Täällä on varmaan aika monella chilipäällä jälkikasvua. Tuli omista kokemuksista 2-v tytön kanssa mieleen, "koulutatteko" omistanne chilipäitä? :) Itse en (vielä?) yritätäkään chilistää perheen ruokia, mutta parista kerrasta on käynyt ilmi, että tytössä on potentiaalia. ;D

Olen melko aloittelija chilin kanssa, mutta oma tulisuustaso on kuitenkin ihan eri korkeudella kuin läpipiirillä. Söin tässä kerran HK:n Potku-pyöryköitä, jotka ei toki ole tässä lukijakunnassa yhtään mitään eikä itsellekään tulisia, mutta ei mitään peruspyöryköitäkään kastikkeensa kanssa. Tyttö tuli tietysti vinkumaan niitä ja isihän antoi. Tuumasi, että "tuuta polttaa", mutta halusi lisää. ;D Pöyryköitä kastikkeineen meni useampia, mutta meni myös maitoa iso mukillinen. ;D

Toinen kokemus oli ihan vahinko. Tein minestronekeittoa, johon laitoin tulista savupaprikajauhetta (chiliä se tietenkin on, mutta purkki sanoo paprika). Sitä kaatui vahingossa aiottua enemmän, mutta ajattelin ettei kuitenkaan liikaa. Söin sitten itse ja syötin samalla lasta/vahdin syömistä. Huomasin kyllä syödessä, että tässä on häivähdys poltetta, mutten ajatellut asiaa enemmän kun tyttö kuitenkin söi oman annoksensa ilman suuria vastalauseita. Vaimo otti ruokaa vasta myöhemmin ja sitten tuli ilmi, että keitto tosiaan oli turhan tulista keskivertokansalaisen skaalalla, kun sitä oli kuulemma vaikea syödä muuten kuin tosi hitaasti. :)

Meillä kans tämä 2-v tytteli on maistellut isiltä chilikastikeella maustettuja ruokia (ja jotain ei niin tulisia chilipähkinöitäkin useamman kerran), ensin pikkuhetken nuoleskellut suuta ja sitte lisää vaan.
Todellakin on kestänyt maustaa ihan mielen mukaan noita ruokia ja jos tyttö on maistanut, niin aina on syönytkin ilman vastusteluja, vaimoni sitten on asia erikseen. ;D

Toinen mikä kelpaa meidän kulinaristi-tytölle on sipuli, ihan tavallinen keltasipuli menee vaikka raakana jos sille päälle sattuu, sekä valkosipuli ruoan seassa aina kun sitä laittaa, itseasiassa taitaa tuollainen "maustettu" ruoka maistua paremmin kuin joku tavallisen tylsä vähämausteinen.

Chiliä jälkipolville! Niin ovat Meksikon ja Aasiankin ruokakulttuurit syntyneet. ;)

Oma 3v plikka on tarhassa ilmottanu lempiruuakseen patruunaruuan, eli isin tekemän chili con carnen. Toki teen siitä muksulle melko laimean vielä, mutta kyllä sen chilinkin siitäkin huomaa. Isovanhemmat eivät tätä oikein ymmärrä.. Viime kesänä plikka pisti palasteltua aji cristalia suuhunsa. Ilmeet oli veikeitä, mutta kaikkee pitää maistaa. Ei se tostakaan mitään traumoja saanu.

Kyllä minä olen yrittänyt totuttaa lapsia chiliin jo vuosikaudet.

Tytön ensikontakti chiliin oli noin viiden kuukauden iässä kun seisoi sylissäni pitäen kiinni peukaloistani. Päätti sitten haukata isiä peukalosta huomaten, että oli aiemmin tullut pilkottua kaupan haboja omaan ruokaan. Reaktio ei ollut innostunut. Toinen kontakti tuli viime kesänä, kun omista kasvatuksista fresnot olivat mitä olivat, mutta tyttö tykkäsi niitä napostella. Seassa tosin osassa oli jotain potkun tapaista mutta ei se menoa haitannut. Bird Eye babyäkin piti puskasta maistaa kun onhan se vieressä olleen herukkapensaan oloinen.

Talven aikana olen lisännyt koko perheen ruokaan maltillisesti Fatalin Aji Cristal-jauhetta. Tainnut oppi tehota, koska tarhassa oli chili con carnea tarjolla ja muksu vetäisi pari annosta muiden lasten vähän mietiskellessä voikohan mausteisempaa ruokaa syödä.

En ole, enkä tule "kouluttamaan", mutta lapset vetää Blairsin cheddar sipsejä jos jättää näkösälle ja haba sipsejä jos itse syön niin poika(5v) tulee maitolasin kanssa osingoille  :)   "hollantilaisia" tai serranoita tms. mietoja tuoreita chilijä lapset syövät, kunnes puraisevat siemmenkotaan asti.

