Oletko netin yhteisöpalveluissa?

[Rankkapanda]

Itse vastustin kauan facebookkiin liittymistä, mutta loppujen lopuksi oli suhteellisen helppo tapa pitää kavereihin yhteyttä. Suurimmalla osalla kavereita on kännykässä asennettuna facebook, jotenka siinä jopa säästää rahaa kun ei tarvitse tekstareita lähetellä. Toki siellä on sitten niitä turhanpäiväisiä päivityksiä ihmisiltä, mutta ne päätyvätkin pois kaverilistaltani. En jaksa jokapäiväisiä "lähdin töihin" "palasin töistä" päivityksiä, koska ne ovat aikalailla itsestäänselvyyksiä ja ketä ne kiinnostavat. Mutta helppo tapa olla yhteyksissä kavereihin ilmaiseksi, jotenka itselle tuo toimii. Ja toki profiilista ei näe muuta kuin profiilikuvan ellen ole lisännyt kaverilistalle, jotenka ei tarvitse turhaa pelätä, että joku sivullinen näkisi mitään minun juttujani sen kummemmin. Siinäpä pähkinänkuoressa miksi olen facebookkiin liittynyt.

[Aji Inferno]

Aika jännä äänestystulos tähän mennessä, ja kommenttien sosiaalinen media -vastaisuus ylitti jopa arveluni. Jos chiliharrastajasta pitäisi piirtää jonkinlainen "yleistyskuva", hankalaksi menisi. Meitä tuntuu olevan poliittisesti aivan laidasta laitaan, samoin koulutuksen, ammattien, kaiken mahdollisen suhteen.

Jos mietin omaa tuttavapiiriäni, mieleeni ei tule äkkikseltään ketään, joka ei olisi ainakin Facebookissa - ja vieläpä yleensä aktiivinen siellä. Sillä porukalla, kuten itsellänikin, FB on käytännössä korvannut esim. sähköpostin ja jopa tekstiviestit. Siitä on tullut jopa työasioissa se tärkein tapa sopia esim. tapaamisia. Tuosta näkökulmasta on aika pirun pitkä välimatka tässä ketjussa esitettyihin ajatuksiin. 

Mielenkiintoista nähdä mihin tämä johtaa. Osaa ihmisistä ei saa enää käytännössä kiinni ns. perinteisillä menetelmillä, kuten vaikka puhelinsoitolla. Ja toisia sitten ainoastaan niillä. Tässä on ilmeisesti syntymässä taas yhdenlainen jyrkkä jakautuminen ihmisten elämäntavoissa ja -arvoissa. Siinä riittää tutkijoille tutkittavaa. Mutta jos näistä kyselyistä ylipäätään voi vetää minkäänlaisia heikkojakaan johtopäätöksiä, chiliyhteisö ei ainakaan tunnu olevan nörtti- tai juppivetoinen monikansallisten cityihmisten porukka, vaan ennemminkin jotain perinteistä, kenties jopa perisuomalaista. Kirvestä, onkivapaa ja haulikkoa - ei Facebookia.

Toisaalta, sitten taas varsin moni sosiaalista mediaa jatkuvasti käyttävä tuttuni (erityisesti IT- ja mobiilialan vaikuttajat ja siellä työskentelevät) on aktiivinen chilinkasvattaja ja -käyttäjä. He vain eivät liity tälle foorumille. En ole kysynyt koskaan syytä siihen, mutta olisiko niin, että sen porukan ajatusmaailma poikkeaa niin paljon enemmistöstä täällä, ettei homma toimisi. He esittelevät chiliuutisensa, kuinkas muuten, Facebookissa ja Google+:ssa... No, kullekin makunsa mukaan. Mutta jänniä asioita, nämä.

