ijosit, ja parit muut villichilit ehtivät mukaan tuohon liemeen? Olemme epäilemättä liemessä............  :0   :devil:

[Tekla]

thietavu Posted on June 25 2002,01:56
Mitähän seuraisi 60% vodkasta, Red Savinoista, C.Cardenasiista, Tepinistä ja Rocotosta..?

Gulps, ehkä pääsemme todistamaan kaikkien aikojen lyhyintä chilimiittiä? Kippis, kulaus ja kouristus... Täytyykö tapaamispaikka kenties valita mukavuuslaitoksen koon perusteella?

No, aloitteleva habaneronpurija täällä piipittää, kun toisille jo kasvaa sarvet päähän ja ovela ilme nousee kasvoille chilimiitin kynnyksellä...

[Aji Inferno]

Tekla, luulisin menneitä muistellen (alan kai saada jo anteeksi erään juhannuksen chilirommiboolin...) että ensimmäisen kulauksen jälkeen porukka on aika hiljaista poikaa. Saattaa olla että kuulemme suomenkielen kauniita aggressiiveja, saattaa myös olla että moni saa jalat alleen (tuolloin on välttämätöntä että kameroita on käsillä). Ne, jotka ovat viiden minuutin päästä vielä tolpillaan eivätkä hakkaamassa lähimmän huusin seinää, ovat aika euforisessa tilassa!

Suunnitelma alkaa selvästi valmistua. Olettakaamme että mukaan tulee kolmea porukkaa: totaalisia mielipuolia, normaaleja chilipäitä (tavallisen kansan silmissä mielipuolia hekin) sekä chilialoittelijoita (tavallisen kansan silmissä potentiaalisia mielipuolia). Valmistakaamme siis jokaiselle ryhmälle soveltuva initiaatio- ja tervehdysjuoma. Miten olisi:

1. "Oletko hullu?": rommi + hienovaraisen barbaarinen lekalla päähän -chiliyhdistelmä päivän menun mukaan. Tämä jalo ja urheutta vaativa juoma saattaisi saada myös liikanimen "pikatyhjennys" tottumattomille. Vain hardcore-väelle!

2. "En ole vielä valmis autuaammille chilimaille": pikantisti vaikkapa Lemon Dropille maistuva makeampi liemi, jossa on silti riittävästi potkua saattamaan porukan jonottamaan puuceehen, tarkoitan siis, nauttimaan elämästä! :-)

Jos muuan ystäväni jonka maha on ruostumatonta terästä, pääsee mukaan, siinä teille kaikille riittääkin ohjelmanumeroa illaksi... Luulisin olevani aika pahalaatuinen chilimieli, mutta tuohon kaveriin verrattuna olen pahainen opetuslapsi. Jokainen joka voi pistellä poskeensa punaisia habaneroja, cardenasiita, ja kaikkea muuta mielipuolista suoraan puskasta saamatta edes kunnon hikeä otsalle, on totisesti jotain!

Ehkäpä teemmekin vanhan kunnon rituaalitestin ja diplomin sen suorittaneille?  :devil:

[Tyräkki]

Tulipa valmistettua Rocotoja suunilleen samalla reseptillä, ja olivat kenties vieläkin herkullisempia, ja aivan varmasti tulisempia :angry:  Paksulihaisista Rocotoista vain joutui kaivertamaan siementen lisäksi hiukan lihaakin, jotta sai tilaa täytteelle. Todella mehukas herkku.

[Glottis]

Edit: Äh, kysymykseeni oli vastaus ihan tossa ekassa postauksessa

[Aji Inferno]

thietavu Posted on June 25 2002,01:56
Mitähän seuraisi 60% vodkasta, Red Savinoista, C.Cardenasiista, Tepinistä ja Rocotosta..?

Gulps, ehkä pääsemme todistamaan kaikkien aikojen lyhyintä chilimiittiä? Kippis, kulaus ja kouristus... Täytyykö tapaamispaikka kenties valita mukavuuslaitoksen koon perusteella?

No, aloitteleva habaneronpurija täällä piipittää, kun toisille jo kasvaa sarvet päähän ja ovela ilme nousee kasvoille chilimiitin kynnyksellä... [/color]

Seuraava Suuri Chilitapaaminen alkaa varmaankin lähestyä, ja itse kullakin alkaa parvekkeella, sisällä, kasvarissa tai muualla kypsyä mitä oivallisimpia aineksia sen Totaalisen Iloliemen (jonka jälkeen kukaan ei selittele, jos ylipäätään elää...) ja muiden täysin välttämättömien, mielipuolisten kokemusten tuottamiseen... Luotan että ensi tapaamisessa jo alkajaisdrinkkimme vievät tajuntamme toiselle tasolle, ja siitä eteenpäin meno vain paranee! :-)

[Wicked-Willie]

Itse kranut kuulostivat herkullisilta, pitää kokeilla piakkoin, mutta varsinainen asiani liittyy noihin "kumiputkiin", joita käytetään valkosipulin kuorimiseen. Itse olen törmännyt tuollaiseen vähän 'joka puolella' ja aina olen miettinyt, että oliskohan tollanen hintansa väärti. Tänään sitten ostin moisen ihmekapistuksen Stockalta ja ihmetellä täytyy kuinka on tullut ilman toimeen!   Meikäläisen tuote on Zyliss-merkkinen sininen pötkylä ja hintaa Stockalla oli jotain 8 EUR:n kieppeillä.

[Tyräkki]

Totinen tosi tuo. Sillä kuorii vaivatta vaikka chilisoosiin tarvittavat pari kiloa valkkareita, ja suht nopeasti.

[theBro]

Kylläpä kranut maistuivat herkulliselta. Valitettavasti vaan Fresnojen polte katos jonnekkin. Tiedä sitten, tuliko altakastelussa liian lällyt chilit, vai veikö liian pitkä liottaminen marinadissa kapsaisiinit. Veikkaan jälkimmäistä, kun sisältä kaavitussa mömmössä oli mukavasti potkua... Tästä syystä tiedustelisinkin kokki-ihmisiltä/Tyräkiltä, että minkä takia noita chilttoneita yleensäkään marinoidaan.

[Tyräkki]

Hyvä kysymys, onko muita kysymyksiä...  Itsa asiassa taitaa olla niin, että kun tempaisin tuota reseptiä hatustani, niin tulinpa vain ajatelleeksi myös marinointia. Aivan varmasti tätäkin voi valmistaa niin ilman marinointia, kuin tuhantena muunakin variaationa. Siitä vain kokeilemaan itse kukin. Mukavaa kuitenkin, että maistui sentään