Mistä saat vapauden tunteen?

[Tomppa]

tuleeko se siitä kun istut iltaa nuotiolla järven rannalla?

tuleeko se siitä kun lähdet etelään ja kiitotiellä koneen kapteeni vääntää kaasuvivut Open asentoon... 

tuleeko se siitä kun painat öistä motaria pitkin 250 km/h kierrokset huutaen 6000 rpm..

tuleeko se veneen kyydissä kun on bisse auki ja elämänkumppani bikineissä hymyilee kannella?

Mistä se tulee... kertokaa...

tää biisi herättää...http://www.youtube.com/watch?v=V9_trNmy0MI

[Caderusso]

Nykyään en enää kovinkaan monesta asiasta, mutta kun vielä oli vaimo ja lapsi kotona, sain usein vapaudentunnetta esim:
-kun oli lämmin ja aurinkoinen la-aamupäivä ja oli aikaa hoitaa parvekkeella kasveja. Tällaiset pienet asiat.
-Joskus nuorempana koin vapautta kun sai auringonlaskua kohti vetää uistinta kolme vapaa perässä ja vesi oli veneen liikehdintää lukuunottamatta tyyni.
-nykyään kai se vapaudentunne on se 10-20 minuuttia illalla juuri ennenkuin nukahdan sohvalle, kun katsoo toinen silmä auki jotain ohjelmaa telkkarista ja tuntee kuinka uni pikkuhiljaa valtaa koko kehon. Silloin ei ole kiirettä mihinkään.

[Caderusso]

jos jotakuta masentaa tällainen harmaa lauantai, katsokaas tuo --->   http://www.youtube.com/watch?v=1a6WO1g0yGk      

[masaiman]

ehdottomasti silloin kun saa tehdä mitä itseä huvittaa eli kun vaimoke on jossain omilla menoillaan niin ettei tarvii miettiä et se on yksin himassa... Tallissa puuhastelu on ihan parhautta. Moottoripyörän/auton ropaaminen tai niinkuin juuri nyt tänään itse rakennetun savustimen valvonta (lue kaljan juonti nuotiolla)

[Tomppa]

    taitaapi taas olla cadelle olut maistunut 


tiedän miten helposti toi lähtee lapasesta yms...

itsekkin meinaan erosin 6v kestäneestä avoliitosta ja muija teki kaikki vittumaiset temput mitä voi keksiä prk!!!

eka se yritti vetää mun fyrkat..sitten se pani mun parasta kaveriani.. (ei olla enää väleissä, nauroin vaan kaverille että miten heikko luonne on silläkin..)

sitten kaikki paskan puhuminen minusta yms...keksittyjä juttuja..

mutta nyt olen onnellisesti kihloissa..   joka suhteessahan tulee näitä erimielisyyksiä yms..

kiire rasittaa..  mikä milloinkin..

mutta cade..    nosta pää pystyyn!

sä et voi mitään tolle tilanteelle mikä kävi! Vikaa voi etsiä myös molemmista mutta!!

Kyllähän emäntäsi niin vatipää oli että voi jeesus!!!   vittu mikä idiootti!

Mutta..  muista että oot vahva kaveri henkisesti!  älä ota liikaa kuppia koska itse koitin ja siitä ei tullut mitään.. toisaalta parhaat ideat syntyy kännissä 

sä et oo yksin!!   Muista se..

[Tepi]

Mielenkiintoinen kysymys...en kyllä oikeastaan tiedä olenko vapaa koskaan. Aina on jostain suunnasta tulevia velvollisuuksia vapauden tiellä...enkä oikeastaan pidä sitä edes pahana  . Pidän olosta jossa tiedän kuuluvani oman tekemiseni kautta johonkin.

Cadelle...tsemppiä!!! Aurinko paistaa vielä- usko pois . Itse erosin ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten poitsun äidistä eikä se oikein täysillä tyylipisteillä mennyt...ja kun aiemmista virheistä ei tule otettua opiksi niin yksi ihana uusioperhehelövetti meni nurin viime syksyn-talvena-keväällä vähän riippuen keltä sitä kysyy ja miten kysymyksen asettelee. Siitä huolimattakin elämä on ihan kivaa, jos ei joka päivä niin sentään joka toinen  .

[Pankkipoju]

Yksin metsässä istuskelusta....

Kaks kaveria mehtään aika-ajoin lähtee, fyysinen minä (jatkossa roppa) ja filosofinen minä (jatkossa sielu).

