Kitaran soiton aloittaminen?

[Tepi]

Heitänpä tänne kysymyksen kun en viitsi sitä oikeaa foorumia alkaa metsästään...ja kun tiedän täällä kitaran hallitsevia olevan. Eli...

...jälkikasvuni, 8-vuotias poika, haluaisi alkaa opettelemaan kitaran soittoa. Tämä on mielestäni hieno juttu, itselläni musikaalisuutta ei ole, pojan äidillä kylläkin...ja poitsu onkin perinyt äitinsä ainoan hyvän puolen (anteeksi exä "vitsi")- eli musikaalisuuden.

Mutta, missä iässä kitaran soittoa on tapana aloittaa? Akustisella vai sähkökitaralla? Paljonko rahaa on järkevä laittaa ensimmäiseen kitaraan? Kannattaako heti ilmoittautua musiikkiopistoon- se taitaa kuitenkin olla ainoa keino kun itse en kitaran soittoa hanskaa?

[TunturiTiger]

itse ostaisin tuon ikäiselle 3/4 kitaran mallia sähvö.. se vaan on monipuolisempi ja vahvariin saa kuulokkeet jolloin tosta eikun-humpasta ei tartte koko talon kärsiä. tietenkin joku kitarakurssi vois olla ihan jees mutta kovat tyypit opettelee soittaan itsekseen (ja aina väärin). oikeen tekniikan oppis ainakin helpommin jollain kurssilla.

[Aji Inferno]

Soittoharrastusta ei voi pakottaa kenellekään, mutta ainakin sähkökitara on monen pojan mielestä "cool" - ja sikäli ehkä helpompi opeteltava kuin vaikka piano.  Itse soittimen ei kannata olla sen paremmin liian huono kuin liian hienokaan. Kuten muuan kitaranopettaja asian ilmaisi, ammattilainenkaan ei saa kehnosta skebasta puhdasta ääntä ulos. Ja sitten taas, huippukepit ovat pahimmillaan liian hankalia virittää, hoitaa - ja jopa soittaa. Vähän kuin urheiluautot.

Jos poika on rokkiin päin, esim. Ibanezilta löytyy kohtuuhintaan erinomaisia sähkökitaroita. Tokait ovat samaten hyvässä maineessa, eivätkä ihan niin "Lordeja" eli heviin päin kuin monet Ibanezit. Hyviä kitaroita löytyy runsaasti jo muutamalla sadalla eurolla. Vahvariksi voi hankkia huokean mutta hilpeän ja kumman uskottavan Roland MicroCuben. Sillä syntyvät kaikki oikeat soundit akustisista rankempaankin kamaan, ja jopa mökillä paristokäyttöisenä. Sähkökitaristi tarvitsee toki ainakin alkuaikoinaan efektejä tunteakseen itsensä "uskottavaksi".   Tuo Microcube tarjoaa mielestäni riittävät efektit katu- ja mökkiuskottavaan rokkaamiseen, mutta jos enemmän vaaditaan, Line6:n pienin "Pod" kitaraefektilaite on sitä ihtiään pikkurahalla.

Tärkeää on kitaraa ostaessa tsekata se, etteivät otelaudan nauhat törrötä ikävästi kaulasta ulos. Se voi tehdä soittamisesta liian suurta tuskaa, vaikka ongelman rahalla saakin korjautettua. Ilmiö esiintyy sinänsä kalliissakin kitaroissa ja liittyy puun kutistumiseen ja ilmastoomme. Mutta hyvä tapa on liu'uttaa sormia koko kitaran kaulan sivujen matkan. Jos matkalla tuntuu sormissa pistelyä, skitan voi jättää liikkeeseen, tai pyytää sitä korjattavaksi. Soitettavaksi se ei silloin sellaisenaan oikein sovi, on hinta sitten miten "sopu" hyvänsä.

