Maailman "vaikein" chili ?

[Caderusso]

Tungen tämän tänne Yleiseen nurkkaan, kun en muutakaan paikkaa kysymykselle keksi 

Eli, siis kertomuksia tai suoria vastauksia! Mikä on kasvattajan näkökulmasta vaikein lajike johon olette törmänneet?
Tietysti on varmaan niitä lajikkeita joiden siemenet eivät idä sitten mitenkään tai ollenkaan. Kuulisin kuitenkin mieluummin niistä jotka ovat pitkän/suuren vaivan jälkeen saaneet kasvit sadonkorjuu-vaiheeseen 

[Aji Inferno]

Tungen tämän tänne Yleiseen nurkkaan, kun en muutakaan paikkaa kysymykselle keksi 

Eli, siis kertomuksia tai suoria vastauksia! Mikä on kasvattajan näkökulmasta vaikein lajike johon olette törmänneet?
Tietysti on varmaan niitä lajikkeita joiden siemenet eivät idä sitten mitenkään tai ollenkaan. Kuulisin kuitenkin mieluummin niistä jotka ovat pitkän/suuren vaivan jälkeen saaneet kasvit sadonkorjuu-vaiheeseen 

Ah, mainio aihe!   Puhumme siis nyt chilikasvien korkeakoulutasosta! Vaikeutta on monenlaista. Toiset lajit ja lajikkeet ovat helppoja kasvattaa, mutta hedelmää ei vain tule. Toiset taas tekevät itsemurhan pienimmästäkin tekosyystä. Kolmannet eivät halua itää... jne! Siispä esimerkkejä:

- Rocoto (c.pubescens) on monelle meistä vaikea kasvatettava lähinnä siksi, että vuoristokasvina se viihtyy aika erikoisissa lämpö- ja valo-olosuhteissa. Hankala siksi kasvattaa muiden, tavallisempien chilien seassa ja hyvin omapäinen, vaikeasti ennustettava kasvi. Ei siis välttämättä tee satoa.

- C.chinenset kuten rakas "nagamme" vaativat paljon valoa ja ovat aika nirsoja myös ravinteiden ja muun suhteen. Voivat olla pimeissä oloissa mahdottomia kasvattaa ilman esim. natriumlamppujen apua. Nämä eivät väärissä oloissa pelkästään kieltäydy kukinnasta, vaan myös kuolevat helposti.

- Edellisen lähisukulainen c.frutescens (esim. Tabasco) omaa samoja taipumuksia eikä siksi sovellu lainkaan pimeisiin pohjoisparvekkeisiin tms.

- C.galapagoense vihaa edellisten kahden tavoin hämäriä oloja ja vaatii galapagossaarten tyttärenä aika oudot olot muutenkin. Voi kasvaa mutta olla mahdoton saada tekemään satoa.

- C.flexuosum on oiva esimerkki kasvista, joka voi elää, loistaa, kukoistaa ja kukkia, tekemättä koskaan marjan marjaa. Sen salaisuudet ovatkin vielä selvittämättä.

- C.annuum var. glabriusculum alias Tepin/Chiltepin kuuluu muutenkin yleensä hankalasti itävissä villichileissä siihen kaikkein hermot vievimpään luokkaan. Vaatii zen-tyyppistä kasvatusmieltä, koska sillä on siemenestä asti aivan oma tahtonsa! Oikea asenne: "No, ehkä joskus..."

- c.eximium/c.cardenasiin aidosti villit pienimarjaiset muodot ovat vain "yleisesti hankalia", sillä niillä tuntuu olevan epätavallinen itsemurhakyky milloin mistäkin syystä. Aina ei syytä tarvitakaan.

Tuossa joitakin hiusten haromista usein tai aina aiheuttavia tapauksia. Mutta ne vihoviimeiset !#¤%"%¤% -sanojen kirvoittajat löytyvät kyllä capsicumin lähisukulaisista!

- Tubocapsicum anomalum puolichili on komea ja erikoinen mutta aivan perkuleen mahdoton kasvatettava. Se vihaa melkein kaikkia olosuhteita, on punkkimagneetti, ja jos kaikki muu jotenkin vielä menisikin kohdalleen, sen paksu, mehevä runko katkeaa erittäin helposti! Onnistumisprosentti nolla.

