Kitarat ja sähköbassot!

[Aji Inferno]

Tässä siis yleisteema meille tietynlaisten kielisoitinten riivaamille! 

[Aji Inferno]

Niin, kun tuosta "mallinnuksesta" sun muusta taannoin toisessa ketjussa keskusteltiin... Ajattelin heittää muutamia aitoja soundiesimerkkejä omien, teknisesti hyvin rajoittuneiden mutta tunnetta täynnä olevien tekeleideni muodossa.

Analysoikaapa, jos mielenkiintoa on - mutta antakaa armoa itse soitolle. ;-)

Näytteet löytyvät: http://trig.com/ajigato

Biiseistä voi olla mitä mieltä haluaa, mutta tässä vähän tietoa niiden kitarapuolesta niille, joita etenkin mallinnustekniikka kiinnostaa.

Eka biisi, "I'll be gone", on tarkoituksellisen häpeällisen 70-lukulainen sukellus jonnekin The Eaglesin ja muun maailmaan. Itse asiassa demo, joka oli tarkoitettu soundtrack-biisiksi elokuvaan, jota ei ainakaan vielä ole olemassa.

Koko biisi on äänitetty yhdellä kitaralla (Line 6 Variax 500) ja Line6 Pod XT vahvistin/efektiprosessorilla. Aivan alun ja lopun kuulaat soundit tein Variaxin 1959 Stratocaster mallinnuksella. Särösoundeissa Variax mallintaa Gibson 1958 Les Paulia, muistaakseni molemmat mikit päällä. Akustisia kitaroita tämä nimenomainen Variax ei kykene mallintamaan kovinkaan autenttisesti, mutta sen yritys kuulostaa 1959 Martin  D-28:lta sopi minusta silti biisin tunnelmaan.

"Last Train To Nowhere" on seurausta jammailusessiostani erään ässäkitaristiystäväni kanssa. Kaikki rytmikitaraosuudet (kyllä, myös se epävireiseltä kuulostava osa ovat Line6 Variaxin hommia. Enimmäkseen muistaakseni Les Paul mallinnuksessa. Luullakseni heitin "epävireiseen" osaan mukaan myös 12-kielisen Rickenbackerin mallinnusta. Soolon hoitaa Music Man Luke. Lopun "maanjäristys" soundit tuotti vanha, rakas, totaalinen Ibanez RG525.

"Aguila" on merkillinen kokeilu, jota ei ehkä tässä kannattane selittää. Mutta hain tiettyä mystistä tunnelmaa. Ja biisin ainoa kitaraosuus onkin Music Man Luken tekoa. Se oli sillä hetkellä täydellinen kitara tekemään mitä hain!

"Shearwater" on näistä biiseistä teknisesti heikoin ja vanhin. Se on niitä biisejä, joille oli syynsä. Eikä vain iloisia syitä. Ja osin siksi se on soitettu päin helvettiä.

Se on äänitetty suuressa kiireessä kokonaan Line6 Variaxilla. Kaikki akustiset kitarat, jotka siinä kuuluvat, ovat Variaxia. Samoin kaikki sähkökitarat. Aiemmin, tuonnempana, tuli esiin kysymyksiä käyttämäni tekniikan kyvystä välittää dynamiikkaa tai yksityiskohtia. Olen samaa mieltä siitä että mallinnuksella on ainakin vielä rajansa. Esim. akustinen kitara ei näissä omissa tekeleissäni kuulosta kovin aidolta. Mutta toisinaan silti riittävän hyvältä. Mutta sitten se kysymys dynamiikasta ja yksityiskohdista...

Esim. "Shearwater" voi olla monelle monessa mielessä täyttä paskaa. Mutta jos kuuntelee esim. sen tiettyjä "sooloja", ensimmäinen ajatus itselleni ei ole "miten epäaito ja tunkkainen, epädynaaminen soundi!". Ehkä kaveri soittaa päin helvettiä, mutta se ei ole soundin vika.