Akustinen kitara on toki erittäin hieno soitin myös. Se voi olla nailonkielinen, eli "espanjalaistyyppinen", tai metallikielinen "kantrikitara". Molemmissa on loistavat puolensa. Ja molemmat ovat aika erilaisia soittimia opettelun kannalta kuin sähkökitara. Eräänlaisia välimuotoja näiden kitaratyyppien välillä ovat amerikkalaisen Line6:n "Variax" kitarat, jotka käyttävät sisäistä tietokonetta tuottaakseen aina halutunlaisia soundeja jotka muistuttavat erehdyttävästi kitaratyyppien klassikoita. Nuppia kääntämällä akustisesta 12-kielisestä Martinista Gibson Les Pauliin, Rickenbackeriin tai Fender Stratocasteriin... Toimii yllättävän hienosti, eikä soundissa ole valittamista. Näiden todella hauskojen ja mielenkiintoisten kitaroiden ainoa "ongelma" voi olla soittajan oman pään sisällä. Joillekin ajatus tietokoneen muokkaamasta soundista on vain liikaa, vaikka tulos kuulostaisikin täsmälleen "oikealta".

Jos jotain pitäisi suositella, kysyisin ehkä ensiksi pojalta, haluaako hän "rokkariksi" vai soittamaan kauniita ja hienoja juttuja akustisella. Jos vastaus on selkeä, silloin soitinkaupan n. 300 euron Tokai/Ibanez/yms. tarjonta käy ekaksi sähkökitaraksi - ja akustisista löytyy monia hyviä kiinalais- ym. merkkejä. Ja jos poika haluaa molemmat maailmat, silloin halvin Line6 Variaxin malli voi olla tie onneen.

Opetuksesta en oikein tiedä. Itseäni ei ole kitaraan opetettu koskaan, mutta enpä sitten toisaalta ole siinä kummoiseksi oppinutkaan omin päin. Lienee persoonakysymys. Toisilla on palo ja halu oppia itse, toisiin se pitää takoa jonkinmoisella lekalla. Ehkä tärkeämpää kuin "opettaja" olisi se, että pojalla on soittoseuraa. Se motivoi kummasti oppimaan.

[tonttu]

Mä taasen lähtisin semmoisesta peruslinjasta, että pojalle ensikitaraksi soitinkaupasta haettu vaikkapa puolikas akustinen nailonkielinen kitara. Ja omakohtaisesta kokemuksesta totean, että hommaamalla hyvä kitaransoitonopettaja ainakin alkuvaiheessa varmistetaan paremmin innostuksen säilyminen. Musiikkiopistolla ja musiikkiopistotyyliset opettajat, kun tunkevat sen Juan Antonio Miron kitaransoiton alkeet aina eteen. (itselläni pahoja traumoja tästä kirjasta) Kyseinen teos on tylsä ja etenee huimaa vaihtia kohti huiman teknisiä klassisen kitaran kikkailuja, tarjoamatta juurikaan "cool" pisteitä. Elikkäs innostava "rokkaripelimanni" tyyppinen kitaransoiton opettaja on hyvä vaihtoehto. (katos poiekkaaa, näin menee kolmisointu rokki :-) )

Tuommoisen hyvän pikkuakustisen saa ihan kohtuu hintaan. Vaimon veljelle ostettiin hintaan 90 egee ja soittelen sillä itsekkin todella mielelläni. Myöhemminhän tämmöiselle kitaralle on sitten varmasti käyttöä festareilla ja reissukitarana muutenkin. Nailonkielinen kitara on hellempi sormenpäille, kun alussa pitää niitä vahvistaa, jotta soitosta tulee ylipäätänsä yhtään mitään. Sähkis on sitten hyvä ostaa mahd pian, kun varmistuu, ettei kyseessä ollut hetken viehätys. Ittellä oli ekana akustinen ja heti perään kova hinku sähkikseen. Homma tosin on sitten bänditouhujen unohduttua kääntynyt täysin erillaisten akustisten pariin. Ne on paljon monikäyttöisempia, jos ei tartte tykittää täysiä. Sähkökitaralla on tosin paljon kikkoja, mitä ei pysty akustisella opettelemaan, mutta kyllä kitaristi normikitarankin tarvitsee.

[wille]

Itse soittimen ei kannata olla sen paremmin liian huono kuin liian hienokaan.

