Autot...

[Janne]

Tulee niin hienoja kertomuksia autoista että pistänpä minäkin tarkemmat sepustukset

-79 Cherry, ensimmäinen autoni. Ruostetta ihan helevetisti, mutta ovien helmat sain korjattua näppärästi jeesusteipillä ja alustamassalla. Kyllä tällä ajeltiin pari vuotta ja provinssirokit ym. festivaalit kierrettiin. Takapenkit sai kumoon niin tässähän nukkuikin mukavasti, parikymppisen mittapuulla. Nyt en kyllä lähtisi edes telttamajoitukseen, hotelli sen olla pitää Auton tarina päättyi Hervannan valtaväylälle jossa joku ajoi tuliterän Passattinsa cherryn perään. Ruostetta irtosi muovikassillinen ja takalokasuoja väännettiin sorkkaraudalla irti renkaasta jotta saatiin romu ajettua pois jaloista. Vakuutusyhtiö lunasti auton ja antoi pitää romun, Passatin omistaja soitti vielä perään ja kertoi oman autonsa rempan maksaneen 5 kertaa enemmän kuin cherryn lunastusarvo oli

Taunus -80, tää oli kova peli. Täysin ryhdissään, eikä mitään mainittavia ongelmia. Vaihtui parin vuoden päästä 18 vuotta tuoreempaan autoon "järkisyistä".

Nissan Almera -98. Nää taitavat olla yksiä kestävimpiä ja käyttövarmimpia nykyhenkilöautoja. Vikatilastoissa kolmen kärjessä siellä parhaassa päässä. Hauskana yksityiskohtana samanikäinen Primera oli sitten kolmen huonoimman joukossa samoissa tilastoissa, ilmeisesti ihan eri auto se.

Opel Zafira -01. Tilaa tarvittiin ja isompi auto ostettiin. Ja vaihdettiin aika pian pois jenkkikuumeen iskiessä. Eli Zafira päittäin samanikäiseen Almeraan ja välirahalla -69 Bel Air pihaan. Letukka olikin ensimmäinen auto jolla ajaminen oli helevetin hauskaa koko ajan ja joka tilanteessa, elämystä koko rahalla. Vaatii kyllä tietyn asenteen ja luonteen, en nimittäin puhu mistään ajomukavuudesta saatikka ominaisuuksista nykymittapuulla. Mutta se 5-litraisen bensakasin suorilla putkilla tuottama kumea lotkotus on vaan niin komiaa kuunneltavaa, etenkin yhdistettynä erittäin letkeään ohjaukseen ja hienoon kallisteluun joka kurvissa. Tätä oli myös hauska rempata, konehuoneeseen mahtui seisomaan ja kaikki osat kätevästi käden ulottuvilla.

Bel Air vaihtui sitten toiseen letukkaan, liki uudenkarheaan -87 scottariin. 6.2 -litrainen diesel ja suorat putket joten soundeja voi luonnehtia esimerkiksi törkeiksi. Muutenkin rujo peli, viimeisen päälle työväline 8-pulttisine vanteineen ja raskaamman mallin alustoineen. Alkuperäinen automaattiloota on vaihdettu ilmeisesti hiacen 5-loviseen joten löpöä ei pala paljon mitään, varovaisella ajolla menee alle 10l sadalla. Mikä on minusta helkkarin vähän 2.5 tonnia tyhjänä painavalta autolta. Korjata saa tätäkin, esim. siirtopumppu kantsii melkein pitää varalla aina mukana kun alkuperäinen mekaaninen on korvattu sähköisellä, 2 kertaa olen minäkin jo saanut vaihtaa uuden mallia motonet. Lavalla on kulkenut kaikkea mahdollista heinäpaaleista ja sorasta lampaisiin. Tää on ajossa niin kauan kuin saa katsastusta varten viriteltyä siihen kuntoon että läpi menee. Ajo on huoletonta kun pienet (ja isommatkin) kolhut vain nostavat katu-uskottavuutta. Joku parkkipaikalle betoniporsaaseen pystytetty liikennemerkki ei jätä kaatuessaan takapuskuriin edes naarmua, testattu on

Niin ja sit tosiaan -92 mazda, jonka ostin muutaman kuukauden reissuhommia varten. Ihan tarpeeksi tuli sahattua tre-hki motaria, yli 20tkm yhden syksyn aikana. En ole hankkiutunut eroon koska inhoan renkaanpotkijoiden kanssa vänkäämistä muutaman satasen autosta.

