[quote author=papali link=topic=12789.msg322123#msg322123 date=1450081892

Olen kokeillut myös  Poppamiehen Petri Nygård  örkeen hot -kastiketta. Se on mielestäni polttavampi kuin Ahjo. Polte on harvinaisen sietämätön, eikä maku hedelmäinen. Huonoon kokemukseen voi vaikuttaa se, ettei pullossa ole tippa-annostelijaa, joten sitä lurahtaa kebabin väliin enemmän kuin on tarkoitus laittaa.  Saattaisin kokeilla tätä vielä toisen pullollisen, jos Ahjoa ei ole saatavilla.
[/quote]

Kannattaa laittaa tuohon Törkeen Hot -soosiin tippa-annostelija. Passaa blairsin tai poppamiehen pulloista yli jäävät suoraan. Se tuossa on juuri hyvä puoli, ettei ominaismaku tule liikaa esille ja tulisuus on sen verran mieto ettei yliannostelua pääse syntymään.

Nostellaanpas wanha ketju.

Loppui kaapista miedommin tuliset soosit (järjestyksessä Sciracha->Satans Revenge->Ultra Death), niin on tätä tullut pari viikkoa käytettyä. Päätin nimittäin, että puteliviidakko kaipaa harvennusta ja en osta uusia ennen kuin on vanhat syöty pois.

Uskomatonta kyllä, niin tämä alkaa maistua jo ihan hyvältä ja soosin makua kaipaa ruokaan kunhan tuohon on tottunut (kaikkeenhan tottuu, paitsi jääpuikkoon...). Maussa on aavistus hedelmäisyyttä ja hieman jotain BBQ-tyyppistä. Huulia polttelee kun äsken purilaisen väliin lorottelin. Leipä on myös alkanut maistua siten, että ensin rasvat pohjille ja tätä kerros päälle, jonka jälkee leikkeleet, juustot sun muut.

Tuo Ultrakin muuten joka loppui ennen tätä alkoi olla muutaman viikon käytön jälkeen jo aikaslailla "kuten tabasco ennen muinoin", eli hoonaa hoonaa...

Lainaus käyttäjältä: Nosiseptori - maaliskuu 09, 2012, 23:13:02 ip
Tuli ja leimaus on sekä makunsa että tulisuutensa puolesta paljon parempaa. Myös Påppamiehen Jalapeno-kastike on hyvää,  ainakin parempaa kuin Blairin tai Hot headzin.

Hot headzin satan's sweat on oikeasti jo sopivan tulista ja hyvänmakuista kastiketta. Ei mitään överipoltteita, mutta huomaa kuitenkin syöneensä. Samanlaista suurinpiirtein kuin Chilikaupan löyly.

Joo, tuota poppamiehen jalapenoa on tullut noin puoli pulloa nautittua, ihan hyvän makuista ja passaa esim. pizzan päälle hyvin. Satan's sweat odottelee sopivaa hetkeä korkkaamiseen.

Poppamiehen ahjo olisi sopivan vahvuista (sopivan riittoisaa), mutta makuun en ole täysin tyytyväinen. Tuo tuli ja leimaus voisikin olla hyvä kompromisi, pitääpä seuraavalla kauppareisulla napata puteli mukan...

Loppuun syödyt pullot näin 3 viikon "chilisoosiharrastamisen" jälkeen:
-Poppamiehen Habanero -kastike: ei tarvitse ostaa uudestaan, koska on liian mietoa itselle. Pelkkä maku ei puolla käyttöä poltteen täysin puuttuessa.
-Poppamiehen Naga Jolokia -kastike: sama kuin yllä, pullo hupenee liian nopeasti, eikä pelkällä maulla voi perustella uuden pullon ostoa. Kohtuu hyvin voisi sopia hieman miedomman soosin ystäville, saa tällä jotain lämpöäkin kuitenkin ruokaan. Ei mun kastike.
-Blair's Pure Death -kastike: jotka tätä on syöneet tietää jo mitä aion mainita :-). Mietoa mietoa, poijjaat...

Saas nähdä mitkä 100k - 400k sooseista löytää vakiopaikan jääkaapista... Noin kuukauden päästä voisin naputella tuntoja kunhan hieman laaja-alaisemmin olen testaillut.

Tänään ostin pussin Death Rain Habanero -sipsejä.

Maku ehkä hivenen liian savuinen omaan makuun, mutta ihan ok, grillimaustetyyppinen. Poltetta ei ole kuin vähän lämmöksi, ei ainakaan estä vetämästä koko satsia yhdeltä istumalta.

Se mikä esti puolen pussin (pussissa 142g) jälkeen jatkamasta oli vilkaisu ravintoarvotaulukkoon: pussillisessa on 750kcal energiaa! Huhhuh, saman verran kuin isohkossa grillihampurilaisessa.

Jospa jättisi vain viikonloppuevääksi ;-).

Tämän hetken suosikki on Poppamiehen Ahjo.

Positiivisina puolina riittävä tulisuus (toistaiseksi ainakin) ja ihan hyvä maku. Menee Tabascon korvaajana kun toleranssi chilin maistelun myötä kasvaa.

Kiusaus tuli laittaa Blair'sin Ultra tähän, mutta vaikka tuo onkin tulisuutensa takia riittoisaa, ei oikein rehellisesti voi kuintenkaan puhua pöytämausteesta (vaikka tuota juuri suoraan pullosta kanawokkiin lisäsinkin).

