Aaveita!

[Paracetamol]

Kyllähän näitä yliluonnollisen tuntuisia juttuja sattuu, jos niitä haluaa sellaisiksi mieltää.

Jos tässä nyt kerran sellaisia kysellään, niin kerrotaan sitten omakin. Oma äitini menehtyi tässä jokin aikaa sitten. Elelin ennen tätä eri paikkakunnalla kuin äitini ja vietin silloin lomaani ihan huolettomasti. Sitten joskus iltapäivällä sain ihan yllättäen tyhjän tekstiviestin äidiltäni ja ihmettelin sitä hetken. Koitin soittaakin, mutta kännykkä oli ilmeisesti pois päältä. Joka tapauksessa asia herätti epäilyksen ja vähän selittämättömän pelon, että nyt on jotain pahaa tapahtunut.

Jätin asian kuitenkin huomiotta, kunnes isäni illemmalla soitti, että äitini oli saanut aivoinfarktin, joka myöhemmin sitten johti myös äitini kuolemaan. Ja se oli sattunut aiemmin tai juuri silloin kuin tekstiviesti oli minulle tullut.

Noh, joka tapauksessa. Jutun voi selittää, että äitini on ennen kohtausta tai juuri sen kohdalla yrittänyt soittaa/lähettää tekstiviestiä, mutta ei ole siinä oikein onnistunut.

Enemmänkin juttu on surullinen kuin mystinen, mutta eipä minulle mitään sen yliluonnollisempia ole tapahtunut.

[Hapa_Nero]

Vähän ohi aiheenhan tämä menee, mutta..

No, tuo on yksi Castanedan kirjojen teemoja. Unet ja niiden hallinta alkuperäiskansojen keinoilla... Kiintoisa ajatus.

No ei ole ollenkaan tuttu tuo Castaneda, mutta täytynee yrittää kirjastosta katsoa kunhan saa tuon uusimman Vuorisen selattua.
Vaikka on tuo lukeminen pahuksen paljon vaikeampaa tänään, kuin esim 20 vuotta sitten. Silti pitää vielä yrittää.
On on, kiintoisa ajatus. Mutta mieti millainen kokemus Aivan kuin esittäisit pääosaa elokuvassa jonka olet saanut itse käsikirjoittaa.

[Aji Inferno]

Vähän ohi aiheenhan tämä menee, mutta..

No, tuo on yksi Castanedan kirjojen teemoja. Unet ja niiden hallinta alkuperäiskansojen keinoilla... Kiintoisa ajatus.

No ei ole ollenkaan tuttu tuo Castaneda, mutta täytynee yrittää kirjastosta katsoa kunhan saa tuon uusimman Vuorisen selattua.
Vaikka on tuo lukeminen pahuksen paljon vaikeampaa tänään, kuin esim 20 vuotta sitten. Silti pitää vielä yrittää.
On on, kiintoisa ajatus. Mutta mieti millainen kokemus Aivan kuin esittäisit pääosaa elokuvassa jonka olet saanut itse käsikirjoittaa.

Niinpä! Castanedan kirjat ovat muuten vähän kinkkinen juttu. Nehän ovat miehen elämänkerta nuoresta antropologian opiskelijasta eteenpäin. Tunnetuimmat ja helpoiten löydettävimmät kaksi ensimmäistä kirjaa ovat tavallaan tieteellisesti mielenkiintoisia (niillähän mies hankki UCLAn tohtorin tittelin), mutta etenkään se ensimmäinen ei ole kirjallisesti kovin hyvä. Vain outo. Kolmosesta, "Journey to Ixtlan" alkaen kirjat ovat mahtavaa luettavaa ja paitsi hyvin mielenkiintoisia, myös todella jännittäviä ja hauskojakin. Niiden jännittävyys ja viihdearvo säilyy aivan viimeiseen teokseen asti, mutta skeptikolle aivan viimeisten kirjojen sisältö voi olla liikaa sulatettavaksi. Tosi skeptikolle kaikki Castanedan intiaanien parissa kokemakseen väittämä on toki pelkkää huuhaapaskaa. Muille kiintoisaa ja välillä melkoisen hurjaakin ajateltavaa.

[Ryhis]

Hissi ei loppuviikosta enään kummitellut, mutta pesukone riivasi vielä pariin otteeseen.

