tammikuu 10, 2025, 20:19:22 ip

Uutiset:

Iloista kasvatuskautta !!


Onko sienestäjiä ja sienien ystäviä?

Aloittaja ..TOMPPA.., syyskuu 04, 2011, 17:27:14 ip

« edellinen - seuraava »

Toni.A

Nimenomaan aivan loistava ruokasieni. Olen joka syksy niitä poiminut tuosta kilometrin päästä kotoa, aina jonkun mukaani. Yksi vuosi oli ihan todellinen huippuvuosi ja sain älyttömän sadon. Tuo sieni maistuu mukavasti pähkinäiselle.  :P Pannulla, kun lakin paistaa, niin ei kaipaa annos enää pihviä! ;)

http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=7287.0
   http://sushrajalla.blogspot.com/             
         Chiliyhdistyksen jäsen no.1030

Miksu77

Kausi alkaa korvasienistä keväällä ja loppuu suppiksiin syksyllä. Nyt olen nauttinut ryöpätyistä ja paistetuista haaparouskuista.
Maistuu loistavalle, kun alkaa tulemaan nuo kanttarellit jo korvista pihalle.

Aji Inferno

Itse tykkään kantarellien ja torvisienten lisäksi erityisen kovasti haperoista! :)

Ne eivät ole yhtä tunnettuja ja suosittuja kuin monet muut ruokasienet, mutta niissä on moniakin "täysien tähtien" sieniä (esim. kultahapero). Ja aiheesta! Haperot jakaantuvat kahteen luokkaan: syötävät ja syömäkelvottomat. Syötävät ovat hyviä tai loistavia, syömäkelvottomat sitten jotain suunnilleen sen kaltaista kuin Goat's Weed -chili tottumattoman kitaan... 

Haperot ovat joko vihreitä, punaisia tai ruskeita/violetteja. Äärettömän harvoin muunkin värisiä. Niiden syötävyyttä ei yleensä voi päätellä väristä tai  ulkomuodosta (vaikka kokenut sienestäjä tietääkin mitä odottaa, mm. kasvupaikan perusteella). Haperot kuuluvat "maisteltaviin" sieniin. Yksikään ei ole myrkyllinen. Niistä maistetaan palanen helttaa, ja odotellaan ehkä minuutin ajan. Syömäkelpoiset lajikkeet kuten koivuhapero, isohapero, mantelihapero, kultahapero, yms, maistuvat raakoina hyvin miellyttäviltä, mantelimaisilta. Syömäkelvottomat (joista moni on väriltään punainen, mutta asiaan ei voi luottaa!) taas tuottavat vähän chilin lailla, pienellä viiveellä, voimakkaan karvaan, epämiellyttävän, polttavankin maun. Asiasta ei voi erehtyä! ;)

Haperoiden pähkinäinen/mantelimainen, pehmeä maku on erinomaista mm. paistamiseen. Parhaita ei voita juuri mikään toinen sieni. Suosittelen!!

Huru-ukko

Ruokasienistä montakin voi syödä raakana, mutta niistä voi saada vatsanväänteitä. Se ettei sieni ole myrkyllinen, ei takaa ettetkö voisi saada siitä jonkin näköisen vatsanväänteen. Eli älä syö siltä tuntumalta, että sieni kuuluu herkullisiin. Ruuaksi valmistettu sieni ei aiheuta mitään väänteitä, ellet satu olemaan allerginen...
Herkkutatin voin mainita yhtenä, jota voi syödä raakanakin.
Koivuhaperot ovat äärettömän harvoin muun kuin valkoisen näköisiä, samaten keltahaperoita ei tapaa punaisena....höhö

Huru-ukko

Tämän päivän koiralenkillä törmäsin tälläiseen veijariin. Näitäkin kasvaa kituniemelämme siellä täällä. Kuvassa ei näy kuin nuo sienet, mutta kasvupaikka oli puolilaho 2m korkea leppä.

On ehkä jo siinä rajamailla, ettei olisi liian vanha. Syömpä ne silti.......

Toby

...ja viikonloppuna taas märkään syksyiseen sienimetsään!
Hoidan & kasvatan chiliä apinan raivolla.

bluesman

 Sain viikko sitten pakurijauhetta ja ole kitannut muutaman litran viikon aikana. Kai se on sitten terveellistä muttei miltään tunnu. No, ei ainakaan pahalta tunnu eikä maistu. Antioksidanttiominaisuus on suurin kaikista luonnontuotteista (googlaamalla selvisi tämäkin asia) ja terveysvaikutuksia oli pitkä lista. Ei liene haitaksikaan joten jatkan litkimistä.
Täytynee käydä metsässä keräämässä pois muutama pakurikääpä ja kokeilla jauheeksivalmistusta.