[JaloPena]

Aaltopeltisitikasta vielä... sitikkafanaatikkokaverilla on sellainen. Kone on törkeän pieni eikä se vedä juuri ollenkaan, kulutus on aivan tähtitieteelinen ja tehostamattomana vaatii punttisalitreenejä ennen kuin rattiin kannattaa hypätä.
Muuten on kyllä oikein iloinen ja harvinainen kesäauto joka takuuvarmasti kääntää katseet. Jos arvostaa tyyliä mutta ei mukavuutta, helppoutta ja luotettavuutta, se kannattaa ehdottomasti hankkia

[Ryhis]

Hurja vehjes, omamassa vähän toista tonnia, ottaa nyyttiä yli puolitoista tuhatta kiloa ja koukussa saa hinata muistaakseni kolmetonnista traileria.

Ei lukuina kovin vakuuttavia...

Kuinnii? Pieksee useimmat yheksänkyt luvun mazdat/hiacet/ym. sekä kantavuudessa että vetokyvyssä!

Ei piekse. Hiace häviää tuolle kantavuudelle viidelläsadalla kilolla, moni isompi Ducato ottaa saman verran kyytiin. Vetokykykin on liki sama Hiacessani.

Pointti oli nuo tehostamattomat yksipiirijarrut, kyllä sinäkin Mattson myönnät, että yli kuuden tonnin yhdistelmää ei mielellään sellaisilla virityksillä jarruttele saati pysäytä.

[masaiman]

No ei varmasti! Mielellään tai pahimmassa tapauksessa lainkaan...

[masaiman]

Jaa, tämä ketju onkin jäänyt täysin unholaan, olis noi omistakin autoista vaahtoamiset voinu laittaa ennemmin tänne. Voiskohan jotakuta moderaattoria pyytää, jos mahdollista, nimeämään ketjun aloitusviestin otsakkeen uudelleen, jotta se näkyisi uusissa viesteissä sille kuuluvalla nimellä.

On tullut tuosta Xantiasta nyt messuttua sen verran paljon, että lienee ihan kohtuullista pistää parit näppäykset julkaisuun:





Kyseessähän siis on `97 vuosimallin Citroen Xantia 1.8i, Athena-varustelulla. Pientä ryppyä havaittavissa siellä-täällä, mm. "kromi"listat kiehuu, konepeitossa ja muussa keulassa muutamia kivi-iskelmiä, sekä takapuskuria kolhittu sekä kuljettajan että kanssa-autoilijoiden toimesta, mutta tekniikaltaan auto tuntuisi olevan ikäisekseen varsin hyvässä kunnossa siitäkin huolimatta, että on seissyt jostain viime alkusyksystä ihan viime päiviin ulkona parkkipaikalla. Pesun ja vahauksen jälkeen siitä tuli ihan auton näköinen! Pyyhkijöiden sulat vaihdoin tänään, perushuollot sille näyttikin olevan juuri tehty, joten öljyt, suodatin ja tulpat saavat odottaa hyllyssä seuraavaa huoltokertaa. Ilmanputsarin vaihdoin vaikkei sitäkään olisi vielä tarvinnut. Öljyä joutui koneeseen lisäämään n. 1,5l, mutta kärkeä kastanut osa oli vielä ihan kirkasta, joten en nähnyt tarpeelliseksi alkaa vaihtaa niitäkään. Tuulilasinpesunestesäiliö näyttäisi olevan halki kun pitää jonkin verran nestettä sisällään, mutta täytettäessä kusee alleen. Meinasin ensin että tuohon pitää laittaa lisävalot keulalle, mutta alkuperäiset valaisimet ovat hämmästyttävän tehokkaat tuon ikäiseksi autoksi. Apukuskin lyhyt, raitisilmasuodatin ja Wunderbaum ( ) täytyy vielä vaihtaa ensi viikolla, ja radio koodata auki kunhan soittavat mega-autosta sen koodin mulle, muuten ei muuta kuin maileja mittariin, koputtaa päätä että ne olisivat mahdollisimman huolettomia...

