Autot...

[masaiman]

VINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINKVINK

Renault Megane ajoneston ohittaminen.

HUOMIO!!! Tämä EI siis ole vinkki, miten varastetaan Megane, vaan merkkihuoltomieheltä kuultu tipsi, mikä kannattaa tarkistaa, jos ajonesto jostain syystä menee itsekseen päälle.

Nimittäin takapyyhkijän sulake. On jotenkin yhteydessä tuohon ajonestoon, ja sulakkeen palaminen saattaa aiheuttaa ajoneston kytkeytymisen. Suositeltavaa kuulemma muutenkin vetää pyyhkijänmoottorista töpseli talveksi irti.

Tällä kertaa ei auttanut meillä, päivittelen kun tiedän mikä oli.

[biblo]

Toyota Corolla DX.

Tiedän, mitä mietitte, ei, tämä ei ollut se ns. "amis-dexteri", vaan sen edeltäjä KE-70.....

Nimenomaan tämähän on se legendaarinen amisdexu, sanokoon muut mitä sanoo mutta KE70 on se original.

http://www.youtube.com/watch?v=_59D-NBVHUU

[CyberDog]

Joo ehdottomasti toi videossa ollut dexu.

[Rel1990]

Eka auto oli Volvo 360, kiva ja halpa ylläpitää. Perä hajos lopulta eikä riittänyt mielenkiinto ruveta korjaamaan/korjauttamaan. Nykyinen on BMW 328i -95, ajamisen iloa 

[jewe]

Niin auto vaihtunut muutaman vuoden välein ja kilometrejä kertyy aika tavalla nykyään. Nyt Peugeot 508 ja sitä ennen Audi A4 B8.

[mohla]

Noniin, jos nyt Passat oppisi olemaan kunnossa. Tuntuu olevan tuolle kyseiselle autolle tyypillistä vaatia 30 tkm välein aina tonnin huolto. Nyt jäi sentään pari sataa alle tonnin koko rupeama ja työllistin kolmea paikallista pajaa yhden sijaan... Huoltoon mennyt siis ilman renkaanvaihtoja ajamani 70 tkm aikana n. 386 €/10tkm, mahtavaa. 

Nyt tehty setti: Öljynvaihto määräaikaishuollossa, pikahuollon valohoito, varsinaisessa huollossa sähkövian etsintää moottorin kierroslukuanturi vaihtaen, akkulaturin hommaaminen ja viimeisimpänä käynnistysakku vaihtoon. Vieläkin jäi viaksi osin jäätynyt ajotietokoneen näyttö, mutta sentään se kiva lumihiutaleen näköinen pikselimössö tuntuu sulavan pois itsellään.

Ihan fiksu systeemi sinällään tuo kahden akun hässäkkä pa-lämmittimelliseen autoon, muttei aukoton. Laturiin nuo akut ovat yhteydessä releen tms. välityksellä, joka ilmeisesti toimii siten, että pa-lämmitin ottaa virtansa takakontin akulta ja samalla auton ilmastointi käy käynnistysakun virralla puhaltaen pa-lämmittimeltä lämpöä sisätiloihin. Auton ollessa käynnissä laturi lataa molempia samanaikaisesti.

Fiksu germaani on vielä laittanut tuohon pa-lämmittimen käyttöön alijännitesuojan, mutta sepä toimii ilmeisesti mitaten vain käynnistysakun jännitettä. Tästä päästään tilanteeseen, jossa takakontin akku on hyvässä vireessä ja käynnistysakku alijännitteinen --> pa-lämmitin ei käynnisty --> auto ei myöskään kylmänä alijännitteisellä akullaan. Veikkaisin lämmitetyn koneen lähtevän käyntiin huonollakin akulla, muttei siihen ollut vaihtoehtoa.

Silläpä meni sitten käynnistysakku vaihtoon. Takakontin akku pa-lämmittimelle on 68Ah AGM akku, joka sinällään on fiksu valinta niin kylmän kontin kuin pa-lämmitinkäytönkin kannalta. Käynnistysakku oli tavallinen 70Ah Varta, joka vaihtui 74Ah Traneen ja kyllä on hyvä startata nyt.  Ihmeenkaupalla akunvaihto sujui ilman, että auton vikavalot olisivat taas syttyneet piipitysten kera. Vain varashälytin soi hetken akkua vaihtaessa.

