Infernon etusivun kuva

[Tyräkki]

Paas kertoen thietavu tuon upean "logokuvasi" tarina, siis tuon joka kajottaa infernonkin etusivulla.

[Aji Inferno]

Kiintoisa kysymys, kiitoksia! Tuo varsinainen valokuva ei ole itseni ottama, vaikka saattaisi olla. Se symbolisoi silti useitakin asioita, muun muassa sitä että hurahdin itse chiliin Arizonan autiomaassa tuollaisten kaktusten keskellä 1995. Sieltä ostin ensimmäiset siemeneni, ja vaikka jatko menikin päin sanonkomitä, siitä tämä hullutus alkoi...

Meksikon/etelä-USA:n autiomaat lienevät sitäpaitsi perin maagisia paikkoja, jos Carlos Castanedan kirjoja on uskominen. Suosittelen ennakkoluulottomille mielille.

[Janne]

Meksikon/etelä-USA:n autiomaat lienevät sitäpaitsi perin maagisia paikkoja, jos Carlos Castanedan kirjoja on uskominen. Suosittelen ennakkoluulottomille mielille.

Varmasti ovatkin, vaikka Castaneda vetikin shamaanijuttunsa ns. hatusta

[Aji Inferno]

Meksikon/etelä-USA:n autiomaat lienevät sitäpaitsi perin maagisia paikkoja, jos Carlos Castanedan kirjoja on uskominen. Suosittelen ennakkoluulottomille mielille.

Varmasti ovatkin, vaikka Castaneda vetikin shamaanijuttunsa ns. hatusta

Niin, siitähän asiasta ollaan tasan kahta mieltä. Castaneda onnistui myöhemmillä päivillään suututtamaan journalistit, tutkijat ja median pahanpäiväisesti kieltäytymällä esittämästä minkäänlaista todistusaineistoa shamaaniopettajansa, tapahtumapaikkojen ja minkään muunkaan olemassaolosta. Olen ymmärtänyt että hänet sen perusteella leimattiin julkisuudessa täydeksi huijariksi.

Toisaalta, ilmeisesti todistusaineistoa ei ole siitäkään etteikö tuo kaikki olisi ollut olemassa ja tapahtunut... Eli taitaa jäädä lukijoiden oman ajatusmaailman varaan uskoa tai olla uskomatta. Castaneda ei kokenut että hänellä oli mitään tarvetta todistella sitä tai tätä.

Myöhäisessä, harvinaisessa haastattelussa (mies ei koskaan pitänyt julkisuudesta) Castaneda kommentoi asiaa parilla lauseella, todeten ettei hän yrittänytkään luoda mitään uutta uskontoa tai muuten vakuuttaa ihmisiä "maailmastaan". Hän vain kirjasi kokemansa paperille, eikä hänen oppimassaan arvo- ja ajatusmaailmassa ollut mitään merkitystä sillä, pidettiinkö häntä huijarina, profeettana, tai yhtään minään.

Siinä mielessä, nuo kirjat lukeneena ja niistä melkoisesti vaikuttuneena, minusta näyttäisi pikemminkin siltä että mies eli sanojensa mukaan. Kun Castanedan kirjoissa painotetaan usein länsi-ihmisten maailman turhantärkeyttä ja minä-painotteisuutta esteenä sisäiselle kasvulle, mikä olisi ollut parempi huutomerkki niiden opetukselle kuin niiden kirjoittajan täydellinen välinpitämättömyys sille, mitä me niistä ajattelemme, tai mitä ns. asiantuntijat niistä sanovat?

