Laadukas ruoka, raaka-aineet ja teollinen massatuotanto

[Janne]

Kotiruoka kunniaan -ketjun keskustelu herätteli ajatuksia ruokailutottumuksista ja etenkin siitä mikä oikeastaan on "hyvää" lihaa.  "Kärsästä hännänpäähän" -kokkailu, eli snout to tail -eating on alkanut omavaraistalouden ohella kiinnostamaan kovasti ja tilauksessa onkin pari aiheesta tehtyä varsin mielenkiintoisen tuntuista kirjaa.

( http://www.awesomebooks.com/search/?q=nose+to+tail&s=no&c=all&x=0&y=0 )

Marketin lihatiskiä penkoessa tulee nykyään välillä epätoivoinen olo kun yrittää etsiä ihan perustuotteita. Paistia ja filettä sentään saa useimmiten kokonaisena palana muhjuiseksi sutuksi silvottujen suikaleiden ohella mutta possun tai naudan sitkeämmät osat ovat yhä useammin kiven alla. Epätoivo vaihtuu ajoittain epäuskoksi kun katselee tarjontaa. Haluavatko suomalaiset todella lihansa oranssiin liejuun sotkettuna, eikö maulla ja raaka-aineen laadulla ole mitään väliä?

Harrasteluontoisen lammastalouden (onpa hieno sana kun puhutaan 4-10 teuraspässistä vuodessa ) myötä eläimen hyödyntäminen mahdollisimman tarkkaan on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Etenkin sisäelinten käyttö on hyvin mielenkiintoinen aihe, varsinkin kun olen niitä hieman vierastanut koko ikäni. Viimesyksyinen karitsanmaksa räjäytti pankin, grillattu maksa simppelillä salaattipedillä ja vinegretillä oli yksi parhaita ruoka-annoksia ikinä. Pötsiin leivottu haggis on kokeiltu myös eikä huonoa evästä ole sekään. Pässin kiveksetkin hönöpäissäni liekitin mutta veikkaan että niistä ei tule ruokapöytäni vakiotarjottavaa. Maussa ei mitään vikaa ja suutuntuma täsmälleen sama kuin munakokkelissa (pun intended) mutta joky tsykolooginen este niiden syömisessä tuntuu olevan. Seuraavana listalla on herkkujen herkuksi kehuttu kateenkorva, joka on tähän asti jäänyt kokeilematta koska en ole sitä huolellisesta kaivamisesta huolimatta lampaan sisuksista löytänyt. Tänä syksynä aion mokoman lihakimpaleen löytää, selvitystyön perusteella luulen jo arvaavani missä se tarkkaan ottaen sijaitsee ja miltä lampaassa vielä kiinni ollessaan näyttää. Kuulostanee hassulta ettei löydä elintä lampaasta mutta voin kertoa homman olevan helpompaa paperilla kuin siinä vaiheessa kun sylissä on saavillinen suolia. Kateenkorvahan tosin häviää vanhemmilta elikoilta mutta meillä pässit menevät lihoiksi n. 8kk iässä jolloin tuon herkkurauhasen pitäisi vielä löytyä.

Omavaraisuuden lisääminen eläinkunnan tuotteiden osalta hyvinkin vahvasti on muutenkin suunnitelmissa. Kanat kasvavat kovaa vauhtia ja ensimmäistä todellista lähiruokamunakasta odotellaan vesi kielellä. Ensi kesäksi on etsittynä toimittaja ankkantipuille ja possuaitausta on katseltu sillä silmällä... Niin ja hirviporukkaan toki mukaan jos mitenkään vain saan ajan riittämään.

Eli jonkun sortin paluuta perusasioiden äärelle tässä haen. Ihan siihen en kuitenkaan menisi mitä vanhempien ihmisten kertoman mukaan ruuanlaitto teurasaikaan on ollut, eli kaikki ylijäämäelimet saunan pataan kiehumaan ja siitä lautaselle pottujen kanssa . Vähän hienostuneempi, vaan ei hienosteleva lähestymistapa on hakusessa.

Sisäelinvinkkejä ja ajatuksia nykyihmiselle eksoottisempien ruhon osien hyödyntämisestä olisi kiva kuulla muiltakin!