Pikkuisen tarvii vielä selvittää tuota akkujen välistä yhteyttä. Hommasin Bentonin älykkään akkulaturin, jonka hauenleuat voisi jättää kätevästi kiinni tuohon takakontin akkuun ja vain pikaliitin jäisi näkyviin kontin puolella. Siihen saisi sitten aina lykättyä tarvittaessa laturin kiinni, mutta tähän asti olen ladannut sitä akkua plus-navan kenkä irti. Yleismittari kyllä antaa eri jännitteet noille akuille ja luulisin vähäisillä tiedoillani sähköstä, ettei laturin kiinnittäminen muuttaisi tilannetta, kun toiselle puskisi virtaa sisään. Hmm. uskaltaisikohan kokeilla jättää plussan kengän kiinni akkuun ja laturi sitten vaan perään... Toisaalta eipä tuota lisälatailua tarvi kuin näillä kovemmilla pakkasilla, kun akku ei ota virtaa niin hyvin vastaan. Muulloinhan toimii 'ajoa yhtä paljon kuin lämmittimen käyttöä' -sääntö hyvin tuohon akun latauksen tarpeelle.

[Aji Inferno]

Kaikki alkoi Toyota Corona 1500:sta vuosimallia -69...

Auto, jota kohtaan tuntee vieläkin omituista vihan ja rakkauden sekoitusta. Sen parissa tuli kantapään ja useiden emämunausten kautta opittua auton korjaamisesta + erinäisten omituisten sähkövempaimien + autostereoiden asentelusta vähintään perusoppimäärä. Corona oli takavetoiseksi hyvin rauhallisesti käyttäytyvä peli, ja liukkailla keleillä olikin alituisen mäkiin kiinni jäämisen lisäksi lähinnä yksi pelon aihe: sinne tänne perä edellä villisti sinkoilevat yhtälailla takavetoiset Fordin Taunukset ja Escortit. Vehkeessä oli jo - tietyllä tapaa - sitä myöhemmin kuuluisaa Toyotan luotettavuutta, mikä näkyi lähinnä sähköpuolella. Se oli kohtuullisen hyvä ajaa, ja oikeastaan kaikin mahdollisin tavoin "kohtuullinen" käyttöauto kesät, talvet. Raukka oli vain minulle tullessaan jo läpeensä laho, ja kieltämättä kaltoin kohdeltu moottorikin sitten lopulta teki tenän korjauskelvottomaksi. Sai vielä viimeisiksi elinvuosikseen Mark I Coronasta otetun hieman tehokkaamman, käyntiääneltään paljon rumemman 1.5 litraisen, joka sitten sekin lopulta alkoi kuulostaa dieseliltä, ja laukesi. Nyt jälkikäteen ajatellen, ei Corona ainakaan huonompi auto ollut kuin tuon ajan länsimaiset kilpailijansa. Kun aika sitten hänestä jätti, oli aika vaihtaa toiseen japanilaiseen mallia...

Datsun 100A 1.2 -74!

Tämän uskomattoman riemumobiilin tunnisti jo kaukaa, sillä joku oli maalannut sen kolmiväriseksi - taisin itse täydentää tuota koreutta vielä neljännelläkin. Satanen oli todella kiva auto ajaa, ja tuo normaalia isompi konekin kyyditti höyhenenkevyttä vempelettä aivan asiallisesti. Tämäkin yksilö oli, kuten kuului autoissani tuolloin asiaan, läpeensä mätä ja konevikainen. Tässä tapauksessa konevika vain tarkoitti luonnollista loppuun kulumista, eli tehot katosivat pikkuhiljaa mustaan öljyiseen savupilveen. En jaksanut porauttaa yms. tätä tapausta, ehkä osaksi tuon operaation muistosta Coronan kohdalla. Onnistuihan se, mutta oli "opettavainen" operaatio... 100A:ni yksi persoonallinen piirre liittyi talvikäynnistyksiin. Tai paremminkin niiden puuttumiseen. Vehkeen kaasuttimesta kun neulaventtiili kellon täsmällisyydellä jäätyi jumiin aina kun lämpötila laski miinukselle. Niinpä mukana oli aina ruuvimeisseli, ja aamurutiiniksi muodostui kaasarin kannen avaaminen, neulaventtiilin kopauttaminen taas liikkeelle, oiva tujaus sytytyssuihketta, jumalaton pamaus ja korkea liekki kaasarista taivaille, ja joskus lopulta myös käyvä moottori. Loppuun ajettu akku loi vielä lisäjännitystä näihin aamunäytöksiin. Lopulta tämäkin auto siirtyi korkeaoktaanisemmille metsästysmaille tutusta syystä: loppuun ajetusta moottorista. Ja katso, pihalle tuli...

