Näkemystä kehiin - ja perustelua!

Erityisen mielenkiintoisia ovat eka ja viimeinen kohta, sillä niiden valitsijat tuskin saavuttaisivat yhteisymmärrystä millään keinolla. Koska molemmat "tietävät" varmuudella olevansa oikeassa! :)

Pakko sanoa että en tiedä mitä ajatella, perusluonteeltani oon sen verran skeptinen että vähän vaikea uskoa semmoseen mitä en itse oo nähnyt.

Miksipä ei täällä jotain meille vierasta "elämänmuotoa" voisikin olla, eihän ihminen vielä kaikkea tiedä, ei läheskään.
Suurin osa kummitusjutuista tosin ovat joko huijausta / tunne- tms. tilan aiheuttamaa harhaa / jotain ihan tavallista, mitä ei vaan tule ajatelleeksi.

Esimerkiksi puurakennuksissa öisin voi kuulua "askeleita"... johtuvat siitä, että päivällä puulattia on painunut, yöllä se palautuu oikeaan muotoonsa -> päästää ääniä.

Lainaus käyttäjältä: MaXXer - maaliskuu 05, 2010, 23:37:27 IP
Pakko sanoa että en tiedä mitä ajatella, perusluonteeltani oon sen verran skeptinen että vähän vaikea uskoa semmoseen mitä en itse oo nähnyt.

Niin, mahdollisia omia havaintoja lukuun ottamatta, kysymyshän on "uskosta" - puolin ja toisin. Skeptikko nauraa "hörhöille" - ja nämä taas nauravat skeptikoille. Aivan samoista syistä, koska toiselta puolelta katsoen skeptikon "sokealle uskolle tieteeseen" yms. ei ole mitään hyväksyttävää perustetta. Ja skeptikon silmissä mitään mitä ei voida kunkin hetkisillä metodeilla mitata ja selittää, ei voi olla olemassa...

Umpikuja. Mutta niinpä alkuasukkaille Nokian kännykkä on vielä tänä päivänä käsittämätön taikakalu. Toki voikin kysyä, olemmeko mekin kaikessa ylimielisyydessämme vain eräänlaisia alkuasukkaita, jotka eivät ole tajunneet läheskään kaikkea olennaista maailmankaikkeudesta? Joskus ihmetyttääkin, mistä lähtien "se mitä ei ymmärretä" muuttui tieteessä "sitä ei ole olemassa" -varmuudeksi. :)  Voipi olla niin, että jos todella tietäisimme enemmän, pelästyisimme aivan helvetin pahasti - ja kaikelta tuntemaltamme, uskonnoista alkaen, voisi pudota pohja... Ehkä on turvallisinta olla skeptinen, koska silloin säilytämme ainakin illuusion siitä, että maailma on kontrollissamme? ;)

Nuorempana meni kaikki aave- ja ufojutut aika hyvin läpi. Mutta nyt vanhempana alkaa ajatella asioihin niin paljon kriittisemmin, ettei kaikki tuputus mene läpi. Itse olen kokenut sellaista, kun ruumis herää ennenkuin mieli ja tuntee itsensä ikäänkuin halvaantuneeksi. Silmät on auki, muttei voi liikkua mihinkään. Yrittää huutaa, mutta ääntä ei lähde, kunnes tuo unihalvaus hellittää otteensa ja kuuluu mieletön karjahdus!!!
Muuten tähän sanoisin, ettei kannata lukea liikaa ainakaan Castanedan kirjallisuutta.
Ne silmäkulmissa vilkkuvat mustat näkymät ei suinkaan ole aaveita, vaan jotain muuta.
Kerran tuollaisen unihalvauksen aikana olin näkevinäni jonkun äijän käppänän sänkyni päädyssä, muttei siihen tietenkään voi luottaa tuossa horroksessa.

Lainaus käyttäjältä: MasaT - maaliskuu 06, 2010, 00:11:58 AP
Nuorempana meni kaikki aave- ja ufojutut aika hyvin läpi. Mutta nyt vanhempana alkaa ajatella asioihin niin paljon kriittisemmin, ettei kaikki tuputus mene läpi. Itse olen kokenut sellaista, kun ruumis herää ennenkuin mieli ja tuntee itsensä ikäänkuin halvaantuneeksi. Silmät on auki, muttei voi liikkua mihinkään. Yrittää huutaa, mutta ääntä ei lähde, kunnes tuo unihalvaus hellittää otteensa ja kuuluu mieletön karjahdus!!!
Muuten tähän sanoisin, ettei kannata lukea liikaa ainakaan Castanedan kirjallisuutta.
Ne silmäkulmissa vilkkuvat mustat näkymät ei suinkaan ole aaveita, vaan jotain muuta.
Kerran tuollaisen unihalvauksen aikana olin näkevinäni jonkun äijän käppänän sänkyni päädyssä, muttei siihen tietenkään voi luottaa tuossa horroksessa.

Castanedan kirjallisuus kyllä avaa ajatuksia tehokkaammin kuin juuri mikään muu... Ehkä se on siksi monille jopa pelottavaa. Ja pelottaville asioille ihmisillä on tapana nauraa, jotta he eivät joutuisi niiden kanssa kasvotusten. :)

Sikäli uskon kummituksiin että kuolleet ihmiset voivat vaikuttaa muiden ajatelmiin ja jopa havaintoihin... mielikuvitus saa vallan ja voi helposti uskoa, että se ja se edesmennyt on siitä ja siitä asiasta nyt tätä mieltä ja se ajatus voi toimia katalyyttinä tai selityksenä teoille, tai jokin tapahtuma saa (yli)luonnollisen selityksen sitä kautta, kun kerran ollaan kalalle menossa ja ukki oli kova kalamies niin totta kai se on ukki kun siunaa kalareissun kun veneeseen astuttaessa pilviverho raottuu ja yksittäinen valonsäde osuu juuri silloin laiturille kun ollaan veneeseen astumassa ja kalareissulle menossa.

Kuollutkaan ihminen ei siis ole kadonnut tai menetetty niin kauan kuin joku muistaa ja osaa yhdistää muistot nykyisiin tapahtumiin. Eli sillä tasolla kummituksia on olemassa.

Olen kyllä nähnyt saatanan pelottavia näkyjä, mutta sepä johtuu migreenistä aiheutuvista näköhäiriöistä+väsymyksestä. Itse kysymykseen olen pahemman luokan skeptikko, minulle jokin asia pitää todistaa, että on olemassa, kuin että ei ole olemassa. Juuri samaisesta syystä erosin kirkosta, koska en usko minkään ylemmän olennon olemassaoloon tai muuhunkaan yliluonnolliseen, jo ihan todisteiden puutteessa. Ja en usko edes salaliittoteorioihin. En ole kyllä vuosiin edes mistään näistä jaksanut kinata, koska näkökantaani ei muuteta ilman todisteita ja ihmisen joka uskoo kaikkiin mainitsemiini asioihin, ei taas vakuuta mitkään todisteet. Jumittava tilanne...

Mikä minusta on kiintoisaa, on ns. luonnonkansojen hyvin läheinen suhde paitsi luontoon ympärillään, myös sen ns. henkimaailmaan... Meistä se kaikki voi tuntua primitiiviseltä ja taikauskolta, mutta aidosti (!) kriittinen ihminen saattaisi myös kysyä: tietävätkö nuo hemmot jotain, minkä me olemme kenties unohtaneet? En ota tässä kantaa puoleen tai toiseen, mutta etsin uteliaana sellaisia näkökulmia, jotka eivät johtaisi pattitilanteisiin, vaan parempaan ymmärrykseen.

Ajattelemmeko me automaattisesti, että oma ns. edistyksemme johtaa meitä aina vain parempaan tietämykseen asioista? Vai voiko se siinä ohessa vieraannuttaa meitä joistakin maailmamme aivan perusasioista? Jollemme (vielä) löydä keinoja mitata ja todistaa kaikkea, tarkoittaako se sitä, että meillä olisi oikeus kuvitella olevamme esim. em. alkuasukkaita fiksumpia?

Aave on siitä kiintoisa asia, että jos asiasta puhuu kahden kesken lähes kenen tahansa kanssa, useimmilta löytyy joko omakohtaisia, tai aivan lähipiirin kokemuksia aiheesta. Mutta julkisesti niistä vaietaan, koska aihe tekee ihmisestä "hörhön"... Ja sehän ei tässä rationaalisessa maailmassamme toki käy päinsä. :)

Avoimmuudessa asioille on aina kaksi puolta. Silloin voi olla helposti huijattava, kuten pelottavan usein asianlaita on. Mutta toisaalta, silloin ihminen voi myös nähdä laajemmin ja kauemmas.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 05, 2010, 23:55:35 IP
Niin, mahdollisia omia havaintoja lukuun ottamatta, kysymyshän on "uskosta" - puolin ja toisin. Skeptikko nauraa "hörhöille" - ja nämä taas nauravat skeptikoille. Aivan samoista syistä, koska toiselta puolelta katsoen skeptikon "sokealle uskolle tieteeseen" yms. ei ole mitään hyväksyttävää perustetta. Ja skeptikon silmissä mitään mitä ei voida kunkin hetkisillä metodeilla mitata ja selittää, ei voi olla olemassa...

Umpikuja. Mutta niinpä alkuasukkaille Nokian kännykkä on vielä tänä päivänä käsittämätön taikakalu. Toki voikin kysyä, olemmeko mekin kaikessa ylimielisyydessämme vain eräänlaisia alkuasukkaita, jotka eivät ole tajunneet läheskään kaikkea olennaista maailmankaikkeudesta? Joskus ihmetyttääkin, mistä lähtien "se mitä ei ymmärretä" muuttui tieteessä "sitä ei ole olemassa" -varmuudeksi. :)  Voipi olla niin, että jos todella tietäisimme enemmän, pelästyisimme aivan helvetin pahasti - ja kaikelta tuntemaltamme, uskonnoista alkaen, voisi pudota pohja... Ehkä on turvallisinta olla skeptinen, koska silloin säilytämme ainakin illuusion siitä, että maailma on kontrollissamme? ;)

Näinhän se tahtoo mennä, toki en missään nimessä sano etteikö aaveita voisi olla olemassa. Itsellänikin on kaksi sellaista kokemusta jotka mietityttää ja pelottaa vielä tänäkin päivänä kun niiitä ajattelee, niille ei oo vieläkään mitään "järkevää" selitystä muuta kuin aaveet.. Mutta pitäydyn vastauksessani.

Mitä tulee noihin luonnonkansojen läheisiin suhteisiin ns. henkimaailmaan, pidän itse hyvin todennäköisenä sitä että me "muut" olemme vaan unohtaneet joitakin asioita mitä emme ole tarvineet evoluution kiidättäessä meitä yhä teknologisempaan suuntaan. Emmehän me kaikesta teknologiasta huolimatta tiedä oikeastaan mistään mitään, meristäkin suurin osa on tutkimatta, voi hyvinkin olla että on olemassa aaveita ja avaruusolioita yms. täällä keskellämme, mutta suljemme korvamme, silmämme ja ennen kaikkea mielemme helposti sellaiselta mitä ei halua tai ei uskalla todistaa tai myöntää.

Skotlannissa linnan myyminen on aivan täysi mahdottomuus jos mukana ei tule kummitusta.

hmm. Uskon, ja en. Uskon jossain määrin ettei ihmisen -tai minkään muunkaan henki (immateriaalinen) ole lopulta ruumiin (materiaalinen) vanki.

Tavallaan uskon kaiken henkiseen yhteyteen, tai ykseyteen. Jolla voidaan mainiosti selittää esim. Joidenkin väitetyt telepaattiset kyvyt.

Mutta koska teoria on hypoteettinen, enkä varsinaisesti mihinkään usko ennen kuin se voidaan todistaa, en myöskään ole uskomatta, ennen kuin teoria voidaan aukottomasti osoittaa vääräksi... Vastasin että en tiedä mitä ajatella.

Edit ...otetaan tässä vastauksessa vielä huomioon, että ent. Rajatiedon kirjakaupan pitäjä, Mirjam Aho on äitini serkku ;) näitä tyttäriähän on kaikenkaikkiaan varmaan yhdeksän, vanhoja kuin taivas, yksi kuuluu kirkkoon, muut vapaamuurareita ja mitälienee... Kolme kai edelleen asuu yhdessä, yksi on naimisissa. Äitinsä eli yli satavuotiaaksi :D

sanotaan vaikka, että hyvin erikoisia vanhoja naisia ovat... Eikä omena kai kovin kauas puusta pudonnut ;)

Vaihtoehto yksi. Asutaan vanhassa 1927 valmistuneessa koulussa/neuvolassa/menneiden opettajien asunnossa ja pari kertaa saanut huomata askelten kulkevan kämpässä, outoja nopeita liikahduksia tapahtuu silloin tällöin (eli avaat oven ja näet ikäänkuin "imaisun" kun joku poistuu tilasta, tavaroita jemmaillaan outoihin paikkoihin jne. Koira tuntuu joskus katselevan helvetin tarkkasti "ohikulkijoita".  ;)

Ja kyllä, olin aika skeptinen näitten juttujen suhteen. En kyllä vieläkään usko kummitusjuttuihin, joissa vaaleat hahmot kolistelee ketjuja... Siihen että ne laittaa sähkölaitteita päälle tottuu jotenkin helpommin... :D

entä lamppujen selittämätön posahtelu sarjassa? Pimeänä talvi-iltana tulee itsekseen kotiin, laittaa eteisen valon päälle *poks* no sitten keittiön... *poks* käytävän... *pokspoks* oman huoneen... *poks* tähän liittyen käsittämättömän pelottava, painostava, vainotuksi tulemisen tunne.

Lopulta sain kuin sainkin olohuoneeseen valon päälle, ja istuin siinä sitten muutaman tunnin, kunnes faija tuli himaan... Ja sopertelin sitten, että _kaikki_ talon lamput pasahti, että pitäs varmaan vaihtaa. Eikä aikaakaan, kun sama tapahtui uudelleen.

Ja se painostava tunne oli kaikkein voimakkaimmillaan omassa huoneessani, jatkuen aina siihen asti, kun muutin pois, ja siirsin kamat uuteen kämppään -ts. Vuosien ajan. Syytä tähän en vieläkään tiedä. Mutta enää sitä tunnetta ei ole tullut.

Ihmisellä on sellaiset viisi aistia karkeasti laskettuna. Okei, kaikki ovat lukeneet sen Tieteen kuvalehden artikkelin, jonka mukaan niitä on päälle parikymmentä kun oikein ruvetaan laskemaan, mutta kuitenkin - vähällä me tämä maailmankuvamme muodostetaan. Tähän kun lisätään ihmisen varsin lyhyt tehokas peliaika ja kaikki häiriötekijät, väittäisin ettemme me oikeasti kyllä tiedä mistään yhtään mitään. Parhaat tiedotkin ovat valistuneita arvauksia ja onnekkaita yhteensattumia. Kolme ulottuvuutta ja aika? Suurin osa populaatiosta keskittyy omaan koti-työ-kauppa -elämäänsä, antiikin kreikkalaiset nauraisivat meille jos pääsisivät katsomaan, mitä sivistys tarkoittaa nykyajassa. Planckin vakiosta saattaisivat kiitellä. No, tiedetään että aurinko nousee idästä ja ihmisen saa kuuhun ja takaisin, kun tarpeeksi on aikaa ja tupakkaa miettiä, mutta tokko nuo nyt niin suuria saavutuksia ovat. Eläin siinä missä muutkin, vaistoa ja intuitiota pitäisi kuunnella enemmän. Sekin on askel parempaan, jos kiinnostaa mikä moloko on suomeksi. (Humanistiretku? Minäkö?)

Aaveita tuskin kiinnostaa, uskommeko me niihin vai emme. :) Sitten loppuun pitäisi kitistä vielä kaikista naurettavista scheisseohjelmista, mitä aaveistakin on tehty, mutta nyt lomalla voi päästää pahan sormien välistä.

Nyt tekisi mieli lähteä haihattelemaan ja miettiä, miksi ihmisellä on ylipäätään tarve uskoa yliluonnolliseen, ei nuo muut eläimet palvo kiviä tai käy porukalla pistämässä käsiä ristiin. Ollaanko me joskus tiedetty jotain, tai osattu aavistaa tietämättä? Eihän näille kannata antaa liian suurta valtaa elämässä, menee vain asiat hupsuiksi, mutta minusta on ihan hyvä ratkaisu jos vähän kuulostelee omia tuntemuksiaan ja osaa olla ilman turhia ennakkoluuloja ja pelkoja vieraiden asioiden edessä - kuten vaikkapa aaveiden. Tämä siis lähinnä on tarkoitettu vain omien henkilökohtaisten vastauksien etsimiseen omien henkilökohtaisten korvien välistä, älkää uskoko muita, heillä on vain omat rajoittuneet kokemushorisonttinsa, joihin turvaten ovat tietävinään jotain. Mitä hulluja.

(edit.)

Tuli seuraava viesti tähän ketjuun niin reippaasti, että pakko vielä vähän. Mitä pystytään todistamaan tieteellisesti olevaksi ja mitä sitten ei pystytä todistamaan olemattomaksi, näistä saa hauskoja ja kehittäviä keskusteluja aikaan. Ja piti siivota se vanhuksia koskeva juttu pois, osa niistä raukoista aina hurahtaa siihen palestiinalaiseen paimentolaisuskontoon, mikä tänne länsinaapurin toimesta ystävällisesti tuotiin aikoinaan. Harmi ettei meidän alkuperäisuskonnosta ole oikein mitään jäljellä, pitää tyytyä tähän neoshamanismiin.
Jepjep, mutta nyt uskon- ja uskomattomuusrauha kaikille tasapuolisesti.

Itseäni jostain syystä hieman häiritsee joidenkin ihmisten ajatusmaailma, että vaikka tiede ja kaikki todistusaineisto väittäisi vastaan, pitää uskoa johonkin yliluonnolliseen, jolla ei ole taustalla mitään todistusaineistoa. Kaikenmaailman henget/aaveet (ja tässä tekisi mieli sanoa, että jumalatkin) ovat vain ihmisten helppoja selityksiä asioille, joiden todellista taustaa ei jakseta selvittää tai tiedetä. Ja varmaankin jotkut ihmiset saavat kiksinsä tai lohtua ajatellessaan, että maailma onkin jotenkin "maagisempi" kuin se oikeasti on. Tai että kuollessaan onkin jotain hienoa, eikä vain mätäne matojen syötävänä.

Yliluonnollisia asioita on tutkittu paljonkin, eikä niistä koskaan ole oikein paljastunut mitään perää. Siispä tällöin moni järkevä ihminen jo hylkäisi mahdollisuuden, että sellaisia asioita olisi. Tai ainakin pitäisi mahdollisuutta niin pienenä, että sille on turha uhrata sen suurempaa ajatusta.

järkevä ihminen kyseenalaistaa asiat, ei todellakaan tuomitse tai kiellä niitä.

Edellinen kirjoittaja ei ahdasmielisyydessään juuri eroa niistä hihhuleista, joiden mielestä jumala ON olemassa, koska (ihmisten kirjoittamassa) kirjassa niin sanotaan. Ei millään pahalla.

Edit. Ja toki tuossa yhdessä omakohtaisessa kokemuksessani olen ottanut huomioon esim. yksinkertaisen virtapiikin mahdollisuuden... Mahdollisuuden, että vain kuvittelen pelästyttyäni jonkun läsnäolon... Ym. Ei vain ole tapaistani nähdä, kuulla, tahi tuntea mitään yliluonnollista.

Että se siitä ja sen kestävyydestä. Tiede sen sijaan ei koskaan ole todistanut MITÄÄN yliluonnollista olemattomaksi. Joten eräiden mukaan sellaista ei ole. ...joko niin, tai sitten metodit ovat yksinkertaisesti väärät. Olihan maapallokin joskus silloisten "tiedemiesten" mukaan litteä...

Lainaus käyttäjältä: wille - maaliskuu 06, 2010, 14:47:41 IP
Vaihtoehto yksi. Asutaan vanhassa 1927 valmistuneessa koulussa/neuvolassa/menneiden opettajien asunnossa ja pari kertaa saanut huomata askelten kulkevan kämpässä, outoja nopeita liikahduksia tapahtuu silloin tällöin (eli avaat oven ja näet ikäänkuin "imaisun" kun joku poistuu tilasta, tavaroita jemmaillaan outoihin paikkoihin jne. Koira tuntuu joskus katselevan helvetin tarkkasti "ohikulkijoita".  ;)

Ja kyllä, olin aika skeptinen näitten juttujen suhteen. En kyllä vieläkään usko kummitusjuttuihin, joissa vaaleat hahmot kolistelee ketjuja... Siihen että ne laittaa sähkölaitteita päälle tottuu jotenkin helpommin... :D

Kaveri laittoin ihan kiertokammen oveen....
Kummitukset aukoo ilmaiseksi ovea ja tuttuni muuttaa tämän ilmaisen työn energiaksi pyörittämällä ovellla generaattoria. Itrtisanoi sähkösopimuksensa koska ovat sen verran ahkeria kummituksia gravitaation tiimoilta...

Itse tuotan sähköä myyntiin taikavarvulla.
Pihani perällä on vesisuoni ja kun sen ylle laittaa taikavarvun niin se kääntyy vesisuonta kohden, näitä varpuja pusailin generaattorin akseliin ja muutan vesisuonen varpuun aiheuttaman vääntömomentin näin sähköksi jota myyn vajukkinaapureilleni.

Lainaus käyttäjältä: Rigsu - maaliskuu 06, 2010, 15:25:51 IP
entä lamppujen selittämätön posahtelu sarjassa? Pimeänä talvi-iltana tulee itsekseen kotiin, laittaa eteisen valon päälle *poks* no sitten keittiön... *poks* käytävän... *pokspoks* oman huoneen... *poks* tähän liittyen käsittämättömän pelottava, painostava, vainotuksi tulemisen tunne.

Nämä ovat niin sanottuja sähköyhtiökummituksia.
Näistä tekee eri iivileitä se että ovat jakeluyhtiön suojeluksessa, joka käyttää suurempaa maallista valtaa volframiin kuin katolinen kirkko.

Tämän voit todeta helposti siten että pyydät roomalaiskatolisen papin* suorittamaan manauksen kämppääsi, se ei tuota toivottua tulosta, mutta jos irtisanot sähkösopimuksen niin lamput jäävät ehjiksi....

Eli tästä voimme loogisesti päätellä että suurinta valtaa tuonpuoleisessa elämässä käyttää Öllölän Sähkö joka on tuomitseva niin (pääasiassa) eläviä kuin kuolleita lampunruuvareita.


* Suosittelen jesuiittaa, niillä on pakollisena lakitieteen kandin tutkinto manausoppien lisäksi joten osaavat opastaa siinäkin tapauksessa että menetät uskosi iankaikkiseen jakeluyhtiöön ja alat epäilemään notta maallinen lamppukauppias on vetänyt sinuu höplästä.

En mielestäni tuominnut tai kieltänyt aaveiden olemassaoloa. Totesin vain, että koska niille ei ole mitään oikeaa todistusaineistoa, niihin uskominen on turhaa. Jos joku paukauttaa vedenpitävät todisteet, että naapurin sedän haamu tosiaan kilistelee joka ilta kettinkejä vajan takana, niin sitten voin myöntää, että niitä on olemassa.

Tiede ei ole todistanut mitään yliluonnollista olemattomaksi, koska mitään olematonta ei voi todistaa täysin varmasti olemattomaksi. Esimerkki: jokainen tietää, että joulupukki on vain tarina jolla lapsia huijataan ja pidetään kilttinä. Mutta ei silti joulupukkia voi täysin todistaa olemattomaksi, koska ehkä joulupukki siltikin on olemassa. On vain hyvin piilossa.

Mutta ei tämä silti tee joulupukista todellista. Sama juttu näiden aaveiden kanssa. On hassua sanoa skeptikolle, että: "todista ettei <aaveita/henkiä/jumalia> ole". Todistusvastuun pitäisi olla enemmänkin sillä, joka väittää jonkin asian olevan olemassa. On vaikea lähteä todistelemaan, ettei jotain ole, koska sitä ei voi tehdä minkään asian suhteen varmasti. Esimerkki: "Todista, ettei jääkaapissani asu näkymätöntä tonttua, joka hiplailee elintarvikkeita kun kukaan ei ole katsomassa". Tämä on samaa sarjaa näiden juttujen kanssa.

Sen sijaan, jos jokin asia on oikeasti olemassa, pitäisi olla varsin helppoa osoittaa edes yksi instanssi tästä asiasta, jonka jälkeen voidaan todeta, että "tämä asia on olemassa".

Lainatakseni itseäni pankkipojulle:

Lainaus käyttäjältä: Rigsu - maaliskuu 06, 2010, 16:35:09 IP
järkevä ihminen kyseenalaistaa asiat, ei todellakaan tuomitse tai kiellä niitä.

Edellinen kirjoittaja ei ahdasmielisyydessään juuri eroa niistä hihhuleista, joiden mielestä jumala ON olemassa, koska (ihmisten kirjoittamassa) kirjassa niin sanotaan. Ei millään pahalla.

Edit. Ja toki tuossa yhdessä omakohtaisessa kokemuksessani olen ottanut huomioon esim. yksinkertaisen virtapiikin mahdollisuuden... Mahdollisuuden, että vain kuvittelen pelästyttyäni jonkun läsnäolon.

Että se siitä ja sen kestävyydestä.

että vedähän ... Korvilles ja leiki vaikka lentäjää. Ps. Aika huono trolli, vaikka ilmeisen tehokas.

Kuules nyt...