Samahan se vähän kaikessa. Voimme helposti sanoa että jokin asia on huiputusta, koska se sotii meille tuttuja arvoja ja kokemuksia vastaan. Usein niin onkin. Mutta monissa asioissa me emme yksinkertaisesti tiedä totuutta. Ja ainakin sen uskon varmasti C.C:n teoksista, että maailma on paljon oudompi, mutkikkaampi paikka kuin me tiedämme, ja mitä aistimme pystyvät havainnoimaan. Sokea usko on typerää, mutta uskon terveeseen uteliaisuuteen. :-)

[Tyräkki]

Joopa joo, saada toinen ihminen uskomaan johonkin "ei konkreettiseen" asiaan johon itse uskoo, onkin jo temppu sinänsä. Jos asiaansa ja uskomustaan ei voi todistaa aukottoman loogisen päättelyketjun, tai konkreettisen teon tai muun kumoamattoman ja vakuuttavn todisteen avulla niin heikoilla ollaan. Lisäksi tällaisen konkreettisen ja kumoamattoman todisteenkin esittäminen saattaa olla lopulta "riittämätön todiste" mikäli sitä ei voi esittää kerrallaan suurelle joukolle ihmisiä ja vieläpä toistaa sitä aina tarvittaessa uudestaan ja uudestaan. Tällaisen kollektiivisen todisteen esittäminen on tietenkin paitsi useimmiten jokseenkin mahdotonta, niin ainakin siihen mahdollisesti pystyvälle ihmiselle lähes aina aivan tarpeetonta ja hyvin vastenmielistä siinä vaiheessa kun hän on edennyt omassa sisäisessä todellisuudessaan siihen pisteeseen, että pystyisi mainitunlaisen "todisteen" esittämään.

Ihmisellä kun on yleensä sisäänrakennettu tarve selittää itselleen ja kulttuuritaustalleen "omituiset" asiat aiemman ja tutun kokemus/uskomusjärjestelmänsä valossa. Vaikka siis näkisi/kokisi jotain "uskomatonta" eikä "suuri yleisö" saman kokemus/uskomusjärjestelmän omaavia ihmisiä vahvista oman kokemuksen "todenperäisyyttä", niin ihminen lopulta "selittää" asian oman aiemman tietonsa pohjalta. Siis niin, että hän ei lopulta joudu omaksumaan aiemmalle mailmankuvalleen "liian vieraita" uusia elementtejä. Tämä tietenkin tekee kovin vaikeaksi vakuuttaa ihminen pelkän hänelle subjektiivisen kokemuksen kautta. Mahdollisesti koettu "outo juttu" selitetään, jos ei muuta niin hallusinaatioksi.

Mikäli kuitenkin johonkin yleisen mailmankuvan vastaiseen asiaan/tietoon uskova henkilö löytää ihmisen jolla on ennakkoluuloton mieli ja kiinnostus johonkin nyt yhteiseen "outoon" aihepiiriin, niin uuden "uskovan" syntyminen on tietysti mahdollista. Tämä ei kuitenkaan avaa "asian" etenemiselle juurikaan uusia mahdollisuuksia, sillä uusi "uskova" vain helposti leimautuu "hurahtaneeksi" hänet vakuuttumaan saaneen henkilön tavoin.

Kulttuurimme taas suhtautuu tällaisiin "hurahtaneisiin" melkoisella varauksella kuten kaikki hyvin tiedämme, ja niin teen minä itsekin. Ja melkoinen kaaoshan syntyisikin jos kaikki uskoisivat jokaiseen heille totena esitettyyn asiaan tai edes aistiensa välittämään todentuntuiseen kokemukseen. Vai mitä tuumitte taikureista jotka suuren väkijoukon edessä hävittävät esim. kokonaisia suuria rakennuksia. Minä ainakaan en oleta heillä olevan todellisia maagisia kykyjä.

Edelleenkin tietysti täytyy muistaa myös se, että ne keskuudessamme mahdollisesti olevat ihmiset joilla on hallussaan sirpaleita todellisesta "salatiedosta",(eli meidän mailmankuvamme ja kokemuspiirimme ulkopuolisista, mutta täysin luonnonlakien mukaisista asioista) eivät koe mitään ihmeempää tarvetta sen levittämiseen ja "todistamiseen". Kahjot sekä asioilla leikkivat "lapset" ovat tietysti eri asia, mutta heillähän ei luonnollisesti ole mitään esitettävääkään.

