Mitäpäs muuta sitä raavas miehenköriläs voisi keksiä naposteltavaksi kuin tulisia vaahtokarkkeja. Kyllähän nyt vaahtokarkkeja pitää olla.

En löytänyt netistä reseptiä chilin ja vaahtokarkin yhdistelmälle, joten päätin kokeilla mitä sitä saisi itse aikaan. Tässä olisi nyt ohjeet suuta polttavalle Nagavaahdolle. Perus vaahtokarkkiresepti ja hiukan nagajauhetta kyytipojaksi.

AINEKSET:
0.8dl vettä
200g sokeria
100g panimosokeria (glukoosia joko jauheena tai nestemäisenä, hunaja kelpaa korvikkeeksi joskin voi maistua läpi)
10kpl liivatelehteä
2rkl vettä
3kpl valkuaista
hyppysellinen suolaa
1tl vaniljasokeria
1ml naga morich jauhetta
(muutama tippa punaista väriä)
muita mausteita oman maun mukaan (esim. purkkikirsikoiden sokeriliemi)
0.5dl maizena maissitärkkelystä
0.5dl tomusokeria

• Keitä sokerit ja vesi kattilassa keskilämmöllä. Lämmitä noin 125 asteeseen.


• Kiehumista odotellessa laita liivatteet likoamaan reiluun määrään kylmää vettä.


• Erottele huoneenlämpöiset valkuaiset ja ala vispaamaan hiljaisella nopeudella. Kun siirappi lähentelee 100 astetta voit nostaa nopeutta ja lisätä hyppysellisen suolaa. Valkuaisvaahdosta pitäisi tulla sen verran kovaa, että se pysyy kulhon pohjalla ylösalaisin.


• Jatka vatkaamista ja lisää 125 asteinen siirappi tasaisena norona vaahtoon.


• Purista liivatteet kuivaksi ja lisää vesi sekä liivatteet sokerikattilan jälkilämpöön. Kaada sulanut liivate massan sekaan.


• Lisää haluamasi mausteet tässä vaiheessa. Vaniljasokerin tilalla voi käyttää esanssia tai muita mausteita. Raastettu limetin kuori sopii myös mausteeksi. Chiliä ei välttämättä tarvitse laittaa roppakaupalla ellei oikeasti halua suuta polttavaa. Maustemitallinen nagaa on aivan riittävästi.


• Jatka vatkaamista noin 5-10 minuuttia kunnes seos on viilentynyt. Tässä vaiheessa sen pitäisi olla jo aika sitkeää ja hyvin tarttuvaa. Liian pitkään vatkattuna massan käsittely vaikeutuu.


• Sekoita maizena ja tomusokeri keskenään ja sirottele osa puuterista noin 20cm*30cm kokoiselle öljytylle vuoalle. Käytä tomua reilusti niin että paljasta pintaa ei jää näkyviin.


• Kaada massa vuokaan ja levitä tasaiseksi levyksi öljytyllä kaapimella. Anna jähmettyä yön yli, tai vähintään pari tuntia jääkaapissa.


• Leikkaa jähmettynyt levy paloiksi ja kierittele palat joka puolelta tomussa. Ylimääräisen jauhon saa vaahtokarkeista irti siivilässä pyörittelemällä.


• Säilytä ilmatiiviissä rasiassa huoneenlämmössä. Jos vaahtokarkit huokuvat nestettä oli vatkaus todennäköisesti lopetettu liian aikaisin ja massa liian lämmintä.

Yllättävän toimivia, lähes oikean vaahtokarkin oloisia paloja tuli aikaiseksi tuolla reseptillä. Chilin polte voi olla aluksi kärkäskin, mutta parin päivän säilytys tasaa tulisuuden. Vaahtokarkit eivät välttämättä tarvitse aivan yltiötulista poltetta. Pieni jälkilämpö riittää. Pääsiäisenä pitääkin kokeilla josko näiden vaahtokarkkien paahtaminen nuotiolla onnistuu kuten alkuperäistenkin.

Ensimmäisen vuoden kasvattelut löytyvät edellisestä päiväkirjasta: Saigonin chilit 2011.


Aji Cristal bonchi passiivihydrossa.

Tämän vuoden idätykset ja talvetukset:

Capsicum annuum
Jalapeno DRH7400 (vanha)
Serrano

Capsicum frutescens
Piri Piri

Capsicum baccatum
Aji Cristal (vanha)
Lemon Drop (vanha)
Cap 220
Aji Cito

Capsicum chinense
Naga Morich
Fatalii
Harold St. Barts
Pink Habanero
Green Habanero
Congo

Capsicum pubescens
Turbo Pube (vanha)
Orange Rocoto
Giant Rocoto
Canario
Rocoto de seda
Yellow Rocoto
Rocoto Peru Puno Marki
Mini Rocoto
Rocoto Manzano
Rocoto Rojo

Villit
Lanceolatum (vanha)
Rhomboideum
Ulupica Large (pienempi vaalea siemen)
Ulupica Large (suurempi ruskea siemen)


Vuodenvaihde on tullut pidettyä hiljaiseloa foorumilla, mutta päätin kuitenkin pistää pystyyn päiväkirjan tällekin vuodelle, vaikka sitä ei sitten niin usein päivittelisikään. Toinen kasvatusvuosi menossa ja vielä löytyy innostusta chilien hoivaamiselle. Ensimmäinen vuosi meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisiä siemeniä itämään laittaessani olisin uskonut. Kokonaisuudessaan viime vuodelta kertyi satoa kutakuinkin 5 kg, josta tosin yli puolet Jalapenoa. Kaapista löytyy nyt chiliä vähän joka muodossa; on hilloja, säilykkeitä, jauheita, pakasteita ja kastikkeita.

