Soitinrakentelu

[-V-]

Jospa nyt tuon sahan kanssa onnistuisi, oon pikkasen teknonörtti sen suhteen että jos johonkin työvaiheeseen on työkalu, haluan sellasen (olettaen ettei maksa mahottomia)...

Mulla taas on usein mennyt niinpäin, että resurssien puutteessa (sekä töissä että kotona) on mennyt käsihommiksi. Oppiipahan tuntuman siihen puuhun ja sen, ettei mikään ole mahdotonta, aikaa saattaa kyllä mennä.

miksi jotain EI kannata tehdä jollain tavalla, mm. miksi kaula kiinnitetään vasta viimesenä. Teettää aika paljon turhaa...

Ne viilutkin olisi varmaan kannattanut läntätä siihen kanteen ennen, kuin kannen liimaa kitaraan Mutjoo, noinhan se oppiminen usein menee, että opitaan, mitä ei kannata tehdä ja sitten lopuksi jää jäljelle ne oikeat tavat tehdä asiat. Optimitilanteessa myös sormet.

[masaiman]

Arvaakko? Ekkö arvaa, no minä kerron...

Olen nähtäväsi onnistunut varsin hyvin viilun liiman valinnassa, ei hievahdakaan, ei silitysraudalla eikä kuumailmapuhaltimella vaikka grillaa niin että viilu jo ottaa väriä. Ihan aavistuksen tahmaantuu mutta ei niin paljon että siitä olisi irroituksessa mitään hyötyä. Oli siis pakko panna nauhakone laulamaan ja ihan raakasti 120 vyöllä raastaa vanhat viilut irti. Hemmetin epätasaiseksihan se jäi, tasotäryllä tasoittelin ja vetäsin kitit pahimpiin monttuihin. Ei siitä hyvä tule mutta jos nyt sais ees valmiiks tuon niin pääsis alottamaan seuraavaa...

[-V-]

Arvaakko? Ekkö arvaa, no minä kerron...

Arvasin osan. Kun huomasin tähän ketjuun ilmestyneen viestin, tajusin, että unohdin varoittaa kuumailmapuhaltimesta, jolla riskeeraa kannen ja sivujen väliset saumat. Mutta onneksi...

Olen nähtäväsi onnistunut varsin hyvin viilun liiman valinnassa, ei hievahdakaan, ei silitysraudalla eikä kuumailmapuhaltimella vaikka grillaa niin että viilu jo ottaa väriä. Ihan aavistuksen tahmaantuu mutta ei niin paljon että siitä olisi irroituksessa mitään hyötyä.

No jopas... Mitäs liimaa siellä olikaan välissä? Edellämainittujen fenoli- ja ureahartsiliimojen lisäksi polyuretaani ole moksiskaan lämmöstä, mutta sillä ei ole juurikaan sijaa soitinrakennuksessa, ellei kasaa itse monikerroksista reunalistaa, jota pitää lämmön avulla taivutella.

No, sen Titebondin pitäisi käyttäytyä ennustettavasti. Jos nyt käyttämäsi liima sattuu tuota polyuretaania olemaan, niin saa varautua siihen, että jatkossa voi tulla kiirus liimaushommissa.

EDIT: Jossain aiemmassa kuvassa vilahti "Timpuri D3", PVAc-liimaa tuon pitäisi olla, mutten osaa sanoa vaikuttaako kosteudenkesto jotenkin lämmönkesto-ominaisuuksiin. Siinä uskossa olen ollut, että pääasiassa olisi joustavampaa, ettei puun kosteuseläminen aiheuta niin paljoa ongelmia. Tuosta ominaisuudesta ei kyllä soitinrakennuksessa ole hyötyä, pikemminkin päinvastoin.

[masaiman]

Joo, tuon reunasaumahomman tajusin itsekin, siksipä lopetinkin melko nopsaan sillä kaikki rakennesaumat on liimattu titebondilla, se vaan alkoi pikkupullo käymään jo melko vähiin joten viiluihin käytin tuota timpuria. Ajattelin että olisi viimeistään nauhakoneen kanssa jauhaessa alkanu se liima "räkääntyä" siihen vyöhön mutta kackat... Suora se pohja ei ollutkaan, nyt ei ainakaan... Käyn tänään ostamassa kunnon epäkeskon ja yritän vielä varovasti tasoittaa.

Tuota en aivan täysin tajunnut että miksi tulisi myöhemmin kiire liimatessa. Meinasitko märkäaikaa uretaani vs titebond?

[-V-]

Tuota en aivan täysin tajunnut että miksi tulisi myöhemmin kiire liimatessa. Meinasitko märkäaikaa uretaani vs titebond?