Taaperoikäisinä lapsilla oli kausi, jolloin he mankuivat aina Tabascoa ja kikattelivat kun se poltti suuta. Sitten meni monta vuotta, että he inhosivat chiliä, mutta nyt viisivuotiaina kiinnostus on pikku hiljaa heräämässä. Ne maistelevat Tabascoja tipoittain ja panevat joihinkin ruokiinkin. Se ei kuitenkaan toimi, että ruuassa on valmiiksi chiliä. Hyvinkin pieni määrä johtaa ruuan hylkäämiseen. Lapset söivät kyllä urhoollisesti minulta pyydetyt nagakiukku-salmiakit (jotka ovat oikeasti tulisia), mutta eivät halunneet lisää.

En minä lapsia kouluta tai painosta. Saavat chilistää ruokansa itse. Siten on varman suurin mahdollisuus hurahtamiselle.

Toissakesänä, nuoremman tyttäreni ollessa yhdeksänvuotias, pidimme kaksistaan chilimaistiaiset, kun Heinän Penan lähetys saapui. Laitettiin lautaselle järjestykseen miedoimmasta tulisimpaan seuraavat makupalat: vihreä jalapeno, punainen jalapeno, bubba, oranssi habanero ja naga.
Maisteltiin siinä pieniä paloja rauhassa lajike kerrallaan ja kysyin joka välissä, että haluaako hän maistaa vielä seuraavaa. Habanero aiheutti jo sen, että kieli oli ulkona hetken, mutta urhoollisesti tyttö halusi kokeilla vielä nagaa. Siinä vaiheessa minua alkoi jo hirvittää ajatus siitä mitä syötän lapselleni, mutta leikkasin hänelle kuitenkin noin 1mm x 1mm palan. Sen seurauksena tuli kommentti 'tää on ihan myrkkyä!' sekä kielen riiputusta ja ryntäilyä ympäri keittiötä jonkin poltetta lieventävän asian löytämiseksi. Tämä oli kuitenkin hyvin poikkeuksellinen kokeilu ja normaalisti tämä tyttö on terveen varovainen maustamieni ruokien kanssa. En siis todellakaan ole kouluttamassa hänestä chilinsyöjää. Jos chili kolahtaa, niin saa toki syödä niin paljon kuin kestää. Joka tapauksessa hän kestää chilin poltetta kuitenkin huomattavasti paremmin kuin kaverinsa, joita hän on toisinaan järkyttänyt tarjoamalla heille kuivattuja linnunsilmächilejä joita itse popsii ihan muina miehinä ;D

Oma 8-vuotias poikani on syönyt chiliä ihan taaperosta alkaen ainakin jossain muodossa. Muistaakseni 2-vuotiaana poitsu alkoi kättään Lidlin ns, salsakastiketta ketsuppina. Nykyisin nämä markettien tavalliset hottisalsat on sitä mitä pojalle ostan ja jota myös poitsu haluaakin. Pari päivää sitten oli hupaisa tapaus kun nuudelit jäi syömättä koska ne ei maistunut kuulemma miltään...tavallisesti lisään potkua näiden nudelipussien lisäksi, nyt jäi kuitenkin lisäämättä.

Sanomattakin on selvää että nautin suunnattomasti siitä kun armas exäni motkottaa ettei Poika syö sen luona mitään ja "mitä sää sille syötät kun mun tekemä ruoka maistuu muka aina samalta''' ;D .

Lainaus käyttäjältä: Tepi - huhtikuu 14, 2010, 20:06:14 ip
Oma 8-vuotias poikani on syönyt chiliä ihan taaperosta alkaen ainakin jossain muodossa. Muistaakseni 2-vuotiaana poitsu alkoi kättään Lidlin ns, salsakastiketta ketsuppina. Nykyisin nämä markettien tavalliset hottisalsat on sitä mitä pojalle ostan ja jota myös poitsu haluaakin. Pari päivää sitten oli hupaisa tapaus kun nuudelit jäi syömättä koska ne ei maistunut kuulemma miltään...tavallisesti lisään potkua näiden nudelipussien lisäksi, nyt jäi kuitenkin lisäämättä.

Sanomattakin on selvää että nautin suunnattomasti siitä kun armas exäni motkottaa ettei Poika syö sen luona mitään ja "mitä sää sille syötät kun mun tekemä ruoka maistuu muka aina samalta''' ;D .

Tuolle kasvatusmetodille wanha antaa ison papukaijamerkin!  ;D  Ja hyvän päälle ymmärtämättömät siipat ja exät eikun nagakoulutukseen!  8)   Haa, ruokaterrorismia chilillä... :)

Ihan btw... Juuri puolituntia sitten meidän 3 vuotias pisteli hiillos hot chili makkaraa hyvällä halulla. Ei mitään tulista, kun huomattiin, mitä oltiin ostettu, likan pyydettyä lisää maitoa. Itse asiassa neljättä lasillista.

