Paras ja pehmein viski tai konjakki mitä olette maisteneet? mitenkäs sikaarit?

[Proudfoot]

Täytyy myöntää, että omat suosikit on vaan väkisinkin tuota savuisampaa osastoa, vaikka olen koittanut myös tutustuttaa itseäni myös noihin savuttomiin Single Maltteihin. Toinen mihin yritän oppia on blendit, koska sieltäkin löytyy oikeasti ihan hyviä, jos osaa etsiä. Suosikkini ovat Laphroaig 10yo, Talisker 10yo ja hieman yllättäen Irkkuviski Connemara (single malt myös), jota suosittelen todella lämpimästi kaikille. Aivan mahtavan makuinen, ei niin totaalisen turpeinen, mutta selkeästi kuitenkin savuinen. Saatavina myös Suomesta suhteellisen järkevään hintaan.

[solari]

Entiä siitä pehmeästä..mutta kyllä se Jameson on oma suosikki

[Rankkapanda]

Parhaasta en tiedä, mutta pirun hyvää hintaansa nähden, jonka toin japanin tuliaisiani itselleni.

[boozeman]

Islayn kahdeksikosta (Port Elleniä ja Kilchomania en laske mukaan) neljä on jo hävitetty pienin määrin "kipuihin ja kolotuksiin" Lämmittää kivasti kylmiä jalkoja moinen. 

Oma suosikkini on ollut yllättäen vähimmän savuinen Bunnahabhain. Se on kuin lempeä vuorilla käyskentelevä lammaspaimentyttö siinä missä Laphroaig, Bruichladdich tai Ardbeg on niitä death metal artisteja.

"Brook-laddiesta" on hyllyssä 13 vuotias Full Strenght ja se vaatii ihan pienen tilkan vettä sekaansa kyllä. Single Malt viskillä juopottelu taas on mielestäni yhtä paheksuttavaa jos väittäisi kaikkia chililajikkeita k-kaupan annuumeiksi 

[Warcock]

Itelle maistuu viskeistä parhaiten Highland Park 12yo, konjakeista Larsen VSOP ja Meukow VSOP, rommeista Cruzan 5yo Diamond estate tai Appleton Estate 12yo...
Hyvä arkipölli on Bundles B robusto.
Riippuu vähän millaista nautintoa haluaa mutta sikereista mm. CAO Brazilia Gol tai  Samba, Bolivar Petit Corona, Romeo y Julietta Churchill, Joya De Nicaragua Churchill, CAO Flavours Moontrance tai Eileens Dream...

[Raaka-Arska]

Kokkeilkaapas sellaista Skottiviskiä kun; bruidlaaddich (nimi ei ole vitsi, enkä täällä töissä voi pullon kyljestä tarkastaa oikein kirjoitusta...) Maistui ainakin minulle mukavan pehmeänä...

[chilihardhead.fi]

Bruidladdich, niitäkin on muutamaa sorttia

[Aji Inferno]

Islayn kahdeksikosta (Port Elleniä ja Kilchomania en laske mukaan) neljä on jo hävitetty pienin määrin "kipuihin ja kolotuksiin" Lämmittää kivasti kylmiä jalkoja moinen. 

Oma suosikkini on ollut yllättäen vähimmän savuinen Bunnahabhain. Se on kuin lempeä vuorilla käyskentelevä lammaspaimentyttö siinä missä Laphroaig, Bruichladdich tai Ardbeg on niitä death metal artisteja.

"Brook-laddiesta" on hyllyssä 13 vuotias Full Strenght ja se vaatii ihan pienen tilkan vettä sekaansa kyllä. Single Malt viskillä juopottelu taas on mielestäni yhtä paheksuttavaa jos väittäisi kaikkia chililajikkeita k-kaupan annuumeiksi 

Kaikki Islayn iloliemet ovat kyllä loistavia, mutta itsellenikin tuo Bunnahabhan kolahtaa kenties kaikkein parhaiten. Se on tavallaan aika epä-islaymainen viski, eikä esim. muuan hyvä viskinystäväkaverini pidä siitä, mutta omaan makuun siinä on kaikki kohdallaan.

Samaa mieltä myös siitä, ettei laatuviskillä juopotella!

[chilihardhead.fi]

Samaa mieltä myös siitä, ettei laatuviskillä juopotella!

Juu ei ainakaan Suomen hinnoilla, tulee kalsarikännille liikaa hintaa, jos single malttia useampi puteli viikonlopuksi pitää hakea

[Raaka-Arska]

Bruidladdich, niitäkin on muutamaa sorttia

Niinkö? Ihan Suomi alkossa? Pitääpäs ruveta tutustumaan asiaan vähän tarkemmin

[wille]

Tulipas napattua Alkosta matkaan pullollinen tuota Ardbegin kymppivuotiasta ja omaan makuuni on kyllä varsin miellyttävää uisketta.

[Lemmy]

16 vee Lagavulin, joko vakiona, tai sitten distillers edition. Toimii
Sikareista en nyt osaa sanoa merkkiä, romeo y julieta ei o huono.

