Aaveita!

[Aji Inferno]

Näkemystä kehiin - ja perustelua!

[Aji Inferno]

Erityisen mielenkiintoisia ovat eka ja viimeinen kohta, sillä niiden valitsijat tuskin saavuttaisivat yhteisymmärrystä millään keinolla. Koska molemmat "tietävät" varmuudella olevansa oikeassa!

[MaXXer]

Pakko sanoa että en tiedä mitä ajatella, perusluonteeltani oon sen verran skeptinen että vähän vaikea uskoa semmoseen mitä en itse oo nähnyt.

[ottulo]

Miksipä ei täällä jotain meille vierasta "elämänmuotoa" voisikin olla, eihän ihminen vielä kaikkea tiedä, ei läheskään.
Suurin osa kummitusjutuista tosin ovat joko huijausta / tunne- tms. tilan aiheuttamaa harhaa / jotain ihan tavallista, mitä ei vaan tule ajatelleeksi.

Esimerkiksi puurakennuksissa öisin voi kuulua "askeleita"... johtuvat siitä, että päivällä puulattia on painunut, yöllä se palautuu oikeaan muotoonsa -> päästää ääniä.

[Aji Inferno]

Pakko sanoa että en tiedä mitä ajatella, perusluonteeltani oon sen verran skeptinen että vähän vaikea uskoa semmoseen mitä en itse oo nähnyt.

Niin, mahdollisia omia havaintoja lukuun ottamatta, kysymyshän on "uskosta" - puolin ja toisin. Skeptikko nauraa "hörhöille" - ja nämä taas nauravat skeptikoille. Aivan samoista syistä, koska toiselta puolelta katsoen skeptikon "sokealle uskolle tieteeseen" yms. ei ole mitään hyväksyttävää perustetta. Ja skeptikon silmissä mitään mitä ei voida kunkin hetkisillä metodeilla mitata ja selittää, ei voi olla olemassa...

Umpikuja. Mutta niinpä alkuasukkaille Nokian kännykkä on vielä tänä päivänä käsittämätön taikakalu. Toki voikin kysyä, olemmeko mekin kaikessa ylimielisyydessämme vain eräänlaisia alkuasukkaita, jotka eivät ole tajunneet läheskään kaikkea olennaista maailmankaikkeudesta? Joskus ihmetyttääkin, mistä lähtien "se mitä ei ymmärretä" muuttui tieteessä "sitä ei ole olemassa" -varmuudeksi.  Voipi olla niin, että jos todella tietäisimme enemmän, pelästyisimme aivan helvetin pahasti - ja kaikelta tuntemaltamme, uskonnoista alkaen, voisi pudota pohja... Ehkä on turvallisinta olla skeptinen, koska silloin säilytämme ainakin illuusion siitä, että maailma on kontrollissamme?

[MasaT]

Nuorempana meni kaikki aave- ja ufojutut aika hyvin läpi. Mutta nyt vanhempana alkaa ajatella asioihin niin paljon kriittisemmin, ettei kaikki tuputus mene läpi. Itse olen kokenut sellaista, kun ruumis herää ennenkuin mieli ja tuntee itsensä ikäänkuin halvaantuneeksi. Silmät on auki, muttei voi liikkua mihinkään. Yrittää huutaa, mutta ääntä ei lähde, kunnes tuo unihalvaus hellittää otteensa ja kuuluu mieletön karjahdus!!!
Muuten tähän sanoisin, ettei kannata lukea liikaa ainakaan Castanedan kirjallisuutta.
Ne silmäkulmissa vilkkuvat mustat näkymät ei suinkaan ole aaveita, vaan jotain muuta.
Kerran tuollaisen unihalvauksen aikana olin näkevinäni jonkun äijän käppänän sänkyni päädyssä, muttei siihen tietenkään voi luottaa tuossa horroksessa.

