LED kasvivalaisimet

[Miquel]

Näkisin että made in china ei ole niin kovin huono juttu enään tänäpäivänä kuitenkin kun löytyy paljon pahempiakin kehitysmaita jotka tuottaa paljon tavaraa ulkomaanvientiin, kuten esim. intia, malesia, indonesia, thaimaa jne.

[Huru-ukko]

no kappas, Kiinassahan ne Airamitkin valmistetaan!
missäs muuallakaan..
täyttää ainakin kaikki EU:n lakipykälät.

Valmistetaanhan Nokian renkaitakin Venäjällä.. 

Ja puhelimia Kiinassa ja taidetaan niitä tehdä Intiassakin. Mersut tehdään Saksassa, jugoslaavien ja kroatien voimin turkkilaisista osista  .

Ehkäpä se laatu on myös siirtynyt sinne missä niitä tehdään. Ja nuo tehtaatkin taitaa vain pistää valmiit komponentit alustaan kiinni. Ja niitä samoja komponentteja käytetään monissa muissakin lampuissa, hiukan sama kuin puhelimetkin.
Applen kirjainten toimittajalla taitaa olla kaikkein eniten aakkosten hinnassa eroa, S maksaa 200 taalaa enemmän kuin C  .

[Moose]

Laatu on Kiinassa kiinni laadunvarmistuksesta. Tässä aika hyvä artikkeli aiheesta.

http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/quotkun+kiinalainen+alihankkija+sanoo+rsquono+problemrsquo+ei+ole+aavistustakaan+mita+tapahtuu+seuraavaksiquot/a932447

Kyllösen näkemys kiinalaisesta laatukulttuurista ei mairittele kumppaneita. Toisin kuin Suomessa, laadun tekeminen ei ole kunnia-asia.

- Kiinassa toimittajat tekevät niin huonoa laatua kuin pystyvät. Mutta jos he eivät pysty tekemään huonoa, niin kyllä he sitten tekevät hyvää. Vain tyhmä ei valvo laatua. Yksi keino on maksaa tuotteesta vasta, kun laatu on kohdallaan.

[Cheini]

juu kysyin asiasta sähköinsinööriltä ja vastaus kuului
"Airamilla on ainakin jonkun standardin mukainen laadunvalvonta Kiinan tehtaillaan.
Kaikki Kiinassa valmistettu ja sieltä tilattu ei ole välttämättä huonoa.
Siellä on sekä paljon parempia että paljon huonompia tehtaita kuin Suomessa."

"arpa kohtalon on aina arvaamaton, kaikki huomenna voi olla toisin..."

[unenkuva]

Laatu on Kiinassa kiinni laadunvarmistuksesta. Tässä aika hyvä artikkeli aiheesta.

http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/quotkun+kiinalainen+alihankkija+sanoo+rsquono+problemrsquo+ei+ole+aavistustakaan+mita+tapahtuu+seuraavaksiquot/a932447

Kyllösen näkemys kiinalaisesta laatukulttuurista ei mairittele kumppaneita. Toisin kuin Suomessa, laadun tekeminen ei ole kunnia-asia.

- Kiinassa toimittajat tekevät niin huonoa laatua kuin pystyvät. Mutta jos he eivät pysty tekemään huonoa, niin kyllä he sitten tekevät hyvää. Vain tyhmä ei valvo laatua. Yksi keino on maksaa tuotteesta vasta, kun laatu on kohdallaan.

Ei pääse lukemaan jutusta, kun ihan alun. Ei ole tunnuksia...

[Moose]

En pääse näköjään itsekään tuota omaa linkkiäni klikkaamalla  Googleen kun pistin hakusanat tuohon artikkeliin niin saan linkin, jonka kautta avautuu. Ihmeellistä.

En tiedä meneekö liialliseksi lainaamiseksi, mutta tässä koko juttu copy-pastena.

"Kun kiinalainen alihankkija sanoo 'no problem', se tarkoittaa, että siellä ei ole aavistustakaan, mitä tapahtuu seuraavaksi."

Muoviteollisuudelle muotteja valmistavan Sabriscanin toimitusjohtajan Jari Kokkosen lausahdus kiinalaisesta todellisuudesta on tyly. Tylyn usein se pitää myös paikkansa.

