Kirjoista

[Tepi]

Utelenpa tälläista kun en valmista topickia löytänyt...eli mitä-, minkälaista ja kuinka paljon kirjallisuutta harrastatte?

Omasta puolestani täytyy tunnustaa että kirjat ovat melkein jo paheeni. Kirjojen määrä on jossain 8 hyllymetrin paikkeilla ja joka on mielestäni vähän koska välissä oli useita vuosia etten ostanut kirjoja lainkaan- pari vuotta sitten päästin sisäisen shoppaajani taas irti ja tuloksena on tällä hetkellä n. 20 lukemista odottavaa kirjaa. Oma ongelmani on se, että olen liian kiinnostunut liian monista asioista ja kirjallisuuden tyyleistä verrattuna vapaa-aikaani etten yksinkertaisesti ehdi lukea kaikkea mitä haluaisin. Muutaman kuukauden ajan olen yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa sillä etten yritä edes lukea ainoastaan yhtä kirjaa. Luen eri kirjaa riippuen vuorokauden ajasta ja ympäröivästä talon elämästä. Voi kuulostaa hölmöltä mutta toimii hyvin.

Tällä hetkellä keittiössä on kesken divarista löydetty "Lapin herkut"- Peräpohjolan ruokaperinnettä käsittelevä kirja...silmäilen tätä oikeastaan ruuanlaiton ja muksujen iltapalan aikoina. Iltapäiväkirjana (töiden jälkeen kun muksut on syötetty) on makuuhuoneessa Edgar Allan Poen kootut novellit. Ilta ja viikonloppukirjana on pari iltaa sitten aloitettu "Ja ihminen loi Jumalat"- uskontojen evoluutiota käsittelvä opus jota ei edes viitsi aloittaa ilman riittävää keskittymistä.

[Aji Inferno]

Nuorempana tuli ahmittua erityisesti fantasiakirjallisuutta - ja hyvä sellainen kolahtaa yhä. Samoin science fiction ja tietynlainen kieroutunut huumori mallia Adams tai Pratchett. Ihan oma lukunsa on Carlos Castanedan koko tuotanto, johon ei tunnu kyllästyvän koskaan. Loputtomasti niin jännitystä, hupia, ajateltavaa kuin jopa opittavaakin niissä. Sitten kiinnostaa aina luonto ja historia + kaikenlaiset mysteerit. Ja kansat & kulttuurit. Pari hyvää elämänkertaakin on luettu, mm. Tom Jones ja Carly Fiorina säväyttivät. Neil Gaiman on omassa luokassaan. Tällä hetkellä luen koko Pratchettin tuotantoa jälleen kerran putkeen - mikä aiheuttaa ajallisia haasteita, koska samalla koetan ehtiä kirjoittamaan omiakin tekeleitäni, eikä lukeminen ja kirjoittaminen oikein onnistu samanaikaisesti.

[Tepi]

Myös itse luin paljon scifi ennen ja jälkeen armeijan. Scifin lukeminen tyssäsi käytännössä siihen etten enää löytänyt paikallisesta kirjastosta yhtään ainutta lukematonta aihepiirin opusta. Samoihin aikoihin luin myös paljon perinteistä kauhua ja vanhaakin kauhukirjallisuutta. Tältä sektorilta ehdoton ykkönen on edelleenkin Lovecratin Ctulhu teemat eri muodoissaan.

Kymmenkunta vuotta sitten luin Kurt Vonnegutin koko tuotannon noin neljässä viikossa. Vonnegut teki tällöin lähtemättömän vaikutuksen...joskus myöhemmin olen yrittänyt fiilistellä ja lukea Kurtin ajatuksia uudestaan, samaa kolahdusta ei enää kuulu ja aallotkin on paljon vaimeampia (eli parempi jättää se hyvien muistojen joukkoon ilman jälkilämmittelyjä). 

Viime vuosina maku on suuntautunut aikalailla historiaan kautta eri kirjallisuus tyylien. Keskiaikaa käsittelevää kirjallisuutta on tullut luettua paljon johtuen oikeastaan sen lievästä muodissa olemisesta- siitä kun julkaistaan kotimaista tai ammattitaitoisesti käännettynä ihan kiitettävästi materiaalia. Välillä tietysti uppoaa kevyempikin materiaali- Jussi Vareksen edesottamukset kun ovat verbaaliakrobatian taidonnäytteitä parhaimmasta päästä.