[Aji Inferno]

Nuorempana meni kaikki aave- ja ufojutut aika hyvin läpi. Mutta nyt vanhempana alkaa ajatella asioihin niin paljon kriittisemmin, ettei kaikki tuputus mene läpi. Itse olen kokenut sellaista, kun ruumis herää ennenkuin mieli ja tuntee itsensä ikäänkuin halvaantuneeksi. Silmät on auki, muttei voi liikkua mihinkään. Yrittää huutaa, mutta ääntä ei lähde, kunnes tuo unihalvaus hellittää otteensa ja kuuluu mieletön karjahdus!!!
Muuten tähän sanoisin, ettei kannata lukea liikaa ainakaan Castanedan kirjallisuutta.
Ne silmäkulmissa vilkkuvat mustat näkymät ei suinkaan ole aaveita, vaan jotain muuta.
Kerran tuollaisen unihalvauksen aikana olin näkevinäni jonkun äijän käppänän sänkyni päädyssä, muttei siihen tietenkään voi luottaa tuossa horroksessa.

Castanedan kirjallisuus kyllä avaa ajatuksia tehokkaammin kuin juuri mikään muu... Ehkä se on siksi monille jopa pelottavaa. Ja pelottaville asioille ihmisillä on tapana nauraa, jotta he eivät joutuisi niiden kanssa kasvotusten.

[Poppamies Tuliliemi]

Sikäli uskon kummituksiin että kuolleet ihmiset voivat vaikuttaa muiden ajatelmiin ja jopa havaintoihin... mielikuvitus saa vallan ja voi helposti uskoa, että se ja se edesmennyt on siitä ja siitä asiasta nyt tätä mieltä ja se ajatus voi toimia katalyyttinä tai selityksenä teoille, tai jokin tapahtuma saa (yli)luonnollisen selityksen sitä kautta, kun kerran ollaan kalalle menossa ja ukki oli kova kalamies niin totta kai se on ukki kun siunaa kalareissun kun veneeseen astuttaessa pilviverho raottuu ja yksittäinen valonsäde osuu juuri silloin laiturille kun ollaan veneeseen astumassa ja kalareissulle menossa.

Kuollutkaan ihminen ei siis ole kadonnut tai menetetty niin kauan kuin joku muistaa ja osaa yhdistää muistot nykyisiin tapahtumiin. Eli sillä tasolla kummituksia on olemassa.

[Rankkapanda]

Olen kyllä nähnyt saatanan pelottavia näkyjä, mutta sepä johtuu migreenistä aiheutuvista näköhäiriöistä+väsymyksestä. Itse kysymykseen olen pahemman luokan skeptikko, minulle jokin asia pitää todistaa, että on olemassa, kuin että ei ole olemassa. Juuri samaisesta syystä erosin kirkosta, koska en usko minkään ylemmän olennon olemassaoloon tai muuhunkaan yliluonnolliseen, jo ihan todisteiden puutteessa. Ja en usko edes salaliittoteorioihin. En ole kyllä vuosiin edes mistään näistä jaksanut kinata, koska näkökantaani ei muuteta ilman todisteita ja ihmisen joka uskoo kaikkiin mainitsemiini asioihin, ei taas vakuuta mitkään todisteet. Jumittava tilanne...

[Aji Inferno]

Mikä minusta on kiintoisaa, on ns. luonnonkansojen hyvin läheinen suhde paitsi luontoon ympärillään, myös sen ns. henkimaailmaan... Meistä se kaikki voi tuntua primitiiviseltä ja taikauskolta, mutta aidosti (!) kriittinen ihminen saattaisi myös kysyä: tietävätkö nuo hemmot jotain, minkä me olemme kenties unohtaneet? En ota tässä kantaa puoleen tai toiseen, mutta etsin uteliaana sellaisia näkökulmia, jotka eivät johtaisi pattitilanteisiin, vaan parempaan ymmärrykseen.

