En tiedä onko tämä niin hyvä idea chilifoorumilla mutta koitetaan...

Suurin osa meistä on käynyt armeijan ja muistaa sieltä kaikkea kivaa ja ei niin mukavia asioita!

Nyt sitten tornarit ja inttikokemukset kehiin!!   Noilta ajoilta löytyy paljon tarinaa!!

Itse kävin intin  Hämeenlinnan panssariprikaatissa, panssarijääkärikomppaniassa .  Saapumiserä 2/2005   ja 180 vrk.

Kapteenina toimi silloin Janne Viitasalo

Tornarit on parhautta!

Omassa saapumiserässä II/2004 PKarj-Pr kiersi ainakin hupaisa huhu mallia "tuplakuulosuojaus" jossa joku töhö oli laittanut kaksi earia molempiin korviin :) Toinen mieleen tuleva tornari koski hyvin naamioitua maastoajoneuvoa, jota sitten oli prikaatin voimin etsitty lähimetsästä. Molemmat tietenkin tapahtui juuri aikaisemmin kotiutuneille.

En tiedä kuinka yleinen ja miten kauan käytössä ollut sanonta on esapekka, mutta jotenkin meinasi naama poistua näkkärilta kun RUK:ssa sissikomppanjan yksikköupseeri esittäytyi ( Luutnantti Esa Pekkanen), löytyi sama mies jos isäukon kurssikirjasta kahden ja puolen vuosikymmenen takaa... Ei ollut miellyttävä mies.

Niinisalo II/00.

Reservin Korpraali, ei ainuttakaan tuplaginestä ja tasan 3 yötä metsässä. 3kk Sotkussa leipurina. Intin voi suorittaa kahdella tavalla: pääsemällä helpolla silti hyvin arvosanoin, tai kyntämällä paskaa koko armeija-ajan.
Tosin, itselleni toi maksoi ikuisen ampumakiellon ja puolikuuron vasemman korvan...

-P-

Armon vuosina 93-94 tuli armeija käytyä. Fyysisesti melko helppo kokemus, henkisesti v-mäinen. En vaan sovellu moisiin kuvioihin, kun en ajattelutyyliltäni vastaa keskimääräistä kaduntallaajaa ja omaan tiettyjä heikkouksia... Alikessuna kuitenkin sinnittelin homman "kunnialla" loppuun. Olhan siinä kait jotain positiivistakin, mutta omakohtaisesti negatiiviset jutut ottivat ylivoimaisen niskaotteen.

Hemmetti sitä auvoista fiilistä, kun pääsi intin jälkeen silloiseen TTKK:hon opiskelemaan :) Olisi pitänyt vissiin muutama kurssi opiskella jo intin aikana, niin ei aika olisi päässyt kovin pitkäksi ja olisi ollut jotain positiiivisempaakin pähkäiltävää.

PSVP II/97 ja radistin (sähköttäjä) koulutus. Uskomattomin ja samalla paras juttu oli etäharjoitus, jossa otimme sissiradiot ja muut vermeet viikoksi kotiin ja viestittelimme arkisin klo 7-16 ajan toisillemme siinä määrin, kun kuuluvuutta oli. Tuosta maksettiin ruokailu yms. korvauskin. Komppanian toisen joukkueen pojat (ei-radistit) ei ottaneet tuota kovin hyvällä ollessaan saman ajan kasarmilla. ;D

KarPr - KymPionP - I/03

1.PionK -> ekojen lomien jälkeen päivittämään autokorttiin C-kirjainta -> kortin kanssa PionAukkiin lukemaan kusiauroja -> 2.PionK:hon tetsapienooreille ryhmänjohtajaksi...

Metsä tuli hyvinkin tutuksi, ja siellähän oli loppujen lopuksi paljon helpompaa kuin kasarmilla >:(

Karjalan Prikaati, 2. ilmatorjuntakomppania (I/05) Royal Komento&Huolto. Sotilaskeittäjä 180vrk.

Intti oli aivan perseestä. En nuorempana ehtinyt käydä ja olinkin sitten tuvan toiseksi vanhin. Elämä jäi täysin kesken ja KELAn kanssa sai vääntää kättä siitä, kuka maksaa kun en ole tienaamassa fyrkkaa. En tullut ollenkaan toimeen kusipäisten skappareiden kanssa ja mielestäni suurin osa muista varusmiehistä oli idiootteja.

Onneksi päädyin (valitsin) sotilaskeittäjän kunniakkaan uran! P-kauden jälkeen kapiaisilla ja alikessuilla oli kädet täynnä työtä kun tykkimiehiä piti viedä pitkin maita ja mantuja, sotilaskeittäjä AU hävisi joka aamu jonnekin ja vääpeli oli sitä mieltä, että tulevat sotilaskeittäjät ovat kyllä tarpeeksi fiksuja pärjätäkseen itsekseen. Saimme siis tulla ja mennä suhteellisen vapaasti. Muutamassa viikossa hommasta pääsi kärryille joten pääasiallisesti emme tehneet juuri mitään, kasarmilla ja lähiympäristössä pystyi notkumaan pääasiassa mielin määrin, kunhan käveli selkä suorana ja pystyi antamaan vastauksen tekemisistään kuin apteekin hyllyltä. Toisin sanoen valehtelemaan silmää räpäyttämättä.

"Olemme matkalla muonituskeskukseen, herra kapteeni" tms.

Liikanimi "Royal" tuohon komennon&huollon eteen ansaittiin kun KoHun tupa oli paremmin varustettu kuin Royal-hotelli. Yksi kaapillinen täynnä viinaa ja syötävää. Mitään ei suoranaisesti varastettu, mutta pienellä valehtelulla pystyi aina nappaamaan 2-10 annosta ylimääräistä, ihan mitä tahansa. Oltiin aika kovassa huudossa, klo 18 jälkeen porukkaa oli tuvan ovella jonossa hakemassa kahvia, sokeria, keksejä, suklaata. Kirjurit olivat samassa tuvassa ja ne pojat pidettiin muuten hyvässä leivässä. Lomalitteroista ei tarvinnut huolehtia, ne tulivat tyynyn alle, kuntoisuuslomiakin taisi tulla viikon verran ylimääräistä.

P-kaudella homma meinasi lähteä tyystin lapasesta, KoHu ei tehnyt juuri mitään, muistan erään viikon jolloin ainoa kalenteriin merkattu homma oli keskiviikkona tapahtuva telttojen viikkaus. Kaksi tuntia hommia viikossa. "Baari" aukesi klo. 21 jolloin ovet suljettiin, eipä sieltä saanutkaan kuin ruuvimeisseleitä ja kossukolaa, mutta saipa silti. Tuvassa oli jumalattomalla näytöllä oleva tehokannettava ja Creativen subwoofer+2kaiutinta äänentoisto. Päivisin pelattiin Half-life kakkosta ja yöllä katseltiin toimintaleffoja. Kiljuakin oli kympin pytty tupakaapissa.

Leireillä oli ihan hauskaa, koska olin ainoa "virallisesti" kokki työnjako meni nopeasti siihen, että muut tekivät kaiken muun ja minä hoidin pelkän kokkaamisen ja logistiikan. Tavallaan raskasta, koska päivä oli 04-21 mutta ainakin homma selkeni kun jokaisella oli tietyt hommat. Huhu kiersi, että meidän patterilla oli parhaimmat safkat, muissa yksiköissä sotilaskeittäjät oli valittu arvalla. Loppusodassa meidän kapteeni toi jo toisten yksiköiden johtajia syömään ja tilitti "miten meillä on intin parhaimmat safkat.

Intissä sattui ja tapahtui paljon kaikkea hauskaa. En kuitenkaan menisi toiste. Armeija sopii tietynsorttisille ihmisille, mutta ainakin allekirjoittaneella se nosti kaikkea rikollista pintaan, miksi ei tekisi helpomman kautta jos se kerran on mahdollista?

Itseäni myös korpesi kaikenlainen kiitoksen puute, koska sotilaskeittäjillä oli kassulla helppoa, ei kukaan ymmärtänyt miten rankkaa leireillä saattoi olla. Kahdesti jouduin sairaalaan metsästä, kerran petti selkä ja toisella kerralla pääsin puolitajuttomana tiputukseen. Vääpeli pani meidät ensin kaivamaan kenttäkeittimen maan sisään, mihin kului 16 tuntia lapioimista putkeen, sitten kokattiin, sitten patteripäällikön sijainen tuli ilmoittamaan "kun spadet eivät ole tehnnet muuta kuin keittäneet rokkaa ja makoilleet varjossa, on ensi yönä tuplavartiot". Kun pääsin vartiosta takaisin, piti keitin siirtää ja kuoppa täyttää. Kuopan täyttöön meni vain vajaa 8h. Sitten pari siirtymää ja kun asiasta ei minulta kysytty, en viitsinyt asiasta mainita. Olin ollut melkein kolme vuorokautta hereillä putkeen ja siinä sivussa lapioinut rekkalavallisen hiekkaa ja asemoinut keittimen neljästi.

Sitten pimeni, olin kuulemma oksennellut ja rähissyt ambulanssiin kannettaessa kaikkea sekavaa kuten vaatinut, että minut köytetään puuhun vyölläni pystyyn. Vielä ambulanssista käsin olin vakuutellut miten vyö sopii siihen hommaan, sillä niin pitkän vyön sisään mahtuu sekä jätkä että puu ihan mainiosti.