Kiina ei ole mikään autuaaksi tekevä eldorado. Mutta monien yhtiöiden arki on jo
Työtä meni ja tuli

Harri Junttila, Kari Peltonen

Työpaikkoja katosi Suomesta, kun markkinatilanne muuttui äkillisesti.

Sabriscan on kuitenkin pystynyt luomaan työtä Suomeen, vaikka oma tuotanto onkin Kiinassa. Tarkastettuaan Kiinassa tehdyt muotit Suomessa Sabriscan jakaa ne suomalaisille ruiskuvalajille.

- Menin Kiinaan, mutta tuon sieltä työtä Suomeen. Loppuasiakkaamme ovat sitä mieltä, että ruiskuvalettujen muovituotteiden valmistus on pidettävä täällä. Jos ne tehdään Kiinassa, aikaa kuluu poskettomasti ja kuljetuskustannukset syövät tulosta, toimitusjohtaja Jari Kokkonen kertoo.

Suomen lisäksi Sabriscanin muoteilla ruiskuvaletaan Keski- ja Itä-Euroopassa ja Intiassa.
kiinalainen.

- On iso joukko yrityksiä, jotka joutuvat menemään Kiinaan, halusivatpa sitä tai eivät, sanoo Tampereen teknillisen yliopiston teollisuustalouden professori Petri Suomala.

Hydrauliikkaa ja voiteluautomaatiojärjestelmiä valmistavan FluidHousen toimitusjohtaja Juha Kyllönen sanoo suoraan, että yhtiö olisi pihalla kuin lumiukko ilman Kiinassa toimivaa tehdastaan, jossa on myös suunnittelua.

- Nyt isot kansainväliset toimijat näkevät, että meissä on potentiaalia.

Yritykset siirtävät toimintojaan Kiinaan ja muihin halvemman kustannustason maihin lähinnä kahdesta syystä. Joko oman toiminnan kustannuksia on saatava alemmas tai sitten on päästävä isommille markkinoille tarjoamaan tuotteitaan.

Liian kallista Suomessa

Sabriscanilla kysymys oli kustannuksista ja kapasiteetin kasvattamisesta. Yhtiön Kiinan-taival alkoi vuonna 2004, kun Jari Kokkonen huomasi, että vakioasiakkaat eli
Kulut karkaavat laskimesta


Ulkomaille toimintojaan tai valmistustaan siirtävät yritykset saavat olla varmoja, että projektiin kuuluu erilaisia piilokuluja.

- Piilokulu on ennakkokäsityksen ja toteuman välinen ero. Tässä mielessä piilokustannuksia on jossain mitassa väistämättä isoissa ulkoistamistilanteissa, kertoo Tampereen teknillisen yliopiston teollisuustalouden professori Petri Suomala.

Piilokustannuksia on kahta eri sorttia.

Ensinnäkin on vaikeasti mitattavia kustannuksia, joista ei saa helposti selvää vaikka haluaisi. Ne liittyvät oman organisaation resurssien käyttöön, josta ei tule keneltäkään laskua.

- On vaikea esimerkiksi ennakoida, mitä yksittäiseltä henkilöryhmältä tullaan vaatimaan. Työ on ajateltu viiden tehtäväksi, ja sitä tekeekin kahdeksan. Kolme olisi voinut tehdä jotain muuta, ehkä fiksumpaa, Suomala kuvailee.

Toiset piilokulut liittyvät yrityksen käytäntöihin, eli laskeeko yritys vakavissaan kulujaan vai ei.

- Jos sukat ovat kateissa, on helppo kurkata sängyn alle ja löytää ne sieltä. Mutta jos ei edes sitä viitsi tehdä, niin eiväthän ne löydy.


Tällä hetkellä moni yritys on tilanteessa, jossa pienikin taloudellinen etu halutaan ottaa. Siksi Kiinakin kiinnostaa, vaikka esimerkiksi kova palkkakehitys ja piilokulut ovatkin tiedossa.
Huono mittari hämää laskimen

Aina ei ole kysymys kustannuksista.

- Suomalainen koneenrakennusyritys voi olla myös pyrkimässä uuteen markkinaan tai hakemassa osaamista, jota ei valitettavasti aina löydy Suomesta tai Euroopasta, Suomala sanoo.

Suomalaa harmittaa, että keskustelu ulkoistamisesta jää liian usein pelkkiin kustannuksiin.