Edellisen viestin jälkeen seuraavia tullut maisteltua:

Blair's Pure Death:
-tämä ei ole kovin tulista, mutta maistuu ihan hyvälle. Kunniamainintana tuoksu on todella hyvä.
Poppamiehen Ahjo:
-tulisuus on jo kohdallaan, paljaaltaan leivän tai voileipäkeksin päällä saa nenän valumaan. Jotenkin samantyyppinen tuoksu ja maku kuin Blairsin Ultrassa. Kuitenkin Ultraa käyttökelpoisempi pöytämausteena, tällä ei saa yhtä helposti syömäkelvotonta kamaa aikaiseksi.

Pari muuta oottelee vielä korkkaamattomina...

Seuraavia löytyy:

Poppamiehen jalapeno
Poppamiehen habanero
Poppamiehen naga jolokia
Blair's ultra death
Pirkka vihreä jalapenoviipale

Tämän hetken suosikki on tuorein tuttavuus: blairsin ultra. Maanantaina ostin ensimmäisen pullon eikä ole mennyt vasta kuin pullon kaulan tyveen asti, eli tuota riittää hieman vähempikin. Pari kertaa tullut ultralla maustettua ruoka lautasella; tänään kanawokkiin ja iltapalaleipiin tuli laitettua.

En täysin allekirjoita ultran väitettyä keinotekoista saatika tunkkaista makua, yllätyin jopa kuinka "luonnollinen" chilin maku tuossa on ja vaimokin tykkäsi tuoksusta enemmän kuin noissa poppamiehen kastikkeissa - vaimo ei suostu maistamaan noista kuin tuota poppamiehen jalapenoa. Eli nettiä lukemalla saa vain turhia ennakkoluuloja - varsinkin makuasioissa :-).

Kiitoksia, hyvin näitä tosiaan luetaan  .

Yhden chilin olen kasvattanut (tappanut). Cayenne pippuri (liekö oikein kirjoitettu?) oli kyseessä ja vaimo meinasi hermostua kun tuota "paprikana" tarjoilin. Ekan sadon jälkeen en saanut tuota enää pysymään hengissä, talven aikana kuukahti...

Useaan otteeseen olen tukusta ostanut 2.8kg jalapenosiivutörppöjä, joka menee noin parissa viikossa (2kpl kerralla, joten kuukauden tarpeiksi). Kulutus riistäytyy noilla käsistä, kun kaapissa on ylitrjontaa... Parempi sikäli ostaa noita pienempiä purkkeja marketista...

Eilen sitten kokeilin Ultra Deathin soveltuvuutta pöytämausteeksi. Puoli teelusikallista lautaselliseen lihakastiketta meinasi hieman hikottaa. Vastaava määrä leivän päällä poltteli 5 min vielä jälkeenpäin. Pakko oli vertailun vuoksi kokeilla tuota leipää, että voi "normimäärällä" testata tulisuutta versus miedommat soosit...

Tervehdys,

lukeneeko näitä monikaan, mutta laitetaan tänne niin ei tartte muissa ketjuissa nostalgioida:

Aloittelin mausteiseen ruokaan tutustumisen yläasteella, jolloin kotipizzan listoille tuli pepperoni-pizza. Muistan kuinka myyjä hieman varoitteli pepperonimakkaran mausteisuuden olevat tottumattomalle joskus liikaa. Olihan siinä semmoinen mukava kihelmöinti ;-).

Jossain vaiheessa listoille tuli sitten "Mexicano", jossa oli tuon mausteisen makkaran lisäksi jalapenoa. Monelle suomalaiselle tuo lienee se "eka chili", jota on tullut maisteltua. Ah, miten mukavasti tuo uusi tuttavuus polttelikaan vielä jälkeenpäinkin...

Tuosta sitten kymmenen vuotta eteenpäin (90-luvun loppupuolta) opiskelujen fuxi-vuonna tuli aloitettua tabascon syönti. Muistan noilla kotipizza reissuillani jo ihmetelleeni, kuinka joku saattoi tuota litkua laittaa jopa puoli pullollista pizzan päälle .

No, köyhänä opiskelijana tuli ilahdutettua yliopiston kanttiinien ja lähipizzerioitten pitäjiä tyhjentyvillä tabascopulloilla. Kun ei itse oikein raskinut noita vähillä rahoilla ostettua, niin sitä muka laskeskeli "kuinka paljon säästää", kun käy syömässä ja syö samalla pullollisen tabascoa... go figure...

No, sitten kun toleranssi tabascoa kohtaan karttui, tuli kavereita hämmästytettyä kuinka paljon tuota voikaan tunkea esim. hampurilaiseen (eihän se tulisuus siitä enää tietyn rajan jälkeen kasvakaan). Eivät ottaneet uskoakseen, että se oikeasti tulisuuden lisäksi maistuu jollekin... jopa makealle.

No, sitten tuosta taas lähes 15 vuotta eteenpäin viime Citymarket reisulla tuli ostettua Poppamiehen Chili-Trio paketti. Voi kuinka se tulisuus olikaan taas hyvää pitkästä aikaa. Tässä välissä mitä on tullut lähinnä syötyä jalapeno-viipaleita pizzan leivän yms. päällä oli Jaga Nolokia -kastike hieman tiukempaa... mutta sitten tuli kolmasosapullollisen jälkeen taas yllättäen täysi toleranssi tuollekin. Liekö jotenkin "lihasmuistissa" :-).

Nyt huomenna on jo suunniteltu retki takaisin tuonne Cittarin hyllyille. Silmissä siintää jo Blairsin Ultra Death ja haaste: tippuuko vanha chilin ystävä vai ei? HEhheh!