Muuten: joko häpeäksi tai kunniaksi kaikelle äskeiselle, tuo on äänitetty Steinberg Cubase 3/4 ohjelmistolla, rautana M-Audio 192AP äänikortti, AMD:n tietokonerauta, ja tarkkailussa Musical Fidelityn X-DAC v3 D/A-muunnin, saman firman putkikäyttöinen X-Can v3 kuulokevahvistin, ja Grado SR325 kuulokkeet.

[Viltsu777]

Kuuntelin biisit jo tuon edellisen ketjun linkin tiimoilta ja monipuolista matskua oli ja hyviä juttuja paljonkin.

Kyl sen Line6 soundin tunnistaa, johtuneeko siitä, että itse kyseisellä merkillä suht paljon soittanut, vai siitä että kerroit millä mikäkin on soitettu. Siinä soundissa on sellanen taajuus/ominaisväri mikä tulee esille useammassa mallissa, sitä en sano onko huono vai ei, mutta se on siellä.

Ite sain aikoinaan mielestäni parhaan raskaan soundin kotiäänityksessä siten että mulla oli Sans Amp josta ruuvasin valmiista soundista numero 38(joka on alunperin bassosoundi)itelleni mieluisan soundin jonka vedin sitten Podin cleanin läpi, kun en direct boxia/sopivaa etusta omistanut.

Nykyään ei enää juuri kotona tule ääniteltyä oman laiskuuden ja sen takia, että kavereilla on paremmat kamat ja pariin studioonkin pääsee, kunhan menee vaan, ni ei jaksa kotihommiin panostaa. On mulla koneen sisällä M-Audio Audiophle 2496 kortti ja kaittimeni ovat tasan hyvää monitoritasoa, että kyllä sitä jotain voi aina äänitellä, jos oikein innostaa.

Tosta Sans Amp Psa 1:stä vielä sen verran, että sehän on "mallintava" laite ajalta jolloin mallintava-nimitystä ei oltu kitarapuolelle vielä keksitty, vaan puhuttiin kitaraemulaattorista. Sehän on täysin analoginen laite sisuskaluiltaan, ainoastaan muistipaikkoja siinä(minun vanhassa mallissa) on 49 tehtaan ja 49 käyttäjän. Kyseisen laitteen valmiit soundithan on tehty kanssa jonkun tietyn esikuvan mukaan Stevie Raystä Van Halenin kautta Dimebagiin.

Noidenkään soundien autenttisuudesta en mene sanomaan, mutta yleisesti lämminsoundisempi laite tuo Psa-1 on, kuin nämä digitaaliset "mallintavat". Laite itsessään on tietysti Podiin ja muihin varrattuna kallis http://www.musamaailma.fi/epages/musa.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/musa/Products/51401140  eikä sisällä, kuin pelkän etuasteen, eli efektit joutuu erikseen hankkimaan. Tietysti pitää muistaa, että kyseessä on ammattilaistason laite ja jonkinnäköinen studiostandardi.

Hemmetin helppokäyttöinen laite peruspiirteittäin, mutta ihan nollista soundien itse säätäminen on suht aikaa vievää jos haluaa hioa timantin särmäksi. Säätövaraa on yksinkertaisesti niin paljon, että metsään mennään ja hyvin äkkiä, jos ei ole malttia. Itse olen alkanut yleensä jostain perussopundista muokkaamaan ja sillälailla on saanut soundit kohilleen ilman hampaitten kiristelyä.

Jotain biisintynkää voisin vaikka mikseriin laittaa, jahka jaksan Sans Ampin treenikseltä kotiin roudata ja jotain nauhotella. Päästään sitten haukkumaan sekin laite 

[Viltsu777]

On kyllä pirun hyvä basso tuo minkä ostin. Presarimallinen saarnirunko, ESP:n kaula ja kunnon alnico mikki. Saamarin hyvin soi akustisesti, sustainia riittää.

Ot: Tänään kattoo Freak Kitcheniä On the Rocksiin! Siinä bändissä on vähä eri tason soittajat, vaikken ruotsalaisia niin rakastakaan 
Liputkin maksaa hurjat 4€

[wille]

On kyllä pirun hyvä basso tuo minkä ostin. Presarimallinen saarnirunko, ESP:n kaula ja kunnon alnico mikki. Saamarin hyvin soi akustisesti, sustainia riittää.