Miquel

Vastasin MUU sillä pidän lampaankääpää parhaan makuisena sienenämme. Kasvaa melko isoks ja yleensä madoton. plussaa myös se että se on helppo löytää kun kasvaa kuusikoissa kirkkaan valkoisena! maku hyvin tattimainen.  :)
Koska kukat ovat mitättömän pienet ja marjat syömäkelvottomia, käyttöarvo perustuu lehdistöön.

Kausi -13: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=12313.0
Kausi -14: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=14231.0
Kausi -15: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=15663.0

biblo

Lainaus käyttäjältä: bluesman - lokakuu 03, 2012, 20:51:00 ip
Sain viikko sitten pakurijauhetta ja ole kitannut muutaman litran viikon aikana. Kai se on sitten terveellistä muttei miltään tunnu. No, ei ainakaan pahalta tunnu eikä maistu. Antioksidanttiominaisuus on suurin kaikista luonnontuotteista (googlaamalla selvisi tämäkin asia) ja terveysvaikutuksia oli pitkä lista. Ei liene haitaksikaan joten jatkan litkimistä.
Täytynee käydä metsässä keräämässä pois muutama pakurikääpä ja kokeilla jauheeksivalmistusta.


Menee nätisti teen sekaan pieneksi hyvällä blenderillä. Maksavat muuten Japanissa muistaakseni tuosta pakurista kovia kilohintoja eli reppu selkään ja metsikköön.
"Grow food, not lawns"

Huru-ukko

lokakuu 03, 2012, 22:38:11 ip #149 Viimeisin muokkaus: lokakuu 04, 2012, 17:37:15 ip käyttäjältä Aji Inferno
Tuohon sen pakurikäävän ottamiseen sanoisin että jos puuhun tulee haava kun se siitä pois otetaan, niin se ei varmasti kuulu jokamiehen oikeuksiin. Itse en niitä ole koskaan irroitellut, joten en tiedä kuinka helposti se siitä lähtee.
Mutta sen verran googlettelin asiaa, että kirveellä sanotaan lähtevän helpoiten irti. Eli jokamiehen oikeuksissa (velvollisuuksissa) sanotaan selkeästi että elävää puuta ei ole lupa vahingoittaa. (Moderoitu)  käsityksen mukaan pahkakin kuuluisi varmaan jo jokamiehen oikeuksiin ottaa pois omaan käyttöön.
Tuolla tavalla kun metsässä liikutaan, niin kaikki saa yhden idiootin mukaan sen huonon maineen.
Ketään nyt sormella osoittamatta......
Ja olen myöskin varma siitä, että jos metsän omistaja kaverin noista puuhista löytää, niin pahimillaan kääpäilijä joutuu korvaamaan puiden arvon, joita on vahingoittanut.

Minbaari

Itse olen kotimetsistä kerännyt useamman kilon tuota pakurikääpää, kuivannut ja jauhanut blenderillä tomuksi. Ei maistu itsessään oikein miltään, mutta inkiväärin ja lakritsijuuren kanssa keitettynä sekä hunajalla makeutettuna oikein maukasta "teetä". Harmi kun ei tänä syksynä ole ehtinyt käymään ihan sienimetsällä, mutta onneksi vaimon porukat on raahannut suppilovahveroita ja kanttarellejä ihan säilöttäväksi asti.
#816

Miquel

Lainaus käyttäjältä: Huru-ukko - lokakuu 03, 2012, 22:38:11 ip
Tuohon sen pakurikäävän ottamiseen sanoisin että jos puuhun tulee haava kun se siitä pois otetaan, niin se ei varmasti kuulu jokamiehen oikeuksiin. Itse en niitä ole koskaan irroitellut, joten en tiedä kuinka helposti se siitä lähtee.
Mutta sen verran googlettelin asiaa, että kirveellä sanotaan lähtevän helpoiten irti. Eli jokamiehen oikeuksissa (velvollisuuksissa) sanotaan selkeästi että elävää puuta ei ole lupa vahingoittaa. Linkkerin    käsityksen mukaan pahkakin kuuluisi varmaan jo jokamiehen oikeuksiin ottaa pois omaan käyttöön.
Tuolla tavalla kun metsässä liikutaan, niin kaikki saa yhden idiootin mukaan sen huonon maineen.
Ketään nyt sormella osoittamatta......
Ja olen myöskin varma siitä, että jos metsän omistaja kaverin noista puuhista löytää, niin pahimillaan kääpäilijä joutuu korvaamaan puiden arvon, joita on vahingoittanut.