[Nosiseptori]

Minä jään aina ihan mehuissani tuijottamaan television ruokaohjelmia, jossa kypsennetään kokonainen sika pitkään ja hartaasti, minkä jälkeen se syödään sormet ja naama rasvassa eri osia unohtamatta. Nämä ohjelmat nimetään usein jotenkin tyyliin "bizarre foods" ym, vaikka eihän siinä mitään bizarrea oikeasti olekaan. Näyttää herkulliselta ja myös kuulostaa herkulliselta: sen verran kiihkeästi ohjelmissa yleensä possua maiskutellaan ja ähkien ylistetään suurinpiirtein jumalten ruuaksi. Voihkinta ja äännehdintä kuulostaa paljon autenttisemmalta kuin muissa liha-alan ohjelmistoissa, riippumatta esityksien kellonajoista. Itsekin tulen kateellisemmaksi.

[trivia] En ole eläimeltä kateenkorvaa etsinyt, mutta rintaontelosta, sydämen (etu-)yläpuolelta sen pitäisi löytyä. Siellä se ainakin ihmisellä sijaitsee. Kyseessähän on lymfaattinen elin, eli immuunijärjestelmään kuuluva elin, joka on tärkeässä roolissa nimenomaan lapsilla / poikasilla. Sen merkitys aikuisikää kohden vähenee, minkä vuoksi se surkastuu. [/trivia]

[bluesman]

 Valmistin kateenkorvaa lähes em. reseptillä; keitin rauhasen ja viipaloin n.sentin paksuisiksi siivuiksi. Leivitys ensin vehnäjauhoilla, sitten kanamuna-korppujauhoseoksella jossa hiven suolaa. Paisteaan voissa ruskeaksi ja kypsäksi valurautapannulla. Ei siedä pippureita kun on hyvin mieto ja hienonmakuinen elukanosa. Ts.en maustaisi millään muulla kuin suolalla.

[PP]

Marketin lihatiskiä penkoessa tulee nykyään välillä epätoivoinen olo kun yrittää etsiä ihan perustuotteita. Paistia ja filettä sentään saa useimmiten kokonaisena palana muhjuiseksi sutuksi silvottujen suikaleiden ohella mutta possun tai naudan sitkeämmät osat ovat yhä useammin kiven alla. Epätoivo vaihtuu ajoittain epäuskoksi kun katselee tarjontaa. Haluavatko suomalaiset todella lihansa oranssiin liejuun sotkettuna, eikö maulla ja raaka-aineen laadulla ole mitään väliä?

Tässä on mielestäni kyse pitkälti nyky-yhteiskunnan yleistä menosta. Seuraavaa ei pidä ottaa ihan kirjaimellisesti, mutta suunnilleen näin tämä menee.

Kaikilla on kiire, tai ainakin pitäisi olla, jos haluaa vaikuttaa menestyvältä ihmiseltä. Vanhemmilla ja lapsilla on paljon aikaavieviä harrastuksia, eikä kotona ehditä olla rauhassa ja laittaa ruokaa. Työntekoa ihannoidaan yli kaiken, joten pitkään töitä tekevä ja väsyneenä kotiin tuleva on monen näkökulmasta uuttera ja hieno ihminen. Kun tähän lisätään vielä päällä kevyt yleinen tyhmyys ja välinpitämättämyys, ei ole kumma, että kansaan uppoa se, mitä markkinoidaan ja kaupasta saa. Kotona on helpointa syödä valmisruokaa tai puolivalmisteita ja se voi olla halvempaa kuin kokonaan itse tehty ruoka.

Lisäksi elintarviketeollisuus pystyy ohjailemaan kysyntää muuttamalla tuotteita ja tuotevalikoimaa pikkuhiljaa. Hyvät raaka-aineet ei ole kadonneet yhtäkkiä vaan ohjaillusti kahden ketjun kartellin hallitsemassa elintarvikekulttuurissa. Mitäpä väliä bisnekselle on, mitä kansa syö, kunhan raha liikkuu. Tässä kokonaisuudessa pienen, tai edes vähän isomman, hyvää ruokaa ja hyviä raaka-aineita haluavan vähemmistön halut ei paina tarpeeksi. Kotona tekee ruokaa ne joilla on tahtoa ja aikaa, mutta valtaosalla ei ole jompaakumpaa tai kumpaakaan.

