Kemopetrol - Play For Me (2004) * * * * *

[Aji Inferno]

Tämä on varmasti aliarvostetuimpia suomessa koskaan tehtyjä levyjä, uskallan väittää! Jos unohdetaan eräässä kotimaisessa arvostetussa musiikkilehdessä nähty täysin käsittämätön "arvostelu", jonka voi jättää täysin omaan arvoonsa, puhumme suomalaisesta albumista jolla ei ole ainoatakaan turhaa biisiä - mutta joka voisi aivan hyvin olla MTV:n listojen kärjessä...

Jo aloitus "Seagulls" näyttää asioiden laidan. Paitsi eräs Kemopetrolin tähänastisista huippuhetkistä, tuo kappale tavallaan tiivistää yhtyeen kaikki parhaat puolet: se on kaunis, rytmikäs, mielenkiintoinen, ja - asia mikä bändin keikoilla parhaiten ilmenee - rokkaa lopulta niin maan perkeleen komeasti Markon päästessä lopussa revittämään soolokitaraansa..! Jos pääsisin koostamaan kymmenen kappaleen albumin "Best from Finnish Rock", tämä kappale olisi sillä.  Tarpeeksi sanottu? Totaalinen rock-biisi, pikkuisen elämääkin suurempi. Juuri sopivasti!

Nimikappale ja Floater, vaikkakin erilaisia, edustavat molemmat myös Kemopetrolia ehkä komeimmillaan... Molemmissa on se selittämätön kaunis kaipuu jonnekin... kauas jonnekin. Molemmat saavat mielen hiljenemään, ja sopivana hetkenä myös silmät kosteiksi... Kalle Koiviston sävellykset ja Laura Närhen laulu yksinkertaisesti toimivat, tavalla jolle en ole vielä löytänyt vastinetta - suomesta tai muualta... Eikä unohtaa sovi bändin muitakaan jäseniä, sillä Kemopetrol on harvinaisella tavalla kokonaisuus; ryhmä sympaattisia huippumuusikoita, jotka vain rakastavat musiikkia. Ja sen kuulee kuulijakin levyiltä.

Levyn muusta materiaalista voi mainita hittihakuisemmat "My Superstar" ja todella rankka "Fireworks", mutta ainakin yhtälailla kehuja ansaitsisi lähes jokainen levyn kappale. Välillä nopeita, välillä hitaita, kaikki ovat silti musiikkia jonka huomaan laittavani soimaan yhtä mielelläni kuin vaikkapa suurimmat ulkomaiset suosikkini.

"Play For Me":lla vallitsee aivan erityinen tunnelmansa, joka pitää itse kuulla ymmärtääkseen mitä tarkoitan... Sen rankemmat hetket ovat täynnä voimaa, kuin myrskytuuli. Todellista, ei keinotekoista. Sen kauneimmat hetket puolestaan hiljentävät sielun... Ja parhaimmillaan molemmat tapahtuvat samassa kappaleessa!

Yksi parhaista koskaan kuulemistani levyistä, ja se ei ole vähän. Samalla Nightwishin ohella ehkä parasta mitä suomesta on koskaan musiikillisesti rockin puolella lähtenyt, eli toivon sydämestäni Kemopetrolille onnea seuraavaan albumiin - kenties se on se läpimurto maailmalle. Ainakaan aineksista ei ole kiinni!

Suosittelen lämpimästi kaikille melodisen rockin ja popin ystäville ja chilin purijoille!

[Poppamies Tuliliemi]

Juukeli, koskaan en ole Kemopetrolia kuullut mutta noin kiihkoisa mainospuhe ei voi olla pelkkää fanaattisuutta! Suomalaiset yhtyeet ovat aina olleet lähellä sydäntä ja tämä on ilmeisesti siitä paremmasta päästä.

Kyllä tuo voisikin olla tutustumisen arvoinen yhtye, pitääkin alkaa divareita kiertämään jos vaikka levy löytyisi (Uutena ainakin, ei se paria kymppiä enempää maksane).

P.S. Itse suosittelen YUP:n koko tuotantoa. Mie tykkeen!

[Aji Inferno]

Ei... ei ole pelkkä mainospuhe. ;-)  Tosin, makujahan on erilaisia ja on varmaa etteivät Kemot välttämättä esim. himoräppääjälle, punkkarille tai metalliliiton miehelle kolahda - mutta olen tuota ryhmää seurannut sen verran kauan, ja välillä aika läheltäkin, että tarkoitan kyllä jokaista sanaani.

Ehkäpä annoin yhden lisätähden tai sen puolikkaan juuri siitä syystä että tunnen nuo tyypit, ja tiedän miten he musiikkiinsa suhtautuvat. Koiviston Kallea esim. kunnioitankin säveltäjänä ja ihmisenä aivan huipulle. Loppujen lopuksi, harvemmin suomesta on tullut yhtyeitä jotka kolmen studiolevyn jälkeen voivat katsella taaksepäin tarvitsematta hävetä ainoatakaan tuotostaan. Komeita, mielikuvituksellisia sävellyksiä, hienot tulkinnat (livenä jopa yllättävän rankkoja) ja fiksu asenne.

Tuumin jo vuosia sitten Kemojen olevan suomen yksi seuraavista vientimenestyksistä, ja seison sen mielipiteeni takana edelleenkin. Ainoa mikä tuon yhtyeen tien voi katkaista, onkin se että he saattavat olla liiankin hyviä siihen genreen johon heidät yleensä lokeroidaan. Siellä ulkomusiikilliset arvot helposti voittavat sen, mitä tapahtuu kun painat "play" nappia ja uppoudut nauttimaan musiikista...