Itse asuttuani lähes erakkona kymmenen vuotta hehtaarin kokoisella luodolla keskellä suomenlahtea, voin täydellä ja osin kokemuspohjaisellakin vakaumuksella yhtyä thietavun toteamukseen siitä, että maailma on paljon monimutkaisempi ja oudompi paikka kuin tiedämme tai havaitsemme. Itse uskon kuitenkin ettemme ole saavuttaneet siinä ja tietämisessä ja havaitsemisessa vielä läheskään rajojamme ihmisolentoina. Joten meille kaikille voisi olla luvassa monia huikeita kokemuksia elämäntiellä mikäli uskallamme vain avata mielemme ja aistimme nähdä ja kokea asioita jotka eivät oitis "avaudu" kulttuurimme nykyisen tietämyksen valossa.

Aivan varmasti muuten voidaan pitää tälle tielle astuneina vaikkapa perisuomalaisen kulttuuritaustan omaavia ihmisiä jotka kasvattavat ja popsivat tulisia chilejä niin, että korvista vain höyry nousee.   Älköön siis mikään "täysin järjenvastainenkaan" olko meille "tulen-nielijöillekään" niin vierasta, ettemme voisi edes hypoteesina pohtia sen mahdollista "todellisuutta". Edelleen älköön mikään "itsestäänselvä" olko meille niin varmaa, ettemme voisi ainakin ajatusleikkinä kyseenalaistaa sitä. :devil:

Lopuksi täytyy todeta, että melkomoisiin pohdintoihin se tuntuu johtavan tämä chiliharrastuskin. Noista Castanedan kirjoista vielä sen verran, että kolahtivat kyllä meikäläiseenkin. "Ristiinkatsomistakin" harjoiteltiin melko oudoin seuraamuksin viimeksi juhannuksena. Niiden "tajunnanlaajennustalkoiden" stimulanttina toimi kuitenkin tuo jo aiemmin mainittu habarommi, joten "oudot kokemukset" selittynevät sillä kertaa vaivatta hyvin "luonnollisesti", kai... :0

[Janne]

Tuo huijausjuttu tuli vaan mieleen kun siitä mainittiin muistaakseni taannoisessa dokumentissa joka kertoi etelä-amerikan viidakossa intiaanien kanssa eläneestä miehestä.
Mutta oli Castanedan opettaja sitten oikea shamaani, pelkkä peyote tai vilkas mielikuvitus tai itsetutkistelu, ei hänen ajatuksensa ja arvomaailmansa siitä heikkene.
Castanedan tuotantoon en ole vielä tutustunut, mutta on ollut pitkään "listalla". Lupaan yrittää ehtiä lukemaan ennen chilimiittiä niin voidaan turista henkeviä Vaikka sitten habanerorommin voimalla  

[Aji Inferno]

Hyviä mielipiteitä, kiitoksia! Tätähän menoa saadaan aika kiintoisia keskusteluita chilitapaamiseen...

Castanedasta vielä sen verran että hänen tunnetuinta, ja ilmeisesti ainoaa suomennettuna mm. akateemisesta kirjakaupasta löytyvää ensiteostaan "Don Juanin Opetuksia" ei kannata lukea ensimmäiseksi. Se antaa koko jutusta täysin vääristyneen, huumehuuruisen kuvan, eikä siinä hauskoista hetkistään huolimatta ole juuri "tolkkua", sitä viisautta mikä hänen myöhemmistä teoksistaan löytyy. Toinen erittäin omituinen, mutta omalla tavallaan huikea tapaus on "Second Ring of Power". Ei myöskään sovi tutustumiseksi Castanedaan (vaikka itse sillä aloitinkin, enkä tajunnut eka lukemalla hevonpaskan vertaa... ).  