Heräsin sairaalasta ja palattuani leiriin sain haukut koska olin jättänyt "henkilökohtaisen nestehuoltoni" hoitamatta. Paskapuheita.

Paskapuheita armeijassa riittää. Onneksi muut tykkimiehet tiesivät totuuden.

Ainoat mieltä lämmittävät asiat liittyvät pariin viimeiseen päivään, tokavikana tai viimeisenä päivänä oltiin koko patteri auditoriossa ja jokainen kävi vuorollaan hakemassa sotilaspassinsa, yms todistuksia. Kun tuli minun vuoro ja käppäilin lavalle, joku alkoi taputtamaan. Sitten joku toinen, kolmas, neljäs. Pian (melkein) kaikki taputtivat. Kun pääsin auditorion lavan reunalle, koko KoHu alkoi huutamaan Mäs-Ter, Mäs-Ter, Mäs-Ter taputusten tahtiin.

Lempinimi "Mäster" (tai "Master") oli tarttunut jollain leirillä jostain typerästä huulesta.

Toinen mukava muisto oli kun lähdettiin kotiin tykkihallin kautta, kapiaiset kätteli jokaisen ennenkuin pääsi taapertamaan ovesta ulos. Jotain tervehdyksiä siellä tietenkin lausuttiin, mutta kätellessään minua kapteeni oikein katsoi silmiin ja sanoi "Kiitos kaikesta hyvästä ruoasta!". Vieläkin sydäntä lämmittää.

Lainaus käyttäjältä: Tomppa - elokuu 20, 2010, 00:10:36 ap
En tiedä onko tämä niin hyvä idea chilifoorumilla mutta koitetaan...

Suurin osa meistä on käynyt armeijan ja muistaa sieltä kaikkea kivaa ja ei niin mukavia asioita!

Nyt sitten tornarit ja inttikokemukset kehiin!!   Noilta ajoilta löytyy paljon tarinaa!!

Itse kävin intin  Hämeenlinnan panssariprikaatissa, panssarijääkärikomppaniassa .  Saapumiserä 2/2005   ja 180 vrk.

Kapteenina toimi silloin Janne Viitasalo

I/04 PsPr / 4.ErAutoK (alokasaika) josta kuljettajaksi panssarijääkärikomppaniaan. Silloin oli vielä Olli Järvinen kapteenina, mutta olikin muistaakseni lähdössä muihin tehtäviin pikkuhiljaa. Olikos yliluutnantti Aalto vielä töissä 05? Siinä vasta oli hieno mies!  ;D Viitasalo oli omana aikana vielä yliluutnantti. Entäs muuten oliko ltn Kivinen siellä vielä? Kohtuullisen nuori ja ainakin meille pirun mukava kapiainen. Kerrankin yhtenä iltana juostiin kaverin kanssa alakertaan, suuntana tupakkakoppi, sellaisessa härövarustuksessa ettei mitään rajaa. Oli meinaan karvalakkia ja kypärää ja mitähän kaikkea kun siinä riemusta kiljuen oltiin menossa savuille. Kivinen tulikin sitten joltain alokkaiden leiriltä käymään illalla komppaniassa ja siinä koitti sitten pidätellä repeilyään ja ehdotti josko mentäis vähän vaihtamaan varustusta ja koitettais sitten uudestaan.

Sitten siellä oli luutnantti Lehto joka oli kyllä varmaan ollut niin pahasti koulukiusattu että oli päättänyt skappariksi ryhtyä. Sitten oli ainakin V-P Kautto joka oli aivan täys mulkku, yliluutnantti oli hän.

Parasta intissä oli mm. se että mulla oli suurimman osan ajasta oma tupa, helvetin kovan kuorsauksen takia (uniapnea, johon ONNEKSI on nykyään jo CPAP-laite). Ja kaverin kanssa kyllä oli tapana tehdä asiat sillain kun huvitti ja suurin osa skappareista sen tajusi eikä joutunut pahemmin paskanakkeja hoitelemaan, niihin hommiin oli sitten epäonnisia tai muuten vain typeriä miehiä kyllä tarpeeksi. Tietysti osattiin sitä käyttäytyä kun tarvitsi ja jostain kumman syystä kapteeni meinas vielä alokaskouluttajaa musta tehdä kun II/04 saapui. Pataljoonan komentaja oli kuitenkin sitä mieltä että alokaskouluttajia on jo tarpeeksi ja sain sitten esikunnassa viettää leppoisaa toimistoaikaa (ei ollut hirveästi kuljettajille käyttöä siinä vaiheessa.) Eipähän tarvinnu sateessa polkea alokkaiden kanssa leireille...  :P

Aalto oli kouluttajana kyllä ylilutina... jäi eläkkeelle 2v sitten...

Ja viitasalo ei enään ole koko varuskunnassa.. sai hermoromahduksen ja toimii maanpuolustuskorkeakoulussa Jonain todella korkea arvoisena kaverina.

Kautto oli kova jätkä  8)   Ihan asiallinen ja huumorintajuinen jamppa mutta  odotas kun vittuilit vahingossa sen kuullen..

muistan kyllä joka skapparin sieltä..     ja he  muistavat varmasti minut..   ;D ;D ;D

Onhan tuo kidutuslaitos tullu kokeiltua, mikkeli jk/2005.

Eipä tuolta paljoa hyviä muistoja ole, huonoista parhaiten jäi mieleen loppusodasta yks ilta kun meil alikessu päätti että hän ei halua mennä iltapalaveriin ylilutikkaa kuuntelemaan ja kaikki muut paitsi mie oli nukkumassa joten jouduin sitten menemään sinne ku uhkaili jo yl tulla hakemaan jonku ihan henkilökohtasesti. Valehtelen siinä sitte palaverissa sujuvasti että alikessulla oli huono olo ja kehittelin kipinävuorolistan samalla kun kuuntelin mitä ne seuraavalle päivälle suunnitteli. Sitten ku tulin takas teltalle nii jokaikinen apina siel sikeästi unessa eikä ketää kiinnosta paskaakaan mihin aikaan pitäs olla menossa aamulla tai yön kipinävuoroista, ite otin ekan vuoron ja seuraavan hakkasin halolla hereille ku vitutti aika ankarasti, tietysti ku yritän nukkumaan mennä nii 2 niistä apinoista nukkuu minun makuupussin päällä eikä halua siirtyä mihinkään. Revin sitte väkivalloin makuupussini niiden alta ja menin btr vaunuun nukkumaan ja sanoin kipinässä ollelle apinalle että tulee sieltä herättämään minut yön viimeseen kipinävuoroon. Aamulla sit jatkuu ihan normaalisti ihan ku olis ollu täysin normi ilta... Tuon illan palkaksi sain keuhkokuumeen ja olin loppusodan jälkeisen viikonlopun kassulla kun kaikki muut oli kotona, vitutti aivan helvetisti.

Onneksi pistivät mikkelin kasarmin kiinni nii ei välttämättä tule kertauskutsuja pitkään aikaan, kertauksiin en kyllä ollu menossa muutenkaan.

Joo, kyllähän noita tulee issekin sopivassa sieluntilassa ruodittua.

Eli KaiPr, 1Er AutoK. Huoltomies. Erä 1/06
P-kausi hajotti ja pahasti. Ei oikeen oo itelläkään tuo henkinen puoli paras mahdollinen intin meininkeihin. Fysiikka kyl kesti ja kuntoa tuli.
Huvitti kyllä kun olin varmaankin komppanian ainut kortiton tyyppi. Oli toinenkin mut jätkä oli sokea kun lepakko. Hiihtomarssilla yks yö katko ensin sauvansa ja lopuks suksensa. Ei kyl tajua miks moinen sinne laitettiin. Näkö jotain -10 tai yli. Varmana menis B-mieheks.
Loppusodasta jäi elävästi mieleen helevetinmoinen hiekkapölky ky skapparin kanssa väännettiin tulenkuvauskenttiä ammuntoihin. Ja sit se kun käppäilin syömään yks päivä ja kuulin ku pari omaa kapiasta heitti läppää.
Olivat kattonu tykistön maalialueita ja vänskä heitti et millonkahan ampuvat omia.

No, illalla sit yks luti tuli teltalle helvetinmoista munaravia. Kamat kantoon ja saatanan lujaa haneen. Oli tykkipojat sekoillu vähän sektoreissa ja murkula kossahti huoltohallin parkkiksella olleen pakun keulaan.
Onneks oli suutari, muuten tätä kirjottelis. Oli meinaan aika hiton paljon kaikkea palavaa siinä kranaatin alueella...

Karjalan Prikaati, TykAuk, Viestilinja (I/05)

Koko vuosi vierähti siis TykAukissa lukuun ottamatta P-kautta. Metässä tuli oltua vähän liikaakiin. KOPA ja sen takateltta sekä parikaapelikelat tuli liiankin tutuiks oppilaskautena. Lisää öitä kun vietti santsarina metsän keskellä myös viestijärjestelmään ja yhteyksien toimintakuntoon saattamiseen tuli hajoiltua monen monta yötä. Hienoa aikaa kuitenkin, varsinkin tuo jälkimmäinen puolisko. Tullut oltua yhteyksissä intin jälkeekin sieltä tuttujen kavereiden kanssa.

