InkRosen ensimmäiset idut

[Toni.A]

Mulla olisi tehokasta myrkkyä, jos kiinnostaa, voisin laittaa postissa tulemaan sitä? Eipä ole tarvinnut yhtään ludetta katsella sen jälkeen, kun viimeisen myrkytyksen tein. 

[miguelema]

Mitä resursseja käytetään?

[InkRose]

Biquinho on nyt maistettu lankomiehen kanssa. Olihan se vähän omalaatuisen makuinen, mutta kyllä vei Aji Cristalilta kärkipaikan omalla asteikollani. Poltetta about saman verran kuin oranssissa AC:ssa, tai ehkä vähän kuumemman tuntuinen mutta myös pehmeämpi, jos niin voi sanoa. Ei ihan niin "karkea". Ja mikä jännintä, varsinainen maku nousi vasta poltteen jälkeen, kun halkaistun marjan puolikkaat heitettiin hetulaan. Jännä etelän hetelmän aromi, vähän tuli papaija mieleen, tosin sitäkin olen syönyt vain kuivattuna. Hyvää siis kuitenkin, salsaan olisi aika oivallinen lisä. Pitää ehkä sittenkin harkita isomman ruukun antamista tuolle...

Pari räpsyä taas väliin. Konttorin puolikin alkaa täyttyä kasvien tarvitessa yhä enemmän tilaa:


Alempana Cheiro Roxa, seuranaan Inca Red Drop.


Pikku Habanero ehti vetäytyä levolle kuvauksiin mennessä.


Peruvian Chinense saanee vielä tällä viikolla ekan kukkansa auki.


Työhuoneen puolellakin nurkka rehottaa vielä. Onneksi noita saa kohta vähän harvemmaksi kun alkaa muuttoliike kotipihalle.


Tuo oikean laidan työpöytä on noin 130 cm korkea, Starfish nousee jo kymmenen senttiä siitä ohi jos vähän ryhdistäytyy. Saisivat alkaa nuo hedelmöittyvät kukat pikkuhiljaa tarttua kyllä.


Työpöydällä Rocoto Red Peruvian kiemurtelee jo ihan mukavasti, tässä päässä on jo kourallinen raakileitakin tekeillään. Taka-alalla kurkottelee Rocoto Grande(?)


Jalapeñot Hercules ja Early


Rocoto Manzano Rojon isoin raakile. Onneksi nyt alkoi viimeinkin tarttua lisääkin hedelmänalkuja oksille.


Pienenä latvottu Rocoto Grande


Ja lopuksi intialainen F1-annuum, joka on ihan viimeisen viikon-kahden aikana löytänyt ihan uutta kasvuvaihdetta päälle. Venyy kuin mikäkin.

[Chilivaari]

... nyt alkoi viimeinkin tarttua lisääkin hedelmänalkuja oksille.

Sinullahan kypsyy kohta vaikka mitä maisteltavaa siellä.
Ja ensimmäinenkö kausi oli menossa?? Hämmästyttävää sanon minä!

Eihän käyttämäsi nimet minulle kuulu, mutta itse olen yrittänyt nimissä noudattaa mahdollisimman "alkuperäisiä" muotoja. Esimerkiksi inkkarien kasveissa mieluummin ketsuan kuin espanjan- tai siitä käännettyjä englanninkielisiä nimiä. Rocoto Riesen on Pepper-Kingin antama nimi, jonka he tosin itse ovat kääntäneet englanniksi Grande. Minä pysyn Riesenissä, mutta sama rocoto siis on kyseessä.

[InkRose]

Melkein nämä pajan kasvit tuntuvat kyllä toiselta kaudelta, etenkin kun kotona kasvatetut ovat melkein entisiä kiitos peltoluteen. Mutta kyllä, ensimmäinen kausi on menossa, kahdeksalla lajikkeella lähdettiin ja nyt niitä on lähemmäs kolmekymmentä. Petenero ja Lanceolatum ovat ainoat joissa ei vielä ole nuppuja. Vaan enpä mä ole ikinä mopoista välittänyt, ainoa kaksipyöräinen jolla ajan on polkupyörä.

Muistan kyllä blogistasi noista Rocotojutuista tuon alkuperän, ja aina välillä muistan sitä saksankielistä nimeä jopa käyttää, mutta omaan korvaan jotenkin kuulostaa paremmalta noin niinkuin äänneasultaan Rocoto Grande. Lähinnä siksi olen ajautunut sitä nimeä käyttämään. Etenkin kun sekaantumisen vaaraa ei hirveän paljon ole (googlasin juuri sanat rocoto grande ja ensimmäiset 7 osumaa on sinun blogissasi ja täällä foorumilla, loppupuolella joku saksalainen kasvatuspäiväkirja, huuto.net-ilmoitus ja spanglish kastikearvostelu).