Castaneda itsekin myöhemmin pyysi anteeksi kahden ensimmäisen kirjansa (etenkin ykkösen) antamaa kuvaa siitä että Peyote ja muut hallusinoivat aineet olisivat jutun ydin ja se menetelmä millä ihminen pääsee "näkemään laajemmin". Hän kun itse noihin aikoihin, nuorena antropologian opiskelijana oli uskonut noiden huumeiden olevan homman ja shamaanin opetuksen ydin. Shamaani itse tunnusti myöhemmin Castanedalle syöttäneensä peyotea ja sieniä tälle ainoastaan tämän kovapäisyyden takia; se oli ainoa tapa järkyttää miehen kivenkovaa uskoa siihen että ns. tieteellinen länsimaailma oli ainoa ihmiselle relevantti todellisuus. Vasta koettuaan täysin selittämättömiä asioita, Castaneda alkoi hitaasti kyseenalaistaa siihenastisen maailmankatsomuksensa - ja hänen "opetuksensa" oikeastaan alkoi vasta tuolloin... Ja kun mieli oli kerran järkytetty hyväksymään se ettei kaikkea ympärillämme olevaa voida selittää rationaalisesti, paloiksi pilkkoen, hän ei enää tarvinnut kemikaaleja tajunnan laajentamiseen tai muuhunkaan... Chiliä kyllä, luultavasti.

Nuo kirjat ovat siitä huimia että niissä on melkoisesti huumoria (antaa sen kuvan että intiaanishamaanit olivat varsinaisia vitsiniekkoja etenkin keksiessään keinoja saada valkoinen poika unohtamaan valkoisen pojan pakkomielteet...), jännitystä (parhaat kuvatut kokemukset ovat välillä aika painajaismaisia, selkäpiitä karmivia) ja lämmintä elämänviisautta. Eniten niissä pidänkin siitä että kun kaikkein vaikeaselkoisimmat "oudot jutut" unohtaa, noiden kirjojen sanoma on lopulta hyvin järkeenkäypää ja antaa ajattelemisen aihetta ihan arjenkin asioihin. On se sitten kotoisin kirjailijasta itsestään, tai muinaisesta intiaanitietämyksestä, Castanedan tuotannossa on melkoisesti harvinaista luonnonvaraa: viisautta. Mikään turha jätkä ei sellaista sepittäisi.

Hyviä aloituksia ovat kakkoskirja "A Separate Reality" sekä kolmonen, "Journey to Ixtlan", jotka molemmat löytyvät mm. akateemisesta. Nuo kun lukee, ongelmaksi tuleekin lähinnä löytää loput, koska tarinaa ei halua lopettaa kesken...  

[Janne]

Tampereen kirjaston weppisivu kertoi seuraavien Castanedan suomenkielisten opusten löytyvän kokoelmista:

Tarinoita voimasta
Maagiset liikkeet : shamaanien viisautta muinaisesta Meksikosta
Toinen todellisuus
Don Juanin opetukset : Yaqui-tietäjän tie
Unennäön taito
Matka Ixtlaniin : Don Juanin opit
Hiljaisuuden voima : Don Juanin uusia opetuksia
TIETOISUUDEN HEHKU
KOTKAN LAHJA
Noidan voimapiiri

[Aji Inferno]

Kiitos listasta! Castaneda ei ole enää "in", joten hyvin harvoja miehen kirjoja tuntuu olevan enää saatavilla suomeksi, ellei sitten jonkin erikoistilauksen kautta. Hyvä että niitä kirjastoista vielä löytyy.

P.s: jos lukee tuon kakkoskirjan "toinen todellisuus" kuvauksia siitä miten pirun vaikeaa päähenkilölle oli opastettunakaan oppia näkemään ja kokemaan yhtään mitään, ei mikään ihme ettei meikäläisiltä ristiinkatsomiset sun muut onnistu, selvinä eikä tequilassa...

[Strode]

Joopa joo, saada toinen ihminen uskomaan johonkin "ei konkreettiseen" asiaan johon itse uskoo, onkin jo temppu sinänsä. Jos asiaansa ja uskomustaan ei voi todistaa aukottoman loogisen päättelyketjun, tai konkreettisen teon tai muun kumoamattoman ja vakuuttavan todisteen avulla niin heikoilla ollaan.

Olen yhtä mieltä kanssasi, että abstraktien tai epänormaalien asioiden todistelu on vaikeaa. Jos minut abduktoitaisiin ja kertoisin siitä, voisi ystäväni epäillä minun syöneen jotain muuta kuin chiliä.

