Armeijatopic!

[Tomppa]

En tiedä onko tämä niin hyvä idea chilifoorumilla mutta koitetaan...

Suurin osa meistä on käynyt armeijan ja muistaa sieltä kaikkea kivaa ja ei niin mukavia asioita!

Nyt sitten tornarit ja inttikokemukset kehiin!!   Noilta ajoilta löytyy paljon tarinaa!!

Itse kävin intin  Hämeenlinnan panssariprikaatissa, panssarijääkärikomppaniassa .  Saapumiserä 2/2005   ja 180 vrk.

Kapteenina toimi silloin Janne Viitasalo

[Micestco]

Tornarit on parhautta!

Omassa saapumiserässä II/2004 PKarj-Pr kiersi ainakin hupaisa huhu mallia "tuplakuulosuojaus" jossa joku töhö oli laittanut kaksi earia molempiin korviin Toinen mieleen tuleva tornari koski hyvin naamioitua maastoajoneuvoa, jota sitten oli prikaatin voimin etsitty lähimetsästä. Molemmat tietenkin tapahtui juuri aikaisemmin kotiutuneille.

En tiedä kuinka yleinen ja miten kauan käytössä ollut sanonta on esapekka, mutta jotenkin meinasi naama poistua näkkärilta kun RUK:ssa sissikomppanjan yksikköupseeri esittäytyi ( Luutnantti Esa Pekkanen), löytyi sama mies jos isäukon kurssikirjasta kahden ja puolen vuosikymmenen takaa... Ei ollut miellyttävä mies.

[Pertsa]

Niinisalo II/00.

Reservin Korpraali, ei ainuttakaan tuplaginestä ja tasan 3 yötä metsässä. 3kk Sotkussa leipurina. Intin voi suorittaa kahdella tavalla: pääsemällä helpolla silti hyvin arvosanoin, tai kyntämällä paskaa koko armeija-ajan.
Tosin, itselleni toi maksoi ikuisen ampumakiellon ja puolikuuron vasemman korvan...

-P-

[Xbow]

Armon vuosina 93-94 tuli armeija käytyä. Fyysisesti melko helppo kokemus, henkisesti v-mäinen. En vaan sovellu moisiin kuvioihin, kun en ajattelutyyliltäni vastaa keskimääräistä kaduntallaajaa ja omaan tiettyjä heikkouksia... Alikessuna kuitenkin sinnittelin homman "kunnialla" loppuun. Olhan siinä kait jotain positiivistakin, mutta omakohtaisesti negatiiviset jutut ottivat ylivoimaisen niskaotteen.

Hemmetti sitä auvoista fiilistä, kun pääsi intin jälkeen silloiseen TTKK:hon opiskelemaan Olisi pitänyt vissiin muutama kurssi opiskella jo intin aikana, niin ei aika olisi päässyt kovin pitkäksi ja olisi ollut jotain positiiivisempaakin pähkäiltävää.

[PP]

PSVP II/97 ja radistin (sähköttäjä) koulutus. Uskomattomin ja samalla paras juttu oli etäharjoitus, jossa otimme sissiradiot ja muut vermeet viikoksi kotiin ja viestittelimme arkisin klo 7-16 ajan toisillemme siinä määrin, kun kuuluvuutta oli. Tuosta maksettiin ruokailu yms. korvauskin. Komppanian toisen joukkueen pojat (ei-radistit) ei ottaneet tuota kovin hyvällä ollessaan saman ajan kasarmilla.

[Kilp]

KarPr - KymPionP - I/03

1.PionK -> ekojen lomien jälkeen päivittämään autokorttiin C-kirjainta -> kortin kanssa PionAukkiin lukemaan kusiauroja -> 2.PionK:hon tetsapienooreille ryhmänjohtajaksi...

Metsä tuli hyvinkin tutuksi, ja siellähän oli loppujen lopuksi paljon helpompaa kuin kasarmilla

[Ryhis]

Karjalan Prikaati, 2. ilmatorjuntakomppania (I/05) Royal Komento&Huolto. Sotilaskeittäjä 180vrk.