Meidän 6-vuotias poika syö kanssa varsin tulisia syötäviä ja on innokas maistamaan niitä eli mitään tyrkyttämistä ei tarvitse harrastaa. Blairin medium-sipsit menevät ja habanerosipsejäkin maistaa, mutta niitä kyllä varsin pienissä määrin :)
Jossain Helsingin kebabissa poiketessa poika söi äitinsä lautaselta miedon pepperonin, mutta paikallisen tumman myyjän ilme oli aika sanoinkuvaamaton, kun astioita hakiessaan vilkaisi poikaa ja katsahti heti uudestaan, kun juniori juuri veti pepperonin kokonaisena ja sanoi äidille: Anna toi toinenkin.
Varsin erikoinen maku muutenkin, kun valkosipuleita popsii aivan tyynesti, mutta ei syö esim. munkkeja jos niissä on hilloa  ::)

Meillä myös poika 5-v varsinkin on polleata, kun syö isän kanssa chiliä ja saa hameväelle rehvastella syöneen tulisia ruokia. Tosin meillä ei ruokaan laitetakkaan sitä chiliä, vaan syödään raakana silputtuna lautasen reunalla. Poika tietysti niitä kärkipaloja, mitkä eivät ole niin tulisia, kuin kannat, mutta maitoa menee kuitenkin reippaasti. Habanero varsinkin erityisen paljon tapetilla, kun pari kertaa sitä sattunut maistamaan. ;D

Todella hyvä että tämäkin topicci tänne tuli... Meinasin jos täytyy itse korkata se... Muksu on just täyttänyt 2-v.

Viime loppukesänä eli muksu siinä vajaan 1,5v iässä, maistatin varovasti Aji Christallin kärkiosaa, hyvin meni. Tyvi oli liikaa.
Chipotle menee hyvin, kun saa pienen murusen ja itse saa nakertaa sitä kuivana
Champion-a on napostellut kokonaisena sellaisenaan viime syksyllä
"Unkarinpaprika" (hot versio) menee yllättävän paljon monessakin ruoassa.
Blairs Cheddar, Wings ja jopa Cajun sipsit menee vähän, mutta kun niissä on niin hirveesti suolaa.
Rajah-in miedompi curry tahna menee hyvin alas.
Raparperia se meni viime kesänä syömään suoraan puskasta, paljon, joten puskasta tuli rujon näköinen
Tellicherry-n mustaapippuri jyviä se syö ja jopa pyytää lisää. Vähän maitoa vaan päälle... ja lisää!


Muksu tietää myös hyvin että isin yläkerrassa oleviin kasveihin ei kosketa, eikä niitä hassun oransseja palloja saa ottaa eikä syödä (=Habanero). Ekat opetetut sanat oli "poppa", "pistää" ja "stark"...

Jos näitä juttuja kerrotaan neuvolassa, niin varmaan sossun tädit tekee sitten kotikäynnin ja vaativat maistiaiset ruoista, kun ei kuulemma saisi syödä voita, juoda täysmaitoa (aitoa!), syödä liha tartar... esprossoakin aina pyytää/vaatii maistaa? Jokunen ylimaustettu ruoka on toki tullut tehtyä, ja sitä kenties pelkää hiukan liikaakin. Jos vanhemmilla "kasvattajilla" on meille aloittelijoille suosituksia miten muksusta tekee alakoulu ikään mennessä Naga-luokan syömäriä, niin ne tarinat luetaan mielellään...   :D

"lapset"  16 ja 20v ovat keräneet kokemuksia chilistä omissa bileissään, eivätkä koske tekeleisiini pitkällä tikullakaan.
Kummallista :)

Alle 2.v tyttö haluaa lähtökohtaisesti maistaa kaikkea mikä on pöydässä tai näkee vanhempien laittavan ruokaan. Toistaiseksi omatekoinen chilisoosi mennyt muksun ruokaan korkki päällä ja Fatalin gourme nagoista totesin suoraan ettei saa. Sivumainintana kerrottakoon, että limen tai sitruunan nuoleminen on muksusta todella hauskaa. Nuolaisi, irvistys ja uusi nuolaisu. Sama toimi myös sinappipurkin kanssa. Eiköhän tulevanana kesänä saa maistaa chiliäkin halutessaan kunhan vähän valikoin lajikkeita.

Älkää hyvät ihmiset pilatko pienten lastenne makutottumuksia chilillä. Sitten koulussa opettaja valittaa kun lapsi ei tykkää kouluruuasta eikä syö niitä mauttomia jokaisen muun suomalaisen lapsen lemppareita. Katsotaan kierroon, kun sanoo että kyllä se kotona syö kalapuikkoja ihan mielellään, kun niitä voi dipata Cholulaan. Kouluun ei kuitenkaan saa tuoda omaa kastikepulloa mukana.

Nimimerkillä 'chiliä jo äidinmaidossa'

Lainaus käyttäjältä: svalli - toukokuu 24, 2010, 20:50:40 ip
Älkää hyvät ihmiset pilatko pienten lastenne makutottumuksia chilillä. Sitten koulussa opettaja valittaa kun lapsi ei tykkää kouluruuasta eikä syö niitä mauttomia jokaisen muun suomalaisen lapsen lemppareita. Katsotaan kierroon, kun sanoo että kyllä se kotona syö kalapuikkoja ihan mielellään, kun niitä voi dipata Cholulaan. Kouluun ei kuitenkaan saa tuoda omaa kastikepulloa mukana.

