Kitaran soiton aloittaminen?

[Viltsu777]

Juu onhan ne noita kehittänyt ja tosiaan XT, Vetta ja muut pitäisi olla kehiittyneempää, mutta silti niitä vaivaa osittain samat ongelmat, mutta tietysti varmasti pienemmässä määrin. Mulla on kyllä Flextone 3:stakin kokemuksia, eikä se nyt valovuosia parempi ole, kuin noi omistamani mallit, joitain metrejä kuitenkin.

Muistan kun toi Line6-buumi alko, ni kaikkienhan niillä täyty soittaa Suomalaisistakin bändeistä Epuista Stratoihin, ulkomaisista puhumattakaan. Porukka ei nähny metsää puilta. Muistan, kun juttelin Tolkin Timon kanssa asiasta aikoinaan, ni sano vaihtaneensa Line6:n Mesan Dual Rectifieriin suht äkkiä ja kyllä ne Eputkin ihan Mad Professoria ja muita putiikkilaitteita käyttää. Hype oli alussa niin saamarin kova, ettei kellään tullut ees mieleen kyseenalaistaa "mallintavien" laitteiden mahtavuutta, sitten herättiin suht äkkiä.

Ne jotka puhuu soundien autenttisuudesta johtuu useimmiten siitä, etteivät ole aidoilla vetäneet. Eroa on, ja paljon.. varsinkin siinä vaiheessa, kun ruvetaan laittamaan volyymiä. niin niitä eroja rupee kunnolla syntymään. Itse en heviinkään oikeestaan hirveempää ja reagoimattomampaa soundia löytänyt, kun Line6:n joku rankka soundi ja EMG:n mikit, molemmat oikeen kuuluisia siitä, ettei mitään nyansseja ja olematon dynamiikka siihen päälle. Kyllä niillä nyansseilla hyvä soittaja usein eroaa huonosta noin hevissäkin, se on vaan huonompi juttu, jos niitä ei kuulu.

Mulla meni nupin vaihto siihen, että en vaan saanut kyseisestä laitteesta mielestäni juuri yhtään hyvää soundia ees mättöön, rokkisoundeista nyt puhumattakaan, niissä ei ollut tarvittavaa eloa. Täysin cleanit joku efekti päällä menetteli.

Mutta tosiaan fiilisasioita noi on todella pitkälle ja voitais varmaan väitellä asiasta maailman tappiin, mutta eiköhän tää ollu tässä ainakin mun osalta.

ps. Jos nyt mallintavan haluaa, kannattaa melkein ostaa joku Behringerin V-amp, tai tollanen. Ne on aika lailla soundeiltaan yhtä hyviä(lue:paskoja) , ku noi "merkki"-mallintavat. Hintaa on vaan aika paljon vähemmän. 

[Aji Inferno]

Jännää miten päinvastaisia kokemuksia asioista voi olla... Tämä Line6 keskustelu on sukua sillekin "ikuisuuskysymykselle", että onko esim. kitaroissa Fender Stratocaster parempi kuin Gibson Les Paul. Omaan käteeni Strato ei istu jostain syystä lainkaan; en pidä sen soittotuntumasta. Toisaalta, puolet maailmaa vannoo sen nimeen, enkä voi väittää sitä huonoksi kitaraksi ollenkaan. En vain saa siihen otetta - kirjaimellisesti.   Ibanezit taas tuntuvat systemaattisesti kolahtavan ensikosketuksella. Soundikin on niin yksilöllinen asia; mikä toiselle on yhtä, on toiselle toista. Mutta tärkeää on, että omat soittopelit tuntuvat ja kuulostavat omaan makuun "oikeilta". Se selviää vain itse kokeilemalla.

[TunturiTiger]

Niin... Toinen tykkää äidistä ja toinen koirasta. Itse soitan washburnin lyonilla joka on tuosta 80-90 taitteesta. Mulle tärkein on kitarassa se kaula ja sitte mikitys.

[papereeka88]

Itse olen henkeen ja vereen stratocaster mies Itselläni on tällä hetkellä 2 fenderin stratocasteria ja yksi tokain japanilainen stratocaster ja kyllä ne vaan on hienoja tosin en ole toimertunut soittamaan niin paljon kuin pitäisi ja tunnenkin itsessäni hyvin että ei taida tulla soittamisesta juuri mitn tällä hetkellä.Kaula on kyllä huomattava osa kitaraa itse pidän melko kapeista ja ohuehkoista kauloista (en ikinä opetellut asioitten asian mukaisia termejä)Lisäksi kun olen itse soitellut niin soitan pääasiassa istualtani joten strato istuu itsellä paremmin syliin kuin lespaul,mutta asiaan voi vaikuttaa myös sekin,että olen ruumiin rakenteeltani melko pieni joten kevyehkö kitara on mukavampi käyttää kuin vaikka massiivinen les paul.