Ajattelemmeko me automaattisesti, että oma ns. edistyksemme johtaa meitä aina vain parempaan tietämykseen asioista? Vai voiko se siinä ohessa vieraannuttaa meitä joistakin maailmamme aivan perusasioista? Jollemme (vielä) löydä keinoja mitata ja todistaa kaikkea, tarkoittaako se sitä, että meillä olisi oikeus kuvitella olevamme esim. em. alkuasukkaita fiksumpia?

Aave on siitä kiintoisa asia, että jos asiasta puhuu kahden kesken lähes kenen tahansa kanssa, useimmilta löytyy joko omakohtaisia, tai aivan lähipiirin kokemuksia aiheesta. Mutta julkisesti niistä vaietaan, koska aihe tekee ihmisestä "hörhön"... Ja sehän ei tässä rationaalisessa maailmassamme toki käy päinsä.

Avoimmuudessa asioille on aina kaksi puolta. Silloin voi olla helposti huijattava, kuten pelottavan usein asianlaita on. Mutta toisaalta, silloin ihminen voi myös nähdä laajemmin ja kauemmas.

[MaXXer]

Niin, mahdollisia omia havaintoja lukuun ottamatta, kysymyshän on "uskosta" - puolin ja toisin. Skeptikko nauraa "hörhöille" - ja nämä taas nauravat skeptikoille. Aivan samoista syistä, koska toiselta puolelta katsoen skeptikon "sokealle uskolle tieteeseen" yms. ei ole mitään hyväksyttävää perustetta. Ja skeptikon silmissä mitään mitä ei voida kunkin hetkisillä metodeilla mitata ja selittää, ei voi olla olemassa...

Umpikuja. Mutta niinpä alkuasukkaille Nokian kännykkä on vielä tänä päivänä käsittämätön taikakalu. Toki voikin kysyä, olemmeko mekin kaikessa ylimielisyydessämme vain eräänlaisia alkuasukkaita, jotka eivät ole tajunneet läheskään kaikkea olennaista maailmankaikkeudesta? Joskus ihmetyttääkin, mistä lähtien "se mitä ei ymmärretä" muuttui tieteessä "sitä ei ole olemassa" -varmuudeksi.  Voipi olla niin, että jos todella tietäisimme enemmän, pelästyisimme aivan helvetin pahasti - ja kaikelta tuntemaltamme, uskonnoista alkaen, voisi pudota pohja... Ehkä on turvallisinta olla skeptinen, koska silloin säilytämme ainakin illuusion siitä, että maailma on kontrollissamme?

Näinhän se tahtoo mennä, toki en missään nimessä sano etteikö aaveita voisi olla olemassa. Itsellänikin on kaksi sellaista kokemusta jotka mietityttää ja pelottaa vielä tänäkin päivänä kun niiitä ajattelee, niille ei oo vieläkään mitään "järkevää" selitystä muuta kuin aaveet.. Mutta pitäydyn vastauksessani.

Mitä tulee noihin luonnonkansojen läheisiin suhteisiin ns. henkimaailmaan, pidän itse hyvin todennäköisenä sitä että me "muut" olemme vaan unohtaneet joitakin asioita mitä emme ole tarvineet evoluution kiidättäessä meitä yhä teknologisempaan suuntaan. Emmehän me kaikesta teknologiasta huolimatta tiedä oikeastaan mistään mitään, meristäkin suurin osa on tutkimatta, voi hyvinkin olla että on olemassa aaveita ja avaruusolioita yms. täällä keskellämme, mutta suljemme korvamme, silmämme ja ennen kaikkea mielemme helposti sellaiselta mitä ei halua tai ei uskalla todistaa tai myöntää.

[Pankkipoju]

Skotlannissa linnan myyminen on aivan täysi mahdottomuus jos mukana ei tule kummitusta.

[Rigsu]

hmm. Uskon, ja en. Uskon jossain määrin ettei ihmisen -tai minkään muunkaan henki (immateriaalinen) ole lopulta ruumiin (materiaalinen) vanki.