Mulla on kummitukset hoitanut kotitaloustyöt jo usean vuoden ajan, jos et usko niihin niin se on sun ongelma, ei minun...

Kummitukset on kuin kakarat, paukuttelevat ovia ja kummittelevat pitkin yötä jos ei niille jöötä pidä
Määrätietoisella koulutuksella ne saa viemään roskat, tiskaamaan ja imuroimaan (tuonpuoleiseen) roskat...

Kuten sanoin, se on sun ongelma jos et usko mun kummituksiin. Mulle ne on todellisia.

Johan tuli keskusteluun eloa... ;)  Toivottavasti ei nyt vain hyppää henkilökohtaisuuksiin, jotta paha sensorisetä joutuu painamaan taikanappeja.

Mutta... Kaikesta edellisestä: "todistusaineisto" on näissä jutuissa käsittääkseni se ongelma. Ei niin, etteikö sitä olisi, vaan sen luonne. Sitä ei osata tulkita, koska se ei sovi tieteen tuntemiin kaavoihin. Lisäongelma, ja aika paha sellainen, on se, että näitä asioita pidetään sellaisena naureskelujuttuna, joihin juuri kukaan itseään kunnioittava tutkija ei uskalla ns. liata käsiään muuttumatta tiedeyhteisönsä pelleksi (eli hei hei, ura...). Kummitteluun on monestikin todettu liittyvän paikan lämpötilan voimakas lasku. Asia on mitattu niin moneen kertaan, että siinä olisi jo yksi kahva, josta vetämällä jotain todellista voisi selvitäkin.

Se on kyllä tavallaan totta, ettei näillä asioilla ole nykymaailmassamme paikkaa, eikä siten tärkeyttä. Toisaalta, alkuperäiskansojen näkemys siitä, että esi-isät sun muut elävät ja vaikuttavat arkeemme kaiken aikaa, olisi - mikäli totta - aika kovakin argumentti sen puolesta, ettei tuota "toista" maailmaa kannattaisi jättää ihan pelkäksi vitsiksi tai huomiotta... :)

Kiintoisa havainto, muuten... Tämän kaltaisessa ainakin puolivakavassa keskustelussa tulee *aina* vastaan ainakin yksi keskustelija, joka joko syystä "ei näin idioottimaisesta asiasta kannata edes keskustella" tai ihan vaan huumorintajunsa puolesta laittaa koko keskustelun täysin läskiksi. Kokemukseni mukaan kyseessä on yleensä vieläpä joukon kovaäänisin ihminen, joka pyrkii muuttamaan koko keskustelun yleiseksi naureskeluksi... Käyköhän nytkin niin?  8)

Onhan näitä juttuja tutkittukin ihan tieteellisesti, ainakin jonkin verran. Esimerkiksi ihan Oulun yliopistossa tutkittiin maasäteilyä ja taikavarpuja. ;D
Ja kuten ehkä voisi kuvitella, homma todistettiin aika pitkälti huuhaaksi. (http://www.skepsis.fi/jutut/maasateilyraportti.html)

Näitä henkimaailmanjuttuja voisi miettiä myös niin, että useat uskomukset, mitä aikoinaan on ollut ja mitä muilla kulttuureilla on, eivät erityisesti eroa näistä "meidän" henkijutuistamme. Aasiassa liikkuu kaikenlaisia uskomuksia, että tuuletinta päällä pitämällä huoneesta loppuu ilma tai kaduilla liikkuu öisin näkymättömiä hirviöitä, jotka varastavat peniksiä. Tai että aikoinaan on uskottu punatukkaisten naisten olevan noitia jne. Mitenkä nämä uskomukset eroavat erityisesti näistä "nykyajan" hengistä?

Samalla tavalla ne ovat nimenomaan uskomuksia. Tosiasioita niistä tulee vasta kun joku todistaa ne. Muuten ne ovat samaa sarjaa joulupukin kanssa.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 06, 2010, 17:24:04 IP

Mutta... Kaikesta edellisestä: "todistusaineisto" on näissä jutuissa käsittääkseni se ongelma. Ei niin, etteikö sitä olisi, vaan sen luonne.

Siis kuten jo tästä keskustelusta nähtiin niin kyse on yksilön kotitekoisesta uskonnosta.

Kuten jo tästäkin keskustelusta nähdään niin henkilö joka uskoo kummituksiin, lakkasi uskomasta kummituksiin.
Tässä uskonnossa haetaan maallinen aistien kautta hahmotettava rajapinta sen seremonian kautta jonka uskonnon luoja kirjoittaa, sen takia on kyse täysin eri uskonnosta jos ikuista elämää edustaa kummitus joka paukuttaa ovia kuin kummitus joka tiskaa...
Vaikka molemmat uskovat kummituksiin, niin eivät usko kuin niihin kummituksiin jotka käyttäytyvät heidän luoman seremonian kautta.

Sinällänsä voisi kuvitella että kuolemattomat voisivat kuluttaa ovien saranoita esim. syövyttävällä ektoplasmalla tai antimaterialla.
Jos haluavat ilmaista työtä tehdä niin toki kannattaa se hyödyntää, ihan vaikka muuttamalla tämä ilmainen työ pietson kautta helposti myytäväksi sähköenergiaksi.
Ommeinaan vihreetä sähköö, oon aika varma ettei kummituksen tuota hiilidioksidipäästöjä kun tuottavat mekaanista työtä.

Siis oikeesti hullu työtä tekee jos kummitukset tekee työtä ilmaiseksi.

Lainaus käyttäjältä: Paracetamol - maaliskuu 06, 2010, 17:06:24 IP
En mielestäni tuominnut tai kieltänyt aaveiden olemassaoloa. Totesin vain, että koska niille ei ole mitään oikeaa todistusaineistoa, niihin uskominen on turhaa.

Tiede ei ole todistanut mitään yliluonnollista olemattomaksi, koska mitään olematonta ei voi todistaa täysin varmasti olemattomaksi.

Todistusvastuun pitäisi olla enemmänkin sillä, joka väittää jonkin asian olevan olemassa. On vaikea lähteä todistelemaan, ettei jotain ole, koska sitä ei voi tehdä minkään asian suhteen varmasti.

Sen sijaan, jos jokin asia on oikeasti olemassa, pitäisi olla varsin helppoa osoittaa edes yksi instanssi tästä asiasta, jonka jälkeen voidaan todeta, että "tämä asia on olemassa".

noniin. Ensinnäkin:

a. Olen ateisti.

b. En ole väittänyt että kummituksia tai ylipäätään mitään yliluonnollista on olemassa, mutta siitä mahdollisuudesta olen hyvin kiinnostunut.

c. Television "iik, kuulin kolauksen"-reality kummitussarjat ovat... sitä itseään.

d. En todellakaan usko että ihmiskunnan kehitys on millään tavalla huipussaan: ehkä se neljäskin ulottuvuus vielä löytyy. Tai sitten ei.

Ja siihen asti... Ajattelin seurata tilannetta uteliaana. En laput silmillä ja sormet korvissa.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 06, 2010, 17:29:31 IP
Kiintoisa havainto, muuten... Tämän kaltaisessa ainakin puolivakavassa keskustelussa tulee *aina* vastaan ainakin yksi keskustelija, joka joko syystä "ei näin idioottimaisesta asiasta kannata edes keskustella" tai ihan vaan huumorintajunsa puolesta laittaa koko keskustelun täysin läskiksi. Kokemukseni mukaan kyseessä on yleensä vieläpä joukon kovaäänisin ihminen, joka pyrkii muuttamaan koko keskustelun yleiseksi naureskeluksi... Käyköhän nytkin niin?  8)

Nii-i, ihan oikeutetusti voisi kysyä että millä oikeutuksella arvostelet toisten ihmisten uskontoja?

Mun uskonnossa nyt sattuu iankaikkiset tapiseeraamaan, leikkaamaan nurmikkoa ja oikomaan sokkelia*
Niin kauan kun en itse uskossani horju, asiat ovat todellisia minulle.

Älä sinä pilkkaa uskontoani tekemällä siitä naurunalaista.

* Mun uskonnossa haamut on keskiajalta koska esiintyvät tuommoisten aktiviteettien kautta. Joillakin on IT -aikakauden haamuja koska osaavat jo käynnistellä sähkölaitteita ja sen semmosta...
Mutta voin vakuuttaa ettei mun kummitukset ole yhtään sen vähempiarvoisia vaikkeivat osaakkaan koodata.
Ei tartte pilkata *nyrkki pui kohti taivasta*

Lainaus käyttäjältä: Pankkipoju - maaliskuu 06, 2010, 17:35:38 IP
Kuten jo tästäkin keskustelusta nähdään niin henkilö joka uskoo kummituksiin, lakkasi uskomasta kummituksiin.

Ai vaikka ne tekee sun kotityöt? :( aika kiittämätöntä!

En usko. Ei mitään aaveita ole olemassa. Piste.

Lainaus käyttäjältä: Rigsu - maaliskuu 06, 2010, 17:53:17 IP
Ai vaikka ne tekee sun kotityöt? :( aika kiittämätöntä!

Luokkajako on tässä taustalla...

Mun kummituksiin ei uskota koska osaavat tehdä vain rahvaan karkeita, ruumillisia hommia..
Jos osaisivat käynnistellä sähkövempaimia tai ymmärtäisivät lamppujen päälle sen verran että osaisivat rikkoa ne sivistyneesti sisäpuolelta, niin kyllä niihin useampi uskoisi.

Mun kummitukset ei osaa rikkoa lamppuja kuin laastikauhalla  :'(

Lainaus käyttäjältä: Pankkipoju - maaliskuu 06, 2010, 18:01:58 IP

Lainaus käyttäjältä: Rigsu - maaliskuu 06, 2010, 17:53:17 IP
Ai vaikka ne tekee sun kotityöt? :( aika kiittämätöntä!

Luokkajako on tässä taustalla...

Mun kummituksiin ei uskota koska osaavat tehdä vain rahvaan karkeita, ruumillisia hommia..

Mun kummitukset ei osaa rikkoa lamppuja kuin laastikauhalla  ???

no mutta hei! Sittenhän sun ei tarvitse miettiä esim. Virtapiikin mahdollisuutta :) onnittelut!

Edit. ;D kiitos muuten tästä mielikuvasta ilmassa viuhuvasta laastikauhasta...

Lainaus käyttäjältä: Rigsu - maaliskuu 06, 2010, 18:07:10 IP

no mutta hei! Sittenhän sun ei tarvitse miettiä esim. Virtapiikin mahdollisuutta :) onnittelut!

Juu ei, päivät menee miettiessä sitä että miten saisin pidettyä kummitukset pois vastalakatulta lattialta...

Arvaa ahistaako kun alkaa yöllä kuulumaan askelten ääniä kammarista.
En oikeasti ihan pienistä ahdistu mutta kun peijuunit vetää tempo de polka (askel - askel -hyppy).

Lainaus käyttäjältä: Pankkipoju - maaliskuu 06, 2010, 18:16:59 IP

Lainaus käyttäjältä: Rigsu - maaliskuu 06, 2010, 18:07:10 IP

no mutta hei! Sittenhän sun ei tarvitse miettiä esim. Virtapiikin mahdollisuutta :) onnittelut!

Juu ei, päivät menee miettiessä sitä että miten saisin pidettyä kummitukset pois vastalakatulta lattialta...

Arvaa ahistaako kun alkaa yöllä kuulumaan askelten ääniä kammarista.
En oikeasti ihan pienistä ahdistu mutta kun peijuunit vetää tempo de polka (askel - askel -hyppy).

vai oisko jopa letkajenkka menossa ;D

Pankkipoju pisti sitten viihteeksi.  ;D   Mutta takaisin aiheeseen; keskustelemalla tätä teemaa ei saa ratkaistuksi sen paremmin kuin esim. kiihkoislamisti tai George W. Bush omia pikku näkemyserojaan maailmasta. Molemmat kun ovat mielestään täysin oikeassa ja "jumala on kummankin puolella". ;)  Sanoisin, että jollei omaa kokemusta aiheesta "aaveet" ole, jonkinlainen "en tiedä" kanta lienee järkevin, koska se jättää ovet raolleen, eikä liimaa meitä johonkin fanaattiseen loukkoon suuntaan tai toiseen. Ja jos omia (vieläpä itselle uskottavia) kokemuksia on, silloin tilanne näyttääkin jo aika toiselta. Eihän silloinkaan ole pois suljettua, etteikö ns. muita selityksiä löytyisi, mutta typerää on toisaalta myöskään "väkisin" koettaa selittää kaikkea vain mielenrauhansa takia.

Olisi kyllä kiintoisaa tietää, millaisia tositarinoita tämänkin foorumin lukijoilla olisi kerrottavanaan. Ja tarkoitan nyt vähän muitakin kuin Pankkipojun tarinoita. ;)

Siis kyllä homman tiimoilta löytyy ihan tieteellistä evidenssiä jos se siitä on kiinni.

Kaverillani oli juuri tuollainen suurta uskoa nauttiva ovenpaukuttajahaamu ja ihan tieteellisellä otteella homman dokumentoimme.

Teimme siten että kellotimme paljonko aikaa kuluu kun ovi siirtyy pisteestä Aaa -> Bee.
Oven punnittuamme pystyimme laskemaan kineettisen energian kaavalla, paljonko aave duunailee jouleja.

Panostimme asiaan vielä ihan tosissamme, joten lisäsimme pikkuhiljaa oven painoa poraamalla siihen reikiä joihin työnsimme kuparitankoja.
Jatkoimme oven painon lisäämistä aina siihen asti että rakenteelliset seikat tulivat vastaan. Kiersimme tämän siten että kaveri lainasi duunipaikalta holvin oven.

Päädyimme siihen tulokseen että yksi aavevoima on noin kuusisataa hevosvoimaa, eli tuommoiset 450kW.


Muoks... Toki järjestäisin demon homman tiimoilta mutta valitettavasti haamulla meni sukset ristiin työnantajansa kanssa joten joudutte uskomaan kertomukseeni.
Mutta toki ovi on tallella, sitä voin esitellä ja ihan konkeettisesti näyttää miten haamu sitä vatkasi.

Pankkipoju, sulla on selvästi lahjoja vaikka tosi-tv sarjan käsikirjoittajaksi! Tuosta lähtee kyllä jotain mikä voittaisi niin Venla, Nobel, Huuhaa, Kultainen Taikavarpu kuin Oscar-palkinnotkin, Pekka Puupää -pystiä unohtamatta!  ;D

Perhana kokemuksia.

Periaatteessa suhtaudun skeptisesti näihin rajatietojuttuihin. Mutta koska kieltäydyn olemasta sellainen ihminen joka on EHDOTTOMASTI jotain vastaan, sallin jonkinlaisen huuhaan.

Nojoo.

Takavuosina tein kokin hommia freelance-pohjalta, eli viikko siellä - toinen täällä. Satuinpa sitten eräänä helmikuisena viikkona, oli muuten hiihtolomaviikko, olemaan vanhassa kadettikoulussa munkkiniemessä. Mesta on aika karmiva, Eliel Saarisen luomus vuodelta 1918. Korkeita huoneita, raskaita ovia ja värikäs historia. Avaimia hakiessa minua peloteltiin juurikin kummituksilla. Välitysfirman listoilla oli parikymmentä tyyppiä jotka kieltäytyivät työskentelemästä yksin ko. paikassa. Minua ei juuri huolettanut, fillarilla liikuin ja kunto oli hyvä. Lisäksi repun syrjässä kulki kuusi C-patteria pitkä maglite kaikkialle minne minäkin, tarjoten sekä valo- että iskuvoimaa.

Pari päivää meni ihan rattoisasti, kuuntelin huvittuneena tarinoita miten ovet avautuvat ja sulkeutuvat itsekseen, valot välkkyvät jne. naureskelin illalla kotona vaimolle "akkain puheita".

Vaan seuraava aamu, klo.6 aamulla. Tulen sisään, lukitsen suhteellisen jykevän palo-oven takanani koska tiedän ettei "kuormat" tule sinä päivänä ja kassatarjoilija kulkee pääoven kautta. Ravintolan tilat ovat kolmessa kerroksessa joten ovet saa pitää lukittuina kutsumattomien vieraiden takia. Porraskuilun vieressä kulkee hissi, mallia 70-luku ja jokaisen kerroksen ovi voidaan lukitaan jyhkeällä munalukolla. Kuljen portaita pitkin pukuhuoneen kautta keittiöön, kytken sähköt yms jne ja käyn vaihtamassa vaatteet.

6:25 olen salissa ja kuulen miten tunnelipesukone alkaa ajaa ohjelmaansa läpi, kipitän keittiöön ja valmistaudun kysäisemään mitä helvettiä tiskari tekee 3 tuntia etuajassa töissä. Vaan kyökki on tyhjä, sammutan pesukoneen ja ihmettelen.

Kymmenen minuuttia myöhemmin, nostelen tavaraa jääkaapista ja silmäilen lounaslistaa. Kuulen selvästi miten hissin konehuoneessa releet napsuvat ja hissi lähtee kori kirskuen nousemaan kellarista. Kellarin ovi on lukossa, takalukossa, tunnen avaimen taskussa reittä vasten. Niskakarvat alkavat nousta pystyyn ja tunnen adrenaliinin ryöpsähtävän kun tajuan, että taskussa on myös kellarin hissin oven munalukon avain. Jos olisin avannut lukon, avain olisi lukossa ja lukko roikkuisi ruosteisessa naulassa, hissin vieressä, kaksi kerrosta alempana. Kuulen miten hissi ohittaa alemman kerroksen ja jatkaa nousuaan keittiöön, pulssi nousee yli sadan ja kädet hikoilevat, nappaan veitsen vasempaan ja paistinpannu oikeaan käteen ja painan selän seinää vasten hissin oven vieressä. Hissi saapuu ja pysähtyy. Odotan, että joku yrittää painaa oven auki (hissin ovi on lukittu munalukolla myös kyökissä). Kuluu minuutti, toinen. Pistän veitsen pois ja astun hissin oven eteen, näen ikkunasta että se on tyhjä. Pistän myös paistinpannun pois ja avaan munalukon tärisevin käsin, melkein itken ääneen kun avaan oven ja tosiaan totean hissin olevan typötyhjä. Potkaisen lihalaatikon hissinoven väliin, nappaan veitsen (kumma miten veitsi luo turvallisuuden tunnetta) ja lähden hiipimään kellariin portaita pitkin. Sydän jättää pari lyöntiä väliin kun kurkistan porraskuilusta kellariin ja näen hissin riippulukon olevan koskemattomana hissin ovessa. Käyn kokeilemassa myös ulko-ovea, joka on lukittu. Hiki alkaa kuivumaan nihkeäksi kerrokseksi iholle ja hiippailenkin ulos tupakalle.

Hissi ei loppuviikosta enään kummitellut, mutta pesukone riivasi vielä pariin otteeseen. Seuraavana päivänä meinasi kuset tulla pöksyihin kun raapustelin lounaslistaan merkintöjä ja kuulin miten kylmiön ovi narahti auki, käännyin kannoillani ympäri ja näin juurikin miten raskas ovi heilahti ja jäi auki. Ja taas kädet täristen kessulle..

Räyhäkäs on selvästi keskisuomesta kotoisin ;D....?

 :o siis... Onko tämä räyhäkkään tarina TOTTA, vai nerokas iltanuotiotarina, kopio kirjasta, tai leffasta???

Suosittelen joka tapauksessa kauhukirjailijan uraa, sillä unilääkkeistä huolimatta taidan nähdä tuosta painajaisia ensi yönä ;D

Meidän koulussa kuulemma kummittelee Huugo Salmelan haamu. Opiskeln siis pirkossa pyynikintiellä ja meidän koulu on 1918 ollut punaistenpäämajana. Huugo Salmela tietysti oli punaisten päällikkö ja hän on saanut surmansa tuossa talossa. Ainoo mistä mä sen kummituksen huomaan on Amigan pitämä opiskelijaravintola Huugo, jossa tämä Huugo saa sapuskan maistuun ihan samalta joka prkln kerta!

Niin, Räyhäkkään tarina, olettaen että se on tosi, olisi aika helvetin hyvä esimerkki selittämättömistä jutuista. Ja sivumennen sanoen, toivoisin, ettei tätä keskustelua pilattaisikaan ihan pelkällä paskalla ja vitsailulla. Olisi todella kiintoisaa kuulla mitä jengille on oikeasti tapahtunut. On niihin tarinoihin sitten mikä hyvänsä selitys, välillä ehkä huuhaata, välillä kenties liiankin totta, täällä niistä on hyvä puhua! :)

Muuan hyvin läheinen sukulaiseni, joka ei puhu paskaa, eikä todellakaan (!) ole tyhmä tai herkkäuskoinen, on kokenut sen verran hurjan jutun, että se pelottaa häntä yhä melkein 20 vuoden jälkeen. Eikä syyttä. Ja vaikka miten asiaa itse miettisin, en kerta kaikkiaan löydä sille ns. luonnollista, rationaalista selitystä. Varmaankin sellainen on. Eiväthän "aaveet" ja "henget" voi olla mitään tieteelle ulkopuolista ja selittämätöntä? Tai, niin sitä ainakin ajattelee. Jos ne ovat todellisuutta, ne ovat silloin osa normaalia maailmankaikkeutta. Ja silloin mm. tieteemme pitää vain löytää keinonsa käsitellä niitä.

Aiemmin todettiin Carlos Castanedan kirjojen "vaikutus" lukijaansa. No, ne eivät ole hörhökirjallisuutta. Ne ovat kirjallisuuden suuria klassikoita, joita lukiessa saa nauraa, jännittää, pelätä ja ennen muuta - ajatella. Niissä mainitut intiaanishamaanit toteavat kylmän viileästi, että "maailmassa on asioita, joita emme voi koskaan edes yrittää ymmärtää - vain kokea!"  Tiedemiehelle tai rationaaliselle ihmiselle pirun paha paikka, jos tosi! :)

Voisiko tieteemme hyväksyä ajatuksen siitä, ettei ihmismieli kerta kaikkiaan kykene ymmärtämään maailmankaikkeutta? Kestäisikö itsetuntomme ajatuksen siitä, että olisimme lopulta vain Nokian kännyköillä ja kravateilla varustettuja isoja apinoita? Vai olemmeko todella luomakunnan kruunuja, kaikkitietäviä? :-)

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - maaliskuu 06, 2010, 20:40:49 IP

Hissi ei loppuviikosta enään kummitellut, mutta pesukone riivasi vielä pariin otteeseen.

Ja-ha,

normaalisti (niissä osissa planeettaa joissa olen ollut) soitetaan huoltofirmaan ihan siitä syystä että itsestään käynnistyvissä koneissa on jotain vikaa ja siten aiheuttavat esim. palovaaran ja tuhlaavat sähköä.

Sä niinku hoidit homman kotiin paskimalla housuun  ;D

Lainaus käyttäjältä: Pankkipoju - maaliskuu 06, 2010, 22:10:26 IP

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - maaliskuu 06, 2010, 20:40:49 IP

Hissi ei loppuviikosta enään kummitellut, mutta pesukone riivasi vielä pariin otteeseen.

Ja-ha,

normaalisti (niissä osissa planeettaa joissa olen ollut) soitetaan huoltofirmaan ihan siitä syystä että itsestään käynnistyvissä koneissa on jotain vikaa ja siten aiheuttavat esim. palovaaran ja tuhlaavat sähköä.

Sä niinku hoidit homman kotiin paskimalla housuun  ;D

Voin hyvin olla väärässä, mutta mahdatko nyt missata tässä jotain olennaista..? ;)

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 06, 2010, 22:12:51 IP
Voin hyvin olla väärässä, mutta mahdatko nyt missata tässä jotain olennaista..? ;)

Rautalankaa:

Jos suurtalouskeittiössä on rikkinäinen työkone, niin normaali tapa toimia on soittaa yritykseen joka vastaa niiden huollosta.

Jos suurtalouskeittiössä on rikkinäinen työkone, niin normaali tapa toimia ei ole menettää kykyänsä pidättää eritteitä.


Mahdoitko itse bongata tarinasta sen osan jossa rikkinäisiä työkoneita pelkäävä henkilö kävelee käytävillä veitsen kanssa?
On meinaan oikeesti kauhutarina  :-\

Tuloksia tähän asti... Infernon väestä suuri enemmistö tietää, ettei aaveita ole olemassa. Mielenkiintoista.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 06, 2010, 22:19:20 IP
Tuloksia tähän asti... Infernon väestä suuri enemmistö tietää, ettei aaveita ole olemassa. Mielenkiintoista.