[Viltsu777]

Joo mullekin Strato ja varsinkin Tele tuntuu aika kolhoilta ja Ibanezit on kyl istunu käteeni hyvin. Tosin pienellä sisäänajolla Strato ja Telekin ovat olleet ihan käypiä keppejä yksilöstä riippuen.

Soitettavuudeltaan helpompaa skebaa kun toi mun Jem en oo löytänyt, siinähän on pikkasen pyöreempi kaulaprofiili, ku noissa RG:issä, mutta ei niissäkään valittamista missään nimessä. Jos ei noilla tilulilut luonnistu, ni saa katsoa peiliin.

Vanhassa Jenkki-Soloistissani on taas todella paksu kaula jopa Jacksonin omalla asteikolla, jonka neck-through kitaroissa on aina ollu suht tymäkät kaulat(ainakin vanhoissa). Sekin kitara on silti helpposoittoinen ja soundi on tiukka, kuin kivi. Siinä on je-1200 aktiivielektroniikka, joka eroaa EMG:istä siinä, että mikit ovat matalaulostuloiset, eli käämilankaa on vähemmän jolla saadaan parempi ala-ja ylätaajuuksien toisto. Signaali kulkee sitten "boostipiirin" läpi, jolla saadaan signaalin taso nostettua. Soundi ei ole ihan niin tappaja, kuin EMG:issä, mutta ihan tarpeeksi potkii ja mielestäni ovat hieman dynaamisemmat.

Mun custom-Ruokankaassa on täsmälleen samankokoinen kaula, kuin Jackson RR-1 Randy Rhoadsissa ja onkin mahtava kaula ja kitara myöskin pelkkää mahtavuutta. onhan se minulle mittatilauksena tehty, mutta se on jännää miten se kaula tuntuu niin erilaiselta perinteisemmän muotoisessa kitarassa, kuin Randyssä, jossa mielestäni soittoasento livenä on paras mahdollinen ainakin soolosoiton kannalta.

Tuli semmonenkin asia mieleen menneiltä vuosilta silloin kun Line6:lla soitin ja keikkailtuakin tuli, ni kyllä jengi useimmin kehui, kuin haukkui soundia. Siinä myös säästi paljolta roudaamiselta, kun yhestä nupista sai aivan kaiken phaseria lukuun ottamatta(uudemmissa taitaa sekin olla).

Pään sisäisiä juttuja noi tosiaan on pitkälle ja palaaminen "vanhaan kunnon" räkkimeininkiin, toi taas omia ongelmia. Hyvä puoli nykykokoonpanossani(Peavey Classic stereoputkipääte ja Sans Amp PSA-1) on se, että käy bassolle hyvin kanssa ja se on minulle tärkeää, koska soitan myös bassoa...tai ainakin into on kova 

Toivottavasti ketjun alkuperäinen aloittaja saa näistä meidän "väännöistä" jotain irti.. 

[Hombre]

"Toivottavasti ketjun alkuperäinen aloittaja saa näistä meidän "väännöistä" jotain irti.."
Tokkopa saa  

[Viltsu777]

Se kävi kanssa mielessä, mutta minkäs teet  .

[Aji Inferno]

Niin... Toinen tykkää äidistä ja toinen koirasta. Itse soitan washburnin lyonilla joka on tuosta 80-90 taitteesta. Mulle tärkein on kitarassa se kaula ja sitte mikitys.

Kyllähän tämä keskustelu voi olla ihan viihdyttävää tai hyödyllistä alkuperäisenkin teeman näkökulmasta. Tässähän käydään läpi kokemuksia siitä, mistä soittajat tykkäävät ja mistä ei, ja mistä syistä.