- Yrityksissä on valitettavasti ollut huonoa eli liian yksipuolista oman suorituksen mittaamista. Esimerkiksi voidaan mitata, kuinka paljon hankinnoista viedään halpamaihin, jolloin mitattava alkaa toimia mittarin mukaan. Se voi johtaa väärään strategiaan, jos seurauksia ei ole pohdittu tarkkaan.

Tyhmistä mittareista kärsii koko yritys. Jos väärä mittari vie Kiinaan ja rysäyttää koko yrityksen nurin, harmittaa. Siksi pitäisikin uskaltaa käyttää tervettä järkeä.

- Liika kunnioitus vallitsevia rakenteita kohtaan, joihin mittaaminenkin kuuluu, pitää kyseenalaistaa. Myös ylimmän johdon pitäisi pystyä myöntämään virheensä.

Suomalainen osaa jo

Konecranesin toimitusjohtaja Pekka Lundmark on saanut hyvää tuntumaa toimintatapoihin Kiinan ja koko Aasian markkinoilla johdettuaan nosturiyhtiötä nyt vuoden Singaporesta käsin. Hän pitää piilokustannusten huomioon ottamista hyvin tärkeänä.


Lundmarkilta löytyy suoralta kädeltä monta tekijää, jotka aiheuttavat piilokustannuksia: työturvallisuus, tuottavuus, logistiikka, laadunvalvonta, viranomaissäännöt.

- Esimerkiksi logistiikka pitäisi saada joustamaan tuotannon vaihteluihin. Laadunvalvonnan kustannuksissa pitää ottaa huomioon, mitä seurauksia mahdollinen susilaadun tuottaminen aiheuttaa asiakkaalle ja omalle maineelle, Lundmark sanoo.

Ja jossain Aasian maissa lahjonnasta kieltäytyminen iskee tuottavuuteen, minkä Lundmark ja Konecranes ovat saaneet omakohtaisesti kokea.

Vaikka me suomalaiset pidämmekin itseämme toljailijoina maailmalla, bisneksen teossa pärjäämme jo kelpo lailla.

- En ole huomannut, että ratkaisuja olisi tehty kovinkaan perusteettomasti. Huonoja esimerkkejä on toki kaivettavissa, mutta kyllä suomalaiset yritykset pyrkivät panostamaan ennakkoanalyysiin, Petri Suomala sanoo.
matkapuhelinteollisuuden suurimmat toimijat olivat häipyneet Suomesta.

Samaan aikaan eräs autoteollisuudelle muoviosia valmistava kansainvälinen asiakas sanoi, että muottien valmistus jatkuu Suomessa, jos kustannukset putoavat 30 prosenttia. Ei auttanut, vaikka Sabriscan oli valittu tekniseltä osaamiseltaan ja toimitusvarmuudeltaan maailman parhaiden alan yritysten joukkoon.

Ja kun vielä asiakkaiden vaatimien variaatioiden määrä räjähti, Sabriscan huomasi Suomessa olevansa väärässä paikassa. Yhtiö joutui rakentamaan kokonaan uuden tavan toimia selvitäkseen. Kokkonen kehitti erilaisia väittämiä ja niiden päälle uuden liiketoimintamallin.

- Yksi väittämä oli, että löydämme kiinalaisia yrityksiä, jotka ottavat meidän
Ison pomon vinkki

Nykyisin ei riitä lähtökohdaksi, että Kiinaan mennään tekemään halvemmalla alihankintaa. Kiinaan pyrkivien konepajayritysten pitäisi huolehtia siitä, että niillä on tuotesalkussaan oma innovaatio ja että ipr-asiat ovat kunnossa.

Markkinointikyvyssäkin on parantamista, jos ainoa markkinamateriaali on luettelo työstökoneista ja osoite, josta voi pyytää tarjouksia.

- Pitää pystyä antamaan asiakkaalle arvolupaus eli kertoa, mitkä asiat asiakkaalla paranevat, jos se valitsee yrityksen tuotteen tai palvelun, Konecranesin toimitusjohtaja Pekka Lundmark neuvoo.
teknologiamme ja osaamisemme vastaan teknologiasiirtona. Se osaaminen oli kehitetty, kun olimme saksalaisten asiakkaidemme ja teknologiatoimittajien t&k-laboratorio. Teimme sutta ja sekundaa, mutta ajan myötä saavutimme maailmanluokan tuloksia, Kokkonen kertoo.