Juuri näin. Ensimmäiseksi soittimeksi ei todellakaan kannata valita sitä kaikkein halvinta soitinta mallia "Anttila". Soittimen huono laatu (ei pysy vireessä, painaa jumalattomasti, kaula kiero jne.) tappaa soittohimot nopeasti. Turhan kallis peli taas, on tietenkin "riskisijoitus". Entäpä jos pojan into onkin ohimenevää? Saksanpojan kaupasta, http://www.thomann.de/, ainakin löytyy noita kultaisen keskitien soittimia ihan passeliin hintaan.

[Hombre]

Jos hankkii akustisen kitaran, niin siinä tapauksessa mieluiten nylonkielisen ja ehkä 3/4 kooltaan. Teräskielisen kanssa voi soitto loppua nopeasti, jos se ei ole erityisen hyvä soittaa (kielet riittävän matalalla). Nyloneista melkein ensimmäiseksi suosittelisin Yamahan cs40 tai cgs103 malleja.
Jotka ovat hyviä aloittelijan kitaroita nuorelle. Kooltaan hiukan pienenpiä, kuin normaali, mutta kuitenkin kasvuvaraa on. Hinnaltaan reilun sadan euron paikkeilla, joten sijoitus ei vie konkurssiin. Sähkökitaroista en osaa sanoa mitään.

[Atheos__]

Jos tuolta Thomannilta olet tilailemassa niin jätä suosiolla nuo Harley Bentonit hyllyyn, niillä ei saa kun tapettua nappulan soittoinnon.
Nimim. Kaksi Benttonia seinällä

[timppa]

Sanoisin kyllä, että ilman muuta heti musiikkiopistoon. Saa mm. soittoasennon (kropan ja sormien asennon kielillä) ja kaikki muutkin jutut heti kohdilleen. Alusta saakka kun on jutut kohdillaan, niin on paljon helpompaa koko homma. Itsenäisesti opettelemalla tietysti oppii myös, mutta myöhempien ongelmien välttämiseksi todella suosittelen opistoa. Neuvovat varmasti myös kitarahankinnoissa.
Musiikkiopistossahan soitetaan klassista kitaransoittoa akustisella nailonkielisellä kitaralla, tai ainakin itse sain aikoinaan klassisen koulutuksen. Siitä on erittäin helppo sitten lähteä soittamaan muutakin [mielekkäämpää ] musiikkia.

[Tepi]

Kiitoksia kaikille...tiesin palstalaisilta löytyvän asiantuntemusta aiheeseen  .

Poitsu on lievästi sanottuna rock-henkinen, ainakin musiikkimakunsa suhteen- on perinyt loistavan musiikkimakunsa isältään  - josta olen lievästi ylpeä  . Kun juttu alunperin lähti liikkeelle, koski juttu rumpuja, ei kitaraa. Omaan kaveripiiriini kuului teininä vain useampikin tapaus joiden rummut jäivät nurkkiin potkittaviksi, eli rumpujen soitto ei ottanut tuulta alleen...jonkin aikaa kun asiasta tiskureerattiin niin myös kitaraa kohtaan on mielenkiintoa ja intoa. Hankalaksi asian tekee vain se että en itse ymmärrä yhtään mitään edes alkeellisimmasta alkeista ja vielä vähemmän laitepuolesta...seurasin aikoinani muutaman vuoden sivusta kun kaverit nuorisotalolla raiskasivat Sanitariumin alkua.

Taidan käydä kaikessa hiljaisuudessa fiilisteleen ihan livenä paikallisessa musiikkiliikkeessä vaihtoehtoja: http://www.keminmusiikki.fi/cat/product_catalog.php?c=11 ...tuolla näkyy ainakin Yamahan suositeltuja malleja olevan kohtuullisella hinnalla. Sähkösetistä voisi tieten pyytää kans jonkin sortin tarjousta.

[Atheos__]

Kiitoksia kaikille...tiesin palstalaisilta löytyvän asiantuntemusta aiheeseen  .

