Olen tässä itse pitkään hämmästellyt, että välillä joku peruschilikin tuntuu ihan älyttömän tuliselle ja välillä tuntuu että poltetta ei tule mistään ja voi aika holtittomasti maustaa ruokaa. Ainakin sellaista, mitä syö yksin. Mies yleensä sanoo kyllä, että polttaako vai ei.

Kaveri tässä hiljattain väitti, että kipulääkkeillä olisi chilin tulisuuden tuntua laimentava vaikutus. Onko joku muu huomannut tuollaista vaikutusta?

Omalla kohdallani tuo tietysti voisi selittää sen, miksi sietokyky vaihtelee niin laidasta laitaan. Mutta ei ole vaan tullut pieneen mieleenkään yhteys kipulääkityksen tarpeen ja ruoan tulisuuden välillä. Olen lähinnä miettinyt, että onkohan tämäkin sitä naisten hormonien vaikutusta.... 

Mulla on taipumus laitella kaupan vihannesten ja hedelmien siemeniä multaan ja katsoa, että millainen kasvi siitä tulee. Sillä tavalla olen aikoinaan laittanut paprikat ja chilitkin multaan ekan kerran ja kun satoa sitten yhtenä vuonna tuli paljon, niin innostuin enemmänkin just nimenomaan chileistä.

Lähisukulainen laittoi sitten joskus infernosta linkkivinkin, kun näki mun viljelykset. En hoksannut ollenkaan, että tämä olisi laajemmallekin levinnut hurahdus. Kasvattelin niitä mun tsilejä tomaattien ja muiden systeemien ohella ihan tavallisesti ja pahaa aavistamatta.

Lainaus käyttäjältä: ladoga - maaliskuu 03, 2009, 22:16:14 ip
Enemmän tuo poliisien tai isännöitsijän vierailu tuntuu riippuvan asukkaan ulkonäöstä tai olemuksesta kuin siitä mitä kasvatetaan.

Itselläni kävi juuri kylässä pari tyyppiä isännöitsijäntoimistosta tarkastamassa "suuritehoisen halogeenilampun mahdollisesti aiheuttamia vaurioita ikkunarakenteisiin". 400W monimetallilamppu tossa losottaa 08-20 ikkunan vieressä. Useat naapurit olivat kuulemma olleet huolissaan että mitä täällä tapahtuu.

Kyselivät tietysti siinä sivussa että "Mitäs kasveja sulla täällä kasvaa?" Kun vastasin että "Eikös noi chileiltä näytä?" niin reaktio oli hieman pettyneen oloinen ja herrat poistuivat saman tien huoneistosta.

Se voi olla tuo lamppukin, joka houkuttelee isännöitsijöitä tai virkavaltaa paikalle. Mutta kyllä mäkin luulen, että se on hortonomin ulkonäkö, joka pahimmmat epäilyt herättää.  Edellisessä asunnossa oli tosi kiva lasitettu parveke ja mulla oli kaikenlaista siellä kasvamassa, niin ettei sekaan meinannut loppukesästä mahtua. Keväisin tietty oli taimiruukkuja joka ikkunalla. Eipä vaan koskaan ketään kiinnostanut sen vertaa, että edes isännöitsijä olisi käynyt "vahinkoja tarkastamassa". Virkavallasta nyt puhumattakaan.

Tässä piakkoin on kyllä joku vesitilojen tarkistus. Mulla vaan ei ole vielä oikein mitään kunnon kasvuvaiheessa, että kenelläkään heräisi epäillyksiä noistakaan. Ellei nyt tavallisten huonekasvien lukumäärä sitten jotenkin aiheuta pahennusta ja joku keksi, että ilmankosteus nousee liikaa tms.  (Tähän muuttaessa saatiin mm. sellaisia yleisohjeita, että ikkunaa ei pidä pitää auki, kun sisälle voi tulla eläimiä.)

Mä olen aina kuvitellut, että verkkaisesti on kaikkialla yhtä kuin hitaasti ja rauhallisesti. Kaikkea sitä oppii, kun chilipalstaa lukee! Mun mielestä kans vesi voi huilata, mutta itse käytän sitä sanaa lähinnä lepäämisen yhteydessä.