[miemsl]

Sikareista Trinidad Fundadores on tosi hyvä!

[Ryhis]

Tässäkin ketjussa sangen rohkeasti kehutaan erilaisia prestiisiviskejä.

Kuinka moni oikeasti "lipittää" Skotlannin perinnelimua? Kehut tuntuvat jakaantuvan näiden ala-arvoisten blended- ja irkkuviskien ja kalliimpien single malttien osalle. Single Malteissa pääsääntöisesti edustettuna on erilaiset harvinaisemmat pullotteet ja perussarjaa mutta yli 70€ litrahinnoissa.

Itse diggailen single maltteja kovastikin, onhan niitä maisteltu toista tai kolmattakymmenettä eri pullotetta. Kuusi tai seitsemän putelia on vissiin baaripöydällä par-aikaa. En kuitenkaan lähtisi nostamaan mitään tuotetta toisen yli, sillä viskeissä on eroja niinkuin autoissa. Henkilökohtaista kulutustani jos tutkin, niin silloin Laphroaig 10-vuotias on ollut suosituin, sitä on kolmas litran puteli menossa vuoden sisään.

Kun luen tällaisesta "viskikeskustelusta" viestin jossa lukee "Bruid-jotain ja kuustoista vuatta luki etiketissä ruskee pullo oli niin on paras viski" niin väistämättä tulee mieleen, että joku on saanut rikkailta sukulaisilta YO/synttäri/hääpäivälahjaksi pullon jotain vähän eksklusiivisempaa. Menee naurettavuuden puolelle.

16 vee Lagavulin, joko vakiona, tai sitten distillers edition. Toimii
Sikareista en nyt osaa sanoa merkkiä, romeo y julieta ei o huono.

[mohla]

Vat 69 on hinta-laatusuhteessa mun makuun paras viski, mutta viskiä kuluu nykyään melko vähän niin voi ostaa jotain parempaakin. Vat 69:ssä on kuitenkin "halvaksi" viskiksi mukana savuisuutta enemmän kuin useammissa muissa ja siten olisi enemmässä kulutuksessa varsin hyvä viski. Vallitsevassa tilanteessa kulutus menee kuitenkin enemmän noiden Laphroaig ja Lagavulinin puolelle, koska nuo Islayn viskit vaan ovat sen verran parempia omaan makuun. Savuisuus on se juttu mulle noissa viskeissä, jonka jälkeen lähdetään hakemaan pehmeyttä ja muita makuvivahteita.

[InkRose]

Parisataa eri viskiä on tullut viimeisen viiden vuoden aikana maisteltua, about 180:t muistiinpanotkin niistä tehty kun ihan aina ei ole sattunut muistivihko mukaan ja/tai ei vain jaksa. Mallasviskejä ylivoimainen enemmistö, niistä löytyy niin paljon laajempi skaala sävyjä, aromeja ja tyylejä. En silti sano että blendit järjestään huonoja olisivat, joskin keskimääräinen skotti- tai japsimallas omaan suuhuni paljon paremmin sopii kuin keskimääräinen blendi. Silloin kun tulee viskiä itse otettua, se menee lähes aina "hifistelyn" puolelle: annoskoko on jotain 1-2 cl, astia on tastinglasi, vieressä iso vesilasi, ja nautiskelun ohessa tulee aina tarkasteltua litkun sävyjä, mitä makuja/tuoksuja/mielikuvia milloinkin nousee esiin. Aikaa voisi hyvinkin mennä tunti-pari tuollaisen satsin kanssa etenkin jos tuoksusta löytyy runsaammin kaikenlaista. Toki myös uusien viskien kohdalla aikaa menee enemmän kuin tuttujen.

Viimeisen vuoden aikana on jäänyt lähes olemattomiin kyllä viskeilyt, ei oikein tahdo koskaan löytyä sellaista aikaa että voisi vain istua ajatuksissaan ja nautiskella, tai vaikka piirtää tai lukea siinä lasin äärellä. Eikä se yksinään ihan niin kivaa ole muutenkaan.