Poitsu on lievästi sanottuna rock-henkinen, ainakin musiikkimakunsa suhteen- on perinyt loistavan musiikkimakunsa isältään  - josta olen lievästi ylpeä  . Kun juttu alunperin lähti liikkeelle, koski juttu rumpuja, ei kitaraa. Omaan kaveripiiriini kuului teininä vain useampikin tapaus joiden rummut jäivät nurkkiin potkittaviksi, eli rumpujen soitto ei ottanut tuulta alleen...jonkin aikaa kun asiasta tiskureerattiin niin myös kitaraa kohtaan on mielenkiintoa ja intoa. Hankalaksi asian tekee vain se että en itse ymmärrä yhtään mitään edes alkeellisimmasta alkeista ja vielä vähemmän laitepuolesta...seurasin aikoinani muutaman vuoden sivusta kun kaverit nuorisotalolla raiskasivat Sanitariumin alkua.

Taidan käydä kaikessa hiljaisuudessa fiilisteleen ihan livenä paikallisessa musiikkiliikkeessä vaihtoehtoja: http://www.keminmusiikki.fi/cat/product_catalog.php?c=11 ...tuolla näkyy ainakin Yamahan suositeltuja malleja olevan kohtuullisella hinnalla. Sähkösetistä voisi tieten pyytää kans jonkin sortin tarjousta.

Jätä ainakin Yamahan aloituspaketit rauhaan. Kitaran niissä voi vielä saada jollain tavalla säätöihin mutta vahvistimet ovat noissa paketeissa susia lähes aina. Tuo aikaisemmin suositeltu Roland Microcube (http://www.thomann.de/fi/roland_micro_cube.htm) on aivan loistava harjoitusvahvistin, taitaa sellainen löytyä joka toiselta kitaristilta. Meikäläinen mukaanlukien 

[TunturiTiger]

En tiedä sitten onko vahvistimella niin merkitystä alussa. Tietysti paras on aina paras, mutta marsu maksaa.
Sähkökitaralla on lapsen helpompi alottaa muutenkin. Kielet on matalemmalla ja kaula on kapeampi. Ja ne kielet... Nuotiokitaraa joutuu soittaan suuremmalla voimalla muutenkin, joten ihan sama vaikka ois nailonkielet. Jokainen soittaja joskus kumminkin soittaa sormensa verelle. Tosin siitähän ne sormet kovettuu..

[Aji Inferno]

Kiitoksia kaikille...tiesin palstalaisilta löytyvän asiantuntemusta aiheeseen  .

Poitsu on lievästi sanottuna rock-henkinen, ainakin musiikkimakunsa suhteen- on perinyt loistavan musiikkimakunsa isältään  - josta olen lievästi ylpeä  . Kun juttu alunperin lähti liikkeelle, koski juttu rumpuja, ei kitaraa. Omaan kaveripiiriini kuului teininä vain useampikin tapaus joiden rummut jäivät nurkkiin potkittaviksi, eli rumpujen soitto ei ottanut tuulta alleen...jonkin aikaa kun asiasta tiskureerattiin niin myös kitaraa kohtaan on mielenkiintoa ja intoa. Hankalaksi asian tekee vain se että en itse ymmärrä yhtään mitään edes alkeellisimmasta alkeista ja vielä vähemmän laitepuolesta...seurasin aikoinani muutaman vuoden sivusta kun kaverit nuorisotalolla raiskasivat Sanitariumin alkua.

Taidan käydä kaikessa hiljaisuudessa fiilisteleen ihan livenä paikallisessa musiikkiliikkeessä vaihtoehtoja: http://www.keminmusiikki.fi/cat/product_catalog.php?c=11 ...tuolla näkyy ainakin Yamahan suositeltuja malleja olevan kohtuullisella hinnalla. Sähkösetistä voisi tieten pyytää kans jonkin sortin tarjousta.