Ei taida olla puun vahingoittamisella enään merkitystä tossavaiheessa jos se jo kasvaa kääpää? Ei ne terveissä puissa viihdy.  :)
Koska kukat ovat mitättömän pienet ja marjat syömäkelvottomia, käyttöarvo perustuu lehdistöön.

Kausi -13: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=12313.0
Kausi -14: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=14231.0
Kausi -15: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=15663.0

Huru-ukko

Jos se Miguel kasvaa sinun metsässäsi, niin jos sen sieltä pois otat niin aivan varmasti pyrit maksimoimaan sen että puu selviää vieläkin siitä eteenpäin.
Ja ihan tiedoksesi että pakurikääpä iskee ihan terveeseenkin puuhun, mutta kasvualustakseen tarvitsee vioituksen, joita syntyy esimerkiksi harvennuksen yhteydessä kun vaikka toinen puu osuu ja aiheuttaa kuoreen vioituksen. Lähde.

www.metsamaailma.fi/fi/News/Documents/Metsän%20henki%203%202012.pdf
Koivun syöpä ja jäämies Ötz
A
leksandr Solzhenitsynin Syö-
päosasto-kirjan eräs luku on
nimeltään Koivun syöpä. Siinä
syöpäsairaalan potilaissa herää toivo
parantumisesta ihmeellisen, Venäjän
koivikoissa esiintyvän käävän ansiosta. Eikä sitä ole ollut vain Venäjällä.
Nimittäin 1991 Itävallan Alpeilta löytyneen jäämies Ötzin laukussa oli jauhettua kääpää. Kyseessä on meilläkin
yleinen koivun lahottajasieni pakurikääpä.
Pakurikääpä on helposti tunnistettava, hiilimäisen musta tai tummanruskea rykelmä koivun kyljessä. Tarkkaan ottaen näkyvä osa eli itse pakuri
ei ole varsinainen kääpä, vaan sen aiheuttama kasvannainen. Se ei muodosta itiöemiä. Ne kehittyvät vasta puun
kuoltua, sienen irrottaman kuoren alle,
kuori- ja puukerroksen väliin. Pakurikääpä tarttuu koivuun ja joskus myös
muihin lehtipuihin erilaisten runkovikojen, kuten pakkashalkeamien kautta.
Kevätkauden harvennuksissa poistettavat puut vioittavat kaadon yhteydessä helposti pystyyn jätettävien koivujen yläosia. Näistä varsin vaatimattoman näköisistä pikku haavoista saattaa
aiheutua suurta harmia, jos kääpä pää-
see iskeytymään puuhun.
Pakuri kasvaa nopeasti, ja jos sellainen on koivun kyljessä, kääpä on jo
kasvanut pintaan saakka. Siitä ei enää
saa vanerin raaka-ainetta. Siihen aikaan, kun vaneripuut jaettiin metsässä, jakomiehiä varoitettiin erityisesti pakurikäävästä. Jos se jäi huomaamatta eikä metsurikaan osannut tehdä
rungosta riittävän pitkää välivähennystä, kunnian kukko ei laulanut loppumitassa. Eikä pakuripuusta saa aina edes
polttopuuta. Monesti runko katkeaakin
sienen kohdalta myrskyssä.
Nobelisti Solzhhenitsynin
kirjan myötä tieto pakurin
terveysvaikutuksista ja Venä-
jän perinnelääketieteestä levisi  koko maailmalle. Venä-
jällä kääpää on käytetty nimenomaan syöpälääkkeenä
vuosisatojen ajan. Romaanin
mukaan asian huomasi muuan maalaislääkäri, joka ihmetteli syöpien harvinaisuutta köyhällä maaseudulla. Tutkiessaan asiaa tarkemmin hän
sai selville, että ihmiset nauttivat päivittäin kalliin teen sijasta metsistä kerättävää pakuria kuumaan veteen sekoitettuna.
Ja näin he säilyvät terveinä.
Kirjailija oli oikeilla jäljillä,
sillä pakuria on myöhemmin tutkittu tieteellisesti ja sen on huomattu sisältävän muun muassa runsaasti antioksidantteja. Pakuri voi myös lievittää tulehduksia ja
nopeuttaa vatsahaavasta toipumista. Mutta jonkinlainen tieto asiasta on ollut entisajan ihmisilläkin tuhansia vuosia sitten. Jäämies Ötzi on
ollut tutkijoille monessa mielessä todellinen aarre. Alppien jään
sisään noin 5 300 vuotta sitten
muumioitunut mies säilyi erittäin
hyvin. Matkassaan hänellä oli metsästysvarusteiden ja eräiden työkalujen lisäksi jauhettuna kahta koivussa yleisesti kasvavaa kääpälajia.
Toinen niistä on taulakääpä ja toinen,
lähteestä riippuen joko pakuri- tai
pökkelökääpä.
Vanerintekijöiden vitsaus on siis
ollut tuhansia vuosia tunnettu lääkeaine. Mitä muita ihmeitä metsistämme voikaan vielä paljastua uteliaalle
tutkijalle?