Siinä metän reunalla sielun matka sit katkeaa, on siis syntynyt rajapinnoista suhteessa yhteiskuntaan ja mallintaa olemassaoloaan ymmärryksen, muistin ja tahdon kautta....
Jollain oudolla tapaa nuo onnistun siihen reunaan jättämään ja etenemään ropalla joka ei mitään muista, ymmärrä tai tahdo yhtään mitään...
En siis patikoi, retkeile tai sen semmoista, koska kropasta tulee nopeasti "vankila" energia / -nestetarpeineen, rakkoineen, kolotuksineen ja sen semmoisineen joka väkisin herättää ymmärryksen pohtimaan kroppaa opittujen rajapintojen kautta, eli herättää vähintään älyn...

Puolisen tuntia kävelen tuuliselle paikalle (jotta saan olla yksin myös ötököiltä) ja sit vaan istahdan alas ja annan ajan kulua...
Aika nopeasti menetän käsityksen siinä missä itse fyysisesti lopun ja metsä alkaa, kokemuksena muutun yhdeksi metsän puuksi.....

Jossain vaiheessa yksinolo häiriintyy (kylmä, nälkä, pimeys, metän elukat) sit takaisin pakottaa...

[Quini]

Siitä se lähtee:  koira kyytiin veneeseen ja köydet irti. Tuuppaan hieman ja ei kun keula kohti uusia seikkailuja. Vapaus mennä milloin haluaa ja minne haluaa. Kiva ois jos vois vielä palata kun itse haluaa - valitettavasti niin vapaa en ole - pakko käydä kumminkin töissä joskus.

[Hapa_Nero]

Siitä se lähtee:  koira kyytiin veneeseen ja köydet irti. Tuuppaan hieman ja ei kun keula kohti uusia seikkailuja. Vapaus mennä milloin haluaa ja minne haluaa. Kiva ois jos vois vielä palata kun itse haluaa - valitettavasti niin vapaa en ole - pakko käydä kumminkin töissä joskus.

Onko sun mielestä hyvä vai huono keli parempi?

Tuli tuossa jonkin aikaa sitten asuttua reilu pari viikkoa veneessä joka kulki joka päivä eteenpäin.
Omasta mielestäni hyvässä kelissä on leppoisaa seilata, mutta huonosta ilmasta selviäminen usein pistää hieman miettimään elämää lähemmin

[Inca]

Kun kääntää auton nokan yksin kohti mökkiä ja menee ihmettelemään pimeneviä iltoja rauhalliseen paikkaan, sytyttää pari kynttilää ja käpertyy takkatulen loisteessa syvemmälle vilttiin.

Erittäin erittäin vapauttavaa oli myös tehdä päätös lähteä duunista, joka on monen silmissä arvostettava ja vakaa, mutta ei yhtään mun juttu. Voi niitä onnen aaltoja kun meni ilmoittamaan pomolle irtisanoutuvansa.

[hoffi]

Lenkkarit jalkaa, hyvää musiikkia ja lähtee sotkemaan eteenpäin <3

[Ryhis]

Paikalliseen, iso A eteen ja kessu huuleen. Sitten höpinää muiden kantisten kanssa.

[chilimieli]

Nuotiolla kesäyönä ja hyvässä seurassa (yleensä naisen kanssa) istuskelu taitaa olla se ykkönen..
Kunnon kalareissu ja yötulilla ruuanvalmistus toimii myös joka kerta.
Kyllä sitä usein tulee yllättävän vapautunut tunne jo laskujen maksamisestakin.

[MasaT]

Nuotiolla kesäyönä ja hyvässä seurassa (yleensä naisen kanssa) istuskelu taitaa olla se ykkönen..
Kunnon kalareissu ja yötulilla ruuanvalmistus toimii myös joka kerta.
Kyllä sitä usein tulee yllättävän vapautunut tunne jo laskujen maksamisestakin.

Kyllä just nämä samat on yleensä itselläkin mielessä. Kyllä jää mieleen.
On kyllä itseäkin autettu erämaassa, kun jalkapohja on ollut hieman huonossa kunnossa !
Muistan kyllä sen!..

Edit. Koetan taas päästä Lappiin kultaa huuhtomaan. Yksin ajelu tulee tosin aika tyyriiksi!
3 päivää ajattelin olla perillä. En usko, että sieltä mitään kultaa löytyy, pääasia on rentoutuminen. 

[Caderusso]

Paikalliseen, iso A eteen ja kessu huuleen. Sitten höpinää muiden kantisten kanssa.

Saako jossakin vielä tupakoida sisällä? 

[GynZi]

Tyhjä maantie, moottoripyörä huutaa alla. Kunnon mutkapätkää polvi maata viistäen.

Toisaalta vääjäämättä lähestyvä syksy melankolisella harmaudellaan saa aina mieleni ylävireiseksi. Kamera kaulaan ja betoniviidakon sävyjä ikuistamaan.