[Aji Inferno]

Oma enemmän tai vähemmän "valistunut arvaukseni" näitä asioita työnkin puolesta jo kauan läheltä seuranneena on se, että tällaiset harrastajafoorumit menettävät jatkossa merkitystään ja siirtyvät kiihtyvällä tahdilla jopa kokonaan juuri Facebookin ja/tai Google+:n alle. Tämä on selvästi jo nähtävissä esim. tietokonepelien ja musiikin puolella. Artistit lakkauttavat kotisivujaan ja fanifoorumeitaan, siirtäen kaiken FB:n alle. Sama pätee moniin, etenkin pienempiin ja uusiin pelitaloihin. Siellä uskotaan, että käytännössä kaikki heidän peliensä ostajaehdokkaat ovat joka tapauksessa jo Facebookissa - kuten asia pitkälti onkin.

Älkää pelästykö - hirmuinen sotilasjunttimme ei suunnittele chilifoorumille samaa kohtaloa.   Mutta varmaa on se, että yhä useammat meistä tulevat haluamaan chilitietonsa ja yhteytensä muihin harrastajiin noita kanavia pitkin. Voimme tykätä asiasta, tai vihata sitä naamat irveessä, mutta sitä ei voi estää. Siksi esim. Chiliyhdistys toimii jo melko aktiivisesti FB:ssa, ja siitä tulee varmasti sen kenties tärkein vaikutuskanava yllättävän pian.

[coco]

Aika mielenkiintoisia mielipiteitä. Ite naamakirjaa käytän juurikin helpon yhteyden pidon ja nopean viestinnän takia.

[Minbaari]

*tykkää* 

[Aji Inferno]

Etenkin Facebookia syytetään hyvin usein siitä, että se olisi "oikeasta elämästä vieraantunut ja keinotekoinen tapa olla näennäisesti yhteydessä toisiin ihmisiin." Mielestäni tuollaiset väitteet ovat enimmäkseen roskaa. Esimerkiksi FB:n kautta saapuvat syntymäpäiväonnittelut ja muut, vaikka sitten lyhyetkin viestit, ovat aivan todellista välittämistä ja viestintää - vain uudella tavalla. Välitin äskettäin itse esim. FB:n kautta privana osanottoni Norjan tapahtumista eräälle norjalaiselle bisnestutulleni - ja hän oli asiasta erittäin otettu ja kiitollinen. Facebook, Google+ ja muut ovat vain välineitä, siinä missä perinteinen kirje, puhelin tai sähköpostikin. Sisältö ratkaisee. Me itse luomme viestinnällemme merkityksen, on sen välitystapa sitten mikä hyvänsä.

Ehkä hienoin asia mitä Facebook teki, oli elämämme keinotekoisten rajojen rikkominen. Kun jaamme elämämme kokemuksia ja ajatuksia oikeasti monien kanssa, riippumatta siitä, ovatko nämä lokerossa "työkaveri", "sukulainen", "ystävä", "puolituttu", tms - se tavallaan pakottaa meidät myös kuuntelemaan muita uudella tavalla ja löytämään kokonaan uusia asioita. Facebook on ehdottomasti ns. disruptiivinen, eli rajoja rikkova palvelu. Ja siksi se ei todellakaan miellytä ihmisiä, jotka haluavat ehdottomasti lokeroida ja rajata maailmansa. Google+ iskeekin juuri tähän saumaan, luomalla meille mahdollisuuden lokeroida maailmamme myös netissä malliin: "tämän viestin saa Sanna lukea, mutta Martti ei". Tosiasia on se, että toiset ihmiset etsivät aina uusia asioita ja ajatuksia - toiset taas haluavat säilyttää vanhansa ja puolustaa niitä. Joku voisi kenties todeta: liberaalit vs. konservatiivit. Mutta on miten on, maailma verkottuu tällä hetkellä aivan käsittämätöntä vauhtia. Liian nopeasti monille, kenties - mutta kuitenkin.

[Torakka]

itse olen facebookissa ja google + palveluissa ja helpottaa kyllä yhteyden pitoa koto puoleen ja kavereihin. sekä kavereihin ja sukulaisiin jotka asuvat ulkomailla.