Noilla tiedoilla melkeinpä suosittelisin investointia johonkin Line6 Variaxiin ja Roland MicroCube vahvariin. Sillä kolmesta sähkiksestäni teknisesti tavallaan "heikoin", Variax on esim, äänittäessäni selvästi eniten käytössä. Miksi? Koska vaikka sen otelauta ja virittimet yms. kalpenevatkin jonkin Music Manin tai Ibanez RG:n rinnalla, ne ovat riittävän hyviä - ja vehkeen soundien monipuolisuus on yksinkertaisesti lyömätön. Keppi taipuu uskottavasti akustisesta raskaaseen metalliin, ja siitäpä sitä riittää loputonta iloa soittamiseen!   Omia vaatimattomia näytteitäni voi kuulla: http://trig.com/ajigato. Harvempi esim, uskoo, että "Shearwater" on äänitetty kokonaan yhdellä ja samalla skitalla, Variaxilla.

[Viltsu777]

Sanoisin kyllä, että ilman muuta heti musiikkiopistoon. Saa mm. soittoasennon (kropan ja sormien asennon kielillä) ja kaikki muutkin jutut heti kohdilleen. Alusta saakka kun on jutut kohdillaan, niin on paljon helpompaa koko homma. Itsenäisesti opettelemalla tietysti oppii myös, mutta myöhempien ongelmien välttämiseksi todella suosittelen opistoa. Neuvovat varmasti myös kitarahankinnoissa.
Musiikkiopistossahan soitetaan klassista kitaransoittoa akustisella nailonkielisellä kitaralla, tai ainakin itse sain aikoinaan klassisen koulutuksen. Siitä on erittäin helppo sitten lähteä soittamaan muutakin [mielekkäämpää ] musiikkia.

Suurella osalla opistomaikoista ei ole **tunkaan hajua, minkälainen esim. plekukäden asento ja plekutekniikka ylipäänsä on hyvä/oikein, kun eivät itse sellaisella soita ja muutenkin se kaavamainen opetus voi tappaa innon alta aikayksikön. Musiikkiopistossa voi käydä erikseen vaikka teoriatunneilla ja suorittaa tutkintoja, jos se puoli kiinnostaa.

Jos nyt rokkia haluaa soittaa ja plekullahan sitä yleensä soitetaan, niin hyvä ja innostava yksityisopettaja on muchos parempi ja tietää tod.näk. laitteista ja soittimista 10 enemmän, kuin opistomaikat. Ei niitä kiinnosta, ne tekee vaan työtään, kun taas rokkihenkisemmälle opettajalle se musiikki kaikkine lieveilmiöineen on parhaimmillaan elämäntapa.

Suht monta musiikin parissa työskentelevää ja sitä vakavasti harrastavaa ihmistä tunnen ja voin kokemuksella sanoa, että kyllä karkeasti yleistäen ne opistomaikat on niitä ankeimpia.

Tästä nyt varmaan joku vetää herneen, mutta sama se mulle..omia kokemuksiani tässä vaan ruodin.

ps. Tepi, voisin ruvetakin jälkikasvus kitaraopettejaksi, mutta ei taideta asua ihan samoilla leveysasteilla..

[Tepi]

Itselläni on tuohon musiikkiopiston touhuun hieman negatiivinen käsitys...en viitsinyt sitä heti kuuluttaa että kuulisin myös muiden mielipidettä asiasta. Useat entiset vanhat kaverit ovat olleet musiikkimiehiä ja paria poikkeusta lukuunottamatta ovat olleet oman onnensa seppiä. Exälläni on/oli pitkä tausta pianosta ja laulusta- kait hyvin teoriapainotteinen koska exä ei pystynyt ymmärtämään korvakuulolla soittamista, eikä osannut- tai edes halunnut koskaan yrittää muuta kuin nuoteista soittamista...ja tuollainen ajatusmallia taasen ei oikein omaan päähäni mahdu vaikka en osaa edes mitään soittaa.

ps. Tepi, voisin ruvetakin jälkikasvus kitaraopettejaksi, mutta ei taideta asua ihan samoilla leveysasteilla..

Juu  - turhan pitkästi taitaa raidetta ja nelostietä olla välissä, itselläni kun on napapiirille tuntuvasti lyhempi matka kuin kehäkolmoselle.

[Viltsu777]

Tuolla on kattavat foorumit kitarointiin ja muuhunkin musiikkiin liittyvään liittyen:  http://muusikoiden.net/

Kannattaa tutustua kyseessä olevaan sivustoon, jos ei ole jo ennestään tuttu. Sieltä kyllä löytää ratkaisiut useimpiin pulmiin ja aina voi kysyä.