Intti oli aivan perseestä. En nuorempana ehtinyt käydä ja olinkin sitten tuvan toiseksi vanhin. Elämä jäi täysin kesken ja KELAn kanssa sai vääntää kättä siitä, kuka maksaa kun en ole tienaamassa fyrkkaa. En tullut ollenkaan toimeen kusipäisten skappareiden kanssa ja mielestäni suurin osa muista varusmiehistä oli idiootteja.

Onneksi päädyin (valitsin) sotilaskeittäjän kunniakkaan uran! P-kauden jälkeen kapiaisilla ja alikessuilla oli kädet täynnä työtä kun tykkimiehiä piti viedä pitkin maita ja mantuja, sotilaskeittäjä AU hävisi joka aamu jonnekin ja vääpeli oli sitä mieltä, että tulevat sotilaskeittäjät ovat kyllä tarpeeksi fiksuja pärjätäkseen itsekseen. Saimme siis tulla ja mennä suhteellisen vapaasti. Muutamassa viikossa hommasta pääsi kärryille joten pääasiallisesti emme tehneet juuri mitään, kasarmilla ja lähiympäristössä pystyi notkumaan pääasiassa mielin määrin, kunhan käveli selkä suorana ja pystyi antamaan vastauksen tekemisistään kuin apteekin hyllyltä. Toisin sanoen valehtelemaan silmää räpäyttämättä.

"Olemme matkalla muonituskeskukseen, herra kapteeni" tms.

Liikanimi "Royal" tuohon komennon&huollon eteen ansaittiin kun KoHun tupa oli paremmin varustettu kuin Royal-hotelli. Yksi kaapillinen täynnä viinaa ja syötävää. Mitään ei suoranaisesti varastettu, mutta pienellä valehtelulla pystyi aina nappaamaan 2-10 annosta ylimääräistä, ihan mitä tahansa. Oltiin aika kovassa huudossa, klo 18 jälkeen porukkaa oli tuvan ovella jonossa hakemassa kahvia, sokeria, keksejä, suklaata. Kirjurit olivat samassa tuvassa ja ne pojat pidettiin muuten hyvässä leivässä. Lomalitteroista ei tarvinnut huolehtia, ne tulivat tyynyn alle, kuntoisuuslomiakin taisi tulla viikon verran ylimääräistä.

P-kaudella homma meinasi lähteä tyystin lapasesta, KoHu ei tehnyt juuri mitään, muistan erään viikon jolloin ainoa kalenteriin merkattu homma oli keskiviikkona tapahtuva telttojen viikkaus. Kaksi tuntia hommia viikossa. "Baari" aukesi klo. 21 jolloin ovet suljettiin, eipä sieltä saanutkaan kuin ruuvimeisseleitä ja kossukolaa, mutta saipa silti. Tuvassa oli jumalattomalla näytöllä oleva tehokannettava ja Creativen subwoofer+2kaiutinta äänentoisto. Päivisin pelattiin Half-life kakkosta ja yöllä katseltiin toimintaleffoja. Kiljuakin oli kympin pytty tupakaapissa.

Leireillä oli ihan hauskaa, koska olin ainoa "virallisesti" kokki työnjako meni nopeasti siihen, että muut tekivät kaiken muun ja minä hoidin pelkän kokkaamisen ja logistiikan. Tavallaan raskasta, koska päivä oli 04-21 mutta ainakin homma selkeni kun jokaisella oli tietyt hommat. Huhu kiersi, että meidän patterilla oli parhaimmat safkat, muissa yksiköissä sotilaskeittäjät oli valittu arvalla. Loppusodassa meidän kapteeni toi jo toisten yksiköiden johtajia syömään ja tilitti "miten meillä on intin parhaimmat safkat.

Intissä sattui ja tapahtui paljon kaikkea hauskaa. En kuitenkaan menisi toiste. Armeija sopii tietynsorttisille ihmisille, mutta ainakin allekirjoittaneella se nosti kaikkea rikollista pintaan, miksi ei tekisi helpomman kautta jos se kerran on mahdollista?