[Ryhis]

Nätti sedani. Jostian syystä miellän 90-luvun loppupuolen autot kauniiksi. Laatikkomuodot ovat kadonneet ja kehitys on kulkenu käsi kädessä funktionaalisuuden kanssa. Myöhemmissä autoissa on mielestäni liikaa siluettikikkailua tai jotain Wau-arvoja tavoittelevaa hömpöhöpöä.

Citroenhan on pitkät perinteet omaava autonvalmistaja. 2CV eri malleineen ja Camionette puhuvat omapäisen suunnittelun puolesta. Citikka on myös aina ollut kehityksen keihäänkärjessä, tasainen lattiahan on alunperin Citroenin keksintö! Kaasunestejousitus ja Citikan logossa olevat kartiohammasrattaat ovat myös olleet aikaansa edellä.

Rallimenestyskin kertoo, että kyllä sammakonpurijahannarit osaavat autoja valmistaa.





Citroen SM on hyvä esimerkki autosta joka on rumuudessaan kaunis. Miettikää miltä tuo auto on näyttänyt ilmestymisvuonnaan - jumaliste avaruusraketilta! SM;ssä taisi olla vieläpä Maseratin kone...

[Hegu]

Toyota corolla 1.6 liftback -90 Ajettu rapiat 419 000 ja eipä tossa ole ollut mitään vikaa 3 vuoteen

[masaiman]

Nätti sedani.

[nussuti]
Xantia ei ole sedani, se on 5D liftback.
[/nussuti]

Jostain syystä miellän 90-luvun loppupuolen autot kauniiksi. Laatikkomuodot ovat kadonneet ja kehitys on kulkenu käsi kädessä funktionaalisuuden kanssa. Myöhemmissä autoissa on mielestäni liikaa siluettikikkailua tai jotain Wau-arvoja tavoittelevaa hömpöhöpöä.

+1

[Fat Ali]

Citroen SM on hyvä esimerkki autosta joka on rumuudessaan kaunis. Miettikää miltä tuo auto on näyttänyt ilmestymisvuonnaan - jumaliste avaruusraketilta! SM;ssä taisi olla vieläpä Maseratin kone...

Yhden kerran olen kuolannut läheltä tollaista Citroen SM mallia. Tapahtui Tuusulassa Citroen - kerhon kokouksessa. Siinä tosiaan on maseratin valmistama 2,7 tai 3,0 litrainen V-6 moottori, Citroen kun osti Maseratin -68. Tuossa mallissa oli myös sadetunnistin ym. herkkuja, jotka ovat alkaneet vasta viime vuosina yleistymään muissa merkeissä. Oli todellakin aikaansa edellä oleva auto.

[akselsson1]

nro uno: Volvo 740 GLE 2.0 farmari + sata kiloa poppeja
ja dos: volvo 740 GL 2.4 turbodiesel sedan. suhisee ja pölläyttelee (tästä en luovu)
bonus: "työsuhde ajoneuvona" Patria XA-360; vihreä kuin chilinlehti ja äreä kuin naga pakkiruuassa 

[masaiman]

XA-202 KoPa:n takatilassa on tullu istuttua tunti jos toinenkin... Onkos tämä 360 joku uudempi malli kun en tunne.