Nimimerkillä 'chiliä jo äidinmaidossa'

Kyllä minulla oli ainakin omat tabascot messissä aina, ei se muuten maistunut millekkään. Koskaan ei opettajat valittanu.

Lainaus käyttäjältä: Tinsa - toukokuu 24, 2010, 20:54:25 ip
Kyllä minulla oli ainakin omat tabascot messissä aina, ei se muuten maistunut millekkään. Koskaan ei opettajat valittanu.

Tokaluokkalaiselle kiellettiin kastikepullon tuonti kouluun, kun kaikkien pitäisi tottua syömään samaa ruokaa...

Ehkä sitten ylä-asteella voi olla vapaampaa.

Hyvä esimerkki kotikasvatuksen vaikutuksesta tuli eilen...käytiin isommalla porukalla syömässä paikallisessa Vietnamilaisessa josta saa vannoutuneen chilipäänkin mieleistä ruokaa. Mukana olleet "normiSuomalaiset" söivät irvistellen jotain yhden tai kahden tähden tulisuudella olevaa safkaa- itse otin safkani viidellä tähdellä (lista loppuu kolmeen)...mukana ollut 8-vuotias poikani maistoi omasta annoksestani ja totesi sen ilmeenkään värähtämättä olevan ihan hyvää- kuulemma samanlaista kuin kotonakin  8). Kukaan pöydässä ei enää maininnut sanallakaan ruuan tulisuudesta  ::).

Lainaus käyttäjältä: svalli - toukokuu 24, 2010, 20:50:40 ip
Älkää hyvät ihmiset pilatko pienten lastenne makutottumuksia chilillä. Sitten koulussa opettaja valittaa kun lapsi ei tykkää kouluruuasta eikä syö niitä mauttomia jokaisen muun suomalaisen lapsen lemppareita. Katsotaan kierroon, kun sanoo että kyllä se kotona syö kalapuikkoja ihan mielellään, kun niitä voi dipata Cholulaan. Kouluun ei kuitenkaan saa tuoda omaa kastikepulloa mukana.

Nimimerkillä 'chiliä jo äidinmaidossa'

Kouluruoka on paskaa. Lyhyestä virsi kaunis. Halvalla kun tehdään, saadaan halvalla tehtyä.

Maustepulloa ei saa tuoda kouluun, kun "köyhien lapset alkais urputtamaan" eli kauniimmin sanottuna, kouluruoan on oltava "tasa-arvoista". Yhtä paskaa kaikille.

Samalla logiikallahan teräviä oppilaita ei voida ohjeistaa henkilökohtaisella tasolla, mutta kaikenmaailmam ADHD-FAS-lapset saavat kyllä viedä opettajan huomion 100%. Lottovoitto syntyä Suomeen.....

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - toukokuu 24, 2010, 21:04:30 ip
Kouluruoka on paskaa. Lyhyestä virsi kaunis. Halvalla kun tehdään, saadaan halvalla tehtyä.

Maustepulloa ei saa tuoda kouluun, kun "köyhien lapset alkais urputtamaan" eli kauniimmin sanottuna, kouluruoan on oltava "tasa-arvoista". Yhtä paskaa kaikille..

Tuotatuota, auvoisen 90-luvun alussa olin ala-asteella ja siellä oma maustepurkki trendikkäässä kaalimadon vihreässä vyölaukussa mukana kun kouluruoka maistui aina styroksille. Ei ehkä se kaikkein "coolein" asia siinä iässä, mutta nopeasti oppi mm. rehtori että mulla oli mausteet mukana ja kävi pyytämässä omaan annokseensa. Eli kyllä ainakin ennen on saanut mausteita ottaa kouluun.

Olenko jotenkin outo, kun tykkäsin kovasti kouluruuasta?  ???

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - toukokuu 24, 2010, 21:04:30 ip
... Lottovoitto syntyä Suomeen.....

Ei tullut meidän pojalle tota pottia, vaan joutui tänne, kun vanhemmille tuli joku kumma kaipuu juurille...

Oman maustepurnukan mukaan ottoa tiedusteltiin vanhempainillassa, mutta opettaja ei sitä hyväksynyt. Paikallisella ala-asteella sallitaan erilaisuus kai vain niille joiden ihonväri on erilainen ja nimikään ei ole ihan perinteinen suomalainen...

Joskus kauan sitten, 25 vuotta melkein siitä taitaa olla jo... Pienessä kaupunginpahasessa jossa katto oli matalalla ja pipo kireä...
Ala-asteen lopussa koulun terävin mimmi päätti että hän on kasvissyöjä; on edelleen ja näyttää todella hyvältä edelleen. Tuota ruokailupäätöstä piti sitten fundeerata rehtoria ja koulupsykologeja myöten. Itse siinä vaan hiljaa istuin, kun omat porukat aika samoilla linjoilla. Minä ainakin kinusin ja sain kotoa kirjalliset luvat lintsata noita pakollisia rituaaleja, esim fluorihuuhtelu joka myöhemmin on todettu olleen vähemmän perusteltu rituaali.

