Minkä ikäisiä chilejä?

[Ryhis]

Onko sinulla joku planttu joka tuntuu pyörineen mukana kauemmin kuin elämänkumppani eli auto? Eikö se-ja-se rehu ollut jo edellisessä asunnossani? Jos on kuten minä (toivottavasti ei), eli kiintyy chileihinsä, tai ainakin osaan, on niiden poisheittäminen kamalaa. Jotkut plantut on vain pakko saada talvehditettua ja itseasiassa on parikin kasvia jotka on pakko talvehdituttaa koska olen tehnyt niin jo pari talvea. Eli chilin ikä on muuttunut jotenkin arvokkaaksi.

Vanhin itsekasvattama chili on kaupan habaneron siemenistä idätetty rehu, itseasiassa eräs Pirkka-chilin siemenistä idätetty c. annuum on yhtä vanha. Molemmat ovat idätetty heinäkuun lopulla 2009 ja ne ovat olleet sirkkalehdillä elokuussa 2009.

(kuka hullu idättää heinäkuun lopulla? Aloittelija, kuten minä)

Pirkka-chili kasvoi taas keväällä gargantumaiseksi hirviöpensaaksi joten löin sen 10 litran savipyttyyn ja raijasin selkä mutkalla pihalle naapureiden arkea "sulostuttamaan" - Äitii! Ruma ja paha naapurinsetä kastelee taas sitä rehua!!! Habanero on pysynyt kompaktimpana ahkeran leikkaamisen seurauksena ja viihtyy olkkarissa. Molemmilla siis ikää kohta kaksi vuotta!

Jos ötököiltä jää mitään, talvehditukseen menevät automaattisesti kaikki rocotot, Red Peruvian, Peru Cusco ja Inkrosen Grande Katastr...eikun Mysterio! Sekä jotain pakollisia outoja juttuja, kuten karvainen Cajamarca ja naapurilta saatu 281429.

PI:281429 on de facto iäkkäin chilini, mutta koska en ole itse idättänyt sitä vaan saanut sen naapurin rumpalilta lahjaksi, en saata laskea sitä mukaan. Ikää numerosarjalainen on kerännyt tammikuusta 2009.

[chefbacca]

Vuosi ja 4 kk. Aji Cristal, Champion ja Brown large haba. Viimeksi mainitusta on maistiaiset vielä saamatta... jukkapalmu täytti vastikään 20 v ja saa iän suomana etuna valoisimman talvipaikan, vaikka olisi näitä hyötykasvejakin valon tarpeessa.

Otetaas uusiks...
Chilin siementen hankkiminen tuli mieleen vihannespaprikaa kylväessä ja yhden California Wonderin talvetinkin, eli se on pari viikkoa vanhempi kuin nuo tulisemmat eikä ole annuumiudestaan huolimatta kärsinyt muista vaivoista kuin puuttuvasta tuesta. Nyt on viimevuotinen runko vaakatasossa ja uusi kasvu lähtee siitä pystyyn. Selvästi tuottoisampi noinkin kuin keväällä kylvetyt lajiketoverinsa.

[Nizo]

Vanhin chilini on Mustard Habanero, jonka sain pistokkaana Biblolta. Todellista ikää en tiedä, mutta itselläni se on ollut aika tarkkaan vuoden päivät. Todennäköisesti menee talvetukseen.

[mpp]

Arriba a Saia, sekä Cumari Pollux idätetty toukokuussa 2009. Näyttää että kumpaankin tulee nyt kolmantena kesänä paras sato.

[TunturiTiger]

Vanhimmalla (Caribean red habanero) on nyt kolmas kesä menossa. Ens kaudelle ajattelin hemmotella sitä ja vaihtaa ainakin osan mullasta.

[wille]

4-5v on vanhimmat.

[Lihamestari]

Ekaa kautta mennään, joten kaikki omat on alta vuoden ikäisiä.

Eric Sourilta saadun TSMB:n pistokkaan emän ikää tosin en tiedä...