Kerran eräs nimeltämainitsematon kaveri käveli ei kovin särmästi pukeutuneena kasarmialueella ja jäi siitä sitten puhutteluun everstiluutnantin kanssa. Muuten ei mitään, mutta aloitti "Herra luutnantti.." ja sitten miestä vietiin. Ihan ykköshetkiä oli kuitenkin mm. IV:n jälkeen seuraavana aamuna sunnuntaina täyspakkausmarssi, Rovalta Vekaralle RASIn kyydissä, 32km hiihtomarssi, joku 40km marssi tehtäväpisteillä ja tietysti kun saatiin rakennettua 4-5km matka yhteyttä alle vaaditun aikarajan Nenosen kilpailussa. Kyllä, hienoja hetkiä :)

Mieleen painui erityisesti yksi lause: "Jos sä vedät kaapelia, ni mä rakennan sua turpaan."

Lainaus käyttäjältä: Tomppa - elokuu 20, 2010, 15:18:42 ip
Aalto oli kouluttajana kyllä ylilutina... jäi eläkkeelle 2v sitten...

Ja viitasalo ei enään ole koko varuskunnassa.. sai hermoromahduksen ja toimii maanpuolustuskorkeakoulussa Jonain todella korkea arvoisena kaverina.

Kautto oli kova jätkä  8)   Ihan asiallinen ja huumorintajuinen jamppa mutta  odotas kun vittuilit vahingossa sen kuullen..

muistan kyllä joka skapparin sieltä..     ja he  muistavat varmasti minut..   ;D ;D ;D

Nojoo, täytyy myöntää että Kauton kanssa keskustelin tasan kerran ja sen keskustelun perusteella en henkilöstä pitänyt. Ja muiden puheet vain vahvisti tuntemusta. Vai että Viitasalolla ei nuppi kestäny, varmaan jotain yksityiselämän stressiäkin taustalla sitten. Aalto oli kuitenkin ihan kuningas, joskus hain sille sodesta röökiä ja keltasta jaffaa kun se oli lähdössä alokkaiden kanssa leirille...  ;D

Viitasalon jutusta en sen tarkemmin tiedä mutta semmoisen käsityksen sain..kun puhuin hänen kanssaan reservissä..

ehkä hajottavinta oli intissä se herääminen klo 6:00 ja sitten 3 km lenkki ja aamupalalle...

monta kertaa olisi tehnyt mieli lähtee dokaamaan kesken päivän...en varmasti ollut ainoa..

Ei kyllä kesken päivän tullu lähdettyä mut kotiutumispäivänä tuli aamupalan jälkeen paranneltua oloa appelsiinikossulla. Ja sitten tuli oksennettua kotiutumisparaatissa kenraalin edessä. Hieno päätös sille vuodelle :D

Olin patterin huonoin hiihtäjä, johtuen ehkä siitä syystä, etten ole koskaan hiihtänyt. Lasketellut olen 2 kertaa elämässäni.

Muutaman hiihtomarssin jälkeen oli selvää, että "tuota tykkimiestä ei voi pitää samassa joukossa. Se ei osaa hiihtää". Muut meni menojaan ja meikämandoliino rämpi perässä yhen ärtsyn kersantin kanssa. Se manas mua alimpaan helvettiin ja tivas toistuvasti "miten mies ei voi osata HIIHTÄÄ!" vastasin siihen, että meillä on stadissa lämmitetyt jalkakäytävät.

Kassulle kun päästiin kessu käski mun miettiä joskos harjoittelisin hiihtoa omalla ajallani tms. Tajus kuitenkin, etten perseile tai mitään, en vain yksinkertaisesti osannut hiihtää. Vastasin harjoituskehoitteeseen "Herra kersantti, minua ei hävetä olla huono".

Jatkossa ei tarvinnut hiihtää, pääsin aina autolla leireille  ;D

Kenttäkelpoisuus: Välttävä.

Jep..

ei mullakaan toi kenttäkelpoisuus häävi ole..  ampua osaan sitäkin paremmin..

Monesti vemppaa hain kun oli jotain "raskasta" tiedossa...ei ollu vaa motivaatiota tohon touhuun niin hirveästi...

Kovin koettelemus intissä oli 16 km marssi täyspakkaus päällä.

Mulla on ollut koko elämäni ajan todella huono kunto.. Johtuu synnynnäisestä viasta..

Eli sydämmessä oli joku "reikä" josta kuului sivuääniä yms...

Joka kerta kun yritin juosta pienenkin matkan niin hengitys salpaantui ja rintaan pisti ihan saatanasti..

sitten katosi motivaatio liikkua kun en mitään voinut tehdä.. eikä mua pienempänä huolittu mihkään joukkueeseen koulussa ni annoin liikunnan olla..

"Reikä" sydämmessä parani täysin vasta 16 vuotiaana... pystyin juoksemaan 50 m..

Painoin silloin 58 kg...   Nyt painoa on jo 88 kg.. ja pituutta  172cm..

heikot lähtökohdat oli siis inttiin..  mutta nyt on asiat vähän paremmin. Onneksi..

I/04 Kurjalan piirakan kuninkaallisissa ohiampujissa (Vekara SalpItPsto, 2. ilmatorjuntapatteri).

Intti oli pääosin ihan ok kokemus, eikä pahemmin hajoittanut. Haminassa oli mukava koetella rajojaan, kun pisin marssirupeama venyi kolmatta vuorokautta ja pituutta marssien ja pyöräillen kertyi joidenkin karkeiden laskujen mukaan reilu 100km. Untakin sai onneksi johonkin väliin, mutta harjoituksen jälkeen oli kyllä aika väsy, kun kesken aseen putsauksenkin nukahti. Haminasta päästyä kunto onkin sitten mennyt tasaista alamäkeä...

Parhaita hommia oli mielestäni leireillä päästä ajelemaan UAZ sexual sedan cabrioleella pitkin metsiä. Eka kerta ko. vehkeen rattiin päästessä oli kuin olisi omaan Amazoniin istunut, kun lähes kaikki vipstaakit olivat samoilla kohdin ja samanlaisia. ;D

Kertaamaan olisi kohta lähtö, mutta vaimon laskettu aika toimi pelastuksena kertaukseen lähdöltä.  :) Muutoin voisi olla mukavakin mennä, mutta syksysateinen metsä Mikkelissä on jokseenkin luotaantyöntävä.

Mahtavia tyyppejäkin mahtui sekaan. Eräs tykkimies laitettiin mm. koko Lohtaaja leirin ajaksi sinne huoltohommiin eli oli siellä väh. kaksi viikkoa, kun me muut kävimme n. viikon leirillä. Ei jeesus, mikä sählä ja tuossahan se "poissa silmistä, poissa mielistä" toteutui hyvin skappareille. ;D

Kelaperseinä oli myös kaikkein kädettömimmät jätkät, mitä vastaan on tullut. Viestilaukusta oli vähintään puolet hukassa leirin jälkeen ja kelasta kampi aina hukassa. ;D

Tuplakuulosuojaus-tornari pyöri jo 04 Vekaralla. Yksi tornari oli jostakin ekana päivänä tjsp. maitojunaan päässeestä filosofian opiskelijasta, joka ei aivan sopinut inttiin. Olivat kuulemma hiuksenleikkuun saaneet miehelle tehtyä ennen maitojunaa, jota sitten skapparit olivat röhönauraneet: "onpahan ainakin yksi pitkätukkahippi vähemmän" ;D

PorPr Huoltokomppania joskus vuosia sitten. B1 näön takia. 8 kk palvelus.
Menin vapaaehtoisena armeijaan, kun ajattelin olevan hyvä suorittaa sekin alta pois.
3kk rivissä ja komennus esikuntaan monistamoon hommiin, kun yksi toinen kaveri oli poistumassa.
Olin siinä hommassa niin kiinni että sulkeisharjoituksetkin jäi niin paitsioon, että kenraalin tarkastuksessa singahtelin aina erisuuntaan, kuin muut ja kokelas karjui koko matkan vieressäni paluumatkalla kasarmille! -Eihän se minun vikani ollut, etten ollut ollut mukana koulutuksessa! :(
Ryynäämisessä pääsin siis todella vähällä ja siinä komentelussakin meinas käydä pari kertaa raja vastaan. Rivissä. Esikunnassa ei isompia ongelmia ollut.
Joutuivat kerran hakemaan kuloväijystäkin pois, kun eivät uskoneet, että minua olisi tarvittu esikunnassa.
Ammunnoista tuli kuitenkin valio ja suunnistusmerkkikin oli hopeinen.
Korpin natsojakin ehdotettin, mutta evättiin, kun esikuntaan oli muutenkin mennyt liikaa ylennyksiä.
3 kertauskerran kautta (vaikka B-miehellä ei käsittääkseni olisi pitänyt olla kertauksia?) minut on kuitenkin ylennetty jo alikersantiksi.
Eli aliupseerikoulun käymätön alikersantti. :)

Lainaus käyttäjältä: ozmium - elokuu 20, 2010, 18:17:38 ip
Karjalan Prikaati, TykAuk, Viestilinja (I/05)

No perskeles, löytyhän täältä tuttujakin!


Sä jäit sit vielä santsariks?

Karjala prikaati, 1/05 Huolto & kuljetuskomppanian Viestihuuhaa, TykAuk Viestilinja. Alik.Äikäs.