[Chilivaari]

Ei siinä varmaan sekaannuksen vaaraa ole, enintään hämmennystä uusien käyttäjien kohdalla, jotka tahtovat hankkia molemmat. Sekaannus on lähtenyt Pepper-Kingin sivuilta, missä he käyttävät eri nimeä englantilaisessa käännöksessä kuin alkuperäisessä saksankielisessä esittelyssä. Senkin minä luen mieluummin alkukielellä.

Näitähän on paljon pahempiakin, vaikkapa nuo piispan hatut, joilla on yli kymmenen lennokasta nimeä monella eri kielellä. Biquinhollakin lienee kaksoisnimi.

ChiliWiki paljastaa monet näistä tuplanimistä.

[InkRose]

Tuohan on kyllä totta, yhdenmukaisuus nimistössä olisi aina toivottavaa. Olipa muuten sillä edellisessa viesissä mainitsemani haun saksalaisella kaverilla semmoinen kuin Rocoto Manzano Grande listallaan, liekö sama kuin tämä RiesenRocoto l. Grande...

[InkRose]

...muutama uusi tapaus taas naimaiässä:

Peruvian Chinense


Habanero


Cajamarca näköjään polkaisi satovaihdetta päälle heti ensimmäisestä kukasta.


Samoin RiesenRocoto (eli R. Grande), tosin tuolta tippui emikin terälehtien mukana joten voipi olla ettei lähde kasvuun tämä raakile vielä.


Olipa taas muutama hedelmöittynyt kukka pudottanut terälehdet myös Rocoto Red Peruvianissa ja Rocoto Manzano Rojossa. RRP:ssä jo viitisentoista raakiletta enemmän tai vähemmän tekeillään, RMR:ssa aletaan myös olla kymmenen paikkeilla. Biquinho alkaa muistuttaa joulukoristetta kun oksilla killuu muutama kypsä punainen ja kourallinen oransseja vihreiden raakileiden seassa.

[InkRose]

Eilen pääsivät ensimmäiset kymmenkunta kasvia pajalta kotipihalle. Neljä siirsin samoilla vauhdeilla noihin isoihin pönttöihin, lopuilla olikin jo isot ruukut alla. Kaikki saivat samalla pikakurssin Karaten itsepuolustustekniikoissa luteiden varalle.

Oli vissiin jo aikakin tämä PI 585239 (c. baccatum, iti joskus huhtikuun alussa) siirtää vähän tilavampaan ruukkuun...


Muita siirtyneitä olivat Intian F1-annuum, Inca Red Drop sekä viimeinen maitopurkissa ollut RiesenRocoto. Etupihalle paraatipaikalle (aurinkoa noin aamuseitsemästä klo 15-16 asti) multasin lauantai-iltana Cheiro Roxan, joka tuntuisi viihtyvän ihan hyvin siinä vaikka vähän tuuleekin. Avasi ekan kukkansa eilen aamupäivästä.

Huomasin siinä touhutessa että Nagakin alkaa vähitellen herätä henkiin. Todella pitkään se murjotti ensin sisällä ja sittemmin tuossa yrttilaarin päädyssä.


Ensimmäisen Turbo Puben kävin poimimassa kun alkoi hitusen pehmetä jo.


Tuo oli kyllä ihmeen mieto sekä maultaan että poltteeltaan - tai en oikeastaan edes poltteeksi sanoisi, pieni jälkilämpö vain tuli kun tuollaisen 5 mm leveän siivun puolikkaasta hedelmästä söin. Johtuneeko siitä että oli kypsyneenä jokusen päivän tuossa oksalla? No, tuon havainnon innostamana päätin hetken mielijohteesta ryhtyä leipomaan. Jo pitempään on päässäni muhinut ajatus, että keltainen pubescens voisi toimia raparperin kanssa aika hienosti, joten ei kun säätämään, kun kerta olin tuossa viikko sitten käynyt vaimon mummon puutarhassa ryöstöretkellä. Inspiraatiota toteutukseen löytyi Not So Humble Pien sitruuna-marenkitortusta, joten tulipa kokeiltua marenginkin tekoa ensimmäistä kertaa. Eihän meillä tietenkään ollut kuin 50g voita, joten taikinasta tuli vähän snadi, lisäksi tein piirakkataikina-amatöörin virheen eli sulatin voin: pohjasta tuli ennemminkin sitkeä kuin muruinen. Kaiken lisäksi siihen ei tullut sokeria ollenkaan, tai muutakaan makua, eli aika tylsää tavaraa oli se lopulta, etenkin illalla jäähdyttyään kunnolla. Esipaistoin pohjan pikaisesti 200 asteessa.

