Armeijatopic!

[hurjatar]

Hah. Petellä mekin meinattiin laittaa teltta lentoon. Skaput oli aika rauhallisia meikäläisten pommituksen suhteen. Vasta seuraavalla kokoontumisella ne huomautti, että tais pojat taas sytyttää valopetellä. Ja tästähän (valopeten käytöstä) ei tietenkään ollu puhetta kun hetki ennenkuin päästiin laittamaan telttoja. 

[Ryhis]

Kerran täytettiin kamina 2/3 sellaisella etusormen kokoisella säleellä. Tuntitolkulla paloi aikaa, taisi olla jo kevättä kun kamina tarvitsi saada vasta yöksi päälle. Voi jumaleissön se hehkui kuumana. Kantta lukuuottamatta koko kamina oli punainen, puolesta välistä alaspäin enempi pinkki ja siellä täällä oli valkohehkuinen piste....

[jeQQ]

Meillä oli parhaimmillaan kaksi putkea punahehkussa..

Kerran meinattiin polttaa koko teltta kun upseerioppilas toverini kaatoi hyvää tulta palavaan takkaan ja sehän leimahti perhana koko pulloon. Onneksi kaveri tajusi pitää pullon kädessään! Katosta syttyi pari narua ja selvittiin säikähdyksellä + palaneilla kulmakarvoilla.

[hurjatar]

Oltiin ihme kyllä aika kiitelty joukkue kaikista tölväyksistä huolimatta. Parhaimmistona ehkä erinäiset rallit kasarmialueella. Ajoneuvot kun sattui olemaan viikottaisessa käytössä. Päättöpuheessa sanottiin: "Tämä on ollut harvinaisen hyvä kurssi; pitkästä aikaa. Yhtään autoakaan ei mennyt rikki.". Johon vastaus rivistöstä: "Herra Luutnantti, ei se yrittämisen puutteesta ole ainakaan johtunut." 

[tomppa,]

Nostetaanpas tätäkin hieman kun Foorumille on tullut uusia käyttäjiä niin onkos jollakin muistoja tästä paikasta..myös vanhat saa kertoa lisää kokemuksia jos on mielessä

[PP]

Oulussa viestissä 97/II oli intiksi rentoa ja paljon täysin nollatoimintaa. Yksi "leiri" oltiin kasarmialueella teltoissa, en vaan enää muista miksi. Paras ja hulluin harjoitus radisteille oli viikon viestintä"leiri", joka toteutettiin ottamalla sissiradio, antenni ym. viikoksi kotiin ja viestittelemällä sisätiloista toimistotyöaika. Luutnantti oli kerran päivässä linjoilla tarkistamassa, että jotain tehdään. Leiri herätti hieman katettua, kun muut joukkueet oli saman ajan kasarmilla.

[SK]

I/00 Astuin palvelukseen Savonprikaatiin. Armeijaan meno ei tuntunu mitenkään vastenmieliselle, joten ajattelin että kun armeijaan voi mennä vain kerran niin pitää ottaa kaikki ilo irti.
Joten hain sotilaspoliisiksi, näin palvelusaika nousi 270vrk ja siitä auk.iin niin saa sotia koko vuoden. Ruk.iin en päässyt, kun oli niin kova seula ja vain komppanian kaksi kovinta jantteria
pääsi ruk.iin. Toinen niistäkin keskeytti koko palveluksen ja toinen tuli sotilaspastorina takas.
No puoli vuotta tuli Mikkelissä palveltua, kun alkoi kyllästyttämään. Hakemus Utin jääkärirykmenttiin sotilaspoliisiryhmänjohtajaksi ja sinne pääsin.
Utissa olikin hyvä meno. Paljon viikonloppuja kiinni ja melkein joka toinen viikko leirillä, siellä minne helikopterit vaan oli menossa. Eli hekolla pääsi lähes aina jonnekin päin suomea leirille.
Utissa ei ammuksia laskettu ja vihulainen oli lähes aina erikoisjoukkoja, joten oli semmonen mukava tekemisen meininki. Alikkina sieltä pois lähdin palveltua täydet 362vrk.

Kertaus harjotuksissa olin viitisen vuotta sitten ja yllätyksenä minut oli siirretty merivoimiin. Laivoja naamioimaan. Ihan mielenkkiintoista yrittää naamioida esim. miinalaiva Pohjanmaata.