Vai chilifoorumin väestä? Vai muista satunnaisista ohikulkijoista ;)

Tuo paluu hieman alkukantaisempaan ajatteluun ei ole mielestäni pahasta! Miksi esimerkiksi suomalainen rentoutuu parhaiten luonnon helmassa?
Tämä teknologinen maailma ei ole todellista. Ja mulla ainakin kääntyy taikavarvut (taivutetut kuparilangat) käsissä joidenkin suonien mukaan.
Castanedan oppeihin silti suhtautuisin aika kriittisesti! Shamanismissahan käytetään myös myös näitä hallusinaatioita aiheuttavia kasveja näkyjen aikaan saamiseksi. ;)

Veikkaan, että tätä lukevista monikin äänestäisi toisin, mutta kukapa haluaa leimautua "hörhöksi"? Niinpä. Järkevää. Mutta nostan hattua kaikille, jotka ovat kertoneet ajatuksensa ja kokemuksensa! :)

Mulla on ollu kaksi tapausta jotka on jäänyt mieleen vahvasti muutaman vuoden aikana, joista toinen menee lyhyesti näin:

Illalla laitoin ihan normaalisti nukkumaan, yöllä heräsin siihen kun oli hirveän painostava olo, ja katsoin kelloa joka näytti 2.50, siitä pari minuuttia pirteänä valvottuani yhtäkkiä ikään kuin säpsähdin uneen takaisin.
Näin jonkun hahmon unessa, paikassa josta en oikein tiiä missä se oli, mutta pimeähköä ja painostavaa oli edelleen, hahmo tuli juttelemaan minulle ja yhtäkkiä tunnistin hahmon, sekä sen että sen täytyy olla joku tuttu kun kertoo asioita joita yhden ystäväni kanssa tapahtui paria vuotta aiemmin. "Juttelua" jatkui parin minuutin ajan ja ystäväni totesi lopuksi "se taitaa olla sitte oikeesti menoa nyt, ja että ei taideta tavata enään, mutta olipahan ainakin hauskaa", siihen säpsähdin hereille hämärien muistikuvien kanssa, ja mietin että mitä ihmettä tapahtui just.
Painostava tunne jatkui pienen hetken ja yhtäkkiä loppui. Parin tunnin päästä nukahdin uudelleen ja aamulla herättyäni jäin edelleen miettimään että olipahan tapaus, olikohan se totta vai unta.

Myöhemmin samana päivänä toisen ystäväni kanssa juttelimme ja hän kysyi että olenko kuullut tuon em. ystäväni poismenosta, olin hieman järkyttynyt, yleensäkään että ystäväni, n.20 v. terve nuori mies oli kuollut, mutta myös siitä että yhdistin uneni sillä samalla hetkellä tähän tapahtuneeseen. Myöhemmin juttelin sitten poismenneen ystäväni vanhempien kanssa, jotka sanoivat kuolinsyyntutkijan arvioineen kuolinajaksi muutamia minuutteja vaille 3 aamuyöllä. Tämä asia mietityttää vieläkin, en tiedä oikeasti yhtään mitä tapahtui, oliko tämä kaikki sattumaa vai ei, mutta hieman jopa pelottaa ajatellakaan asiaa toisinaan.

E: eipä tuota nyt niin lyhyesti selitettykään, että siitä saisi selvääkin  ;D

Lainaus käyttäjältä: MasaT - maaliskuu 06, 2010, 22:22:55 IP
Tuo paluu hieman alkukantaisempaan ajatteluun ei ole mielestäni pahasta! Miksi esimerkiksi suomalainen rentoutuu parhaiten luonnon helmassa?
Tämä teknologinen maailma ei ole todellista. Ja mulla ainakin kääntyy taikavarvut (taivutetut kuparilangat) käsissä joidenkin suonien mukaan.
Castanedan oppeihin silti suhtautuisin aika kriittisesti! Shamanismissahan käytetään myös myös näitä hallusinaatioita aiheuttavia kasveja näkyjen aikaan saamiseksi. ;)

Kirjailija Carlos Castanedan maailma on ihan oma juttunsa. Hänen kirjansa ovat, etenkin myöhemmässä päässä, aivan loistavaa kirjallisuutta. hauskaa, jännittävää, pelottavaa - ja ennen muuta, ajatuksia herättävää. Sekin on jotakin? :)

LainaaJa mulla ainakin kääntyy taikavarvut (taivutetut kuparilangat) käsissä joidenkin suonien mukaan.

Kun sukulaiselle tehtiin kaivoa niin paikka katsottiin "varvun" avulla. Pari "kaivoonkatsojaa" vuoronperään ottivat varvun käteen ja rystyset valkoisena puristivat varpua ja varvun kärki sojotti mutkalla alaspäin. Hämmennyin siitä miten luonnottomasti varpu taipui. Siellä ne painoivat pitkin pihaa vesisuonia etsien. Siellä missä varpu eniten sojotti, niin siinä oli hyvä kaivon paikka. Kaivo porattiin siihen paikkaa ja hyvin on pelittänyt. Itsekin kokeilin, muttei mulla toiminut.

Lainaus käyttäjältä: Kaltsu - maaliskuu 06, 2010, 22:40:17 IP

LainaaJa mulla ainakin kääntyy taikavarvut (taivutetut kuparilangat) käsissä joidenkin suonien mukaan.

Kun sukulaiselle tehtiin kaivoa niin paikka katsottiin "varvun" avulla. Pari "kaivoonkatsojaa" vuoronperään ottivat varvun käteen ja rystyset valkoisena puristivat varpua ja varvun kärki sojotti mutkalla alaspäin. Hämmennyin siitä miten luonnottomasti varpu taipui. Siellä ne painoivat pitkin pihaa vesisuonia etsien. Siellä missä varpu eniten sojotti, niin siinä oli hyvä kaivon paikka. Kaivo porattiin siihen paikkaa ja hyvin on pelittänyt. Itsekin kokeilin, muttei mulla toiminut.

Tuossa kaivon katsomisessa huomasin, että jos on kumipohjaiset kengät, se ei toimi. Muuten meni aika lähelle edellistä katsojaa.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 06, 2010, 22:35:22 IP

Lainaus käyttäjältä: MasaT - maaliskuu 06, 2010, 22:22:55 IP
Tuo paluu hieman alkukantaisempaan ajatteluun ei ole mielestäni pahasta! Miksi esimerkiksi suomalainen rentoutuu parhaiten luonnon helmassa?
Tämä teknologinen maailma ei ole todellista. Ja mulla ainakin kääntyy taikavarvut (taivutetut kuparilangat) käsissä joidenkin suonien mukaan.
Castanedan oppeihin silti suhtautuisin aika kriittisesti! Shamanismissahan käytetään myös myös näitä hallusinaatioita aiheuttavia kasveja näkyjen aikaan saamiseksi. ;)

Kirjailija Carlos Castanedan maailma on ihan oma juttunsa. Hänen kirjansa ovat, etenkin myöhemmässä päässä, aivan loistavaa kirjallisuutta. hauskaa, jännittävää, pelottavaa - ja ennen muuta, ajatuksia herättävää. Sekin on jotakin? :)

Tuossa alkuperäiskansojen opeissa löytyy taatusti paljon hyvää mutta sitten, kun aletaan lennellä pitkin maailmaa hurmoksessa toisessa, tai kolmannessa persoonassa vetää jo aika paljon yli hilseen! ;D

Lainaus käyttäjältä: MasaT - maaliskuu 06, 2010, 22:58:49 IP

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 06, 2010, 22:35:22 IP

Lainaus käyttäjältä: MasaT - maaliskuu 06, 2010, 22:22:55 IP
Tuo paluu hieman alkukantaisempaan ajatteluun ei ole mielestäni pahasta! Miksi esimerkiksi suomalainen rentoutuu parhaiten luonnon helmassa?
Tämä teknologinen maailma ei ole todellista. Ja mulla ainakin kääntyy taikavarvut (taivutetut kuparilangat) käsissä joidenkin suonien mukaan.
Castanedan oppeihin silti suhtautuisin aika kriittisesti! Shamanismissahan käytetään myös myös näitä hallusinaatioita aiheuttavia kasveja näkyjen aikaan saamiseksi. ;)

Kirjailija Carlos Castanedan maailma on ihan oma juttunsa. Hänen kirjansa ovat, etenkin myöhemmässä päässä, aivan loistavaa kirjallisuutta. hauskaa, jännittävää, pelottavaa - ja ennen muuta, ajatuksia herättävää. Sekin on jotakin? :)

Tuossa alkuperäiskansojen opeissa löytyy taatusti paljon hyvää mutta sitten, kun aletaan lennellä pitkin maailmaa hurmoksessa toisessa, tai kolmannessa persoonassa vetää jo aika paljon yli hilseen! ;D

Noita kirjoja kannattaa lukea lähinnä hyviä ajatuksia antavana hyvänä viihteenä. Niiden mahdollinen syvempi sisältö on sitten lukijakohtaista. Hurjaa luettavaa, uskoo siihen, tai ei. :)

En usko sillä yleisellä määritelmällä, mutta penskana uskoin ja näinkin useampaan kertaan.

Kivojahan kummitukset on, kunhan ovat kivoja kummituksia.

Lainaus käyttäjältä: MasaT - maaliskuu 06, 2010, 00:11:58 AP
Nuorempana meni kaikki aave- ja ufojutut aika hyvin läpi. Mutta nyt vanhempana alkaa ajatella asioihin niin paljon kriittisemmin, ettei kaikki tuputus mene läpi. Itse olen kokenut sellaista, kun ruumis herää ennenkuin mieli ja tuntee itsensä ikäänkuin halvaantuneeksi. Silmät on auki, muttei voi liikkua mihinkään. Yrittää huutaa, mutta ääntä ei lähde, kunnes tuo unihalvaus hellittää otteensa ja kuuluu mieletön karjahdus!!!
Muuten tähän sanoisin, ettei kannata lukea liikaa ainakaan Castanedan kirjallisuutta.
Ne silmäkulmissa vilkkuvat mustat näkymät ei suinkaan ole aaveita, vaan jotain muuta.
Kerran tuollaisen unihalvauksen aikana olin näkevinäni jonkun äijän käppänän sänkyni päädyssä, muttei siihen tietenkään voi luottaa tuossa horroksessa.

No ei kuulosta mukavalta tuommoinen.
Itselläni on sensijaan yksi samantapainen mutta todella mukava kokemus. Sillä erolla vain, että mulla heräsi mieli mutta ruumis jatkoi unia. Siis nukuin ja näin unta, mutta yhtäkkiä ymmärsin että hetkinen, minähän pystynkin itse päättämään mitä unessa seuraavaksi tapahtuu :D Voinette hyvin arvata, että oli ihan kivat unet ;D
Väittävät että tuo olisi kyky jota pystyy treenaamaankin, enkä voi muuta kuin suositella. Tuosta ilmeisesti oli kyse http://www.ld4all.com/#frames(content=ld4all_welcome.shtml)

No, tuo on yksi Castanedan kirjojen teemoja. Unet ja niiden hallinta alkuperäiskansojen keinoilla... Kiintoisa ajatus.

Kyllähän näitä yliluonnollisen tuntuisia juttuja sattuu, jos niitä haluaa sellaisiksi mieltää.

Jos tässä nyt kerran sellaisia kysellään, niin kerrotaan sitten omakin. Oma äitini menehtyi tässä jokin aikaa sitten. Elelin ennen tätä eri paikkakunnalla kuin äitini ja vietin silloin lomaani ihan huolettomasti. Sitten joskus iltapäivällä sain ihan yllättäen tyhjän tekstiviestin äidiltäni ja ihmettelin sitä hetken. Koitin soittaakin, mutta kännykkä oli ilmeisesti pois päältä. Joka tapauksessa asia herätti epäilyksen ja vähän selittämättömän pelon, että nyt on jotain pahaa tapahtunut.

Jätin asian kuitenkin huomiotta, kunnes isäni illemmalla soitti, että äitini oli saanut aivoinfarktin, joka myöhemmin sitten johti myös äitini kuolemaan. Ja se oli sattunut aiemmin tai juuri silloin kuin tekstiviesti oli minulle tullut.

Noh, joka tapauksessa. Jutun voi selittää, että äitini on ennen kohtausta tai juuri sen kohdalla yrittänyt soittaa/lähettää tekstiviestiä, mutta ei ole siinä oikein onnistunut.

Enemmänkin juttu on surullinen kuin mystinen, mutta eipä minulle mitään sen yliluonnollisempia ole tapahtunut.

Vähän ohi aiheenhan tämä menee, mutta..

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 07, 2010, 00:57:17 AP
No, tuo on yksi Castanedan kirjojen teemoja. Unet ja niiden hallinta alkuperäiskansojen keinoilla... Kiintoisa ajatus.

No ei ole ollenkaan tuttu tuo Castaneda, mutta täytynee yrittää kirjastosta katsoa kunhan saa tuon uusimman Vuorisen selattua.
Vaikka on tuo lukeminen pahuksen paljon vaikeampaa tänään, kuin esim 20 vuotta sitten. Silti pitää vielä yrittää.
On on, kiintoisa ajatus. Mutta mieti millainen kokemus :D Aivan kuin esittäisit pääosaa elokuvassa jonka olet saanut itse käsikirjoittaa.

Lainaus käyttäjältä: Hapa_Nero - maaliskuu 07, 2010, 02:36:29 AP
Vähän ohi aiheenhan tämä menee, mutta..

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 07, 2010, 00:57:17 AP
No, tuo on yksi Castanedan kirjojen teemoja. Unet ja niiden hallinta alkuperäiskansojen keinoilla... Kiintoisa ajatus.

No ei ole ollenkaan tuttu tuo Castaneda, mutta täytynee yrittää kirjastosta katsoa kunhan saa tuon uusimman Vuorisen selattua.
Vaikka on tuo lukeminen pahuksen paljon vaikeampaa tänään, kuin esim 20 vuotta sitten. Silti pitää vielä yrittää.
On on, kiintoisa ajatus. Mutta mieti millainen kokemus :D Aivan kuin esittäisit pääosaa elokuvassa jonka olet saanut itse käsikirjoittaa.

Niinpä! :) Castanedan kirjat ovat muuten vähän kinkkinen juttu. Nehän ovat miehen elämänkerta nuoresta antropologian opiskelijasta eteenpäin. Tunnetuimmat ja helpoiten löydettävimmät kaksi ensimmäistä kirjaa ovat tavallaan tieteellisesti mielenkiintoisia (niillähän mies hankki UCLAn tohtorin tittelin), mutta etenkään se ensimmäinen ei ole kirjallisesti kovin hyvä. Vain outo. Kolmosesta, "Journey to Ixtlan" alkaen kirjat ovat mahtavaa luettavaa ja paitsi hyvin mielenkiintoisia, myös todella jännittäviä ja hauskojakin. Niiden jännittävyys ja viihdearvo säilyy aivan viimeiseen teokseen asti, mutta skeptikolle aivan viimeisten kirjojen sisältö voi olla liikaa sulatettavaksi. Tosi skeptikolle kaikki Castanedan intiaanien parissa kokemakseen väittämä on toki pelkkää huuhaapaskaa. :) Muille kiintoisaa ja välillä melkoisen hurjaakin ajateltavaa.

Lainaus käyttäjältä: Pankkipoju - maaliskuu 06, 2010, 22:10:26 IP

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - maaliskuu 06, 2010, 20:40:49 IP

Hissi ei loppuviikosta enään kummitellut, mutta pesukone riivasi vielä pariin otteeseen.

Ja-ha,

normaalisti (niissä osissa planeettaa joissa olen ollut) soitetaan huoltofirmaan ihan siitä syystä että itsestään käynnistyvissä koneissa on jotain vikaa ja siten aiheuttavat esim. palovaaran ja tuhlaavat sähköä.

Sä niinku hoidit homman kotiin paskimalla housuun  ;D

Normaalisti (niissä osissa planeettaa joissa olen ollut) extrakokkia joka soittelee omin luvin huoltofirmoihin kutsutaan työttömäksi.  ;)

Tarina on totta, mutta mikään suurtalouskeittiö ei kuitenkaan ollut kyseessä. Ja kannan mielelläni mukana jotain kättä pidempää kun joudun liikkumaan pimeissä tiloissa ja etsimään äänenlähteitä. Aika monen keittiön takahuoneesta on lähtenyt käteiskassa/elektroniikkaa kutsumattomien vieraiden mukana, syynä on 9 kertaa 10 henkilökunnan huoleton suhtautuminen sekä ovien perässä lukitsemiseen, että kolinoihin. Lasken mielelläni sen varaan, että mahdollinen narkkari ottaa hatkat kun oviaukkoon ilmestyy satakiloinen, pahasti asennevammainen, kovaääninen kokki astalo kädessä.

Millaisetkohan naurut olisin saanut aikaan, kun olisin soittanut Metokselle ja kirkkaalla äänelle kertonut, miten kylmiön ovi paiskautui auki ja että voisiko joku setä tulla kiristämään saranoita tms.? Varmaan aika mojovat.

Otiksen huoltoon olisin soittanutkin, ilman muutamaa taustatietoa;

1. Hissi oli tosiaan vanha, ajalta ennen elektronisia kytkimiä ja LCD-näyttöjä. Eli korissa sekä ovissa oli yksinkertaiset, erittäin raskaat, painettavat kytkimet jotka selkeästi napsahtivat. Toisin kuin uudet hissit jossa napinpainallus menee ATK-muistiin ja sitten vasta alkaa tapahtumaan. Vanhat hissithän menevät tasan siihen kerrokseen johon on painettu ja jos hissin lattian paineanturi on kytketty (eli hississä on joku), ei hissiä voi tilata kerrokseen. Moni joka on tehnyt muuton tms. vanhaan taloon on voinut todeta tämän.

2. Soitin ja häiritsin ravintolapäällikön lomaa, kerroin tilanteen jolloin minua kiellettiin soittamasta huoltoon. Seuraavalla viikolla kuulin henk.koht. r-päälliköltä, että hissia on tutkittu kymmeneen kertaan viimeisen vuoden aikana ja koskaan siitä ei ole löytynyt vikaa. Ja viimeisimmällä kerralla hissinkorjaaja oli ollut itse paikalla kun hissi oli alkanut liikkumaan itsekseen, sillä seurauksella, että kalpea hissimies vietti koko päivän vuorotellen kuilussa, kopissa ja konehuoneessa ja poistui klo.16 ja hoki vain, että "hissi ei liiku itsekseen mutta vikaa ei löydy".

ps. En muuten sotannut housuja, kuten pankkipoika (toivonkiilto silmissään?) useasti totesi.
ps2. Mesta taitaa olla nykyisin Amican omistuksessa ja Amican pomothan vastaavat suoraan tuolle alakerran herralle, eli jos aaveita oli, ovat ne nyt enemmän kotonaan kuin ikinä.

Lainaus käyttäjältä: Hapa_Nero - maaliskuu 07, 2010, 00:52:58 AP
No ei kuulosta mukavalta tuommoinen.
Itselläni on sensijaan yksi samantapainen mutta todella mukava kokemus. Sillä erolla vain, että mulla heräsi mieli mutta ruumis jatkoi unia. Siis nukuin ja näin unta, mutta yhtäkkiä ymmärsin että hetkinen, minähän pystynkin itse päättämään mitä unessa seuraavaksi tapahtuu :D Voinette hyvin arvata, että oli ihan kivat unet ;D
Väittävät että tuo olisi kyky jota pystyy treenaamaankin, enkä voi muuta kuin suositella. Tuosta ilmeisesti oli kyse http://www.ld4all.com/#frames(content=ld4all_welcome.shtml)

Selväuniksiko noita sanotaan (lucid dreams muistaakseni lontoon-murteella). Kokemus on aika outo, pari kertaa sattunut omalle kohdalle.


Vaimo muisti vielä erään oudon tapahtuman. Kuusi vuotta sitten asuimme vanhassa, ennen sotia rakennetussa, puutalossa yläkerrassa vuokralla. Talossa tapahtui erään syksyn aikana kaikkea outoa. Vaimo kuuli askelmien narisevan, yksi kerrallaan ylöspäin nousten ja vieläpä aika ripeässä tahdissa.

Kerran yläkerran huoneessamme ollessamme kuulimme äänekkään kolahduksen sekä tärähdyksen, kirmasin eteiseen ja totesin vintin oven paiskautuneen niin voimalla auki, että se oli osunut seinään. Pelottavaksi asian teki se, että syksyisin ovi sekä karmi olivat niin turvoksissa, että talon asukkaista vain minä sain vintin oven ylipäätänsä auki ja jälleen kiinni ja silloinkin sai repiä niin, että hartioita vihloi.

Kaikkein oudoin ja ehdottomasti pelottavin yksityiskohta oli kuitenkin kuolleet hiiret. Hiiriä oli ollut aikaisempinakin talvina, mutta sinä syksynä niitä muutti taloon ennätysmäärä. Jouduin siis virittelemään hiirenloukkuja ennätysmäärän ja tyhjentämään niitä päivittäin (sivumennen sanoen, itseäni hiiret eivät haitanneet, kutsuinkin niitä "pieniksi karvaisiksi ystäviksi"). Muutaman viikon loukuttelun jälkeen hiiret hävisivätkin. Hetkeksi.

Pian niitä alkoikin löytyä, hiiriä jotka olivat keskeltä kahtia, hiiriä joiden pää oli kuin vasaralla litteäksi lyöty ja ihan vain kuolleita, nukkuvan näköisiä hiiriä. Ja oudoista paikoistakin kuten keskeltä olohuoneen lattiaa... Viikon verran hiiriä löytyi ja sitten ei mitään. Muutimme seuraavana keväänä pois omaan asuntoon joten en tiedä seuraavan syksyn hiiritarinoita, enkä kyllä välitäkään.

Lucid-unista enemmän kiinnostuneet käykääpä vilkasemassa www.hoyhensaaret.info! Oikea selkounien mekka  ;)

edit. foorumi etenkin

Mulle ei ole paljon outoja tapahtunut. Lähinnä mieleen tulee ehkä 7-vuotiaana yöllä herättyäni tuntunut ilman liikkuminen huoneessa, kuin kevyt tuuli. Ikkunat ja ovet olivat kiinni, minkäänlaista ilmastointikoneistoa ei ole, ja muut samassa tilassa nukkuvat olivat sellaisessa suunnassa ja sen verran etäällä, ettei se heistä voinut johtua. Syynä saattaa kuitenkin olla esim peiton raottumisen takia viileän ilman aiheuttama harhatuntemus.

Mahtaakohan tavaroiden "katoaminen" mennä tähän kastiin myös? En tarkoita sitä, että esineet yhtäkkiä katoavat eikä niitä koskaan nähdä, vaan se, että jotakin esinettä ei näe, vaikka se lopulta löytyy aivan nenän edestä. Kerrankin kaivoin sekalaista tavaraa sisältävän kaappini läpi pariin kertaan ennen kuin löysin etsimäni siitä silmien korkeudelta kaapin etureunalta...

Ongelmana ehkä "luotettavien" havaintojen tekoon on ihmisen omat aivot. Esimerkiksi sähköhäiriöt (näitähän on pahempiakin, esim epilepsia muistaakseni) voinevat aiheuttaa aistiharhoja tai muistikuvien muutoksia. Miksipä ei? Korruptoituuhan esim tietokoneessakin tiedostoja, ja ihmisen aivot ovat aika paljon hienovaraisempi systeemi. Periaatteessa mikä tahansa ihmiselle koskaan tapahtunut voi olla pelkkää aistiharhaa. Toisaalta taas useampi saman asian todistava ja toistuvat ilmiöt eivät selity millään ihmisen harhanäyllä...

itse näen selkounia aika usein, joskaan en yleensä pysty kovin paljoa vaikuttamaan unien tapahtumiin vaikka tajuankin näkeväni unta... Toinen erikoinen piirre unissani on värillisyys, sekä toinen toistaan kummallisemmat rakennukset. Ai niin, mulla on unissa surround-äänetkin :D aika hifistelyä!

Ja minunkin sänkyni päädyssä on istunut varjo. Ihan ystävällisen oloinen, kiltti varjo, ikäänkuin suojelemassa. Luulinkin sen ensin olevan isä joka siinä istuu.

Sen lisäksi usein sattuu sellaista, että mieleen tulee joku täysin irrelevantti asia (tai siltä se aina ensin vaikuttaa) -joka sitten usein toistuu esim. mediassa. Se voi olla tapahtuma, henkilö, tai vaikka eläin. Usein vieläpä todella yksityiskohtainen asia, kuten jonkun eläimen ruuansulatusjärjestelmä, joku luonnonkatastrofi, tai vaikka jonkun urheilulajin vaikutus ihmisen polviin o,O

Hörhö osastoa, vaikka vastasin en tiedä.
"En tiedä" syystä etten tiedä. Vähän kuin positiivinen agnostikko :D 

En tiedä mihin "aaveella" viitamaan mutta muistelen tutun juttuja, ei todellakaan uskovainen eikä mihinkään yliluonnollisiin hommiin ole hurahtanut. Mutta useasti on nähnyt/aistinut edesmenneen isänsä kotitilalla. Samapa tuo johtuuko tuo aaveesta vai puhtaasti omien korvien välistä tullut. Todellista se hänelle on.

Lainaus käyttäjältä: tuohisuu - maaliskuu 08, 2010, 10:40:48 AP
Hörhö osastoa, vaikka vastasin en tiedä.
"En tiedä" syystä etten tiedä. Vähän kuin positiivinen agnostikko :D 

En tiedä mihin "aaveella" viitamaan mutta muistelen tutun juttuja, ei todellakaan uskovainen eikä mihinkään yliluonnollisiin hommiin ole hurahtanut. Mutta useasti on nähnyt/aistinut edesmenneen isänsä kotitilalla. Samapa tuo johtuuko tuo aaveesta vai puhtaasti omien korvien välistä tullut. Todellista se hänelle on.

Mielenkiintoista: oletko sitten kuitenkin sitä mieltä, että tuttusi on "hörhö"? Ylipäätään, onko jokainen, jolle sattuu ns. selittämättömiä hörhö, ja ainoastaan ne, joille ei kummia satu, ns. normaaleja? Mikä oikeastaan tekee ihmisestä hörhön? :)  Se, että puhuu asioista, joista normaalisti vaietaan, vai missä menee se raja, jossa avaramielisyys muuttuu toisten silmissä herkkäuskoisuudeksi, tai jopa mielenvikaisuudeksi? Kuka asettaa normaalin rajat? Mielipiteitä? :-)

Tää ketju kuoli yhtä nopsaan kuin alkoikin. 69 vastausta ja liki 800 katsomiskertaa kolmessa päivässä. Sitten hiljaisuus.

Menkääs nyt vintille mesoamaan ja kellariin könyämään. Ei ne aaveet herää, ellei niitä ärsytetä!

