Taas pakollinen Ankkalinna-gallup!

[Aji Inferno]

Ihan poliittisen epäkorrektiuden nimissä!

[BuRaX]

Minne jäi vaihtoehto Ö, "Roopen rahat sosialisoidaan ja Ankkalinnan työläiset ovat iloisia".
Olin pakotettu vastaamaan "Aivan kauheita vaihtoehtoja", koska haluamani vastaus puuttui.

[Aji Inferno]

Minne jäi vaihtoehto Ö, "Roopen rahat sosialisoidaan ja Ankkalinnan työläiset ovat iloisia".
Olin pakotettu vastaamaan "Aivan kauheita vaihtoehtoja", koska haluamani vastaus puuttui.

Nyt se on siellä! Sorry viiveestä!

[snu]

Niin monta hyvää vaihtoehtoa, miksi näistä saa valita vain yhden?

[Tupakka]

Tämäkin on olevinaan jotenkin niin hauskaa. Kuolen nauruun. Haha Haha.

Täytyy ilmeisesti perustaa samanlainen ketju noista tietokonevalmistajista. "AMD pakkokonkurssiin ja Intelille kaikki rahat" jnejne.

Voi hyvänen aika sehän on vaan sarjakuva, jossa asiat ovat noin ja ihan syystä!

[Aji Inferno]

Tämäkin on olevinaan jotenkin niin hauskaa. Kuolen nauruun. Haha Haha.

Täytyy ilmeisesti perustaa samanlainen ketju noista tietokonevalmistajista. "AMD pakkokonkurssiin ja Intelille kaikki rahat" jnejne.

Voi hyvänen aika sehän on vaan sarjakuva, jossa asiat ovat noin ja ihan syystä!

Niinpä niistä äänestetäänkin täällä ihan syystä!

[CthulhuBard]

Aivan kauheita vaihtoehtoja vastasin minä =) ihan hirvitti tällästä vanhaa Ankkalinna-fania moiset.

[Toni]

Tupakka taas humoristisella päällä, vai?

Mä kannatan onnenrahaa Millalle :mrgreen:

[Aji Inferno]

Aivan kauheita vaihtoehtoja vastasin minä =) ihan hirvitti tällästä vanhaa Ankkalinna-fania moiset.

Voit laskea tän äänestyksen lähinnä hyvin kieroutuneeksi huumoriksi, sillä olen ostanut kaikki Aku-taskukirjat ja paljon muutakin teemaan liittyvää vuosien varrella. Ja luenkin noita yhä uudelleen ja uudelleen ympäri, kuten aikuisen miehen kai kuuluukin!

[ottulo]

Aivan kauheita vaihtoehtoja on valintani. Olisin tietty voinut jättää vastaamattakin, sillä ei tuokaan ole aivan totta... Ei jaksa enää kiinnostaa, viikkoja olen pärjännyt ilman Disney-sarjakuvia ja mielenkiintoa ei edelleenkään ole niiden lukemiseen... :roll:

On parempaakin tekemistä.  

[Tupakka]

Tupakka taas humoristisella päällä, vai?

Mä kannatan onnenrahaa Millalle :mrgreen:

No yhtä humoristisella kuin aina ennenkin.

Täytyy nyt PERIAATTESSA myöntää, että usein toivoisin itsekin näkeväni mitä tapahtuu jos asiat muuttuisivat radikaalisti kuten äänestysvaihtoehdoissa mainitaan. En kuitenkaan toivoisi sen olevan lopullista.

Itse en mikään jenkkifani missään nimessä ole, ennemmin vaikka päinvastoin. Silti en ollenkaan laita Aku Ankka -sarjakuvien lievää jenkkimäisyyttää pahakseni vaan pidän sitä sopivana mausteena tarinoihin. Jos sitä ei olisi, aku ei olisi hieman dorka, roope olisi reilumpi jne jne niin tässä olisi meillä taas yksi Salatut Elämät kirjallisessa muodossa joka olisi vielä enemmän perseestä jos minulta kysytään.

