Mahtilevyt

[capsicum_annuum]

Kingston Wallin Trilogyyn en koskaan kyllästy. Onko foorumilaisilla suosikkia noista kolmesta levystä, tai kuunteleeko kukaan kyseistä bändiä?

[Kaltsu]

Kingston Wallin Trilogyyn en koskaan kyllästy. Onko foorumilaisilla suosikkia noista kolmesta levystä, tai kuunteleeko kukaan kyseistä bändiä?

Kakkoslevy aivan jäätävä. Kolmosta tulee harvemmin kuuneltua.

[LupeKani]

Kyllähän Kingston Wallia tulee kuunneltua silloin tällöin.

[Larski]

Jokunen loistava levy ehtiny löytyä edellisen listan jälkeen joko uutena tahi uudestaan. Tässä siis uutta listausta hyvin kulutusta kestäneistä levyistä.

- Alexi Murdoch: Time Without Consequense
- Andy McKee: Art of Motion
- Bert Jansch: The Black Swan, Crimson Moon, Edge Of a Dream
- The Black Keys: Attack & Release, Brothers
- Bob Dylan: Moder Times, Highway 61 Revisited, Another Side Of Bob Dylan
- CMX: Talvikuningas
- Diablo: Eternium
- Free: Fire and Water
- Heavy Trash: Heavy Trash
- Hellsongs: Hymns in the Key Of 666
- Jack Johnson: Sleep Through The Static
- James Taylor: Sweet Baby James, Mud Slide Slim and the Blue Horizon
- Jeavestone: Spices, Species & Poerty Petrol, 1+1=OK
- Jethro Tull: Songs From The Wood
- John Frusciante: Inside Of Emptiness, Curtains, The Empyrean
- Lynyrd Skynyrd: Pronounced 'leh-nérd 'skin-'nérd
- Made in Sweden: Made in England
- Mercyful fate: Melissa
- Mumford & sons: Sigh No More
- Nevermore: Koko tuotanto (kenties Obsidian Conspiracya lukuun ottamatta)
- Nick Drake: Pink Moon, Bryter Layter
- The Outlaws: Outlaws, Hurry Sundown
- Seasick Steve: I Started Out With Nothing and I Still Got Most Of It Left
- Sentenced: The Cold White Light
- Sex Pistols: Never Mind The Bollocks
- Slayer: Seasons in the Abyss
- Tasavallan Presidentti: Tasavallan Presidentti, Lambertland
- Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Kylmä Tila
- UFO: Phenomenon
- Volbeat: Guitar Gansters & Cadillac Blood
- Wigwam: Dark Album

[Myrkky Nuoli]

Mellissalle Saturnuksen kokoinen komp. My input:

Hüsker Dü - Zen Arcade

[Whili]

Tehkää poijaat ja söpöliinit kunniaa !!

HANK WILLIAMS

[Lehmann]

Kaikki kuuntelemisen arvoiset biisit tehtiin vinyylille. Oikeastaan en omista kuin pari CD-levyä, enkä tarvitse mp3 soitinta.

Maailmankaikkeuden paras (niistä monista) yhtyeistä on Dr Feelgood (silloin kun Wilko oli vielä mukana).

Jos pari muuta täytyy vielä nostaa esille, niin: DEVO, Kraftwerk, Stewe Gibbons Band, ZZ Top ja varsinkin Dire Straits.

Juice ja Peitsamo kotimaisista. Kompromissina Nigtwish (se Tarja Turunen one).

Miljoonasateen Marraskuu ja Juri Gagarin saavat erikoismaininnan.

[Klamypeikko]

Ite diggailen reggaee. Suomalaisista jukka poika, raappana, sound explotion band. Ulkomaalaisista tietysti bob marley ja don carlos jossain mittakaavassa myös. Mut lähinnä tota suomalaista. Myös vastapainona diggailen punkkia montaakin sorttia mm. Ramones, ne luumäet, klamydia, häiriköt, misfits, dead kennedys,millencolin, the odorants, turbonegro... Mitä mieltä kyseisistä orkestereista?

[rasse]

Sound explosion band on kyllä kova.

[wille]

Tutustukaapas ihmiset Jean Baudinin levyyn Solace.

Yksi mies, yksi soitin, yksi otto. (ei lonkero)

Käytössä mm. 12-kielinen basso.

Vaikka tästä biisistä on hyvä aloittaa.

[Ryhis]

Johnny Winter - Johnny Winter



Aivan mahtava pläjäys, akustisesti aivan ylivoimainen levy. Soi mahtavasti ja ne äänettömät kohdat ovat oikeasti äänettömiä. Toki levyllä on pari täyteraidan omaista tylsempää kohtaa, mutta muut levyn biisit omaavat sellaisen vedon, että oksat pois rusinapullasta!