Kierolla mielellä ja pahalla tuulella varustettu isä jo melkein odottaa sitä että saa tunkea edes #yhden# pienen raan habaneron jonkun opettajan tms kurkkuun joka puuttuu lapsen syömiseen. Neuvoloita ja muita vastaavia yybermensch asenteella varustetut hoiva-eliitin jenggi ei vaan iske, on tässä jo valituskin tehty... Siksi äänestän jotta tämä ns hyvinvointiyhteiskunta lakkauttaisi osan tästä ns hyvinvoinnista ja keskittäisi sen niille jotka oikeesti sen tarvitsevat. Jopa Steiner tuntuu yhtäkkiä järkevältä vaihtoehdolta "normikoulun" älyttömyyksien rinnalla.

Lainaus käyttäjältä: davve - toukokuu 24, 2010, 21:45:42 ip
Neuvoloita ja muita vastaavia yybermensch asenteella varustetut hoiva-eliitin jenggi ei vaan iske, on tässä jo valituskin tehty...

Ei niitä neuvolan tätejä kannata tosissaan ottaa, siellä kauhisteltiin kun kerrottiin että mukula on maistanut sinapit, homejuustot, chipotle- ja habanero salsat.

"Tehän pilaatte sen makuaistin.."

-EI, se että maistaa paljon erilaisia makuja ei pilaa kenenkään makuaistia. Kun vertailukohtana on aikuisia ihmisiä jotka syö saarioisten spagettivuokaa kehuen sen makua niin voidaan ehkä hiljaa mennä itseemme.. Onko ropaus valkopippuria tulista?

Panee vihaksi sulkeutuneet neuvolatädit jotka neuvovat miten lapsia kasvatetaan. Eikä mitenkään geneerisesti vaan "nyt sun pitää.."

..teiän äiti ei tee meiän äitin ruokaa.

Neuvolan mammat sairastavat sellaista tautia jonka ainut parannuskeino on lyijyputkea takaraivoon. Isosti.

Ei kai liene mikään sattuma, että jopa lapsettomat ihmiset tietää neuvolapalvelun takapajuiseksi, vanhaksi ja idioottimaiseksi?

Viikonloppuna poika (5v) söi pari aji cristallia puskasta, toki olivat ihmeen mietoja vihreäksikin. Mutta edelleen väitän että lasten suussa on jotain vikaa. Eilen oli pitkästä aikaa mautonta perusmössöä: spakettia ja jauhelihakastiketta. Pennut veti sitä posket lommolla, ja iltapalaksi ei kelvannut muu kuin päivällisen jämät

Alakouluajoiltani (70-luvulta) johtuu se, etten edelleenkään koske raakaan tomaattiin, punajuureen missään muodossa, veriruokiin, puuroihin ja velleihin, raakaan lanttuun, enkä juuri raakaan porkkanaankaan.
1-2 luokan opettajamme; vannoutunut vanhapiika jne pakotti syömään tuonaikaisia terveysvaikutteisia tuotteita, ja huolehti siitä että mitään ei jäänyt syömättä.

Joulunaluspäivinä oli rusinasoppaa ja riisipuuroa, jonka eräs kaveri sekoitti koiranoksennusta muistuttavaksi mössöksi. Opettaja vahti vieressä, että sekin tulisi syödyksi.
Tyyppi meni ja oksensi, osan vellin mausteeksi. Kehtasipa tuo kääkkä pakottaa senkin jälkeen vielä pari lusikallista "maistamaan"

Ylemmillä luokilla kylvin reppuuni piilottamani lantut pokkanat ja tomaatit koulumatkan varrella olevan ojan varteen.
Ehkä tuosta johtuu se, ettei minua kiinnosta mitä ja miten lapset (siis omani) ovat syöneet. Hyvin ovat kasvaneet, mutta joskus pitää tehdä kahdet eri sapuskat jotta kaikki ovat tyytyväiset ja tulevat ravituiksi.

Omat kokemukset useammasta neuvolan ihmisestä eroavat muiden kokemuksista. Edes tieto puolivuotiaan habanero-kokemuksesta ei kirvoittanut tuomitsevaa tai opettavaista käytöstä.

Olen ollut yllättynyt miten hyvin parivuotias tyttö on syönyt mausteisempaakin ruokaa. En tarkoita pelkkää tulisuutta vaan vaihtelevia mausteita ja makuja.

Mielenkiintoista. Olen itse kuulemma jo pienestä vauvasta asti huutanut ja karjunut kaikkea mahdollista ruokaa... Kaikki on kuulemani mukaan kelvannut, mutta itse muistan ensimmäisenä kokemuksenani himoinneeni paprikatäytteisiä oliiveja, joita mummoni piti mökillä jääkaapissa tuolloin.