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 08, 2010, 14:07:24 IP
Ylipäätään, onko jokainen, jolle sattuu ns. selittämättömiä hörhö, ja ainoastaan ne, joille ei kummia satu, ns. normaaleja?

Esimerkiksi meidän induktioliedestä menee jatkuvasti yksi levy itsestään päälle. "Normaali" ihminen soittaa tällaisessa tapauksessa huoltomiehelle, "Hörhö" manaajalle ;)

Tosin huoltomiehet taitavat myös olla yliluonnollisia olentoja, vai onko joku sellaisen oikeasti nähnyt? Puhelimella saa kyllä kiinni ja ensi viikolla lupaa tulla, viikosta ja kuukaudesta toiseen... :P

Joo, huoltomies on ykkösluokan myytti. :)  Ja tämä aihepiiri taas on, luulen, juuri tässä aikakaudessa jollain lailla "epäseksikäs". Ei taida oikeasti koskettaa moniakaan ihmisiä - elämme nyt puhdasta tieteen ja kulutuksen elämää, jossa eivät pärjää sen paremmin uskonnot kuin haamutkaan. ;)  Mystiikka ja pohdiskelu eivät tosiaankaan kuulu nykysuomen kahvipöytiin, tuskin edes kapakoihin. Metkaa nähdä, seuraako vielä jonkinlainen henkisempi aikakausi. Tässä mielessä jonkun Dan Brownin tai Paulo Coelhon kirjojen suosio on metka ilmiö. Ikään kuin jengillä olisi tietty tarve kysellä ja ehkä kyseenalaistaakin perimmäisiä juttuja, mutta tämä suoritus- ja tehokkuuskeskeinen yhteiskuntamme ei taida antaa tilaa (tai lupaa?) siihen. Kukaan ei uskalla leimata itseään hörhöilijäksi - voipi mennä työpaikka ja tulla naurunalaiseksi... ;) Liekö tämä ns. edistystä vaiko surullista?

Eihän tässä maailmassa ole mitään salaperäistä kun kaiken voi kattoo googlesta.  ;)

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - maaliskuu 14, 2010, 20:37:49 IP
Eihän tässä maailmassa ole mitään salaperäistä kun kaiken voi kattoo googlesta.  ;)

Niinhän tuo on. :)  Ja WoW, Facebook ja Twitter hoitavat lopun.

Jep. Ainoat asiat jotka allekirjoittaneelle ovat jääneet mysteereiksi ovat

- Halpojen sukkien hiostavuus ja
- Kuinka Nethackin voi muka läpäistä.

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - maaliskuu 14, 2010, 21:29:16 IP
Jep. Ainoat asiat jotka allekirjoittaneelle ovat jääneet mysteereiksi ovat

- Halpojen sukkien hiostavuus ja
- Kuinka Nethackin voi muka läpäistä.

Nethackia ei voi läpäistä. Siinä sen nerokkuus. Teet mitä teet, se keksii aina jonkun keinon nitistää sinut mitä typerimmässä tilanteessa - ja silloin kun et osaa odottaa sitä. :)

aaveita...
vai jotain muuta...
tiedä sitä sitten...
itse sain vahvistuksen omiin entisiin elämiin n vuosi sitten.
aaveita, sanoisin mielummin kohtaamisia toisten henkien kanssa,
näistä on omakohtaisia kokemuksia aivan lapsesta saakka.
Näen myös paljon enne unia, aina en edes osaa niitä yhdistää mihinkään...
vuosia olen kertonut aina omituisemmat jutut aamupöydässä lapsilleni, poika ne yleensä muistaa
ja muistuttaa niistä minua...
nykyisin yritän itsekkin niitä pohdiskella aina vaan en osaa yhdistää niiden omitusuuden vuoksi...
sitten myöhemmin tulee ahaa.. tämähän se oli :)
monelle niin sanotulle yliluonnolliselle asialle löytyy ihan lookinen ratkaisu
tai sitten ei....
niin ja sitten lisäys, kyllä moni uskaltaa ja puhuukin omista yliluonnollisista asioista tai tapahtumista...

Enpä noihin aaveisiin toistaiseksi usko, kun en ole nähnyt. Tuommoisten olemassaolo olisi kuitenkin hienoa, eli en missään nimessä vastusta aaveita. Mutta kuten aikaisemmissa viesteissä on todettu, todistustaakka on sillä joka väittää että jotain on olemassa. Jos ei haluta todistaa olemassaoloa, kyseessä on uskonasia, eikä siitä ainakaan väitellä tarvitse.

Semmoinen juttu on minusta mielenkiintoinen, että kukaan ei vielä ole lunastanut Skepsiksen haastepalkintoa (10 000 €) tai Randin palkintoa (1 000 000 $). Rahat saisi, kun esim. todistaisi taikavarvun toiminnan tai toisi näytille kummituksen tai maapallon ulkopuolisen olion. Telepaattiset suoritukset hyväksyttäisiin myös.

Kaksi selitystä tuolle tulee helposti mieleen: joko paranormaalit ilmiöt ovat äärimmäisen harvinaisia (niin harvinaisia, että niillä ei ole ihmisten elämään vaikutusta) tai niiden kanssa tekemisissä olevat ovat sangen varakasta väkeä... ;)

Risto

Lainaus käyttäjältä: ristokoo - maaliskuu 14, 2010, 22:06:12 IP
Enpä noihin aaveisiin toistaiseksi usko, kun en ole nähnyt. Tuommoisten olemassaolo olisi kuitenkin hienoa, eli en missään nimessä vastusta aaveita. Mutta kuten aikaisemmissa viesteissä on todettu, todistustaakka on sillä joka väittää että jotain on olemassa. Jos ei haluta todistaa olemassaoloa, kyseessä on uskonasia, eikä siitä ainakaan väitellä tarvitse.

Semmoinen juttu on minusta mielenkiintoinen, että kukaan ei vielä ole lunastanut Skepsiksen haastepalkintoa (10 000 €) tai Randin palkintoa (1 000 000 $). Rahat saisi, kun esim. todistaisi taikavarvun toiminnan tai toisi näytille kummituksen tai maapallon ulkopuolisen olion. Telepaattiset suoritukset hyväksyttäisiin myös.

Kaksi selitystä tuolle tulee helposti mieleen: joko paranormaalit ilmiöt ovat äärimmäisen harvinaisia (niin harvinaisia, että niillä ei ole ihmisten elämään vaikutusta) tai niiden kanssa tekemisissä olevat ovat sangen varakasta väkeä... ;)

Risto

Nuo Skepsiksen ja muiden palkinnot ovat siinä mielessä hevonpaskaa, että niiden takana on ihmisiä ja järjestöjä, jotka eivät missään tapauksessa palkontorahaa maksaisi. Jokin syy löytyisi aina. Ja niin palkinnon hakija tulisi ainoastaan nöyryytetyksi. Ei kannattava diili. :)

Tässä puhutaan tavallaan kahdesta "todellisuudesta". Niille, jotka ovat kokeneet tai alituiseen kokevat ns. paranormaaleja ilmiöitä, kyse on heille aivan normaaleista asioista. Osasta elämää ja maailmaa. Miksi sellaista siis lähteä "todistelemaan" jääräpäille, jotka ovat päättäneet sulkea silmänsä todellisuudelta? :) Se on vähän sama kaiketi kuin yrittää todistella värisokealle sellaisen värin olemassaoloa mitä tuo ihminen ei vain näe, vaikka miten pinnistelisi.

Se toinen maailma on sitten tietysti skeptikon maailma. Siinä omakohtaisten kokemusten puuttuessa ja erityisesti uskon tieteen kaikkivoipuuteen ollessa kova, tuo ensiksimainittu porukka on miltei lapsellisen helppoa leimata hyväuskoisiksi, häiriintyneiksi, tai huijareiksi. Tiedemaailmassa sitten taas vallitsee oma hierarkiansa ja uskottavuutensa. Vain yleisesti "hyväksyttyjä" asioita tutkitaan. Kaavasta poikkeava voi tuhota uransa. Ajatelkaa vaikka lääkäriä, joka "hurahtaa" esim. homeopatiaan. Sillä ei ole merkitystä, onko hän oikeassa vai ei. Paluuta ns. normaalien lääkärien maailmaan tuskin enää on. Järjestelmä ei salli syrjähyppyjä, eikä siten ole avoin myöskään radikaaleille uusille löydöille...

Mutta jos unohdetaan meidät ihmiset tästä hetkeksi ja otetaan ajatusleikki. Oletetaan, että henkimaailma vaikkapa on tavalla tai toisella todellinen. Jos näin on, mitä helkkarin syytä sen "asukeilla" olisi todistaa olemassaolonsa meille? Miksi vaikka isoisoisäsi henki osallistuisi tv-showiin haastateltavaksi? :) Tai viitsisi viihdyttää meitä alkeellisissa tieteellisissä kokeissamme? Sehän joutuisi narriksi, koe-eläimeksi. ;)

Ja jos haluaa spekuloida vielä pidemmälle: kuka meistä voi varmuudella tietää tai väittää, etteikö noiden ilmiöiden satunnaisuus ja lähes mahdoton hallittu (!) toistettavuus voisi tapahtua syystä? Jos otamme oikein überylimielisen ja kaikkitietävän asenteen, silloinhan me olemme luomakunnan korkeimmat kukkulan kuninkaat, ja meillä on oikeus ja kyky tietää kaikki maailmankaikkeudesta. Mutta entäpä jos näin ei olisikaan..? Entä, jos olemmekin vain pikkulapsia maailmankaikkeudessa - ja jotkut meitä fiksummat voimat suojelevat meitä liialta tiedolta, tai jotain vastaavaa olisi pelissä? Naurettava ajatus? :)  No, te vanhemmat suojelette lapsianne vaikkapa pornolta...  Me kuvittelemme tietävämme kaiken vain koska oletamme olevamme maailmankaikkeuden korkein äly. Onkos moiselle olettamukselle katetta? ;)  Kravatilla ja kännykällä varustautunut iso, aggressiivinen apina tuskin voi isotella.

Niin, emmehän me tiedä... Mutta se pätee molempiin suuntiin. Kuten aiemmin todettu, sokea usko - suuntaan tai toiseen - on yhtä suurta typeryyttä. Ja takinkääntäminen, kun siihen on aihetta, lienee fiksuutta...

Metkaa nähdä, mitä tiede näistä jutuista jatkossa oppii - vai oppiiko mitään.

Näinpä se juuri on. Niille, jotka uskovat, asia on todellinen ja tärkeä. Olipa sitten kyseessä uskonto, telepatia, taikavarpu, aaveet, mitä näitä onkaan, niin osalle ihmisistä ne ovat täyttä totta. Itse en niihin usko, kun en ole mitään tuollaista kokenut, enkä muutenkaan ole riittäviä todisteita niistä saanut. Joku toinen uskoo, ja sekin on ihan ok. Minulle antaa mielenrauhan ns. tieteellinen maailmankuva, mutta kaikki eivät siitä pidä. Nämä ovat henkilökohtaisia asioita, ja jokainen varmaan löytää itselleen sopivan selityksen.

Tuosta skeptikon maailmasta: minusta skeptisyys ei ole varsinaisesti aate tai oppi, vaan tapa suhtautua maailmaan. Skeptikolla ei pitäisi olla tarvetta saarnata tai käännyttää. Itselleni sopii hyvin maailmankuva, jossa pidetään totena sitä, mikä voidaan käytettävissä olevilla keinoilla havaita. Kaipa oma käsitykseni sitä tieteellistä ajattelutapaa edustaa, vaikka en tiedeyhteisössä vaikutakaan.

Olen ymmärtänyt niin, että tiede nimenomaan on valmis korjaamaan virheitään. Epäilen myös sitä, että tieteen piirissä jotenkin pyrittäisiin rajoittamaan sitä, mitä on sallittua tutkia. Tuon kaltaiseen rajoittamiseen on kyllä aikoinaan syyllistynyt esim. kirkko, Galileo Galilei lienee kuuluisin esimerkki siitä.

Jos vaikkapa homeopaattinen lääkintä osoittautuisi tehokkaaksi, lääketiede varmasti mieluusti myöntäisi sen ja ottaisi menetelmän käyttöön. Toistaiseksi ei tietääkseni tällaista näyttöä ole saatu.

Vaan tässä itse kokemassaan elämässä ja todellisuudessa sitä on elettävä ;)

Risto

Homeopaattinen lääkintätapa voisi oikeastaan viedä lääketehtaita konkurssiin, ja rikkoa koko sen valtaisan koneiston, jolla ihmisten terveydellä tehdään nyt miljardeja rahaa... Ja rahahan ratkaisee, kaikessa. Miksi esim. tiettyjä harvinaisia sairauksia ei juuri lainkaan tutkita (parilla ystävälläni esim. on tällainen sairaus)? Koska niiden ympärillä ei liiku tarpeeksi rahaa. Tutkimus suunnataan massavalmisteisiin. Hupaisa esimerkki voisi olla jokin Viagra. Onhan se, jos mikään, ratkaisu massatarpeeseen, suoraan miehisen itsetunnon ytimeen! :) Mutta mitä sellainen yksi tabletti maksaa? Taitaa olla jotain lähempänä kymmentä euroa..? Puhutaanko katteista? ;) Puhutaanko aika härskistä rahastuksesta? Vähemmän ahne yhteiskunta jakelisi niitä - ja muuta mukavaa - ilmaiseksi niitä tarvitseville. Puhumme tieteestä, jonka tarkoitus on lopulta kylmää bisnestä.

Tieteemme kehitti aikanaan Finial -nimisen oikean laserlevysoittimen. Siis vinyylilevysoittimen täydellisellä laserlukusäteellä. Eipä tullut myyntiin. Pelättiin sen tuhoavan perinteisten soitinten myynnin - ja koko keksintö patentteineen ostettiin pois ja tuhottiin.

Vakavasti puhuen, aika monilla tahoilla maailmassa on intressi säilyttää asiat ja uskomukset tällaisina. Niiden takana on rahaa ja valtaa. On paha sanoa mitä kaikkea tapahtuisi, jos äkkiä osoitettaisiinkin UFOt ja haamut sun muut (homeopatiasta alkaen) täydeksi todeksi. Mutta se on varmaa, että tuo muuttaisi asioita - ja se näkyisi rahassa ja vallassa. Esim. kirkko voisi menettää valtansa. Osa ihmisistä voisi seota pahemman kerran. Koko maailma saattaisi muuttua. Eikä se ole valtaa pitävien etu. Ehkei muidenkaan, kuka tietää?

Muistuu mieleen muuan intiaanikommentti meidän ajattelustamme. Se kyseenalaisti pakonomaisen tarpeemme lokeroida ja selittää kaiken, vaikka sitten väkisin ja joskus pähkähulluilla tavoilla. Sitä kun mietin, tuumasin että siinä on perää. Kaikki kunnia tieteelle ja tieteen tekijöillemme, mutta olettamus siitä, että "jos asiaa ei voi nykytieteen valossa selittää, sitä ei voi olla olemassa" olisi aika kummallinen...

Ei kaikkea kai tarvitse ymmärtää saati selittää, jotta sen olemassaolon voisi hyväksyä? Aaveet ovat aika hyvä esimerkki asiasta. Ne eivät - ainakaan kaikille - ole "uskon asia". Siinä ne poikkeavat täysin esim. uskonnoista! Uskonnossa uskotaan sokeasti. Itse koettu kummittelu ei ole sokeaa uskoa, vaan empiirinen havainto tai useita. Siltä vain puuttuu selitys. Siksi siinä liikutaan uskomusten ja tieteen eräänlaisessa rajapinnassa, eli ei-kenenkään-maalla. Tunnetun ja tuntemattoman rajalla. Ehkä nuo ilmiöt voisi hyväksyä todellisiksi, mutta panna ne mappiin "selviävät jonain päivänä jos ovat selvitäkseen", eikä vaivata niillä sen enempää päätään.

Se tosin on vielä hengissä, aaveissa, "voimissa", tms jännä piirre, että jos (!) niiden tietynlainen olemassaolo jonain päivänä todistetaan, se saattaa merkitä myös kuolemanjälkeisen elämän todistamista. Ja siinä olisi ihmiskunnan kaikkien aikojen rajuimpia löydöksiä, ellei kaikkein rajuin!  Vaikutuksia voi vain kuvitella... 8)

kyllä. Olen täysin samaa mieltä siitä etteivät henkiolennot ym. paranormaalit/parapsykologiset asiat ole mikään uskon asia. Olisihan se naurettavaa, että aikuinen ihminen uskoo sokeasti jonkun yliluonnollisen olemassaoloon/olemattomuuteen sitä sen kummemmin ihmettelemättä, omien kokemusten/kokemattomuuden perusteella.

Taidanpa muuten tarkastaa kuukalenterin, kun taas valvotaan...

Edit. Uusikuukin valvottaa täysikuun lisäksi??? :) pitäiskö nyt ruveta noitimaan vai ;D

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 15, 2010, 01:39:36 AP
Homeopaattinen lääkintätapa voisi oikeastaan viedä lääketehtaita konkurssiin,
...
Puhutaanko katteista? ;)

Homeopatian kohdalla todellakin voidaan puhua katteista. Näiden sokeritablettien ja tislattua vettä sisältävien pikkuisten pullojen valmistus on miljardibisnestä jota myös lobataan vaikkapa EU:ssa ihan samalla tavalla kuin tieteellisten tutkimusten avulla kehitettyjä lääkkeitä.

Eikä homeopatiabisneksessä tarvita lainkaan kallista, vuosikymmeniä kestävää kehitystyötä, kaksoissokkotutkimuksia saati eläin- ja ihmiskokeita. "Uudelle" tuotteelle saadaan myyntilupakin liukuhihnalta, ei tarvitse viedä kuin puteli viranomaisille jotka toteavat että vaaratontahan tuo on, pienemmässä pullossa vain kuin marketin pullovesi.

Luonnonlääkinnästä, kiinalaisesta lääketieteestä yms. vuosituhansien ajan käytetyistä hoitomuodoista puhuttaessa on vähän harmillista että mukaan otetaan Hahnemannin 1700 ja 1800 -lukujen taitteessa hatustaan vetäisemä homeopatia. Siihen aikaan homeopatia tosin oli varmasti parempi vaihtoehto kuin suoneniskentä tai elohopean latkiminen vaivaan kuin vaivaan...


(http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135251387915.gif)

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 15, 2010, 01:39:36 AP
Homeopaattinen lääkintätapa voisi oikeastaan viedä lääketehtaita konkurssiin, ja rikkoa koko sen valtaisan koneiston, jolla ihmisten terveydellä tehdään nyt miljardeja rahaa... Ja rahahan ratkaisee, kaikessa. Miksi esim. tiettyjä harvinaisia sairauksia ei juuri lainkaan tutkita (parilla ystävälläni esim. on tällainen sairaus)? Koska niiden ympärillä ei liiku tarpeeksi rahaa. Tutkimus suunnataan massavalmisteisiin. Hupaisa esimerkki voisi olla jokin Viagra. Onhan se, jos mikään, ratkaisu massatarpeeseen, suoraan miehisen itsetunnon ytimeen! :) Mutta mitä sellainen yksi tabletti maksaa? Taitaa olla jotain lähempänä kymmentä euroa..? Puhutaanko katteista? ;) Puhutaanko aika härskistä rahastuksesta? Vähemmän ahne yhteiskunta jakelisi niitä - ja muuta mukavaa - ilmaiseksi niitä tarvitseville. Puhumme tieteestä, jonka tarkoitus on lopulta kylmää bisnestä.

Tuosta homeopatiasta en kyllä ole vakuuttunut (porukoiden koiralle syöttivät karvan lähtöön, toimi. Toki sertin vaihtoivat laadukkaampaan evääseen samaan aikaan...)  mutta lääkefirmat kyllä rahastaa. Suomenkin myydyimpiä lääkkeita kun katsoo, niin enenpi vähempi kaikki lääkkeet on itseaiheutettuihin "sairauksiin" jotka olisi hoidettavissa ruokavaliolla. Ja nupin säätämisellä. Ja lääkefimat ja valtioiden päättäjät on törkellä tavalla kietoutuneet yhteen, sikarutto rokotus rumba on paras esimerkki.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 14, 2010, 22:31:53 IP
Nuo Skepsiksen ja muiden palkinnot ovat siinä mielessä hevonpaskaa, että niiden takana on ihmisiä ja järjestöjä, jotka eivät missään tapauksessa palkontorahaa maksaisi. Jokin syy löytyisi aina. Ja niin palkinnon hakija tulisi ainoastaan nöyryytetyksi. Ei kannattava diili. :)

Eivät välttmättä. Noihin liittyy käsittääkseni ehto, että palkinnon maksaja saa julkaista testin ja korjata sitä kautta saadut rahat itselleen. Tieteellisesti todistetun yliluonnollisen ilmiön julkisuusarvo on valtavasti suurempi kuin nuo palkinnot. Varmasti noiden yhdistysten kannattaa maksaa se pikkusumma sille, jolla tuollainen kyky todella on.

LainaaMiksi sellaista siis lähteä "todistelemaan" jääräpäille, jotka ovat päättäneet sulkea silmänsä todellisuudelta? :) Se on vähän sama kaiketi kuin yrittää todistella värisokealle sellaisen värin olemassaoloa mitä tuo ihminen ei vain näe, vaikka miten pinnistelisi.

Tämä on erittäin huono vertaus. Värisokea voi tutkia terveen ihmisen silmän aistinsoluja ja löytää sieltä kolme solutyyppiä, joilla on erilainen herkkyyskäyrä valon aallonpituuksille. Sen jälkeen hän voi antaa koehenkilöille nähtäväksi erilaisia spektrejä ja mitata, että eri värit todella aiheuttavat erilaisia aistimuksia. Koe on toistettavissa missä, koska ja kenen toimesta tahansa ja antaa aina samat tulokset.

Miksi sitten pitäisi todistaa. Esimerkiksi luonnontieteen tapauksessa löytöjen julkistaminen mahdollistaa tieteen kehittämisen aina vain eteenpäin ja hyödyllisten sovellusten kehittämisen. Varmaan yliluonnollisillakin kyvyillä olisi käyttöä, josta kykyjen omaavat ja kaikki muutkin voisivat hyötyä, jos kykyjä todella olisi ja ihmiset tietäisivät sen ja voisivat luottaa niihin.

LainaaSiinä omakohtaisten kokemusten puuttuessa ja erityisesti uskon tieteen kaikkivoipuuteen ollessa kova, tuo ensiksimainittu porukka on miltei lapsellisen helppoa leimata hyväuskoisiksi, häiriintyneiksi, tai huijareiksi. Tiedemaailmassa sitten taas vallitsee oma hierarkiansa ja uskottavuutensa.

Tuo skeptikoiden "usko tieteen kaikkivoipuuteen" on usein toistettava väite, jolla on varsin vähän todellisuuspohjaa. Ehkä joukossa on joku äänekäs, joka ei ole perehtynyt tieteen tekemiseen ja sekoittaa scifin ja tieteen, mutta yleistää sitä ei voida. Tieteellä on rajansa, minkä jokainen tutkija tietää. Toisin kuin rajatiedeihmisillä, uskovaisilla ja monilla muilla, skeptisillä tutkijoilla ei ole pakonomaista tarvetta täyttää niitä tiedon aukkoja keksityillä selityksillä, vaan voidaan myöntää, ettei kaikkea tiedetä.

LainaaVain yleisesti "hyväksyttyjä" asioita tutkitaan. Kaavasta poikkeava voi tuhota uransa. Ajatelkaa vaikka lääkäriä, joka "hurahtaa" esim. homeopatiaan. Sillä ei ole merkitystä, onko hän oikeassa vai ei. Paluuta ns. normaalien lääkärien maailmaan tuskin enää on. Järjestelmä ei salli syrjähyppyjä, eikä siten ole avoin myöskään radikaaleille uusille löydöille...

Kyllä useimpia rajatieteen piiriin kuuluvia aloja on tutkittu myös tieteellisesti tutkijoiden toimesta. Joitakin kohtuullisen isoinkin resurssein, esimerkiksi armeijoien rahoittamin. Tuloksitta.

LainaaMutta jos unohdetaan meidät ihmiset tästä hetkeksi ja otetaan ajatusleikki. Oletetaan, että henkimaailma vaikkapa on tavalla tai toisella todellinen. Jos näin on, mitä helkkarin syytä sen "asukeilla" olisi todistaa olemassaolonsa meille? Miksi vaikka isoisoisäsi henki osallistuisi tv-showiin haastateltavaksi? :) Tai viitsisi viihdyttää meitä alkeellisissa tieteellisissä kokeissamme? Sehän joutuisi narriksi, koe-eläimeksi. ;)

No miksi henkimaailman olennot ottavat kuitenkin yhteyttä ihmisiin tavalla, jonka he varmaan tietävät aiheuttavan vain yhteyshenkilön leimaamisen mielenvikaiseksi. Tuo on yksi aave ja erityisesti ufoteorioiden naurettavimpia paradokseja, joihin ei kukaan voi tarjota kehittyneempää vastausta kuin "se on niin älykästä, ettet tyhmänä ihmisenä voi tajuta sitä".