Tämän vuoden idätykset tuli tehtyä myöhemmin kuin oli tarkoitus, mutta eiköhän nämä tästä vielä ehdi kasvaa. Muutama rocoto on jo onneksi taimivaiheessa vaikka suurin osa vielä onkin itämättä. Aika rocoto-painotteinen vuosi on tulossa, mikä oli vähän tarkoituskin. Lajikkeita on itämässä tiloihin nähden reippaanlaisesti, mutta epäilen että kaikki noista eivät kuitenkaan idä tai sitten pitää alkaa valikoimaan.

Loppuun vielä kuva kesällä saadusta Lanceolatumin pistokkaasta joka alkoi vihdoin kukkia. Vielä ei ole kukat jääneet kiinni, mutta eipä tuosta kannata stressata vielä tähän aikaan vuodesta. Aluksi tämä kasvoi amppelimaisesti mutta päätin yhdessä vaiheessa katkaista tylysti kasvin lyhyeksi ja samantien tilalle kasvoi tuollainen rykelmä oksia.


Capsicum lanceolatum.

Saigonin chilit 2011

Tästä se lähti:


Oli jääkaapin perukoille unohtunut syksyllä yksi kaupan chili. Olin jo roskikseen heittämässä kunnes ajattelin piruuttani pistää siitä siemenet itämään kun on tullut sieltä täältä lueskeltua chilin kasvatuksen ihanuudesta ja kaikenlainen väkertäminen kiinnostaa. Mitään suuria tavoitteita ei ollut, kunhan halusin nähdä tapahtuuko noille siemenille mitään. Noh, itihän ne.

Nyt on sitten hankittu idätysbokseja ja rakenneltu idätyslauttoja, osteltu multaa ja kevytsoraa sekä lannoitteita. Onpa jopa kivivillakuutioita hankittu jos sitä kokeilisi hydrokasvatusta. Alkuperäisen Hollantilaisen punaisen chilin seuraksi on laitettu itämään Rawit ja Habanero, eli kaikki mitä tuosta lähikaupasta löytyi. Innostus on kyllä kova, mutta taitaa tilanpuute haitata harrastamista. Chilit kun pitäisi kasvattaa parvekkeettomassa yksiössä jossa nyt on sentään onneksi edes ikkuna länteen päin. Foorumia on tullut selattua oikein urakalla ja nyt on sitten chileille valaisinkin tekeillä. Tällä hetkellä itäneitä taimia valaisee 11w pöytälamppu.

Tätä foorumia selatessa tuli ilmi, että en taida saada noita kaupan chilejä koskaan kunnolla satoa tuottamaan sisätiloissa, mutta ei anneta sen häiritä. Tällä hetkellä enemmän kiinnostaa nähdä kuinka nuo chilikasvit oikein käyttäytyvät ja riittääkö kiinnostus kasvatuksen jatkamiseen. Pitää myös kokeilla saako tuohon ranskalaiselle parvekkeelle nämä chilit kasvamaan kesäksi.

Tuossa olisi vielä hiukan kuvia taipaleen tästä vaiheesta:

Tässä ovat ihka ensimmäiset siemenet itämässä. Vasemmalla yksi ylijäämämultaan tökätty ja oikealla idätyslautalla roppakaupalla. Kaikki tuolla ikkunalaudalla olleet siemenet itivät parissa päivässä. Melko hyvin, kun lämpötila on kuitenkin siinä 20ºC  tienoilla.


Tuli myös kokeiltua suodatinpaperin välissä idättämistä. Näyttää toimivan.


Tuossa vaiheessa laitoin juurensa ulos työntäneet siemenet multaan.


Tällainen viiden euron boksi tuli hankittua. Tuonne laitoin osan siemenistä itämään suoraan multaan ja loput annoin itää lautoilla ennen multiin siirtämistä.


Ensimmäinen itsensä pystyyn nostanut taimi.


Tässä näkyy kasvuerot suoraan multaan istutettujen ja ensin lautalla olleiden välillä. Pienimmät ovat siis suoraan multaan laitettuja. Kahdesta keskellä olevasta tyhjästä ruukusta jäivät siemenet kasvamatta.


Yksi taimista ei kovin innostuneelta näytä. Kurtistaa sirkkalehtiään oikein kunnolla, mutta näyttää silti puskevan oikeita lehtiä ihan hyvin. Samanlaista valkoista reunaa on kyllä monessa muussakin sirkkalehdessä, en tiedä sitten mikä tuon aiheuttaa. Näyttää samalta kuin joidenkin täällä näyttämät palovammat, mutta eikai tuo 11w lamppu voi tuollaista tehdä. Ehkäpä syynä on tuo kylmyys, mullan lämpötila kun on alimmillaan vain 17ºC.


Paljon valon nuo eivät saa, joten melko honteloita ovat.


Tässä tilanne tällä hetkellä. Nuo suuret ovat kaikki Hollantilaisia. Aivan oikealla näkyy pari Rawittia. Habanerot ovat vasta itämässä, ja näyttävät viihtyvän siinä hommassa pidempään kuin virkaveljensä.


Aivan turhan paljonhan on tullut noita Hollantilaisia idätettyä, mutta tarkoituksena onkin nähdä kuinka erilailla nuo kasvit käyttäytyvät eri oloissa. Nyt voipi sitten halutessaan pätkiä ja retuuttaa noita mielin määrin ja oppia siinä samalla mitä voi tehdä ja mitä ei. Tässä voi sitten hiukan opittua vaikka hankkia oikeita siemeniä ja kokeilla laatutavaran kasvatusta. Eiköhän se tästä lähde harrastus etenemään.