- Lähes kaikki physalis-lajit. Niillä on etenkin sisäkasvatuksessa äärettömän kiusallinen tapa koota kaikki maailman vihannespunkit itseensä ja kupsahtaa sitten siihen. Ne myös katkeilevat helposti tubocapsicumin tapaan, ja voivat olla vaikeasti kukkivia tai ainakin marjovia...

Että sellaisia veijareita tässä kokoelma!

[Caderusso]

- Tubocapsicum anomalum puolichili on komea ja erikoinen mutta aivan perkuleen mahdoton kasvatettava. Se vihaa melkein kaikkia olosuhteita, on punkkimagneetti, ja jos kaikki muu jotenkin vielä menisikin kohdalleen, sen paksu, mehevä runko katkeaa erittäin helposti! Onnistumisprosentti nolla.

Hah! Repesin aika pahasti tuolle optimismin määrälle! Kuulostaa melkein mun eräältä menneeltä parisuhteelta!! 

[psyphish]

Ihmeellistä että chilejä ylipäänsä on enää olemassa..

[MasaT]

Ihmeellistä että chilejä ylipäänsä on enää olemassa..

Ihmiset,linnut ja luonto pitää siitä huolen. Chilit ei kuole sukupuuttoon, jos on toisia chilejä, jotka pölyttää niitä. Niin kuin, ei ihmisetkään.

[Caderusso]

Ihmiset,linnut ja luonto pitää siitä huolen. Chilit ei kuole sukupuuttoon, jos on toisia chilejä, jotka pölyttää niitä. Niin kuin, ei ihmisetkään.

Aivan! eli niin pitkään kun on niitä ihmisiä jotka pölyttävät meitä muita ihmisiä, ihmiskunta ei kuole sukupuuttoon 

[MasaT]

Ah, mainio aihe!   Puhumme siis nyt chilikasvien korkeakoulutasosta! Vaikeutta on monenlaista. Toiset lajit ja lajikkeet ovat helppoja kasvattaa, mutta hedelmää ei vain tule. Toiset taas tekevät itsemurhan pienimmästäkin tekosyystä. Kolmannet eivät halua itää... jne! Siispä esimerkkejä:

Kiitos Inferno!

Putosin heti kärryiltä! Tietämys ohitti minun työllä ammentamani tiedon. Josta nyt ei voi tällä hetkellä kehua!
Physaliksista. Tiedätkö minulla kasvavan intialaisen physaliksen nimeltään "Ashwagandha", kutsutaan myös intian ginsengiksi.

[Aji Inferno]

Tässä yhteydessä on kai paikallaan muistuttaa siitä, että KAIKKI (!) maailman tunnetut villit chililajit ovat joko uhanalaisia, sukupuuton partaalla - tai jo sukupuuttoon kuolleita...  Syykin on selvä. Ne elävät kaikki niin erikoistuneilla, pienillä ekosysteemiensä lokeroilla, että pienimmätkin (yleensä ihmisen aiheuttamat) muutokset tekevät niistä selvää. Ihminen on sitten jalostanut noista kasvihuoneissa ja pelloilla enemmän tai vähemmän viihtyviä versioita...

Physalisten kohdalla ei minullakaan ole hirveästi kattavaa kokemusta, mutta vaikuttaisi siltä että jalostetuimmat tyypit kuten ananaskirsikka ja muuten vaan esim. suomen luontoon sopeutunut lyhtykoiso olisivat helpompia tapauksia kuin amerikkalaiset villimmät serkkunsa. Tuota mainittua intialaistyyppiä en tunne, mutta olettaisin senkin olevan jalostettu ja siten ehkä helpommasta päästä...

[TunturiTiger]

Menee vähä ot:n puolelle, mutta monesko väitöskirja Aji Infernolla on kyseisestä aiheesta tekeillä? Tuota tiedon määrää chileistä ei ole kuin Aji Infernolla. Häneltä varmaan jumalakin tarkastaa tietonsa! Vaikuttavaa.

[Minbaari]

Ah, mainio aihe!   Puhumme siis nyt chilikasvien korkeakoulutasosta! Vaikeutta on monenlaista. Toiset lajit ja lajikkeet ovat helppoja kasvattaa, mutta hedelmää ei vain tule. Toiset taas tekevät itsemurhan pienimmästäkin tekosyystä. Kolmannet eivät halua itää... jne! Siispä esimerkkejä:

Kiitos Inferno!