Ja-ha,

normaalisti (niissä osissa planeettaa joissa olen ollut) soitetaan huoltofirmaan ihan siitä syystä että itsestään käynnistyvissä koneissa on jotain vikaa ja siten aiheuttavat esim. palovaaran ja tuhlaavat sähköä.

Sä niinku hoidit homman kotiin paskimalla housuun 

Normaalisti (niissä osissa planeettaa joissa olen ollut) extrakokkia joka soittelee omin luvin huoltofirmoihin kutsutaan työttömäksi. 

Tarina on totta, mutta mikään suurtalouskeittiö ei kuitenkaan ollut kyseessä. Ja kannan mielelläni mukana jotain kättä pidempää kun joudun liikkumaan pimeissä tiloissa ja etsimään äänenlähteitä. Aika monen keittiön takahuoneesta on lähtenyt käteiskassa/elektroniikkaa kutsumattomien vieraiden mukana, syynä on 9 kertaa 10 henkilökunnan huoleton suhtautuminen sekä ovien perässä lukitsemiseen, että kolinoihin. Lasken mielelläni sen varaan, että mahdollinen narkkari ottaa hatkat kun oviaukkoon ilmestyy satakiloinen, pahasti asennevammainen, kovaääninen kokki astalo kädessä.

Millaisetkohan naurut olisin saanut aikaan, kun olisin soittanut Metokselle ja kirkkaalla äänelle kertonut, miten kylmiön ovi paiskautui auki ja että voisiko joku setä tulla kiristämään saranoita tms.? Varmaan aika mojovat.

Otiksen huoltoon olisin soittanutkin, ilman muutamaa taustatietoa;

1. Hissi oli tosiaan vanha, ajalta ennen elektronisia kytkimiä ja LCD-näyttöjä. Eli korissa sekä ovissa oli yksinkertaiset, erittäin raskaat, painettavat kytkimet jotka selkeästi napsahtivat. Toisin kuin uudet hissit jossa napinpainallus menee ATK-muistiin ja sitten vasta alkaa tapahtumaan. Vanhat hissithän menevät tasan siihen kerrokseen johon on painettu ja jos hissin lattian paineanturi on kytketty (eli hississä on joku), ei hissiä voi tilata kerrokseen. Moni joka on tehnyt muuton tms. vanhaan taloon on voinut todeta tämän.

2. Soitin ja häiritsin ravintolapäällikön lomaa, kerroin tilanteen jolloin minua kiellettiin soittamasta huoltoon. Seuraavalla viikolla kuulin henk.koht. r-päälliköltä, että hissia on tutkittu kymmeneen kertaan viimeisen vuoden aikana ja koskaan siitä ei ole löytynyt vikaa. Ja viimeisimmällä kerralla hissinkorjaaja oli ollut itse paikalla kun hissi oli alkanut liikkumaan itsekseen, sillä seurauksella, että kalpea hissimies vietti koko päivän vuorotellen kuilussa, kopissa ja konehuoneessa ja poistui klo.16 ja hoki vain, että "hissi ei liiku itsekseen mutta vikaa ei löydy".

ps. En muuten sotannut housuja, kuten pankkipoika (toivonkiilto silmissään?) useasti totesi.
ps2. Mesta taitaa olla nykyisin Amican omistuksessa ja Amican pomothan vastaavat suoraan tuolle alakerran herralle, eli jos aaveita oli, ovat ne nyt enemmän kotonaan kuin ikinä.

[Ryhis]

Selväuniksiko noita sanotaan (lucid dreams muistaakseni lontoon-murteella). Kokemus on aika outo, pari kertaa sattunut omalle kohdalle.


Vaimo muisti vielä erään oudon tapahtuman. Kuusi vuotta sitten asuimme vanhassa, ennen sotia rakennetussa, puutalossa yläkerrassa vuokralla. Talossa tapahtui erään syksyn aikana kaikkea outoa. Vaimo kuuli askelmien narisevan, yksi kerrallaan ylöspäin nousten ja vieläpä aika ripeässä tahdissa.