Sitäpä sitä. Mutta eipä ollutkaan uretaania käytössä ja Titebondkin (joka kylläkin on noihin valkoisiin PVAc-liimoihin verrattuna aavistuksen vikkelämpää) jo tuttua kamaa.

[masaiman]

Noniin, plektran paketti noudettu postista, vasta käteen nostaessa tajusin että joo`o, litran tonkka titebondia on tosiaan maitotölkin kokoinen, miehekäs kahva ja kaikki 

Eipähän ainakaan lopu, se on varma! Luultavasti kaadan tohon vanhaan 115ml puteliin ja käytän siitä, toi "quart":in tonkka on hiukka kömpelö...

Viilusahakin tuli ja koeponnistettiinkin jo, mahtava laite, joka pennosen väärti. Huomasin vaan että leikatessa viivottimen kanssa ilmestyy saumaan alumiinilastua joten sitä ei kannata tehdä kovin montaa kertaa jos aikoo vastakin pitää viivat suorana. Tammilankut eivät olleetkaan täysin suoria joten täytynee ostaa jostain metallifirmasta esim metrin pätkä 40x40 kulmarautaa tms.

Viilut tosiaan sahailin tuossa abaut tunti sitten tallilla, vielä lopuksi työnsin arkin reunan hieman vanerilevyn reunan yli, painoin viivottimella tasaiseksi ja varovaisesti pyyhin santapaperilla pärseet tosi kevyesti pois. Ainakin alustava testi puskusaumassa näytti että ovat just eikä melkeen, keksin jopa miten saan viilut riittämään koko leveydelle, siitä lisää tuonnempana (olisin kyllä saanut keksiä saman jo etukannen kohdalla, nyt on myöhäistä sen kanssa koska sitä ei voi korottaa enää yhtään, muuten viiluttaisin sen muutenkin uudelleen...

Nyt alkaa työhuoneen raivaus että saan vintistä kaivamani taitettavan työpöydän auki lämpöiseen ja sitten viilun paloja riviin.

[masaiman]

Josko tällä kertaa onnistuisi...

[Ryhis]

Jokunen puristin! 

Hyvännäköistä settiä, jätkähän ottaa vakavasti ketjun aiheen.

[masaiman]

VOI JUUKELIS PUUKELIS!!! KUKKAKAALIKEITTO!!!!! HARRI KIRVESNIEMI!!!!! JÄLKIVERO!!!!!!!! KALANMAKSAÖLJY!!!!!

S!"#¤%NAN VIILU KIEHU TAAS!!!!!

Tällä kertaa tosin on titebondit välissä joten on ohut tsäänssi saada silitysraudalla tarttumaan, puristimet oli painanu kannen mutkalle alaspäin siitäkin huolimatta että välissä oli tavaraa ottamassa tukea etukannesta, sekä useita arkkeja aaltopahvia tasaamassa puristusta, mutta silti siihen jäi aika samaan kohtaan laajahkoja alueita mihin ei ole kohdistunut puristusta ja viilu on aalloilla.

Purin hökötyksen reilu tunti sitten ja alkas näyttää siltä että kansi ainakin osittain hitaasti suoristuu joka osaltaan venyttää viilua.

Jotenkin vaan alkaa tuntua siltä että kohta otan lavan juuresta tanakan pariotteen ja katon kuinka ison lommon saan tolla tiiliseinään, kerään sälöt ja alotan alusta...

[masaiman]

Silitysraudalla sai jo aika paljon pelastettua. En tiiä, katotaan nyt, ei tehdä mitään hätiköityä ainakaan ennen huomista ja katotaan paljon toi tosta vielä oikee. On siinä vieläkin pari lainetta vaikkei ne kuvassa oikeen näykkään...

[masaiman]

...Ja helevetinmoiselle möykkyiselle kaarellehan se kansi näköjään jää... Voi kettu, kismittääpi pahasti... Mottis aika nolla tehä tuo loppuun kun ei siitä saa hyvää millään... Täytyy miettiä mitä seuraavaks...

[Ryhis]

Hyvin soi sikarilaatikkokitara kun annetaan ammattilaisen käsiin.

[masaiman]

Mina damer och herrar, Kävin tänään pajalla tutkimassa tuota kitaraani, ja pitkällisen sekä huolellisen punnitsemisen tuloksena päätin, että projekti Master Explorer saa nyt päätöksen. Siinä on niin monta mokaa, haljennutta viilua, irvistävää liimasaumaa yms. ettei siihen ole järkevää tuhlata enempää aikaa. Projekti on ollut erittäin opettavainen, mutta koska siitä ei ole mahdollista saada hyvää vaikka mitä tekisi, kannattaa mielestäni suosilla luovuttaa, siivota talli ja aloittaa rehdisti alusta.