Vuoden kuluttua verkosto alkoi muodostua. Kiinasta löytyi yrityksiä, jotka olivat havainneet tarvitsevansa huipputeknologiaa, mutta myös tuottavuutta ja tehokkuutta, jotka edellyttävät hyvien koneiden lisäksi osaamista.


- Olimme tekemässä 30 000 neliön laajuista tehdasta. Suunnittelimme sen layoutin muotinvalmistuksen osalta, siirsimme koneet ja laitteet ja otimme oman siivumme välistä.

Nyt Sabriscanilla on Kiinassa 4 000 ihmisen verkosto.

Opit Kiinasta ovat myös synnyttäneet kokonaan uutta. Sabriscan on perustanut Suomeen liiketoimintayksikön, joka valmentaa kiinalaisia ja eurooppalaisia yrityksiä
FluidHouse
Hydrauliikkaa ja voiteluautomaatiojärjestelmiä

Perustettu 2003

Liikevaihto 11,1 milj. e

Tulos 42 000 e

Henkilöstö 46

Luvut vuodelta 2011.

Lähde: Asiakastieto
tuote-, tuotannon- ja toimitusketjun hallinnassa.

Asiakkaat ovat Kiinassa

Jyväskyläläisen FluidHousen liiketoiminta muodostuu projekteista pääasiassa Suomessa ja sopimusvalmistuksesta. Yhtiö tarvitsee molempia, ja siksi se joutui kääntymään Kiinan puoleen viime vuosikymmenen lopussa.

- Olemme pieni yhtiö, ja katsoimme että meidän on tehtävä näin. Isot asiakkaat toimivat Kiinassa ja myös kasvavat siellä eivätkä Euroopassa. Ne hakevat kumppaneita, jotka pystyvät hallitsemaan sikäläisen hankalan bisnesympäristön, Juha Kyllönen kertoo.

FluidHouse perusti Kiinaan pienen tehtaan vuonna 2008, ja sen toiminta käynnistyi vuonna 2010. Tehdas toimittaa vain Kiinassa toimiville, lähinnä kansainvälisille asiakkaille. Suomen projekteihin sieltä ei toimiteta laitteita. Tehdas työllistää työtilanteesta riippuen 20-30 toimihenkilöä, suunnittelijaa ja työntekijää.

Alku Kiinassa on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Paikallisessa byrokratiassa on paljon yksityiskohtia, jotka on hyvä tuntea, tai ainakin niihin pitää pystyä
Sabriscan
Muoviteollisuuden muotteja

Perustettu 1998

Liikevaihto 3,9 milj. e

Tulos -264 000 e

Henkilöstö 19

Luvut vuodelta 2012.

Lähde: Asiakastieto
suhtautumaan joustavasti.

- Esimerkiksi rahan lähettäminen Kiinaan ei onnistu, jos ei ole tiloja ja osoitetta. Niitä ei puolestaan saa, jos ei pysty maksamaan vakuutta. Silloin joutuu käyttämään kolmansia osapuolia. Me tosin saimme sovittua, että vakuudet maksetaan vasta, kun osoite on selvä. Olemme samoissa tiloissa edelleen.

Tyhmä ei valvo laatua

Toimitusjohtajat korostavat laadunvarmistuksen tärkeyttä.

- Laadunvarmistuksen saattaminen riittävälle tasolle vaatii paljon töitä ja ohjeistusta, sanoo myös Petri Suomala.

Kyllösen näkemys kiinalaisesta laatukulttuurista ei mairittele kumppaneita. Toisin kuin Suomessa, laadun tekeminen ei ole kunnia-asia.

- Kiinassa toimittajat tekevät niin huonoa laatua kuin pystyvät. Mutta jos he eivät pysty tekemään huonoa, niin kyllä he sitten tekevät hyvää. Vain tyhmä ei valvo laatua. Yksi keino on maksaa tuotteesta vasta, kun laatu on kohdallaan.

Myös Kokkonen suosii suoraa toimintaa maanittelun sijaan.

- Ei meitä kiinnosta jonkun projektipäällikön vakuuttelut siitä, että homma toimii. Menemme suoraan operatiivisen väen pakeille katsomaan, että edellyttämämme laatu toteutuu. Näin olemme saaneet luotua kustannustehokkaan ja riittävän hyvää laatua tekevän massan.