Lisäksi olen kerran ollut vapaaehtoisena kertaamassa viikonlopun Upinniemessä. Harjoteltiin ITKK.n käyttöä.

[Kanki]

Minä lihosin armeijassa 12 kg vuoden aikana. Muisto kait sekin.

[jaolsten]

Merimies on erimies!

Näin ajattelin Tammikuun toisena päivänä vuonna 2000, kun milleniumin juhlista toipumattomana palellutin kaljua kuuppaani Porin rautatieasemalla 10 asteen pakkasessa. Olin kutsunnoissa hakenut pääsyä merivoimiin, Upinniemeen, olinhan pitkän linjan kalastaja ja merimies. Tarkoituksena oli päästä jollekin pienemmälle kipolle palvelemaan, esim ohjuslaivalle tai jopa syöksyveneille isäni jalanjäljissä...

Junalla Tampereen ja Helsingin kautta Kirkkonummelle, josta sotilaskuljetuksella Upnääsin sotilastukikohtaan odottelemaan lisätietoja. Hermoilevaa jääkiekon lopettanutta karjua ei yhtään helpottanut myöskään tupakanhimo, sillä olin milleniumin kunniaksi tehnyt pyhän lupauksen olla armeijassa tupakoimatta. Onneksi kaksi kaveria junassa jätti jämät, niin pääsi heti pois moisesta tyhmästä lupauksesta. Ensimmäisenä päivänä ekat röökit sai vetää vasta klo 19:17, jolloin ne muuten maistuivat taivaalliselta, kaksin kappalein, aikaa oli huikeat 5 minuuttia.

Alokasaika meni ihan kivasti. Upinniemessä oli tosin melko kova kuri, oli nimittäin niitä Suomen viimeisiä pahoja "simputuspaikkoja". Muistan jossain vaiheessa halunneeni laivastoAUK:iin, mutta mieli muuttui jostain syystä. Lopulta päädyin Ilmatorjunta-Aukkiin Heikkilään tulenjohtolinjalle.

Heikkilä oli lempinimensä veroinen; "Play del Heikkilä". Muistan nauttineeni joka hetkestä tuolla! Tuohon aikaan(-kaan) en pringleseistä hirveemmin tykännyt, mutta silti viikonloppuvapailta palatessani oli aina painava pringlespurkki mukana. Miksiköhän? No jokatapauksessa hoidin asiat mallikkaasti ja pääsin Haminaan reserviupseerikouluun. Siihen se leppoisa armeijankäynti sitten loppuikin..