P-kauden kävin Hotelli&komediakomppaniassa, Siitä siirto TykAukkiin erikoistumaan ja takas kuljuun. Metsää tuli nähtyä koko ajasta varmaan 9kk. Loppujen lopuks siihen tottu niin et oli mielummin korvessa kun kasarmilla varsinkin kun sain aukin jälkeen nakin olla yksikön päällikön henkkoht. viestittäjä leireillä eli pääasiassa istuin kahden venttikymppiradion ja sanomalaitteen kanssa lämpimän Defenderin takapenkillä kuuntelemassa webaston huminaa kun luti körötteli pitkin poikin asemapaikkoja.

Ihan parhautta tällanen topic! Täytyy laittaa kunnon vuodatus kun on paremmin aikaa! tarinaa riittäis vaikka kirjaan.

Pari Tornaria;

Tämä seuraava on kuultu karjalan prikaatissa ja santahaminassa ainakin vuosina 02, 03, 05. Eli homman nimi on tämä, pari päivää inttiin tulon jälkeen joku tietää kertoa, että kaveri joka oli edellisessä saapumiserässä tiesi kertoa, että tämä kyseinen saapumiserä on VIIMEINEN jolla on mahdollisuus suorittaa 180vrk palvelus.  :o mikä posketon tuuri!

Toinen kiersi ahkerasti omassa saapumiserässäni, SalItpsto2 I/05. Kiersi itseasiassa erittäin sitkeästi, sillä tämä "varma tieto" kuultiin jo ensimmäisellä viikolla ja viimeisen viikon muut tykärit käyttivät tussatakseen vessankopit täyteen viestejä.

Tuo varma tietohan oli, että Antti Tuisku olisi tulossa 2. ilmatorjuntapatteriin alokkaaksi erässä II/05.

Erittäin hauskaa mielestäni oli se, että kukaan ei muistanut vessankoppien olleen puhtaita kun itse saavuimme puolivuotta aikaisemmin.  ;D Mahtoi veijareilla olla hauskaa kun asetonin kanssa hinkkasivat "Antti Tuisku hajoo aamuihis"-tekstejä pois, samoja tekstejä joita pari päivää aikaisemmin kirjoittivat.  ;D ;D

Lainaus käyttäjältä: mattson - elokuu 20, 2010, 22:02:56 ip

Lainaus käyttäjältä: ozmium - elokuu 20, 2010, 18:17:38 ip
Karjalan Prikaati, TykAuk, Viestilinja (I/05)

No perskeles, löytyhän täältä tuttujakin!


Sä jäit sit vielä santsariks?

Karjala prikaati, 1/05 Huolto & kuljetuskomppanian Viestihuuhaa, TykAuk Viestilinja. Alik.Äikäs.

P-kauden kävin Hotelli&komediakomppaniassa, Siitä siirto TykAukkiin erikoistumaan ja takas kuljuun. Metsää tuli nähtyä koko ajasta varmaan 9kk. Loppujen lopuks siihen tottu niin et oli mielummin korvessa kun kasarmilla varsinkin kun sain aukin jälkeen nakin olla yksikön päällikön henkkoht. viestittäjä leireillä eli pääasiassa istuin kahden venttikymppiradion ja sanomalaitteen kanssa lämpimän Defenderin takapenkillä kuuntelemassa webaston huminaa kun luti körötteli pitkin poikin asemapaikkoja.

Ihan parhautta tällanen topic! Täytyy laittaa kunnon vuodatus kun on paremmin aikaa! tarinaa riittäis vaikka kirjaan.

Äikäs! Kyllähän sinut muistaa! Vieläkö pösö toimii? :)

myyty vuosia sitten. palo kuulemma myyntiä seuraavalla viikolla ECU. Nauroin kippurassa kun kuulin... Ootko tulossa Tampereelle viikonloppuna?

Porinpri. ekhk tai jotain. raskaskertasinkoampuja 2/99. Päästiin "millenium" aattona vapaaks  :D. Hienoa aikaa tuo.. Kaks kertausta ei niinkään.

Lainaus käyttäjältä: mattson - elokuu 20, 2010, 22:19:30 ip
myyty vuosia sitten. palo kuulemma myyntiä seuraavalla viikolla ECU. Nauroin kippurassa kun kuulin... Ootko tulossa Tampereelle viikonloppuna?

Asun Tampereella, että kyllähän minä :) Naga2010:een sekä la että su pitäs tulla.

Ok! teen täs ite just lähtöä. mul on huone pinjassa et varmaan aika tiiviisti kans nurkilla.kattoo jos törmäis.

PorPr/KrhK 1/04 Pasikuski 270
Gineksiä tarpeeksi ja yksi tuplagines rovajärven keikan takia. Mettäaamuja likemmäs 100, joista kyllä tykkäsin enempi kuin kassuaamuista, johtuen varmaan siitä että mettäs pääsi helpolla ja toisaalta kassulla ei ollu oikeen mitään tekemistä varsinkaan "pappa"kaudella.

Raja- ja merivartiokoulu, Immolan Rajajääkärikomppania saapumiserä I/06. 362pv ja kersanttina ulos. Mielenkiintoinen ja rankka kokemus, mutta lähtisin takaisin koska vaan! (tai no en ehkä ihan koska vaan) Sen verran hyviä muistoja tuolta jäi, sekä monta hyvää kaveria kenen kanssa ollaan pidetty yhteisiä kokoontumisia useasti.

Vekkula/I-SVP/VK2/Tele I/05. 180vrk. Ensimmäisenä tulee mieleen jantteri, joka tuumasi kipinävuorossa että "vit*u mikä säkä että se sammu just mun vuorolla" ja meni takas makuupussiin... jumankauta että oli kylmä aamulla. Kaverin vuoro oli kuitenkin 03-04. Helmikuussa.

Joo..

Muistan itse samanlaisen tapahtuman metsäkeikalta...

oli kylmä marraskuinen ilta ja lämpöä siinä 1-2 celsiusta...

Meidän tuvassa oli eräs vähän hitaalla käyvä jätkä..  Itse heräsin kylmyyteen 10 minuuttia ennen kipinävuoroa..

kaveri istuu kaminan edessä eikä tee mitään kun kamina on sammunut..

sanoi ettei ole tulta ja ei viiti herättää ketään sen takia.. prk

Se kyllä vitutti, jossei kipinämikko osannut hommia. Upseerikurssilla heräsin jäätävään kylmyyteen, uo kaveri sitten siinä torkkui mikon pöllillä ja heräsi juuri sopivasti toteamaan "Pitkänen mä taisin vähä nukahtaa". HRR.

III/90 Kartr alik. Tykinjohtajana touhuttiin.
Ihan kivaa oli.

1/95 VSitR IT/ohjus. 285 vrk tuolla tuli vietettyä. Ihan kiva kokemus.

I/1991 Santahamina, Krh. Myöhemmin siirto Hennalaan kuljetuskomppanian kirjuriksi.
Sain Santahaminassa täysin terveenä miehenä aamiaisen vuoteeseen. En muista minkä näytelmän esitin tohtorille. Kuumemittari oli tietenkin oma, mallia SA-int...vai miten se kirjoitetaan.
Hennalassa tulikin sitten kirjurina juotua bisseä kapiaisten kanssa saunassa kun mehtäleirillä oltiin, muut komppanian jätkät teki jotain, en muista mitä. Mutta käsky kävi meidän joukkueen alikersantille että kirjuria ette sitten herätä aamupalalle. :D

II/07 Upinniemessä tuli pyörittyä. P-kausi + 5vko aukkiia kurkkusalaateissa ja sitten miinalaiva Pohjanmaalle.

Hienoimpana tuon yleisen laivalla lööbailun lisäks jäi mieleen koulutuspurjehdus 2008 jossa pääs kattelee tyttöi Hampuriin, käristää nahkaa peräkannen koktailkemuissa saksalaisten laivastoupseereiden kanssa Casablancassa ja kattoo vielä nopeesti Portsmouthin yöelämän. Toki muissakin satamissa sai yömyöhään pyöriä kaupungilla, yleensä viidestä vuorokaudesta laskennallisesti 1½ vuorokautta oli laivalla muut vapaalla. Niin, ja siitä maksetut ulkomaanpäivärahat nosti moraalia vielä entisestään. Viikottain oli myös tietty pid-iv kotisatamassa, mut silti pysty viel skarppaa niinkin hyvin et kersanttina kotiin.

207 Vekara SalpItPsto, 1. ilmatorjuntapatteri, viestikeskusryhmän johtaja. Mukavaa homma oli, vois lähteä uudestaan  :D

intissä otti aivoon kun ei päässyt lomille jonkun flunssan takia yms....

Mitkää flunssat mitää haitannu, loppusodan jälkeinen keuhkokuume kyllä pisti vituttamaan ku kaikki sitä ennen saanu kotihoitoa keuhkokuumeeseen ja sit saatanan loppusodan jälkeinen viikonloppu pitää minun olla kiinni. Vitun lääkärin huorat loppusodassa oli vielä sitä mieltä että ei minussa mitää vikaa ole, loppusodan alusta 38 kuumeessa pari päivää ja sitte ei kuumetta mutta vitun paska olo ja lääkärit vaa sanoo että mene poika tetsaamaan lumihankeen... Mikää ihme että keuhkokuume tuli siltä reissulta. Pisti nimittäin vituttamaan sen verran että meinasin jo lähteä kävelemään mikkelin paskavaruskunnasta.

olin esikunnan lähettinä, eli oli esim kenraaleilta sisäänpääsy voitu estää esikuntaan ilman lupaa..
Noh! Juoksi siinä yksi kenu ohikin, kun oli turhan nopee!
Mitäs siit sit?