LainaaEntä, jos olemmekin vain pikkulapsia maailmankaikkeudessa - ja jotkut meitä fiksummat voimat suojelevat meitä liialta tiedolta, tai jotain vastaavaa olisi pelissä? Naurettava ajatus? :) 

Ajatus on järkevän maailmankuvan rakentamisen kannalta turha. Samalla periaatteella voidaan keksiä aivan mitä tahansa väitteitä, joilla on se yhteinen piirre, että niiden vääräksi osoittaminen on mahdotonta. Maailma voidaan yhtä hyvin "selittää" aaveilla, jumalilla, avaruusolennoilla tai vaikka sillä, että olen vain aivot ravintoliemessä jonkun olion pöydällä, ja se syöttää tietokoneohjelman ohjaamana kaiken aisti-informaation. Kaikki nuo mallit voivat vedota siihen, ettei niitä voi osoittaa vääräksi. Keneen pitäisi sitten uskoa?

LainaaNiin, emmehän me tiedä... Mutta se pätee molempiin suuntiin. Kuten aiemmin todettu, sokea usko - suuntaan tai toiseen - on yhtä suurta typeryyttä. Ja takinkääntäminen, kun siihen on aihetta, lienee fiksuutta...

Tuo tietämäättömyys ei toimi samoin molempiin suuntiin. Luonnontieteellisen teorian välttämätön ehto on, että sitä voidaan johtaa väitteitä, jotka on osoitettavissa vääräksi. Esimerkiksi painovoimateoria väittää, että jos pudotan kiven, se putoaa tietyllä tavalla. Se on helppo osoittaa vääräksi. Jos meillä on kaksi kilpaileva teoriaa, jotka antavat eri ennusteen johonkin kokeiltavissa tai havaittavissa olevaan ilmiöön, (vähintään) toinen on helppo sulkea pois vääränä. Toisaalta luonnontieteellistä teoriaa ei voi osoittaa oikeaksi. Aina voidaan kysyä, että jos muutetaan hieman jotain lähtöarvoa, toimiiko teoria. Kokeilematta ei voida vastata, ja kaikkea ei voi koskaan kokeilla.

Luonnontieteeseen kuuluu takinkääntö, ja jokainen tutkija haluaisi olla se, joka löytää kaikkien takit kääntävän löydön. Asiassa pitää kuitenkin edetä tieteellisten sääntöjen mukaan. Muuten homma ajautuu kaaokseksi, jossa kukaan ei voi tietää mitään eikä kehittää mitään uutta. Sitä varten pitää löytää tapa tuottaa ja havaita yliluonnollisia ilmiöitä luotettavasti, jotta niitä voidaan tutkia. Jos ne henkiolennot pitävät maailmansa ikuisesti meiltä salassa, niitä ei koskaan hyväksytä olemassa oleviksi.

Hieno kirjoitus, Neutroni!

Tiede nimenomaan ei yritäkkään antaa lopullista kiveenhakattua faktaa mistään, tieteelliset teoriat ovat _teorioita_. Toisin kuin uskot ja uskonnot.
Teorian välttämätön edellytys tulla hyväksytyksi on se falsifioitavuus.

Lainaus käyttäjältä: Neutroni - maaliskuu 15, 2010, 11:53:44 AP
No miksi henkimaailman olennot ottavat kuitenkin yhteyttä ihmisiin tavalla, jonka he varmaan tietävät aiheuttavan vain yhteyshenkilön leimaamisen mielenvikaiseksi.

Mistä muuten johtuu, että U.F.Ot nappaavat vain maalaistolloja ja aaveet näyttäytyvät ja/tai keskustelevat ainoastaan huonohampaisten, rumien, värikkäisiin vaatteisiin pukeutuville ihmisille. Puhun nyt siis ihmisistä jotka ovat julkisuudessa kertoneet aaveista tai vielä pahempaa - tekevät rahaa aiheella. Eli selvännäkijät, manaajat, aavetohtorit..

Kun tässä on hieman lääketiedettäkin sivuttu, niin laitanpa mietittäväksi seuraavaa. Lainaus on Hannu Lauerman kirjasta Huijaus - rohkaisua, johdattelua, psykoterroria (Kustannus Oy Duodecim 2008):

"Miksiköhän humanitaaristen kriisien koettelemille alueille tai kehitysmaihin ei viedä kustannuksiltaan erittäin halpoja kiinalaisparantajia neuloineen ja yrtteineen?"

Tuo kirja oli minusta kiintoisaa ja melko viihdyttävääkin luettavaa, suosittelen.

Risto

No, ainakin se on jo selvinnyt äänestysnumeroiden ja kommenttien valossa, ettei chilifoorumimme ole mikään New Agen uusi temppeli. Chili on kriittisen ja rationaalisen ihmisen mauste! ;D

Argumentit ovat enimmäkseen vanhoja ja tuttuja, puolin ja toisin - eivätkä ne muuta voisi kai ollakaan. Tässä kun puhutaan yhtä paljon kuin itse ilmiöiden todellisuudesta, myös varsin vastakkaisista ja vaikeasti yhteen sovitettavista ajattelumaailmoista. Tavallaan tässä puhutaan ristiin, ja siksi mielipiteet helposti kärjistyvät.

Yksi kysymys on siinä, onko riittämättömillä välineillä, metodeilla ja termeillä tehty tutkimus riittävä kaikkien asioiden mielekkääseen kuvaukseen, saati analysointiin? Esimerkiksi juuri homeopatia on aihe, joka ei voi toimia - tuntemamme tieteen näkökulmasta. Jos se kuitenkin toimii (on ihmisiä, jotka todella ovat kokeneet sen auttaneen heitä), aina voi heittää kommentin plasebovaikutuksesta tms. Mutta se on liian helppo tie ulos itse kysymyksestä: jos (!) se toimii, miten se siis todella toimii?

Onko taustalla jotain perustavanlaatuista ihmisen toiminnassa, minkä perusteitakaan ei vielä tunneta? Jotain mikä todella kenties liittyy vaikkapa ihmisen henkeen, ei vain ruumiiseen? Ja ennen kuin kukaan ehtii huutaa "HUUHAA!" :) - muistutanpa siitä, että moderni kvanttifysiikka esim. on jo avannut todistetun mahdollisuuden useampiin rinnakkaisiin maailmankaikkeuksiin. Ajatus, joka oli vielä hetki sitten aivan yhtä "huuhaata" useimmille kuin vaikkapa vanha ajatus siitä, että ihminen koostuisi kahdesta osasta, fyysisestä ja energiaruumiista (mikä VOISI vaikkapa olla yksi tie homeopatian selittämiseen, jne).

Ketä kiinnostaa spekulointi ja arvailu? Jokaista tiedemiestä ainakin pitäisi kiinnostaa, sillä vaikka monet asiat todella voidaan johtaa jo tunnetusta tutkimuksesta, täysin uusien asioiden löytäminen voi vaatia aivan uusia ajattelutapoja ja mielikuvituksen lentoa. Itse uskon, että juuri kvanttifysiikka, tieteistä ehkä oudoin, voi - jos mikään - avata näitä täysin uusia ovia, ja samalla ehkä ymmärrystä myös vaikka aaveongelmaan. :)

Ugh. Olen höpissyt. ;)

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 15, 2010, 20:20:26 IP
Yksi kysymys on siinä, onko riittämättömillä välineillä, metodeilla ja termeillä tehty tutkimus riittävä kaikkien asioiden mielekkääseen kuvaukseen, saati analysointiin? Esimerkiksi juuri homeopatia on aihe, joka ei voi toimia - tuntemamme tieteen näkökulmasta. Jos se kuitenkin toimii (on ihmisiä, jotka todella ovat kokeneet sen auttaneen heitä), aina voi heittää kommentin plasebovaikutuksesta tms. Mutta se on liian helppo tie ulos itse kysymyksestä: jos (!) se toimii, miten se siis todella toimii?

Vastasitkin jo itse, eli plaseboa. ;D Tässäkin asiassa voi käyttää vanhaa hyvää ockhamin partaveistä, eli kumpi on yksinkertaisempi vaihtoehto.. se että ihminen kokee saaneensa lääkettä ja tuntee parantuvansa (ja ehkä parantuukin, joko sattumalta tai itsesuggestion kautta).. Vai.. Että on jokin mystinen "veden muisti", jota ei voida millään tavalla todeta tai huomata, mutta joka kuitenkin parantaa ihmisiä?

Ja muutenkin nämä homeopatiasta, sähköyliherkkyydestä ja ties mistä rummuttavat (ja niillä rikastuvat) ihmiset tuntuvat pahimman luokan huijareilta. Luodaan turhaa toivoa tai pelkoa ihmisiin ja sitten rahastetaan helppouskoisia. Lieköhän kaikki uskovat edes itse omiin juttuihinsa. Tulee vähän sama mieleen kun katsoo telkkarista näitä ohjelmia, joissa meedio juttelee televisioyleisön kanssa ja puhuu kuolleiden ihmisten henkien kanssa. On niin härskiä ihmisten suruun ja toivoon vetoamista, että syljettää.

Kuten tuossa Janne aiemmin totesi, vesi on halpaa pistää pikkupulloihin ja myydä kovalla hinnalla eteenpäin. Tai myydä kalliita ja mystisiä pyramideja suojelemaan pahalta säteilyltä.

Tosin, kyllähän lääkkeilläkin tehdään rahaa paljon. Medikalisaatio on tämän ajan hassuja juttuja. Ihmiset popsivat turhaan lääkkeitä ja maksavat niistä varmasti pienen maan bruttokansantuotteen verran lääkeyhtiöille. Mutta se, että lääkeyhtiöt ovat ahneita pirulaisia, ei sano sitä, etteivätkö niiden lääkkeet toimisi tai homeopatia olisi mitenkään vaihtoehto. Ihmiset voisivat vaan vähän miettiä tarkemmin miksi syövät lääkkeitä ja olisiko mahdollinen vaiva parempi hoitaa esim. liikunnalla.

Nykymaailmassa on monta asiaa, joita hoidetaan lääkkeillä, jotka olivat esim. vuosisata sitten aivan normaaleja. Jos papalla ei 1900-luvun alussa seissyt, se oli ihan normaalia. Tai jos päähän sattui pari sataa vuotta sitten, niin tuskin siihen burana napattiin. Nykyisin pitäisi olla kaunis, kivuton, halukas ja aina kykenevä (+ sata muuta adjektiivia). Ei se ole lääkeyhtiöiden vika, vaikka ne tällaista mainoskuvaa antavatkin. Kyllä sitä jokainen voi itse päättää mitä nappeja syö.

Ja menipä vähän ohi aiheesta. ;D

Seuraavaksi voisi jutella sähköyliherkkyydestä. Siinä on hauska aihe.

Kaikkiko meediot esim. siis huijareita? :)  Kaikki ns. henkiparantajat härskejä huijareita? Homeopatiat sun muut 100% härskiä huuhaata? Kukaties, tai sitten ei.

Enpä itse kyllä uskaltaisi olla ihan noin varma asioiden laidasta... Vaikka jopa 99% tiettyjen asioiden tapauksista olisi hevonkukkua, se jäljelle jäävä 1% on mielenkiintoinen. Tai, no - kenelle on, kenelle ei...

Aaveista voinee keskustella kahdella tasolla: voidaan väitellä (sitähän se on) siitä, onko ilmiötä ylipäätään olemassa, vai onko se hörhöjen höpinää. Ja voidaan keskustella siitä, mitä ihmiset ovat aiheen ympärillä itse tai lähipiirissään kokeneet, ja kenties miettiä sitäkin, mistä noissa jutuissa kenties on kysymys - jne.

Jälkimmäinen keskustelu on vain siitä haastavaa, että se käytännössä vaatii joko omakohtaisia kokemuksia, tai ainakin periaatteellisen avoimen mielen mahdollisuudelle ilmiön todellisuudesta. Jos hommaan suhtautuu täysin kielteisesti tai jopa pilkallisesti, keskustelua on vaikea käydä. Silloin kun puhutaan jostain, mitä ei esim. täällä enemmistön mielestä ole olemassakaan - eli typeryyksistä. Ja kuka haluaa puhua "vakavissaan" jostain mitä pitää täytenä hevonpaskana?

Niinpä tämä teema pitäisi tavallaan jakaa keskusteluun "Onko aaveita olemassa?" - ja sitten toiseen "Oletetaan että niitä on -> entä sitten?"  Mutta jälkimmäiseen tuskin löytyisi montaa keskustelijaa. ;)

Niin tai näin, monenlaisia mielipiteitä on esitetty, ja ehkä ne kertovat jotain chiliväenkin ajattelusta...

"Totuus on ihan pihalla"
        -Vox Myller-

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 15, 2010, 20:20:26 IP
Argumentit ovat enimmäkseen vanhoja ja tuttuja, puolin ja toisin - eivätkä ne muuta voisi kai ollakaan. Tässä kun puhutaan yhtä paljon kuin itse ilmiöiden todellisuudesta, myös varsin vastakkaisista ja vaikeasti yhteen sovitettavista ajattelumaailmoista.

Niinpä. Ei tässä väittelyssä varmasti päästä eteenpäin, ennen kuin joku esittää tieteellisen todisteen yliluonnollisen olemassaolosta. Tuskin kannattaa pidättää henkeä sitä odotellessa.

LainaaYksi kysymys on siinä, onko riittämättömillä välineillä, metodeilla ja termeillä tehty tutkimus riittävä kaikkien asioiden mielekkääseen kuvaukseen, saati analysointiin? Esimerkiksi juuri homeopatia on aihe, joka ei voi toimia - tuntemamme tieteen näkökulmasta. Jos se kuitenkin toimii (on ihmisiä, jotka todella ovat kokeneet sen auttaneen heitä), aina voi heittää kommentin plasebovaikutuksesta tms. Mutta se on liian helppo tie ulos itse kysymyksestä: jos (!) se toimii, miten se siis todella toimii?

Jos on olemassa ilmiöitä, jotka käyttäytyvät väitettyjen yliluonnollisten ilmiöiden tapaan täysin arvaamattomasti ja karttavat koejärjestelyjä, tieteellinen metodi löytää ne erittäin hitaasti. Mutta toisaalta ei ole olemassa parempaakaan tapaa tutkia asioita. Kriteerien löysentäminen tekee mahdottomaksi erottaa todelliset ilmiöt huijauksista, ja lamauttaa kaiken rehellisen tutkimuksen paljon pahemmin kuin tieteellinen kriittisyys. Pallosalama taitaa olla yksi ilmiö, joka ilmeisesti on jossain muodossa olemassa, mutta joka on ollut vuosisatoja (ja on yhä) vaikea pala fysiikalle. Emme tiedä miten ne toimivat, joten emme voi tuottaa niitä laboratorioissa, ja luonnossa ne ovat hyvin harvinaisia.

Käsittääkeni homeopatiaakin on tutkittu lääketieteellisin menetelmin, mutta kaksoissokkotutkimuksissa homeopatia on toiminut samoin kuin plasebo. Ei se anna lähtökohtia kehittää mitään malleja homeopatian toimivuudelle. Ensin pitäisi kokeellisesti osoittaa sen teho.

Lainaamuistutanpa siitä, että moderni kvanttifysiikka esim. on jo avannut todistetun mahdollisuuden useampiin rinnakkaisiin maailmankaikkeuksiin.

Valitettavasti erikoisimmilla hypoteeseilla hehkuttava populaatikirjallisuus tuottaa ihmisille tuollaisia väärinkäsityksiä. Todellisuudessa monimaailmamallit ovat erittäin hypoteettisia tulkintoja kvanttimekaniikasta. Tietääkseni ei ole osoitettu koejärjestelyä, joka voisi osoittaa monimaailmamallin joko vääräksi tai paremmaksi kuin muut tulkinnat, puhumattakaan sellaisen kokeen suorittamisesta.

LainaaAjatus, joka oli vielä hetki sitten aivan yhtä "huuhaata" useimmille kuin vaikkapa vanha ajatus siitä, että ihminen koostuisi kahdesta osasta, fyysisestä ja energiaruumiista (mikä VOISI vaikkapa olla yksi tie homeopatian selittämiseen, jne).

Miksi tarvitaan tuollaista keinotekoista jakoa? Jos ihmisen tai luonnon toimintaan vaikuttaa toistaiseksi tuntemattomia vuorovaikutuksia (mikä sinänsä ei olisi suuri ihme, niin rajallisesti luontoa kuitenkin tunnetaan), eivät ne ole yhtään sen vähempää fysikaalisia kuin neljä jo tunnettua vuorovaikutusta. Yhtä kaikki, ennen kuin tuollaisiin päästään tieteellisesti käsiksi, pitäisi löytää mitattavia ilmiöitä, joihin tuntematon vuorovaikutus vaikuttaa, ja sitä kautta päästä käsiksi teoreetisiin tarkasteluihin.

LainaaKetä kiinnostaa spekulointi ja arvailu? Jokaista tiedemiestä ainakin pitäisi kiinnostaa, sillä vaikka monet asiat todella voidaan johtaa jo tunnetusta
tutkimuksesta, täysin uusien asioiden löytäminen voi vaatia aivan uusia ajattelutapoja ja mielikuvituksen lentoa.

Totta kai spekulointi ja arvailu kiinnostavat tiedemiehiä. Mutta jotta hypoteesit olisivat hedelmällisiä tieteelliseltä näkökohdalta (joka siis on tosiasiassa sama kuin luonnon tominnan ymmärtäminen), niistä pitäisi voida johtaa testattavia väitteitä. Yliluonnollisten ilmiöiden pohjalta kuitenkin on tapana laatia väitteitä, jotka on mahdollisimman vaikea todistaa vääriksi. Se on aivan väärä tie asioiden ymmärtämiseen, tai edes niiden olemassaolon kiistattomaan toteamiseen.

LainaaItse uskon, että juuri kvanttifysiikka, tieteistä ehkä oudoin, voi - jos mikään - avata näitä täysin uusia ovia, ja samalla ehkä ymmärrystä myös vaikka aaveongelmaan. :)

Ei itse kvanttifysiikka ole matemaattisena mallina mitenkään mystinen. Se antaa täsmällisistä oletuksista täsmällisiä ennusteita, jotka on voitu mitata parhaimmillaan 14 merkitsevän numeron tarkkuudella yhteneviksi mitattavissa olevan todellisuuden kanssa. Kvanttimekaniikasta pitää selkeästi erottaa sen ympärille laaditut tulkinnat, jotka ovat lähempänä metafysiikkaa kuin fysiikkaa. Esimerkiksi monimaailmateoriat kuuluvat toistaiseksi siihen ryhmään. Ja kaikkein pahimpia ovat "tieteelliset" popularisoinnit, jotka vatvovat noita tulkintahypoteesejä mahdollisimman raflaavin sanankääntein tieteellisesti kouluttamattomille ihmisille. Vaikka yleensä kannatan tieteiden popularisointia, nuo inhimillisen tiedon rajalla olevat aiheet tuottavat paljon enemmän väärinkäsityksiä kuin ymmärrystä.

Mutta toisaalta en lähtisi etsimään fysiikan alalta myöskään negatiivista ratkaisua yliluonnollisiin ilmiöihin. Fysiikka ei voi ottaa niihin kantaa ennen kuin ne voidaan havaita fysiikan keinoin.

Tähän väliin ujutan omia näkemyksiä..

Neutroni kirjoitti pirun hyvin kuinka

Lainaaerikoisimmilla hypoteeseilla hehkuttava populaatikirjallisuus

tuottaa ihmisille "vääriä" malleja. Tässä piilee totuuden siemen koska liikumme erittäin harmaalla alueella, nurkan takana häämöttävät lasermiekka ja aikamatkailu.

Itsehän olen vain ylioppilas, mutta koska erilaiset asiat kiinnostavat, olen tutustunut kvanttifysiikan ja -mekaniikan maailmaan lähinnä tällaisten "Kvanttifysiikkaa for dummies"-tyyppisten kirjojen kautta. Muutaman "kuivan analyyttisen" kirjan olen myös lukenut, mutta valitettavasti koulutukseni rajoittuneisuus evää mahdollisuuden ymmärtää tarkempia kaavoja/matemaattisia malleja.

Koen kuitenkin tärkeäksi itsensä sivistämisen tällaisilla asioilla, kvanttifysiikan "löytyminen" ja tutkiminen on ollut yksi 1900-luvun virstanpylväistä mitä tulee ympäröivän maailman ymmärtämiseen.

Ja sitten tämä oivallukseni; Kun puhutaan kvanttifysiikan tarjoamista näköaloista, multiversumeista ja säieteorioista - ihmiset automaattisesti (tai ainakin ne jonka kanssa olen keskustellut aiheesta) puhuvat mahdollisuuksista tai että jokin teoria ehdottaa näkökulmaa X.

Eli ratkaisuksi ei koskaan tarjota absoluuttista totuutta tai mitään ehdottomuuksia. Toisin kuin esimerkiksi uskovaisten kanssa väitellessä  ;D

LainaaPallosalama taitaa olla yksi ilmiö, joka ilmeisesti on jossain muodossa olemassa, mutta joka on ollut vuosisatoja (ja on yhä) vaikea pala fysiikalle. Emme tiedä miten ne toimivat, joten emme voi tuottaa niitä laboratorioissa, ja luonnossa ne ovat hyvin harvinaisia.

Itse tuollaisen pallosalaman nähnyt. On meinaan hel**tin makeen näkönen tulinen pallo. Ukkospäivänä näin sen huoneessa sisällä. Luin asiasta paljon myöhemmin, että tiedemiehet kiistelevät sen olemmassaolosta, mutta kun on itse nähnyt niin on pakko uskoa. Ja todisteita ei ole, mutta ei tarvitsekkaan olla, koska itse tiedän miten asia on.

Ja eivät kaikki meediot/henkiparantajat/homeopaatikot varmaankaan ole huijareita, osa varmastikin uskoo asiaansa ainakin jollain tavalla. Se, että tekeekö se homman millään tavalla todellisemmaksi, ei kuitenkaan muutu. Lähinnä pitäisi miettiä, olisiko tarvetta lääkitykselle, jos esimerkiksi kuolleet juttelevat kauttasi. ;)

Minäkään en ole missään mielessä täysin varma, että asia olisi näin (siis, että aiemmin todetut asiat olisivat hömpää). Mutta kuten sanottu, jos kukaan ei pysty niitä todistamaan ja ne haisevat hömpälle ja kusetukselle, niin ne kovin varmasti ovat sitä. Jos jokin juttu on niiiiin toimivaa lääkkeenä ja pystytään juttelemaan henkien kanssa, niin miksei näiden lääkkeiden tehoa voida todistaa oikeissa testeissä, eihän se voi henkilöstä/uskomuksista riippua? Tai jos henkien kanssa pystyy juttelemaan, niin miksei niiltä voi kysyä esimerkiksi seuraavan viikon lottonumeroita tai minne Vilma-täti kätki korunsa ennen kuolemaansa? Vai onko tässäkin joku keinotekoinen rajoitus, esim: "Ei saa kysyä mitään, mihin meedio ei ennalta tiedä vastausta".

Pallosalamat yms, ovat aika hankala pala tiedemiehille, kun esiintyvät vain sen hetken, niin niitä on aika vaikea tutkia. Mutta onhan noistakin kaikenlaisia teorioita jo olemassa. Niihin minäkin jopa suhtaudun varovaisen optimistisesti.

Ja tosiaan, Neutroni kirjoitti todella hyvin ja selvästi monestakin asiasta.

Lainaus käyttäjältä: Hapa_Nero - maaliskuu 16, 2010, 07:53:15 AP
"Totuus on ihan pihalla"
        -Vox Myller-

Tuo oli hyvä!  ;D

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 16, 2010, 01:39:20 AP
Kaikkiko meediot esim. siis huijareita?

Kysytääs näin päin....
Moniko meedio on osannut ennustaa näitä haasteellisia aikoja joita luonto on tarjonnut miljoonille potentiaalisille asiakkaille ihan lähihistoriassa?

Esim. moniko osasi ennustaa Haitin maanjäristyksen? Moniko osasi ennustaa Kalifornian viimeisen paukkeen?
Moniko on koskaan/ikinä osannut ennustaa yhdenkään ainoan suurta tuhoa tekevän luonnonmullistuksen?

Luku on aika tarkasti: 0


Ymmärtääkseni kaikkein lähimmäksi koskaan ennustuksessa on päässyt Delfoin oraakkeli, hän siis kertoi Kroisokselle notta tuhoat suuren armeijan jos rajan ylität....
No Kroisos tapatti omat ukkonsa viimeiseen asti rajan omallakin puolen, mutta hei ennustus piti paikkansa...

Caesar realistina Rubikonissa rypiessään tyytyi toteamaan että arpa on ilmassa, eli lopputulos ei ole selvillä.


Edit: Mikä on elämänhallinnan vastakohta?
Usko kohtaloon, on elämänhallinan vastakohta.

Matemaattisesti esitettynä:
Mahdottoman komplementtikulma on toteutuva tapahtuma.
Mahdottoman komplementtikulma ei voi olla mahdollinen tapahtuma koska se voi olla joko toteutuva tai toteutumaton tapahtuma.

Lainaus käyttäjältä: Paracetamol - maaliskuu 16, 2010, 11:13:26 AP
Jos jokin juttu on niiiiin toimivaa lääkkeenä ja pystytään juttelemaan henkien kanssa, niin miksei näiden lääkkeiden tehoa voida todistaa oikeissa testeissä, eihän se voi henkilöstä/uskomuksista riippua?

Siis tässä on nimenomaisesti jako niihin jotka saavat avun ja niihin jotka ymmärtävät että avun saa usein muusta kuin itse lääkkeestä.

Placebon teho on dokumentoidusti noin 30%, eli kolme kymmenestä saa helpotusta vaivoihinsa kun henkilö jonka ovat julistaneet auktoriteetiksi kuuntelee ja antaa lääkettä jonka vaikutusta eivät ymmärrä.
Tästä johtuen kaksoissokkotutkimuksissa vaaditaan huomattavaa näyttöä, se että osa saa apua vaivoihinsa ei riitä.