[bluesman]

 Juuri nyt on mielestäni vuoden kulinaristisin aika; puutarhan aarteet ovat kypsyneet suurelta osin ja kaupasta ei tarvitse juuri muuta ostaa kuin maitotuotteet. Kun ei oo lehmiä. Suola ja leipä tulee myös ostettua. On yhtenä vuonna ollut omaa viljaakin mutta on hiukan työlästä leiväksi saakka itse jalostaa. Sieniä metsästä ja hirvenlihaa pakastimesta. Maissi on kypsynyt. Todella herkkua suoraan farmilta. Aikamoinen työ kasvattaa itse syötävänsä ja säilöä satoa mutta laatu palkitsee niin tulee uhrattua harrastukseen enemmän aikaa kuin ehkä pitäisi. Silti ei kaduta se että olisin voinut kasvimaan tonkimisen sijasta istua jossain kaljalla tai ns.gourmetravintolassa yleensä aina pettymässä ruoan laatuun.

[Jahvetti]

Kyllä kuitenkin minun elämänkokemukseni mukaan itse mahdollisimman alusta loppuun tehty ruoka on halvempaa kuin mistään eineksistä kasattu.
(Räyhis huom! Ainoa välimerkki on suluissa)

Justiinsa taas ostettiin possun etuneljännes, vajaa 2€/kg.
Puolikkaat poronvasat, joita on tullut syksyisin tilattua, tuntuvat äkkiseltään kalliilta mutta aika monenlaista ruokaa niistä paloista pimeän talven aikana loihtii.

Sienet ja marjat metsästä(osa omasta) ja chilit,yrtit,tomaatit sekä valkosipulit ym. omasta maasta.
Perunoista sun muista porkkanoista ym. juureksista sitten puhumattakaan.

[Jahvetti]

Bluesman oli jo kerinnyt suht samantyyppisen selostuksen laatimaankin.

[Ryhis]

Aivoja, sorkkia, kiveksiä ja korvia lukuunottamatta (sekä nokkaa..) olenkin ehtinyt jo kaikkea syödä. Ja voin todeta kaiken olevan syömäkelvollista sekä herkullista, mikäli kokki osaa hommansa! Poikkeuksena valkohai sekä jotkut hapatetut erikoisuudet. 

Madcookin keittokirjan olen silmäillyt läpi ja se etoo minua. Antaa Perulaisten syödä marsua ja tyrkkyjulkkisten istukkaa. Osittain kehittyneitä ankan sikiöitäkään en popsisi, enkä hyönteisiä. Johonkin pitää rajat vetää.

Leikittelen ajatuksella, että viikolla voisin syödä lähituotantopapuja ja merilevää. Tai jotain kuvottavaa proteiinismoothieta, sama se kun kerran kotona ei ehdi kuin kääntyä. Mutta viikonloppuisin voisin herkutella. Nautaa, possua, tuorepastaa, luomumunia, kanaa (oikeaa KANAA), tryffeliä, lohipasteijoja, jotain kouriintuntuvan herkullista. Tuntuu naurettavalta, että kivijalkakaupat ja ammattitaito ovat häipyneet kuin pieru saharaan, ja tilalle on tullut megalomaanisia automarketteja jotka tarjoavat järkyttävällä volyymillä possun ja naudan parhaita paloja.

Olen jo tovin paasannut sormi pystyssä, että paras pihvi syntyy sisäpaistista. Onhan fileekin hyvää, mutta se on niin herkkää. Naudassa on oikeasti niin monta herkullista kohtaa, että yhdestä naudasta riittäisi useammallekin, ei vain kahdelle ihmiselle sisukkaa. 

Sianpääsyltty vasta herkkua onkin. Sitäkin voisi syödä kahtena päivänä viikossa. Jos aika ja kylmätilat antaisivat myöten, ostaisin vain puolikkaita sianruhoja ja käsittelisin ne mieleni mukaan. Nyt vedetään grandiosaa ja Saarioisen härkäruukkua, silloin kun safkaa ehtiii vääntää, on liki pakko ostaa jotain "kallista" ruhonosaa. Kenellä muka olisi edes viikonloppuna aikaa keittää häränrintaa ja pitää se painon alla ja tarjota tuoreen piparjuuriraasteen kera?

Prkl. Tuli nälkä..

[bluesman]

 Yritin ensimmäisenä hirvestyssyksynäni tehdä hirventurpasylttyä. Onnistui hyvin ja meni nopeasti parempiin suihin. Koiran. Mustat karvatupet turpalihaläskissä veivät sittenkin ruokahalun. Muuten on sisäelimet hyvin käytetty, jopa suolia putsattu makkarantekoa varten. Sydän ja vasan maksa ovat mainioita herkkuja.

[..TOMPPA..]

Mutta juurikin tämä teollinen massatuotanto ja se että megamarketit myy lihaa "oranssissa" ja syömäkelvottomassa kastikkeessa on se että se myy!