Ja kohta onkin jo talvi, kun yöllä uni ei tule, voin aina laittaa kuulokkeet korville ja lähteä kävelemään pitkin vaasan keskustaa lumisateen syleilyssä.

[masaiman]

Tyhjä maantie, moottoripyörä huutaa alla. Kunnon mutkapätkää polvi maata viistäen.

Toisaalta vääjäämättä lähestyvä syksy melankolisella harmaudellaan saa aina mieleni ylävireiseksi. Kamera kaulaan ja betoniviidakon sävyjä ikuistamaan.

Ja kohta onkin jo talvi, kun yöllä uni ei tule, voin aina laittaa kuulokkeet korville ja lähteä kävelemään pitkin vaasan keskustaa lumisateen syleilyssä.

Aijai...Mulla on aina ollu joku perversio syksyä kohtaan. Kun tuuli tuivertaa vettä sivuttain pimeässä syysillassa ja muita vituttaa, minä lähinnä nautin... Toisaalta osasyynsä saattaa olla erittäin valoherkät silmät, joiden takia koko kesä menee aina "blehat" nenällä... Prätkän sain kans tänä kesänä ajoon ensi kertaa moneen vuoteen ja pääsin nauttimaan vauhdista....

    Meillä on emännän kanssa ollut jo useampana kesänä tapana lähteä lomamatkalle Vaasaan. Voin vaan kuvitella miltä näyttää Hovioikeudenpuistikko syksyn väriloistossa, syksyinen sade pimenevässä illassa O`malleys:in ikkunan läpi nenän alla napakka portteri, tai vaikka Pyhän Marian kirkon rauniot paksun lumivaipan alla hentoisessa lumisateessa pimeällä kohdevalojen luodessa tunnelmaa...

[Pertsa]

Otin itelleni mission tuhota toi 24 pack olutta ja pian on 12h sitä ryystetty, joitain kappaleita on vielä jäljellä.
Hassua miten keho pystyy näihin ihmesuorituksiin, jos on tarkoitus lähteä viihteelle niin 10 olutta pohjiksi ja baarissa se 4-6 tuoppia niin ollaan kanttuvei eikä tajuta mistään mitään, sen mitä nainen kertoo illan sekoiluista. Jotain 18 tölkkiä on nyt alla ja vielä mahtuu. Koko ilta kuunneltu Industrialia/Ebm:ää ja pää alkaa olemaan täynnä Elektronista vihaa. Mut, kivaa on ollut ja vielä se 6 olutta niin pääsee nukkuun.
Antakee armoa huomisen darran suhteen....
Niijoo, ja se vapaudentunne on tullut taas tänään selväksi =)

-P-

[jeQQ]

Juu ei tullut krapulaa, vaikka eilen hieman maisteltiinkin auton laittamisen jälkeen.

[GynZi]

Tyhjä maantie, moottoripyörä huutaa alla. Kunnon mutkapätkää polvi maata viistäen.

Toisaalta vääjäämättä lähestyvä syksy melankolisella harmaudellaan saa aina mieleni ylävireiseksi. Kamera kaulaan ja betoniviidakon sävyjä ikuistamaan.

Ja kohta onkin jo talvi, kun yöllä uni ei tule, voin aina laittaa kuulokkeet korville ja lähteä kävelemään pitkin vaasan keskustaa lumisateen syleilyssä.

Aijai...Mulla on aina ollu joku perversio syksyä kohtaan. Kun tuuli tuivertaa vettä sivuttain pimeässä syysillassa ja muita vituttaa, minä lähinnä nautin... Toisaalta osasyynsä saattaa olla erittäin valoherkät silmät, joiden takia koko kesä menee aina "blehat" nenällä... Prätkän sain kans tänä kesänä ajoon ensi kertaa moneen vuoteen ja pääsin nauttimaan vauhdista....

    Meillä on emännän kanssa ollut jo useampana kesänä tapana lähteä lomamatkalle Vaasaan. Voin vaan kuvitella miltä näyttää Hovioikeudenpuistikko syksyn väriloistossa, syksyinen sade pimenevässä illassa O`malleys:in ikkunan läpi nenän alla napakka portteri, tai vaikka Pyhän Marian kirkon rauniot paksun lumivaipan alla hentoisessa lumisateessa pimeällä kohdevalojen luodessa tunnelmaa...

Ei hitto. Tajusin vasta että kevät on ainakin omalle kohdalleni se inhokkivuodenaika. Ainoa lohtu siinä on se, että saa moottoripyörän ajoon, mutta muuta mukavaa siinä en keksi. Pelkkää ankeaa odotusta.