Loppuenlopuksi tuon sarjakuvan hahmojen luonteet sopivat oikein hyvin. Jos Roope otetaan esimerkiksi niin eihän tuostakaan rikkaasta hahmosta tulisi yhtään mitään jos verot maksettaisiin kunnialla, aina annettaisiin lainaa jne. Tietysti Roope on monelta osalta epäreilu ihmisiä kohtaan, mutta eiköhän yleisesti ole aika paljon korostettu sitäkin, että tuo hahmo on rahansa hankkinut PÄÄASIASSA nimenomaan omalla kovalla työllään.

Aku puolestaan on välillä hieman vajaa, mutta kun sille päälle sattuu niin osaa vaikka mitä. CV:kin on varmasti pidempi kuin kenelläkään muulla ankkalinnalaisella. Aku on oikeastaan nimenomaan se hahmo, joka luo tarinoiden välille hieman kontrastia ja tekee kertomusten harmaasta massasta hieman heterogeenisempää.

Tietenkään tätä ketjua ei pidä ottaa liian vakavasti ja kun on kaiken lukenut niin mukavahan sitä on hieman vaihtoehtojakin miettiä(viitaten siis Aji Infernoon). Omasta mielestäni ollaan kuitenkin kritisoimassa vääriä henkilöitä. Hahmot, kuten Hannu Hanhi ja Iines ovat huomattavasti ärsyttävämpiä ja heihin voisikin soveltaa niitä toimenpiteitä, joita on muita kohtaan ehdotettu.

[Sauli Särkkä]

Mikäs perkele siinä silloin on, kun on ankka-aiheinen taskari, niin seassa on aina 1-3 mikkikategorian stooria, mutta kun on mikkipohjainen taskari, niin silloin ei ankkoja pahemmin sivuilla nähdä?

Mikki on useimmiten perseestä, IMHO. Ja kyllä, luen silti nekin tarinat. Ehkä juuri niiden perseestäoleminen luo kontrastia ankkatarinoiden paremmuudelle.


-Sale

[Aji Inferno]

Niin sitä sanotaan, ettei mitättömiä asioita kannata inhota! Eli koska tämäkin herättää ajatuksia, keskustelua ja saa meidät jotkut ainakin kantamaan rahamme Disneyn perikunnalle uudelleen ja uudelleen, kyllä siinä silloin täytyy olla jotain!

[wille]

Mikki on useimmiten perseestä

-Sale

Aamen. Nirppanokka vesipäähiiri.  

[BuRaX]

Pitäisikö tämä palautekeskustelu linkittää Aku Ankan toimitukselle? :lol:

[Aji Inferno]

Iines ja Minni ovat kyllä aikamoisia oikuttelevia nirppanokkia, joille ei paljon sympatiapisteitä heru. Hannu nyt on onnekas, mutta kohtelee muita ihmisiä ja ankkoja + hanhia + kanalintuja keskimäärin paljon asiallisemmin kuin esim. Aku. Ja on huomattavasti Akua rohkeampi.

Mikähän muuten on Akun suosion salaisuus? Asiasta täytyy olla paljon tutkimuksia olemassa. Hahmohan on pahansisuinen, tyhmä, laiska, pelkuri ja kateellinen, epäoikeudenmukainen tyranni. Siiis ihmisen kaikkien vähemmän mairittelevien puolien eräänlainen kiteytymä? Löydämmekö me Akusta itsemme? Hannusta tuskin.

Nautittavimpia tarinoita Akussa ovat olleet klassikoiden kuten "vanhan linnan kummitus" lisäksi joissakin taskukirjoissa olevat todella absurdit matkakertomukset, joiden itse tarinat ja loppuratkaisut eivät aina ole edes ennustettavia. Parhaimmillaan hienoja, hauskoja, jännittäviä ja yllättäviä sarjakuvia! Huonoimmillaan sitten taas noiden hahmojen stereotypioiden toistoa, jossa tyypillisesti Roope saa aina lopuksi voiton, huijaa Akulta tämän ansaitseman palkkion ja viimeisessä ruudussa niin Roope kuin veljenpojatkin nauravat makeasti myrtyneelle Akulle. Jotenkin se jää aina harmittamaan. Epäoikeudenmukaisuus voitti.