Tuossa illan mittaan jo hieman piirtelinkin hieman hahmotelmaa siitä, miltä tuleva projekti saattaisi näyttää. Parin luonnoksen jälkeen päädyin seuraavanlaiseen muotoiluun, jota varmaan vielä hienosäädetään, mutta suunta ja päälinjat noudattellevat näitä suunnitelmia.

Projektinimenä pyörii päässä Blue Sapphire.

[Ryhis]

Miten Mattson sinulla voi nuo projektit muka kusta noin pahasti? Kun olet selkeästi tolkun miehiä, käsistäsi kätevä, terävä nuori mies. Meinaan, kun minä työskentelen keittiön pöydän ääressä, työkaluina leathermanit, kaksi puristinta, vintiläpora ja puukko sekä satunnaisesti, jos muistan napata pakusta, akkuväännin ja hiomakone.

Sinulla on kuitenkin kokonainen autotalli käytössäsi ja lukuisia työkaluja, minä joudun tekemään "sottahommat" parvekkeella, a.k.a. Polaria-hallissa, huulet sinisinä.

Et kai mahda yrittää liikoja? Ei kai nyt joku viilutuksen onnistuminen voi vaikuttaa koko projektiin? Tee nyt se kitara loppuun, lyö siihen kielet ja viritä se. Sitten soittelet uudenvuoden yli sitä ja saat hyvän tuntuman mitä teet paremmin seuraavan projektin parissa. Itsekin pari kolme rämpytintä (myönnetään, ei todellakaan samalla tasolla sinun kitarasi kanssa) väkertäneenä yritän aina miettiä työvaiheet paremmin ja tarkemmin ennenkuin aloitan mitään. Jos arvelen mokaavani, teen harjoituskappaleen ensin ja varsinaisen osan seuraavaksi. Kolmikieliseen siggeboxikitaraani tein lavan mallin kolmasti tai neljästi. Kauhea työ ja purun määrä. Kaulankin tein pariin otteeseen, sen pituus on muuttunut kai kolmesti, olen kahdesti viiluttanutkin sen ja voi olla, että vedän sen vielä kerran "umpeen" ja sahaan nauhat vielä paremmin paikkaansa.

Edellisessä postauksessani kolmikielistä soittava muusikko on jo "tilannut" nelikielisen sikarilaatikkokitaran, hinnasta ja toimitusajasta ei ole sovittu mitään. Tässä menee varmaan pari kuukautta kun ensin pohdin kaikki materiaalit yms. Vasta sitten aloitellaan.

Sitäpaitsi, on ihan turha käyttää kalliita erikoisliimoja, meikäläinen viiluttaa Bostikin D3-puuliimalla, samalla jolla korjaan huonekaluja. Hyvin tarraa eikä kupruile.

[masaiman]

Et kai mahda yrittää liikoja?

Paljon mahdollista... Pikkusen löytyy takaraivosta ehkä vaatimustasoa yli omien taitojen, mutta sillähän sitä paremmaksi oppii... Viilujen kupruilu ei tosin johdu käytetystä liimasta vaan siitä että ontto vaneripönttö joustaa puristuksen alla siitäkin huolimatta että sitä on tuettu sisältä. Se takakansi nyt ainakin on ihan hemmetin kuhmuilla ja montulla eikä se siitä paremmaksi tule...
Jos litran tonkka Titebondia maksoi 18e on se varmasti seuraavan/seuraavien "oikeiden" kitaroiden pienimpiä kuluja, joten minusta sen käyttö on ihan perusteltua jo joustamattomuuden ja jälkikäsittelyn helppouden takia. Saattaa olla että teenkin tuon vielä loppuun -joskus. Lähinnä mietityttää millä perkeleellä saan viilutettua tuon reunan, ajattelin jos piruuttaan kokeilis spray-kontaktiliimaa ja suosilla unohtaa reunanauhat tästä vekottimesta, yläjyrsin melko varmasti repisi sen reunan riekaleiksi...

Kattoos nyt mitä tässä loppuloman aikana keksii, en kuitenkaan pääse aloittamaan tuota seuraavaa proggista ennen kuin saan ostettua oiko/tasohöylän, joka hankintalistalla seuraavana (sellanen pieni 8"). Mut niinkun sanottua, vähän kieltämättä mottis karkaa jos ei siitä voi saada hyvää vaikka mitä tekee...

[-V-]

Tuo viilutusidea ei ilmeisesti ollut alusta asti kehissä? Tokihan se olisi helpompi viiluttaa irtopala vaneria.