[Aji Inferno]

Ulupica Large-villikaksikkoni ruukussa komeilee vuosi 2001, eli ovat ehtineet jo ihan miehen (tai naisen?) ikään... Ihan lapsukaisia eivät ole muutkaan tämän hetken kasvatit, vaan esim. c.flexuosumit alkavat nekin kohta lähennellä kymmenen vuoden paalua. Runko sen kun paksunee ja komeammiksi tulevat vuosi vuodelta.

[MasaT]

3-4 vuotta taitaa tuo lanceolatumini nyt olla ja ei niin hyvännäköinen enää. Enpä taida pitää enää ensi talvea. Siemeniä on kuitenkin tallessa ja voin halutessani kasvattaa vaikka entistä ehomman yksilön.
Tepin olisi ollut varmaan myös yhtä vanha mutta jostain on aina luovuttava muiden tieltä. Siitäkin on silti vielä siemeniä tallella.

[kapsituuttaaja]

Tabasco elää kolmatta tai neljättä kesäänsä, ei pysty muistamaan!
Syksyllä vedin n. metrin korkeudelta haarat poikki ja nyt on pituutta taas n. pari metriä ja runko senku paksunee.
Kesäkuun puolivälissä roudasin tänävuonna pihalle ja sielä saa olla varmaan elokuun loppuun, ollu aina kesät pihalla.

[Aji Inferno]

3-4 vuotta taitaa tuo lanceolatumini nyt olla ja ei niin hyvännäköinen enää. Enpä taida pitää enää ensi talvea. Siemeniä on kuitenkin tallessa ja voin halutessani kasvattaa vaikka entistä ehomman yksilön.
Tepin olisi ollut varmaan myös yhtä vanha mutta jostain on aina luovuttava muiden tieltä. Siitäkin on silti vielä siemeniä tallella.

Lanceolatum on luonnossa aivan sukupuuton partaalla oleva, ellei jo sukupuuttoon kuollut kasvi, vaikka sitten suomen harrastajapiireissä jostain oudosta syystä suhteellisen yleinen. En siksi toivoisi yhdenkään sen kasvattajan ainakaan heittävän kasviaan pois!

Sama pätee kaikkiin villichileihin - sillä kaikki lajit ovat uhanalaisia, useimmat sukupuuton parhaalla. Tästä käytiin vuosia sitten foorumilla vilkas keskustelu. Suomi on tällä hetkellä maailman "chilimekka", jossa melkein jokainen voi kasvattaa melkein mitä tahansa äärimmäisen harvinaista lajiketta miten haluaa. Taustat asiaan löytää, jos haluaa, hakukoneella. Mutta taannoin oltiin pitkälti yhtä mieltä siitä, että villien ja muutoin harvinaisten chilikasvien kasvatukseen tarvitaan myös vastuuta, sillä yllättävän moni meistä kasvattaa kasvia, jota ei välttämättä enää koskaan löydä uudelleen.

Käytännössä esim. KAIKKI ns. PI-kooditunnuksella varustetut lajikkeet ovat peräisin USA:n kansallisesta geenipankista USDA, ja vaikka jotkin valikoidut lajikkeet ovat saaneet myöhemmin esim. Reimer Seeds:n kautta myös laajemman, kaupallisen levityskanavan, puhumme chililajikkeista, joiden siemeniä on USDAssa keskimäärin tallessa vain noin 200!! Siis 200! Ja noiden siementen alkuperä on lähes aina jossain viidakon kylässä Etelä-Amerikassa, missä yksi ainoa raivaustraktori tai tulva voi tehdä selvän koko lajikkeesta!

Lanceolatum on äärimmäinen esimerkki. Jälleen KAIKKI suomessakin (tai missään maailmalla) nyt kasvavat yksilöt ovat peräisin kahdesta Guatemalan vuorilta sattumalta löydetystä yksilöstä. Kasvi oli jo (!) luettu sukupuuttoon kuolleeksi. Nuo kaksi pientä pensasta saattavat erittäin hyvin olla jo jonkun maajussin perunaviljelmää. Lanceolatumisi saattaa aivan oikeasti olla yksi viimeisiä yksilöitä koko maailmassa. Ja sama pätee esim. lajeihin c.tovarii, c.flexuosum, c.galapagoense - ja lukemattomiin muihin.