[Ryhis]

"oikeasta elämästä vieraantunut ja keinotekoinen tapa olla näennäisesti yhteydessä toisiin ihmisiin."

Mutta sehän oikeasta elämästä vieraantunut ja keinotekoinen tapa olla yhteydessä toisiin ihmisiin! Kun menee bileisiin, joihin ei yleensä tule kutsua koska kutsunta tapahtuu lärvikirjassa, niin sitten ihmiset käkittävät seinänvierustoilla ja tuijottavat kengänkärkiinsä. Jos yhteydenpito tarkoittaa sadalla ihmiselle päivittäin tiedottamista "kävin juuri lenkillä, kohta töihin", niin voi kyllä kuvitella miten vaikeaa on jutella face to face.

Vielä pahempaa on, jos ihminen on sellainen joka ei uskalla jutella kenenkään kanssa. Jokaisen duunipaikalla on sellainen tapetinvärinen nyylä, jonka nimeä, asuinpaikkaa tai harrastuksia kukaan ei tiedä. Onhan se kiva, että on facebook niin se harmaa häviäjä voi sitten postailla kuvia nurmikon kasvamisesta tai jotain? Tällaisia hiljaisia tyyppejä pitää mennä läiskäyttämään selkään ja karjaista, että "Tänään mennään töiden jälkeen kaljalle ja puhutaan paskaa pomosta!!" Facebook aiheuttaa syrjäytymistä.

Facebook aiheuttaa myös maailmankuvan vääristymistä, se maailma on kuin amerikkalaisesta mainoksesta. Olen joskus pyytänyt kavereitani näyttämään millainen se facebook on. Olen nähnyt sen ja se on oksettava. Pelkkää stilisointia ihmisten elämästä, facebook-kuvissa ja tapahtumissa kaikki ovat hyvännäköisiä ja aina menee hyvin. Facebook-maailmassa kenelläkään ei ole pakki sekaisin, kukaan ei hikoile paikallisbussissa tai mieti riittääkö rahat hammaslääkäriin tässä kuussa. Pelkkiä hymyileviä ihmisiä, trendivaatteissa, ilmeet kuin muoviin valettuina.

Naamarikirjaa kehutaan, että sen avulla voi pitää kavereihin yhteyttä, vaikka nämä olisivatkin ulkomailla, happikaapissa tai yksinkertaisesti niin mulkkuja ettei niiden kanssa voi olla tekemisissä. Kaikkein pahinta on nämä, joilla on 1500+ kaveria. Kellään ei ole sellaista määrää tuttuja! Useinhan nuo nimet tulevat tutun tuttujen kautta, jonkinlaista nettiegon munanhivelyä semmoinenkin.

Kun elämää elää, sitä tutustuu ihmisiin. Tuhansiin ihmisiin. Ei kaikkien kanssa olla kavereita, jotkut kohdataan vain ohimennen eikä ikinä enää. Ne joiden kanssa olet tekemisissä vielä vuosien jälkeen, ne ovat niitä kavereita. Minä olen onnekas yksilö, sillä minulla on kavereita ja niiden lisäksi myös rakkaita ystäviä. Ihmisiä jotka välittävät minusta ja jotka tekevät asioita puolestani - ja toisinpäin. Minä en vaihtaisi yhtä hyvää ystävää miljoonaankaan naamakirjan sähkökuvaan!

Kaikenmaailman onnittelut turpavärkkikataloogin kautta ovat silkkaa haaleaa paskaa, verrattuna siihen että kerää hyvän jengin kasaan, koppaa A-tarvikkeesta pullon pari giniä ja lakit kallellaan taaperretaan kaverin ovelle paukuttamaan ja laulamaan "Hyvää syntymäpäivää bailusikaaaaaaaaa.."

[Whili]

En perkele ole, enkä mene !!!