Oma tyttöni 3,5 v. on todella nirso. Juuri mikään ei kelpaa. Joka päivä käydään tunnin tappelu syömisestä -oli ruokana sitten mitä tahansa. Lähinnä vain pinaattiletut, lihapullat ja makaroni kelpaa. Ja leipä, jonka saa syödä sohvalla lastenohjelmia katsoen. Poikkeuksena tosin fetasalaatti, josta yleensä syö kaikki -siis sipulia lukuunottamatta kaikki ;).

Tulinen ruoka ei kelpaa tytölle eikä isälleen. Juuri maistatin ensimmäistä kypsynyttä Inca Red Dropia -isäntä sai sellaisen 1 mm rinkulan ilman siemeniä ja niiskutti ja puuskutti 5 minuuttia sen jälkeen :D. Tytöltä kysyin (kun on niin kiinnostunut muutenkin äidin kasveista), että haluaako maistaa palan chiliä kun niin aina kysyy että saako maistaa. Vastasi myöntävästi -annoin sellaisen 1mm x 2mm palasen, ja pari sekuntia suuhunlaiton jälkeen sanoi että "EN TYKKÄÄ TÄSTÄ!!!" ja sylki takaisin kädelleni :D.

Että taidan meidän perheessä olla aika yksin tämän harrastuksen kanssa :).

Itellä ei vielä muksuja ole, mutta tänäänpä tapahtui;

Pidin kakkukahvittelut, joten tuossa päivällä tuli isä vaimonsa ja 11v pikkuveljeni kanssa kyläilemään. Ihastelivat chilipuskia ja pikkuveikkakin minulta kyseli kaikenlaista (tällä hetkellä vain Lemon Droppia ja Habanero Orangea). Selitin tulisuusasteita ja poitsu tuntui ymmärtävän ihan hyvin.

Kun porukat tekivät lähtöä, avokki kävi leikkelemässä isälle muutaman Lemob Drop -chilin mukaan kun iskä halusi kokeilla ruoanlaitossa mokomaa. Isä sitten meni ja antoi pikkuveikalle yhden chilin käteen ja käänsi selkänsä, ja kohta pojalla oli enää kanta jäljellä sormissa. Oli suoriltaan napsaissut kokonaisen (5cm) chilin suuhunsa ja pureskellut sekä nielaissut.

Juttelin juuri isän vaimon kanssa eteisessä, kun pikkuveli työntyi ohitseni chilinkanta kädessä ja huohottaen. Poskethan siinä pojalla olivat jo punaiset ja hikikarpalot alkoivat syntyä otsalle. Onneksi oli maitoa ja piimää jääkaapissa (isän vaimo olisi jo juottanut vettä ellemme olisi avokin kanssa ehtineet ensin), niiden avuilla pikkuveikka sitten kesti poltteen yllättävän hyvin!

Isän vaimo oli jo paniikissa, vaikka selitimme ettei kukaan ole vielä kapsaisiinin yliannostukseen kuollut ja että oireet kyllä menisivät ajan kanssa ohi, mutta että mahaa voi kyllä alkaa vääntää. Loppupelissä pikkuveljen kasvot olivat punaiset ja silmät kiilsivät, mutta naamallapa oli vaan leveä hymy. "Ei tunnu enää melki yhtään", totesi vain ja jo naureskeli asialle.

Tuli hiukan syyllinen olo, kun isän vaimo säntäili hätääntyneenä poikansa ympärillä, mutta onneksi sentään isä ymmärsi ettei tilanne ole hengenvaarallinen..

Mutta kyllä nyt pikkuveli sai propsit, oli sitten tietämättömyyttä tai uhkarohkeutta!

Oon 14wee poika ja mulle ainaki menee kaikki chiliruoat. Vanhemmat on jo täynnä sitä >:(... Mull on ollu kaksi vuotta omat  pensaat. Isooisä on syöttäny mulle jo siitä asti chilejä ku synnyin  ;).

Lainaus käyttäjältä: Sunnikka - syyskuu 12, 2010, 15:42:56 ip
Isän vaimo oli jo paniikissa, vaikka selitimme ettei kukaan ole vielä kapsaisiinin yliannostukseen kuollut ja että oireet kyllä menisivät ajan kanssa ohi, mutta että mahaa voi kyllä alkaa vääntää. Loppupelissä pikkuveljen kasvot olivat punaiset ja silmät kiilsivät, mutta naamallapa oli vaan leveä hymy. "Ei tunnu enää melki yhtään", totesi vain ja jo naureskeli asialle.

Aloin tässä tuota yliannostusta laskeskelemaan; Kun yksi miljoonasosa kapsaisiinia on 15 scovillen yksikköä ja Nagan tulisuus on miljoonan pintaan, niin Naga olisi 7% kapsaisiinia. Ja kun hiirillä todettu tappava annos puolelle väestöstä on siinä 50mg/painokilo, niin tappavan satsin saamiseen 70kg jannun tarvitsisi syödä vähän päälle 50g nagoja. Naga-MM:ien tuloksia kun katselee niin taitaa sillekin tavaralle kehittää resistenssiä.