Tavallaan uskon kaiken henkiseen yhteyteen, tai ykseyteen. Jolla voidaan mainiosti selittää esim. Joidenkin väitetyt telepaattiset kyvyt.

Mutta koska teoria on hypoteettinen, enkä varsinaisesti mihinkään usko ennen kuin se voidaan todistaa, en myöskään ole uskomatta, ennen kuin teoria voidaan aukottomasti osoittaa vääräksi... Vastasin että en tiedä mitä ajatella.

Edit ...otetaan tässä vastauksessa vielä huomioon, että ent. Rajatiedon kirjakaupan pitäjä, Mirjam Aho on äitini serkku näitä tyttäriähän on kaikenkaikkiaan varmaan yhdeksän, vanhoja kuin taivas, yksi kuuluu kirkkoon, muut vapaamuurareita ja mitälienee... Kolme kai edelleen asuu yhdessä, yksi on naimisissa. Äitinsä eli yli satavuotiaaksi

sanotaan vaikka, että hyvin erikoisia vanhoja naisia ovat... Eikä omena kai kovin kauas puusta pudonnut

[wille]

Vaihtoehto yksi. Asutaan vanhassa 1927 valmistuneessa koulussa/neuvolassa/menneiden opettajien asunnossa ja pari kertaa saanut huomata askelten kulkevan kämpässä, outoja nopeita liikahduksia tapahtuu silloin tällöin (eli avaat oven ja näet ikäänkuin "imaisun" kun joku poistuu tilasta, tavaroita jemmaillaan outoihin paikkoihin jne. Koira tuntuu joskus katselevan helvetin tarkkasti "ohikulkijoita". 

Ja kyllä, olin aika skeptinen näitten juttujen suhteen. En kyllä vieläkään usko kummitusjuttuihin, joissa vaaleat hahmot kolistelee ketjuja... Siihen että ne laittaa sähkölaitteita päälle tottuu jotenkin helpommin...

[Rigsu]

entä lamppujen selittämätön posahtelu sarjassa? Pimeänä talvi-iltana tulee itsekseen kotiin, laittaa eteisen valon päälle *poks* no sitten keittiön... *poks* käytävän... *pokspoks* oman huoneen... *poks* tähän liittyen käsittämättömän pelottava, painostava, vainotuksi tulemisen tunne.

Lopulta sain kuin sainkin olohuoneeseen valon päälle, ja istuin siinä sitten muutaman tunnin, kunnes faija tuli himaan... Ja sopertelin sitten, että _kaikki_ talon lamput pasahti, että pitäs varmaan vaihtaa. Eikä aikaakaan, kun sama tapahtui uudelleen.

Ja se painostava tunne oli kaikkein voimakkaimmillaan omassa huoneessani, jatkuen aina siihen asti, kun muutin pois, ja siirsin kamat uuteen kämppään -ts. Vuosien ajan. Syytä tähän en vieläkään tiedä. Mutta enää sitä tunnetta ei ole tullut.

[Pahavaatt]

Ihmisellä on sellaiset viisi aistia karkeasti laskettuna. Okei, kaikki ovat lukeneet sen Tieteen kuvalehden artikkelin, jonka mukaan niitä on päälle parikymmentä kun oikein ruvetaan laskemaan, mutta kuitenkin - vähällä me tämä maailmankuvamme muodostetaan. Tähän kun lisätään ihmisen varsin lyhyt tehokas peliaika ja kaikki häiriötekijät, väittäisin ettemme me oikeasti kyllä tiedä mistään yhtään mitään. Parhaat tiedotkin ovat valistuneita arvauksia ja onnekkaita yhteensattumia. Kolme ulottuvuutta ja aika? Suurin osa populaatiosta keskittyy omaan koti-työ-kauppa -elämäänsä, antiikin kreikkalaiset nauraisivat meille jos pääsisivät katsomaan, mitä sivistys tarkoittaa nykyajassa. Planckin vakiosta saattaisivat kiitellä. No, tiedetään että aurinko nousee idästä ja ihmisen saa kuuhun ja takaisin, kun tarpeeksi on aikaa ja tupakkaa miettiä, mutta tokko nuo nyt niin suuria saavutuksia ovat. Eläin siinä missä muutkin, vaistoa ja intuitiota pitäisi kuunnella enemmän. Sekin on askel parempaan, jos kiinnostaa mikä moloko on suomeksi. (Humanistiretku? Minäkö?)