Siinä vielä mun oma profiili tuolla, ei varmaan ketään kiinnosta, mutta pitipähän laittaa  :  http://muusikoiden.net/jasenet/kuvaus.php?id=7241

[tonttu]

Tää on maksamaton mainos, mutta itseäni erittäin paljon kiinnostaisi opetella http://www.rockway.fi/ osoitteessa sijaitsevassa online koulussa pari kuukautta, jos vaan aikaa olisi. Sopivan rokkihenkeen tehty opetussaitti. Maksaa tosin käyttöajalta, joten en ole vielä raaskinut/pystynyt sitoutumaan moiseen. Ilmaiset oppitunnit kattelin läpi ja totesin jotta jees :-)

[Aji Inferno]

Yksinopiskeluun on sitten Line6:n Guitarport Online, joka sisältää paljon hyviä harjoituksia vasta-alkajista ammattilaisille. Siellähän esim. klassikkokappaleet opetetaan juurta jaksaen. Se ei ole ilmainen palvelu, mutta kohtuuhintainen. Sitä käytetään mainion Line6 GearBox-sovelluksen kautta, jolla voi mm. ohjata valmistajan monia efektilaitteita (kuten Podit) ja vahvistimia. Line6:n tuotteita voi suositella muutenkin; tukevaa tekoa ja upea soundi.

[Tepi]

Ruokatunnilla kävin tuolla jo aiemmin mainostetussa liikkeessä hiplaan keppejä. Samoilla linjoilla oli myyjä teidän kanssa, Ibanezia ja Tokaita suositteli microcuben vahvistimella...eikä oikein suositellut akustista koska se kuulemma harvoin antaa tuon ikäisille pojille oikeata fiilistä- ja ilman sitä soittaminen loppuu samantien. Se oli mainittavaa että 3/4-kokoa ei suositellut vaikka niitä liikkeessä pitkä rivi olikin, menee kuulemma turhan äkkiä pieneksi. Asiallinen liike kaikinpuolin- bonuksena tietysti sekin että liike on samassa kaupungissa + liike myy myös käytettyjä eli kamppeista pääsee sitä kauttakin eroon jos tarve vaatii.

Btw...sanoi muuten , että ilman nettiä olisi joutunut laittamaan lapun luukulle jo vuosia sitten. Nykyään suurin osa myynnistä kun tulee kuulemma netin kautta ja tämän kokoisessa kylässä asiakaskunta on turhan pieni.

[Viltsu777]

Joo kyl ne vajaakokoset soittimet jää äkkiä pieneks. Itellä kohta 5-vuotta täyttävä poika ja kitaraa kans hänelle katellu tässä tovin. Ne pikkuset kepit on usein vaan aika leluja, saahan niitäkin laatukamana, mut ei jaksais maksaa. Vähän sama, kun ostaa kalliit kengät, mitkä on huomenna pienet.

Kannattaa katsoa kans vaikka muusikoiden.netistä tori-osio, tai vaikka huuto.net. Sieltä saattaa löytää hyväkuntoisen japsikepin siihen hintaan mitä noi uudet Korean Ibat ja Tokait maksaa. Korealaisetkin tietysti yksilöstä riippuen ihan jees, mut kyl noissa japseissa on ollu laatu tasasempaa.

Ja multa kans ääni tolle Micro Cubelle, hyvä soundi kokosekseen ja näppärä muutenkin.

Tosta Line6:n hyvästä soundista oon kyllä eri mieltä, kun Inferno. Koti(studio)käytössä menettelee, mutta "vakavammassa" väännössä, ei mitään jakoa täysputkilaitteelle, eikä monelle hyvälle trankullekaan.

Itellä oli Line6:n täyspino, eli HD 2 nuppi ja kaks 4x12 kaappia(niitä vanhoja hyviä, mitkä makso vuonna 2003 tonnin(€) tsipale suomessa) siinä alla ja edelleen satunnaisessa kotikäytössä Pod 2 jossa jotain mystisiä sähkövikoja ollut melkein uudesta lähtien. Floorboard oli kans tottakai, ei sitä keikalla oikeen kerenny nappeja alkaa painelemaan..