[akselsson1]

juu ne on n.5v vanhoja vehkeitä, komentovaunu mullakin. 8 erillisjousitettuu rengasta, vahvempi panssari ja läjä uutta tekniikkaa lyhyesti sanottuna pistä googleen patria amv nii johan alkaa löytyy...

[masaiman]

Aaa, AMOS- alusta... noita testattiin kun olin pääsemässä veke, ehdin nähdä vilaukselta pari.

[akselsson1]

nejjj, AMOS on se kranaatinheitin versio toi alusta on xa-360, AMOS on XA-361 ja kaikki eri versiot sit mitälie. nooh, pääasiassa runko on kaikis sama ja varustus ja panssaroinnin määrä eri

[masaiman]

Samalta näytti kun harjun päältä kattelin kun se möyri pitkin montun pohjaa. Kummastutti vaan noi wikipedian vuosiluvut, bongaus tehty nimittäin '05 syksyllä... Liekö ollu joku esiproto tms...

[akselsson1]

jotain sellaista varmasti, kyllähä siihe testauksee menee aikaa, ja varmasti ovat testanneet kaikkee muuta paljon jo ennen mitään torneja sun muita.. hyshys-osastollehan kuuluu 8-pyöräohjautuva versio mist ei kerrot missää mitää mut näin semmose testiajos parolassa.. se näytti veikeeltä 

[mexx]

Ensimmäinen autoni oli hiace, josta oli polkimien vierestä ruostunut pohja pois, kengän mentävä läpireikä. Edelliset 2 oli saabeja ja nykyään on chilinpunainen alfa romeo 159  2.4jtdm -07. Autoon olen reilun vuoden ajan ollut tyyytyvvväinen.

Hieno on tuo räyhiksen laittama sitikka!




 

[Heku]

Vaihdoin taas Carinaan map-anturin. Näemmä noille tulee kaikille ikä täyteen kun ei purkaamoiltakaan meinaa löytyä. Pitääpä ostaa yksi E-mallin Carinan mappi ja kokeilla pelittääkö sillä, niitä näyttäis olevan kaupan, samoin ensimmäisten Avensiksien joissa myöskin pohjana sama kone pienin muutoksin. Toimiihan tuo ainakin 2.2 Camryn mapilla ilmeisesti ihan ok joten eiköhän tuo uudemman Carinankin map toimi.

[Whili]

Blondi ja keltainen kulkuneuvo..  Airbag-testi 

[#cstone]

Hauskaa lueskella porukan viha-/rakkaussuhteista peltilehmien kanssa

Oma kurjuuteni "kestokulutushyödykkeiden" kanssa alkoi lukioaikana täytetöissä (kolmen L:n ylioppilas -LukioLukemattaLäpi) erään pohjois-pohjanmaalaisen autoliikkeen varaosapuolella kun huomasin vaihtoautokarsinassa kullankeltaisen Ford Granadan, vm. 1980.

Pakkohan siitä oli alkaa hieromaan kauppaa, kun ajokorttikin oli aivan tuoreena taskussa ja omaa autoa ei vielä ollut. Kotosalla oli noita lihotettuja taunuksia ollut ajossa useampiakin, joten tämän halpismersun alustan kyytiin tottuneena kuume oli aika kova.
Varsinkin kun tuo myytävä yksilö olisi kaupan "henkilökunta-alella"

Ajoin sitten loppujen lopuksi eräänä päivänä käytännössä jarruttoman kansivikaisen vanhuksen kotipihaan ja kuuntelin isäni pyyteetöntä ihastelua tästä uudesta "loppumattomasta savotasta"    Sittemmin tuosta tuli monivuotinen ja luotettava käyttöpeli sisustuksen vaihtamisen (parempikuntoisesta kolariyksilötä), moottoriremontin, alustahommien ja lukuisten sähkötöiden jälkeen. Edellinen omistaja oli kuitenkin hoitanut ruostehommat ja maalipinnan aiemmin kuntoon, joten kaara oli varsin namu kunnes totesin neljän vuoden jälkeen, että olisikohan ympärivuotinen käyttöauto jotain muuta, kuin museoikäinen, meluinen bensajuoppo -vain 12l/100km kun nätisti ajaa.... not! Noh, se oli se ensimmäinen auto ^TM

Sitten tuli järki(!?) peliin ja seuraavat 100tkm rullailtiin sitten ensimmäiseltä omistajaltaan ostetulla -93 1.6 GL 323 Mazdalla. Se oli oikein automaatti ja oikealla ruiskumoottorilla varustettu karkki. Tämä sai kuitenkin väistyä perheen vaatimuksien tieltä... ensin tuli koira ja sitten lastenrattaat.