Otit kuitenkin esille myös uskomukset. Uskomukset ovat puhtaasti uskon asioita, joten ihmisellä ei ole "velvoitetta" todistaa niitä millään tavalla. Näissä keskusteluissa ei voida päästä kyllä/ei -väittelyä pidemmälle. Yhtä vaikeaa on todistaa esim. kristittyjen Jumalan, kuin pokeria pelaavan vaaleanpunaisen kolmikorvaisen elefantin olemassaolo. Toisaalta se, etten ole nähnyt moista, ei tarkoita sitä etteikö sitä olisi olemassa. Väitteen esittäjällä on yleensä "todistamisen taakka" kannettavanaan, mutta uskon asioissa ei, koska ne ovat puhtaasti uskon asioita. Jälkimmäinen lause kuulostaa etäisesti kehäpäätelmältä, mutta se ei ole sitä.

[Tyräkki]

Olen samaa mieltä, enkä muistaakseni mitään "väitteitä" esittänytkään, puhumattakaan mistään "todistusvelvollisuuden" toteuttamisyrityksistä   En tosin jaksanut lukea omaa juttuani nyt uudelleen, joten saatan muistaa väärinkin :p

[Aji Inferno]

Ihmisen aistit ovat rajalliset, vaikkakin kaikki mistä tiedämme. Ne rajaavat kokemamme maailman. Mikä silti sanoo että kokemamme olisi lähimaillekaan kaikki olemassaoleva? Intiaanien mielestä juuri ihmisen rationaalisuus, halu lokeroida ja nimetä kaikki mahdollinen, on ollut lajillemme vaarallinen kehityssuunta.

Yksi kiintoisa ajatusmalli noissa Castaneda-opuksissa olikin vertaus eläimiin: esim. puuma ei "suunnittele" saalistustaan pankkirosvon tavoin. Se vain "tietää" mitä tehdä. Ihminen on sen mukaan aika pitkälle menettänyt "hiljaisen tietonsa" (mikä ei liene aivan sama asia kuin vaistot). Se näkyy arkielämässä mm. intuition käytön vähäisyytenä. Nykyihmiselle on pahe tehdä jotain koska "tuntui oikealta tehdä niin" - kaikelle pitää löytyä paloiteltu, pilkottu, rationaalisesti perusteltu syy.

Mutta vaikka sellainen olisi olemassakin, tiedämmekö sen? Mietin aina esim. televisiolähetyksiä. Ne ovat olemassa - mutta esim. alkuasukkaalle jossain 60-luvun Australiassa ne eivät välttämättä ole olemassa. Ne ovat yliluonnollinen asia, jollet ole teknologisen maailman asukas, ja omista telkkaria...

[Tyräkki]

Noiden CC:n kirjojen tavaamisesta on jo enermmän vuosia kuin välitän muistaakaan, mutta eikös ajatus kuitenkin ollut jotenkin niin, että ihmisen aistit kyllä riittävät huomattavasti muunkinlaisen todellisuuden havaitsemiseen, kuin mihin niitä yleensä käytetään. "Ongelma" vain on se, että vastasyntynyttä lasta ympäröivät "yhteisen maailmanselityksen jo oppineet" aikuiset alati opettavat lasta hahmottamaan maailmansa samalla tavalla kuin he itsekin ovat oppineet/opetetut sen hahmottamaan.

"Todellisuudessa" meidän ympärillämme on valtava määrä päällekkäisiä/sisäkkäisiä todellisuuksia/maailmanselityksiä, joiden hahmottamiseen/näkemiseen/kokemiseen tarvittava informaatio on koko ajan kyllä meidän aistiemme saatavilla. Meidän tapamme nähdä/kokea/selittää aisteihimme tulvivat ärsykkeet vain on täysin lukkiutunut tuohon jo lapsena opittuun tapaan kokea/selittää maailma. Kuitenkin jos ihminen pystyisi irrottautumaan opitusta tavastaan tarkastella maailmaa, näkisi hän sen aivan toisenlaisena kuin nyt. Hänen todellisuutensa voisi muuttua niin valtavasti, että kerrassaan itsestäänselvyyksinä pidetyt "luonnonlaitkin" voisivat muuttua tyystin toisiksi, ja "mahdoton" muuttua täysin mahdolliseksi ja jopa "itsestäänselväksi".