[hyeena]

Itsellanikin taitaa olla kirjoja n. 10m, talla vuosituhannella olen ostanut vissiin <10kpl..
Scifi, fantasia on uponnut aina taysilla (kusti polkee seka porttin, tahtivaeltajan kuin spininkin). Dekkarit, joissa kiinnostus on painottunut christie, carr, freeman-crofts, hume -linjalle ja toisena paana on "rikos kannatta"-sarjaa joista ehdotonta karkea edustavat vachss, bunker ja westlake. Trillerit & toiminta, maclean, innes ja jopa clancy. Kauhuakin on hyllyssa, lovecraft, king, koonz..
Sitten on sekalainen kasa kaikennakoista.. Nakyypa tuolla olevan melkonen pino morgan kaneakin, vaikka yhden lahes taydellisen kokoelman kertaalleen myinkin.. 

[SahuriX]

Mulla on pakkomielteenä Outsiderin kirjat... sen lisäksi hyllystä löytyy sotahistoriaa, radio ja sähkötekniikkaa, Arto Paasilinnaa ja aikapaljon sekalaisia...

[Noli Me Tangere]

Kirjahyllystä löytyy scifiä, romaaneja, trillereitä, westerniä, sotakirjallisuutta, huumoria, historiaa, mytologiaa, filosofiaa ja fantasiaa.

Tällä hetkellä menossa on Gnostilaiset Evankeliumit. Myös John Lennonin elämäkerta on vielä lukematta. Scifistä Dan Simmons ja Reynolds ovat huippua, sotakirjallisuus on pääosin kotimaista (Paitsi Navaronen Tykit ja Navaronen Haukat), fantasian lajista hyllyssä on pakollinen Taru Sormusten Herrasta ja muuta perusfantasiaa, myös keittokirjoja löytyy, Alistair MacLeanin kirjat on loistavia vaikka toistavatkin itseään, Morgan Kane on lajinsa parasta, Juoppohullun Päiväkirjat löytyvät lähes kaikki, historiaa löytyy asiatekstinä ja osin fiktiivisinä romaaneina (Inkat, Keisari), filosofisempaan suuntaan ohjaavat mm. Platon ja Moore ja mytologiahan on vaan parasta!

[Poppamies Tuliliemi]

On tullut luettua pienestä pitäen, paljon erilaisia kirjoja. Veikko Huovinen, Aaro Honka, Markus Kajo ja muutamat muut kotimaiset on lähellä sydäntä. Lisäksi nautin kovasti Pratchettin ja Neil Gaimanin teoksista, ja Lovecraft, Robert E. Howard ja Kingin Stephen on myös tuttuja. Fantasiakirjoista olen aina pitänyt, Tolkienia arvostan mutta kaikkein korkeimmalle jalustalle nosta George R.R. Martinin Tulen ja jään laulun. Ehdottomasti parhaita kirjoja mitä olen koskaan lukenut, ja olen sentään lukenut paljon. Varauksetta suosittelen, vaikka eivät välttämättä olekaan kaikkein helpoimpia kirjoja lukuisine henkilöhahmoineen ja poliittisine juonitteluineen. HBO on tekemässä tv-sarjaakin kirjoista, kieli pitkällä odottelen.

[Ryhis]

Meinasin aloittaa kirjakeskustelun, mutta onneksi selailin ja löysin tämänkin topicin.

Kirjoissa löytyy, nytkin on työn alla pieni pino. Alistair Macleanin "Tulvaportti", Sofi Oksasen "Puhdistus", P. G. Wodehousen "Pip-pip-sir" ja joku neljäs jonka nimeä en muista. Hyllymetrejä en osaa edes arvella, toistakymmentä metriä löytyy kirjahyllyn muodossa sitten on näitä pinoja siellä ja täällä.

Luen kirjoja aika laidasta laitaan, nyt viimeaikoina on uponnut aika tavalla fiktiota. Macleania ja Clive Cussleria. Charles Bukowskia löytyy suurinpiirtein koko suomennettu tuotanto runokirjoja lukuunottamatta. Niitäkin tosin yksi tai kaksi. Bukowskit luen yleensä kerran vuodessa läpi, ne kestävät mielestäni hyvin uudelleenlukemisen. Raymond Chandlerin dekkarit ovat myös ajattomia klassikoita.