Kerran yläkerran huoneessamme ollessamme kuulimme äänekkään kolahduksen sekä tärähdyksen, kirmasin eteiseen ja totesin vintin oven paiskautuneen niin voimalla auki, että se oli osunut seinään. Pelottavaksi asian teki se, että syksyisin ovi sekä karmi olivat niin turvoksissa, että talon asukkaista vain minä sain vintin oven ylipäätänsä auki ja jälleen kiinni ja silloinkin sai repiä niin, että hartioita vihloi.

Kaikkein oudoin ja ehdottomasti pelottavin yksityiskohta oli kuitenkin kuolleet hiiret. Hiiriä oli ollut aikaisempinakin talvina, mutta sinä syksynä niitä muutti taloon ennätysmäärä. Jouduin siis virittelemään hiirenloukkuja ennätysmäärän ja tyhjentämään niitä päivittäin (sivumennen sanoen, itseäni hiiret eivät haitanneet, kutsuinkin niitä "pieniksi karvaisiksi ystäviksi"). Muutaman viikon loukuttelun jälkeen hiiret hävisivätkin. Hetkeksi.

Pian niitä alkoikin löytyä, hiiriä jotka olivat keskeltä kahtia, hiiriä joiden pää oli kuin vasaralla litteäksi lyöty ja ihan vain kuolleita, nukkuvan näköisiä hiiriä. Ja oudoista paikoistakin kuten keskeltä olohuoneen lattiaa... Viikon verran hiiriä löytyi ja sitten ei mitään. Muutimme seuraavana keväänä pois omaan asuntoon joten en tiedä seuraavan syksyn hiiritarinoita, enkä kyllä välitäkään.

[pownedi]

Lucid-unista enemmän kiinnostuneet käykääpä vilkasemassa www.hoyhensaaret.info! Oikea selkounien mekka 

edit. foorumi etenkin

[ottulo]

Mulle ei ole paljon outoja tapahtunut. Lähinnä mieleen tulee ehkä 7-vuotiaana yöllä herättyäni tuntunut ilman liikkuminen huoneessa, kuin kevyt tuuli. Ikkunat ja ovet olivat kiinni, minkäänlaista ilmastointikoneistoa ei ole, ja muut samassa tilassa nukkuvat olivat sellaisessa suunnassa ja sen verran etäällä, ettei se heistä voinut johtua. Syynä saattaa kuitenkin olla esim peiton raottumisen takia viileän ilman aiheuttama harhatuntemus.

Mahtaakohan tavaroiden "katoaminen" mennä tähän kastiin myös? En tarkoita sitä, että esineet yhtäkkiä katoavat eikä niitä koskaan nähdä, vaan se, että jotakin esinettä ei näe, vaikka se lopulta löytyy aivan nenän edestä. Kerrankin kaivoin sekalaista tavaraa sisältävän kaappini läpi pariin kertaan ennen kuin löysin etsimäni siitä silmien korkeudelta kaapin etureunalta...

Ongelmana ehkä "luotettavien" havaintojen tekoon on ihmisen omat aivot. Esimerkiksi sähköhäiriöt (näitähän on pahempiakin, esim epilepsia muistaakseni) voinevat aiheuttaa aistiharhoja tai muistikuvien muutoksia. Miksipä ei? Korruptoituuhan esim tietokoneessakin tiedostoja, ja ihmisen aivot ovat aika paljon hienovaraisempi systeemi. Periaatteessa mikä tahansa ihmiselle koskaan tapahtunut voi olla pelkkää aistiharhaa. Toisaalta taas useampi saman asian todistava ja toistuvat ilmiöt eivät selity millään ihmisen harhanäyllä...

[Rigsu]

itse näen selkounia aika usein, joskaan en yleensä pysty kovin paljoa vaikuttamaan unien tapahtumiin vaikka tajuankin näkeväni unta... Toinen erikoinen piirre unissani on värillisyys, sekä toinen toistaan kummallisemmat rakennukset. Ai niin, mulla on unissa surround-äänetkin aika hifistelyä!

Ja minunkin sänkyni päädyssä on istunut varjo. Ihan ystävällisen oloinen, kiltti varjo, ikäänkuin suojelemassa. Luulinkin sen ensin olevan isä joka siinä istuu.