Lainaus käyttäjältä: Pankkipoju - maaliskuu 17, 2010, 20:38:14 IP
Placebon teho on dokumentoidusti noin 30%, eli kolme kymmenestä saa helpotusta vaivoihinsa kun henkilö jonka ovat julistaneet auktoriteetiksi kuuntelee ja antaa lääkettä jonka vaikutusta eivät ymmärrä.
Tästä johtuen kaksoissokkotutkimuksissa vaaditaan huomattavaa näyttöä, se että osa saa apua vaivoihinsa ei riitä.

Seuraa muuten joskus jänniä tulkintoja, kun maallikko lukee vaikkapa päänsäryn helpottaneen tutkimuksessa 30%:lla lumelääkettä saaneista. Sitten kerrotaankin jo ruokapöytäkeskustelussa tieteellisenä totuutena että sairauksista iso osa paranisi lumelääkkeellä. Ja kun näin on, siitä seuraa sujuvasti päätelmä, että homeopaattiset lääkkeetkin tehoavat vähintään tuon 30%:n verran ;)

Risto

Laitoin että hörhöjen juttuja koska ajattelin että tarkoitetaan ''välitilassa'' olevia sieluja mikä taas johdattelee ainakin minua jumalia kohti mikä ei oo mun juttu. ''Korkeampiin'' olentoihin kyllä ''uskon'', eli lukemani ja tulkitsemani tiedon perusteella pidän erittäin todennäköisenä että, jossain on sekä fyysisesti että psyykkisesti kehittyneempiä elämänmuotoja kuin ihminen.

Ja mikä estäisi näitä, sanotaan nyt alieneita, nappaamaan kuolevan ihmisen ajatuksia ja kehittämään niistä überalienwaren avulla persoonan, millä kommunikoida kyseisen henkilön sukulaisten kanssa vaikka 9078,3 valovuoden päästä? Nojoo  ;D

Itselleni tapahtunutta ''yliluonnollista'':

Kävellessäni väliä A-B, matkani varrella oleva katuvalo joko sammui tai syttyi useita (kymmeniä?) kertoja vuoden aikana kulkiessani siitä alitse ja olleeni melko kohtisuoraan sen alapuolella. En muista huomanneeni koskaan kyseisen lampun vilkkuvan. Mukavan kylmät väreet sain monesti kun olin kävelemässä lampun alta ja odotin että se joko syttyy tai sammuu ja niin sitten oli tapahtuva :).

Ajelin tätini kanssa autolla kuskaamassa tavaraa hänen työpaikalleen, kun suunnilleen Keravan yläpuolella molemmat havaitsimme oranssihkon pallon liikkuvan melko hidasta vauhtia eteenpäin. Mielestäni selvästi hitaammin kuin perus matkustajakoneet. Oranssi pallo liikkui noin vaaksan verran ojennetun käsivarren päässä ja katosi.

Voipi olla helikopteri, kuumailmapallo tms mistä laskeva aurinko heijastuu juuri oikeassa kulmassa ja kun laskee tarpeeksi niin kohde ''katoaa''

Joku taisi tuolla sekoittaa meediot ja ennustajat keskenään? :)  Aivan eri asioita.

Senpuoleen, läpi maailmanhistorian, huijarit ovat aina pitäneet suurinta melua itsestään - ymmärrettävästä syystä. Aidommat asiat ja ihmiset ovat usein hyvin hiljaisia ja vaatimattomia, eivätkä etsi huomiota tai vaikka taloudellista hyötyä. Juuri huijarit ja sensaatiohakuiset ihmiset ovat luoneet monien asioiden (esim. vaihtoehtoinen terveydenhoito, nuo henkimaailman systeemit, yms yms) julkisen maineen. Se taas ei ole välttämättä yhtä kuin totuus asioista. Paino sanalla "välttämättä"...

Huijarit ja "plasebovaikutukset" eivät ole minusta kiintoisia. Niitä on kaikkialla. ;)  Kiintoisia ovat ne asiat, joita *ei* ole voitu selittää millään järjellisellä (!) tavalla. Muuan vanha ystäväni näki vuosia sitten jotain mitä voisi kutsua aika vaikuttavaksi "ufo" havainnoksi. Ihmisenä, joka oli ylpeä skeptisyydestään ja tunnettu siitä, ettei hän siedä asioita joita ei osaa rationaalisesti selittää, hän oli selvästi aivan tuskissaan parin päivän ajan. Selittämättömän kohtaaminen tuntui rikkoneen hänen maailmankuvansa. Niinpä hän teki sen, minkä lähes jokainen tekee: selitti asian vaikka väkisin. Ongelmana oli vain se, että hänen "selityksensä" tuolle kokemukselle oli niin kaukaa haettu, että sitä ei voinut vakavalla naamalla edes kuunnella.  ;D Siis täyttä hevonpaskaa.

Mutta ihminen ei pidä selittämättömästä. Ystäväni olisi varmaan seonnut, ellei olisi keksinyt kokemalleen edes naurettavaa selitystä. ;) Vaarana on se, että toimimme tieteessä samoin. Sillä tiedettä tekevät ihmiset, ihmisen heikkouksineen ja joukkopaineen alla. Kukaan ei halua menettää uskottavuuttaan.

Äänentoistolaitteissa näkyy juuri tuollaisia käsittämättömiä tieteellisiä reliikkejä, joita toistetaan vain tavan vuoksi. Esim. hifi-laitteiden testeissä laitteista mitataan yhä tänä päivänä ns. harmoninen särö (THD). Vitsi onkin siinä, että kyseinen mittaus on jo yli 30 vuotta sitten todistettu mm. suomalaisen professori Matti Otalan toimesta lähes täysin merkityksettömäksi äänenlaadun kannalta. Hupaisaa kyllä, laitteet joissa THD on suuri (esim. putkivahvistimet) soivat itse asiassa usein miellyttävämmin kuin laitteet, joissa ao. lukema on minimoitu olemattomiin! Eli tuo mittaustulos, jonka näkee kaikissa laitetesteissä ja esitteissä, on puhdasta nollatutkimusta. Hevonpaskaa.

Matti Otala löysi äänentoiston kannalta paljon tärkeämpiä mitattavia asioita, kuten ns. transienttisäröt, joita ei voi mitata (!) normaaleilla mittaussignaaleilla ja -tavoilla. Niinpä hänelle aluksi lähinnä naurettiin, kunnes Otala lopulta kykeni esittämään tarkasti ja toistettavasti ilmiön teorian ja toiminnan. (asiasta kiinnostuneille: Otalan löytämä TIM-särö syntyy siitä, että nopeiden äänten (vaikka symbaali) kohdalla vahvistin reagoi takaisinkytkentälenkkinsä vuoksi liian hitaasti ja siten särkee äänen hetkellisesti ennen kuin saa taas "kiinni" asioista)

Otalan TIM-särö, joka vei hänet mm. maineikkaan Harman-Kardon hifi-firman pääsuunnittelijaksi jenkkeihin, on minusta kiintoisa esimerkki ilmiöstä, joka on todellinen ja selitettävissä, mitattavissakin - mutta johon ei ennen hänen löytöään ollut minkäänlaisia mittausmetodeja! Niinpä useimmat hänen kollegansa pitivät hänen löytöjään ensin huuhaana, koska perinteisillä mittausmetodeilla niitä ei voinut todentaa! Tarvittiin täysin uusi ajattelutapa - ja täysin uudet mittausmetodit.

Ja mikä parasta, vielä nyt, yli 30 vuotta myöhemmin ala itsepäisesti käyttää kelvottomiksi todettuja mittauksiaan (kuten em. harmoninen särö) laitteiden laatua kuvattaessa, eikä ilmeisesti uskalla ottaa käyttöön uusia, ratkaisevasti mielekkäämpiä metodeja. Kun jostain asiasta tulee "vakiintunut totuus", sitä ei vain kyseenalaisteta eikä muuteta.

Juuri äänentoistoala on ehkä paras tämän hetken esimerkki siitä, ettei tiede pysty vielä selittämään monia olennaisia asioita. Miksi mittaustuloksiltaan täysin identtiset laitteet soivat maallikonkin korvin aivan eri tavoin? Voin pitää aiheesta demonstraation koska tahansa, jos joku haluaa. ;)  Tietokoneeni studiotason äänikortti M-Audiolta on mittaustuloksiltaan täydellinen. Silti, kun soitan musaani ulkoisen D/A-muuntimen (Musical Fidelity) kautta, ääni on lievästi mutta ratkaisevasti parempi. Eikä eroa pysty selittämään millään nykyisin käytettävillä mittareilla. Sen vain kuulee.

Kuten vaikkapa "aaveen" vain näkee tai kokee. Ei selitä. Tai homeopaattiseen lääkkeeseen kukaties paranee. Tietämättä miksi.

Prof. Otalalle naureskeltiin "huuhaa-miehenä", vaikka alalla tiedettiin jo 70-luvulla täysin se, että monet teknisesti "täydelliset" transistorivahvistimet soivat rasittavasti ja epämiellyttävästi. Jokainen kuuli asian omilla korvillaan - mutta koska sen syytä ei osattu etsiä ja mitata ennen Otalaa, nämä rikkiviisaat ihmiset leimasivat Otalan löydöt ensin hörhöilyksi ja huuhaaksi.

Toimimmeko aivan samoin kaikessa - tänä päivänä? Uskomme enemmän vaillinaisia teorioitamme kuin silmiämme, korviamme - ja maalaisjärkeämme..? :)

Voi helvetti. Olis kuin kaihtimet olis avattu ja valo päästetty sisään!

Olen jo vuosia pohtinut nimenomaan kajaritesteissä ollut "harmonista säröä", mikä se on? Mistä se tulee? Minne se menee? Miksi? Ja ennen tätä iltaa, en ole saanut vastausta! Täytyy ryhtyä googlettamaan tätä Matti Otalaa ja sivistää itseäni lisää.

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - maaliskuu 17, 2010, 23:18:55 IP
Voi helvetti. Olis kuin kaihtimet olis avattu ja valo päästetty sisään!

Olen jo vuosia pohtinut nimenomaan kajaritesteissä ollut "harmonista säröä", mikä se on? Mistä se tulee? Minne se menee? Miksi? Ja ennen tätä iltaa, en ole saanut vastausta! Täytyy ryhtyä googlettamaan tätä Matti Otalaa ja sivistää itseäni lisää.

Harmoninen särö on siitä metka ilmiö, että se voi olla joko hyvä tai huono asia. Sehän tarkoittaa jonkin laitteen "lisäämää" ääntä alkuperäiseen ääneen. Esim. jos syötät iPodiisi 100 hz testiäänen, ulos laitteesta tulee muutakin kuin tuo 100 hz. Sieltä tulee myös 200, 300, 400, 500, jne. taajuuksia vaihtelevilla voimakkuuksila. Ihmiskorva rakastaa parillisia harmonioita! Niinpä esim. putkivahvistimien tuottamat "lisät" (tässä tapauksessa: 200, 400, 600. ... hz) kuulostavat hyviltä, jopa alkuperäistä ääntä mehevämmältä.

Mutta ns. parittomat harmoniset, joita transistorivahvistimet tuottavat (300, 500, 700 hz...) tekevät äänestä raa'an ja epämiellyttävän, jopa hyvinkin pienissä määrissä. Pulmana useimmissa testeissä on se, että ne ilmoittavat vain THD-arvon, joka on sekä parillisten että parittomien särökomponenttien summa, eivätkä siten kerro mitään siitä, muuttaako tuo särö laitteen ääntä miellyttävämpään vai paskempaan suuntaan... :(

Kaiuttimet tuottavat vain parillisia harmonisia, eli periaatteessa "hyvää säröä", joka on ylipäätään vaikeasti kuultavissa, ja usein todella jopa parantaa subjektiivista kuuntelukokemusta. Mutta rajansa toki silläkin; kun esim. kaiuttimen harmoninen särö alkaa ylittää jotain 30% lukemaa, eli tyypillisesti erityisesti bassoäänet alkavat sisältää paljon korkeampitaajuisia parillisia komponentteja, silloin ääni muuttuu, eikä yleensä enää paremmaksi.

Sorry lipsahduksesta muualle... ;)  Mutta kuten sanottu, äänentoiston alueella yhä vallitseva "salatiede" eli ristiriita mitattavien asioiden ja ihmisen kuulemien asioiden välillä on sen verran valtava ja yleisesti tunnustettu, että kenties sitä voi verrata muihinkin asioihin, joissa ihmiset kokevat juttuja, mutta tiede ei vielä (!) osaa niitä selittää uskottavasti...

Nuo kaiutintestit ym. tuntuvat kaikki olevan NII-IN harmaata aluetta.

En ymmärrä mikä on konkreettinen ero käytännössä jos ostat tonnin kajarin sijaan viiden tonnin kajarin. Onko "soundi" tosiaan niin älyttömän hyvä. Paljon on ihmetyttänyt myös erilaiset käyrät jossa todistellaan eri taajuuksien "puhtautta" (tai jotain?). Aikamoista rakettitiedettä tuntuu olevan, kun diskanttikalotit pitäisi tehdä timantista, johdot puhtaasta kullasta ja kotelot 50mm paksusta marmorista ja koko roska pistää jotenkin jousien varaan tms yms jne.

Optimi kuuntelukulmaakin hierotaan.

Tuntuu, että tuollaise hifikajarit tarttis ihan oman huoneen ja sinne jonkun kehikon johon se oma pää laitetaan. Joskus voi melkein lukea rivien välistä miten jollain vahvistin&kaiutinkokoonpanolla toistettava ääni on jopa parempi kuin alkuperäinen.

Noissa testeissä pitäisi ottaa huomioon mm. ihmisten vaihteleva pituus, korvien paskaisuus, asuntojen tilavuus ja muoto...

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 17, 2010, 22:43:19 IP
Otalan TIM-särö, joka vei hänet mm. maineikkaan Harman-Kardon hifi-firman pääsuunnittelijaksi jenkkeihin, on minusta kiintoisa esimerkki ilmiöstä, joka on todellinen ja selitettävissä, mitattavissakin - mutta johon ei ennen hänen löytöään ollut minkäänlaisia mittausmetodeja! Niinpä useimmat hänen kollegansa pitivät hänen löytöjään ensin huuhaana, koska perinteisillä mittausmetodeilla niitä ei voinut todentaa! Tarvittiin täysin uusi ajattelutapa - ja täysin uudet mittausmetodit.

Kyllä transienttivasteita on mitattu tuohon aikaan mittaustekniikan puolella, koska on sovelluksia joissa sillä on iso merkitys. Uutta lienee korkeintaan asian huomioiminen audiopuolella.

LainaaJuuri äänentoistoala on ehkä paras tämän hetken esimerkki siitä, ettei tiede pysty vielä selittämään monia olennaisia asioita. Miksi mittaustuloksiltaan täysin identtiset laitteet soivat maallikonkin korvin aivan eri tavoin? Voin pitää aiheesta demonstraation koska tahansa, jos joku haluaa. ;)  Tietokoneeni studiotason äänikortti M-Audiolta on mittaustuloksiltaan täydellinen. Silti, kun soitan musaani ulkoisen D/A-muuntimen (Musical Fidelity) kautta, ääni on lievästi mutta ratkaisevasti parempi. Eikä eroa pysty selittämään millään nykyisin käytettävillä mittareilla. Sen vain kuulee.

Oletko testannut eroja sokkotestauksella? Usein hifimiehet eivät edes suostu sokkotesteihin vedoten "psyykkiseen paineeseen" ja vastaaviin. Monesti ero laitteiden välillä ovat psyykkisiä. Ihminen vääristää kaikilla aisteilla kokemaansa informaatiota siihen suuntaan, mitä uskoo aistivansa.

Jos olet sokkotestannut, millaisia mittalaitteita olet käyttänyt? Onko niiden taajuusvaste riittävä? Paljonkin ihmisen varsinaista kuuloaluetta korkeammat äänet aiheuttavat korvan rakenteissa intermodulaatiosäröä, joka tuottaa kuultavissa olevia taajuuksia. Esimerkiksi 50 kHz:n ja 45 kHz:n äänet voivat yhdistyä erotustaajuudeksi, joka on 5 kHz. Se on yksi syy, minkä takia jotkut pitävät CD-äänentoistoa puutteellisena, vaikka se yksinkertaisesti korvan taajuusvasteeseen verrattuna on "täydellistä". CD-systeemissä noin 20 kHz:aa korkeammat taajuudet alipäästösuodatetaan pois digitaalisen näytteenoton takia. Samoin muiden audiolaitteiden taajuuskaistaa pyritään rajoittamaan, koska siten savutetaan etuja kohinatasoissa.

LainaaProf. Otalalle naureskeltiin "huuhaa-miehenä", vaikka alalla tiedettiin jo 70-luvulla täysin se, että monet teknisesti "täydelliset" transistorivahvistimet soivat rasittavasti ja epämiellyttävästi. Jokainen kuuli asian omilla korvillaan - mutta koska sen syytä ei osattu etsiä ja mitata ennen Otalaa, nämä rikkiviisaat ihmiset leimasivat Otalan löydöt ensin hörhöilyksi ja huuhaaksi.

Mutta luonnontieteelliselle metodille tyypillisesti Otala saattoi perustella väitteensä niin, että jokainen pystyi mittaamaan hänen väittämänsä ilmiöt. Tieteessä ja tekniikassa tuo on ihan luonnollinen kehityskulku. Yliluonnollisten ilmiöiden osalta odotamme vielä, että joku tosiaan esittäisi keinot niiden olemassaolon toteamiseen.

Tästä TIM-säröstä sun muusta saisi oivan oman topicinsa, mutta lyhyesti: vaikka transienttivasteita oltiinkin mitattu, tuo Otalan löytämä särö on ns. dynaamista tyyppiä, ja esiintyy vain tietyissä tilanteissa, musiikin kaltaisella testisignaalilla. Se todella vaati aivan oman, uuden mittausmetodinsa, koska esim. juuri transienttivasteista ilmiötä ei saatu näkyviin. Asiasta kiinnostuneet googlatkoon lisätietoa. :)

CD-soitinten ja muiden digitaalilaitteiden äänen laatu ei nykyään pääsääntöisesti korreloi taajuusvasteen, harmonisen särön, häiriöetäisyyden tai muidenkaan yleisesti mitattavien arvojen kanssa ellei jokin noista arvoista ole todella vakavasti "vialla". Suurin laatutekijä tuntuu olevan D/A-muunnos, jossa tapahtuvat pienet virheet aiheuttivat mm. varhaisten CD-soitinten epämiellyttävän "metallisen" äänenlaadun. Tuota muunnosta on tänä päivänäkin erittäin vaikea mitata kuunteluhavaintojen kannalta merkittävällä tavalla. Halvassa PC:n integroidussa äänipiirissäkin voi olla ns. moitteettomat suoritusarvot, mutta laitapa viereen soimaan laatu CD-soitin tai parempi erillinen äänikortti... Kyllähän puukorvia aina löytyy, jotka eivät eroa kuule, mutta useimmiten ero on niin selvä, ettei sokkokokeille ole mitään tarvetta.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 17, 2010, 22:43:19 IP
Joku taisi tuolla sekoittaa meediot ja ennustajat keskenään? :)  Aivan eri asioita.

Voisitko olla niin ystävällinen ja valistaa miten ovat eri asioita...

Edit. Siis mun on täysin mahdoton hahmottaa eroa näiden välillä koska meediot jutusteluaan ikuisten olentojen kanssa, kastroivat näiden sanomat kuolevaisen ymmärryksen ajalliseen karsinaan joka koostuu ymmärryksestä, tahdosta ja muistista....

Vois äkkii kuvitella että kuolemattomat osaavat tehdä työtä suoraan sielussa, eivätkä tarvitse ikääntyvän lähiöihmisen pihisevää artikulaatiota maailmaantulemisensa välikappaleeksi.
Menee vähän neuvostovapahtajan puolelle nää meediot  ::)

Jotenkin vaan tulee mieleen politrukki joka kiekuu koksikasan päällä Stahanovin hengen suoritettua demonikaalisen väliintulon tämän ymmärrykseen.
Ja aivan varmasti politrukki on valmis kuolemaan uskonsa puolesta ja saa kansakunnat häntä kumartamaan....

Lainaus käyttäjältä: Pankkipoju - maaliskuu 18, 2010, 19:31:41 IP

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 17, 2010, 22:43:19 IP
Joku taisi tuolla sekoittaa meediot ja ennustajat keskenään? :)  Aivan eri asioita.

Voisitko olla niin ystävällinen ja valistaa miten ovat eri asioita...

Edit. Siis mun on täysin mahdoton hahmottaa eroa näiden välillä koska meediot jutusteluaan ikuisten olentojen kanssa, kastroivat näiden sanomat kuolevaisen ymmärryksen ajalliseen karsinaan joka koostuu ymmärryksestä, tahdosta ja muistista....

Vois äkkii kuvitella että kuolemattomat osaavat tehdä työtä suoraan sielussa, eivätkä tarvitse ikääntyvän lähiöihmisen pihisevää artikulaatiota maailmaantulemisensa välikappaleeksi.
Menee vähän neuvostovapahtajan puolelle nää meediot  ::)

Jotenkin vaan tulee mieleen politrukki joka kiekuu koksikasan päällä Stahanovin hengen suoritettua demonikaalisen väliintulon tämän ymmärrykseen.
Ja aivan varmasti politrukki on valmis kuolemaan uskonsa puolesta ja saa kansakunnat häntä kumartamaan....

Ei noissa asioissa ole mitään uskonnollista. Ennustaja (asia, johon itse suhtaudun aika skeptisesti) on ihminen, joka joko saa, tai väittää saavansa tietoa tulevasta. Tavalla tai toisella. Meedio taas ei ole ennustaja, vaan ihminen, joka saa tai väittää saavansa yhteyden henkimaailmaan. Tahtoen tai tahtomattaan. Se ei tarkoita mitään jumalallisia ennustuksia, eikä ylipäätään mitään sen ihmeellisempää kuin vaikkapa yhteyden kuolleeseen sukulaiseesi - jos sellaisen mahdollisuuteen satut uskomaan...  Meedio on kuin laivan radisti. Kuuntelemassa ja välittämässä lähetyksiä. Kanava vain on meille vielä vieras. Ja niin olisi laivan radistikin alkuasukkaalle jumalolento, koska hänen maailmassaan meidän arjessamme tekemät asiat tuntuisivat mahdottomilta ja jumalten töiltä. Eli on aika turha meidän elvistellä viisaudessamme. Olemme vain alkuasukkaita itsekin - sadan vuoden päästä jälkeläisemme nauravat katketakseen, paskaisesti tässäkin keskustelussa esittämillemme väitteille, suuntaan tai toiseen! ;)

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 18, 2010, 22:59:55 IP
Meedio taas ei ole ennustaja, vaan ihminen, joka saa tai väittää saavansa yhteyden henkimaailmaan.

Tässähän se pointtini olikin.

Eli kuolleet ovat alistettu vaikuttamaan elävien keskuudessa tietyn rajoittuneen älyn kautta, joka siis tarkoittaa sitä että vaikka vainaja olisi ollut miten älykäs ja haluaisi käydä tieteellisiä keskusteluja, ei pysty tähän, koska on alistettu esiintymään juurikin sen älyn rajoitteiden valossa jonka kautta on pakotettu kommunikoimaan tähän maailmaan...
Mieten notta meedio jolla on kaksi ylempää korkeakoulututkintoa olisi varmasti aika mieluisa vainajille mutta valitettavasti joutuvat yleensä tyytymään jostain syystä paljon vaatimattomampaan joka osaa puhua asioista vain ihan yleisellä tasolla mikä tekee keskustelusta äärettömän turhauttavaa (varsinkin älykkäille vainajille).
Kova se on tuo kuolleiden kohtalo...

Mutta onhan nuita meedioiden kokoontumisajoja aika ajoin.
Ex CCCP:ssä nousivat puoluekokouksissa taputtamaan yhdessä, aploodeeraus tapahtui puolueen hengelle.
Tämä näkymätön henki johon uskonsa yhdessä tunnustivat (tämä siis ei ole uskonto koska olivat ateisteja ja uskonnot oli kiellettyjä CCCP:ssä) ohjasi koko sivilisaation elämää.
Tämä kaikkea maallista toimintaa ohjaava puolueen henki oli muutes kuolematon, se jäi elämään vaikka sen palvelijat poistuivat ajasta.

Nykyisessä Kiinassa ei ole kuolemantuomiota, kansalaiselta voidaan evätä puolueen antama oikeus elämään.

Nykykiina, muuten, on paljon läntistä mainettaan parempi paikka. Mitä paremmin tunnen sieltä porukkaa ja itsekin siellä eri seuduilla landelta kaupunkeihin käyn, sitä enemmän on alkanut tuntua siltä, ettei se hallitus ole mikään paholainen - eikä ainakaan esim. USA:n meininkiä edes ihmisoikeusasioissa huonompi... Enemmän ne tietävät maailmanmenosta siellä kuin vaikka jenkit. ;)

Meediokeskustelu on tässä aika turhaa, koska yhteistä käsitystä koko hommasta ei ole. Mutta sanotaan nyt se, että vallitsevan käsityksen mukaan se "sieltä puolen" tänne viestiminen on aika pirun vaikeaa hommaa, eikä mitään iloista "mennäänpäs nyt vähän rupattelemaan viisaita jälkipolven kanssa ja nauttimaan pari ektoplasmakaljaa siinä ohessa!" -meininkiä. Siihen kaikkeen on omat teoriansa, mutta tämä foorumi ei ole oikea paikka sille keskustelulle. :)

En tunne nyky-Kiinan tilannetta mutta parin vuoden takaa tiedän kertoa notta juurikin siellä idyllisellä maaseudulla oli esim. kierrätyslaitoksia jotka toimivat 100% nyysityllä materiaalilla...