Itseäni myös korpesi kaikenlainen kiitoksen puute, koska sotilaskeittäjillä oli kassulla helppoa, ei kukaan ymmärtänyt miten rankkaa leireillä saattoi olla. Kahdesti jouduin sairaalaan metsästä, kerran petti selkä ja toisella kerralla pääsin puolitajuttomana tiputukseen. Vääpeli pani meidät ensin kaivamaan kenttäkeittimen maan sisään, mihin kului 16 tuntia lapioimista putkeen, sitten kokattiin, sitten patteripäällikön sijainen tuli ilmoittamaan "kun spadet eivät ole tehnnet muuta kuin keittäneet rokkaa ja makoilleet varjossa, on ensi yönä tuplavartiot". Kun pääsin vartiosta takaisin, piti keitin siirtää ja kuoppa täyttää. Kuopan täyttöön meni vain vajaa 8h. Sitten pari siirtymää ja kun asiasta ei minulta kysytty, en viitsinyt asiasta mainita. Olin ollut melkein kolme vuorokautta hereillä putkeen ja siinä sivussa lapioinut rekkalavallisen hiekkaa ja asemoinut keittimen neljästi.

Sitten pimeni, olin kuulemma oksennellut ja rähissyt ambulanssiin kannettaessa kaikkea sekavaa kuten vaatinut, että minut köytetään puuhun vyölläni pystyyn. Vielä ambulanssista käsin olin vakuutellut miten vyö sopii siihen hommaan, sillä niin pitkän vyön sisään mahtuu sekä jätkä että puu ihan mainiosti.

Heräsin sairaalasta ja palattuani leiriin sain haukut koska olin jättänyt "henkilökohtaisen nestehuoltoni" hoitamatta. Paskapuheita.

Paskapuheita armeijassa riittää. Onneksi muut tykkimiehet tiesivät totuuden.

Ainoat mieltä lämmittävät asiat liittyvät pariin viimeiseen päivään, tokavikana tai viimeisenä päivänä oltiin koko patteri auditoriossa ja jokainen kävi vuorollaan hakemassa sotilaspassinsa, yms todistuksia. Kun tuli minun vuoro ja käppäilin lavalle, joku alkoi taputtamaan. Sitten joku toinen, kolmas, neljäs. Pian (melkein) kaikki taputtivat. Kun pääsin auditorion lavan reunalle, koko KoHu alkoi huutamaan Mäs-Ter, Mäs-Ter, Mäs-Ter taputusten tahtiin.

Lempinimi "Mäster" (tai "Master") oli tarttunut jollain leirillä jostain typerästä huulesta.

Toinen mukava muisto oli kun lähdettiin kotiin tykkihallin kautta, kapiaiset kätteli jokaisen ennenkuin pääsi taapertamaan ovesta ulos. Jotain tervehdyksiä siellä tietenkin lausuttiin, mutta kätellessään minua kapteeni oikein katsoi silmiin ja sanoi "Kiitos kaikesta hyvästä ruoasta!". Vieläkin sydäntä lämmittää.

[Kadotus]

En tiedä onko tämä niin hyvä idea chilifoorumilla mutta koitetaan...

Suurin osa meistä on käynyt armeijan ja muistaa sieltä kaikkea kivaa ja ei niin mukavia asioita!

Nyt sitten tornarit ja inttikokemukset kehiin!!   Noilta ajoilta löytyy paljon tarinaa!!

Itse kävin intin  Hämeenlinnan panssariprikaatissa, panssarijääkärikomppaniassa .  Saapumiserä 2/2005   ja 180 vrk.

Kapteenina toimi silloin Janne Viitasalo

I/04 PsPr / 4.ErAutoK (alokasaika) josta kuljettajaksi panssarijääkärikomppaniaan. Silloin oli vielä Olli Järvinen kapteenina, mutta olikin muistaakseni lähdössä muihin tehtäviin pikkuhiljaa. Olikos yliluutnantti Aalto vielä töissä 05? Siinä vasta oli hieno mies!  Viitasalo oli omana aikana vielä yliluutnantti. Entäs muuten oliko ltn Kivinen siellä vielä? Kohtuullisen nuori ja ainakin meille pirun mukava kapiainen. Kerrankin yhtenä iltana juostiin kaverin kanssa alakertaan, suuntana tupakkakoppi, sellaisessa härövarustuksessa ettei mitään rajaa. Oli meinaan karvalakkia ja kypärää ja mitähän kaikkea kun siinä riemusta kiljuen oltiin menossa savuille. Kivinen tulikin sitten joltain alokkaiden leiriltä käymään illalla komppaniassa ja siinä koitti sitten pidätellä repeilyään ja ehdotti josko mentäis vähän vaihtamaan varustusta ja koitettais sitten uudestaan.