Muutenkin kannattaa näkyä. Vain valmistusprosessin aikana paikalla olevan asiakkaan työt tulevat varmasti tehtyä.

Sabriscan tarkastaa vielä Suomessa jokaisen Kiinassa tehdyn muotin ennen kuin lähettää sen eteenpäin. Se on ylimääräinen työ, mutta syy on itsekäs.

- Aloitimme teknisessä kaupassa, toimme työkaluja maahan ja myimme teollisuudelle. Maahantuojalla on ankara vastuu. Olemme tuoneet saman vastuun nykyiseen liiketoimintaamme, Kokkonen kertoo.

Sopimusvalmistaja taistelee asiakkaistaan toimitusvarmuudella. Kilpailuetu syntyy nopeudesta. Kokkonen sanoo, että ostajan näkökulmasta laatu ei ole edes argumentti. Siksi siitä on pidettävä huolta.

Äly pysyy Suomessa

Ulkoistamisesta ja tuotannonsiirtämisestä käytävässä keskustelussa puhutaan usein siitä, että helpot ja halvat hommat kannattaa jättää muiden tehtäväksi. Omissa hoteissa on syytä pitää tuotekehitys ja muu korkeaa osaamista vaativa työ.

Nykyisin tuotekehityksen rooli korostuu entisestään. Enää ei kysytä, mikä on "time to market" vaan mikä on "time to profit".

- Suomen rooli on olla aivokeskus. Meillä on tuotantolaitos Riihimäellä, jossa tutkitaan ja testataan. T&k:n tehtävä on vyöryttää hurjaa vauhtia sellaisia teknisiä ratkaisuja, joiden avulla asiakkaan tuotteet ovat toteutettavissa tehokkaasti ja nopeasti ja vielä ketterästi, kertoo Sabriscanin Kokkonen.

Kokkonen korostaa, että tuotekehityksen ei pidä itse asiassa olla kiinnostunut asiakkaasta, vaan asiakkaan asiakkaasta. Mikä huolettaa esimerkiksi saksalaista asuntoautojen valmistajaa?

Suomessa pysyy myös FluidHousen ydinosaaminen. Yhtiöllä on tehdas Jyväskylässä, ja se on ollut mukana monissa erilaisissa rakennusprojekteissa, esimerkiksi Vuosaaren satamassa, Kuopion Kallan silloissa ja Joensuussa Pielisjoen yli parhaillaan rakennettavissa silloissa. Projektit pitävät tuotekehityksen pirteänä.

Suomesta käsin yhtiö myös rahoittaa ja kehittää Kiinan toimintojaan.

Sata lasissa rankkuutta päin

Kiinalainen todellisuus poikkeaa niin paljon länsimaisesta, että kulttuurishokki on väistämätön.

Kiinaan meneminen täytyy valmistella erityisellä huolella. Toiminnan käynnistäminen voi kestää odotettua kauemmin, ja samalla erilaiset piilokustannukset alkavat syödä rahavaroja.

- Äkkiä voidaan tarvita yllättävän isoja rahoja, joten ei kannata ollenkaan lähteä pienillä pääomilla, sanoo Kyllönen.

Rahan lisäksi paikallinen yhteistyö- ja kontaktiverkosto on hyvin tärkeä.

Kokkonen sanoo, että Kiinaan ei voi mennä onnea onkimaan, koska silloin päätyy sinne tänne sinkoilevaksi saippuaksi. Asiakkaan ja tämän asiakkaan huolet pitää olla kirkkaina mielessä.

- Liiketoimintasuunnitelma täytyy olla viimeistä piirtoa myöten tehty. Sen pitää sisältää tekniset yksityiskohdat, projektinhallinta, toimitusketjun hallinta ja taloudelliset seikat.

Hyvin tehdystä suunnitelmastakaan ei ole mitään iloa, jos se toteutetaan huonosti. Kysymys on tietysti Kiinan-toimintojen vetäjän valinnasta. Kyllösen mukaan se on onnistumisen kannalta yksi tärkeimmistä päätöksistä, mutta myös seuraajakysymys on pidettävä mielessä koko ajan.

- Meillä kävi onni, että löysimme alusta pitäen suomalaisen kaverin, joka on halunnut asua Kiinassa. Etänä näitä asioita ei voi tehdä, vaan jonkun on oltava paikan päällä varmistamassa, että asiat tapahtuvat.