Nooh! Ymmärretään! :)

2/07 kontioranta 365

II/95, JPr/2.JK...olin sivarikarkurina eli komppanian kirjurina 240 palvelleena. En tiedä armeijasta oikeastaan mitään muuta kuin uniformun- kokemus vastasi töissäoloa jossa työkaverit ovat nimeltään Herra Yliluutnanti ja Herra Kapteeni.

TykPr 1/07 + RUK kurssi 230 Tervas tuli käytyä. Paska reissu mut tulipa tehtyä. Lisäksi RUK kurssin hyöty nykypäivänä siviilissä melko mitätön...

2. ErVK Turku. Eli suomalaisittain raskaan sarjan erikoiskomppania. Vartioi pääskyvuorta, jonka päällä ja alla kulki puolet koko suomen viestiliikenteestä. Ja jonka lukemattomissa salaisissa tunneleissa oli loputtomasti, kilometreittäin aseita ja kaikkea sellaista minkä piti pysyä salassa. Toisin kuin muissa maamme komppanioissa yhtä lukuun ottamatta, täällä esim. normaali päivä- ja yövartio tapahtui aina ns. kovat piipussa. Vartioimme strategisesti kriittistä paikkaa, joka oli nimetty terroristien yms. ykköskohteisiin.

Se tarkoitti tätä: kun lähdimme esim. yökierroksellemme ympäri vuorta, vartioparilla ei todellakaan ollut rynnäkkökivääreissään mitään näennäisammuksia, vaan täyttä tavaraa. Ja meillä oli käsky ampua kohti, jos aihetta ilmeni.

Se ei ollut mitään heikkohermoisen puuhaa. Lukemattomien pimeiden asevarastotunnelien tutkiminen kovat piipussa oli aika kovaa touhua. Ei mitään leikkiä. Yhtään ainoaa kulmaa tai mutkaa ei voinut sivuuttaa olettamatta, että sen takana saattoi olla rikollinen tai jopa terroristi. Ja jos mitään tapahtuisi, käsky oli ampua. Kohti.

Sama kova meininki päti myös sotilaiden arkeen. 2. ErVK oli maamme "laskuvarjojääkärit" viestinnän puolella. Kova joukko. Niinpä esim. leireillä meiltä odotettiin enemmän kuin muilta. Ellemme suoriutuneet taisteluleireiltä parhaina, kaikilta paloivat lomat hyväksi aikaa.

Muistan erään taisteluleirin, jonka aikana yhtenä tehtävänämme oli mm. saada yhteys erään toisen viestikomppanian päämajaan. Kun se lopulta saatiin, vastapää ilmoitti: "Anteeksi tämä viive, mutta meiltä putosi teltta niskaamme!" ;)

Itse erikoistuin tietokonetiedusteluun ja päädyin lopulta ilmavoimien reserviin.

Toi kuva on vuodelta 1942 ja siinä tehdään ratsumestari Majewskin johdolla iskua Muurmannin radalle. Eli minä eikä mun hevonen Esa oo tossa kuvassa, mutta reki ja valjaat voi olla. Operaatio oli niin onnistunut että sen toisinto kuului joka talvi (sissi?)RUKin loppusotaan. Kokemus oli hieno, kuunvalossa mentiin eikä kuulunu ees suhinaa ja jopa hevoset ties et nyt pitää olla hiljaa, eivät tolla keikalla juurikaan pärskytelleet niinku normaalisti koko ajan tekevät.
(http://lh3.ggpht.com/_FIu063VKEy8/TKax5cE3ZmI/AAAAAAAAAhc/BYkj28cTZLM/hevoset_rintamalla.jpg)

Itse en siis ollu RUKissa oppilaana vaan komennuksella KymJp:stä. Tommonen koriste oli hihassa. Kaulassa vihreet laatat ja satiaisessa oli Kymijoen lohi.
(http://lh6.ggpht.com/_FIu063VKEy8/TKayAH3nh1I/AAAAAAAAAhg/NZ8Zq75D7aE/elaakm_ja_kseppa.jpg)

Tossakaan kuvassa mua ei näy, mut varustus on täysin sama kun mulla, tosin tos ollaan johkin sotaan lähössä kun on maastopuvut, tetsarit ja rynkyt mukana. Jopa taustalla näkyvällä protokuskilla on maastopuku, mut vieläkään sille ei oo annettu rynkkyy. Oli joku juttu et joku niistä oli hytissä sählätessään ampunu räkäpään korvaansa ja sen jälkeen heidät siirrettiin aseettomaan palvelukseen. Normaali palvelusasu oli harmaa sarkapuku.
Keskimmäinen hevonen on Ylermi, normaalistikin vähän äree, ja eka homma minkä vääpeli Nenonen mulle anto oli kavioraudan kanssa kopistella terskajuustot Ylermin hepistä. Ylermi tais olla isoin (niinku kuvassakin näkyy, pojalla on raameja) ja vahvin armeijan hevosista siihen aikaan ja todella huonolla tuulella kun siin hepissä oli joku tulehdus ja terskajuustookin varmaan pari kiloo. Ihme et selvisin hengissä.
(http://www.hippos.fi/sh100v/fi/kuvat/kuva2.jpg)

Tos on linkkii ajomiehen luantaiseduista, ja muutenkin hyvä kuvaus millasta elämä oli armeijan hevosten kanssa siihen aikaan. Keikkaa pukkas millon minnekin ja oltiin vähän sellasii Firman PR-miehii. Tuntemattoman kuvauksista Molberg mut diskas kun käytän silmälaseja, mut olikin kuulema paska keikka.
Keskiviikkoiltaisin piti sotilasmestari paikallisille pimuille ratsastustunnit. Sitku sotmest häippäs ni pidettiin pienet bileet kiljun voimalla. Keskiviikkosin oli iltaloma klo 24 asti ja ku muut hyökkäs kaupungille me avattiin disko tallilla. Vieläkin muistan kun joku tytöistä kopisteli vähä hemmetin kiukkusena tallin ylisiltä heinävarastosta alas ja selitti hauskan kuulosella Haminan murteella: "Voiteeks työ kuvitel, se saatanan sika kehtas sammuu miu päälle."
Kiljunkeitto kuulu ajomiesten hommaan koko kuljetuskomppanian tarpeisiin koska kellarissa höyryävät paskakasat anto siihen toimintaan luantaiset edellytykset. Lämpöä riitti ja paskaa oli niin paljon et ratsiassa sielt ei koskaan löytyny mitään. Komppanian vääpeli Kari oli raittiusmiehiä ja muutaman kerran kävi siel tonkimassa, tai siis pani jotkut onnettomat protokuskit tonkimaan. Mut vääpeli Sika, niinku häntä kutsuttiin, olikin poikkeus kantahenkilökunnan joukossa. Jopa pari kantapeikkoo oli meitin vakiasiakkaita sunnuntaiaamusin hakemassa krapulalääkettä.
http://www.hippos.fi/sh100v/fi/artikkeleita/elamani_sh_kostiainen.php (http://www.hippos.fi/sh100v/fi/artikkeleita/elamani_sh_kostiainen.php)

^Hienot kuvat!

Vekara 2/07 äkänen spolle!  :D

Vekara II/07 esikuntajääkäri

I/01 KarPr I/IIvk, aliupseerioppilaaksi jäi homma. Jotain 127 päivää olin palveluksessa, niistä noin 25-30 vuodeosastolla, 5-7 VUPpia, muistaakseni 75 VMTL joista reilu puolet NKV:n kera. Nyt kelpoisuusluokka C. P-kaudesta 2 ekaa viikkoa normi viestivässyköintiä, sitten alkoi poskiontelontulehduskierre. 3. palveluviikko meni vuodeosastolla, seuraavasta puolet VUP, sitten taas viikko VL, pari päivää normimenoa ja johan alkoi vemppaus. Oikeastaan ainoat ajat kun ei ollut VMTL päällä tuon jälkeen olinkin kuumeessa sairaalassa. Ehti 4 poskiontelontulehdusta ja yks viikon mysteerikuume about kolmen kuukauden ajalle, noin joka toinen viikko siis vuoteenomana ja välitkin meni vmtl+/-nkv...

II/06 Säkylä, P-kausi Krhk:ssa ja loput Ehk:ssa varuskunnan lähettinä(pakukuski). Oli mukavan lepposaa hommaa poislukien yöajamiset sun muut.

Lainaus käyttäjältä: hurjatar - tammikuu 21, 2011, 11:55:08 ap
Vekara 2/07 äkänen spolle!  :D

Samainen vihainen spolle joka toisinaan yllytti meikäläistä sotarikoksiin?  8)

I/98 PsItPtri/PsvP/PsPr panssarivaunuasentaja AUUuuuuuu... Jos jotakuta todellakin jaksaa kiinnostaa. Melko suklaa paikka.

I/97 KaartJR/KaartP/SpolK SpolAU

Ehkä elämäni turhin 6kk  ::)

Höh, tää ketjuhan hiipuu... :(

Alussa oli paljon lupaavaa torniroskaa, kaikkihan ovat vähintään panneet komppaniapäällikön vaimoa puolustusvoimain komentajan tarjoama konjakkilasi kädessä :).