Terästehtaan duunareille maksetaan niin huonoa palkkaa että laittavat eväslaukkuunsa lattarautaa ja kantavat kierrätyspuljuun päivän päätteeksi.

Hooriganit (paikallinen mahvia) monistaa tätä isommassa mittakaavassa, paikallisen poliisin palakka on niin olematon että maksua vastaan kääntävät katseensa toisaalle, tai oikeastaan olosuhteiden pakosta koska eivät elä palkallansa.

Siihen aikaan keskimääräinen palkka maaseudulla oli nuin 50€/kk.

Tiedän kertoa yhden tehtaan nimeltä johon jäi palaamatta 20 000 duunaria loman jälkeen.


Mutta meediosta voimme olla vain ja ainoastaan samaa mieltä, he kastroivat kaikki kuolleet omaan vajaaseen älyynsä.
Meedio joka pystyy juttelemaan Mannerheimin kanssa, ei osaa tuottaa suurstrategiaa, staregiaa tai nyt edes yhtä p*sk*ista taktiikkaa...
Meedio joka pystyy juttelemaan Chopinin kanssa ei pysty tuottamaan edes intermezzoa tai preludea...

Meedioiden kyvyt on identtisiä spurgujen kanssa.
Pitäis haistella kukkasii ja olla onnellinen.. Elää sillee niinku hetkessä. Mitää enempää eivät ole koskaan tähän kuolevaisten maailmaan pystyneet tuottamaan.
Eli parhaimmilaankin meedioiden anti on reunaviite johonkin antiikin Kreikan filosofiin.


Jos väärässä olen niin toki korjaa......

Kiinan nuo mainitsemasi puolet ovat yhä pitkälti olemassa - maahan on aivan valtava, asukkaita yli miljardi, ja yrittää siirtyä suoraan keskiajalta nyt meidän elintasoomme (ja ohitse)... Se on niin sairas haaste, että täältä käsin sitä on mahdotonta edes tajuta. Meilläkin on omat pulmamme vain kourallisella ihmisiä. Tarkoitin lähinnä sitä, että vaikka jenkit muuta väittävät, Kiinan hallitus on nykyään melkoisen avoin noiden asioiden suhteen ja tuntuisi yrittävän tosissaan ratkoa niitä. Sananvapauskin on hyvällä tolalla, kunhan välttää muutamaa ehdotonta tabua. Mutta kuten mm. eräs intialainen professori äskettäin totesi, eipä lännessäkään - ja etenkään USA:ssa - mitä tahansa saa esittää verkossa, telkkarissa tai muuallakaan... Vielä sukupolvi sitten pelkkä sosialistin tunteminen riitti pääsyyn CIA:n mustille listoille ja työuran katkeamiseen. Kaikilla kansakunnilla näyttää olevan omat hankalat, sensuroidut asiansa. Pohjoismaissa ehkä vähiten kaikkialla maailmassa.

Yksikään kiinalaistuttuni ei vaikuta vähääkään "aivopestyltä". Kukaan ei esitä lännen vastaisia tai poliittisia kommentteja, joiden voisi arvella syntyneen kouluissa, kotona tai vaikka televisiosta. Päin vastoin. Poliittisuutta en ole havainnut ripaustakaan vielä kenessäkään (mikä yllätti minut). Köyhyys siellä on se isoin ongelma, koska se ruokkii korruptiota ja rikoksia. Ihmiset maaseudulla yrittävät vain selviytyä, keinolla millä hyvänsä. Niinhän se menee kaikissa kehitysmaissa, jollainen Kiinakin osin vielä on. Osin taas ei. Mutta se porukka yrittää todella kovasti - siksi he menestyvät ja maa kukoistaa lamankin keskellä. Siinä meiningissä olisi oppimista kai meilläkin, usein tulee mieleen...

Tiedä sitten meedioista. Enpä ole itsekään kuullut suurista älyllisistä keskusteluista näiden kautta. Miten asia sitten pitäisi tulkita, siitä on sen verran monta käsitystä, että jokainen kai saa uskoa mitä haluaa. ;) Yksi juttu tosin tulee mieleen. Oletamme helposti ihan defaultina, että se mahdollinen kuolemanjälkeinen elämä olisi myös esim. älyllisessä mielessä tämän meidän elämämme kaltaista. Onko "ajattelu" ilman ihmisaivoja lainkaan tuntemamme kaltaista? Merkitsisikö aika tuollaisille olennoille mitään? Uskontomme ovat maalanneet kuvia "paratiiseista" ja "helveteistä", joissa hengaillaan ihan tähän arkiseen malliimme. Itsensä posauttajatyypit uskovat pääsevänsä hirmutekojensa palkkioksi jonnekin tuhannen neitsyen hoideltaviksi. Moni kristitty taas odottaa naapurinsa päätyvän sellaisenaan sarvipään valtakuntaan ja saavan hehkuvan hiilihangon perseeseensä. Hohhoijaa... :D  Jos jokin sielu (henki) on olemassa, elämän sellaisena täytyy olla jotain meille käsittämätöntä. Ja luultavasti sama pätisi toisinpäin. Sitä kuilua ei ehkä meediokaan sulkisi...

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - maaliskuu 18, 2010, 07:17:22 AP
Nuo kaiutintestit ym. tuntuvat kaikki olevan NII-IN harmaata aluetta.

En ymmärrä mikä on konkreettinen ero käytännössä jos ostat tonnin kajarin sijaan viiden tonnin kajarin. Onko "soundi" tosiaan niin älyttömän hyvä. Paljon on ihmetyttänyt myös erilaiset käyrät jossa todistellaan eri taajuuksien "puhtautta" (tai jotain?). Aikamoista rakettitiedettä tuntuu olevan, kun diskanttikalotit pitäisi tehdä timantista, johdot puhtaasta kullasta ja kotelot 50mm paksusta marmorista ja koko roska pistää jotenkin jousien varaan tms yms jne.

Optimi kuuntelukulmaakin hierotaan.

Tuntuu, että tuollaise hifikajarit tarttis ihan oman huoneen ja sinne jonkun kehikon johon se oma pää laitetaan. Joskus voi melkein lukea rivien välistä miten jollain vahvistin&kaiutinkokoonpanolla toistettava ääni on jopa parempi kuin alkuperäinen.

Noissa testeissä pitäisi ottaa huomioon mm. ihmisten vaihteleva pituus, korvien paskaisuus, asuntojen tilavuus ja muoto...

Asiaa puhut tietyllä tapaa. :)  Äänentoistossa on hyvä muistaa kahden käsitteen välinen ero. "Hifi" tarkoittaa mahdollisimman alkuperäiselle äänitteelle uskollista äänentoistoa. Mutta se ei tarkoita samaa kuin miellyttävin mahdollinen äänentoisto! Amerikkalainen kaiutinvalmistaja Cervin-Vega! ei ole koskaan pyrkinyt tekemään hifikajareita, vaan mahdollisimman munakkaasti ja lujaa soivia rokkiämyreitä, joiden jäljiltä ei jää kuulosoluakaan ehjäksi. ;) Tavoitteena on mahtava soundi ja fiilis, vaikka moni asia olisi periaatteessa päin helvettiä. Sen vastakohtana voi mainita suomalaisen Genelecin, maailman tunnetuimpiin kuuluvan studiokaiutinvalmistajan. Se pyrkii täysin neutraaliin äänentoistoon, jossa kajarilla ei ole minkäänlaista "omaa soundia". Äänitystyössä tuo ominaisuus on kullankallis, mutta moni rokkari diggaisi Cervin-Vegan brutaalia potkua ja särmää paljon enemmän!

Monet maailman parhaista kuulokkeista ja kajareista eivät soi kevyellä musalla tai vaikka hevillä kovinkaan hyvin, koska tuo musiikki on jo alkuun miksattu halpoja, kehnoja laitteita varten. Sitä laitekantaa, jota ihmisillä siis eniten on!

Mutta eivät kaikki nuo mainitsemasi asiat ihan huuhaata ole; esim. kuuntelukulman merkitykselle löytyy täysin tieteelliset selitykset. Timantin käyttö diskantille sitten taas menee minusta lähinnä markkinointijutuksi, vaikka sillä teoreettiset etunsa ovatkin. Suuri osa kaiutinten "mystiikkaa" syntyy kuunteluhuoneiden erilaisesta akustiikasta. Mikä kaappi toimii sinun kotonasi, ei välttämättä toimi olenkaan minulla. Osa noista asioista on ennustettavissa ja mitattavissa, mutta paljon on vielä henkimaailman puolella.

Todella hyvä kaiutin tai kuuloke, todella hyvän systeemin kautta soitettuna todella hyvällä äänitteellä on aina iso elämys. Silloin tuntuu siltä, että bändi on oikeasti edessäsi ja ympärilläsi. Se läsnäolon, tilan ja fiiliksen yhdistelmä on juuri se syy, miksi moni maksaa sen 5 tonnia kajareistaan...  Sen rinnalla tavalliset halvat kajarit tuottavat vain "ääntä" - eivät henkeäsalpaavia elämyksiä, jotka saavat sut unohtamaan muun ja keskittymään vain musaan.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 20, 2010, 02:45:06 AP
Kiinan nuo mainitsemasi puolet ovat yhä pitkälti olemassa - maahan on aivan valtava, asukkaita yli miljardi, ja yrittää siirtyä suoraan keskiajalta nyt meidän elintasoomme (ja ohitse)...

Tuo on totta. Minua henkilökohtaisesti huolettaa Nepalin tilanne, jota Kiina yrittää koko ajan valloittaa erilaisista vastaväitteistä huolimatta! Kiinahan on iso maa ja ei näköjään sinunkaan tuttusi tunnu mainitsevan paljon lähiajan Kiinan levottomuuksista. Siellähän on myös vähemmistöjä, joita sorretaan.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 20, 2010, 02:45:06 AP
Oletamme helposti ihan defaultina, että se mahdollinen kuolemanjälkeinen elämä olisi myös esim. älyllisessä mielessä tämän meidän elämämme kaltaista. Onko "ajattelu" ilman ihmisaivoja lainkaan tuntemamme kaltaista? Merkitsisikö aika tuollaisille olennoille mitään? Uskontomme ovat maalanneet kuvia "paratiiseista" ja "helveteistä", joissa hengaillaan ihan tähän arkiseen malliimme. Itsensä posauttajatyypit uskovat pääsevänsä hirmutekojensa palkkioksi jonnekin tuhannen neitsyen hoideltaviksi. Moni kristitty taas odottaa naapurinsa päätyvän sellaisenaan sarvipään valtakuntaan ja saavan hehkuvan hiilihangon perseeseensä. Hohhoijaa... :D  Jos jokin sielu (henki) on olemassa, elämän sellaisena täytyy olla jotain meille käsittämätöntä. Ja luultavasti sama pätisi toisinpäin. Sitä kuilua ei ehkä meediokaan sulkisi...

No huh huh.....

Siis paratiisi, jos puretaan sitä nyt aluksi....

Ilmiönä se on lähes identtinen kaikkien sivilisaatioiden keskuudessa.
Kuva paratiisista on muodostunut tuhansia vuosia ennenkuin ovat saavuttaneet kauppareittien myötä tietoisuuden eri mantereilla olevista kansakunnista, joilla sattuuu olemaan aika identtinen käsitys paratiisista. Se on yltäkylläisyyttä luonnon keskellä ilman huolisen huolia..

Muslimien käsitys impyeiden kanssa puuhastelusta ei ole mitenkään valtavirrasta poikkeava.
Jos sensuuri ei olisi koskenut siihen raamattuun jota suomalaisille on opetettu, niin homma menisi näin:

Aatami asusteli Eedenin puutarhassa ja astui sen eläimiä
Tähän kyllästyttyään hänelle luotiin vaimo, Lilith.

Useista pyynnöistään huolimatta Lilith ei saanut olla päällimäisenä kun rakastelivat, joten lensi matkoihinsa puuhastelemaan toisaalle.

Aatamille luotiin uusi vaimo (Eeva), tällä kertaa tämän omasta kylkiluulsta, jotta olisi ikuisesti alistettu Aatamille...

http://yliopistolehti.helsinki.fi/1997_8/ylart2.htm


Jos tästä nyt jotain päättelemään niin ihmiseen on kovakoodattu paratiisikäsitys, aivan samalla tapaa kuin häkkikanoihin on kovakoodattu käsitys onnellisesta maalaiskanasta.
Jos häkkikanan joka on kasvanut useamman sukupolven tuotoksena häkissä vie maatalon pihapiiriin, niin muuttuu viikossa käytökseltää identtiseksi muiden vapaana ikänsä eläneiden kanojen kanssa.

Eli häkkikanalla on kovakoodattu tietoisuus maalaiskanasta niin syvällä ettei sitä ihminen koskaan pysty poistamaan.
Aivan samalla tapaa ihmiseen on kovakoodattu paratiisitietoisuus, joka on kaikkien ihmisen luomien ismien tuolla puolen.

Lainaus käyttäjältä: MasaT - maaliskuu 20, 2010, 03:05:18 AP

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 20, 2010, 02:45:06 AP
Kiinan nuo mainitsemasi puolet ovat yhä pitkälti olemassa - maahan on aivan valtava, asukkaita yli miljardi, ja yrittää siirtyä suoraan keskiajalta nyt meidän elintasoomme (ja ohitse)...

Tuo on totta. Minua henkilökohtaisesti huolettaa Nepalin tilanne, jota Kiina yrittää koko ajan valloittaa erilaisista vastaväitteistä huolimatta! Kiinahan on iso maa ja ei näköjään sinunkaan tuttusi tunnu mainitsevan paljon lähiajan Kiinan levottomuuksista. Siellähän on myös vähemmistöjä, joita sorretaan.

Harvapa tutuilleen oman maansa likatahroista ekaksi puhuu, etenkään kun asiat ovat yleensä aika monimutkaisia. En mäkään heille ensiksi mainosta, että heitämme sairaita isoäitejä täältä helvettiin koska maamme lait sallivat sen...  Tai että täällä on yhä mahdollista konkurssin kautta päätyä käytännössä loputtomaan velkahelvettiin, ilman mahdollisuutta nousta uudelleen. Tai että tämä on oikeasti melkoisen rasistinen ja ahdasmielinen maa, jossa esim. musta mies saa lauantai-iltana nakkikiskalla hyvin helposti turpaan... Jne. Jokaisella on esimerkkinsä. Eipä maailmassa paljon paretiiseja ole.

Kiinalainen ajattelee tulevaisuutta, siksi siellä tehdään nyt työtä niin rajusti ja säästetään rahaa. He koettavat unohtaa tuskallisen ja liian tuoreen menneen kaikkine hulluuksineen (kulttuurivallankumoukset sun muut). Levottomuuksia ei kielletä, mutta ei niissä ryvetäkään, koska kukaan siellä ei halua epävakaata maata, joka alkaisi hajota sisäisesti. Eipä USA:kaan rakastaisi ajatusta maansa hajoamisesta, vaikka aineksia siihenkin on ollut alusta asti.

Kiina on nähnyt liian selvästi mitä esim. tapahtui ex. Neuvostoliitossa - ja nykyään Islamin leviämisen vaikutukset Venäjällä ja sen naapurimaissa. He eivät halua esim. antaa ensimmäistäkään jalansijaa itsemurhapommittaja-tyypin Islamille, joka soluttautuisi erittäin helposti vaikka uiguurialueille kun tilaisuuden löytää. Siksi kovat otteet. Vihollisellakin kun on kovat otteet. Se on oikeasti jo sotaa, tavallaan. Kiinan omia etnisiä vähemmistöjä ei ymmärtääkseni juuri sorreta, päin vastoin. Esim. vähemmistöjen kieli- ja asuinalueet on suojeltu ja rauhoitettu varsin fiksusti. Ovat ylpeitä noista perinteistään. Tiibet on sitten ihan oma, hankala asiansa. Kiinalaisten mielestä Tiibet on aina ollut osa Kiinaa ja etnisesti samaa kansaa valta-Han-kansan kanssa. Se on vähän samaa sukua kysymykselle Karjalasta, vaikkei sama asia olekaan. Rumaksi asiat menevät siinä, että hallitus on vetänyt yhden absoluuttisen rajan: Kiinan ei sallita hajota. Minkäänlaista siihen pyrkivää eli separatistista toimintaa ei suvaita. Mutta eipä USA:kaan sallisi yhdenkään osavaltionsa eroa - ei vaikka asukkaat siellä olisivat mitä mieltä tahansa. Suurvalloilla ei ole varaa alkaa rakoilla.

Lainaus käyttäjältä: Pankkipoju - maaliskuu 20, 2010, 11:06:03 AP

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 20, 2010, 02:45:06 AP
Oletamme helposti ihan defaultina, että se mahdollinen kuolemanjälkeinen elämä olisi myös esim. älyllisessä mielessä tämän meidän elämämme kaltaista. Onko "ajattelu" ilman ihmisaivoja lainkaan tuntemamme kaltaista? Merkitsisikö aika tuollaisille olennoille mitään? Uskontomme ovat maalanneet kuvia "paratiiseista" ja "helveteistä", joissa hengaillaan ihan tähän arkiseen malliimme. Itsensä posauttajatyypit uskovat pääsevänsä hirmutekojensa palkkioksi jonnekin tuhannen neitsyen hoideltaviksi. Moni kristitty taas odottaa naapurinsa päätyvän sellaisenaan sarvipään valtakuntaan ja saavan hehkuvan hiilihangon perseeseensä. Hohhoijaa... :D  Jos jokin sielu (henki) on olemassa, elämän sellaisena täytyy olla jotain meille käsittämätöntä. Ja luultavasti sama pätisi toisinpäin. Sitä kuilua ei ehkä meediokaan sulkisi...

No huh huh.....

Siis paratiisi, jos puretaan sitä nyt aluksi....

Ilmiönä se on lähes identtinen kaikkien sivilisaatioiden keskuudessa.
Kuva paratiisista on muodostunut tuhansia vuosia ennenkuin ovat saavuttaneet kauppareittien myötä tietoisuuden eri mantereilla olevista kansakunnista, joilla sattuuu olemaan aika identtinen käsitys paratiisista. Se on yltäkylläisyyttä luonnon keskellä ilman huolisen huolia..

Muslimien käsitys impyeiden kanssa puuhastelusta ei ole mitenkään valtavirrasta poikkeava.
Jos sensuuri ei olisi koskenut siihen raamattuun jota suomalaisille on opetettu, niin homma menisi näin:

Aatami asusteli Eedenin puutarhassa ja astui sen eläimiä
Tähän kyllästyttyään hänelle luotiin vaimo, Lilith.

Useista pyynnöistään huolimatta Lilith ei saanut olla päällimäisenä kun rakastelivat, joten lensi matkoihinsa puuhastelemaan toisaalle.

Aatamille luotiin uusi vaimo (Eeva), tällä kertaa tämän omasta kylkiluulsta, jotta olisi ikuisesti alistettu Aatamille...

http://yliopistolehti.helsinki.fi/1997_8/ylart2.htm


Jos tästä nyt jotain päättelemään niin ihmiseen on kovakoodattu paratiisikäsitys, aivan samalla tapaa kuin häkkikanoihin on kovakoodattu käsitys onnellisesta maalaiskanasta.
Jos häkkikanan joka on kasvanut useamman sukupolven tuotoksena häkissä vie maatalon pihapiiriin, niin muuttuu viikossa käytökseltää identtiseksi muiden vapaana ikänsä eläneiden kanojen kanssa.

Eli häkkikanalla on kovakoodattu tietoisuus maalaiskanasta niin syvällä ettei sitä ihminen koskaan pysty poistamaan.
Aivan samalla tapaa ihmiseen on kovakoodattu paratiisitietoisuus, joka on kaikkien ihmisen luomien ismien tuolla puolen.

Lienee hyvinkin totta. Koetin vain miettiä myös sitä, pystyisimmekö me koskaan ymmärtämään sellaista elämää, jossa meiltä otetaan pois ruumiimme ja kaikki fyysiset tarpeemme sen mukana. Ei nälkää, janoa, pervoiluhimoja, paskahätää, chiliä, kuumaa, kylmää, kiirettä minnekään, pakkoa saavuttaa se pakollinen perhe, mökki, pilsnerinnoutaja koiraksi, hieno kaara ja titteli egon pönkittäjäksi... jne. Jos "tietoisuus" (kutsutaan sitä nyt sitten piruuttaan vaikka tuolla nimellä) sattuisi vaikka meedion kautta tavoittamaan jonkun meistä hetken ajaksi, mitä jaettavaa sillä olisi kanssamme? Ei välttämättä paljon...

Vai mitäs tuumaatte? :)

Tuosta yliopistolehden jännästä artikkelista käy myös hyvin ilmi mikä oli ja on fyysisen ihmisen mielessä kaiken aikaa. Seksi, valta ja lisääntyminen. Maailmamme on niin täydellisesti noiden asioiden muovaama, ettemme osaa edes kuvitella muunlaista elämää. Buddhalaiset lienevät maailman ihmisistä fiksuimpien joukossa, ainakin pyrkiessään heittämään maalliset himot, halut ja itsetärkeilyn helvettiin, ja uskoessaan ihmisen voivan kasvaa nykyistä fiksummaksi olennoksi. Mitä on kyllä vaikea uskoa, kun näkee perjantai-iltana kännissä örisevän apinalauman, joka kaatuu kotiinsa hakkaamaan vaimonsa heittäessään ensin muutaman kiven vääränvärisen kebabravintoloitsijan ikkunasta sisään... Tai katsoessa maailman konflikteja. Matkaa siis vielä on. :)

"Aaveen" tuskin tarvitsee pokata petiseuraa tai kilpailla naapurin urpon kanssa siitä, kummalla on isompi... auto, mökki, menestyvämmät kakarat, tms. Siitä katsontakulmasta meidän arjen elämämme saattaa hyvinkin näyttää aivan umpi-idioottimaiselta, eikä todella kovin erilaiselta kuin simpanssilauman meininki. Einsteineistämme ja muista huolimatta. ;)

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 20, 2010, 11:33:31 AP

Lienee hyvinkin totta. Koetin vain miettiä myös sitä, pystyisimmekö me koskaan ymmärtämään sellaista elämää, jossa meiltä otetaan pois ruumiimme ja kaikki fyysiset tarpeemme sen mukana. Ei nälkää, janoa, pervoiluhimoja, paskahätää, chiliä, kuumaa, kylmää, kiirettä minnekään, pakkoa saavuttaa se pakollinen perhe, mökki, pilsnerinnoutaja koiraksi, hieno kaara ja titteli egon pönkittäjäksi... jne. Jos "tietoisuus" (kutsutaan sitä nyt sitten piruuttaan vaikka tuolla nimellä) sattuisi vaikka meedion kautta tavoittamaan jonkun meistä hetken ajaksi, mitä jaettavaa sillä olisi kanssamme? Ei välttämättä paljon...

Vai mitäs tuumaatte? :)

Siis esim. kristinusko oli itse asiassa alunperin juuri tätä ajatusrakennetta, hommaa kutsuttiin gnostilaisuudeksi.
Sen kantava ajatus on juuri siinä ettei luotu pysty ymmärtämään luojaa, jos pystyy niin silloin on luonut luojansa ja kyseessä on puujumala.

Tähän nojaa juuri ne käskyt jotka kieltävät tekemästä kuvia, koska ne syntyvät luodun ymmärryksestä ja siten ovat luodun luotuja jumalia...

Gnostilaisuus jäi jostain syystä taka-alalle ja perhekeskeinen aistien kanssa puuhastelu sen syrjäytti ja nämä hommat siirrettiin elämään kuoleman jälkeen.
Esim. nykyinen kristinusko keskittyy seremonioihin joilla pyhitetään lihanpiilotus ja epäpyhän lihanpiilotuksen anteeksiantaminen ja sen semmost.
Eli kyllähän nykyinen kristinusko on melkoista lätinää, synti määritellään sillä mihin reikään työstetään. 400m2 on pyhä kaupan lattiapinta-ala, 401m2 kaupan lattiapinta-alana sunnuntaina on epäpyhä, jne.


Mutta juurikin tuosta pohtimastasi ajastusrakenteesta, eli siitä että ihminen kohtaa tilan jota ei pysty kuolevaisen aistiensa kautta hahmottamaan nousee itseasiassa kaikki tämän planeetan suuret uskonnot....

Mooses kampes vuorelle jossa paastosi 40 päivää ja palasi takaisin lain kanssa.

Sit tuli Siddharda, paastosi puun alla 40 päivää ja muuttui Bodhaksi. Sivuosuma tuhosi sen aikuisen sotilasmahdin, Tiibetin.

Seuraavaksi onkin vuorossa kolmekymppinen Jeesus nasaretilainen.
Meni erämaahan oppilaana, ennen tätä aikaa hänet mainitaan henkilönä joka osasi ulkoa hirvittävän määrän lakitekstejä, eli oli oppilaana huomiotaherättävän tervävänä.
Sit meni erämaahan ja ylläripylläri paastosi 40 päivää ja sen jälkeen palasi ihmisten keskuuteen opettajana. Alkoi tekemään ihmeistä ja niin edespoispäin.

Viimeisenä suurten massojen tuntemana henkilönä meillä ompi Mohammed..
Sama nelkytpäivää ilman ruokaa ja takas opettajana.

Oikeesti matrikkelissa näitä mystikoita taitaa olla muutama tuhat.... Siis niitä jotka ovat onnistuneet ymmärryksensä sammuttamaan ja tuottamaan uutta informaatiota aisteille siinä määrin että ovat saaneet kansakunnat itseään seuraamaan.