Muistan jossain CC:n kirjassa olleen tätä hienosti selventävän kuvauksen tarkkailijana olevan ihmisen näkemästä/kokemasta täysin käsittämättömästä paikasta/kokemuksesta. Kaikki kuvattu oli aivan outoa ja pelottavaa, kuin "vieraalta planeetalta". Koko kuvattu tapahtuma/kokemus pysyi lukijalle käsittämättömänä, kunnes jokin jättiläisotus lopulta nosti kertomuksen tarkkailijan ylös huimiin korkeuksiin niin, että tarkkailukulma tyystin muuttui. Silloin lukijakin tajusi kaiken kuvatun olleen pienen lapsen näkemää/kokemaa, kun tämä ryömi lattialla pöydän ja/tai tuolin alla. (muistaakseni) Aiempi outous tuntui suorastaan naurettavalta, kun "palaset viimein loksahtivat paikoilleen". Kaikki tapahtumaa kuvaava informaatio kyllä oli ollut aivan oikeaa, ja varsinkin visuaalisesti hyvin havainnollista, mutta se oli esitetty irrallisella ja asiayhteydettömällä tavalla, joka vaikeutti sen kokoamista totutun maailmanselityksen kautta.

Muistaakseni CC käyttikin sanaa "kokoomapiste" tarkoittaen ikään kuin linssiä, jonka kautta kaikki aistittu informaatio heijastetaan/suodatetaan tajuttavaksi "kuvaksi", eli maailmanselitykseksi. Kokoomapiste sitten on tuon aiemmin mainitun oppimisen seurauksena jämähtänyt lähes tyystin kiinni asemaan, jonka kautta heijastuu/suodattuu kunkin ihmisen nykyinen/yhteinen maailmanselitys. Ja vaikka useimmat ihmiset eivät sitä enää edes tiedä, niin kokoomapisteen sijainti informaatiovirrassa on mahdollista muuttua/muuttaa. Tuollainen muutos taas aiheuttaa väistämättä sen kautta heijastuvan/suodattuvan maailmankuvauksenkin muuttumisen. Koko todellisuus muuttuu tyystin toiseksi, joskaan ei lainkaan vähemmän todeksi.

Tuo kokoomapisteen sijainnin muuttaminen, sen ensin jumiuduttua, sitten lieneekin todella vaikeaa. CC:kin tarvitsi siihen vuosikausia, vaikka hänellä oli erinomaisia opettajia. Ilman opettajaakin se kai sentään joiltakin ihmisiltä edes hetkittäin onnistuu, ja jotkut ehkä eksyvät pysyvästikin ulos meidän kollektiivisesta maailmanselityksestämme. Tuollaisia ihmisiä lienevät hourulat täynnä  Homman hallittu hoitaminen taas vaatii CC:n mukaan "henkilökohtaista voimaa", jonka kerääminen taas on pitkä, ja ihmisen koko elämän mullistava prosessi. (ja jota CC:n kirjat siis kuvaavat)

Omasta mielestäni nuo kirjat ovatkin kyllä ehdottomasti lukemisen arvoisia, mutta ainoaksi elämänfilosofiaksi niistä tuskin monellekaan on. Tuo pelkästään jo senkin takia, että ne kuitenkin paljastavat kuvaamastaan uskomusjärjestelmästä parhaimmillaankin vain mitättömän pienen osan. Runsaasti uusia palikoita oman maailmankuvansa rakentamiseen niistä tokikin voi ammentaa. Parhaana antina ehkä juuri tuo vakaumus, että maailma on hyomattavasti salaperäisempi, jännittävämpi, ja oudompi paikka, kuin voimme ikinä käsittääkään.