Jos kaikki Suomalaiset ei olisi juntteja muuten vain tyhmiä niin osattaisiin vaatia myyntiin erilaisia tuotteita!

Itse tiedän monta kauppiasta jotka ovat ottaneet kokeeksi myyntiin näitä erikoisuuksia ja ihan normaalia marinoimatonta lihaa niin ne eivät myy niin hyvin kuin valmiiksi paketissa olevat! miksi? koska juntit tahtovat lisäaineita ja pestä marinaadia pois lihasta..

itse maksan mielelläni enemmän että saan lihaa tiskiltä mutta siellä pitäisi myös olla enemmän valinnanvaraa, tilauksesta kuulemma saa vaikka poron penistä mutta valitettavasti se maksaa.  Ja kauppiaan ei kannata ottaa jokapäiväiseen myyntiin näitä erikoisuuksia koska jos ne jäävät hyllyyn niin kauppa kärsii..

MUTTA!   Ne ihmiset jotka tänäpäivänä käyvät tiskiltä ostamassa eväänsä niin mielestäni olisivat valmiita maksamaan vähän enemmän ja maksavatkin!!  ja ainakin he ostavat jotain mikä ei ole "teollisesti tuotettua"  en kyllä ymmärrä sitä että jos eläin teurastetaan niin miksi siitä ei voitaisi hyödyntää kaikkea?

AINIIN!   hyödynnetäänhän siitä      "atrian broileripullat"  "jauhelihapihvit"  makkarat yms..  kaikki vaan samaan myllyyn ja pakettiin  

Jos paikkakunnalla asuu esim 50000 ihmistä ja niistä 38% hakisi ja vaatisi erikoisuuksia lihakauppiaalta , juurikin keuhkoa ja sydäntä yms myyntiin niin hinnatkin jäisi kohtuu alas. ja niitä olisi saatavilla..

Hyvä esimerkki on lahden citymarket paavolassa josta sai noita herkkuja. enää en asu lahdessa(15 km päässä) jotenka ei tule enää käytyä jokapäivä katsomassa että saako sieltä noita em herkkuja.

[pgrt]

Ei voi muuta kuin haikeasti ja kunnioittaen kadehtia ketjun aloittanutta ja muita edes osittain omavarais-lihataloudessa eleleviä! 

Tuli jotenkin läpi lukiessa viime jouluna edesmennyt Tanskan setäni mieleen, jolla oli perus maatila kanoineen, ankkoineen, possuineen ja etenkin lampaineen. Siellä sai kyllä verratonta ruokaa, varsinkin kun lähikauppa pyöri pitkälti lähialueen tuottajien tuotteilla.

Elämäni hienoimpia reissuja, muistoja ja kesiä oli aina tuolla käydessä.
Harmi että oli niin kaukana ja liian harvoin mahdollista käydä.

[..TOMPPA..]

mutta ei nekään lihapatojen
äärellä tule ihan heti mieleen. T-luupihvi lautasella nenän edessä saa muistin ja moraalin pätkimään.

JS

[chilihardhead.fi]

mutta ei nekään lihapatojen
äärellä tule ihan heti mieleen. T-luupihvi lautasella nenän edessä saa muistin ja moraalin pätkimään.

JS

Näinhän se on

[Wahi]

Suosittelen lukemaan Madventures kaksikon Madcookin. Nimestään huolimatta kirjassa on vain todella pieni osa sitä "yrjöttävää keittiötä". Pääpaino on hauskasti ja hyvin kerrottua ja kirjoitettua tiukkaa asiaa ruokateollisuudesta ja erilaisista ruokakulttuureista + tietty tv-ohjelmaan liittyvää juttua.

[ChIlIDoG]

Viime talvena tuli ostettua koko poron vasa. Siitä hyödynnettiin koko ruho tietty ja sen lisäksi maksa ja kieli. Anoppi ja appiukko ottivat koparat ja pään. Itsellä vaan jotenki etöö imeskellä pelkkää luuydintä saatikka syödä päätä. Aivoja eivät kuitenkaan syö. Aivan pohjoisen lappalaiset syövät kuulemma aivotkin ja eikös ne madcookissa tehneet ja kehuneet että hyvää on. Tälle syksylle on taas tulossa poro mut vähän isompi.