Täytteen keittelykin meinasi mennä säätämiseksi, kun vauhtiin jo päästyäni muistin että en ollutkaan tekemässä sitruuna- vaan raparperitorttua ja tavoite oli rakenteeltaan vähän eri kuin alkuperäinen maissitärkkelyksellä (joka nettihakujen perusteella on hyvin pitkälti sama kuin useimmissa maissa maissijauhon nimellä myytävä tavara) sakeutettu mössö. Kuorin TP:n palat ja heitin pikku kattilaan rapskujen sekaan, hetken siellä lilluttuaan muusasin haarukalla ne suunnilleen samantasoiseksi muhjuksi. Vanilliinisokeria ehkä muutama ruokalusikallinen sekaan, hillosokeria about saman verran. Vettä oli tässä vaiheessa pari desiä, sai porista pienellä lämmöllä kannen alla sillä aikaa kun imuroin kämpän (oli kiireinen siivous myös käynnissä samaan aikaan). Totesin että mössöä on liian vähän ja se pitää saada myös kiinteämmäksi, joten maissijauhoa pari rkl desiin kylmää vettä, sekoitus ja kattilaan, kevyesti sekoitellen noin minuutti ja sitten pohjan päälle vuokaan.

Marengin tekoon en sitten ollut sen vertaa älynnyt varautua että olisin ottanut munat lämpiämään, joten lähes jääkaappikylmillä mentiin. Neljä valkuaista ja puoli tl omenaviinietikkaa (cream of tartar ei kuulu meidän keittiön vakiovarustukseen) kiuluun ja sähkövatkain huutamaan aluksi puoliteholla ja noin 10 minuutin kohdalla täysille, kun meinasi kiire painaa päälle. Tässä vaiheessa oli kello kymmentä minuuttia vaille päivällinen anoppilassa, ja meikä siis kotona. Kun munat alkoivat vähän saada rakennetta minuutin-parin kohdalla, aloin ripotella sokeria sekaan. Ohjeen mukaan reilu desi. Sen verran menikin, suurin piirtein. Tähänkin ohje neuvoo laittamaan pienen maissitärkkelysterästyksen, auttaa kuulemma hommaa pysymään kasassa, ranskalaista marenkia kun ei paisteta läpi vaan vain sen verran hiukan asettuu ja että päälle tulee vähän väriä. Etikan eli cream of tartarin tehtävä on antaa marengille kiiltävä pinta. Ranskanmarenkia ei myöskään vatkata ihan kovaksi vaahdoksi, vaan vain sen verran että se juuri ja juuri pysyy kuosissa. Siitä jäätiin muutaman minuutin vatkaamisen päähän kun alkoi aika loppua, mutta pienemmät nökäreet eivät sentään valahtaneet litteiksi oman painonsa alla. Lapioidaan marenki kiisselin päälle, taputellaan suurin piirtein peittämään koko höskä tasaisesti ja heitetään 175-asteiseen uuniin, paistoaika 10-15 minuuttia eli sen verran että hitusen tulee väriä pintaan.

Jälkiviisas havainto, jota kyllä osasin epäillä etenkin olosuhteet huomioiden: 3 minuuttia ei ole riittävä jäähtymisaika tuolle ennen kuin sitä aletaan retuuttaa sylissä kuoppaisia sorateitä, se kiisseli ei ihan ehdi siinä ajassa vielä asettua. Oli aika lähellä ettei ollut täytteet sylissä anoppilaan päästessä. Täytekiisseliin tarvitaan enemmän sekä raparperia että hyydyttäviä aineksia.