Vaikkakin pakurikääpä aiheuttaa lopulta puun katkeamisen, niin silti se ei anna oikeutta kenellekkään mennä ilman lupaa niitä kääpiä sieltä metsästä ottaamaan elävästä puusta.

Kalakukko

Vai että oikein korvaamaan puiden arvon. Kerrohan Guru-Ukko tuollaisten syöpäläispuiden markkina-arvo? Jos yhtään metsänomistajaa tunnet, niin juttelepa heidän kanssa aiheesta googlailun jälkeen.

Huru-ukko

lokakuu 04, 2012, 14:09:56 ip #154 Viimeisin muokkaus: lokakuu 04, 2012, 17:34:18 ip käyttäjältä Aji Inferno
(Moderoitu) puhuin pystyssä olevista puista. Niiden arvo lasketaan ihan arvioituna miksi se voisi kasvaa. Vrt. esim. varastetun joulukuusen arvoon.
Ihan maalaisjärjellä kaikki sen tajuaa että jos menet hakkaamaan reiän koivun kylkeen, niin se kuolee todennäköisesti sen seurauksena.
(Moderoitu - asiatonta)

Miquel

Älkää nyt aikuiset ihmiset riehuko? :D Jos puuntappo harmittaa niin voihan valveutunut sienestäjä mennä aina valtion metsiin tai linjojen alle. Ja minun mielipiteeni pysyy, valistavan postauksen jälkeenkin, eli jos puussa on kääpää se on menetetty puu. Vaikka kääpä iskisikin "terveeseen" puhuun joka on vioittunut se on nähdäkseni tämän jälkeen entinen. Myöskään yksikään puuta myyvä henkilö ei ota riskiä että lahoa sisältävä puu, jollainen kääpiä kasvava hyvin todennäköisesti on, löydetään esimerkiksi paperitehtaan tai sahan puunvastaanotossa. Siitä syystä että esim. paperitehtaiden puunvastaanotossa otantanäyte, joka tehdään esimerkiksi joka kymmenenteen kuormaan, määrittää kaikesta tuomastasi puusta saatavan hinnan. Jos seassa on kääpäistä paskaa menetät varmuudella rahaa.
Tietysti lahopuilla on merkityksensä esimerkiksi hyönteisten ja tikkojen suojelussa joten on hyvä että ne jäävät metsiin pystyyn!  ::)
Koska kukat ovat mitättömän pienet ja marjat syömäkelvottomia, käyttöarvo perustuu lehdistöön.

Kausi -13: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=12313.0
Kausi -14: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=14231.0
Kausi -15: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=15663.0

Huru-ukko

Jos myyt metsää vaikkapa pystykaupalla, niin koneurakoitsijan homma on ottaa sieltä käävän tuhoama pätkä pois tukista. Eli sitä puuta ei ole menetetty niin kauan kuin se siinä pystyssä on.

Huru-ukko

Lainaus Miguelilta:
Tietysti lahopuilla on merkityksensä esimerkiksi hyönteisten ja tikkojen suojelussa joten on hyvä että ne jäävät metsiin pystyyn! 

Tuo on hyvä näkökohta luonnon monimuotoisuuden kannalta. Omalla palstallani olen juuri nuo pystyyn lahonneet jättänyt rauhaan juuri tuon takia. Myös raivauksessa kannattaa jättää mm. leppää lähinnä niiden silmujen takia (pyyn ruokalistalla) ja muutakin puuta etenkin jos tilaa on, ettei metsä ole pelkkää männikköä. Aiheeseen liittyen myö symbioosissa olevat sienet menestyvät paremmin kun puusto on vaihtelevaa.
Tosin virallisissa metsänhoito ohjeissa kehotetaan kaatamaan kaikki laho pois juuri tauti- ja tuholaisvaaran takia.

Minbaari

Laitetaan nyt kuva tännekin viime Torstaisen sienireissun ihmetyksestä:


661g.
#816