Sitten siellä oli luutnantti Lehto joka oli kyllä varmaan ollut niin pahasti koulukiusattu että oli päättänyt skappariksi ryhtyä. Sitten oli ainakin V-P Kautto joka oli aivan täys mulkku, yliluutnantti oli hän.

Parasta intissä oli mm. se että mulla oli suurimman osan ajasta oma tupa, helvetin kovan kuorsauksen takia (uniapnea, johon ONNEKSI on nykyään jo CPAP-laite). Ja kaverin kanssa kyllä oli tapana tehdä asiat sillain kun huvitti ja suurin osa skappareista sen tajusi eikä joutunut pahemmin paskanakkeja hoitelemaan, niihin hommiin oli sitten epäonnisia tai muuten vain typeriä miehiä kyllä tarpeeksi. Tietysti osattiin sitä käyttäytyä kun tarvitsi ja jostain kumman syystä kapteeni meinas vielä alokaskouluttajaa musta tehdä kun II/04 saapui. Pataljoonan komentaja oli kuitenkin sitä mieltä että alokaskouluttajia on jo tarpeeksi ja sain sitten esikunnassa viettää leppoisaa toimistoaikaa (ei ollut hirveästi kuljettajille käyttöä siinä vaiheessa.) Eipähän tarvinnu sateessa polkea alokkaiden kanssa leireille... 

[Tomppa]

Aalto oli kouluttajana kyllä ylilutina... jäi eläkkeelle 2v sitten...

Ja viitasalo ei enään ole koko varuskunnassa.. sai hermoromahduksen ja toimii maanpuolustuskorkeakoulussa Jonain todella korkea arvoisena kaverina.

Kautto oli kova jätkä     Ihan asiallinen ja huumorintajuinen jamppa mutta  odotas kun vittuilit vahingossa sen kuullen..

muistan kyllä joka skapparin sieltä..     ja he  muistavat varmasti minut..   

[ALIS123]

Onhan tuo kidutuslaitos tullu kokeiltua, mikkeli jk/2005.

Eipä tuolta paljoa hyviä muistoja ole, huonoista parhaiten jäi mieleen loppusodasta yks ilta kun meil alikessu päätti että hän ei halua mennä iltapalaveriin ylilutikkaa kuuntelemaan ja kaikki muut paitsi mie oli nukkumassa joten jouduin sitten menemään sinne ku uhkaili jo yl tulla hakemaan jonku ihan henkilökohtasesti. Valehtelen siinä sitte palaverissa sujuvasti että alikessulla oli huono olo ja kehittelin kipinävuorolistan samalla kun kuuntelin mitä ne seuraavalle päivälle suunnitteli. Sitten ku tulin takas teltalle nii jokaikinen apina siel sikeästi unessa eikä ketää kiinnosta paskaakaan mihin aikaan pitäs olla menossa aamulla tai yön kipinävuoroista, ite otin ekan vuoron ja seuraavan hakkasin halolla hereille ku vitutti aika ankarasti, tietysti ku yritän nukkumaan mennä nii 2 niistä apinoista nukkuu minun makuupussin päällä eikä halua siirtyä mihinkään. Revin sitte väkivalloin makuupussini niiden alta ja menin btr vaunuun nukkumaan ja sanoin kipinässä ollelle apinalle että tulee sieltä herättämään minut yön viimeseen kipinävuoroon. Aamulla sit jatkuu ihan normaalisti ihan ku olis ollu täysin normi ilta... Tuon illan palkaksi sain keuhkokuumeen ja olin loppusodan jälkeisen viikonlopun kassulla kun kaikki muut oli kotona, vitutti aivan helvetisti.

Onneksi pistivät mikkelin kasarmin kiinni nii ei välttämättä tule kertauskutsuja pitkään aikaan, kertauksiin en kyllä ollu menossa muutenkaan.