Ennen tuli ravattua divareita läpi, nyt en enään viitsi kun en asu keskustassa. Lisäksi divareiden hinnat ovat karanneet käsistä. Kierrätyskeskuksesta lähinnä kirjoja ostelen, euro tai pari on mielestäni passelihinta puhkiluetusta dekkarista.

[ottulo]

Mua harmittaa tavallaan se, että enää "ei ole aikaa" lukea... Kaikenlaiset kotitehtävät yliopistolta vievät aikaa ja lopun ajasta tulee istuttua koneella jotain pelatessa/katsoessa. Muutamia kirjoja tällä hetkellä odottaa lukemistaan. Jos yksi suosikkikirjailija pitäisi valita niin se voisi olla Vernor Vinge, jonka scifikirjat ovat jollakin tavalla realistisia ja ajatuksia herättäviä. Suosittelen kaikkia scifin ystäviä tutustumaan Vingen teoksiin, ainakin Linnunradan ääret ja Taivaan syvyydet löytyvät suomeksi, ja muutaman vuoden takainen Rainbow's End on loistava.

Ykkössijalle on ehdolla myös Helen DeWitt, jolta tosin olen lukenut vain yhden kirjan. Viimeinen samurai (jolla ei ole mitään tekemistä samannimisen elokuvan kanssa) ei noudata todellakaan kaikkia proosan oppeja, sillä teksi katkeaa välillä kesken lauseen ja jatkuu vasta parin sivun päästä, vuorosanat ovat tekstin seassa ja visuaalisesti teksti on muutenkin hyvin poikkeavaa. Minua katkot sun muut eivät juuri häirinneet, sillä kertomus kyllä vie mukanaan ja esim lainausmerkkien puutteeseen tottuu nopeasti.

[Macc]

Kirjoja on hyllyyn kertynyt jokunen metri, tosin viime aikoina on ostelu jäänyt aika vähälle. Nuorempana tuli käytettyä paljonkin kirjaston palveluja - ts. luettua paljon - mutta sitten opiskeluaikana harrastus jäi. Oikeastaan vasta kolmisen vuotta sitten löytyi harrastus uudestaan, samoihin aikoihin kun jätin digiboksin hankkimatta.

Nykyisellään on kirjastosta lainassa aina semmoinen rapiat toistakymmentä kirjaa, ja vaihtelevasti 1-5 kirjaa viikossa tulee luettua. Noita kirjoja on yleensä pari-kolme kesken yhtäaikaa. Maku vaihtelee ajoittain, mutta aika viihteellistä on luettavat nykyisin, kuten nuorempanakin.

[Kaltsu]

Jäänyt kirjojen luku viimeaikoina vähemmälle. Lähinnä olen lukenut kalastus lehtiä.

Tänä vuonna olisi kyllä tarkoitus panostaa lukemiseen enemmän. Hyllyssä odottaisi lukemista Kingin mustatorni sarja, Alastair Reynoldsin kaksi viimeisintä. Philip K. Dickin kirjoja olis muutama lukematta. Robin Hobbin salamurhaaja setti pitäisi myös saada luettua. Ja satunnaisia muita kirjoja esim. Dan Brownia, Asimovia ja iäsyys projekti Rikos Ja Rangaistus.

Nuo kun saisi tänä vuonna luettua niin olisi hyvä. Kokoajan kuitenkin tulee hommattua lisää kirjoja vaikka vanhat on lukematta.

[Aji Inferno]

Äsken tuli luettua Dan Brownin Lost Symbol... On kyllä äijän paras, aika koukuttava ja ennen muuta ajatuksia herättävä. Siinä mielessä vieläkin "pahempi" kuin Da Vinci-jutut, etenkin jos sattuu olemaan sopivan avaramielinen (= hyväuskoinen) hörhö laillani.