Sen lisäksi usein sattuu sellaista, että mieleen tulee joku täysin irrelevantti asia (tai siltä se aina ensin vaikuttaa) -joka sitten usein toistuu esim. mediassa. Se voi olla tapahtuma, henkilö, tai vaikka eläin. Usein vieläpä todella yksityiskohtainen asia, kuten jonkun eläimen ruuansulatusjärjestelmä, joku luonnonkatastrofi, tai vaikka jonkun urheilulajin vaikutus ihmisen polviin o,O

[tuohisuu]

Hörhö osastoa, vaikka vastasin en tiedä.
"En tiedä" syystä etten tiedä. Vähän kuin positiivinen agnostikko  

En tiedä mihin "aaveella" viitamaan mutta muistelen tutun juttuja, ei todellakaan uskovainen eikä mihinkään yliluonnollisiin hommiin ole hurahtanut. Mutta useasti on nähnyt/aistinut edesmenneen isänsä kotitilalla. Samapa tuo johtuuko tuo aaveesta vai puhtaasti omien korvien välistä tullut. Todellista se hänelle on.

[Aji Inferno]

Hörhö osastoa, vaikka vastasin en tiedä.
"En tiedä" syystä etten tiedä. Vähän kuin positiivinen agnostikko  

En tiedä mihin "aaveella" viitamaan mutta muistelen tutun juttuja, ei todellakaan uskovainen eikä mihinkään yliluonnollisiin hommiin ole hurahtanut. Mutta useasti on nähnyt/aistinut edesmenneen isänsä kotitilalla. Samapa tuo johtuuko tuo aaveesta vai puhtaasti omien korvien välistä tullut. Todellista se hänelle on.

Mielenkiintoista: oletko sitten kuitenkin sitä mieltä, että tuttusi on "hörhö"? Ylipäätään, onko jokainen, jolle sattuu ns. selittämättömiä hörhö, ja ainoastaan ne, joille ei kummia satu, ns. normaaleja? Mikä oikeastaan tekee ihmisestä hörhön?   Se, että puhuu asioista, joista normaalisti vaietaan, vai missä menee se raja, jossa avaramielisyys muuttuu toisten silmissä herkkäuskoisuudeksi, tai jopa mielenvikaisuudeksi? Kuka asettaa normaalin rajat? Mielipiteitä? :-)

[Ryhis]

Tää ketju kuoli yhtä nopsaan kuin alkoikin. 69 vastausta ja liki 800 katsomiskertaa kolmessa päivässä. Sitten hiljaisuus.

Menkääs nyt vintille mesoamaan ja kellariin könyämään. Ei ne aaveet herää, ellei niitä ärsytetä!

[Janne]

Ylipäätään, onko jokainen, jolle sattuu ns. selittämättömiä hörhö, ja ainoastaan ne, joille ei kummia satu, ns. normaaleja?

Esimerkiksi meidän induktioliedestä menee jatkuvasti yksi levy itsestään päälle. "Normaali" ihminen soittaa tällaisessa tapauksessa huoltomiehelle, "Hörhö" manaajalle

Tosin huoltomiehet taitavat myös olla yliluonnollisia olentoja, vai onko joku sellaisen oikeasti nähnyt? Puhelimella saa kyllä kiinni ja ensi viikolla lupaa tulla, viikosta ja kuukaudesta toiseen...

[Aji Inferno]

Joo, huoltomies on ykkösluokan myytti.   Ja tämä aihepiiri taas on, luulen, juuri tässä aikakaudessa jollain lailla "epäseksikäs". Ei taida oikeasti koskettaa moniakaan ihmisiä - elämme nyt puhdasta tieteen ja kulutuksen elämää, jossa eivät pärjää sen paremmin uskonnot kuin haamutkaan.   Mystiikka ja pohdiskelu eivät tosiaankaan kuulu nykysuomen kahvipöytiin, tuskin edes kapakoihin. Metkaa nähdä, seuraako vielä jonkinlainen henkisempi aikakausi. Tässä mielessä jonkun Dan Brownin tai Paulo Coelhon kirjojen suosio on metka ilmiö. Ikään kuin jengillä olisi tietty tarve kysellä ja ehkä kyseenalaistaakin perimmäisiä juttuja, mutta tämä suoritus- ja tehokkuuskeskeinen yhteiskuntamme ei taida antaa tilaa (tai lupaa?) siihen. Kukaan ei uskalla leimata itseään hörhöilijäksi - voipi mennä työpaikka ja tulla naurunalaiseksi... Liekö tämä ns. edistystä vaiko surullista?