Nissan Cherry 1.5 GL -83

Tämä kullanvärinen kaunotar jatkoi kunniakkaasti autojeni perusluonnetta: läpeensä laho ja konevikainen. Ensimmäisellä matkallani laturi putosi maantielle. Sen olisi pitänyt kertoa jotain tulevasta. Tämän veijarin moottori ansaitsisi ihan oman kirjansa. Se kun oli jokin japanista hämäriä teitä tuotu Nissanin ihmeseparaattori, jota merkkihuollossa ei onnistuttu lainkaan tunnistamaan. Epäilivät joksikin pakettiauton myllyksi. Tehokas se kyllä oli, melkein liiankin kanssa. Itse asiassa, aivan perkeleellinen masiina kevyeen autoon. Hyvä autohan tuo Cherry oli, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Hyvä ajaa, mukava, kulki aikansa varsin rivakasti ja taloudellisesti, ja oli omalla tavallaan hyvin luotettava. Talviautonakin yllättävän hyvä: mukana ei tarvittu edeltäjänsä tavoin lekaa ja ruuvimeisseliä. Tulipa sillä Norjakin kierrettyä. Tuo matka vain oli Cherryn tuhon alkua, sillä tuon omituisen koneen sovittaminen Cherryn vaihteistoon oli ilmeisesti tapahtunut vähän kyseenalaisin kikoin. Seuraamuksena loputtomat kytkinongelmat, joita ei saatu ratkottua. Luisteli iloisesti kuin Wayne Gretzky kunniansa päivinä. Lopullinen niitti tuli, kun - arvaatteko jo ? - kone lopulta laukesi kaikkensa antaneena...

Tuossa välissä tuli asuttua puoli vuotta karjapaimenten maassa, ja kulkupeliksi valikoitui 700 taalalla...

Honda Accord 1.8 -82

Tämä kaunis ja miellyttävä menopeli oli läpeensä mätä ja konevikainen. Yllättyikö joku? Se oli tuotu Puerto Ricosta, ja moottori säädetty sen mukaiselle ilmastolle. Tuloksena vaikuttavia käyntihäiriöitä esim. vuoristossa ajettaessa. Konehuoneen puolella tarra itse asiassa kielsi auton käyttämisen yli 500 metrin korkeudessa, tai jotain sinne päin. Accord oli mukava ja kaikin puolin hyvä auto. Se vain oli täysin loppuun ajettu, huonosti pidetty yksilö, jonka vaihdelaatikko oli jo ostettaessa hajoamispisteessä. Sopi siis minulle täydellisesti - aioinhan vain ajaa sillä jenkkilän päästä päähän, noin 11.000 kilometriä, yli korkeiden vuoristojen, aavikoiden, yms. Entä ajoinko? Totta mooses. Laatikko alkoi pitää sellaista orkesteria, että usko meinasi välillä loppua - ja Hollywoodin luksusbensa-asemalla pukuun ja solmioon sonnustautunut bensan jakelija ei meinannut uskoa silmiään kaartaessamme pihaan. Hyvä ettei poliisia kutsunut. Pari rengasta räjähti, ja moottorin musta laatikko laukesi Floridan maaseudulla. Myöhemmin, juuri ennen suomeen paluutani, se riivatun vaihdeloota sitten laukesi sekin spektaakkelimaisella tavalla Pohjois-Carolinassa sunnuntai-iltana moottoritiellä. Ei kun rullaten motarilta ulos hirvittävän kolinan ja kirskunan säestämänä paikallisen kirkon pihaan. Sikäläinen pappi tilasi hinausauton. Ystävällinen musta mies ajelutti meitä autottomia sinne tänne hienossa jenkkiraudassaan, jossa oli jumalaton V8. Siinä oli tyyliä. Hondaakin tuli vähän ikävä. Se oli vähän kuin kuskinsa: ruma ja kolhiintunut, muttei läpikotaisin paha.