Siispä kuikuilemaan autoliikkeeseen ja pitkälti toistasataatuhatta ajettu, mutta silloin vain parivuotta vanha -02 Nissan Primera lähti kotimatkalle. Tämä olisi saanut palvella vieläkin pidempään, mutta perinteisella tuurilla käteen oli osunut yksilö, joka alkoi syömään 153tkm kohdalla moottoriöljyä sellaisen reilun litran/ tuhat kilometriä. Trendi öljynkulutuksessa oli kasvava, eikä se mennyt edes jäähdytysnesteen sekaan vaan kivasti katalysaattorin läpi taivaalle. Liikkeessä tarjosivat moottoriremppaa, kun juuri tuossa 1.6 moottorissa oli kuulema sattunut joskus olemaan vähän sylinterivikaista / rengasvikaista satsia liikenteessä.

Noh, asiasta ärsyyntyneenä päätin, että nyt ei meidän talossa ajeta rempattavilla autoilla ja koitin ostatella uutena -07 Golf Variantia, mutta kun autoliikkeen näyttelyviikonloppina Volkkarin miehet eivät "ehtineet" kiireiltään mulle sellaista myydä niin kävelin viereiseen rakennukseen, jossa myytiin vielä aitoa Jenkkikamaa.

Hyvien myyntikahvien, puolen vuoden odotuksen jälkeen ja naapurin rutattua parkkipaikalla vaihtoon menossa olevan Nissanin sain vihdoin väärän värisen Dodge Caliberini kotiin. Kun närästys uuden auton ostamisesta alkoi takuukilometrien jälkeen laantua ajattelin, että oli ihan varmasti viimeinen uusi auto jonka koskaan hankin, jos omaa paalua pitää käyttää. Vikoja autossa ei neljän vuoden ja 110tkm aikana ollut ensimmäistäkään, vaikka merkki pääsikin haukutuimpien listalle aikanaan. Närästyksen aiheutti lähinnä nimeltämainitsematon Tampereellakin toimiva autoliikeketju palveluineen, hintoineen ja työn jälkineen. Se myykin Fiiatteja nykyään...

Kun isäukko alkoi reilu vuosi sitten oudosti ostattelemaan itselleen tuoreempaa biiliä pitkille matkoilleen ja akka sekä koirakin olivat mökistä jo lähteneet ajattelin, että voisi kai sitä pienempiruokaiseen vaihtaa. Varsinaista tarvetta ei ollut, mutta tiedättehän te autohommat -jotkut ovat vain hieman alttiimpia tuollaisille vaihtohoukutuksille...

Niinpä matkustelin toissa joulun alla Kirkkonummelle hakemaan nykyistä kiesiäni, -08 Dodge Avenger 2.0 CRD SXT:tä. Jos jollain voisi perustella, niin se oli halpa luokkaisekseen, edullinen käyttää ja ensimmäiseltä omistajalta suoralla kaupalla. Voi tietysti yrittää lohduttautua sillä, että tuo punainen kostaja (tai lihotettu Talbot) on kuitenkin sellainen, josta pidän. Lisäksi pitkät taipaleet taittuu mukavasti, ja onhan tuon (piristetyn) nokivasaran vääntö mukavaa aikaisempiin pikkubensamenijöihin verrattuna.

Noh, hyvä jos joku jaksaa tämmöstä nyt edes lukea. Tosin aina voi skrollata ohi