[Ryhis]

Eihän tässä maailmassa ole mitään salaperäistä kun kaiken voi kattoo googlesta. 

[Aji Inferno]

Eihän tässä maailmassa ole mitään salaperäistä kun kaiken voi kattoo googlesta. 

Niinhän tuo on.   Ja WoW, Facebook ja Twitter hoitavat lopun.

[Ryhis]

Jep. Ainoat asiat jotka allekirjoittaneelle ovat jääneet mysteereiksi ovat

- Halpojen sukkien hiostavuus ja
- Kuinka Nethackin voi muka läpäistä.

[Aji Inferno]

Jep. Ainoat asiat jotka allekirjoittaneelle ovat jääneet mysteereiksi ovat

- Halpojen sukkien hiostavuus ja
- Kuinka Nethackin voi muka läpäistä.

Nethackia ei voi läpäistä. Siinä sen nerokkuus. Teet mitä teet, se keksii aina jonkun keinon nitistää sinut mitä typerimmässä tilanteessa - ja silloin kun et osaa odottaa sitä.

[hessi]

aaveita...
vai jotain muuta...
tiedä sitä sitten...
itse sain vahvistuksen omiin entisiin elämiin n vuosi sitten.
aaveita, sanoisin mielummin kohtaamisia toisten henkien kanssa,
näistä on omakohtaisia kokemuksia aivan lapsesta saakka.
Näen myös paljon enne unia, aina en edes osaa niitä yhdistää mihinkään...
vuosia olen kertonut aina omituisemmat jutut aamupöydässä lapsilleni, poika ne yleensä muistaa
ja muistuttaa niistä minua...
nykyisin yritän itsekkin niitä pohdiskella aina vaan en osaa yhdistää niiden omitusuuden vuoksi...
sitten myöhemmin tulee ahaa.. tämähän se oli
monelle niin sanotulle yliluonnolliselle asialle löytyy ihan lookinen ratkaisu
tai sitten ei....
niin ja sitten lisäys, kyllä moni uskaltaa ja puhuukin omista yliluonnollisista asioista tai tapahtumista...

[ristokoo]

Enpä noihin aaveisiin toistaiseksi usko, kun en ole nähnyt. Tuommoisten olemassaolo olisi kuitenkin hienoa, eli en missään nimessä vastusta aaveita. Mutta kuten aikaisemmissa viesteissä on todettu, todistustaakka on sillä joka väittää että jotain on olemassa. Jos ei haluta todistaa olemassaoloa, kyseessä on uskonasia, eikä siitä ainakaan väitellä tarvitse.

Semmoinen juttu on minusta mielenkiintoinen, että kukaan ei vielä ole lunastanut Skepsiksen haastepalkintoa (10 000 €) tai Randin palkintoa (1 000 000 $). Rahat saisi, kun esim. todistaisi taikavarvun toiminnan tai toisi näytille kummituksen tai maapallon ulkopuolisen olion. Telepaattiset suoritukset hyväksyttäisiin myös.

Kaksi selitystä tuolle tulee helposti mieleen: joko paranormaalit ilmiöt ovat äärimmäisen harvinaisia (niin harvinaisia, että niillä ei ole ihmisten elämään vaikutusta) tai niiden kanssa tekemisissä olevat ovat sangen varakasta väkeä...

Risto

[Aji Inferno]

Enpä noihin aaveisiin toistaiseksi usko, kun en ole nähnyt. Tuommoisten olemassaolo olisi kuitenkin hienoa, eli en missään nimessä vastusta aaveita. Mutta kuten aikaisemmissa viesteissä on todettu, todistustaakka on sillä joka väittää että jotain on olemassa. Jos ei haluta todistaa olemassaoloa, kyseessä on uskonasia, eikä siitä ainakaan väitellä tarvitse.

Semmoinen juttu on minusta mielenkiintoinen, että kukaan ei vielä ole lunastanut Skepsiksen haastepalkintoa (10 000 €) tai Randin palkintoa (1 000 000 $). Rahat saisi, kun esim. todistaisi taikavarvun toiminnan tai toisi näytille kummituksen tai maapallon ulkopuolisen olion. Telepaattiset suoritukset hyväksyttäisiin myös.