[InkRose]

Vaikka itsekin niitä käytän ja välillä sananmukaisesti olen Facebookissa, on tuo kysymykseen valittu sanamuoto aika paljastava juuri tästä useimpien käyttäjien asenteesta etenkin Facebookia kohtaan. Se ei monille ole niinkään väline jota käytetään vaan "paikka", jossa kulutetaan aikaa. Tämä tapahtuu sitten reaalimaailman tekemisten ja tapaamisten kustannuksella usein, jää kirjat lukematta eikä viitsitä lähteä kaverin kanssa kahville kun voi kuulumiset vaihtaa feissareitsekin.

En silti ole ihan heti FB:stä luopumassa, koska itselleni ja omalle suht hajanaiselle kaveripiirilleni siitä on tullut olennainen yhteydenpidon väline, kun kaikilla on omat kiireensä ja harvoin aikataulut sopivat yksiin vaikka etäisyydet joskus saataisikin kurottua hetkeksi umpeen. Ilman sitä minulla ei myöskään olisi mitään kontaktia isäni veljeen ja hänen perheeseensä Kanadassa, mikä jo yksinään tekee siitä minulle vaivan arvoisen systeemin, vaikkemme mitenkään tiuhaan varsinaisesti toisillemme kirjoittelekaan.

[Azukki]

Facebook, Twitter, Google+, Linked-in tilit löytyy.
Facebookkia ajankuluksi/yhteydenpitoon, Twitteriä en itse käytä, seuraan muita Google+:aa ja Linked-inniä tulee nyt käytettyä huvikseen ihmetellessä. Empä mielestäni ole mihinkään palveluun laittanut liian yksityisiä tietoja.

[Raaka-Arska]

Naamaprofiili löytyy, mutta aika suljettu sellainen...

Kieltämättä helpottaa sukulaisten kanssa yhteydenpitoa, tälläisessä "autobahnien" luvatussa maassa...

[Aji Inferno]

FB tosiaan tarjoaa koko ajan uutta - mielenkiintoisia ajatuksia ihmisiltä, joista esim. fyysisen etäisyyden vuoksi ei arjen elämässä kuulisi käytännössä mitään. Keskustelujen taso on myös mukavan korkea, ehkä osaltaan juuri niiden julkisuuden vuoksi. Hankalistakaan aiheista ei synny "mene ja tapa ittes, v....n homo!" -tason huutelua, toisin kuin useimmilla harrastajafoorumeilla (esim. futisfoorumi2 on karua luettavaa - todellinen sivistymättömien, epäkohteliaiden ääliöiden pesäpaikka, jos viestien tasosta jotain päättelisi). Aiheet, jotka esim. täällä saavat aikaan välittömän rähinän, synnyttävät FB:ssä tavallisesti hyvinkin monipuolisen ja mielenkiintoisen keskustelun hyvässä hengessä. Usein vieläpä kansainvälisen sellaisen, koska moni kirjoittaa siellä pääsääntöisesti englanniksi. Ja miksipä ei? Suomalaisistakin valtaosa osaa ainakin kohtalaisen hyvin englantia, ja monen meistä tuttavapiirissä on paljon ulkomaalaisia. Esim. omiin höpinöihini tulee vastauksia niin jenkkilästä, Japanista, Vietnamista, Hong Kongista, kuin muilta maailmankolkilta. Ja sehän on vain mukavaa! FB todella pienentää maailmaa. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö oluselle voisi ja kannattaisikin mennä arjessa ihan naamatusten niiden kanssa, jotka sattuvat olemaan siihen käytettävissä! Kylmää kaljaa kun ei voi virtualisoida nettiin!

[Neko]

Facebook voisi omasta mielestä palaa komiasti roviolla. Pitkään oli periatteena että ei sitten yhtään mihinkään tämmöisiin, foorumit ja mese saa luvan riittää.
G+-tili tosin tuli tehtyä, saa nähä jaksaako siihenkään kummemmin syventyä..