Jos noiden tarinoiden arvomaailmaa ja viestiä esim. lapsille miettisi yhtään enempää, välillä tulisi mieleen, että aika usein sanomana on: "Vahvin ja ovelin voittaa aina, vaikka kepulikonstein - ja se on ok." Pahimmillaan esim. Roopen tapa kohdella Akua antaa kuvan siitä, että ihmiset vain syntyvät eriarvoisiksi - ja rikkaammalla + fiksummalla on suorastaan moraalinen velvollisuus huijata ja alistaa köyhempää + tyhmempää. Niinhän noissa toistuvasti tapahtuu. Siinä on jotain sellaista, mistä en ole koskaan pitänyt. Jotain, mikä ei tunnu vain huumorilta, vaan arvokannanotolta...

[Tupakka]

Hannu nyt on onnekas, mutta kohtelee muita ihmisiä ja ankkoja + hanhia + kanalintuja keskimäärin paljon asiallisemmin kuin esim. Aku. Ja on huomattavasti Akua rohkeampi.

Nyt täytyy kyllä olla aivan täysin vastakkaista mieltä. Etenkin viimeisestä lauseesta. Hannu on pöyhkeä, itseriittoinen ja muutenkin käytökseltään epämiellyttävä persoona. Suorastaan rasittaa hänen tyylinsä ajella ympäri kaupunkia juuri voittamallaan huippucoupeellaan tai vastaavalla. Eikä kyllä todellakaan voida rohkeudesta puhua. Hannuhan suorastaan pelkää pienintäkään mahdollisuutta joutua tekemään ruumiillista työtä ja eiköhän se ole yleensä ole Aku, joka Roopen hulluilla aarrematkoilla ynnämuilla on mukana ja yleensä vielä mukisematta tehden kovimmat työt. Eihän akulla yleensä ole tosin vaihtoehtoja, mutta ei se silti tee hänestä vähemmän rohkeaa. Itse olisin kyllä ainakin valinnut kadulle muuttamisen monen Roopen aarreseikkailun sijaan.

Roope on siis selkeästi Akun näkökulmasta tyrannisoiva vanha itarus ja Aku puolestaan Roopen näkökulmasta tyhmä vätys. Omasta ulkopuolisen näkökulmastani molemmat ovat kuitenkin loistavia hahmoja, toisin kuin jo mainitsemani Hannu ja lievemmässä määrin Iines. Monissa tarinoissa on nähty kuinka Akun kommellusten jälkeen Hannu "saa" Iineksen itselleen, mutta lopulta Iines kyllästyy Hannun käytökseen ja palaa "tutun ja turvallisen" vaikkakin säheltävän Akun luokse.

...huijaa Akulta tämän ansaitseman palkkion ja viimeisessä ruudussa niin Roope kuin veljenpojatkin nauravat makeasti myrtyneelle Akulle. Jotenkin se jää aina harmittamaan. Epäoikeudenmukaisuus voitti.

Tämäkin on yksi akumyönteisyyttäni puoltava seikka. Vaikka Aku onkin joskus ärsyttävästi toimiva hahmo, negatiivisuuden kumoaa se, että ei aku tuosta toiminnastaan juuri koskaan mitään palkkiota saa vaan aina päätyy epäonnistujien puolelle, tavalla tai toisella. Välillä olen ollut jopa sitä mieltä, että tätä Akun epäonnistumista on käytetty jo liikaa tarinoiden lopetuksissa ja siksi päätökset, jossa Aku onnistuu(ainakin enemmän kuin epäonnistuu) ovatkin ehdottomasti niitä, jotka jättävät mukavimman mielialan lukemisen jälkeen.

Jos noiden tarinoiden arvomaailmaa ja viestiä esim. lapsille miettisi yhtään enempää, välillä tulisi mieleen, että aika usein sanomana on: "Vahvin ja ovelin voittaa aina, vaikka kepulikonstein - ja se on ok." Pahimmillaan esim. Roopen tapa kohdella Akua antaa kuvan siitä, että ihmiset vain syntyvät eriarvoisiksi - ja rikkaammalla + fiksummalla on suorastaan moraalinen velvollisuus huijata ja alistaa köyhempää + tyhmempää. Niinhän noissa toistuvasti tapahtuu. Siinä on jotain sellaista, mistä en ole koskaan pitänyt. Jotain, mikä ei tunnu vain huumorilta, vaan arvokannanotolta...