Mä oon aina ihmetellyt mihin ne vässykät ja turistit katoavat siviilielämän koittaessa? Kaikki ovat tosiaan vaan rötväilleet ja käyttäneet maagista pelisilmäänsä päästäkseen mahdollisimman vähällä. Kun torniaika tulee jutun aiheeksi lähes missä vaan, niin aina löytyy ainoastaan komppanian parhaat ampujat ja muut supertaistelijat jotka ovat tehneet kuka mitäkin urotöitä. Mun kokemukseni mukaan armeijassa n. 75 % porukasta on noita vässyköitä jotka eivät oikeasti saa koko intin aikana yhtään fiksua ideaa tms. Kunhan roikkuvat mukana.

Oma inttiaika meni 1/95 saapumiserässä (VsItr) ja en suorittanut mitään erikoista, toisaalta eipä tullut hirveästi mokailtuakaan. Kokemuksena ihan mukava, mutta aika turha 330 tuli vietettyä...

ViestiR I/05 täällä. EK:ssa 270 päivän kuski. Syötiin toisten jacky-makupalat ja muut herkut  :-*

II/96 KarPr/KymJP/SissiK.

Tuo Haminan Nenonen on muuten siviilissä aika verraton veikko. En tosin ole tavannut vuosiin. Varmaan kymmeneen vuoteen.

Lainaus käyttäjältä: miikkaj - tammikuu 21, 2011, 23:40:43 ip
ViestiR I/05 täällä. EK:ssa 270 päivän kuski. Syötiin toisten jacky-makupalat ja muut herkut  :-*

Vaikka Jukka kielsi ja silti  menitte syömään  ::) Taidan ilmoittaa tuosta Vepalle :)

Joo, alunperin tykkimies, siitä sitten viestimieheksi. Hidas kun olin oppimaan niin taisi vierähtää liki 17 vuotta  ???

Lainaus käyttäjältä: geeni - tammikuu 21, 2011, 22:26:17 ip
Ehkä elämäni turhin 6kk  ::)

Saamari! Jos kuudessa kuukaudessa pääsee, niin koulutuksen pitäisi olla todella tehokasta! Tarkoitan myös opillisesti.
Menee hieman alamäkeä tuo sotilaiden koulutus..

Lainaus käyttäjältä: MasaT - tammikuu 22, 2011, 00:09:04 ap

Lainaus käyttäjältä: geeni - tammikuu 21, 2011, 22:26:17 ip
Ehkä elämäni turhin 6kk  ::)

Saamari! Jos kuudessa kuukaudessa pääsee, niin koulutuksen pitäisi olla todella tehokasta! Tarkoitan myös opillisesti.
Menee hieman alamäkeä tuo sotilaiden koulutus..

Kyllä tuossakin ajassa ehdittiin kummasti juosta odottamaan...

Atheos koittaa nyt selittää ihan jotain omiaan.  ;D Minähän olin kaikkien syntisten pelastava enkeli. Joskus siihen vaan vaadittiin patukkaa ja rautoja.  :D

Panssarintorjuntakomppanian luumu. Säkylä 2/1986.
Mopoaika ja alku perusryynäystä' pst:ssa telamiinojen ja sinkojen kanssa. Loppuaika marssimurtumasta tulleen B1;n takia /ansiosta  meni huoltokomppaniassa sotkurakettina.
Väijyjä oli mahdoton määrä, joskin olin usein vapaaehtoisenakin vartiossa (vapaat aamu-ja iltatoimet 1)
Niin...  ja luolaväijyssä meilläkin piipussa jotain muuta kuin räkäpäitä

Loppusotaan palautettiin pst:n "hommiin".
Ei ainuttakaan marssia, ei kertaakaan suksilla, kilometri polkupyörällä. Samassa tuvassa PST:ssa oli hammaslääkäri, yleislääkäri, ja patologi.
Joten vempanhakuohjeistus toimi loistavasti. Tupa jätettiin usein varsinkin loppusuoralla keväällä siivoamatta, jotta päästiin asumaan
telttaan kasarmin takapihalle (vapaat aamu- ja iltatoimet 2)

Ammunnoista kuntasrit.
Oi niitä aikoja!

Lainaus käyttäjältä: MasaT - tammikuu 22, 2011, 00:09:04 ap

Lainaus käyttäjältä: geeni - tammikuu 21, 2011, 22:26:17 ip
Ehkä elämäni turhin 6kk  ::)

Saamari! Jos kuudessa kuukaudessa pääsee, niin koulutuksen pitäisi olla todella tehokasta! Tarkoitan myös opillisesti.
Menee hieman alamäkeä tuo sotilaiden koulutus..

Ja mitähän siitä kertauskierroksesta oppii lisää(12kk miehet)? Edelleen sitä mieltä ettei se armeija tosipaikan tullen paljoa auta, se o sellanen yks aamupäivä ja ollaan Joensuun ja Vaasan väliltä perunapeltoa ja pressa on heiluttamassa valkoista lippua bunkkerissaan.

Lainaus käyttäjältä: MasaT - tammikuu 22, 2011, 00:09:04 ap

Lainaus käyttäjältä: geeni - tammikuu 21, 2011, 22:26:17 ip
Ehkä elämäni turhin 6kk  ::)

Saamari! Jos kuudessa kuukaudessa pääsee, niin koulutuksen pitäisi olla todella tehokasta! Tarkoitan myös opillisesti.
Menee hieman alamäkeä tuo sotilaiden koulutus..

Meillä oli I/05 erässä sellaisia kavereita jotka eivät kuudessa kuukaudessa oppineet sitomaan kengännauhojaan. Loppujuhlaa varten piti tupakavereiden auttaa, eikä näitä uusavuttomia edes hävettänyt.

Yksi kaveri ei osannut kaivaa pistolapiolla, ei ollut kuulemma koskaan ennen käyttänyt. Se fiskarssin kenttälapio oli myös liian monimutkainen useimmille, heräs sellainen kysymys että miten kaveri joka ei osaa taittaa lapiota käyttökuntoon pitää rynnäkkökiväärin toimintakunnossa metsässä?

PsPr -95, laskinryhmässä keskussanomalaitemiehenä.

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - tammikuu 22, 2011, 11:23:04 ap
Meillä oli I/05 erässä sellaisia kavereita jotka eivät kuudessa kuukaudessa oppineet sitomaan kengännauhojaan. Loppujuhlaa varten piti tupakavereiden auttaa, eikä näitä uusavuttomia edes hävettänyt.

Ja vieläkään ei ole puolustusvoimille hankittu tarralenkkareita tai tarramaihareita! :(
Kertauksissa jouduttiin ihan itse sitomaan! Onneks oli äiti opettanu... ;D

Tulen teon taito puuttui aika monelta tulevalta isänmaan puolustajalta! Ei kaminaa meinattu saada millään palamaan ja perään tuli nippu säälittäviä selityksiä...  :-\
Mä olin taasen jo pienenä sitä sorttia, että kaikki palava materiaali piti piilottaa, muuten jossain oli pieni palonalku! ;D ;D

Tosin alokasaikana oli hieman kepulikonstejakin käytössä, kun olin fiksuna pakannut mukaan paketin spriikuutioita! :)
Lähti hangesta kaivettu nuotiopuu hieman eri tavalla palamaan, jos olis ollut pelkät tikut käytössä! Sen huomas naapurijoukkue!! ;D
Tämän takia AUKissa harjoiteltiin sit urakalla sitä kaminan sytyttämistä, kun kärähdin noista kielletyistä lisäaineista! ;D ;D

Saihan sitä mukana kulkevilla virallisillakin varusteilla/tarvikkeilla puhtia sytytykseen. Safkalta puolikas näkkärinpala jemmaan, siihen sipaisu kenkälankkia ja vähän tulta perään niin syttyi kyllä ihan nätisti vähän kosteampikin puutavara. Eräälle teltalle oli tullut kyllä sanomista kun kamina hohkasi sen verran että oviläpän ohikin näkyi... Jossain vaaleankeltaisen/valkoisen rajamailla oli se, olivat vissiin miehissä säästäneet kaikki päivän näkkärit kaminaa varten. Eipähän palelleet! :)

Ei siihen kaminan hohkaamiseen tartte mitään vippaskonsteja!
Mä oon sitämallia pyöreä, että kaiki näkkärit meni kurkusta alas, etenkin leireillä, kun ruokaa oli niukalti! ;)

Tarpeeks pieneks tikuks kun sen puun pilkkoo, niin palaa kuumana ja nopeasti...
Ne ranteenpaksuiset pöllit, mitkä menee just ja just sissarin luukusta sisään on sit niitä kesällä teltan kuivaamista varten!
Etusormen pakusuinen tikku talvella ja sissiteltassa nukuttiin vaan kalsarit jalassa makuupussin ulkopuolella, hiestä märkänä... ;D

Tottahan se on tuokin, laiskat käyttää saman ajan vippaskonstien miettimiseen kun toiset hoitaa jo homman. Omat nykytyötkään ei paljon vippasteluja kyllä salli, muutamia asiakkaan työprosesseja olen kyllä vähän oikonut kun oli herra ulkomaansetä tehnyt vähän turhan vaikeasti asiat. Eipä ole bumerangeja tai muuta valitusta kuulunut, joten kelvatkoon.