Ot: Tänään kattoo Freak Kitcheniä On the Rocksiin! Siinä bändissä on vähä eri tason soittajat, vaikken ruotsalaisia niin rakastakaan 
Liputkin maksaa hurjat 4€

Jeps. Itsekkin erittäin tyytyväinen viimeisimpään hankintaani elikkästen Epiphonen LP Special Bassoon. Alnicon humpuukkerit tuossakin ja kyllä, sustainia piisaa.

Pitäisi kokeilla vetäistä tohon Epiin kiinni vitossetti, jättäen G-kielen pois. Eli siis nelikielinen jykevämmillä vaijereilla vireellä B-E-A-D. Tai peräti A-E-A-D... Murinaa ja kurnutusta. Pienin kotikonstein tuon pitäisi olla mahdollista, ilman isompia säätöjä. Kokeilemallahan tuo selviäisi. Ainakin tuntuu kaikinpuolin tarpeeksi jämäkältä soittimelta tollaseen kokeiluun...

[Sterno]

Rämpyttelen itsekin jonkin verran kitaraa ja bassoa.  Aika ei vaan millään meinaa riittää.

Tuossa meikäläisen Fenderit.




Telecaster, Stratocaster, Geddy Lee Jazz Bass ja '62 Precision Bass



Sterno

[zenx]

Rämpyttelen itsekin jonkin verran kitaraa ja bassoa.  Aika ei vaan millään meinaa riittää.

Aivan uskomattoman namu toi presari  .

[Viltsu777]

Hienot kepukat on joo. Fenkku-miehiä henkeen ja vereen näköjään. Se on oikein!
Vois itekkin tosiaan jonku keppikuvan tänne laittaa, kun sais joskus kaikki kerättyä samaan kuvaan.

[bluesman]

Mulla ei oo kuin tää yks Fenkku vm.-65. Kuva on jo esillä fotopäiväkirjassani. Toimii edelleen hyvin vaikka kielet on samat ollu jo yli vuoden. Eipä oo kerinny rämpytellä mm.eräisiin kasveihin hurahtamisen vuoksi.
Sitten on muutama muu skitta, Gibsonin akustinen ja Silvertone vm.-61 (ns.halpiskitara tuolta ajalta, aivan hirveä tatsi). Käsintehty telecasterkopio Matti Sinervirran Järvenpäästä tekemä. Rauha hänen muistolleen, poistui joukostamme kuukausi sitten. Oli muuten kaveri joka keksi lehti-ilmoituksen perusteella mulle ilmoittaa ym. fenkun olevan myynnissä. Ja heti käsiinsä saatuaan ruuvasi kaulan irti ja tarkisti alkuperäisleiman joka näkyy vasta kun irrottaa kaulan ja katsoo sen päätyyn. Meikä säikähti että nyt se rikkoo koko kitaran. Tiesi mitä teki.

[wille]

Läskibasso saapui tänään. On muuten upean kuuloinen tollanen halvempikin, kun jousella vestelee... uuu jeeaah. 

[Viltsu777]

Mä duunasin mun halpisbassosta nauhattoman otelaudan epoksointeineen muineen ja tuli parempi, kuin odotin. Ei tartte laittaa hiottuja kieliä otelaudan kulumisen pelossa.

Tein ton vaikeamman kautta elikkä, en repinyt nauhoja irti, vaan hioin ne otelaudan tasalle jolloin vaan nauhojen tangit jäivät otelaudan sisään. Sai muuten jonkin aikaa hioa, kun ei ollut oikeen asianmukaisia välineitäkään kaikkia. Koska tangit jäivät otelaudan sisään kaula jäi jämäkämmäksi, kuin siinä tapauksessa, että olisin repinyt nauhat pois ja laittanut koloihin liimaa ja viilua, tai puukittiä mikä on huonoin vaihtoehto. Sitten vaan parit kerrokset maalarinteippiä otelaudan molempiin reunoihin(niin että menee reunan yli, ettei epoksi valu pois) ja päihin sama homma.