[Ryhis]

Dan Brownin kirjat on kyllä sellaista pas**. Luin tuon Da Vinci koodin, muistaakseni vähän matkaa jotain toista kirjaa ja nyt viimeisempänä Dan Brownin Murtamattoman Linnakkeen. Voi fuuuuuuuuuuuuuxxxx sake mitä huttua. Itseasiassa se on sama kirja kuin Da Vinci Koodi, mitä nyt hahmot on erinimiset.

Dan Brownin Meteoriitti oli nyt sentään reilusti erilainen, mutta kuitenkin ennalta-arvattava.

Toinen vastaava kirjailija on tämä tämä....John Grisham. Luet ensin yhden kirjan. Vaikka Firman, sitten aloitat toisen kirjan, sovitaan vaikka Valamiehet, hetken luettuasi olet ymmälläsi. Kirjat ovat varmaan sekoittuneet. Kohta hoksaat olevasi kirjahyllyn edessä ja mietit, ovatko kansilehdet menneet sekaisin tai jotain. Mutta ei, sinua on kusetettu. Kyseessä on sama kirja. Ainoa joka poikkeaa noista kirjoista on Joulua Pakoon, mutta se nyt on jo ultimate-kakka-tasoa. Muutenkin tuntuu siltä, että Johnny-boy on lukenut liikaa korkeajännitystä. Korkkareissa asetelma on aina fiksu aliupseeri vastaan tyhmä upseeri. Tämä asetelma on ympätty lakimiesmaailmaan, jossa oikeamielinen - mutta pian köyhtyvä lakimies - on valmis uhratakseen kaiken Todellisen Oikeuden^tm esiinsaattamiseksi. Tottakai lopussa kiitos seisoo, sankari voittaa ja saa toki tehdä paskapalkalla surkeita hommia mutta ainakin kaikki tuumivat; "Hitto vie, tuossa on hyvä jätkä".

Michael Palmer on vähän samantyyppinen kirjailija, Palmer on kuitenkin kirurgi tai jotain muuta yhtä mageeta.

[Aji Inferno]

Dan Brown on siitä jännä kirjailija, että hän on samanaikaisesti aika kehno, että briljantti. Huomaan, etten itse esim. viitsi edes kiinnittää huomiota hänen henkilökuvauksiinsa (ohuita ja aika epäuskottavia). Juonta hän kyllä pyörittelee usein melkoisen vauhdikkaasti ja onnistuu välillä jopa yllättämään. Mutta se kova juttu noissa kirjoissa (etenkin tässä uusimmassa) on niiden synnyttämät kysymykset: "mitä, jos noin on oikeasti?"  Se on vastustamattoman koukuttavaa tietynlaiselle lukijalle, mutta (kuten toisaalla käydyssä aavekeskustelussa) jos lukija ajattelee ainoastaan "mitä hevonpaskaa!!", silloin ei jää paljon käteen...

[Ryhis]

Saakeli tuo oli hienosti sanottu. Kehno mutta briljantti!

Olen tuota myös pohtinut, että jos pystyy lukemaan kirjan ottamatta huomioon kohtia jossa kirjailija epäonnistuu, ei lopputulos ole huono. Yleensähän huono kirja on huono, sille ei voi mitään. Mutta Dan Brown kirjoittaa hyvin, mutta huonoja kirjoja.

Kuten joku sanoi Motörheadista, the best worst band in the world.

[Macc]

Dan Brown on siitä jännä kirjailija, että hän on samanaikaisesti aika kehno, että briljantti. Huomaan, etten itse esim. viitsi edes kiinnittää huomiota hänen henkilökuvauksiinsa (ohuita ja aika epäuskottavia). Juonta hän kyllä pyörittelee usein melkoisen vauhdikkaasti ja onnistuu välillä jopa yllättämään.

Samaa mieltä Dan Brownista. Kerronta on todella sujuvaa, kirjat ovat sitä tyyppiä joka tulee luettua melko nopeassa tahdissa. Esimerkiksi tuo viimeisin taisi tulla luetuksi n. päivässä. Ehkä tämä johtuu siitä, että tapahtumia vyörytetään "elokuvamaista" vauhtia ja tarina ei sisällä liikaa pohdintaa vaativaa ajatustyötä.

