Kebun takaikkuna

[kebu]

Päivää.

Uusi chilihyypiö ilmoittautuu palvelukseen.

Harrastukseni lähti siitä, kun n. puoli vuotta sitten sain tuttujen kautta chilipalkoja heidän puskastaan, kun olivat niin tulisia ettei pystynyt syömään/käyttämään mausteena. Testasin itse, ja melko tujuilta tuntuivatkin, kun aiemmin vahvin, mitä olin maistanut oli etikkasäilötty jalapeno. Kaikkia palkoja ei tullut käytettyä, ja siinä keittiön pöydällä ne sitten kuivuivatkin itsestään. Sitten jossain vaiheessa heräsi ajatus, että itäisivätköhän nuo, jos löisi ne multaan. Löin, ja itiväthän ne. Jopa kasvoivat, kukkivat ja tekivät palkoja, vaikka rääkkäsin niitä (kolmea kasvia) kaikilla mahdollisilla tavoilla, pidin kukkamullassa pienessä ruukussa ja ylikastelin.

Siinä nuo kituivat yhden talven, harvat pienet keltaiset tippuen. Sitten tänä kesänä eksyin jossain vaiheessa tälle foorumille, lueskelin vähän perusasioita, koin "ai jaa noinko"-elämyksen, vaihdoin kasvit isompaan ruukkuun, hiekkaan ja kastelin vain 2 kertaa viikossa ja voila! Jopa alkoi uutta, vihreää, massiivista lehteä pukkaamaan. Nuo alkuperäiset chilini (lienevät jotain geneerisiä annuumeja) ovat hauskan näköisiä, mallia "palmu", eli pitkä lehdetön varsi (rääkätty osa) ja päällä tuuhea latvus.

No, tämän innoittamana hankin sitten Chilimaailmasta kasan siemeniä, yritin valkata lajikkeita jotka mahtuisivat tuohon etelään antavalle isolle ikkunalle. Asun Helsingissä, joten luonnonvaloa pitäisi riittää melko pitkälle syksyyn.

Tässä muutamia linjauksia, millä lähdin chili-ikkunaani rakentamaan:

1) Esteettisyys ennen sadon maksimointia.
Koska ikkuna on olohuoneessa, en halua suuria letku-valo-ruukku -virityksiä sinne pulisemaan. Jonkinlaisen loisteputki-ajastin-systeemin rakennan todennäköisesti talveksi, mutta senkin saan ikkunaverhoboordin taakse piiloon. Yleisesti yritän pitää kokonaisuuden harmoonisena ja silmää miellyttävänä, ennemmin kuin yritän tunkea koko ikkunan täyteen mahdollisimman montaa lajiketta. Less is more.
2) Monivuotisuus
Haluan pitää muutaman pysyvän kasvin monta vuotta, ennemmin kuin repiä niistä kaiken irti yhtenä syksynä. Tämä tarkoittaa kai sitä, että nuppuja joutuu nyppimään pois jatkuvasti, ja rajoittamaan lannoitusta ym.  Mieluimmin sellaisella "puolivaloilla koko vuoden" kuin "maksimikasvua kasvukaudella". Koska olen melko laiska, en usko että jaksaisin joka kevät kylvää ja idättää uudet kasvit.
3) Survivor -mentaliteetti
Jos ne chilit kuolevat syksyllä, niin sitten kuolevat. En jaksa lähteä optimoimaan kasvuolosuhteita kaikille lajikkeille, vaan ne selviävät jotka selviävät. Aika näyttää. Ensimmäiset Dutch chilini ovat jo osoittaneet selviytyvänsä melkoisesta väärinhoitorääkistä, joten ne ovat paikkansa ikkunalla ansainneet. Lusikan nurkkaan heittäneille lajikkeille voi sitten ajan myötä etsiä korvaajia. Heikkoja kasveja en varmaan viitsi hirveästi alkaa tukemaan ja liian pitkiksi kasvajat saavat saksista armotta. Saattaa olla, että suurimmasta osasta kasveja tulee bonsai-tyylisiä minipuskia.

Näin. Kovat on puheet. Tällä hetkellä taimiasteella ovat:

- Chilly Chili (C. Annuum)
- Apache (C. Annuum)
- Golden Habanero (C. Chinense)
- PI-152452 (C. Chinense, annoin tälle mielessäni lempinimen "Bomber" koska numerosarjassa esiinty kaksi kertaa 52)
- Lemon Drop (C. Baccatum)

Kuvia seuraa ehkä joskus.

[snu]

...mallia "palmu", eli pitkä lehdetön varsi (rääkätty osa) ja päällä tuuhea latvus.

Hauska yhteensattuma: Juuri noin puoli tuntia sitten avovaimoni sanoi yhden chilini muistuttavan mäntyä, pitkä varsi ja vain huipulla lehtiä... Ilmeisesti meillä on ollut aika lailla samanlaiset kasvatusmetodit.

[kebu]

Ilmeisesti meillä on ollut aika lailla samanlaiset kasvatusmetodit.

Joo, "se mikä ei tapa, vahvistaa".