Hitaasti kuivuvaa epoksia laitoin sitten "sopivasti" otelaudalle ja lastalla ja lopuksi pensselillä levitin epoksin otelaudalle.
Painovoima sitten hoiti loput ja pinnasta tuli tasaisen kiiltävä kuivuttuaan. Reunathan joutui tietenkin hiomaan reunateipit revittyäni, kun jäi epoksiin kiinnittyneitä teipinjämiä yms. , mutta se oli tuossa hommassa melkein se vaivattomin osuus. Sitten hienolla hiekkapaperilla koko otelauta mataksi ja sen jälkeen ensin hiomatahnalla ja sitten lopuksi autovahalla, niin pinnasta tuli kauniin sileä ja kiiltävä. Kaula reagoi myös kaularaudan vääntelyyn loogisesti, eli epoksikerros otelaudan päällä ei huonotanut kaulan säädettävyyttä tippaakaan.

Vaikka tuossa suht paljon vaivaa olikin, niin lopputulos hakkaa soitettavuudessa mielestäni "perinteisen" paljaalla ruusupuuotelaudalla nauhattoman 6-0.

Jos vielä joskus tulee tarve hommata tai duunata kunnon nauhaton, niin siinä saa luvan olla ebenpuinen otelauta, ei tartte epoksoida ja voi soitella tavallisilla hiomattomilla kielillä vaikka maailman loppuun.

ps. toi Bluesmanin -65 Strato oli kyllä nimensä ja vuosimallinsa veroinen laite. Ei paljon kysyttävää, vaikka vaan nopeasti ilman sähköjä testasin. 

[Viltsu777]

Jeps. Itsekkin erittäin tyytyväinen viimeisimpään hankintaani elikkästen Epiphonen LP Special Bassoon. Alnicon humpuukkerit tuossakin ja kyllä, sustainia piisaa.

Pitäisi kokeilla vetäistä tohon Epiin kiinni vitossetti, jättäen G-kielen pois. Eli siis nelikielinen jykevämmillä vaijereilla vireellä B-E-A-D. Tai peräti A-E-A-D... Murinaa ja kurnutusta. Pienin kotikonstein tuon pitäisi olla mahdollista, ilman isompia säätöjä. Kokeilemallahan tuo selviäisi. Ainakin tuntuu kaikinpuolin tarpeeksi jämäkältä soittimelta tollaseen kokeiluun...
[/quote]

Eikös tuo LP-basso ole lyhytskaalainen?  Sillonhan sun pitää laittaa suhteessa vähän paksummat kielet vielä, niin kuin periaatteessa. Luulis nyt että joku 135 ois sopivan paksunen H-kieli. Vähän joudut varmaan satulaa veistämään, mutta se ei ole vaiva eikä mikään.  Jos tuntuu perus 5-kielisen setin neljä paksuinta liian ohkasilta ni tossa ois toi Warwickin mörkösetti, toi menee jo huumorin puolelle... http://www.thomann.de/fi/warwick_black_label_dark_lord_set.htm

ps. Alnicohan ei ole mikään merkki, jos niin luulit, vaan viittaa mikrofonien magneettien metalliseokseen joissa on käytetty alumiinia,nikkeliä ja kobolttia. Soundi on yleisesti "perinteisemmän" kuuloinen, kuin tiukempi ulostuloisissa keraamiset magneetit sisältävissä mikrofoneissa.

[wille]

ps. Alnicohan ei ole mikään merkki, jos niin luulit, vaan viittaa mikrofonien magneettien metalliseokseen joissa on käytetty alumiinia,nikkeliä ja kobolttia. Soundi on yleisesti "perinteisemmän" kuuloinen, kuin tiukempi ulostuloisissa keraamiset magneetit sisältävissä mikrofoneissa.

Itse asiassa tiesin ja en tiennyt. Selvisi mullekin kun koitin googlailla noita mikkejä... 

Noi Dark Lordit on kyllä jo melkoset kaapelit. Niistä taisikin olla joskus juttua muusikoiden.netin puolella. 

[Viltsu777]

ps. Alnicohan ei ole mikään merkki, jos niin luulit, vaan viittaa mikrofonien magneettien metalliseokseen joissa on käytetty alumiinia,nikkeliä ja kobolttia. Soundi on yleisesti "perinteisemmän" kuuloinen, kuin tiukempi ulostuloisissa keraamiset magneetit sisältävissä mikrofoneissa.