Johnny Winter on pahuksen ruma jätkä jolle vuodet eivät selvästikään ole tehneet gutaa, uudempaa tuotantoa en ole edes kuunnellut, vain tätä yhtä levyä. Jo ykkösraita saa aikaan kylmiä väreitä, "voiko laiha valkoinen mies laulaa tällä tavalla? Ja hyvä luoja sentään, mistä nuo äänet tulevat? Voiko kitarasta oikeasti saada tuollaista ääntä aikaan?"

Tässä levyn ensimmäinen raita.

Toimii niin hifilaitteilla olkkarissa kuin autossa matkamusiikkina.

[kapsituuttaaja]

Wolfmotherilta levy ku levy, kolahtanu mulle kovasti ja parast-aikaa.

[Naga Morphia]

Pentagram: Last Rites ( 2011 )

http://www.youtube.com/watch?v=acRgbZ6P-mw

-M

[FFOGGYL]

Viimesimpänä kolahti John Fruscianten - Shadows Collide With People.
Isoveli toi muuttokuormastaan kaikki loput levynsä ja LP:nsä mulle, niin tässähän on tutkittavaa 

[Chili2011]

Johnny Winteristä tuli mieleen, että Johnny Winter and - live-levy on kyllä mainio. röyheää menoa  ! Tämä levy tälläistä blues,bluesrock-tyylistä.

[Nosiseptori]

Viimesimpänä kolahti John Fruscianten - Shadows Collide With People.
Isoveli toi muuttokuormastaan kaikki loput levynsä ja LP:nsä mulle, niin tässähän on tutkittavaa 

Tuo paljon hyviä muistoja mieleen tuo levy. Time goes back... :-)

[Naga Morphia]

Ite diggailen reggaee.

Mites toimii kaikukasti? Levy on kokonaisuudessaan hyvä, ehkä olen aiemminkin sitä jossain topicissa hehkuttanut. http://www.youtube.com/watch?v=nK5YBv8fVtM

turbonegro... Mitä mieltä kyseisistä orkestereista?

Turbonegro on soinut mökkireissuilla useinkin. En tiedä riittääkö kiinnostus niin paljoa, että Porispereen jaksaisin lähteä katsomaan. Taitaapi olla ko. päivän ainoa näkemisen arvoinen bändi, tiedä sitten viitsiikö sen takia maksaa täyttä lipun hintaa.

Ihan mahtilevyiksi ei oikeen yllä mutta suosituksena indie / punk rockin kuuntelijoille:
http://www.youtube.com/watch?v=k_7zG4c0Gmk&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=-_urj3cgQRI&feature=related

-Morphiina

[Nosiseptori]

Juuri ilmestynyt Meshuggah - Koloss. Aivan mahtavaa musiikkia. Bändi painii edelleen ihan omassa liigassaan. Voimamusaa!

[Torakka]

Hank Williams III - Rebell within levy ihan jäätävän loistavaa countryä

[Ryhis]

Thin Lizzy - Live & dangerous



Pakko hypettää kun eilen autolla ajaessa kuuntelin taas..

Ehkä maailman paras livelevy. Eikä ainoastaan minun mielestä, vaan ympäri maailman musiikkipiireissä arvostettu platta.

Vuosina 77-78 äänitetty ja 1978 julkaistu Live & Dangerous pitää sisällään koko pläjäyksen Thin Lizzyn aikaisempien levyjen hittejä, jos levyhyllystä löytyy vielä tuplalive Life - Live on käsissäsi melkoinen Thin Lizzyn best of the best.

Vaikka Thin Lizzy onkin bändi, jonka tuotantoa ei välttämättä kannata ostaa kokoelmina vaan yksittäisinä albumeina, ei Live & Dangerousta voi pitää minkäänlaisena rahastuksena. Levy on perkeleen kova, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Äänikuvaltaan levy saattaa suurimman osan 2000-luvun musiikista syvään häpeään. Tänä päivänä ei osata edes studiossa äänittää yhtä puhtaasti kuin 70-luvun lopulla livekeikoilla. Autotunetettu tumppupaska lentää luiskaan kuin punaviinioksennus vappuna, kun tätä levyä kuuntelee. Levyn kitarasankarointi ja verbaaliakrobatia maalaa sellaisia kuvia, että tähän verrattuna kaikenmaailman Lauri "Lettunaama" Tähkät, Arttu Wiskarit, Robinit ja koko amerikkalainen "kevyen musiikin" scene on silkkaa skeidaa.