Itse uskon _myös_ elämään ennen kuolemaa ja paratiisini maanpäällä on stoalaisuuden korkein nuotti, apatia  ;D
Kun juop viinoo -> sammuu -> ei tee syntiä

;D tuohan toki pätee vain niihin jotka viinalla sammuu... Jotkut meistä vaan juo, tulee känniin, menettää muistinsa, ja toivoo seuraavana päivänä että ois vaan sammunut kuten kunnon kansalaisen kuuluu...

Tämä kävi eilen itselleni, paikalla pyös avopuoliso:

Olimme pyöräkellarissa, aikomus lähteä lenkille. Säädin kuitenkin pyöräni vaihteita ensin pari tuntia, kunnes olivat jokseenkin kohdillaan. Säätelyn jälkeen takaisin ylimmässä kerroksessa olevaan kämppään käsiä pesemään. No, kun pääsimme käytävän puolelle, lähti hissi pohjakerroksesta liikkeelle johonkin ylempään kerrokseen. Avokkini koitti "tilata" hissin alas sen pysähdyttyä, mutta mitään ei tapahtunut. Kierrettiin rappusten kautta toiseen kerrokseen, ja siellähän se hissi oli. Jumissa vielä puoli metriä kerroksen alapuolella, ei ketään sisällä, eikä ketään missään kerroksessa odottamassa. Jos joku olisi rapussa liikkunut, sen kyllä kuulee, samoin huoneistojen ovet. Myöskään tuohon kerrokseen hissi ei suostunut saapumaan, mutta pari kerrosta ylempänä kokeilin uusiksi, ja sitten se lähti liikkeelle. Toimi sen jälkeen ihan normaalisti. ???

Tuli mieleen yksi vanha kunnon kasarikauhuleffa The Lift, jonka katsoin joskus 10 vuotiaana.

Tästä suunnilleen on kyse (http://www.youtube.com/watch?v=viNhSLKlZGY)

Kaiken piti vihdoin olla kunnossa, mutta leffa sitten otti ja päättyi tähän (http://www.youtube.com/watch?v=Z28inbqWd64).

Eikös alkuperäinen ollut norjalainen kauhuleffa "Hissen". Vai oliko se tanskalainen?

Kuuluu samaan Ö-kategoriaan kuin "Piranha", "Kirurgisilpoja" ja "Surf Nazis Must Die".

Pahvimassapäitä ja tekoverta käytävällä!!

En ossoo sanoa, se leffa vaan tuli mieleen :) Tän mukaan raina olisi hollantilainen (http://www.imdb.com/title/tt0087622/). Velipoika joskus keräili mm. Ö-luokan leffoja + erinäisiä splattereita, olipa toi "Surf Nazis Must Die" mukana, joskus aikoja sitten koitin katsoa sitä, mutta jotenkin väsytti. Tromakin ( muistaakseni Surf Nazis leffa sen "tuotantoa" ) sentään sai massatuotantonsa lomassa pari leffaa jossain määrin onnistumaan, tunnetuin esimerkki vissiin Toxic Avenger. Class Of Nuke 'em high myös oli myös jotenkin hilpee "rehellinen" Ö-luokan leffa.

Edit:Oli ton Surf Nazis leffan traileri omalla tavalla hilpee (http://www.youtube.com/watch?v=Q8LV1S2q2GA) leffa itse puudutti.

Nåjoo, sori meni vähän offariksi.

Nyt tapahtuu jänniä. Istuin tässä koneella, hämärtyvässä illassa. Alakerrasta kuuluu oven valittava narina, kipaisen boksereisillani katsomaan mikä on tilanne, sillä olen vieraassa maassa harjoitteluani isännöivän perheen kotivahtina kun lähtivät pienelle matkalle. Ovi on noin metrin raollaan, ja pieni vipu kahvassa osoittaa oven olevan lukittu vieläkin. Ulkona tuulee puuskittaisesti, eli ilmeisesti tuuli avasi oven, mutta varovaisena ninjana kipaisin keittiöstä leipäveitsen ja aketin asunnon läpi tutkien kaikki mahdolliset lymypaikat :D

Päivällä jännitystä aiheutti kummallinen koputtelu, jonka alkuperää en keksinyt millään. Lopulta huomasin sivusilmällä kattoikkunasta lankeavasta valokeilasta liikettä, ilmeisesti kattomateriaali kiihottaa paikallisia variksia suurissa määrin. Hittolainen, vielä viikko pitäisi olla yksin tässä talossa, ja jo nyt skitsottaa. :D

Sängyn alla kummittelee. Suuri peloton soturi istuu jalat tietokonepöydällä, ettei tuntematon mörkö pääse yllättämään varpaita. Epäilen kyllä vahvasti että se on noiden karvakasojen vinkuhiiri, mutta mikäs sen pelottavampaa kuin se, että se huutelee tuolla ihan yksinään. Päätin istua tässä niin kauan että isäntä tulee kotiin ajamaan mörön pois. Eli noin neljään.  :-X

Lainaus käyttäjältä: hurjatar - helmikuu 18, 2011, 08:11:46 AP
Sängyn alla kummittelee. Suuri peloton soturi istuu jalat tietokonepöydällä, ettei tuntematon mörkö pääse yllättämään varpaita. Epäilen kyllä vahvasti että se on noiden karvakasojen vinkuhiiri, mutta mikäs sen pelottavampaa kuin se, että se huutelee tuolla ihan yksinään. Päätin istua tässä niin kauan että isäntä tulee kotiin ajamaan mörön pois. Eli noin neljään.  :-X

Auttoiko? :)  En usko että monikaan isäntä oikeisiin aaveisiin tehoaa...

Istun jalat pöydällä ja odotan.  :D On se kyllä jo vaiennu. Söi varmaan toisen kissoista kun ei sitäkään enää näy.

Kokkolassa asuskelen ja monta kertaa on kuultu Harbådan majakasta. Tytöstä ikkunassa jne.. Olisi kiva joskus mennä katsomaan ,että tapahtuuko siellä jotain. Tietenkin yksin.. Niinkuin kaikki ovat oppineet haamut pelkäävät isoja ihmisryhmiä  8) 8)

Kansa on jälleen puhunut. Ja julistanut enemmistöllä aaveet hörhöjen hölynpölyksi. Mikä tietysti saattaa kummastuttaa niitä, jotka ovat itse kummittelua kohdanneet. :)

Vai voisiko olla niin, että paljon useammatkin ovat kohdanneet tällaisia asioita, mutta niistä ei vain sovi ääneen puhua - tai sitten ihmisen tunnetusti loistelias kyky selittää kaikki mahdollinen aina, vaikka miten oudoilla tekosyillä, joksikin "järkeväksi" saa porukan unohtamaan kokemansa, tai selittämään sen joksikin vähemmän pelottavaksi?

Mene ja tiedä. ;)

Itselläni olen sellaisen huomannut  ,että jos vaikka katsoo kauhu elokuvan ja menen sitten käyttämään koiraa minua ei pelota. Pidän ajatusta hauskana ,että siellä olisi jotain yliluonnollista. Mutta kun menen yleensä perheestä viimeisenä nukkumaan rupean pelkäämään kun laitan silmät kiinni ja nukun yleensä naama seinään päin. Järki sanoo ettei siellä mitään ole ,mutta kuitenkin pienesti karmii.

Ja itse toivonkin ,että täällä olisi jotain yliluonnollista. :D

Jotenkin oppinut, että tuntuu hölmöltä väitellä jostain, mistä ei voida koskaan olla varma :D
Henkilökohtaisesti jaksan kuitenkin uskoa, mutta vain omia kokemuksia.

Jotenkin kaikesta tälläisestä väittelystä tulee mieleen tämän väittelyn idea:
http://www.youtube.com/watch?v=l4xtEkaIMJc
2.00 lähtien.
Tajuaa tuon, ken tajuaa, mutta nyt haen päiväkahvini.

Itse suhtaudun omituisiinkin asioihin hyvin neutraalilla tavalla. Fysiikan lait, ne mitä ihminen on onnistunut selvittämään ja ne jotka ovat vielä pimennossa, toimivat kaikkialla tässä universumissa. Ohessa kuitenkin yksi sattumus jossa itselläni ilmeisesti oli jokin suurempikin rooli. Voi tietysti olla että tarinassa olevat henkilöt vain yhdessä pössöttivät minua :)

Seurustelin hetken yhden kuopiolaistytsyn kanssa, joka alusta alkaen sanoi että karkoitan aina "ylimääräiset" pois. Kissat oli siinä taloudessa kerrotun mukaan yleensä hyvin säikkyjä ja valppaita, mutta aina kun olin kylässä niin kissat nukkui jaloissa ja oli ilmeisen rentoutuneita. Nuori ihmisarka tyttökissakin tuli ensinäkemällä syliini nukkumaan. Tiedättehän kissat. Ne elää siellä kahden maailman rajalla ja näkee / kuulee aina jotain ylimääräistä. Välttävät jotain asunnon huonetta ja seuraavana päivänä nukkuvat siellä. Joskus pysähtyvät liikkeestään, korvat pyörivät valppaasti ja tuijottavat kaukaisuuteen ja sitten jatkavat touhujaan muina katteina. Itse epäilen että silloin niihin ladataan vaan uusi ihmisten hallinta- ja vakoiluohjelmisto Niiden^(TM) toimesta.  ;D

Mutta takaisin tarinaan. Itse suhtauduin asiaan hyvin hyvin suurella varauksella, jonka tahdikkaasti jätin tietenkin kertomatta. Parhaiten on niistä ajoista jäänyt mieleen kun tämän tytsyn kaveri tuli kylään ja jo eteisestä lähtien oli jotenkin poissa tolaltaan. Koskaan en kysestä eukkoa ollut ennen nähnyt mutta ensimmäiset sanat mulle olivat "Moi, miten sä teet sen? Miten sä maadotat kaiken?" En koskaan oikein saanut mitään selityksiä näiltä neideiltä mitä lopunviimein tarkoittivat. Lopulta sitten järki voitti ja Haapaniemenkadulla Kuopiossa ravaaminen loppui.  :)

Kerrassaan kelpo kummittelua koettu pari viikonloppua sitten. Olisi oikeastaan aika nautinnollista päästää kunnon tyypillinen pilkallisesti naureskeleva, kaiken tietävä skeptikko tuohon paikkaan kokemaan pieni yllätys. ;)  Voisi kaverin maailmankuva olla seuraavana aamuna melko ylösalaisin ja kenties paskat housussa. Mutta samapa tuo; me valitsemme mitä aistimme, ja ainahan sitä voi elää koko elämänsä kieltäen kaiken mitä ei ymmärrä. Saattaa olla onnellisin tapa elää: "tietäen" tarkkaan millainen maailma on. :)

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 31, 2012, 19:39:38 IP
Kerrassaan kelpo kummittelua koettu pari viikonloppua sitten.

Missäs tuli käytyä? Yksityiskohtia!
Kansa vaatii verta ja peräsuolenpätkiä. Leipää ja sirkushuveja!

Lainaus käyttäjältä: wille - huhtikuu 01, 2012, 01:05:26 AP

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 31, 2012, 19:39:38 IP
Kerrassaan kelpo kummittelua koettu pari viikonloppua sitten.

Missäs tuli käytyä? Yksityiskohtia!
Kansa vaatii verta ja peräsuolenpätkiä. Leipää ja sirkushuveja!

Minulta löytyy sitten jopa EMF-mittari, jos haluaa varmistuksia. :)

Lainaus käyttäjältä: wille - huhtikuu 01, 2012, 01:05:26 AP

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 31, 2012, 19:39:38 IP
Kerrassaan kelpo kummittelua koettu pari viikonloppua sitten.

Missäs tuli käytyä? Yksityiskohtia!
Kansa vaatii verta ja peräsuolenpätkiä. Leipää ja sirkushuveja!

Kansa voi vaatia mitä haluaa ;) - mutta on kieltämättä aika pysäyttävää kohdata henkilökohtaisesti jotain mikä ei kerta kaikkiaan ole millään järjellisellä tavalla selitettävissä. Kun myöhemmin vielä kuulee useankin fiksuna pidetyn ihmisen kokeneen kyseisessä talossa täysin samat asiat, ja on itsekin nähnyt jopa talon kotieläinten reaktiot niihin, ei ole suurempaa intoa tehdä tuosta kokemuksesta mitään yleistä sirkushuvia tai foorumin vakiokoiranleukojen vitsailua. :)

Näyttää siltä, että jotkut jutut maailmassa täytyy kokea itse - muutoin ne jäävät vain ontoiksi tarinoiksi - hevonpaskaksi.

Mikä pistääkin miettimään. Hörhöyttä lienee uskoa asioihin ilman sen paremmin omia kokemuksia kuin tietoakaan niistä. Yhtä typerää on samaten kieltää asioita sokeasti, ilman omia kokemuksia tai todellista tietoa. On aina hyvä muistaa, että vain muutama sukupolvi sitten uskottiin, ettei ihminen esim. voisi selvitä hengissä nykyisten autojen nopeudesta. Eikä siitäkään ole niin montaa sukupolvea, kun maailman viisaat uskoivat maapallon olevan litteä pannukakku... Ja niin edelleen. Nytkö sitten olemme niin pirun fiksuja, että tiedämme viimein kaiken? Suvaitsen epäillä. ;) 

Jokin selitys tuolle itsekin kokemalleni varmasti on, mutta se lienee vielä nykyisen tieteemme ulottumattomissa. En siksi yritäkään itse selittää sitä - se vain tapahtui. Eipä tieteemme vielä tiedä esim. "mustan aineen" selitystä maailmankaikkeudessa. Mikä osaltaan kertoo sen, että tiedämme vielä aika pirun vähän mistään.

Mutta seuraavan kerran kun mummolassa tai muussa sopivassa paikassa tunnet äkkiä, ettet ole yksin, syitä voi olla kolme: 1) et ole yksin (kavereita ympärillä vetämässä kaljaa tms.), 2) olet itse vetänyt tarpeeksi monta bisseä nähdäksesi pinkkejä pellefantteja, tai 3) et todella *ole* yksin, vaikka järki ja silmät niin sanoisivatkin... 

Eiköhän yksi jos toinenkin täällä ole tuon kolmosenkin kokenut, muttei vain viitsi tai uskalla puhua siitä. :)

Kauniita unia, lapsoset - kaapissanne EI ole mörköä..!  Ehkä. 8)

Jos huomioidaan mm. se, miten helposti ihmisaivot väärentävät omaa kokemuspohjaansa esim. keksityin muistoin (ammattipsykiatritkin, sekä muut koehenkilöt, joiden lapsuus ja perhetaustat on tosiasiallisesti tunnettu (tutkittiin etukäteen) ongelmattomiksi, ovat psykologisessa haastattelussa sopivasti ladattuihin kysymyksiin reagoidessaan keksineet "haudattuja/blokattuja" muistoja seksuaalisesta hyväksikäytöstä - en valitettavasti tähän hätään löydä linkkejä aiheeseen, siitä on pari vuotta kun tuosta luin), en suuremmin ylläty tuon suuntaisista kokemuksista etenkään paikassa, jossa kaverit/tutut/muuten vaan toiset ihmiset sanovat itse tuntevansa moista.

Eihän sekään tarkoita etteikö siellä voisi jotain selittämätöntä olla, mutta varsin epätodennäköistähän semmoinen on.

Lainaus käyttäjältä: InkRose - huhtikuu 01, 2012, 08:53:09 APEihän sekään tarkoita etteikö siellä voisi jotain selittämätöntä olla, mutta varsin epätodennäköistähän semmoinen on.

Selittämätöntä varmaankin on, ainakin kokijalle itselleen, mutta yliluonnollisiksi tuollaisia kokemuksia ei kannattaisi sanoa. Kyse on ehkä vain aistiemme rajallisuudesta. Eipä bakteereja, geenejä, ultraääntä, radioaaltoja tai UV-valoa tunnettu vielä vähän aikaa sitten, kun ei ollut sopivia havaintovälineitä.

Lainaus käyttäjältä: Chilivaari - huhtikuu 01, 2012, 09:40:23 AP

Lainaus käyttäjältä: InkRose - huhtikuu 01, 2012, 08:53:09 APEihän sekään tarkoita etteikö siellä voisi jotain selittämätöntä olla, mutta varsin epätodennäköistähän semmoinen on.

Selittämätöntä varmaankin on, ainakin kokijalle itselleen, mutta yliluonnollisiksi tuollaisia kokemuksia ei kannattaisi sanoa. Kyse on ehkä vain aistiemme rajallisuudesta. Eipä bakteereja, geenejä, ultraääntä, radioaaltoja tai UV-valoa tunnettu vielä vähän aikaa sitten, kun ei ollut sopivia havaintovälineitä.

Erittäin hyvin todettu. Yliluonnollinen sanana mystifioi asioita, vaikka kyse tosiaan lienee vain "tuntemattomasta" eli aistiemme ja/tai mittaustapojemme ulkopiolella olevasta aivan "luonnollisesta".

Lainaus käyttäjältä: Noseless - kesäkuu 16, 2010, 09:14:35 AP
takaisin ylimmässä kerroksessa olevaan kämppään käsiä pesemään. No, kun pääsimme käytävän puolelle, lähti hissi pohjakerroksesta liikkeelle johonkin ylempään kerrokseen. Avokkini koitti "tilata" hissin alas sen pysähdyttyä, mutta mitään ei tapahtunut. Kierrettiin rappusten kautta toiseen kerrokseen, ja siellähän se hissi oli. Jumissa vielä puoli metriä kerroksen alapuolella, ei ketään sisällä, eikä ketään missään kerroksessa odottamassa. Jos joku olisi rapussa liikkunut, sen kyllä kuulee, samoin huoneistojen ovet. Myöskään tuohon kerrokseen hissi ei suostunut saapumaan, mutta pari kerrosta ylempänä kokeilin uusiksi, ja sitten se lähti liikkeelle. Toimi sen jälkeen ihan normaalisti. ???

Joku ulkoavaruuden mörkö halusi kulkea hissillä, siinä kaikki. Pittäähän niidenki nauttia maailman mukavuuksista ettei aina tarvitsisi laahustaa portaita tai mennä seinien läpi.

En tiedä, onko tämä niin "aavejuttu", mutta lähellä kumminkin!
Enkä jaksanut tuota unitopicia nostaa, kun 2011 Tammikuussa viimeinen viesti pistetty  :)

Mutta perhana meikällä tuli eilen unihalvaus.
Siinä sängyllä makoilin ja katoin just loput Insidiouksesta (joo olin nähny aiemmin, mutta kaveri halus paria päivää aikasemmin nähdä sen, eikä ehitty loppuun kattoa niin oli pakko itestään kattoa nyt ).

Olin ihan unen rajamailla, ja tunsin että sänky tärisee pikkasen. Tuota on käyny moooooonena yönä viimekuussakin, mutta kun avasin silmät niin sekunnin ajan sängyn päässä oli ihan HELVETIN ruma akka tärisyttämässä sitä sänkyä.
Siis joku mörkö. Mun omien aivojen kaikkien pelkojen yhistelmä tärisytti sitä siellä.

Onneks loppu sekunnissa tuokin episodi, koska unihalvaukset voi kestää niinkin kauan kunnes se örkki (tai mikä ikinä onkaan) koskettaa sua. Eikä siinä voi liikuttaa muuta kun silmiä

Toivottavasti tekin unihalvailette, perkele.

Lainaus käyttäjältä: wound - heinäkuu 03, 2012, 15:13:50 IP
En tiedä, onko tämä niin "aavejuttu", mutta lähellä kumminkin!
Enkä jaksanut tuota unitopicia nostaa, kun 2011 Tammikuussa viimeinen viesti pistetty  :)

Mutta perhana meikällä tuli eilen unihalvaus.
Siinä sängyllä makoilin ja katoin just loput Insidiouksesta (joo olin nähny aiemmin, mutta kaveri halus paria päivää aikasemmin nähdä sen, eikä ehitty loppuun kattoa niin oli pakko itestään kattoa nyt ).

Olin ihan unen rajamailla, ja tunsin että sänky tärisee pikkasen. Tuota on käyny moooooonena yönä viimekuussakin, mutta kun avasin silmät niin sekunnin ajan sängyn päässä oli ihan HELVETIN ruma akka tärisyttämässä sitä sänkyä.
Siis joku mörkö. Mun omien aivojen kaikkien pelkojen yhistelmä tärisytti sitä siellä.

Onneks loppu sekunnissa tuokin episodi, koska unihalvaukset voi kestää niinkin kauan kunnes se örkki (tai mikä ikinä onkaan) koskettaa sua. Eikä siinä voi liikuttaa muuta kun silmiä

Toivottavasti tekin unihalvailette, perkele.

Monen kohdalla kyseessä olisi kait ollut oma akka... Tyttöystävä- tai aviomörkö, siis. Vaan hurjan kuuloinen kokemus! Tosin, juuri tuollaisia ovat olleet monet ns. klassiset kummittelutkin maailman tietyissä paikoissa. Esim. majataloissa/linnoissa huoneita, joissa nukkujille käy toistuvasti noin - ja silti niihin riittää vieraita. Että mene ja tiedä. ;)

Parin Turussa vietetyn lomapäivän jälkeen katsoin aamulla peiliin ja totesin: I See Dead People! Mutta onneksi Kuolema Pukee Häntä!

Kaverini luona jaksaa tapahtua. Siinä ei ole enää mitään uutta, että kellarin ovet paukkuvat öisin, vaikkei kotona ole isännän lisäksi muita. Ei siinäkään, että tietty (aivan hyvin sulkeutuva ovi) on aamuisin enimmäkseen auki. Tuossa toissayönä kuuluu noiden "normaalien" viihdeilmiöiden lisäksi vielä käyneen bonuksena niinkin, että lasitetulla verannalla lattialle jäänyt siideritölkki, jonka isäntä oli ajatellut korjaavansa talteen seuraavana päivänä, oli aamulla laitettu mukavasti pöydälle. Talon vanha emäntä kuuluu tykänneen siisteydestä...

Ja oman kokemukseni mukaan myös siitä, ettei yöllä mekkaloida esim. musiikkia soittaen.

Että sellaista pikkukivaa, jota ei tietenkään ole olemassa paitsi hörhöjen sairaissa mielissä. ;)

Eihän meidän toki tarvitse uskoa aaveisiin. Mutta jos ne pirulaiset uskovat meihin, ja mellastavat ympärillämme, minkäs teet.

Olis se vaan todella töykeää tulla mun siideritölkkiä liikuttelemaan,
vaikka kuinka olisi mummo siivoushullu tai jotain..

Rauhassa oon toistaseksi saanut olla ko. hemmoilta, mutta kattellaampa...

Kerran olin yläkerrassa ja ulko-ovi kävi ja kuului askelia keittiöön. Luulin, että poika tuli kotiin ja lähdin samantien alakertaan. Prkle se fiilis, kun siellä ei ollut ketään!

Lainaus käyttäjältä: Tyttii - heinäkuu 04, 2012, 00:03:29 AP
Kerran olin yläkerrassa ja ulko-ovi kävi ja kuului askelia keittiöön. Luulin, että poika tuli kotiin ja lähdin samantien alakertaan. Prkle se fiilis, kun siellä ei ollut ketään!

Klassista. :) Ja aika pirun häiritsevää...

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - heinäkuu 04, 2012, 00:13:43 AP

Lainaus käyttäjältä: Tyttii - heinäkuu 04, 2012, 00:03:29 AP
Kerran olin yläkerrassa ja ulko-ovi kävi ja kuului askelia keittiöön. Luulin, että poika tuli kotiin ja lähdin samantien alakertaan. Prkle se fiilis, kun siellä ei ollut ketään!

Klassista. :) Ja aika pirun häiritsevää...

Ateistisen ajatusmaailmani mukaan myöskään kadotettuja sieluja ei ole. Se pikkaisen häiritsee.

Lainaus käyttäjältä: Tyttii - heinäkuu 04, 2012, 00:56:33 AP

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - heinäkuu 04, 2012, 00:13:43 AP

Lainaus käyttäjältä: Tyttii - heinäkuu 04, 2012, 00:03:29 AP
Kerran olin yläkerrassa ja ulko-ovi kävi ja kuului askelia keittiöön. Luulin, että poika tuli kotiin ja lähdin samantien alakertaan. Prkle se fiilis, kun siellä ei ollut ketään!

Klassista. :) Ja aika pirun häiritsevää...

Ateistisen ajatusmaailmani mukaan myöskään kadotettuja sieluja ei ole. Se pikkaisen häiritsee.

Kadotetut sielut taitavat olla kristinuskon sanastoa. Näissä voi olla kyse jostain aivan muusta - sellaisesta, mitä me tai tieteemme ei osaa vielä edes arvailla.

Lainaus käyttäjältä: wound - heinäkuu 03, 2012, 15:13:50 IP
Toivottavasti tekin unihalvailette, perkele.

Unihalvailin jo. Muistan kun joskus muutama vuosi sitten olin nukahtamassa, ja kuulosti siltä, kuin huoneessa olisi hajonnut ilmapalloja vaimeasti poksahdellen. Koko ajan kuului pientä poksetta. Ja näytti siltä, kuin siellä olisi lentänyt harmaita kuplia. ??? Tätä kesti n. alle puoli minuuttia. Sitten hätkähdin kunnolla, koska aivan kuin joku olisi läimäissyt kunnolla kasvoille. Sitten heräsin, eikä huoneessa ollut ketään. Perus näköharhoja ja muita unihalvaus-hallusinaatioita... onneksi ei ole käynyt samalla tavalla kuin woundille.