Itse asiassa tiesin ja en tiennyt. Selvisi mullekin kun koitin googlailla noita mikkejä... 

Noi Dark Lordit on kyllä jo melkoset kaapelit. Niistä taisikin olla joskus juttua muusikoiden.netin puolella. 

Joo ne Dark Lordit on kai tarkotettu Warwickin johonki malliin missä ois paksuin kieli sit F#. En vaan ymmärrä, että mihin tollasta virettä tarttee, ku hemmetin harvat kamat tollasia ees toistaa. Eka kerrannainenkin on jo saamarin matala tollasessa sävelessä.

[wille]

ps. Alnicohan ei ole mikään merkki, jos niin luulit, vaan viittaa mikrofonien magneettien metalliseokseen joissa on käytetty alumiinia,nikkeliä ja kobolttia. Soundi on yleisesti "perinteisemmän" kuuloinen, kuin tiukempi ulostuloisissa keraamiset magneetit sisältävissä mikrofoneissa.

Itse asiassa tiesin ja en tiennyt. Selvisi mullekin kun koitin googlailla noita mikkejä... 

Noi Dark Lordit on kyllä jo melkoset kaapelit. Niistä taisikin olla joskus juttua muusikoiden.netin puolella. 

Joo ne Dark Lordit on kai tarkotettu Warwickin johonki malliin missä ois paksuin kieli sit F#. En vaan ymmärrä, että mihin tollasta virettä tarttee, ku hemmetin harvat kamat tollasia ees toistaa. Eka kerrannainenkin on jo saamarin matala tollasessa sävelessä.

Joo, itekkin jäin muuten miettimään noiden tarkotusta... Melkosta kurnutustahan noilla sais särön (ja kalliiden toistolaitteiden) kanssa aikaseksi. Silti melko extremetouhua. Ja vaikka soittokamat noita saiskin toistettua, niin miten sitten levyllä tahi livenä? Ihan jees hinausköydeksi. 

Minkäslaiseen settiin muuten olet itse bassossa mieltynyt?

[Viltsu777]

Saarnipresarissa(normi E-vire) on nyt Trujillo 45-102-setti mikä on mielestäni syvältä muutamastakin syystä: rosterikielet, eli liian metallinen ja kolho sointi omaan korvaan, kun tykkään tollasesta perinteisestä nikkelikielten soundista paljon enemmän. Sitten noi on vielä taper-coret, eli kielten punos ohenee myös tallan puoleisessa päässä.
Lienevät tarkoitettu kielet läpirungon-bassoihin pääasiassa, joten tossa kielistä puuttuu mielestäni tanakkuus, kun ohuempaa kielen osaa pääsee tallan ulkopuolellekin. G-kieli on ainoa, missä tuota ominaisuutta ei ole tuossa setissä.

Riippuu ihan fiiliksestä ja soittimesta minkä paksuiset kielet tuntuu hyvältä. Nauhattomaksi modatussa harrikan ritsassa(E-vire) on nyt 45-110 setti ja saa nyt välttää siinä. Seuraavaksi kokeilen siinä hiottua suht paksua settiä,säädän basson sen mukaan ja saa pysyä siinä. Tollasen lelun ku saa kerrankin hyväks, ni ei jaksa sit enää säätää sen kanssa 

Tokain presarissa ei oo nyt kieliä ollenkaan, kun on palasina pöydällä ja odottaa Teslan VR-B3 mikkiä, mutta siinä oli kaverin jäljiltä paksuin nelikielisen setti, mitä perusmusakaupasta löytyy. Liian paksut mun makuun noin perusvireessä. Sekin saa jäädä E-vireeseen näin aluks ainakin ja ehkä siihenkin hiottu setti, ohan Steve Harrisillakin 

Meiän dödisbändiin(vire C#) on tulossa ens viikolla uus rumpali kokeilee, ni siihen mennessä pitäs laittaa saarnipresariin sopiva setti. Ennen käytin tota harrikkaa siinä hommassa ihan 45-110 setillä, mutta oli vaikea soittaa ja toi presari tunkee miksissä niin paljon paremmin läpi, kun halpa aktiivibasso, ettei tarvii enää miettiä hetkeäkään. Toi vire vaan on sellanen, että täytyy kai ihan kokeilemisen kautta sitten huomata, mikä setti toimii.