Lopputuloshan kuitenkin ratkaisee, ja siinä suhteessa homma kyllä toimi. Maku oli vähän hento ja mitätön noin tuoreeltaan, mutta maistui sieltä silti sekä raparperi että PI 585267 eli Turbo Pube. Lämpö oli jotakuinkin samoissa kypsennettynä kuin tuoreeltaankin, eli hyvin kevyttä tällä kertaa. Ei ollut liikaa edes anopille taikka vaimolle, jotka eivät juuri Santa Marian salsoja tulisempiin yleensä koske. Miedompihan se olikin kuin noissa. Kaksi kolmasosaa meni tortusta samalla istumalla tuhdin grillipäivällisen jälkipalana, eli ei se tosiaan huonoa ollut. Jämät tuotiin kotiin, ja kun raakaa valkuaista ei viitsi tuntikausia huoneenlämmössä seisottaa niin pantiin jääkkäriin mokoma. Illan leffaa katsellessa piti koittaa syödä pois se sitten, niin nytpä olikin sekä maut tekeytyneet paremmiksi että rapskukiisseli hyytynyt mukavasti.

Tässä vielä kuva raunioista:

[InkRose]

Tuossa vieressä ikkunalla alkaa olla jouluinen tunnelma, kun Biquinho kypsyttelee satoa.


Ja on ne marjat jumalauta tulisia kuitenkin, ainakin äsken hetulaan heitetty puolikas. Tai no niinno, ei se vieläkään Aji Cristalista kovemmaksi taida yltyä, eli keskitulista luokkaa, mutta minulle riittää tämäkin ainakin pelkiltään syöden ihan mukavasti. Sen verran nopeakin on polte ettei ehdi hirveästi laimentimia kaivata, kielelle jää muutaman minuutin jälkeen enää vähän sitruksen kirpeyttä muistuttava kipristely kytemään. Kohta vielä se toinen puoli naamariin.

Oli muuten muutama siemenistä epäilyttävän näköisiä, sisältä mustia, ja sitä mustaa oli hitunen siinä siemenkannassakin niiden kohdalla. Niitä en ota talteen ja muista putsasin roippeet kohtuullisen huolellisesti. Vielä yhden tai kaksi marjaa kun jaksaa perata talteen niin alkaisi olla varmaan riittävästi tämänkin lajikkeen siemeniä.

[coco]

Komean näkönen Biquinho! Likeneekö siemeniä kyseisestä lajista? 

[MrFrost]

Pakko sanoa oma mielipide... Turbo Pube on vaan niin loistavan makuinen kasvi lajike, eihän kukaan sitä prkleen kasvia syö , että tulee pysymään omalla kasvatuslistalla AINA.

Pubeksi tuottaa hyvin satoa LASITETULLA -helleparvekkeella vrt rocoto browniin ja peruvian rediin, peru cuscosta ei oo vielä kokemuksia ja toi yks ainoo on amppelissa, eli ei oikeen voi verrata vesiviljelyssä oleviin

-Timo

[InkRose]

Juu, tuo olikin jo selvästi ylikypsä tapaus. Oli kyllä ihan eri makuinen kuin muut maistamani chilit, hyvin hienovarainen maku, mutta eniten hämmensi poltteen vähyys. Eikös tuon kuitenkin sentään kaupan säilykejallua stydimpää pitäisi olla?

[MrFrost]

Juu, tuo olikin jo selvästi ylikypsä tapaus. Oli kyllä ihan eri makuinen kuin muut maistamani chilit, hyvin hienovarainen maku, mutta eniten hämmensi poltteen vähyys. Eikös tuon kuitenkin sentään kaupan säilykejallua stydimpää pitäisi olla?

Voi olla että ylikypsyys laski poltetta, tai sitten podikohtaista.

En mä sitä tulisuutta niin oo muistellut, mutta erinomainen maku siinä on, polte on sopiva ruoanlaitossa, raakana popsittaessa ehkä hieman liian tulinen mun makuuni, mutta voisi toimia erinomaisesti esimerkiksi sulatejuustoon silputtuna....

-T

[InkRose]

Jep, mä vähän jostain muistelin että pitäisi olla 100kSHU hujakoilla jonkin moinen keskiarvorocoto. Olisiko wikipediasta löytynyt se taulukko. Eli lähempänä kyllä habaneroa kuin jallua, kun tämä taas oli miedompi kuin savukuivattu ancho.

[InkRose]

Komean näkönen Biquinho! Likeneekö siemeniä kyseisestä lajista? 

On noita nyt kahden podin verran otettu jo talteen, eli saa kyllä jahka kuivuvat kaikki kunnolla. Kuivattelen ihan huoneenlämmössä (työhuoneella kyseinen lukema on viileimmässä nurkassa nykyään +29 päiväsaikaan) joten mieluummin annan olla varmuuden vuoksi vähän pitempään.