Kokkonen on samaa mieltä. Kiinan vetäjä on valittava hyvin tarkkaan, koska jos hänellä ei ole sata lasissa ja ammattilaisen moraali, mistään ei tule mitään.

- Voi voi, siellä laitetaan kiinalaiset projekti-ihmiset hommiin ja vietetään semmoista elämää... Huojutaan vaan palmujen alla. Ammattilaisuus on usein todella kaukana siitä touhusta.

Samoin yrityksen johdon on sitouduttava. Jos Kiinan-projektissa on yksikin särö, on turha syyttää kiinalaisia siitä, että toiminnan laatu on mitä on.

- Ne ovat pitkiä ja rankkoja viikkoja. Yötä myöten hoidetaan projekteja ja valvotaan, että laatua syntyy. Ei se mikään eldorado ole, eikä minulla ole mikään hinku päästä sinne, säännöllisesti Kiinassa asiakashankkeiden vuoksi matkustava Kokkonen sanoo.

[Caide]

Mä olen töissä teollisuudessa, Suomessa tehtyä en heti ostaisi. Täällä tehdään pelkkää paskaa nykyään.

[neural_rust]

Mulla on noita pikku ledejä 3kpl;

1kpl http://www.cultureindoor.com/eclairage-lampes-kit/floraled/plantaled-spectrapanel-30w.html
(sain paljon alle satkuun, kun on tullut tuolta tilattua niin paljon muutakin roinaa, pavunvarressa 175e), kulutus 20W

1kpl http://www.aliexpress.com/item/free-shipping-mini-ufo-35w-led-grow-light-2013/897578999.html
Kuluttaa sen ilmoitetun 35W

ja yksi tuollainen isohko spotti, linkkiä en nyt löytänyt, mut Ailiexpressiltä sekin..
pitäis olla 56w, mutta mittari ilmoittaa että 17w(power factor 0.5, mitä sit ikinä tarkoittaakin??)

Kaikki on toiminut ihan jees pikku taimille ja jopa vähän isommillekkin.
56W spotti tuli tullista läpi ilmaiseksi, kun oli merkitty pakettiin että lahja. 35W maksoin tulleja joku 15e, muuta ei mennyt..

Summasummarum, itsellä ihan jees kokemukset noista kaikista..

[höppänä]

Pirtin pimein nurkka, tuolla pianon ja "Kekkosenaikaisen" hedelmävatkaimen välissä. Ihan koemielessä pyrkimys oli minimoida luonnonvalo... Ainoastaan ledit ja kastelukannu lienevät Kiinasta.

Habanero on pamahtanut tuuheaksi mutta lyhyeksi 6-viikossa. Aji Cristal ja ulkoa kotiutettu Lemon Drop kukkivat ja podittavat. Haba ei ole vielä valmis. 36w + 54w, nämä siis "Kiinan watteja". Haba käynnisteltiin pelkällä 36w, mutta nyt kun nuo kaksi tulivat ulkoa varjostamaan, niin mopo lähti kohti Lempäälää... moottoritietä

Yksi pikkutaimi Rawit menee tuossa kyljessä vähän niinkuin "pummilla"

[Chilikallu]

Tilasin kokeeksi yhden 54W ledilampun, mutta Aliexpressiltä. Ebayn jutut on vähän vaikeaselkoisia, vaikkapa se BID. Lienee jokin systeemi mikä vaikuttaa hintoihin. 54W lampun hinta oli noin 20€. Saas nähdä.

Mulla on ennestään neljä 15 Wattista ja yksi 120 Wattinen paneeli. Ledfinlandin toimittamia, mutta toivottavasti ulkomailta tilaus toimii. Jos ei ole valittamista, niin tilaan sitten joitakin lisää.

[Sihijuoma666]

Mulla on tilaus lähetetty 28.8 eikä sen jälkeen ole kuulunut mitään... 

Myyjä jo lupasi lähettää uudet tuotteet kun ovat varmaan hukkuneet kuljetuksessa... Sen jälkeen ei oo kuulunu enää mitään.. 