Tykkää bassoissa perinteisestä meiningistä ja soundista ja mahdollisimman simppelistä konstruktiosta, joten presari on mulle se ykkösvalinta. Musarin Stingray vois olla kans kova ihan sen murisevan soundin takia joskus sitten. Mä en tartte kun yhen mikin, volan ja tonen niin oon tyytyväinen. Kaikki siitä eteenpäin vaan sotkee pakkaa mun tapauksessa. Mulla on etuasteessa kuitenkin sen verran säätövaraa ja muistipaikkoja, ettei tartte enää basson ylettömillä säätömahollisuuksilla tehä asiaa hankalammaksi.

[wille]

Mulla on itseasiassa nyt Yammussa kiinni toi Harris-customsetti. Ihan E-vireellä. Mutta kun ei sovi omaan käteen niin millään. Tuntuu liian "jäykiltä".

Nyt viimeaikoina mun käyttöön on melko pysyvästi iskostunut Ernie Ball-kielet. Pitäis laittaa Epiin nyt kokeiluun 55-75-90-110 Power Slinkyt. Joskus aiemmin muistan tuossa Yammussa käyttäneeni DR:n LoRidereita, joista pidin. Täytyykin laittaa taas kohta T-kauppaan kielitilausta menemään. 

[zenx]

Mulla on itseasiassa nyt Yammussa kiinni toi Harris-customsetti. Ihan E-vireellä. Mutta kun ei sovi omaan käteen niin millään. Tuntuu liian "jäykiltä".

Nyt viimeaikoina mun käyttöön on melko pysyvästi iskostunut Ernie Ball-kielet. Pitäis laittaa Epiin nyt kokeiluun 55-75-90-110 Power Slinkyt. Joskus aiemmin muistan tuossa Yammussa käyttäneeni DR:n LoRidereita, joista pidin. Täytyykin laittaa taas kohta T-kauppaan kielitilausta menemään. 

En basson kielistä tiedä, mutta ainakin sähkökitarankielissä DR:llä on ollut aika paljon viallisia yksilöitä. Useimmiten aina G-kielet napsuvat. Joten kannattaa ehkä harkita jotain muuta merkkiä.

[Kadotus]

Oon nykyään tosi laiska vaihtaan kieliä, joskus vaihdoin niitä kuin paitaa mutta enää ei jaksa. Sen verran tykkään tilutella että 09-42 on semmonen mihin oon kitarassa tykästyny, joskus vois Stratocasteriin laittaa vähän jytymmänkin setin mutta Ibanez (RG350DX) ainakin saa pysyä noissa kielissä. Tällä hetkellä Ibanezissa taitaa olla Ernie Ballit ja Fenderissä Fenderit

Akustiseen vaihdan kielet vasta kun joku niistä katkee ja pikkusähkikseeni samoin. Joskus vuosia sitten hulluuksissani kokeilin myös Elixirin sikakalliita kieliä ja en nyt sanois että ne olis tuntunu hintansa arvosilta.

[wille]

Mulla on itseasiassa nyt Yammussa kiinni toi Harris-customsetti. Ihan E-vireellä. Mutta kun ei sovi omaan käteen niin millään. Tuntuu liian "jäykiltä".

Nyt viimeaikoina mun käyttöön on melko pysyvästi iskostunut Ernie Ball-kielet. Pitäis laittaa Epiin nyt kokeiluun 55-75-90-110 Power Slinkyt. Joskus aiemmin muistan tuossa Yammussa käyttäneeni DR:n LoRidereita, joista pidin. Täytyykin laittaa taas kohta T-kauppaan kielitilausta menemään. 

En basson kielistä tiedä, mutta ainakin sähkökitarankielissä DR:llä on ollut aika paljon viallisia yksilöitä. Useimmiten aina G-kielet napsuvat. Joten kannattaa ehkä harkita jotain muuta merkkiä.

Bassossa päteneet oikein hyvin. En oo itseasiassa saanut ikinä bassosta kieltä poikki soittamalla...