[Aji Inferno]

Linked-In -äänten vähäisyys vastanneiden keskuudessa kertoo todella selvää kieltä jostain. Tietäisi vain mistä.   Tuo työkontakteihin vahvasti keskittyvä verkosto kun on ainakin IT- ja mobiilialalla käytännössä pakollinen, koska "kaikki" käytännössä ovat siellä. Siellä on myös monen CV sähköisessä muodossa, ja sen kautta lukemattomat löytävät myös uudet työpaikkansa. Se on myös hyvin monille työelämässä keino tavoittaa asiakas, kumppani, kollegat, jne. Vanha, totuttu keino, puhelin, ei enää yksinkertaisesti ole tietyillä aloilla se tärkein tai välttämättä edes toimiva yhteystapa. Sähköpostia eivät monet enää käytännössä lue lainkaan. Myös pikaviestinten merkitys tuntuu vähenevän, tai ainakin muuttuvan. Tapaamiset sovitaan Facebookissa ja/tai Linked-Inissä, vastaisuudessa varmasti myös Google+:ssa. Puhelinta käytetään vain, jos et esim. löydä navigaattorillasikaan tapaamispaikkaan.

Tässä tuntuu kohtaavan kaksi täysin erilaista maailmaa, joissa toinen puoli on lähes mahdoton toiselle ymmärtää. Veikkaisin itse, että tämäkin oli osa viime vaalien kansan protestia. Hurjaa vauhtia etenevä nettimaailman mobilisoituminen ja nämä uudet toimintatavat ovat olleet yksinkertaisesti liikaa ja liian nopeasti hyvin monelle. Siksi syntyi luonnollinen vastavoima, joka haluaa palauttaa totutut, hyviksi koetut arvot takaisin, ja pistää jarrun kaikelle "vouhotukselle" ja "maailmankansalaisuudelle". Tai sitten olen väärässä. Tiedä häntä. Äskeinen ei ollut kannanotto minkään puolueen puolesta tai mitään vastaan, vaan ainoastaan ajatus. Maailman muutosvauhti tällä hetkellä on kiehtova, ja samalla välillä pelottavakin teema.

[Chilivaari]

Jopas Aji Inferno alkoi innokkaasti puolustaa "yhteisöpalveluja". Tuollaista intoa ei ole nähtykään aikoihin. Okei, ehkä se on sinun juttusi.  Vielä kun tietäisi, mikä on se yhteisö ja missä luuraa palvelu.

Veikkaisin itse, että tämäkin oli osa viime vaalien kansan protestia. Hurjaa vauhtia etenevä nettimaailman mobilisoituminen ja nämä uudet toimintatavat ovat olleet yksinkertaisesti liikaa ja liian nopeasti hyvin monelle. Siksi syntyi luonnollinen vastavoima, joka haluaa palauttaa totutut, hyviksi koetut arvot takaisin, ja pistää jarrun kaikelle "vouhotukselle" ja "maailmankansalaisuudelle". Tai sitten olen väärässä.

Sanoisin, että olet totaalisen väärässä. Ainakin omalta kohdaltani.
Jos sanon, että naamakirja on lyhytjännitteisiä, pinnallisia ihmisiä varten, tyhjän ajan täyttäjä niille, jotka eivät itse keksi mitään tekemistä ja lisäksi lapsille lelu, en ole enemmän (prosentuaalisesti) väärässä kuin sinä tuossa väitteessäsi.

[Aji Inferno]

Jopas Aji Inferno alkoi innokkaasti puolustaa "yhteisöpalveluja". Tuollaista intoa ei ole nähtykään aikoihin. Okei, ehkä se on sinun juttusi.  Vielä kun tietäisi, mikä on se yhteisö ja missä luuraa palvelu.

Veikkaisin itse, että tämäkin oli osa viime vaalien kansan protestia. Hurjaa vauhtia etenevä nettimaailman mobilisoituminen ja nämä uudet toimintatavat ovat olleet yksinkertaisesti liikaa ja liian nopeasti hyvin monelle. Siksi syntyi luonnollinen vastavoima, joka haluaa palauttaa totutut, hyviksi koetut arvot takaisin, ja pistää jarrun kaikelle "vouhotukselle" ja "maailmankansalaisuudelle". Tai sitten olen väärässä.