[Neko]

Joo, kyllähän noita tulee issekin sopivassa sieluntilassa ruodittua.

Eli KaiPr, 1Er AutoK. Huoltomies. Erä 1/06
P-kausi hajotti ja pahasti. Ei oikeen oo itelläkään tuo henkinen puoli paras mahdollinen intin meininkeihin. Fysiikka kyl kesti ja kuntoa tuli.
Huvitti kyllä kun olin varmaankin komppanian ainut kortiton tyyppi. Oli toinenkin mut jätkä oli sokea kun lepakko. Hiihtomarssilla yks yö katko ensin sauvansa ja lopuks suksensa. Ei kyl tajua miks moinen sinne laitettiin. Näkö jotain -10 tai yli. Varmana menis B-mieheks.
Loppusodasta jäi elävästi mieleen helevetinmoinen hiekkapölky ky skapparin kanssa väännettiin tulenkuvauskenttiä ammuntoihin. Ja sit se kun käppäilin syömään yks päivä ja kuulin ku pari omaa kapiasta heitti läppää.
Olivat kattonu tykistön maalialueita ja vänskä heitti et millonkahan ampuvat omia.

No, illalla sit yks luti tuli teltalle helvetinmoista munaravia. Kamat kantoon ja saatanan lujaa haneen. Oli tykkipojat sekoillu vähän sektoreissa ja murkula kossahti huoltohallin parkkiksella olleen pakun keulaan.
Onneks oli suutari, muuten tätä kirjottelis. Oli meinaan aika hiton paljon kaikkea palavaa siinä kranaatin alueella...

[ozmium]

Karjalan Prikaati, TykAuk, Viestilinja (I/05)

Koko vuosi vierähti siis TykAukissa lukuun ottamatta P-kautta. Metässä tuli oltua vähän liikaakiin. KOPA ja sen takateltta sekä parikaapelikelat tuli liiankin tutuiks oppilaskautena. Lisää öitä kun vietti santsarina metsän keskellä myös viestijärjestelmään ja yhteyksien toimintakuntoon saattamiseen tuli hajoiltua monen monta yötä. Hienoa aikaa kuitenkin, varsinkin tuo jälkimmäinen puolisko. Tullut oltua yhteyksissä intin jälkeekin sieltä tuttujen kavereiden kanssa.

Kerran eräs nimeltämainitsematon kaveri käveli ei kovin särmästi pukeutuneena kasarmialueella ja jäi siitä sitten puhutteluun everstiluutnantin kanssa. Muuten ei mitään, mutta aloitti "Herra luutnantti.." ja sitten miestä vietiin. Ihan ykköshetkiä oli kuitenkin mm. IV:n jälkeen seuraavana aamuna sunnuntaina täyspakkausmarssi, Rovalta Vekaralle RASIn kyydissä, 32km hiihtomarssi, joku 40km marssi tehtäväpisteillä ja tietysti kun saatiin rakennettua 4-5km matka yhteyttä alle vaaditun aikarajan Nenosen kilpailussa. Kyllä, hienoja hetkiä

Mieleen painui erityisesti yksi lause: "Jos sä vedät kaapelia, ni mä rakennan sua turpaan."

[Kadotus]

Aalto oli kouluttajana kyllä ylilutina... jäi eläkkeelle 2v sitten...

Ja viitasalo ei enään ole koko varuskunnassa.. sai hermoromahduksen ja toimii maanpuolustuskorkeakoulussa Jonain todella korkea arvoisena kaverina.

Kautto oli kova jätkä     Ihan asiallinen ja huumorintajuinen jamppa mutta  odotas kun vittuilit vahingossa sen kuullen..

muistan kyllä joka skapparin sieltä..     ja he  muistavat varmasti minut..   

Nojoo, täytyy myöntää että Kauton kanssa keskustelin tasan kerran ja sen keskustelun perusteella en henkilöstä pitänyt. Ja muiden puheet vain vahvisti tuntemusta. Vai että Viitasalolla ei nuppi kestäny, varmaan jotain yksityiselämän stressiäkin taustalla sitten. Aalto oli kuitenkin ihan kuningas, joskus hain sille sodesta röökiä ja keltasta jaffaa kun se oli lähdössä alokkaiden kanssa leirille... 