[Chilivaari]

Ajattelin minäkin noihin kiinalaisiin ledeihin hiukan perehtyä ja blogistani löytyy jo kolme juttua. Laitan kaikkiin eri linkin, vaikka nyt sinne pääsee kätevästi blogin otsikon kautta, mutta tilanne muuttuu vaikkapa kuukauden päästä näitä lukevalle.

http://chilivaari.blogspot.fi/2013/10/varien-taisto-ledit-testissa.html
http://chilivaari.blogspot.fi/2013/10/varien-taisto-ratajarjestys.html
http://chilivaari.blogspot.fi/2013/10/hajahuomioita-led-valoista.html

Testichileissä toiset lehdet ovat alkaneet kasvaa. Tilanne on täysin tasainen toistaiseksi. Jatkan testijuttuja, kunhan jotakin tapahtuu.

Ai niin, tämä unohtui:
Onhan siellä myös muutaman viikon takainen esittely ja mittailu valkoisesta 36W spotista.
http://chilivaari.blogspot.fi/2013/10/valo-tulee-kaukaa-idasta.html

[Chilikallu]

Joo niissä Chilivaarin blogeissa on paljon asiaa. Tilasin Aliexpressiltä yhden muka 54 Wattisen grow-ledin. Lienee toi 17 Wattia lähempänä. On kirkas ja toimii well, ei se mitään. Mutta eBaylta tilaamani 36 Wattinen ei pelitä. Sellaista sattuu, jonkinlainen tipahtaminen keskellä shippingiä, osat helisee lampun sisällä.

Täytyy tilailla lisää, kyllä ledit on poikaa. En ole muuten ajatellut natikkaa, enkä ajattele. Näillä ledeillä tulee talvibodia ihan mukavasti. Muuten verottomana tuotteen saa Kiinasta Suomeen jos se maksaa enintään 22€ ja ilman tullia 250€ saakka. Vuoden alusta voimassa oleva sääntä pudotti verottoman hinnan puoleen ollen siis se 22€.

[Chilivaari]

Mun ennustukseni on että tulevat taimet ovat pieniä, mutta tukevia ja tuuheita.Oma kokemus kaikista ledeistä tähän mennessä on ollut että ne pitää liikakasvun hyvin kurissa, mutta jos nimenomaan toivoo rehevää nopeaa kasvua, niin kaivataan joko luonnonvaloa ikkunasta tai jotain loisteputki- tai natikan valoa ledin tilalle tai ainakin lisäksi ...

Jos philipsin paketissa lukee 85W, niin silloin se vie yhteensä sen 85W = 75W valoon + 10W tuuletukseen Jos jossain random paketissa lukee 85W, todellinen sähkönkulutus voi olla suurempi = 85W valoon + 10W tuuletukseen luvut on heitetty päästä so shoot me down 

Menipä taas väärään osioon tuo väittely, joka tästä alkoi. Ei se kuulu Miquelin päiväkirjaan, vaan Ledivalo-ketjuun. Tarkkuutta toverit, että löytyy asiat myöhemminkin!
Vaan Caiden kannalla olen. Noin hulluja ovat lamppujen merkinnät nykyisin.

...Jos jossain random paketissa lukee 85W, todellinen sähkönkulutus voi olla suurempi = 85W valoon + 10W tuuletukseen

Noinhan se ei ainakaan mene. Jos ilmoitetaan 85W, todellinen kulutus on todennäköisesti 42W.
Näin minä sen mittailin:
http://chilivaari.blogspot.fi/2013/11/kiinalaiset-watit-ovat-hyvin-kiinalaisia.html

[Chilivaari]

Kun tuosta kulutusmittarilla mitatusta kulutuksesta on ollut puhetta aika paljon täällä foorumilla, niin onko jollakulla tarkkaa tietoa siitä kuinka hyvin kulutusmittari näyttää oikein? Kulutusmittarillahan on tarkoitus pääasiassa mittailla "normaalin" sähkönkuluttajan laitteiden sähkönkulutusta. Silloinhan virta on 50 Hz ja olen löytänyt joistakin kulutusmittarien tuotetietoläpysköistä näytteenottotaajuuden olevan 1600 Hz. 50 Hz sähkölle tuo toimiikin vallan mainiosti. Mutta mitens on sitten näitten hakkurivirtalähteiden laita? Nehän kirjaimellisesti hakkaa sähkönsä kymmenien kilohertsien taajuuksilla. Ja vois kyllä melkein kuvitella tuollaisen kiinan e27-kannalla olevan LED-lampun sisältävän hakkurin... ja vielä tosi huonon sellaisen. Hakkurihan lyö juuri ensiöpuolta tuolla kilohertsien taajuudella eli virrankulutus joka kulutusmittarille näkyy on kilohertsien luokkaa eikä 50 Hz mille tuo kulutusmittarin näytteenottotaajuus on just passeli. Käsittääkseni tämä vika on vain noilla huonosti suunnitelluilla hakkurilähteillä... Tämä vissiinkin johtuu siitä kun kulutus on niin pieni... Esim. natikan virtalähteiltä vaaditaan enemmän juuri sen imemän virran takia... Vois muuten jäädä YLE puhe-radiokanava kuulemati 