Kaula on tosiaan kitaran sydän. Helpoin koskaan soittamani kaula on 1985 Ibanez RG525 Roadstar II:ssa. Kokonaisuutena paras ehkä Music Man Lukessa. Jälkimmäisen tarkkuus ei ole tältä planeetalta. Jokainen pieninkin kosketuksen muutos kuuluu välittömästi. Mikä ei aina ole pelkästään hyvää, jos on laillani kaikkea muuta kuin täydellinen soittaja.  RG525 on tavallaan vastakohta; helppo, nopea ja hyvin huoleton siitä, miten sillä soittaa. Voisi siten käyttää myös ilmaisua "epätarkka".  Mutta siitä mainio, että huomio kiinnittyy itse musaan ja esim. biisi-ideoihin. Ja soundissa on perkeleesti sitä ns. munaa! Eli mikit ovat, jos sitten ehkä vähän suurpiirteisiä erottelukyvyssään, todella väkeviä ja lämminsointisia. Ilo paahtaa niillä! :-)

[Viltsu777]

Joo tosiaan Jemminkin mikit (Dimarzio Evolution) ovat vähän suurpiirteisiä erottelultaan, mutta saamarin munakas soundi ja jos niitä kerran 4 vuotta herra Steve Vain kanssa kehitettiin, ni parempi ollakin hyvät herdrock/hevimikit!

Ruokankaassa mulla on nykyään tallamikkinä jenkkiläinen käsinkääritty Bill Lawrence L-500, jollaista aikanaan käyttivät ainakin edesmennyt Dimebag Darrell(rauha hänen muistolleen) ja Nuno Bettencourt. Tuon mikin erottelevuus ja ja nyanssien poiminta on paras kuulemani. Todella vaikea mikki soittaa, kun kaikki virheet kuuluu, mutta kyllä se sitten palkitseekin.

Seymour Duncan valmistaa nykyään kyseisestä mikistä kopiota Bimebucker nimellä, mutta se ei ole kaikilta ominaisuuksiltaan esikuvansa veroinen ja hintakin on aika kova. Alkuperäistä Bill Lawrencea saa kyllä vieläkin, mutta toimitusajat ovat melko pitkät johtuen muutaman ihmisen käsityönä tekemisen rajoitteista.

Soitettavuudeltaan nopein kaula tähän mennessä on ollut 90-luvun alkupuolen Ibanez RG 770 DX:ssä, joka minun piti ostaa, mutta kun Levytukusta soittivat, että nyt ois mulle hyvä käytetty Jemmi sopuhintaan, ni olihan se haettava. Uus makso sillon -99 14 000mk ja maksoin omasta uudenverosesta pari vuotta vanhasta 7000 mk, oma oli ja on edelleen numero 248 vuodelta -97.

Pitäsköhän avata joku kitaramehustelutopic, vai onko sellanen jo olemassa? Siis ei pelkkä kitara, vaan kitaramehustelutopic. Siellä saa varmasti kunnon väännöt aikaiseksi  !

edit:typoja

[Aji Inferno]

Voisi kyllä avata tälle oman ketjunsa - tuntuu olevan sen verran foorumilla kepittäjiä, ja aihehan on mehukas!

JEM on myös ystäväni Peter Petchalovin aka "Stereo Gentlemanin" luottokeppi. Mies on muuten tapaamistani kitaristeista ehkä kovin luu - mahdollisena poikkeuksena maestro Steve Lukather, jonka syytä (kirjaimellisesti) on se, että omistan "Luke" skeban, tietysti äijän signeerauksella...  Paskan soittajan täytyy briljeerata ulkomusiikillisilla asioilla!  

Pakko vielä ennen uutta keskusteluketjua todeta yksi juttu. Luke edustaa ns. superstrato -tyyppiä, eli on muodoltaan ja toiminnoiltaan hyvin pitkälti Fender Stratocasterin kaltainen. Tallamikki on EMG:n järeä aktiivihumbucker ja kaksi single coil mikkiä EMG:n Steve Lukather erikoismalleja, joissa on tuo aiemmin mainitsemani täysin armoton erottelukyky ja hyvin selkeä soundi. Kaula poikkeaa useimmista stratoista täysin. Se on lakkaamaton, eli öljykäsitelty (ei tykkää likaisista käsistä!) ja aivan erilainen tuntumaltaan kuin Fenderit. Kosketus on kevyempi ja jollain tavalla tarkempi.

Hyvä ystäväni tunnetusta kotimaisesta bändistä, joka äänittää parhaillaan viidettä studioalbumiaan, omistaa pinon stratoja. Hän lainasi Lukeani studiosessioihin ja totesi, että aika erilainen skeba tuo stratoon verrattuna on. Yksi ero oli: "Tämä pysyy vireessä!"    Johtunee Schallerin lukkovirittimistä sun muusta. Mutta Music Man Luke ja Stratocaster ovat todellakin aivan eri soittimet, vaikka näyttävät hyvin samanlaisilta. Eli ulkonäöstä ei voi päätellä miten kitara soi tai istuu omaan käteen!