[Strode]

Olen samaa mieltä, enkä muistaakseni mitään "väitteitä" esittänytkään, puhumattakaan mistään "todistusvelvollisuuden" toteuttamisyrityksistä   En tosin jaksanut lukea omaa juttuani nyt uudelleen, joten saatan muistaa väärinkin :p

Kommentoin vain kohtaa missä sanoit "Jos asiaansa ja uskomustaan ei voi todistaa aukottoman loogisen päättelyketjun, tai konkreettisen teon tai muun kumoamattoman ja vakuuttavan todisteen avulla niin heikoilla ollaan."

En ole varma "tarkoititko mitä tarkoitit", mutta ainakaan uskomuksen/uskon kohdalla ei olla heikoilla, vaikka ei kyetä asiaa "todistamaan".

Et kai vaan luullut, että kirjoitin suupielet vaahdossa? [/color]

[Tyräkki]

No enpä luullut Strode hyvä :p  Tämä topikki kun on muutenkin ollut alusta loppuun ihan mutu juttua, ja siis puhtaasti mielipide-/spekulaatiopohjalla  Noista lähtökohdista ei kukaan taatusti voi sanoa toisen olevan sen enempää oikeassa kuin väärässäkään, (etkä niin sanonutkaan) onpahan vain mielenkiintoista keskustelua. Enkä muutenkaan ole herneet nenään vetävää tyyppiä, ainakaan jos minulta kysytään :p  Lisää kommentteja vain tännekin, on nimittäin mielenkiintoinen, vaikkakaan ei kovin "maanläheinen" keskusteluaihe, mutta hauskahan on joskus liitää ylöskin, vaikka sitten "lainasiivin"

[Aji Inferno]

Aivan erittäin hyvin todettu CC:n kirjojen kuvaamasta vaihtoehtotodellisuudesta, jälleen kerran, Tyräkki!  

[Tyräkki]

Tästä keskustelusta innostuneena otin taas käteeni erään CC:n kirjan lukeakseni sen osin uudelleen. Sattui sitten silmiini eräs kohta, joka on jokseenkin hauska kun se irroitetaan asiayhteydestään. Jos joku osaa oikein kertoa, että mistä kirjasta, ja miltä sivulta tuo kohta on, (käytössäni on suomenkielinen käännös) tai muuten uskottavasti vakuuttaa löytäneensä oikean kohdan, niin lupaan nopeimmalle oikein vastanneelle pullollisen omaa chilisoosiani ja kourallisen omenasavukuivattuja habaneroja:D Eli:


Siinäpä kilpailuhullulle suomen kansalle uusi syy tarttua CC:N kirjoihin, ja niihin jo tutustuneille mahdollisuus osoittaa ylivertaista tietämystään Parasta tässä on se, etten joudu itse osallistumaan tähän pirulliseen koitokseen:D

Vaikka haaste onkin heitetty mitä suurimmassa määrin "kieli poskella",:p niin lunastan kyllä palkintolupaukseni mikäli joku tosiaankin viitsii nähdä sen vaivan, että etsii ko. kohdan. Toisaalta jos sinulla on riittävästi "henkilökohtaista voimaa", niin voinet vain avata jonkin kirjan "kun siltä tuntuu", ja siinä se on  

[Tyräkki]

Helkkari, itse sitaatti katosi jonnekin vaikka se oli tuossa eli sanan jälkeen, mutta täältä pesee uudelleen:

Hän otti chilikastikepullon ja kohotti sen ilmaan. Sitten hän pani sen pöydälle. "Kuten hyvin näet", hän sanoi hiljaa, "me voimme aivan hyvin korvata mielen chilikastikkeella ja sanoa Se ei tekisi meistä yhtään sen älyttömämpiä kuin nyt jo olemme"

[Aji Inferno]

Mahtava sitaatti! :-) Luulisi moisen jääneen mieleen, vaikka useimmat noista olenkin lukenut englanniksi käytännön pakosta... Olen muistavinani tuollaisen kohdan jostain Don Juanin ja CC:n kaupunkivierailusta katuravintolassa, mutten muista tarpeeksi hyvin... ;-) Voima ei riitä!

[Tyräkki]

Aika hyvin muistettu tuokin, mutta tarkennusta vaaditaan jotta palkinto irtoaisi Oikeilla jäljillä siis kuitenkin