Ja jottei ensimmäinen postini olisi ihan kokonaan aiheenvierestä, niin mainittakoon omia lapsuuskokemuksiani. Taisin olla kymmenen vanha kun isä toi illalliseksi kotiin Mexicana-pitsan. Isä ei tullut maininneeksi pitsan lajista mitään, joten ensimmäisestä haukkauksesta oli tuloksena se että sekä minä että puolitoista vuotta nuorempi pikkuveli säntäsimme pöydästä kirkuen. Kesti sitten vähän aikaa ennen kuin seuraavan kerran kokeilin kyseistä pitsalaatua. Pysyvää vahinkoa ei ilmeisesti päässyt tapahtumaan, kun tuo chilinkasvatuskierre näkyy olevan aluillaan.

Lainaus käyttäjältä: Hertzyscowicz - syyskuu 19, 2010, 19:10:59 ip
Aloin tässä tuota yliannostusta laskeskelemaan; Kun yksi miljoonasosa kapsaisiinia on 15 scovillen yksikköä ja Nagan tulisuus on miljoonan pintaan, niin Naga olisi 7% kapsaisiinia. Ja kun hiirillä todettu tappava annos puolelle väestöstä on siinä 50mg/painokilo, niin tappavan satsin saamiseen 70kg jannun tarvitsisi syödä vähän päälle 50g nagoja. Naga-MM:ien tuloksia kun katselee niin taitaa sillekin tavaralle kehittää resistenssiä.

Tosiaan, noissa LD50 kokeissa taitaa kapsaisiiniliuosta olla julmasti väkisin survottu johonkin chiliin täysin tottumattomaan rottaan yybermääriä. "oraalisesta" LD50 indeksistä puhutaan... Jokainen normiruokaa syönyt ihminen on jonkinmoisen, ainakin vähäisen toleranssin chilille kehittänyt.

Skovillet mitataan kuivatusta chilistä. Missään skovillemittausraportissa ei ole mainittu, että chilit olisivat täysin tuoreina, juuri puskasta repismien jälkeen heti punnittu. On kirjoitettu chilinäytteistä, jotka on ensiksi kuivatettu esimerkiksi auringossa, 50c uunissa tms... Joku määrä kapsaisiinia siinä haihtunee veden mukana, mutta en ole nähnyt materiaalia, että TUOREESSA nagassa olisi yli miljoona skovillea. Kuivauksen seurauksena valtaosa chilin painosta on mennyt taivaan tuuliin, koska tuore chili on suurimmaksi osaksi, vettä.

Lisäksi keskimääräinen tulisuus on eri asia kuin joku huippuarvo, joka riippuu podista, sekä siitä mistä kohaa podia näyte on otettu. Jossain tutkielmassa Intiassa marketissa myytävän naga lajikkeen keskitulisuus kuivattuna oli jotain 350k shu.

Täysin tuoreen, äärimmäisen tulisen nagapodin tulisuus voi hyvinkin olla esim. 100k shu. 50g kuivanagaa onkin sit melkoinen mälli. Vastannee vajaat puolta kiloa tuorenagaa... Onko joku punninnut, paljonko kuivattu isokokoinen naga painaa??

Edit: Kuivachilistä skovillemittaus tuntuu järkevämmän oloiselta, koska tuoreen chilin paino putoaa jatkuvasti, ihan puskassakin, hedelmässä olevan veden pikkuhiljaa haihtuessa pois... Olisi hiton epämääräinen tapa määritellä chilin tulisuus... Esimerkiksi Uuden Meksikon yliopistossa lienee mittausmenetelmä tehty kaikin puolin samanlaiseksi, esimerkiksi kasvatusolosuhteet, kuivausmenetelmä ym ym "standardisoitu", jolloin jotenkin saadaan vertailukelpoinen tulos... Mutta se shu lukema on heidän shu lukema, eikä sillä liene muuta kuin korrelaatiota siihen, paljonko täysin tuore chilihedelmä todellisuudessa sisältää kapsaisiinia.

Meitin likka 10kk nappas yhden lemon dropin mun huomaamatta kun niitä kuivattelin ja alko imuttelee. Hetken irvisteltyään jatko matkaansa ihan muina miehinä, ihan kuin ei ois tuntunu missään. Itse "pakotin" eukon syömään chilejä raskausaikana jotta pääsee mukula heti makuun..

Meidän muksut ovat aika herkkiä, mutta niin on vaimokin... Ja minultakin on vähän taito hävinnyt kun ei kukaan muu perheessä oikein diggaa tulisuutta... Mutta kyllä minä laitan chiliä sopivasti (eli todella vähän) meidän ruokaan kun ei kukaan valvo. :-)

Mutta paksitanialaisessa ravintolassa tarjoilija kertoi että heidän lapset syövät ihän samoja ruokia kuin vanhemmat. Kai se kikka on että aloittaa varovasti...

Epäilen, että kikka on se, että maissa, joissa chiliä käytetään yleisesti, lapset tottuvat tulisuuteen jo sikiönä ja äidin maidon mukana. Onhan sitä väitetty, että monet lapset tykkää pienenä syödä sitä mihin äidillä on ollut himo raskausaikana.