Suomessa oli aika jatkaa tätä persoonallisten autojen listaa hyppäämällä hetkeksi idästä länsiautoon.

Opel Ascona 1.6 GL -85

Tippa tulee melkein linssiin tämän läpeensä mädän ja konevikaisen kaaran mielikuvasta. Tämä kun oli ehdottomasti ja ilman kilpailua huonoin auto, jota olen koskaan päässyt ajamaan. Se oli niin huono, että sanat eivät riitä kertomaan. Jopa runko oli kiero jonkin vanhan mällin seuraamuksena. Se ei halunnut käynnistyä, ei pysyä käynnissä, eikä - mikä ikävintä - kieron runkonsa takia pysyä myöskään talvisin tiellä. Kaikki mikä saattoi hajota, hajosi. Ja tuota automallia olin joskus vuosia aiemmin jopa kuolannut - joskin tehokkaammalla koneella. Eipä olisi kannattanut. Hirveä vehje, joka yritti kostonaan vieläpä tappaa minut ainakin kerran. Satasen vauhdissa on elämys menettää kaikki jarrut yhdellä iskulla. Kaksipiirijarrujärjestelmässä tuollainen on muutenkin jo lottovoittoa hipova saavutus.

Erinäiset sattumat johtivatkin sitten ensimmäiseen autooni, joka EI ollut läpeensä mätä, eikä edes konevikainen:

Talbot Solara 1.3 -87 (muistelisin)

Isohko auto, pieni ja tehoton moottori. Jo normaalit mäet esim. Turku-Helsinki -tiellä olivat tuolle liikaa kahdeksankympin vauhdissa. Hankala vehje saada käynnistymään, mutta muutoin se oli hyvin pidettynä yllättävänkin huoleton, joskin laiska ja kömpelö arjen kulkuväline. Bonuksena sen kyydissä tunsi itsensä 20 vuotta vanhemmaksi. Koska auto oli selvästikin liian hyvä minulle, se varastettiin. Löytyi joskus joltain hesalaiselta romuttamolta. Kustannukset menivät kaikki, kuinkas muuten, minun piikkiini.

Sitten alkoi uusi aika. Nimittäin aika palata taas japanilaiseen kulkukalustoon. Yllätin itseni ja koko maailman ostamalla ensimmäisen uuden autoni:

Toyota Yaris 1.3 Linea Sol -02

Yaris oli hyvä auto. Erittäin hyvä. Oikeastaan ainoa narinan paikka oli kuutosvaihteen puuttuminen, mutta se ei tuohon aikaan ollut pikkuautoissa muutenkaan yleinen. Muutoin kaikki vain toimi, ja vehje oli myös hauska ajettava. Edes ruosteen ja konevikojen puuttuminen eivät vähentäneet tuota rakkausliittoa. Vain aivan pienen pieni tylsyys vaivasi takaraivossa, joten kun tilaisuus tuli, Yaris vaihtui... Yarikseen.

Toyota Yaris 1.5 T-Sport -06

TÄMÄ oli SE peli. Kuutosvaihde tähän, ja se olisi siinä. Täydellisen luotettava, todella hauska pikku laatuauto made in Japan (edeltäjä tuli Ranskasta). Tuo valmistusmaa muuten tuntui jopa yksityiskohdissa mallia hanskalokeron sulkeutumisääni. T-Sportissa oli jotain positiivisen "saksalaista" näissä jutuissa - laadun leima kaikkialla. Ja tuo moottori... Täydellinen. Yksinkertaisesti moitteeton. Tuolla autolla olisi voinut ajella mukavasti vielä monen monta vuotta, mutta jokin riivaaja iski vielä kerran, vietellen minut nykyiseen kulkupeliini:

Honda Civic 1.8 Sport 5D -09

Tähän lankesin ehkä siksi, että siinä oli se kauan kaihoamani kuutosvaihde, ja kaiken kaikkiaan niin ufo muotoilu sisällä ja ulkona, että saattoi kuvitella pienten vihreiden miesten suunnitelleen sen. Tähän minulla on vähäsen ristiriitaisempi suhde kuin edeltäjäänsä Yarikseen. Civic on hyvä auto. Varsinaista moitittavaa on vaikea keksiä. Se osaa olla myös pirun ärsyttävä auto, ja tuo ärsyttävyys lähtee paitsi muotoilun luomasta nollanäkyvyydestä kaikkiin kulmiin (pysäköintipainajainen), myös siitä, että kaverit ottivat sanan "sport" vähän liian tosissaan. Moottoria kun ei voi ainakaan tylsäksi tässä Civicissä haukkua. Siinä on paljon hienoja piirteitä, samoja kuin Toyotan 1.5 koneessa Yarisissa: vääntää, ottaa silti kierroksia iloisesti, on taloudellinen mutta silti tehokas, eikä ole moksiskaan esim. pakkasista. Mutta kun. Se on aivan mahdoton peli kaupunkiajossa. Koneesta katoaa kaikki vääntö tyhjäkäynnin tuntumassa, mikä tarkoittaa... arvaatte mitä. Sammahtelua joka helkkarin risteykseen. Ja kun tarpeeksi kaasuttaa, niin liikkeelle singahdetaan sitten kenguruloikalla. Tuohon ei totu ikinä. Civicin kanssa on helppoa ja mukavaa elää, kunhan suunnittelee reittinsä kiertämään kaikki urbaanit alueet ja liikennevalot. Norjan ympäri sillä oli nautinto huristella, koska Civic tykkää nopeasta ja syheröisestä vuoristoajosta - on niinsanotusti elementissään siellä.

Sellaisia muistoja.   Mitä seuraavaksi? Jos ylipäätään jotain, niin... Hmm. Enpä tiedä. Ex. tyttökaverin Lada 1200 oli vinkeä peli - ei kulkenut metriäkään suoraan, eikä kaasupolkimella tuntunut olevan vaikutusta muuhun kuin bensankulutukseen. Ehkäpä Hondan voisi vaihtaa sellaiseen idän nostalgiaan. Mieluiten läpeensä mätänä ja konevikaisena, jolloin ympyrä sulkeutuisi. Saapa nähdä.

[Whili]

Vähän skrapattavaa 

[masaiman]

Automiehen Redtube:
www.jaylenoscarage.com

[Täti-E]

Ei ole korttia ei ole autoa....MUTTA!

Jos nämä edellämainitut olisi hallussa, mun pitkäaikaisia suosikkeja olisi ehdottomasti nämä autot:



tai tämä: Volvo Duet Pickuppina tai umpiona



Myös super bemari kävisi



Ei sais ikinä olla nöpönuuka, siksi ilmoitan myös että Ford Mustang tms kelpaisi vallan hyvin.
Ainiin, mä vastustan bensasikailua. Olenhan vastakohtien nainen Joo, jos ois massii ni jonku noista kyllä hankkisin ja vetelisin motarilla sittem sitä 50km/h.

[masaiman]

Hittolainen, aaltopeltisitikka! Nuo on nykyään jo melko harvinaisia, mutta kyllä vähintään yksi per kesä tulee vastaan kun suosittuja turistireittejä ajelee... Duettivolvon saatat löytää Volvo Racing Club Finlandin (VRCF.FI/FOORUMI):n kautta, mutta varaudu maksamaan. Ovat arvostettuja ja arvossaan.

Oma unelma joskus toteuttaa olisi nelipyöräisistä Fiat X1/9 Bertone Coupe, ja kaksipyöräisistä joko MV Agusta f4, tai KTM RC8.

Tällä hetkellä tallista löytyy:

-Volvo S80 2.5TDI `99
-MAN TGA 18.313 FLLC `03
-Cagiva Freccia C12r Bomber `91
-Cagiva Freccia C12r osina `89
-Honda CBR 600F2 `91.

[Aji Inferno]

Unelmista voi tulla myös antikliimakseja...

Atlantassa, ennen kuin päädyin sympaattiseen, romuttamokuntoiseen Hondaani, koeajoin mm. Ford Mustangin. Halvan sellaisen. Neloskoneella. Täysin loppuun ajetulla sellaisella. Oli siinä totisesti fiilistä rundata paikallisen autojobbarin pihaa vehkeellä, joka näytti sudelta, mutta joka liikkui lähinnä 100-vuotiaan ammuvainaan ripeydellä, sylkien perseestään paksua mustaa savupilveä... 