Ajatuksia herättämään: meidän kaikkien rakastama, nykyään marketeissakin myytävä Aji Cristal on toiselta nimeltään PI-281320. Se on kotoisin hyvin etäältä, Chilestä, Curicon rannikkokaupungin liepeiltä. Se saapui suomeen noin 1997 minun kauttani USDA:n geenipankista. Myöhempi tarina on sitten ihan omansa, mutta puhumme siis Chileläisestä erittäin paikallisesta chilistä, jonka joku tutkija oli keksinyt ottaa talteen ja lähettää USDA:n kokoelmiin. Se, että suomalainen amatöörichilitutkija sattui aivan vahingossa kiinnostumaan siitä ja saamaan näytesiemeniä, käynnisti äärimmäisen epätodennäköisen tapahtumasarjan, joka on nyt päätynyt suomessa kaupalliseen tuotantoon ja vähän joka isompaan marketiin!

Ja hyvä niin.

Mutta: niin ei olisi käynyt, jos tuon maailmanlaajuisesti täysin tuntemattoman, kotiseuduillaankin harvinaisen chilin eka kasvi olisi tapettu kyllästymisen vuoksi, tilanpuutteessa, tai huolimattomuuttaan... Oli helvetin pienestä kiinni, että meillä on Aji Cristalia ilonamme tänä päivänä. Oma eka kasvini kuoli, enkä uskonut enää koskaan näkeväni tuota mainiota lajiketta. Mutta sillä kertaa oli onnea: muutama lisäsiemen löytyi.

Toivon siksi tiettyä vastuuta ja välittämistä kaikilta, jotka kasvattavat villejä tai PI- (tai mullla tavoilla koodimerkittyjä) chilejä. Enää ei geenipankeista materiaalia saa, koska niitä käytettiin väärin. Nyt monien lajien kohtalo on meidän harrastajien käsissä.

[MasaT]

Aji inferno! Olen kasvattanut oman Capsicum Lanceolatumini ja Antanut joillekkin chiliharrastajille siemeniä kasvatettavaksi sekä sitä kautta Cabsicum Lanceolatumin siementen tarjonta ja kasvatus on lisääntynyt huomattavasati (vaikka olenkin pihdannut siemeniä!), mitä olen tehnyt väärin?

[Aji Inferno]

Aji inferno! Olen kasvattanut oman Capsicum Lanceolatumini ja Antanut joillekkin chiliharrastajille siemeniä kasvatettavaksi sekä sitä kautta Cabsicum Lanceolatumin siementen tarjonta ja kasvatus on lisääntynyt huomattavasati (vaikka olenkin pihdannut siemeniä!), mitä olen tehnyt väärin?

Olet tehnyt ainakin minun mittarillani täsmälleen oikein!

Sorry, jos viestini - kuten niin usein - oli harhaanjohtava! Ei ollut tarkoitus.

Toivon, että juuri näin homma toimisi. Että kasvit ja siemenet kulkisivat kasvattajalta toiselle. Ja Niin lajit ja lajikkeet säilyvät.

[biblo]

Vanhimmat 2-3v, ei muista tarkasti. MasaT:ltä saadut Mini Mini ja GCN 19198#2.

[Ryhis]

Lanceolatumit menevät muuten talvehditukseen, kaikki 5 kpl!

[Herra 47]

oma Lanceolatum ja Yellow mushroom alkavat käydä tässä vaiheessa 6 ikävuottaan naga vasta 5 vuottaan

[TepinKapsikuumi]

Alkuvuodesta 2009 itäneet Tepinit (2kpl) ovat vanhimmat. Totesin hidaskasvuisiksi niin päätin pitää niitä niin kauan hengissä kuin suinkin. Moni muun lajin kohdalla voinkin sitten aloittaa siemenestä.

[marko-]

3x Aji Cristalin ja 3x Jalapenon ensimmäinen kesä, eli ovat 5kk vanhoja kun iskin ne multaan tuossa helmi-maaliskuun vaihteessa. Tarkoitus on talvettaa yksi Aji ja Jallu, saa nähdä miten käy (varsinkin Jallu huolestuttaa). Muut 4 kasvia todennäköisesti annan eteenpäin, saa nähdä kuolevatko "hoidossa".