[Linda]

Tällä hetkellä kirjahyllystä löytyy enimmäkseen dekkareita ja kauhua. Stephen Kingin suomennetusta tuotannosta puuttuu pari, lisäks löytyy seuraavien kirjailijoiden tuotantoa:

Michael Connelly
Tess Gerritsen
Patricia Cornwell
James Patterson
Dean Koontz
Anna Jansson

Nuo vie suurimman osan hyllytilasta ja lisäks löytyy sitten yksittäisiä teoksia eri kirjailijoilta.

[MasaT]

Tänään saapui New Delhistä lähetetty 600 sivuinen hieman A4-kokoa isompi kirja "Plants and people of Nepal" tekijä Narayan P. Manandhar. Teos käsittelee lähinnä Nepalin kasveja ja niiden hyötykäyttöä ruuan laitossa ja yrtteinä ja voin kertoa, että niitä kasveja on paljon!!
Chili-harrastaja tietysti hakee tietysti ensimmäiseksi kirjasta chilejä. Kirja ei tunne kuin Capsicum Annuumin lähinnä ruuansulatusta parantavana kasvina. Nepalilaiset käyttää sitä myös Marcha-kakun tekemiseen, missä yksi ainesosa taitaa olla vihreästä teestä tehty jauhe.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin Nepalissa chilistä käytettyjä nimiä on Linnaeuksen mukaan; Bhojpuri mirch, Chepang khursya,Danuwar khursani,Gurung khorsani,Lepcha saghakar,Limbu marchi,Magar khursani,Newari malta,Rai birosi,Sunwar du,Tamang marcha,Tharu mircha ja Tibetan tsi-tra-ka.

[Aji Inferno]

Mua harmittaa tavallaan se, että enää "ei ole aikaa" lukea... Kaikenlaiset kotitehtävät yliopistolta vievät aikaa ja lopun ajasta tulee istuttua koneella jotain pelatessa/katsoessa. Muutamia kirjoja tällä hetkellä odottaa lukemistaan. Jos yksi suosikkikirjailija pitäisi valita niin se voisi olla Vernor Vinge, jonka scifikirjat ovat jollakin tavalla realistisia ja ajatuksia herättäviä. Suosittelen kaikkia scifin ystäviä tutustumaan Vingen teoksiin, ainakin Linnunradan ääret ja Taivaan syvyydet löytyvät suomeksi, ja muutaman vuoden takainen Rainbow's End on loistava.

Vinge on mietityttänyt minua jo pitkään. Palkittua bestseller SciFiä, Hyvin mielenkiintoista ja sujuvasti kirjoitettuakin (muuten: Linnunradan ääret on noista minusta parempi ). Kirjat herättävät erään peruskysymyksen, johon itsekin kirjoittajana törmään: miten kuvailla esim. meille täysin vierasta elämänmuotoa, sen tavoitteita ja ajatuksia? Eilen hyvän ystäväni luona ihmettelimme porukalla mitä muuan älykäs kissatyttö mahtoi oikeasti ajatella jutellessaan (!) kanssamme. Sillä kyllähän hän ajatteli, aivan selvästi - ja pyrki ilmaisemaan ajatuksiaan!

Vingen alienit ovat ajatuksiltaan ja pyrkimyksiltään aika ihmismäisiä. Se tietysti helpottaa lukemista ja tunnesiteen muodostamista tarinan päähenkilöihin, mutta lukija väkisinkin välillä epäilee.

Tolkien kuvasi ehkä tämän "ongelman" kannalta huikeimman muukalaislajin: haltiat. Miten käytännössä lähes kuolemattomat olennot ajattelisivat? Miltä elämä ja maailma näyttäisi, jos voit odottaa eläväsi miltei loppumattomiin, siinä missä kaikki muu ympärilläsi syntyy, elää ja kuolee mitättömissä sykleissä? Tolkien itse ei yrittänytkään vastata tuohon kysymykseen kovin tarkasti. Ehkä viisasta.

Kirjoitan itse tarinaa viimeisestä haltiasta, joka elää tänä aikanamme, muttei enää muista miksi. Vaikeinta ja kiintoisinta on mennä tuon haltian pään sisään, yrittäen ymmärtää tämän näkemää maailmaa.

[Rusakko]

Pakko mainita Daniel Suarez ja kirjat Daemon ja Freedom. Toista puolessa välissä, aika loistavaa tekstiä.