Pitää paikkaansa siinä mielessä, että se miten Roope(ja maailma ylipäätänsäkin) kohtelee Akua on epäoikeudenmukaista. Täytyy kuitenkin miettiä kokonaiskuvaa. Kun vertaa sitä mikä noiden hahmojen lopullinen onnellisuus on, on mielestäni aika selvää, ettei Roope mitenkään erityiseen elämäänsä onnellinen hahmo ole(ainoina hupeinaan rahoissa uinti ja aarrematkat). Aku puolestaan tuntuu lievässä höperyydessään nauttivan arkielämästään köyhyydessäkin ja epäonnistumisten keskellä. Tiedä sitten käsittääkö joku näitä tarinoita lukeva vaikuteherkkä pikkulapsi asioiden parempaa puolta.

Tulipahan nyt taas romaani kirjoitettua.

[Aji Inferno]

Hannua kuvataan eri tarinoissa hyvinkin eri tavoin. Joskus hanhi on ollut hyvinkin fiksu ja rohkea (esim. etsiessään taikaviittaa tämän rauniokartanosta). Usein myös auttanut esim. veljenpoikia pyyteettömästi, siinä missä muut eivät. Mutta toisaalla Hannu on tosiaan kuvattu vain petolliseksi, omahyväiseksi onnenmyyräksi ja usein Roopen liittolaiseksi petoksissa Akua vastaan.

Samaa mieltä siinä, että on virkistävää nähdä noille tarinoille erilaisia loppuja, kuten juuri sellaisia, missä Aku ei ole pelkkä katkera ja voimaton epäonnistuja, eivätkä muutkaan Ankkalinnan stereotypiat sanele tapahtumien tulosta.

Taikaviitta muuten oli alkujaan aika ristiriitainen hahmo moraalisesti. Sehän oli Akun eräänlainen kostaja-hahmo, joka ei suinkaan aina pyrkinyt toimimaan oikeuden puolesta tai pyyteettömästi, vaan pääasiassa kostamaan niin Roopelle kuin etenkin Hannulle kokemansa epäoikeudenmukaisuudet. Kuten esimerkiksi sen, jos Iines sattuikin Akun tekemän virheen jälkeen valitsemaan Hannun tanssiaispartnerikseen.

Jos Ankkalinnan maailmaa erehtyisi analysoimaan tarkemmin, sieltä löytyykin varsin monta täysin erilaista Akua, Roopea ja Hannua. Näin äkkikseltään ajatellen, useimpien muiden hahmojen variointi on selvästi vähäisempää. Hessu esimerkiksi on aina aika samanlainen. Eikä Mikistäkään ole mitään suuria yllätyksiä paljastunut, ellei sellaiseksi lasketa tämän (kuten Akunkin) hyvin voimakasta konservatiivisuutta. Molemmat vaikuttavat välillä suorastaan "vanhoilta".

Tuo onkin, kun asia mieleen tuli, aika jännä piirre Ankkalinnan arvomaailmassa. Niin Mikki kuin Akukin vaikuttavat esim. kasvattajina hyvin konservatiivisilta ja kaikkea uutta karsastavilta. Esim. Akun suhtautuminen kaikkeen nuorisomusiikkiin, nuorisomuoteihin ja yleensä uusiin ajatuksiin on ollut tarinoissa usein hyvin vihamielistä. Välillä mieleen onkin tullut tietynlainen amerikkalainen keskiluokkainen, traditioihin pohjautuva arvomaailma, jossa kaikki palautuu tarinan lopuksi aina ennalleen. Muutoksia ei tapahdu. Siinä, missä esim. Beavis & Butthead tai South Park repivät traditioita hajalle tai ainakin kyseenalaistavat ja pilkkaavat ihmisten (oletettua) ahdasmielisyyttä, Disneyn maailma on tavallaan tuon vastakohta.

Aivan kaikkein uusimmissa Aku Ankka lehdissä on muuten käytetty hyvin uutta ja kiintoisaa kerrontatapaa, joka voi tuottaa ihan kiintoisia uusia näkökulmia Ankkalinnan elämään, ellei jää yhden kokeilun ihmeeksi.

[NaokiSoma]

Jos noiden tarinoiden arvomaailmaa ja viestiä esim. lapsille miettisi yhtään enempää, välillä tulisi mieleen, että aika usein sanomana on: "Vahvin ja ovelin voittaa aina, vaikka kepulikonstein - ja se on ok."