Aaveita tuskin kiinnostaa, uskommeko me niihin vai emme. Sitten loppuun pitäisi kitistä vielä kaikista naurettavista scheisseohjelmista, mitä aaveistakin on tehty, mutta nyt lomalla voi päästää pahan sormien välistä.

Nyt tekisi mieli lähteä haihattelemaan ja miettiä, miksi ihmisellä on ylipäätään tarve uskoa yliluonnolliseen, ei nuo muut eläimet palvo kiviä tai käy porukalla pistämässä käsiä ristiin. Ollaanko me joskus tiedetty jotain, tai osattu aavistaa tietämättä? Eihän näille kannata antaa liian suurta valtaa elämässä, menee vain asiat hupsuiksi, mutta minusta on ihan hyvä ratkaisu jos vähän kuulostelee omia tuntemuksiaan ja osaa olla ilman turhia ennakkoluuloja ja pelkoja vieraiden asioiden edessä - kuten vaikkapa aaveiden. Tämä siis lähinnä on tarkoitettu vain omien henkilökohtaisten vastauksien etsimiseen omien henkilökohtaisten korvien välistä, älkää uskoko muita, heillä on vain omat rajoittuneet kokemushorisonttinsa, joihin turvaten ovat tietävinään jotain. Mitä hulluja.

(edit.)

Tuli seuraava viesti tähän ketjuun niin reippaasti, että pakko vielä vähän. Mitä pystytään todistamaan tieteellisesti olevaksi ja mitä sitten ei pystytä todistamaan olemattomaksi, näistä saa hauskoja ja kehittäviä keskusteluja aikaan. Ja piti siivota se vanhuksia koskeva juttu pois, osa niistä raukoista aina hurahtaa siihen palestiinalaiseen paimentolaisuskontoon, mikä tänne länsinaapurin toimesta ystävällisesti tuotiin aikoinaan. Harmi ettei meidän alkuperäisuskonnosta ole oikein mitään jäljellä, pitää tyytyä tähän neoshamanismiin.
Jepjep, mutta nyt uskon- ja uskomattomuusrauha kaikille tasapuolisesti.

[Paracetamol]

Itseäni jostain syystä hieman häiritsee joidenkin ihmisten ajatusmaailma, että vaikka tiede ja kaikki todistusaineisto väittäisi vastaan, pitää uskoa johonkin yliluonnolliseen, jolla ei ole taustalla mitään todistusaineistoa. Kaikenmaailman henget/aaveet (ja tässä tekisi mieli sanoa, että jumalatkin) ovat vain ihmisten helppoja selityksiä asioille, joiden todellista taustaa ei jakseta selvittää tai tiedetä. Ja varmaankin jotkut ihmiset saavat kiksinsä tai lohtua ajatellessaan, että maailma onkin jotenkin "maagisempi" kuin se oikeasti on. Tai että kuollessaan onkin jotain hienoa, eikä vain mätäne matojen syötävänä.

Yliluonnollisia asioita on tutkittu paljonkin, eikä niistä koskaan ole oikein paljastunut mitään perää. Siispä tällöin moni järkevä ihminen jo hylkäisi mahdollisuuden, että sellaisia asioita olisi. Tai ainakin pitäisi mahdollisuutta niin pienenä, että sille on turha uhrata sen suurempaa ajatusta.

[Rigsu]

järkevä ihminen kyseenalaistaa asiat, ei todellakaan tuomitse tai kiellä niitä.

