Chili ja tomaatti.. ero suhtautumisessa varkaisiin?

[Filago]

Chilivaari toi esille asian jota itsekin olen joskus pohtinut, ja koska siihen olisi kiva saada selvyyttää kokeneemmilta, tuon sen tänne kysymys palstalle.

Tomaatteja kasvatettaessa suuri osaa aikaa menee varkaiden, näitten rasittavien sivuversojen nyppimiseen. Ideana ainakin mummollani, äiteelläni ym. muilla vanhoilla viisailla, että tomaatin ei anneta haaroa lehtien tyvistä, ja jopa päähaara katkaistaan kun "riittävä määrä" terttuja on saatu raakileiksi. Eli kasvattaja päättää, mikä on sopiva määrä hedelmiä kasville yrittää saada isoksi ja ehkä kypsäksikin ennen syksyä.

Kun taas chileillä tuntuu tavoitteena suorastaan olevan tuuhea monioksainen puska, jossa haaromiseen nimenomaan pyritään, tuloksena satoja kukkia, kymmeniä tai jopa satoja marjoja. Näin olen ainakin ollut käsittävinäni.

Onko chili siis jotenkin erilainen sen suhteen, eikö sitä rasita moneen suuntaan tapahtuva hedelmöiminen? Vai perustuuko tämä siihen, että chilit ovat monivuotisia ja joutavat kasvattamaan ne sivuversotkin ajan kanssa vahvoiksi, samoin "ylirunsas" hitaasti kypsyvä sato voidaan kypsytellä sisällä lampun alla?

Pohtii Filago tänä aamuna, ja muistelee että äitee kyllä oli lavassa kasvavien paprikoiden suhteen aivan yhtä tarkkana sivuversojen vaanimisessa kuin tomaattienkin kanssa, eikä raakileitakaan annettu tulla kuin yhden käden sormien verran per kasvi korkeintaan... maalaismaista tehottomuutta?

[snu]

Ainakin jotkut chilinkasvattaja-ammattilaiset rajoittavat kasvuversot noin viiteen/kasvi. Tämä ei kyllä ole ikkunalaudalla mitenkään kovin kaunista tuuheaan puskaan verrattuna.

Jos noita Fataliin ja muiden ryteikköjä katselee, niin kyllä sitä satoa näyttää hyvin tulevan useammallakin versolla.

[Filago]

Kiitoksia chilipark.. näin vähän arvelinkin.

Senverran olen antanut tähän asti äitini oppien purra, että kasvit ovat saaneet vapaasti haaroa ensimmäisen kahtiajakautumisen yläpuolelta ekana vuotenaan, mutta sen alapuolelta olen typistellyt yrityksiä haaroa lehtihangoista, koska olen havainnut, että niihin ei kuitenkaan kerry kunnollista kasvua jos latva on vauhdissa.

Toisena vuonna, leikkaamisen jälkeen, kun ylin latva ei enää rajoita alempien osien kasvua, on noista alemmistakin haaroista tullut ihan kelpo sato-oksia.

Mutta kun tähän asti chilini ovat olleet perusannuumeja, niin täytyy nyt harkita tilannetta uudestaan näitten baccatumien ja chinensejen ( ai niin ja rocotokin siellä joukossa mukana) kanssa, ehkä annan heidän kasvaa juuri kuten haluavat, ja alan masteroimaan kasvutapaa vasta kun tiedän mitä tapahtuu jos mitään ei tee..

Filago, joka on lukenut chiliparkin kiinnostavaa päiväkirjaa myös, ja kiittää hyvistä hetkistä

[svalli]

Tuo tomaattien varkaiden nyppiminen on aihe, joka aiheuttaa kiivasta väittelyä tomaattien kasvattajien keskuudessa. Aiemmin nypin kaikki varkaat anopin ohjeitten mukaan, mutta kun tomaattipuskien määrä kasvimaalla kasvoi miltei sataan, en enää ehtinyt sitä tehdä ja silti tomaatit tuottivat hyvin. Viimevuosina en ole enää poistanut varkaita enkä lehtiä ja silti on tomaatteja ollut yllin kyllin. Suurin osa kasvattamistani tomaateista on indeterminaatteja eli ns. runkotomaatteja, jotka jatkavat kasvuaan niin kauan kuin säät sallivat. Determinaatit eli pensastomaatit yleensä kuihtuvat pois itsekseen kun ovat tuottaneet jonkin verran satoa, joten täällä missä on pidempi kasvukausi, ne eivät ole oikein mieluisia.

Silloin kun vielä nypin varkaat tomaatin varret ehtivät kasvaa kesässä nelimetrisiksi ja niiten sitominen oli hankalaa. Nyt minulla kasvaa parimetriä korkeita leveitä puskia "tomaattihäkkeihin" tuettuina. Tomaatin hedelmät eivät tarvitse kypsyäkseen suoraa auringonvaloa ja varsinkin etelässä aurinkoisilla alueilla hedelmät palavat, jos lehdet eivät ole niitä varjostamassa. Useiden tomaatinkasvattajien mielestä lannoitus, kasvatusalusta ja lämpötila ovat suurimmat tomaatin makuun vaikuttavat tekijät, joten en usko, että suorassa auringonvalossa ollut tomaatti olisi maukkaampi kuin saman kasvin lehtien alla kypsynyt hedelmä.

Varkaiden nyppiminen ja kasvien typistäminen saattaa kuitenkin olla tarpeen erilaisissa olosuhteissa kasvatettaessa. Koesteassa kasvihuoneessa tiheät puskat saattavat saada helpommin tauteja kuin aurinkoisella avomaalla, joten lehtimassan vähentäminen voi silloin olla tarpeen.