Itse vietin koko inttiaikana 2 yötä teltassa.. Tosin motossa ja trm:ssä tuli oltua joku yö. Kivoja autoja, joissa oli stereot, riippumatot, kamiinat, teepannut, posliinikupit ja prklsti työkaluja ja vaunujen varaosia. ;D Huonommin varusteltuja matkailuautojakin oon nähny. Sinne sai aina helposti tulet kamiinaan, kun haki jekkulangalla tankkiin ripustetun klapin alimmaiseks.

13 vuotta kun sieltä pääsi, eikä vieläkään ole PÄÄSSYT kertaamaan.

Mä olen "päässyt" jo kaksi kertaa!
Kolmannen kulmaraudankin ne antoi kiitokseksi tästä hyvästä viime itsenäisyyspäivänä!  :)

Eka reissu oli niin suklaata, että riemulla lähdin viime syksynä uudestaan! Ton tokan reissun jälkeen, en meinaa enää lähteä, vaikka mitä tarjoais...
Semmosta ***tanan alokasleirimeininkiä, yöt vartioitiin ja päivät, milloin piti olla "lepoa" vartioinnista, niin "lepovuorossa" oleva osasto luonnollisesti vääns rastikoulutusta!  >:( 3-4 tunnin yöunet on meikäläiselle hippasen liian vähän! Ekalla reissulla toi 4 tuntia/päivä oli päivän aktiviteettien määrä (loppu aika nukuttiin teltassa tai oltiin syömässä), kun hajoiteltiin kohteen suojausta (kertauksen ekat pöivät) ja loppupätkällä ammuskeltiin... :)

Ois vähän PV:llä mietinnän paikka noitten kertausten kanssa!
Johtajien koulutus oli tällä tokalla kerralla loistavasti järjestetty, ekaks teoriat aamupäivällä ja sit iltapäivällä käytäntöä. Kunnon yöunet päälle (reilu 6 timmaa)!
Miehistön kanssa pitäis tehdä ihan samalla tavalla! Kerrataan aisat ekaks ja, kun hommat on kerrattu, niin joku tönö haltuun ja laitetaan tilanne päälle ja tehdään homma niinkuin oikeesti menee. Motivaatio ois tällä tavalla varmaan ihan toista luokkaa, ainakin mulla!!

Armeijan "kenkälankki" on ollut liuotinvapaata ja siten myös palamatonta jo kohta kymmenen vuotta.

Ja mitä tulee kenkien "lankkaamiseen", niin yhtä hyvin sitä lankkia voisi pursottaa perseeseensä.

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - tammikuu 22, 2011, 15:53:04 ip
Armeijan "kenkälankki" on ollut liuotinvapaata ja siten myös palamatonta jo kohta kymmenen vuotta.

Ja mitä tulee kenkien "lankkaamiseen", niin yhtä hyvin sitä lankkia voisi pursottaa perseeseensä.

No höh, ei toimi sitten sekään enää. Toista se oli silloin kun minä olin nuori... ;D

Tuo näkkileipä-kenkälankki-näkkileipä oli muuten pettämätön sytyke silloin kun itse palvelin. Harmi jos senkin ovat pilanneet.

edit. pettämätön

Lainaus käyttäjältä: pak - tammikuu 23, 2011, 01:24:00 ap
Tuo näkkileipä-kenkälankki-näkkileipä oli muuten pettämön sytyke silloin kun itse palvelin. Harmi jos senkin ovat pilanneet.

Se oli kyllä melkoista napalmia, väärin annosteltuna sillä sai kamiinan kylkeen reijän.

Ei tuo palamattomuus estänyt juuri ketään kokeilemasta, onneksi sain aina oman teltan pikku Einsteinit lopettamaan sen plankin tursottamisen kamiinaan ennenkuin naapuriteltta ehti todeta sen jonka jo pystyin arvaamaan. Haju on aivan hirveä!

Käsidesi oli kanssa ihan hyvä apuväline noihin kamiinan sytyttelyihin. Valopetrolia jotkut käyttivät mutta oli vähän riskialtista touhua. Yhdeltä spollelta meidän saapumiserästä kärähti naama kun ei  vape syttynyt heti, ja kun kurkkasi kamiinaan niin silloin roihahti täyttöaukosta liekit.

Olihan se ihan per***stä kun tulikuuma kamiina hohkasi jalkoja ja pään alla lillu sulanut jää ja lumi.

Hahaa! Nyt vasta muistin! Loppusodassa jotkut valopäät laittoivat telttansa "kallionypyn" päälle, ajatuksena se että kun itse ollaan korkealla, vesi ei valu telttaan.

Paikalla oli kyllä kalliota, mutta se ei tehnyt mitään "korkeampaa kohtaa" ympäröivään maastoon nähden. Sen sijaan kallion päällä oli liki 40cm kovaa jäätä! Parin päivän ahkeran telttailun jälkeen kamina oli laskeutunut toistakymmentä senttiä lattiapinnan alle ja oli käytönnöllisesti katsoen veden vallassa. Jannut olivat kuitenkin vakuuttuneita oman telttapaikkansa erinomaisuudesta, eivätkä suostuneet siirtämään telttaa. Sen sijaan he hakkasivat kaminalta sisäänkäynnin kautta ulos pienen puron jotta vesi voisi valua pois.

Eihän se mihinkään valunut, kaksi ekaa päivää vesi liikkui sen verran, että ranteenpaksuinen uoma suli puolimetriseksi ojaksi. Kun vielä keli lämpeni, valuivat ympäristön sulamisvedet ojaa pitkin kaminan monttuun.

Siitä teltasta olisi saanut hyvän kylpylän.  ;D

Joskus leirillä märällä kelillä yritettiin sytyttää kamiinaa teltan pystytyksen jälkeen laittamalla sinne vähän sitä kun tätä. En muista tarkkaan, mutta puun lisäksi siellä oli ainakin valopetrolia ja hyvää tulta. Kamina syttyikin ja paloi hyvällä tohinalla hetken kunnes yhtäkkiä sammui. Kamiinassa olevan palavan nesteen ja syttyvän höyryn määrän tietäen porukka ryntäisi ulos teltasta odottamaan räjähtääkö pytty. :D No ei tietenkään räjähtänyt, mutta kansi sentään lensi paikoiltaan, kun kamiina syttyi itsestään hetken päästä.

Hah. Petellä mekin meinattiin laittaa teltta lentoon. Skaput oli aika rauhallisia meikäläisten pommituksen suhteen. Vasta seuraavalla kokoontumisella ne huomautti, että tais pojat taas sytyttää valopetellä. Ja tästähän (valopeten käytöstä) ei tietenkään ollu puhetta kun hetki ennenkuin päästiin laittamaan telttoja.  :D

Kerran täytettiin kamina 2/3 sellaisella etusormen kokoisella säleellä. Tuntitolkulla paloi aikaa, taisi olla jo kevättä kun kamina tarvitsi saada vasta yöksi päälle. Voi jumaleissön se hehkui kuumana. Kantta lukuuottamatta koko kamina oli punainen, puolesta välistä alaspäin enempi pinkki ja siellä täällä oli valkohehkuinen piste....

Meillä oli parhaimmillaan kaksi putkea punahehkussa..

Kerran meinattiin polttaa koko teltta kun upseerioppilas toverini kaatoi hyvää tulta palavaan takkaan ja sehän leimahti perhana koko pulloon. ;D Onneksi kaveri tajusi pitää pullon kädessään! Katosta syttyi pari narua ja selvittiin säikähdyksellä + palaneilla kulmakarvoilla. ;D

Oltiin ihme kyllä aika kiitelty joukkue kaikista tölväyksistä huolimatta. Parhaimmistona ehkä erinäiset rallit kasarmialueella. Ajoneuvot kun sattui olemaan viikottaisessa käytössä. Päättöpuheessa sanottiin: "Tämä on ollut harvinaisen hyvä kurssi; pitkästä aikaa. Yhtään autoakaan ei mennyt rikki.". Johon vastaus rivistöstä: "Herra Luutnantti, ei se yrittämisen puutteesta ole ainakaan johtunut."  :D

Nostetaanpas tätäkin hieman kun Foorumille on tullut uusia käyttäjiä niin onkos jollakin muistoja tästä paikasta..myös vanhat saa kertoa lisää kokemuksia jos on mielessä ;D

Oulussa viestissä 97/II oli intiksi rentoa ja paljon täysin nollatoimintaa. Yksi "leiri" oltiin kasarmialueella teltoissa, en vaan enää muista miksi. Paras ja hulluin harjoitus radisteille oli viikon viestintä"leiri", joka toteutettiin ottamalla sissiradio, antenni ym. viikoksi kotiin ja viestittelemällä sisätiloista toimistotyöaika. ;D Luutnantti oli kerran päivässä linjoilla tarkistamassa, että jotain tehdään. Leiri herätti hieman katettua, kun muut joukkueet oli saman ajan kasarmilla. :D

I/00 Astuin palvelukseen Savonprikaatiin. Armeijaan meno ei tuntunu mitenkään vastenmieliselle, joten ajattelin että kun armeijaan voi mennä vain kerran niin pitää ottaa kaikki ilo irti.
Joten hain sotilaspoliisiksi, näin palvelusaika nousi 270vrk ja siitä auk.iin niin saa sotia koko vuoden. :) Ruk.iin en päässyt, kun oli niin kova seula ja vain komppanian kaksi kovinta jantteria
pääsi ruk.iin. Toinen niistäkin keskeytti koko palveluksen ja toinen tuli sotilaspastorina takas. :D
No puoli vuotta tuli Mikkelissä palveltua, kun alkoi kyllästyttämään. Hakemus Utin jääkärirykmenttiin sotilaspoliisiryhmänjohtajaksi ja sinne pääsin.
Utissa olikin hyvä meno. Paljon viikonloppuja kiinni ja melkein joka toinen viikko leirillä, siellä minne helikopterit vaan oli menossa. Eli hekolla pääsi lähes aina jonnekin päin suomea leirille.
Utissa ei ammuksia laskettu ja vihulainen oli lähes aina erikoisjoukkoja, joten oli semmonen mukava tekemisen meininki. Alikkina sieltä pois lähdin palveltua täydet 362vrk.