Ensi kautena sitten lisäksi vähän tulisempaa sorttia isälle ja pink habaneroa/championia äiteelle ja pennuille.

[Lillen]

3-4 vuotta taitaa tuo lanceolatumini nyt olla ja ei niin hyvännäköinen enää. Enpä taida pitää enää ensi talvea. Siemeniä on kuitenkin tallessa ja voin halutessani kasvattaa vaikka entistä ehomman yksilön.
Tepin olisi ollut varmaan myös yhtä vanha mutta jostain on aina luovuttava muiden tieltä. Siitäkin on silti vielä siemeniä tallella.

Lanceolatum on luonnossa aivan sukupuuton partaalla oleva, ellei jo sukupuuttoon kuollut kasvi, vaikka sitten suomen harrastajapiireissä jostain oudosta syystä suhteellisen yleinen. En siksi toivoisi yhdenkään sen kasvattajan ainakaan heittävän kasviaan pois!

Sama pätee kaikkiin villichileihin - sillä kaikki lajit ovat uhanalaisia, useimmat sukupuuton parhaalla. Tästä käytiin vuosia sitten foorumilla vilkas keskustelu. Suomi on tällä hetkellä maailman "chilimekka", jossa melkein jokainen voi kasvattaa melkein mitä tahansa äärimmäisen harvinaista lajiketta miten haluaa. Taustat asiaan löytää, jos haluaa, hakukoneella. Mutta taannoin oltiin pitkälti yhtä mieltä siitä, että villien ja muutoin harvinaisten chilikasvien kasvatukseen tarvitaan myös vastuuta, sillä yllättävän moni meistä kasvattaa kasvia, jota ei välttämättä enää koskaan löydä uudelleen.

Käytännössä esim. KAIKKI ns. PI-kooditunnuksella varustetut lajikkeet ovat peräisin USA:n kansallisesta geenipankista USDA, ja vaikka jotkin valikoidut lajikkeet ovat saaneet myöhemmin esim. Reimer Seeds:n kautta myös laajemman, kaupallisen levityskanavan, puhumme chililajikkeista, joiden siemeniä on USDAssa keskimäärin tallessa vain noin 200!! Siis 200! Ja noiden siementen alkuperä on lähes aina jossain viidakon kylässä Etelä-Amerikassa, missä yksi ainoa raivaustraktori tai tulva voi tehdä selvän koko lajikkeesta!

Lanceolatum on äärimmäinen esimerkki. Jälleen KAIKKI suomessakin (tai missään maailmalla) nyt kasvavat yksilöt ovat peräisin kahdesta Guatemalan vuorilta sattumalta löydetystä yksilöstä. Kasvi oli jo (!) luettu sukupuuttoon kuolleeksi. Nuo kaksi pientä pensasta saattavat erittäin hyvin olla jo jonkun maajussin perunaviljelmää. Lanceolatumisi saattaa aivan oikeasti olla yksi viimeisiä yksilöitä koko maailmassa. Ja sama pätee esim. lajeihin c.tovarii, c.flexuosum, c.galapagoense - ja lukemattomiin muihin.

Ajatuksia herättämään: meidän kaikkien rakastama, nykyään marketeissakin myytävä Aji Cristal on toiselta nimeltään PI-281320. Se on kotoisin hyvin etäältä, Chilestä, Curicon rannikkokaupungin liepeiltä. Se saapui suomeen noin 1997 minun kauttani USDA:n geenipankista. Myöhempi tarina on sitten ihan omansa, mutta puhumme siis Chileläisestä erittäin paikallisesta chilistä, jonka joku tutkija oli keksinyt ottaa talteen ja lähettää USDA:n kokoelmiin. Se, että suomalainen amatöörichilitutkija sattui aivan vahingossa kiinnostumaan siitä ja saamaan näytesiemeniä, käynnisti äärimmäisen epätodennäköisen tapahtumasarjan, joka on nyt päätynyt suomessa kaupalliseen tuotantoon ja vähän joka isompaan marketiin!