Putosin heti kärryiltä! Tietämys ohitti minun työllä ammentamani tiedon. Josta nyt ei voi tällä hetkellä kehua!
Physaliksista. Tiedätkö minulla kasvavan intialaisen physaliksen nimeltään "Ashwagandha", kutsutaan myös intian ginsengiksi.

Hmm... Tuosta ashwagandhasta en tiedä muuta kuin, että sitä käytetään useissa tehonlisääjissä ja testosteroni boostereissa...

[Aji Inferno]

Menee vähä ot:n puolelle, mutta monesko väitöskirja Aji Infernolla on kyseisestä aiheesta tekeillä? Tuota tiedon määrää chileistä ei ole kuin Aji Infernolla. Häneltä varmaan jumalakin tarkastaa tietonsa! Vaikuttavaa.

Eipä taida olla Infernon tietämys ihan tuota tasoa.   Mutta se vähä mitä on, sitä tässä koetetaan jakaa ja oppia samalla lisää!

[Harri1980]

Onkos kaikki Pubescensit noin vaikeita?

Sattuu tuossa parvekkeella kasvamaan grif 9345 ja on aika lailla lämpöisessä. Karvaturriksi olen sen jo nimennyt ja on eräs suosikeistani, vaikka kaikkien lapsien pitäisi olla tasavertaisia. Alkukeväästä tämä karvaturri kasvoi todella hyvin vähän viileistä olosuhteista huolimatta. Nyt mietityttää, että pitäisikö se viedä lasittamattomalle länsi/pohjoisparvekkeelle vai pitää muiden seurana lasitetulla eteläparvekkeella?

Siemenet tuli vahingossa kylkiäisinä harrastajalta ja siemenpussissakin luki: sitkeä, vaikeasti sadotettava.

No ensimmäiset nuput nypin tuosta pois, joten kukkaa se ainakin meinaa tehdä. Katsotaan miten nyt käy, kun yölämpötilat eivät enää laskekkaan alas.

[Aji Inferno]

Onkos kaikki Pubescensit noin vaikeita?

Sattuu tuossa parvekkeella kasvamaan grif 9345 ja on aika lailla lämpöisessä. Karvaturriksi olen sen jo nimennyt ja on eräs suosikeistani, vaikka kaikkien lapsien pitäisi olla tasavertaisia. Alkukeväästä tämä karvaturri kasvoi todella hyvin vähän viileistä olosuhteista huolimatta. Nyt mietityttää, että pitäisikö se viedä lasittamattomalle länsi/pohjoisparvekkeelle vai pitää muiden seurana lasitetulla eteläparvekkeella?

Siemenet tuli vahingossa kylkiäisinä harrastajalta ja siemenpussissakin luki: sitkeä, vaikeasti sadotettava.

No ensimmäiset nuput nypin tuosta pois, joten kukkaa se ainakin meinaa tehdä. Katsotaan miten nyt käy, kun yölämpötilat eivät enää laskekkaan alas.

Oikeastaan ainoa systemaattinen pubescenseista oppimani asia on se, että ne eivät pidä kovasta lämpötilasta ja/tai voimakkaasta suorasta auringosta. Eli kohtuu kaikessa niiden kanssa.   Eri pube-lajikkeissa on toki melkoisia eroja, eikä ihme, ottaen huomioon kasvin maantieteellisenkin valtavan hajoaman Chilestä Meksikoon.

[-V-]

Eri pube-lajikkeissa on toki melkoisia eroja, eikä ihme, ottaen huomioon kasvin maantieteellisenkin valtavan hajoaman Chilestä Meksikoon.

Onkos kellään (ihan varmasti on ) muuten samoissa olosuhteissa noita Andien ja Meksikon pubeja? Näin äkkiä ajatellen meksikolaiset saattaisivat sietää lämpöä paremmin, Meksikosta kun ei ensimmäisenä tule mieleen kylmä ja vuoristoinen maa. Että josko Meksikon Manzanot tekisivät paremmin satoa täällä pikku pätsissäni, jossa parhaiten näyttävät viihtyvät chinenset.