Teknisen korkeakoulun testiä voi kait pitää aika asiantuntevana:
http://www.hiit.fi/files/admin/publications/Technical_Reports/hiit-tr-2009-1.pdf

Minä mittailin sen kärkikaartiin kuuluvalla mittarilla.
Ihan pienimpiä tehoja ne eivät mittaa tarkasti, mutta kyllä tuollaiset 27-54W pitäisi jo olla tarkkoja.
Minulla on mittauksiani vahvistava lisätesti, näppituntuma. Sormet aistivat noista samanlaiseen runkoon rakennetuista ledispoteista lämpötilan aika herkästi. 7W kuluttava on viileä, 9W tuntuu hiukan lämpimältä ja 17W melkein polttaa sormia.


Nämä siis olivat kulutusmittarilla mitattuja todellisia wattimääriä? samankokoisista lampuista.

[Miquel]

^^ Sattuuhan sitä. Keskustelua poikii se paikka jossa sitä syntyy. 

[Rakettir]

Teknisen korkeakoulun testiä voi kait pitää aika asiantuntevana:
http://www.hiit.fi/files/admin/publications/Technical_Reports/hiit-tr-2009-1.pdf

Täytyykin lukasta tuo illemmalla.

[Rakettir]

Juu no tuosta lappusesta voip lukasta rivien välistä sen et joillakin merkeil on kovempi toi näytteenottotaajuus kuin tuo 1600 Hz... En nyt muista sen tarkemmin et minkä mittarin spekseistä löysin tuon näytteenottotaajuuden, mut mikään noista se ei kyllä ollut. Eli kuten vaari aikoinaan sanoi "Halpa ei ole välttämättä hyvä!". Oskilloskooppi olis kyl ens kesän ostoslistalla... Et jos sen ostan niin pistän kyllä mitaten et paljonko se ero oikeasti on todellisen ja mitatun välillä...

[Chilikallu]

Meikäläiselle vähän liian hienoja mittareita. Jos haluan tietää, mikä on jonkin Ledspotin ottama teho, niin mittaan sen ottaman virran. Tietysti vaihtosellaisen. Ja jos aivan tarkkaa arvoa haluaa, niin sitten myös sen jännitteen mikä mittaushetkellä vaikuttaa lampun navoissa. P=UI ja vaihtovirralle ei tarvitse erikseen laskea cosini fi -arvoa.
Pääosin puolijohteet ovat resistansseja, joskin pienet induktanssit ja kapasitanssit hakkurivirtalähteessä hieman vääristävät arvoa. Mutta lopputulos on watin tarkkuudella ja se riittänee.

[PP]

Meikäläiselle vähän liian hienoja mittareita. Jos haluan tietää, mikä on jonkin Ledspotin ottama teho, niin mittaan sen ottaman virran. Tietysti vaihtosellaisen. Ja jos aivan tarkkaa arvoa haluaa, niin sitten myös sen jännitteen mikä mittaushetkellä vaikuttaa lampun navoissa. P=UI ja vaihtovirralle ei tarvitse erikseen laskea cosini fi -arvoa.
Pääosin puolijohteet ovat resistansseja, joskin pienet induktanssit ja kapasitanssit hakkurivirtalähteessä hieman vääristävät arvoa. Mutta lopputulos on watin tarkkuudella ja se riittänee.

Tuo menee metsään ja pahasti. Hyvin tehdyissä teholähteissä noin on, mutta ledit ja muu halvalla ja yksinkertaisesti tehty hakkurielektroniikka voi tuottaa paljon vaihe-eroa ja suuritaajuuksisia komponentteja, joissa pysyy mukana vain harva mittari. Tästä on täälläkin useampi esimerkki  päteväksi todetuilla tehomittareilla.