Löysin oman nuoruuteni aikaisia satuja (Grimmin veljekset, Englantilaiset perinnesadut jne.) ja ajattelin lukea niitä iltasaduiksi pojalleni. Hannu ja Kerttu tuntui todella epämiellyttävältä lukea ja piti hyppiä aika monta kohtaa kirjasta yli...

Seuraavana kirjana oli "Jaakko ja pavunvarsi". Tarina ova varmasti monille tuttu, kuinka Jaakko ja hänen äitinsä ovat köyhiä, eikä heillä ole muuta omaisuutta kuin yksi lehmä. Viimein äiti päättää lähettää Jaakon torille myymään lehmä, mutta Jaakko vaihtaakin sen lehmän taikapapuihin. Sitten Jaakon äiti heittää siemenet ulos ikkunasta, suuttuneena siitä, että Jaakko oli vaihtanut perheen ainoan lehmän mokomiin papuihin. Mutta Jaakko huomaa seuraavana päivänä niiden kasvaneen valtavaksi kasviksi, joka ulottuu yli pilvien. Jaakko lähtee kiipeämään pavunvartta ja päätyy maailmaan pilvien yläpuolella, jossa on jättiläisen asuttama linna. Jättiläinen yrittää syödä Jaakon, mutta tämä onnistuu pakenemaan ja laskeutumaan pavunvartta pitkin takaisin maan kamaralle varastaen jättiläiseltä vuoroin kultarahoja, kultaisia munia munivan kanan taikka kuitaisen harpun. Jätti, joka yrittää seurata Jaakkoa paiskautuu maahan, kun Jaakko hakkaa pavunvarren poikki. Sen jälkeen Jaakko nai prinsessan ja elää rikkaana ja onnellisena elämänsä loppuun saakka. Ei siis mitenkään hirveän raaka Grimmin saduksi, kun ei tapettukaan muita kuin yksi jättiläinen.

Kirjan luettuani sen viimeisellä sivulla oli tietysti tarinan opetus, joka korosti rohkeutta ja sitä, että jos ei uskalla yrittää niin ei voi koskaan onnistuakaan. Kuitenkin kysyessäni pojaltani mikä kirjan opetus oli ennenkuin kerroin sitä. Hän vastasi, että "kannattaa varastaa". Mitäpä siihen sitten osasin enää sanoa. Nykyään luen hänelle iltasaduksi Aku Ankkaa...

Nuo Akun tarinat ovat olleet moraalisesti paljon vähemmän arveluttavia kuin entisajan sadut. Tietysti noista Grimmin veljesten saduistakin on tehty noita "Disney-versioita", joissa ei mitään kauheuksia tapahdu. Ajattelin kuitenkin kokeilla noita alkuperäisversiota vielä uudestaan... noin kymmenen vuoden päästä.

EDIT: Ja asiaan palataakseni vastasin "Karhukopla on paljon Roopea sympaattisempi: rahat heille!". Karhukoplallekin toivoisin onnistumisia edes joskus...

[Poppamies Tuliliemi]

Kirjan luettuani sen viimeisellä sivulla oli tietysti tarinan opetus, joka korosti rohkeutta ja sitä, että jos ei uskalla yrittää niin ei voi koskaan onnistuakaan. Kuitenkin kysyessäni pojaltani mikä kirjan opetus oli ennenkuin kerroin sitä. Hän vastasi, että "kannattaa varastaa". Mitäpä siihen sitten osasin enää sanoa. Nykyään luen hänelle iltasaduksi Aku Ankkaa...

Terry Pratchettin kirjoissa noita satujen opetuksia on kyseenalaistettu sopivasti... tässä havainnolistava lainaus kirjan Hogfather elokuvaversiosta

Susan: [Susan is reading the fairy tale "Jack and the beanstalk" to children] And then Jack chopped down what was the world's last beanstalk, adding murder and ecological terrorism to the theft, enticement and trespass charges already mentioned and all the giant's children didn't have a daddy any more. But he got away with it and lived happily ever after without so much as a guilty twinge about what he had done. Which proves that you can be excused just about anything if you're a hero, because no one asks inconvenient questions.

Hyvin opettavaista!