Haminassa henkilökunta ja varusmiesesimiehet olivat jäätävän tiukkoja, mutta reiluja. Koko koettelemus kyllä vahvisti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pahimpia hajottajia oli metsäleiri, jonka aikana marssittiin täyspakkauksen kera joka toinen päivä ja taisteluvarustuksessa piti juosta joka toinen päivä. Jos siirtymät eivät edenneet tarpeeksi nopesta, tuli rangaistuksia. Öisin ei nukuttu oikeastaan ollenkaan, ja kokoajan skabbarit ahdistivat uhkailuilla leirin jälkeisestä gines-viikonlopusta, jollei komppania suoriudu hyvin leiristä. Erään pitkähkön marssin jälkeen päästiin n. klo 3 yöllä nukkumaan. Herätys tuli klo 5:30 ja jokaiselle taistelijalle jaettiin koepaperit ja kynä käteen. Vittu. Teoriakoe. Kaikki olivat aivan rikki ja väsyneitä ja vittuuntuneita kaikkeen, ja sitten vielä teoriakoe... Kysymykset olivat lähes mahdottomuuksia jostain maanpuolustuskorkeakoulun sodankäyntikirjan pienistä printeistä, eihän se hyvin mennyt. Ja sitten taas lähdettiin. Jokaisella oli jossain määrin jalat rakkuloilla ja sisäreidet verillä, kun seuraava haaste heitettiin ilmoille: Ne, jotka haluavat, saavat matkustaa seuraavan siirtymän kuorma-autolla. Jotka taasen marssivat (oisko ollu 10-15km), niin aikaa siirtymälle oli parisen tuntia. Ja jos ei ehdi, palaa viikonloppuvapaat. Muistan heikompien siirtyneen välittömästi kiltisti kuorma-autoon ja suurimman osan jo ottaneen ensimmäisiä askeleita. Minä ja yksi vielä hullumpi suunnistaja kirottiin ääneemme, että vitut tänne ole tultu millään autoilla suhailemaan. Me ainakin marssitaan vaikka siihen menis viikko. Ei muuta kuin vauvatalkit perseeseen ja teipit jalkojen ympärille ja täyspakkaus selkään. Lopulta n. puolet komppaniasta ryhmittyi enemmän tai vähemmän kiroillen seuraamme. Eipä siinä adrenaliinimyrskyssä lopulta verisiä jalkoja tai persettä juuri huomannut, kun valtavalla yhteishengellä paineltiin tuo siirtymä, tosin maalissa oltiin puoli tuntia myöhässä... Lopulta koko porukka kerättiin kasaan, nuotion ympärille. Verisin kalsarein ja sukin me reppanat laahustettiin kuuntelemaan, mitä seuraavaksi? Komppanian (natsi-)Vääpeli ilmoitti, että kokeet menivät helvetin huonosti. Suurin elkein se nosti koepaperimme silmien tasolle ja paloitteli tynnyrin vahvuisilla käsillään paperit postimerkin kokoiseksi silpuksi. Silpun hän varisteli edessään olevaan nuotioon ja lausui pyhästi: Ette kestä väsymystä, fyysisiä haasteitä, henkisiä koettelemuksia ettekä ymmärrä mitään teoriasta. Kokeenne menivät ala-arvoisesti ja vielä kehtaatte myöhästyä tärkeässä siirtymässä puoli tuntia. Olisitte vätykset nousseet edes kuorma-auton lavalle, jollette parempaan pysty! Ensi viikonlopun kukaan ei pääse lomille, vaan näitä kaikkia edellämainittuja asioita harjoitellan entistä kovemmin!"

Olimme marssineet tuohon mennessä yli 100 kilometriä linnuntietä, ehkä jopa 150 km kaikkien eksymisten ja kiertelyiden vuoksi. Perse ja jalanpohjat verillä. Parissa viikossa pätkittäisiä unia n. 3-5 tuntia vuorokaudessa. Ja seuraava viikonloppu kiinni. Tuosta kerättiin masentuneina kamppeet ja palattiin Haminaan kasarmille. Oli torstai, ja viikonloppulomille piti lähteä jo tänään illalla. Ikävä kihlattua (tulevaa vaimoani), sekä kylmää kaljaa ja huoneenlämpöistä viskiä... Kasarmilla suihkuteltiin 150 kilometrin hiet ja veret viemäriin ja teipattiin hiertymät puhtailla laastareilla ja teipeillä. Klo 14 oli leirin palautetilaisuus johon porukka valui voihkien silmät rusetilla. Silmälasipäinen vääpelimme, ihmisjärkäle, otti heti puheeksi, miten huonoja ihmisiä olemme... Joku kiroili... "Suu kiinni!" Meinasi tulla itku... Kunnes vääpeli täsmensi: "Olette kyllä kelpo sakkia, mutta kovin helposti vedätettävissä. Ne, jotka valitsivat marssin kuorma-autokyydin sijaan, oletta ansainneet kaksi kuntoisuuslomaa! Viikonloppulomianne emme sittenkään peruneet, sillä leirin tarkoitus oli testata myös henkistä kanttianne. Komppania AsenTO! Lepo! Tulkaahan hakemaan litteranne, niin pääsette vielä illaksi kotiin! Lomille lompsis!

Loppu armeija-aika menikin leikitellen ja tuosta metsäleiristä, ja muistakin RUK:n marsseista riittää vielä tänäpäivänäkin jälkipolville kerrottavaa. Ainiin Kokelaana palvelin Russarööllä ja Hangossa rannikkoilmatorjunnassa. Niistä sitten ehkä myöhemmin

Ja reservin sotilasarvoni Aliluutnatti. Sain armeijassa useita erittäin hyviä ystäviä ympäri Suomea, joidenkin kanssa nähtäillään harvakseltaan yhä edelleen ja facebookin kautta pidetään vähintään yhteyttä. Ainiin, RUK:n kurssi 217, Yhteys!

Pojat: Menkää armeijaan! Lepo!