Sanoisin, että olet totaalisen väärässä. Ainakin omalta kohdaltani.
Jos sanon, että naamakirja on lyhytjännitteisiä, pinnallisia ihmisiä varten, tyhjän ajan täyttäjä niille, jotka eivät itse keksi mitään tekemistä ja lisäksi lapsille lelu, en ole enemmän (prosentuaalisesti) väärässä kuin sinä tuossa väitteessäsi.

Voit olla oikeassa. Siinä tapauksessa olen itse hyvinkin lyhytjännitteinen, pinnallinen ihminen, joka täyttää tyhjää aikaansa Facebookissa. Niin voi hyvinkin olla, monesta näkökulmasta katsoen. Itse käyttäisin hiukan erilaisia termejä, mutta väliäkö niillä. Jokainen toimii miten haluaa, myös sosiaalisessa mediassa. Olet oikeassa: sosiaalinen media *on* minun juttuni, koska se kiinnostaa ihan tutkimusmielessäkin, ja se antaa itselleni paljon enemmän hyviä kuin huonoja asioita. Jollekulle toiselle tilanne on aivan toinen. En väitä, että esim. Facebook olisi toimiva juttu kaikille. Onneksi siihen ei ole pakko liittyä.

[Ryhis]

Huh huh mitä puheita tässäkin ketjussa. Sangen fanaattista puolustelua naamioituna vastaväitteiksi fanaattista puolustelua varten!

Se on vissiin sitä nykyaikaa, kun pitää tiukata kaverilta "jotta miks nää et oo naamakirjassa". Eräälle yhdysvaltalaistutulle oli aivan 90-luvulla uskomaton tosiasia, että joku ei ollut ICQssa (=sosiaalinen media 90-luvulla). Kaveri oikein ihmetteli puhelimessa; "Your not in ICQ?? EVERYBODY IS IN ICQ!!". No hitto, mitä minä sellaisella?

Irkkaamista tuli toki kokeiltua nuoruuden nörttivuosina, mutta ei sekään oikein voittanut puhelinsoittoa. Messenger eli "mese" oli oikeastaan vain graafinen irc kahden ihmisen kesken. Aika paska loppujen lopuksi, tosin oli helppo linkittää huumorisivustojen älyvapaita kuvia. Irc-galleria, joka itseasiassa oli jonkinlainen facebookin esiaste toimi kunnes kaikki "teinixit floodasivat" sen täyteen kaikkea epämääräistä hörhöilyä.

FB tosiaan tarjoaa koko ajan uutta - mielenkiintoisia ajatuksia ihmisiltä, joista esim. fyysisen etäisyyden vuoksi ei arjen elämässä kuulisi käytännössä mitään. Keskustelujen taso on myös mukavan korkea, ehkä osaltaan juuri niiden julkisuuden vuoksi. Hankalistakaan aiheista ei synny "mene ja tapa ittes, v....n homo!" -tason huutelua,

Kaveri hei, puhelin? Puhelimella tavoitat kaikki ystäväsi koska vain. Puhelimen ainoa huono puoli on, että käsien heilutuksella ei ole mitään vaikutusta - ja minun on henkilökohtaisesti pakko viuhtoa käsilläni antaakseni jonkinlainen käsitys auton leveydestä tai kokemani tyrmistyksen määrästä. Tekstaritkin tuntuvat vähän vierailta, eipä niitäkään tule juuri läheteltyä.

Sitäpaitsi minä ainakin luen/kuuntelen mieluummin kun joku sanoo asiat suoraan, kuin se, että pitää etsiä piilovittuilua ja ylemmyydentunnetta jostain rivien välistä.