Pian taas kasvattelen tomaattini pohjoisen auringon alla, joten täytyy kai sitten suorittaa vertaileva testi ja kasvattaa saman lajikkeen kasveja pari varkaat poistaen ja pari vapaasti kasvaen.

Niin ja minähän en edes poista nuppuja cilipuskista, joten mutuahan tämä kaikki vaan on ja kukin kasvattakoot vapaasti ihan omalla tyylillään.

[Chilivaari]

Lehdet kai sitä aurinkoa tarvitsevatkin, ei niinkään hedelmät. Lehtien yhteyttämisellä se hedelmä kasvaa. Minulla nyt jokin meni pahasti pieleen ja kun NaokiSomalla oli samantapaisia oireita chilien kanssa, otin tuon asian esille.

Miten oli Naoki, olivatko chilit samanlaisessa mullassa ikkunalla kuin ulkona? Turve/multa ja lannoitus sekä kastelu varmaan vaikuttavat makuun myös.

Eilen satuin sivuille, missä maailman tulisimman etsintää ja mittausta esiteltiin:
http://www.fiery-foods.com/dave/sagajolokia.asp
Siitäkin selvisi, että erilaisessa kasvuympäristössä erot SAMAN kasvin tulisuudessa voivat olla moninkertaisia. Nuo Jolokiat ja Naga Morichit todettiin kaikki samaksi lajiksi. Eroja syntyy vain kasvupaikasta ja mittaustavasta.  :lol:

[NaokiSoma]

Lehdet kai sitä aurinkoa tarvitsevatkin, ei niinkään hedelmät. Lehtien yhteyttämisellä se hedelmä kasvaa. Minulla nyt jokin meni pahasti pieleen ja kun NaokiSomalla oli samantapaisia oireita chilien kanssa, otin tuon asian esille.

Miten oli Naoki, olivatko chilit samanlaisessa mullassa ikkunalla kuin ulkona? Turve/multa ja lannoitus sekä kastelu varmaan vaikuttavat makuun myös.

Omissa kasvatuksissani käytin tänä vuonna kaikissa samanlaista kasvualustaa, jossa oli seuraavaa: Kekkilän Puutarhanmultaa 60-70%, Komposti- ja huussikuiviketta (eli siis kuorisilppua) 10-20% ja kevytsoraa 10-20%. Toissakesänä nämä totesin hyväksi, joten en nähnyt mitään syytä muuttaa.

Ainoat erot, joita noilla sisällä ja ulkona kasvattamillani oli, koskivat (auringon)valon määrää ja tietysti ulkona kasvaneilla veden kulutus oli reippaampaa. Itseasiassa ulkona kasvaneiden märkä/kuiva-sykli kasvualstassa oli sen verran nopeampaa, että sekin saattoi vaikuttaa.

Valon veikkaan olleen kuitenkin suurin syyllinen sisällä ikkunalla kasvaneiden maun huonommuuteen, silä sisällä lampun alla kasvaneet olivat todella maukkaita.

[Chilivaari]

Vahvasti näyttää siltä, että valon määrällä on merkittävä vaikutus makuun. Tarkennetaan nyt vielä: Olivatko sinulla kasvatusastiat saman kokoisia? Ikkunalla usein kidutetaan kasveja pienemmissä ruukuissa.

[NaokiSoma]

Vahvasti näyttää siltä, että valon määrällä on merkittävä vaikutus makuun. Tarkennetaan nyt vielä: Olivatko sinulla kasvatusastiat saman kokoisia? Ikkunalla usein kidutetaan kasveja pienemmissä ruukuissa.

Astiat muuten olivat erikokoiset: sisällä litran vetoinen ja ulkona 3 litrainen. Tosin tuossa ulkona olleessa olikin sitten 2 kasvia samassa. Siis periaatteessa 1½ litraa/kasvi. Annuumeilla juuret ovat kuitenkin sen verran pienehköt verrattoina muihin lajeihin, ettei noiden astioiden olisi pitänyt rajoittaa juurikaan kasvua. No, enpä kyllä mene vannomaan...

Noissa maut menivät juuri päinvastoin, eli pienemmässä ruukussa kasvanut (eli enemmän "kiusattu") yksilö maistui tulettomalta, kun taas yleensä kiusatut tuottavat tulisempia hedelmiä (en kuitenkaan ole kokeillut ruuvien porausta varren läpi kuten jotkut muut...).

Edelleen olen vakaasti valon kannalla noiden yksilöiden makuvaihteluihin. Tosin sisällä ei tullut luonnollisia päivä/yö lämpötilamuutoksia, joten kaipa silläkin saattoi olla vaikutusta. Ken tietää... :roll:

[svalli]

Tossa tomaattien varkaiden poistamiseen liittyvässä kirjoituksessani unohdin mainita lainauksen Dr Carolyn Malelta, jonka mukaan mitä enemmän kasvissa on yhteyttäviä lehtiä, sitä enemmän se tuottaa siis sokeriakin, jolloin kasvin hedelmätkin ovat parempia. Yhteyttämiseen taas tarvitaan auringonvaloa, eli tästä voisi päätellä, että vihreässä puskassa ja kunnon valossa syntyy paremman makuisia chilejäkin.

[AirMan]

Vahvasti näyttää siltä, että valon määrällä on merkittävä vaikutus makuun.

Näin ainakin minulla. Sisällä ikkunalaudalla oleva cheyennepuska tuotti kesällä aurinkoisimpaan aikaan makeita ja lähes tulettomia marjoja, mutta nyt syksyn hämärässä, loisteputken loisteessa kasvaneita ja kypsyneitä marjoja ei voi syödä kaatamatta reilusti maitoa perään. Makeuttakin on vähemmän kuin kesällä.