Ja hyvä niin.

Mutta: niin ei olisi käynyt, jos tuon maailmanlaajuisesti täysin tuntemattoman, kotiseuduillaankin harvinaisen chilin eka kasvi olisi tapettu kyllästymisen vuoksi, tilanpuutteessa, tai huolimattomuuttaan... Oli helvetin pienestä kiinni, että meillä on Aji Cristalia ilonamme tänä päivänä. Oma eka kasvini kuoli, enkä uskonut enää koskaan näkeväni tuota mainiota lajiketta. Mutta sillä kertaa oli onnea: muutama lisäsiemen löytyi.

Toivon siksi tiettyä vastuuta ja välittämistä kaikilta, jotka kasvattavat villejä tai PI- (tai mullla tavoilla koodimerkittyjä) chilejä. Enää ei geenipankeista materiaalia saa, koska niitä käytettiin väärin. Nyt monien lajien kohtalo on meidän harrastajien käsissä.

Täytyy sanoa ,että sinun tekstisi veti kyllä aika hiljaiseksi.

Ensinnäkin on mahtavaa kuulla ,että Suomi on chilimaailman mekka (joka minusta kuulostaa aivan uskomattomalta jos ajattelee missä maamme sijaitsee kartalla!).

Toiseksi: en olisi ikinä uskonut että kun näistä PI ja Villeistä puhumme ,että ne NIIN harvinaisia olisivat. Näin kun pohtii niin tuntuu aivan uskomattomalta se ,että tuossa vierelläni pöydällä nököttää 9kpl siementä idätyslaatikossa jotka ovat lähes sukupuuttoon kuolleita ja että ulkona kahdessa purkissa kasvaa PI260560 ja PI446900.

Kolmanneksi: Ihan uskomatonta sekin ,että tämä chili homma Suomessa on noinkin uutta, olen tottunut siihen että kaikki muut harrastukseni ovat alunperin satoja vuosia vanhoja ja niillä on pitkä historia ,joten siksi tuntuu uskomattomalta se että Suomessa chilien historia on n. yhtä vanha kuin minä (korjatkaa jos olen väärässä).

Kuitenkin omat vanhimmat chilini ovat 10 kk vanhoja.

E: Täytyy kyllä miettiä kahdesti ennenkuin heittää minkään chilin pellolle...

[Aji Inferno]

On ainoa upeaa kuulla kasvattajien arvostavan kasvattejaan, on kyse sitten chilistä, kotieläimistä, tai vaikka lapsistaan. Chilinkin osalta homma on kaksijakoinen: kaupalliset massatuotetut ns. "kaupan chilit" ovat hyvin tavallisia, koska niitä tuotetaan miljoonittain. Villichilit ovat kaikki uhanalaisia tai sukupuuton partaalla, koska tutkijoiden mukaan ne kilpailevat väli- ja eteläamerikassa täysin samoista kasvupaikoista maanviljelijöiden kanssa. Brasiliassa taas sademetsähakkuut etenkin Mata Atlanticalla maan kaakkoisrannikolla ovat tehneet myös eräistä kaikkein omintakeisimmista chililajeista selvää jälkeä. Ei-villit PI-, CO-, CAP- tai muulla tavoin geenipankkien luokittelemat chilit ovat lähes poikkeuksetta hyvin paikallisia lajikkeita, joita tavataan usein vain yhdessä kylässä etelä-amerikassa. Tällöin todellakin yksi ainoa kunnon tulva tai muu mullistus voi hävittää chililajikkeenkin maan päältä.

Tästä syystä olen laittanut moniin Infernon sivuilla esiteltyihin PI-luokiteltuihin lajikkeisiin mukaan myös niiden löytöpaikan GPS-koordinaatit, ja mahd. mukaan linkit myös satelliittikuviin näistä paikoista. Niitä katsellessa tulee ainakin itselle aina kumma olo, kun miettii mistä kaukaa, usein jonkin valtavan vuoren rinteen pikkukylästä omalla parvekkeella kasvava kaunokainen on tullut...