Kertaus harjotuksissa olin viitisen vuotta sitten ja yllätyksenä minut oli siirretty merivoimiin. Laivoja naamioimaan. Ihan mielenkkiintoista yrittää naamioida esim. miinalaiva Pohjanmaata.

Lisäksi olen kerran ollut vapaaehtoisena kertaamassa viikonlopun Upinniemessä. Harjoteltiin ITKK.n käyttöä.

Minä lihosin armeijassa 12 kg vuoden aikana. Muisto kait sekin.

Merimies on erimies!

Näin ajattelin Tammikuun toisena päivänä vuonna 2000, kun milleniumin juhlista toipumattomana palellutin kaljua kuuppaani Porin rautatieasemalla 10 asteen pakkasessa. Olin kutsunnoissa hakenut pääsyä merivoimiin, Upinniemeen, olinhan pitkän linjan kalastaja ja merimies. Tarkoituksena oli päästä jollekin pienemmälle kipolle palvelemaan, esim ohjuslaivalle tai jopa syöksyveneille isäni jalanjäljissä...

Junalla Tampereen ja Helsingin kautta Kirkkonummelle, josta sotilaskuljetuksella Upnääsin sotilastukikohtaan odottelemaan lisätietoja. Hermoilevaa jääkiekon lopettanutta karjua ei yhtään helpottanut myöskään tupakanhimo, sillä olin milleniumin kunniaksi tehnyt pyhän lupauksen olla armeijassa tupakoimatta. Onneksi kaksi kaveria junassa jätti jämät, niin pääsi heti pois moisesta tyhmästä lupauksesta. Ensimmäisenä päivänä ekat röökit sai vetää vasta klo 19:17, jolloin ne muuten maistuivat taivaalliselta, kaksin kappalein, aikaa oli huikeat 5 minuuttia.

Alokasaika meni ihan kivasti. Upinniemessä oli tosin melko kova kuri, oli nimittäin niitä Suomen viimeisiä pahoja "simputuspaikkoja". Muistan jossain vaiheessa halunneeni laivastoAUK:iin, mutta mieli muuttui jostain syystä. Lopulta päädyin Ilmatorjunta-Aukkiin Heikkilään tulenjohtolinjalle.

Heikkilä oli lempinimensä veroinen; "Play del Heikkilä". Muistan nauttineeni joka hetkestä tuolla! Tuohon aikaan(-kaan) en pringleseistä hirveemmin tykännyt, mutta silti viikonloppuvapailta palatessani oli aina painava pringlespurkki mukana. Miksiköhän? No jokatapauksessa hoidin asiat mallikkaasti ja pääsin Haminaan reserviupseerikouluun. Siihen se leppoisa armeijankäynti sitten loppuikin..

Haminassa henkilökunta ja varusmiesesimiehet olivat jäätävän tiukkoja, mutta reiluja. Koko koettelemus kyllä vahvisti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pahimpia hajottajia oli metsäleiri, jonka aikana marssittiin täyspakkauksen kera joka toinen päivä ja taisteluvarustuksessa piti juosta joka toinen päivä. Jos siirtymät eivät edenneet tarpeeksi nopesta, tuli rangaistuksia. Öisin ei nukuttu oikeastaan ollenkaan, ja kokoajan skabbarit ahdistivat uhkailuilla leirin jälkeisestä gines-viikonlopusta, jollei komppania suoriudu hyvin leiristä. Erään pitkähkön marssin jälkeen päästiin n. klo 3 yöllä nukkumaan. Herätys tuli klo 5:30 ja jokaiselle taistelijalle jaettiin koepaperit ja kynä käteen. Vittu. Teoriakoe. Kaikki olivat aivan rikki ja väsyneitä ja vittuuntuneita kaikkeen, ja sitten vielä teoriakoe... Kysymykset olivat lähes mahdottomuuksia jostain maanpuolustuskorkeakoulun sodankäyntikirjan pienistä printeistä, eihän se hyvin mennyt. Ja sitten taas lähdettiin. Jokaisella oli jossain määrin jalat rakkuloilla ja sisäreidet verillä, kun seuraava haaste heitettiin ilmoille: Ne, jotka haluavat, saavat matkustaa seuraavan siirtymän kuorma-autolla. Jotka taasen marssivat (oisko ollu 10-15km), niin aikaa siirtymälle oli parisen tuntia. Ja jos ei ehdi, palaa viikonloppuvapaat. Muistan heikompien siirtyneen välittömästi kiltisti kuorma-autoon ja suurimman osan jo ottaneen ensimmäisiä askeleita. Minä ja yksi vielä hullumpi suunnistaja kirottiin ääneemme, että vitut tänne ole tultu millään autoilla suhailemaan. Me ainakin marssitaan vaikka siihen menis viikko. Ei muuta kuin vauvatalkit perseeseen ja teipit jalkojen ympärille ja täyspakkaus selkään. Lopulta n. puolet komppaniasta ryhmittyi enemmän tai vähemmän kiroillen seuraamme. Eipä siinä adrenaliinimyrskyssä lopulta verisiä jalkoja tai persettä juuri huomannut, kun valtavalla yhteishengellä paineltiin tuo siirtymä, tosin maalissa oltiin puoli tuntia myöhässä... Lopulta koko porukka kerättiin kasaan, nuotion ympärille. Verisin kalsarein ja sukin me reppanat laahustettiin kuuntelemaan, mitä seuraavaksi? Komppanian (natsi-)Vääpeli ilmoitti, että kokeet menivät helvetin huonosti. Suurin elkein se nosti koepaperimme silmien tasolle ja paloitteli tynnyrin vahvuisilla käsillään paperit postimerkin kokoiseksi silpuksi. Silpun hän varisteli edessään olevaan nuotioon ja lausui pyhästi: Ette kestä väsymystä, fyysisiä haasteitä, henkisiä koettelemuksia ettekä ymmärrä mitään teoriasta. Kokeenne menivät ala-arvoisesti ja vielä kehtaatte myöhästyä tärkeässä siirtymässä puoli tuntia. Olisitte vätykset nousseet edes kuorma-auton lavalle, jollette parempaan pysty! Ensi viikonlopun kukaan ei pääse lomille, vaan näitä kaikkia edellämainittuja asioita harjoitellan entistä kovemmin!"

Olimme marssineet tuohon mennessä yli 100 kilometriä linnuntietä, ehkä jopa 150 km kaikkien eksymisten ja kiertelyiden vuoksi. Perse ja jalanpohjat verillä. Parissa viikossa pätkittäisiä unia n. 3-5 tuntia vuorokaudessa. Ja seuraava viikonloppu kiinni. Tuosta kerättiin masentuneina kamppeet ja palattiin Haminaan kasarmille. Oli torstai, ja viikonloppulomille piti lähteä jo tänään illalla. Ikävä kihlattua (tulevaa vaimoani), sekä kylmää kaljaa ja huoneenlämpöistä viskiä... Kasarmilla suihkuteltiin 150 kilometrin hiet ja veret viemäriin ja teipattiin hiertymät puhtailla laastareilla ja teipeillä. Klo 14 oli leirin palautetilaisuus johon porukka valui voihkien silmät rusetilla. Silmälasipäinen vääpelimme, ihmisjärkäle, otti heti puheeksi, miten huonoja ihmisiä olemme... Joku kiroili... "Suu kiinni!" Meinasi tulla itku... Kunnes vääpeli täsmensi: "Olette kyllä kelpo sakkia, mutta kovin helposti vedätettävissä. Ne, jotka valitsivat marssin kuorma-autokyydin sijaan, oletta ansainneet kaksi kuntoisuuslomaa! Viikonloppulomianne emme sittenkään peruneet, sillä leirin tarkoitus oli testata myös henkistä kanttianne. Komppania AsenTO! Lepo! Tulkaahan hakemaan litteranne, niin pääsette vielä illaksi kotiin! Lomille lompsis!

Loppu armeija-aika menikin leikitellen ja tuosta metsäleiristä, ja muistakin RUK:n marsseista riittää vielä tänäpäivänäkin jälkipolville kerrottavaa. Ainiin Kokelaana palvelin Russarööllä ja Hangossa rannikkoilmatorjunnassa. Niistä sitten ehkä myöhemmin :D

Ja reservin sotilasarvoni Aliluutnatti. Sain armeijassa useita erittäin hyviä ystäviä ympäri Suomea, joidenkin kanssa nähtäillään harvakseltaan yhä edelleen ja facebookin kautta pidetään vähintään yhteyttä. Ainiin, RUK:n kurssi 217, Yhteys!

Pojat: Menkää armeijaan! Lepo!