Ja paskat.. Poikani söi tänäänkin iltapalaks kaks lämmintä voikkaria RUOKALUSIKALLISELLA löylyä. Jälkkäriks tosin raapas 1/2l maitoa ja mukillisen kreikkalaista jugurttia. Eikä kuulemma tunnu missään!

Saiskohan Naga2011 ihan oikeen lastensarjan? Poika täytti tänään nimittäin 12v. ;D

Lainaus käyttäjältä: svalli - lokakuu 22, 2010, 21:10:37 ip
Epäilen, että kikka on se, että maissa, joissa chiliä käytetään yleisesti, lapset tottuvat tulisuuteen jo sikiönä ja äidin maidon mukana. Onhan sitä väitetty, että monet lapset tykkää pienenä syödä sitä mihin äidillä on ollut himo raskausaikana.

Oon joskus kuullut huhua, että esim. Meksikossa jossa ruoka yleisesti ottaen on melko tulista, niin lapsille aletaan pikkuhiljaa sekoittaa esim. aamupuuron sekaan chiliä, että tottuvat. Itse aion kyllä soveltaa samaa tekniikkaa, jos joskus jälkikasvua tulee. En tosissaan ala mitään mautonta lihaperunasosetta erikseen vääntämään, saavat syödä samaa mitä muutkin.

Lainaus käyttäjältä: TunturiTiger - lokakuu 22, 2010, 22:50:36 ip
Saiskohan Naga2011 ihan oikeen lastensarjan? Poika täytti tänään nimittäin 12v. ;D

Hyvä idea...oma 9-vuotiaani osallistuisi takuulla siihen  ;D. Saako tätä Isi syödä lusikalla paljaaltaan...mitä tää muuten on? *Tottakai saa, ihan tavallista Chipotlekastiketta.*

Kun hiekkalaatikolla kysyy 2.5 vuotiaalta "mitä sä laitat? onko se soppaa?" ... "sipotle ja hapanelo" lapsi ilmoittaa ja ripottelee hiekkakakkujensa päälle.

Siinä vaiheessa "chilinisti" isältä suu venyy normaalia leveämpään hymyyn.

Muksu on kesän aikaan ominut pienen Champion puskan, jonka hän ilmoitti että se on "lasten sipotlea" ja syö sitä aina suuren osan koko podin kerralla.

Mulla on 2v. tyttö ja haluaa maistaa chiliä aina kun puskan ohi menee. Yleensä olen kieltäny ja kertonu että ne polttaa.
Mutta kesällä, kun silmä vältti niin olihan se repimässä chilejä puskasta ja suoraan suuhun vaan. EI ole irvistelly.
Emmännän normi ketsuppi ei kelpaa kun isin soossissa on enemmän makua. Herkkuruokaa on myös sienet.
Yleensäkin teen meillä ruoat, emäntä saattaa valittaa poltetta, muksu ei. Kun emäntä tekee ruokaa se ei muille ilman lisä mausteita uppoa.
Ensi kesänä en kiellä enää syömästä isin chilejä.

Puolivuotiaan poikani ensimmäinen oikea ruoka oli savusaunassa savustettu lammas, tokana tuli heppa, eilen meni savuahven ja tänään Pimenta barrorro do robierolla, v-sipulilla ja pippurilla maustettu jauheliha. Hyvin kelpas, mutta kyllä jälkkäri mansikka tais silti vielä voiton viedä. Nagaketsuppia on kyllä tullu pienenpieniä määriä lisäiltyä jo aiempiinkin "sössöihin", että oppii poika heti talon tavoille, kun ei tolla neuvolantädilläkään ollut muuta sanottavaa kun, että ei suolaa.

Meillä syödään melko monipuolista ruokaa, mutta tulisuuteen ei lapset ole tottuneet. Chiliä on alettu käyttää vasta viimeisen parin vuoden aikana, siihen asti ei hirveästi tulista ruokaa ole tehty. Eipä sillä, ei nuo mun 7- ja 8-vuotiaat syö sieniäkään, vaikka niitä on sentään ihan pienestä pitäen tuputettu. Viimeksi eilen paistelin Hiillos Hot Chili- makkaroita, kun niitä oli ukko vahingossa normi-Hiilloksen sijaan napannut kaupassa käteensä. Kertonee jotain se, että ukko maisteli ja kertoi havaitsevansa pientä poltetta. Kumpikaan mukula ei saanut palaakaan syötyä, kun poltti kuulemma liikaa.  ::) Enpä olisi itse ilman paprikan palasia edes erottanut, että se on jotain muuta kuin perusmakkaraa. Savuhovin makkaroita en muille edes yrittänyt tarjota, kun sain Raivot paistettua. Tulisinta mitä nuo penskat sietää on thai sweet chili -kastike ja sitäkin tippoja kerrallaan. Kunnon kastiketta tuntuu olevan turha ostaa, kun yksin saisin syödä. Katsotaan auttaako, jos omista puskista tulee satoa ja näkevät kastikkeen ja chilisäilykkeiden tekoa.