Räyhiksen keskimmäinen kappale on täyttä asiaa, suunnitellaan ja mietitään homma etukäteen. Liimausten kanssa aina kuivaharjoittelu, tositilanteessa ei paljoa ehdi miettimään. Tokihan tuon kannen tapauksessa ei pysty näkemään, mitä siellä keskemmällä tapahtuu, vaikka kuinka monta kertaa harjoittelisi.

Titebondin hinta on suorastaan halpa, kun ajattelee, että se on (täällä) marginaalituote, jota rahdataan rapakon takaa. Parin euron (joitain senttejä/kitara) säästön takia ei kannata ottaa riskiä, että palikat pääsisivät ryömimään (tällähän ei slide-käyttöön tarkoitetussa sikarilootakitarassa ole juurikaan merkitystä, sikäli D3 on ihan ok siihen hommaan).

[masaiman]

Oli se, tosin en tajunnut että levyt olisi pitänyt viiluttaa irrallaan... Reuna tuottaa edelleen mietteitä miten sen saan tehtyä, tuo spray-kontaktiliima lienee ehkä aino millä sen saan edes jotenkin onnistumaan...

Mutta niinkuin olen aiemminkin sanonut, tämä on harjoitteluprojekti juuri tämän takia.

[bluesman]

 Olinko se minä joka tilasin skitan? Jos en ollut niin nyt tilaan. Julkisesti. Älkääkä naurako. Vehkeellä pystyy jopa soittamaan jos hieman harjoittelee. Bluessoittajan instrumentaarioon täytyy kuulua myös Diddley bow.

[masaiman]

No hitto, nyt on "alan mies" kehissä 

Itte en uskalla luvata mutta jos joku kerkee niin siitä vaan, tai jos ei kiirettä ole niin katotaan kesemmällä jos taas eksyy esim. shp:n mahdollisiin BBQ:bileisiin (ja vielä päästetään portista sisään  ) Tosin tollanen hökötys selässä prätkällä saattas aiheuttaa hiukka ihmetystä 

[Ryhis]

Viilujen kupruilu ei tosin johdu käytetystä liimasta vaan siitä että ontto vaneripönttö joustaa puristuksen alla siitäkin huolimatta että sitä on tuettu sisältä. Se takakansi nyt ainakin on ihan hemmetin kuhmuilla ja montulla eikä se siitä paremmaksi tule...
Jos litran tonkka Titebondia maksoi 18e on se varmasti seuraavan/seuraavien "oikeiden" kitaroiden pienimpiä kuluja, joten minusta sen käyttö on ihan perusteltua jo joustamattomuuden ja jälkikäsittelyn helppouden takia.

Ok, jotenkin en hoksannut, että olit viiluttanut nimenomaan kasattua kitaraa. Siinä voi pintapaineet olla vähän hakusessa. Ei tuo Titebond oikeasti kallista ole, puoli litraa Bostikkia taisi kustantaa 7€ eli samoissa hintaluokissa pyöritään. Teknisestihän tuo Titebond on parempaa, koska sitä voidaan jälkikäsitellä lämmittämällä.

Tuo sinun Sininen Saffiiri on ilmeisesti täysin sähköinen, eli koppa on umpitavaraa?

Illalla tuli mieleeni pähkähullu ajatus, jos viilua pitää saada pyöristetyn nurkan yli; voisiko liimattavan pinnan painaa paksuun vaahtomuoviin ja paino päälle? Liimattavan kappaleen upotessa "tukimateriaaliin" tulisi painetta, ei toki tasaisesti, mutta kutakuinkin joka puolelta. Tasopinnoilla puristettaessahan ei pyöreää pintaa voi oikein viiluttaa. Tämä on tämmöinen ajatusleikki, vaatinee jatkokehittelyä.

Olinko se minä joka tilasin skitan? Jos en ollut niin nyt tilaan. Julkisesti. Älkääkä naurako. Vehkeellä pystyy jopa soittamaan jos hieman harjoittelee. Bluessoittajan instrumentaarioon täytyy kuulua myös Diddley bow.

Et, et ainakaan multa. Kitaraa, banjoa ja jotain muuta soittava kaverini Vallu tilasi 4-kielisen rämpyteltyään aina vieraillessa 3-kielistä vekotintani. Tarvekaluja on kyllä, yksi ylimääräinen bilisstagakin löytyy. Lankomiehelle piti myös tekemäni Diddley Bow, mutta päätin yrittää väsätä sellaisen Black River Bluesman tyyppisen "kahden harjanvarren" slidevehkeen. Sellaiseen on paljon helpomi tehdä satulakin kuin perinteiseen yksikaulaiseen diddley bowhun.


http://www.bluesman.fi/?cat=5&img=19