Kallein viski jonka olen ostanut oli 2007 Douglas Laingin Vinoblelle pullottama single sherry cask Port Ellen -82 (24-vuotiasta), joka maksoi 190 euroa. Oli se kyllä helvetin hyvääkin, kävin varmuuden vuoksi ennen lopullista ostopäätöstä ravintelissa maistamassa. Huhtikuun alussa tuhosin viimeisetkin tipat siitä kaverin peijaisissa. Vain yksi toinen on ollut yli 100 euroa ostohetkellä, 25-vuotias Talisker OB 2004 (eli virallinen tislaamopullote). 50-100 euron haarukkaan nuo menevät sitten melkein kaikki loput, vaikka puntamaasta olenkin enemmistön kaappini sisällöstä (kolmisenkymmentä toin paluumuutossa, pääasiassa noita halvempia kun niissä se säästö on paljon tuntuvampi) hankkinut silloin kun siellä asuin. Esimerkiksi yksi suuri suosikkini, Springbankin 10-vuotias, maksaa briteissä jotakuinkin 26 puntaa, täällä sekin taitaa olla 45 euron paikkeilla. Ylipäätään suosin kylmäsuodattamattomia ja mahdollisuuksien mukaan tynnyrivahvuisia viskejä, ne ovat suutuntumaltaan pehmeämpiä sekä maku- ja tuoksukirjoltaan laajempia ja täyteläisempiä kuin 40% laimennetut, jotka siis lähes aina ovat kylmäsuodatettuja. Toki hyvä viski on aina hyvää, oli sitten blendi tai mallas ja vahvuus mitä tahansa, minusta jopa Alkon muistaakseni halvin mallas, Speyburn 10, on vähintäänkin kelvollista, sopivaan hetkeen jopa ihan hyvää. Onhan se paletiltaan varsin simppeli ja rungoltaan heppoinen, mutta en muista sen koskaan varsinaisesti vetiseltä tuntuneen toisin kuin monet paljonkin kalliimmat 40%:iin vesitetyt.

Yleisesti parhaiten omaan suuhuni tuntuvat sopivan voimakkaan sherryiset, tynnyrivahvuiset viskit sekä savulla että ilman. Esim. Ardbeg Uigeadail ja Aberlour a'bunadh, joita molempia saa ihan A-marketistakin. Noita erikoisempia tuli silloin briteistä jokunen haalittua kun oli Bladnochin pikku indietislaamolla niin hyviä tarjouksia.

[Lemmy]

Hmm, niin. Tuon 16 vee vakiolagan kun sain valmistujaislahjaksi, niin siitä tuli tähänastisen elämän paras maistamani viski.
Norjan reissulta ostin tax freestä tuon distillers editionin, säästin näes ku oli nii halapaa siellä. Yllättäen todella erilainen viski kuin vakiolaga.
Kaapista löytyy toki Famous grouse Gold Reserve 12vee (norskilandiasta ). Ja normi puskajussia. Hyviä molemmat.
Millars taasen on hyiyökpahaa (valmistujaislahja sekin).

Maalimassa on monia hyviä ja maistuvia viskejä, mutta kun parasta kysyttiin...

[InkRose]

Lagan DE (1991) on vielä maistamatta, yksi pullo on tax-freestä itsellekin matkaan tarttunut mutta odottelee toistaiseksi sitä että edes jotain saisin tyhjennettyä välillä. Hidasta on kun ei viitsi ihan kippaamalla kipata noita kuitenkaan. Pari vuotta sitten saatu perusmalli oli vuoden 2006 ravintolamaistoon verrattuna paljon kuivempi tapaus, tervaleijonamainen makeus puuttui lähes täysin. Tuon havainnon kanssa en ole edes yksin, monen firman tuotteen profiili on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ihan paria poikkeusta lukuunottamatta heikompaan tai ainakin yksioikoisempaan suuntaan.

E: Tajusinpa juuri että edellisessä viestissä linkitetystä kaappilistauksesta puuttui viime marraskuun "isänpäiväpullo", GlenDronach 1994 (15 yo), Alkolle yksinoikeudella pullotettu single cask, jonka tynnyri oli Pedro Ximenez-sherryä sisältänyt (tai sillä "maustettu") ennen viskillä täyttöä.

[Ryhis]

Alkon muistaakseni halvin mallas, Speyburn 10, on vähintäänkin kelvollista, sopivaan hetkeen jopa ihan hyvää.

Maistoin tuota muuten toissaviikonloppuna ja oli hyvää! On pitkään keikkunut hankintalistan kärkisijoilla, mutta aina Alkossa huomaan tuumivanani "sinkkua alta kolmenkympin - ei voi olla hyvää" ja päädyn hankkimaan jotain muuta. Viimeksi taisin tosin ostaa Arranin single malttia, siinä on muuten "halpissarjassa" painiva omalaatuinen viski. Selkeästi aivan omaa linjaansa, ei maailman paras ja pehmein. Mutta..

Jostain syystä, aina kun menen Alkoon ostamaan viskiä, päätökseni on ostaa VAT69ä joka ainakin omaan makuhermooni iskee kuin miljoona volttia. Lipittelin tuota aikaisemmin AINA. Jostain syystä päädyn aina ostamaan jotain muuta, kuten viime kerralla Kentucky Gentlemannia. Sitä ennen Bells'iä. Sitä ennen Giniä. Sitä ennen Glen Scanlanssia. Sitä ennen Highland Birdiä.

Harmi ettei Alkosta saa enää Upper Ten-nimistä viskiä, siinä oli talousviskien aatelinen! Onneksi Glen "Scandal" Scanlanssia saa litran pulloissa. Viski jota voi juoda maitolasista häpeämättä! Hinta-laatu suhde on aivan ylivoimainen!

[marko-]

laproaigh, jameson 12v ja ylöspäin, konjamiinista Meukow maistuu hyvälle. ei bushmillsikään huono viski ole, tai remy martin konjakki.