[..TOMPPA..]

itse olen syönyt saksassa lampaan aivosta tehtyä keittoa!

hiukka suolaista mutta menettelee 

[Jahvetti]

Viime talvena tuli ostettua koko poron vasa. Siitä hyödynnettiin koko ruho tietty ja sen lisäksi maksa ja kieli. Anoppi ja appiukko ottivat koparat ja pään. Itsellä vaan jotenki etöö imeskellä pelkkää luuydintä saatikka syödä päätä. Aivoja eivät kuitenkaan syö. Aivan pohjoisen lappalaiset syövät kuulemma aivotkin ja eikös ne madcookissa tehneet ja kehuneet että hyvää on. Tälle syksylle on taas tulossa poro mut vähän isompi.

Poronkielihän se vasta suurta herkkua onkin!
Pitkään keitellään porkkanan, lantun ja sipulin kanssa + mausteeksi mustapippuria ja suolaa
Kyllä palkitsee tekijänsä!

[LupeKani]

Tulee mieleen noin 10v takaiset ajat, kun mummoni jaksoi vielä laittaa koko sian ruuaksi, hieman Anthony Bourdainin Praha jakson tyyliin. Verimakkaraa(paaaljon sipulaa) sekä lettuja sai syödä kyllästymiseen asti. Puutarhasta ja kasvimaasta sai silloin kyllä kaiken tarpeellisen(Porkkanat, perunat, sipulit, tomaatit, kurkut sekä marjoja ja omenia) lapset ja lapsenlapsetkin mikäli vain itse jaksoi käydä hakemassa ja laittamassa, valitettavasti nyt aikustuttuani ei tätä mahdollisuutta enää ole.

Poro tulee ostettua joka vuosi pakkaseen, mutta vain perus lihat sillä kielet ja sisäelimet jäävät myyjälle itselleen. Toki muutaman kerran näitä maistanut, mutten koskaan itse laittanut ruuaksi. Ja muuten: Se poron luuydin on ehkä parhautta...

Räyhiksen mainitsemat hyönteiset(joitain sirkkoja ja toukkia olivat) ovat erittäin hyviä välipaloja, voittavat esimerkiksi suurimman osan kauppojen pähkinöistä 10-0 (johtuisikohan rasvassa paistamisesta). Loistavan makuisia kuitenkin ovat ja ainakin jonkin aika sitten niitä sai paikallisen rättipään pitämään kauppaan tilata. Muitakin erikoisuuksia ja "herkkuja" lähi-idästä kuuleman mukaan löytyi.

Kalat kaappiin tulevat joko omasta takaa tai naapurilta/kavereilta, harvemmin kaupasta. Kerran viikkoon pyrkinyt syömään kalaa vaikka se ehkä turhan vähän onkin.

[Tapiiri]

Suosittelen lukemaan Madventures kaksikon Madcookin. Nimestään huolimatta kirjassa on vain todella pieni osa sitä "yrjöttävää keittiötä". Pääpaino on hauskasti ja hyvin kerrottua ja kirjoitettua tiukkaa asiaa ruokateollisuudesta ja erilaisista ruokakulttuureista + tietty tv-ohjelmaan liittyvää juttua.

Kirjaa lukematta jotenkin pelkään, että tuo "tiukkaa asiaa ruokateollisuudesta" on jorinaa länsimaiden paskuudesta ja siitä miten OG-mestoilla (lue kehitysmaissa) kaikki on aidompaa ja siistimpää. Ei siinä, itsekin vihaan oranssissa spermassa lilluvia kanasuikaleita, suosin luomua ja halvempia ruhonosia, mutta jotenkin noiden urpojen tekopyhä "who am I to judge" -saarnaus on vaan niin pirun vastenmielistä.

Madcookeja huomattavasti parempi ohjelma on Andrew Zimmerin Bizarre Foods, jossa äijä vetelee vastaavia settejä hyvällä ruokahalulla ilman mitään kivi-paperi-sakset -pelleilyjä.

[Nosiseptori]

Madcookeja huomattavasti parempi ohjelma on Andrew Zimmerin Bizarre Foods, jossa äijä vetelee vastaavia settejä hyvällä ruokahalulla ilman mitään kivi-paperi-sakset -pelleilyjä.

Joo, toi Bizarre Foods on sellainen ohjelma, jota katson usein jojo huulessa roikkuen. Andrew selvästi tykkää possusta. Kyllähän tuo ohjelma reilusti eroaa madcookeista siinä, että ruokia ei pyritä lähtökohtaisesti esittämään vastenmielisinä, vaan niitä lähestytään positiivisen uteliaana. Valikoimissa on muutakin kuin hyönteisiä tai aivoja.