Naapurijobbarin pihalla oli kaksikin suunnattoman seksikästä urheilumallin Wankel-Mazdaa, mutta paikan omistaja tunsi (kumma kyllä) sääliä ulkomaalaisia typeriä opiskelijoita kohtaan, ja kehotti suoraan olemaan edes harkitsematta niitä! Tavallaan sääli... mutta minkä ehdin noista jumalattarista kylmiltään toteamaan, niistä olisi saattanut tulla kiinalaisia lainatakseni, "mielenkiintoisia aikoja".

[Masa.T]

Olen syntynyt 13.4.1964 eli samana päivänä, kuin ford mustang julkaistiin New yorkin maailman näyttelyssä. Huhu kuitenkin kertoo silti , että Ford mustang olisi julkaistu suomessa paria päivää aikaisemmin jonkun autoliikkeen toimesta.

[Ryhis]

Tuo Citroen Camionette on muuten petopeli. Eräällä Helsinkiläisellä rakennusurakoitsijalla on sellainen firman käyttöpakuna - ympäri vuoden. Respectiä isolla ärrällä.

Kaverilla on tuollainen tallissaan, vissiin tulee ajoon ensi kesänä.

Hurja vehjes, omamassa vähän toista tonnia, ottaa nyyttiä yli puolitoista tuhatta kiloa ja koukussa saa hinata muistaakseni kolmetonnista traileria.

Ei lukuina kovin vakuuttavia, mutta kun tietää, että "Caminassa" on tehostamattomat yksipiirijarrut...

[linker]

Helsingissä pyörii tällainen:




Berliinissä  vastaava:
http://www.flickr.com/photos/offshore/32218692/

[Fat Ali]

Tuttavalla on harrasteautona tuo Citroenin "tylppäkärsä hirviö", äärimmäisen uljas peli !
Sisältä hän on rakentanut sen matkailuautoksi ja takaikkunalla auton ulkopuolella on parvekelaatikko missä kasvaa orvokkeja 

[Täti-E]

Se on aina kätevää ettei tajuu autoista muuta kuin sen että välillä pitää kaveria auttaa tuulilasien skrapaamisessa. Tuo sitikka on ollu ajatuksissani jo kymmenisen vuotta vain siksi että on niin ruma että muuttuu kauniiksi silmissäni.

[masaiman]

Hurja vehjes, omamassa vähän toista tonnia, ottaa nyyttiä yli puolitoista tuhatta kiloa ja koukussa saa hinata muistaakseni kolmetonnista traileria.

Ei lukuina kovin vakuuttavia...

Kuinnii? Pieksee useimmat yheksänkyt luvun mazdat/hiacet/ym. sekä kantavuudessa että vetokyvyssä!

Ja Täti-E: jos meinaat jotain tollasta vanhaa harrasteautoa hankkia, etkä tajua tekniikan päälle, voin sanoa, että joko tulet tajuamaan, sinulla saa olla tavattoman paksu lompakko, tai sitten kannattanee harkita toisen ja kolmannenkin kerran... Harvempi noita hankkii riesakseen sen takia ettei niitä tarttis/sais ropata... Se on vähän niinkun Jare&Willegalle laulaa: Rakkaudest lajiin...

[Täti-E]

mä vain unelmoin. ja lotto vetämässä joka viikko  Ja siskon mies on yrittäjä autojen parissa...se voi hoitaa. Eikö jtn kerro se että vuosia oon haavaillu enkä oo vielkää hankkinu

[masaiman]

Ei kerro... Ainakaan omalla kohdalla muutakuin varattomuudesta... Onhan noita romuja listankin mukaan nurkat täynnä, mutta olis kiva kerrankin saada jotain ihan uutta... Tai no, saisinhan useitakin eri merkkisiä autoja uutena sen hinnalla, mitä kesällä suunnittelin hankkia, mutta olen sitä mieltä, että ajakoot joku muu ne kalleimmat kilometrit (ekat 100k) jonka jälkeen lunastan auton itselleni. Eikä se aina ikääkään katso: juuri viime kesän lopulla hankin itselleni moottoripyörän, josta jo aiemminkin mainitsin:


Ei ulospäin uskoisi että pyörä on kaksikymmentäyksi vuotta vanha (`91) sekä ajettu melkein satatuhatta kilometriä! (pyörälle PALJON!)