[Tomppa]

Viitasalon jutusta en sen tarkemmin tiedä mutta semmoisen käsityksen sain..kun puhuin hänen kanssaan reservissä..

ehkä hajottavinta oli intissä se herääminen klo 6:00 ja sitten 3 km lenkki ja aamupalalle...

monta kertaa olisi tehnyt mieli lähtee dokaamaan kesken päivän...en varmasti ollut ainoa..

[ozmium]

Ei kyllä kesken päivän tullu lähdettyä mut kotiutumispäivänä tuli aamupalan jälkeen paranneltua oloa appelsiinikossulla. Ja sitten tuli oksennettua kotiutumisparaatissa kenraalin edessä. Hieno päätös sille vuodelle

[Ryhis]

Olin patterin huonoin hiihtäjä, johtuen ehkä siitä syystä, etten ole koskaan hiihtänyt. Lasketellut olen 2 kertaa elämässäni.

Muutaman hiihtomarssin jälkeen oli selvää, että "tuota tykkimiestä ei voi pitää samassa joukossa. Se ei osaa hiihtää". Muut meni menojaan ja meikämandoliino rämpi perässä yhen ärtsyn kersantin kanssa. Se manas mua alimpaan helvettiin ja tivas toistuvasti "miten mies ei voi osata HIIHTÄÄ!" vastasin siihen, että meillä on stadissa lämmitetyt jalkakäytävät.

Kassulle kun päästiin kessu käski mun miettiä joskos harjoittelisin hiihtoa omalla ajallani tms. Tajus kuitenkin, etten perseile tai mitään, en vain yksinkertaisesti osannut hiihtää. Vastasin harjoituskehoitteeseen "Herra kersantti, minua ei hävetä olla huono".

Jatkossa ei tarvinnut hiihtää, pääsin aina autolla leireille 

Kenttäkelpoisuus: Välttävä.

[Tomppa]

Jep..

ei mullakaan toi kenttäkelpoisuus häävi ole..  ampua osaan sitäkin paremmin..

Monesti vemppaa hain kun oli jotain "raskasta" tiedossa...ei ollu vaa motivaatiota tohon touhuun niin hirveästi...

Kovin koettelemus intissä oli 16 km marssi täyspakkaus päällä.

Mulla on ollut koko elämäni ajan todella huono kunto.. Johtuu synnynnäisestä viasta..

Eli sydämmessä oli joku "reikä" josta kuului sivuääniä yms...

Joka kerta kun yritin juosta pienenkin matkan niin hengitys salpaantui ja rintaan pisti ihan saatanasti..

sitten katosi motivaatio liikkua kun en mitään voinut tehdä.. eikä mua pienempänä huolittu mihkään joukkueeseen koulussa ni annoin liikunnan olla..

"Reikä" sydämmessä parani täysin vasta 16 vuotiaana... pystyin juoksemaan 50 m..

Painoin silloin 58 kg...   Nyt painoa on jo 88 kg.. ja pituutta  172cm..

heikot lähtökohdat oli siis inttiin..  mutta nyt on asiat vähän paremmin. Onneksi..

[mohla]

I/04 Kurjalan piirakan kuninkaallisissa ohiampujissa (Vekara SalpItPsto, 2. ilmatorjuntapatteri).

Intti oli pääosin ihan ok kokemus, eikä pahemmin hajoittanut. Haminassa oli mukava koetella rajojaan, kun pisin marssirupeama venyi kolmatta vuorokautta ja pituutta marssien ja pyöräillen kertyi joidenkin karkeiden laskujen mukaan reilu 100km. Untakin sai onneksi johonkin väliin, mutta harjoituksen jälkeen oli kyllä aika väsy, kun kesken aseen putsauksenkin nukahti. Haminasta päästyä kunto onkin sitten mennyt tasaista alamäkeä...

Parhaita hommia oli mielestäni leireillä päästä ajelemaan UAZ sexual sedan cabrioleella pitkin metsiä. Eka kerta ko. vehkeen rattiin päästessä oli kuin olisi omaan Amazoniin istunut, kun lähes kaikki vipstaakit olivat samoilla kohdin ja samanlaisia.