Kaapit mulla on edelleen hyvässä iskussa, ainoo huono puoli on niiden järjetön paino. Joku Marsun perus 1960 pahvilaatikko painaa noin 15kg vähemmän.

HD 2:ssa rupes mua kyrsimään soundin teennäisyys ja huono reagointi soittodynamiikkaan(sama koskee Pod 2:ta, joka on teknisesti aika lähellä HD:a, mutta ilman päätevahvistinta yms.) ja varsinkin kitaran volumea pienennettäessä laitteen sisäinen noise gate oli ihan kuutamolla, ei hyvä. Efektit oli kyl monin puolin ihan mukiinmeneviä, mutta nekin jotekin liian "steriilin kuuloisia". Ruuvausvaraa ei todellakaan ollut riittävästi kaikissa efekteissä.

Väärinkäsittäkää minut oikein, eli ei noi Line6:n mitään ehdotonta scheisseä ole, eivät vaan ehdotonta parhauttakaan. Mallinnustekniikan pioneereja kuitenkin ja edelleen aloittelijalle ja miksei pidemmällekin ehtineille ihan kelpo laitteita.

[Aji Inferno]

Vielä tuosta Line6:n soundista... Niillähän on teknisesti hyvinkin erilaisia tuotelinjoja, joiden mallinnuksen "autenttisuus" vaihtelee paljonkin. Itsellä on kokemusta lähinnä Pod XT:stä, jonka soundeista en ole löytänyt pahaa sanottavaa. Ei kliinisyyttä eikä kylmyyttä, ja säätöjä tarvittaessa enemmän kuin laki sallii. Pod 2 ja käyttämäsi vahvari taitavat käyttää vanhempaa, yksinkertaisempaa mallinnusta? Ainakin alkuperäinen Pod ja XT ovat kaksi täysin eri vesilintua niin teknisesti kuin soundiltakin. Paljon äänittävä kaverini taas on ihastunut miniPodiin, vaikka senkin sisällä on se vaatimattomampi tekniikka.

XT mallintaa myös putkivahvareita todella hienosti, aivan kuten firman Variax kitaraklassikoita. Kun esim. kaipaan maanläheistä, putkilämpöistä blues-vintagesoundia, eikun XT:stä vaikkapa jokin Vox-  tai Marshall-mallinnus päälle, Variaxista kehiin vaikka varhaisen 1958 Les Paulin mallinnus kaulamikillä, ja se on siinä. Ei tule "aitoja" vehkeitä ainakaan minun ikävä. Ja jos iskee metalliliiton fiilis päälle, XT:stä peliin vaikka jonkin Diezelin tai ENGL:n mallinnus ja skitaksi Music Man Luke aktiivimikkeineen. Ja taas lähtee. Ainakin poliisien tuloon asti...

Jos (hyvistä) mallintavista laitteista jonkin heikkouden kaivaa, suurin on tosiaan korvien välissä. Monelle on tärkeää tietää, että soittopurkissa on aidot putket sisällä, eikä vain tietokoneohjelma simuloimassa niitä. Samaten, vaikka Variax kitaran simulaatio esim. 1960 Telecaster Customista on moitteeton, monelle se "fiilis" syntyy silti siitä, että soittaa aitoa Fenderiä. Vaikka soundit olisivat identtiset. Jos tuollaiset asiat eivät häiritse, esim. Pod XT:n putkivahvarimallinnukset lyövät esim. äänityskäytössä takuuvarmasti monet "aidot" vehkeet, eikä lopputulemasta pysty ammattilainenkaan usein sanomaan, millä ääni oikein on tuotettu. Aloittelijalle jokin halvinkin Pod on taivaan lahja, sillä se kuulostaa enemmän kuin tarpeeksi "oikealta" ja lisää huimasti mahdollisuuksia soiton värittämiseen.   Ja lopuksi: musahan on tunneasia, joten ei ole ihme, että asioista ollaan montaa mieltä!