Kaksi selitystä tuolle tulee helposti mieleen: joko paranormaalit ilmiöt ovat äärimmäisen harvinaisia (niin harvinaisia, että niillä ei ole ihmisten elämään vaikutusta) tai niiden kanssa tekemisissä olevat ovat sangen varakasta väkeä...

Risto

Nuo Skepsiksen ja muiden palkinnot ovat siinä mielessä hevonpaskaa, että niiden takana on ihmisiä ja järjestöjä, jotka eivät missään tapauksessa palkontorahaa maksaisi. Jokin syy löytyisi aina. Ja niin palkinnon hakija tulisi ainoastaan nöyryytetyksi. Ei kannattava diili.

Tässä puhutaan tavallaan kahdesta "todellisuudesta". Niille, jotka ovat kokeneet tai alituiseen kokevat ns. paranormaaleja ilmiöitä, kyse on heille aivan normaaleista asioista. Osasta elämää ja maailmaa. Miksi sellaista siis lähteä "todistelemaan" jääräpäille, jotka ovat päättäneet sulkea silmänsä todellisuudelta? Se on vähän sama kaiketi kuin yrittää todistella värisokealle sellaisen värin olemassaoloa mitä tuo ihminen ei vain näe, vaikka miten pinnistelisi.

Se toinen maailma on sitten tietysti skeptikon maailma. Siinä omakohtaisten kokemusten puuttuessa ja erityisesti uskon tieteen kaikkivoipuuteen ollessa kova, tuo ensiksimainittu porukka on miltei lapsellisen helppoa leimata hyväuskoisiksi, häiriintyneiksi, tai huijareiksi. Tiedemaailmassa sitten taas vallitsee oma hierarkiansa ja uskottavuutensa. Vain yleisesti "hyväksyttyjä" asioita tutkitaan. Kaavasta poikkeava voi tuhota uransa. Ajatelkaa vaikka lääkäriä, joka "hurahtaa" esim. homeopatiaan. Sillä ei ole merkitystä, onko hän oikeassa vai ei. Paluuta ns. normaalien lääkärien maailmaan tuskin enää on. Järjestelmä ei salli syrjähyppyjä, eikä siten ole avoin myöskään radikaaleille uusille löydöille...

Mutta jos unohdetaan meidät ihmiset tästä hetkeksi ja otetaan ajatusleikki. Oletetaan, että henkimaailma vaikkapa on tavalla tai toisella todellinen. Jos näin on, mitä helkkarin syytä sen "asukeilla" olisi todistaa olemassaolonsa meille? Miksi vaikka isoisoisäsi henki osallistuisi tv-showiin haastateltavaksi? Tai viitsisi viihdyttää meitä alkeellisissa tieteellisissä kokeissamme? Sehän joutuisi narriksi, koe-eläimeksi.

Ja jos haluaa spekuloida vielä pidemmälle: kuka meistä voi varmuudella tietää tai väittää, etteikö noiden ilmiöiden satunnaisuus ja lähes mahdoton hallittu (!) toistettavuus voisi tapahtua syystä? Jos otamme oikein überylimielisen ja kaikkitietävän asenteen, silloinhan me olemme luomakunnan korkeimmat kukkulan kuninkaat, ja meillä on oikeus ja kyky tietää kaikki maailmankaikkeudesta. Mutta entäpä jos näin ei olisikaan..? Entä, jos olemmekin vain pikkulapsia maailmankaikkeudessa - ja jotkut meitä fiksummat voimat suojelevat meitä liialta tiedolta, tai jotain vastaavaa olisi pelissä? Naurettava ajatus?   No, te vanhemmat suojelette lapsianne vaikkapa pornolta...  Me kuvittelemme tietävämme kaiken vain koska oletamme olevamme maailmankaikkeuden korkein äly. Onkos moiselle olettamukselle katetta?   Kravatilla ja kännykällä varustautunut iso, aggressiivinen apina tuskin voi isotella.

Niin, emmehän me tiedä... Mutta se pätee molempiin suuntiin. Kuten aiemmin todettu, sokea usko - suuntaan tai toiseen - on yhtä suurta typeryyttä. Ja takinkääntäminen, kun siihen on aihetta, lienee fiksuutta...

Metkaa nähdä, mitä tiede näistä jutuista jatkossa oppii - vai oppiiko mitään.