[Lihamestari]

Tulisuuksista en tiedä, mutta jostain muista lukeneeni, että toi valokin saattaa vaikuttaa potkuun?
Tosin noi rocotot tykkää pikkaisen varjoisemmasta...

Tota sitruuna-marenkijutskaa pitää testata, kunhan sais tuolta Lemon Dropista kypsää kamaa...

Kuola leukaa pitkin kattelen sunkin touhuja...
Mulla toi TP ei meinaa pitää podeja puskassa mitenkään ja naga vaan kukkii...
LemonDropi ja AC on aika kovassa vauhdissa onneks ja Cauchojakin tulee ihan kivasti!

[InkRose]

Kyllä tuokin saattaa tosta ikkunalta varjoisammille kujille vielä siirtyä, kun aina vaan palaa lehdet ikkunoiden läpikin. Toki vauriot on paikallisia, ei kokonaisia lehtiä ole polttanut, mutta kuitenkin. Tuossa kun alkoi keväällä paistaa päivä kunnolla ja lämmetä samoin niin tämä se intoutui tosissaan kukkimaankin. Ennen kuin luteet tuon löysivät, oli satoa tulossa parikymmentä podia, niistä jäi neljä luteiden tuhojen siivoamisen jälkeen oksille. Kaikki ovat nyt kypsiä, mutta vain tämä yksi oli oikeasti terveen näköinen. Yksi on ihan tautisen oloinen, toinen puoliksi, ja yksi sitten ehkä neljänneksen vaivainen. Kypsymisaika kukasta jotain 8-9 viikkoa tällä kertaa.

Se on jo polkaissut kasvuvaihdetta silmään, pari hyvännäköistä tervettä versoa puskee päärungosta. Pitäisi varmaan siistiä loput syödyt oksat pois ettei hukkaa voimiaan niihin. Isomman ruukunkin tarvitsisi kyllä.

Pihalle pajalta siirretyt voivat pääosin oikein hyvin. Cheiro Roxan alalehdet on vähän ottaneet itseensä, mutta se onkin pihan paahteisimmalla paikalla. Iltapäivän kovimpaan paahteeseen jätetty intialainen F1-annuumi porskuttaa sekin komeasti, ei tietoakaan mistään vaurioista, joten aamusella siirsin pajun varjoon jätetyt Homeran, IRD:n ja PI 585239:n samoille nurkille. IRD olikin jo alkanut kukkia, selvästi innostui isosta purkista ja ulospääsystä. Rapun pielessä Starfish oli pari päivää yksinkertaisen harson alla, tänään otin senkin pois kun näytti hyvinvoivalta.

RiesenRocotokin näyttäisi viihtyvän, se on toisen pajun alla Lemon Dropin kanssa, paikassa johon kirkkaimmillaan siivilöityy pihlajan läpi auringonvalo puolen päivän tienoilla parin tunnin ajan. Ei edes pudottanut ensimmäistä pikku raakilettaan. Lemon Drop saattaa sieltä päästä vielä paremmille mestoille, pitää katsoa jos toisi vaikka Peru Cuscon tuonne kokeeksi, kun en ole pajalta sille löytänyt kelvollista paikkaa. Tai sitten vain ruokin sitä liikaa, kun viherkasvua puskee niin jumalattomasti.

Vanhat kotikasvit Zavory, AC, Aji Amarillo, Champion ja Naga kituuttavat edelleen. AC hiljalleen kypsyttelee viimeisiä kahta podia, Championissakin pari on alkanut hieman kellastua eli ehkä ne siitä vielä punaiseksi ehtivät. Pitäisi varmaan vähän leikellä niitäkin. Zavory jumittaa edelleen vanhoissa asetelmissa, olisikohan aika pätkäistä siitä rankemmalla kädellä oksia pois, jos se vaikka tokenisi? Aji Amarillo näyttäisi itsepäisesti puskevan uutta versoa vähän joka kolosta, ja viimeisimpiä ei nyt ole muutamaan päivään enää syöty, joten voipi olla että Karatekurssin opeista on ollut hyötyäkin.

[Lihamestari]

Pitäsköhän äipällekkin tilata kunnon myrkkyjä mökille?
Se kun kasvattelee niitä rocotoja ihan taivasalla...

Toivottavasti siellä ei pahempia vaurioita tule...

[Kattila]

Toi biquinho on aikas suloinen, jos chilistä voi niin sanoa  Olis kiva kokeilla ensi vuonna.
Aivan mahtavaa tää sun kasvattelu! Mulla myös eka kausi menossa ja mikään rocotto ei kuki Millä ja millä tavalla lannoitat?