Kertaamaan olisi kohta lähtö, mutta vaimon laskettu aika toimi pelastuksena kertaukseen lähdöltä.  Muutoin voisi olla mukavakin mennä, mutta syksysateinen metsä Mikkelissä on jokseenkin luotaantyöntävä.

Mahtavia tyyppejäkin mahtui sekaan. Eräs tykkimies laitettiin mm. koko Lohtaaja leirin ajaksi sinne huoltohommiin eli oli siellä väh. kaksi viikkoa, kun me muut kävimme n. viikon leirillä. Ei jeesus, mikä sählä ja tuossahan se "poissa silmistä, poissa mielistä" toteutui hyvin skappareille.

Kelaperseinä oli myös kaikkein kädettömimmät jätkät, mitä vastaan on tullut. Viestilaukusta oli vähintään puolet hukassa leirin jälkeen ja kelasta kampi aina hukassa.

Tuplakuulosuojaus-tornari pyöri jo 04 Vekaralla. Yksi tornari oli jostakin ekana päivänä tjsp. maitojunaan päässeestä filosofian opiskelijasta, joka ei aivan sopinut inttiin. Olivat kuulemma hiuksenleikkuun saaneet miehelle tehtyä ennen maitojunaa, jota sitten skapparit olivat röhönauraneet: "onpahan ainakin yksi pitkätukkahippi vähemmän"

[MasaT]

PorPr Huoltokomppania joskus vuosia sitten. B1 näön takia. 8 kk palvelus.
Menin vapaaehtoisena armeijaan, kun ajattelin olevan hyvä suorittaa sekin alta pois.
3kk rivissä ja komennus esikuntaan monistamoon hommiin, kun yksi toinen kaveri oli poistumassa.
Olin siinä hommassa niin kiinni että sulkeisharjoituksetkin jäi niin paitsioon, että kenraalin tarkastuksessa singahtelin aina erisuuntaan, kuin muut ja kokelas karjui koko matkan vieressäni paluumatkalla kasarmille! -Eihän se minun vikani ollut, etten ollut ollut mukana koulutuksessa!
Ryynäämisessä pääsin siis todella vähällä ja siinä komentelussakin meinas käydä pari kertaa raja vastaan. Rivissä. Esikunnassa ei isompia ongelmia ollut.
Joutuivat kerran hakemaan kuloväijystäkin pois, kun eivät uskoneet, että minua olisi tarvittu esikunnassa.
Ammunnoista tuli kuitenkin valio ja suunnistusmerkkikin oli hopeinen.
Korpin natsojakin ehdotettin, mutta evättiin, kun esikuntaan oli muutenkin mennyt liikaa ylennyksiä.
3 kertauskerran kautta (vaikka B-miehellä ei käsittääkseni olisi pitänyt olla kertauksia?) minut on kuitenkin ylennetty jo alikersantiksi.
Eli aliupseerikoulun käymätön alikersantti.

[masaiman]

Karjalan Prikaati, TykAuk, Viestilinja (I/05)

No perskeles, löytyhän täältä tuttujakin!


Sä jäit sit vielä santsariks?

Karjala prikaati, 1/05 Huolto & kuljetuskomppanian Viestihuuhaa, TykAuk Viestilinja. Alik.Äikäs.

P-kauden kävin Hotelli&komediakomppaniassa, Siitä siirto TykAukkiin erikoistumaan ja takas kuljuun. Metsää tuli nähtyä koko ajasta varmaan 9kk. Loppujen lopuks siihen tottu niin et oli mielummin korvessa kun kasarmilla varsinkin kun sain aukin jälkeen nakin olla yksikön päällikön henkkoht. viestittäjä leireillä eli pääasiassa istuin kahden venttikymppiradion ja sanomalaitteen kanssa lämpimän Defenderin takapenkillä kuuntelemassa webaston huminaa kun luti körötteli pitkin poikin asemapaikkoja.

Ihan parhautta tällanen topic! Täytyy laittaa kunnon vuodatus kun on paremmin aikaa! tarinaa riittäis vaikka kirjaan.