Edellinen kirjoittaja ei ahdasmielisyydessään juuri eroa niistä hihhuleista, joiden mielestä jumala ON olemassa, koska (ihmisten kirjoittamassa) kirjassa niin sanotaan. Ei millään pahalla.

Edit. Ja toki tuossa yhdessä omakohtaisessa kokemuksessani olen ottanut huomioon esim. yksinkertaisen virtapiikin mahdollisuuden... Mahdollisuuden, että vain kuvittelen pelästyttyäni jonkun läsnäolon... Ym. Ei vain ole tapaistani nähdä, kuulla, tahi tuntea mitään yliluonnollista.

Että se siitä ja sen kestävyydestä. Tiede sen sijaan ei koskaan ole todistanut MITÄÄN yliluonnollista olemattomaksi. Joten eräiden mukaan sellaista ei ole. ...joko niin, tai sitten metodit ovat yksinkertaisesti väärät. Olihan maapallokin joskus silloisten "tiedemiesten" mukaan litteä...

[Pankkipoju]

Vaihtoehto yksi. Asutaan vanhassa 1927 valmistuneessa koulussa/neuvolassa/menneiden opettajien asunnossa ja pari kertaa saanut huomata askelten kulkevan kämpässä, outoja nopeita liikahduksia tapahtuu silloin tällöin (eli avaat oven ja näet ikäänkuin "imaisun" kun joku poistuu tilasta, tavaroita jemmaillaan outoihin paikkoihin jne. Koira tuntuu joskus katselevan helvetin tarkkasti "ohikulkijoita". 

Ja kyllä, olin aika skeptinen näitten juttujen suhteen. En kyllä vieläkään usko kummitusjuttuihin, joissa vaaleat hahmot kolistelee ketjuja... Siihen että ne laittaa sähkölaitteita päälle tottuu jotenkin helpommin...

Kaveri laittoin ihan kiertokammen oveen....
Kummitukset aukoo ilmaiseksi ovea ja tuttuni muuttaa tämän ilmaisen työn energiaksi pyörittämällä ovellla generaattoria. Itrtisanoi sähkösopimuksensa koska ovat sen verran ahkeria kummituksia gravitaation tiimoilta...

Itse tuotan sähköä myyntiin taikavarvulla.
Pihani perällä on vesisuoni ja kun sen ylle laittaa taikavarvun niin se kääntyy vesisuonta kohden, näitä varpuja pusailin generaattorin akseliin ja muutan vesisuonen varpuun aiheuttaman vääntömomentin näin sähköksi jota myyn vajukkinaapureilleni.

[Pankkipoju]

entä lamppujen selittämätön posahtelu sarjassa? Pimeänä talvi-iltana tulee itsekseen kotiin, laittaa eteisen valon päälle *poks* no sitten keittiön... *poks* käytävän... *pokspoks* oman huoneen... *poks* tähän liittyen käsittämättömän pelottava, painostava, vainotuksi tulemisen tunne.

Nämä ovat niin sanottuja sähköyhtiökummituksia.
Näistä tekee eri iivileitä se että ovat jakeluyhtiön suojeluksessa, joka käyttää suurempaa maallista valtaa volframiin kuin katolinen kirkko.

Tämän voit todeta helposti siten että pyydät roomalaiskatolisen papin* suorittamaan manauksen kämppääsi, se ei tuota toivottua tulosta, mutta jos irtisanot sähkösopimuksen niin lamput jäävät ehjiksi....

Eli tästä voimme loogisesti päätellä että suurinta valtaa tuonpuoleisessa elämässä käyttää Öllölän Sähkö joka on tuomitseva niin (pääasiassa) eläviä kuin kuolleita lampunruuvareita.


* Suosittelen jesuiittaa, niillä on pakollisena lakitieteen kandin tutkinto manausoppien lisäksi joten osaavat opastaa siinäkin tapauksessa että menetät uskosi iankaikkiseen jakeluyhtiöön ja alat epäilemään notta maallinen lamppukauppias on vetänyt sinuu höplästä.