Tässä tuntuu kohtaavan kaksi täysin erilaista maailmaa, joissa toinen puoli on lähes mahdoton toiselle ymmärtää. Veikkaisin itse, että tämäkin oli osa viime vaalien kansan protestia. Hurjaa vauhtia etenevä nettimaailman mobilisoituminen ja nämä uudet toimintatavat ovat olleet yksinkertaisesti liikaa ja liian nopeasti hyvin monelle. Siksi syntyi luonnollinen vastavoima, joka haluaa palauttaa totutut, hyviksi koetut arvot takaisin, ja pistää jarrun kaikelle "vouhotukselle" ja "maailmankansalaisuudelle".

Mitkä kaksi eri maailmaa? Facebook on mitä, vuoden pari vanha juttu? Muistelen kirjoittaneeni nettifoorumeille jo yli 12 vuotta sitten. Itseasiassa muistan kuinka netti tuli kaikkien saataville. Ei kai nyt OIKEASTI voida puhua kahdesta eri maailmasta, jos verrataan facebook-nörttiä tavalliseen nörttiin? Äläkä puhu "viime vaalien protestista" - vastaavanlainen "protesti" oli jo silloin kuin Tony Halme oli ehdolla ja keräsi kaikki "protestiäänet". Jos Kepu olisi pitänyt parempaa huolta julkisuuskuvastaan, Persut olisivat edelleen 5-edustajan vähemmistö.

En myöskään pidä rinnastuksesta, että sosiaalisista medioista irtisanoutuvat olisivat jollakin tavalla suppeampikatseisia tai peräti rasisteja. Voin olla maailmankansalainen ja voin olla sellainen helvetin hyvin ilmaan mitään facebookkia. Eräs kaverini inhoaa facebookia siksi, että se on amerikanjuutalaisten salajuoni, jolla CIA saa kaikkien tiedot ja kontaktit ilmaiseksi. Voin myöntää, että kaverin ennakkoluulo on "vähän hassu", mutta kunnioitan hänen ennakkoluuloaan ja suon sen hänelle.

Minun sosiaalinen media on lähikapakka, naapurit ja Alepan ilmoitustaulu. Saan kuulla tuoreimmat juorut ja yhteiskunnan höykytykset ihmisiltä jotka tunnen henkilökohtaisesti kun menen töiden jälkeen kaljalle, ruokakaupassa voin silmäillä lehtien otsikot ja todeta valtakunnassa kaiken olevan hyvin, ilmoitustaululta voin bongata Hiaceen uuden öljynsuodattimen. Mutsille voin taapertaa ja lopun perheestä tavoitan kännykällä, samoin kuin kaverit.

Kuka oikeasti tarvitsee facebookkia? Häviäjät jotka oikean actionin puutteessa levittelevät omia asioitaan saadakseen jotain kummaa kompensaatiota.

[Ryhis]

On siellä muutakin kuin se juoru- ja elvistelypuoli.
Mutta mistä sitä tietää.

Naahh. Facebook on kuin 7päivää-lehti. Kaikki tietävät, tuntevat ja osaavat. Kukaan ei myönnä lukevansa tai tilaavansa.

Voi siellä olla jotain henkevääkin ja roppakaupalla yhteydenpitoa. Mutta ne kerrat, mitä minä olen silmäillyt, niin kyllä se on aika lailla ollut alhaisempiin tunteisiin vetoavaa mässäilyä.

[Chilivaari]

Sanomalehtien levikkiä lasketaan, mutta sosiaalisen median luvut ovat omistajien hatusta vedettyjä, kun mainostajien kiinnostus ja rahan tulo riippuu niistä.

Luin juuri uutisen, että Norjassa on Facebookin laskelman mukaan naamakirjan käyttäjiä kaksi kertaa Norjan kansa. (Saa kai sinne ilmoittautua usealla nimellä?) Puolueettoman tutkimuslaitoksen mukaan aktiivisia käyttäjiä oli saman verran kuin Suomessakin, eli 15-20% aikuisväestöstä.