Kaksoismerkityksiä on ainakin sanalla kehdata. "Kehtaakko hakea maitoa?" Eli viitsitkö...

Tuosta tuimasta tuli mieleen kulttuurien yhteentörmäys vuosien takaa. Meillä päin tuima merkitsi semmoista vähän äkäistä ilmettä tai olemusta... Mutta olin oppinut toispaikkakuntalaiselta, että se tarkoittaa myös suolaista. Joskus myöhemmin sitten seurailin yhden ihmisen kokkausta. Hän maistoi ruokaa ja sanoi sen olevan tuimaa. Minä tietty tuijotin kauhistuneena, kun käsi meni suola-astialle ja soppaan meni suolaa VIELÄ LISÄÄ! 

Olen myös kuullut sanottavan hapanta äkkinäiseksi. Siis esimerkiksi viinimarjamehu voi olla äkkinäistä.

Kävin vähän tutkailemassa tilannetta. Ei tosiaan näy hometta, eikä mullan pintakaan ole kovettunut mitenkään hirvittävästi. Se multa kyllä näyttää Plantagenin kukkamullalle, eikä oikealle mustalle mullalle. On se jonkin verran kastelusta tiivistynyt, mutta niin nyt käy aina. Nuo katteet toki vähän vähentää haihduntaa, mikä mulla olikin tarkoitus. Tuo iiris on tavallisessa saviruukussa ja kasvi on sitä mallia, jota saa ihan reippaasti kastella.

Ei tuon iirikseen kyllä ole mitään homeita kehittynyt. Täytyypä hyvin vuoksi vilkaista sinne soran allekin. Oliskohan siinä puoli vuotta ollut nuo sorat päällä, kun ei mitään muitakaan ruukun katteita ollut kaapissa. Nyt tuolla meidän lähikaupassa on myynnissä useampaakin sorttia katteita sisäkasveille. (Siinä on tiilimurskeella hintaa, kun se myydään litran pakkauksessa.  )

Minusta ruukkusora on rakenteeltaan kuitenkin niin löyhää, että kyllä siellä ilma kiertää. Meneehän siitä vesikin läpi, jos sitä käyttää salaojitusmateriaalina kukkaruukuissa.

Lainaus käyttäjältä: Chilivaari - tammikuu 17, 2009, 10:54:17 ap

Lainaus käyttäjältä: MasaT - tammikuu 17, 2009, 10:02:11 ap
Turvetta tai multaa olis kyllä hyvä pitää nyt talvella jonkin aikaa pakkasessa, että kuolee ne öttiäiset.

Eipä taida auttaa. Nämä ripsiäiset, vihannespunkit yms. talvehtivat kyllä Suomen luonnossa.

Jotkut puutarhaoppaat muuten neuvovat laittamaan mullan uuniin ötököiden tappamikseksi. Mulla on sellainen muistikuva, että 105 astetta ja 15 minuuttia. Mutta en ole ihan täysin varma tuosta. Tuo uunikäsittely koski lehtikompostin multaa, jota jotkut tykkää käyttää vähän tavallisella kompostilla terästettynä taimien kasvatukseen.

Lainaus käyttäjältä: Paprikaana - tammikuu 16, 2009, 11:39:43 ap
täytyy tunnustaa, että itse olen kasvattanut mustassa mullassa. kun sen mullan kastelee sopivasti ennen kun siihen mitään istuttaa, niin se multa ei mene niin tiiviiksi.

Mustan mullan ongelma on just tuo, että jos istutuksen jälkeen löträä vettä liikaa, niin multa liettyy ja ruukun päällä on paksu tiivis kansi. Pitäisi kastella maltilla ja ehkä joku kate voisi estää tuota liikaa tiivistymistä. Kokeilin tässä viime kesänä yhdelle koristekasville laittaa ruukkusoraa katteeksi. Ainakin se rehu voi hyvin ja on kasvanut kovasti. En ole vilkaisuut soran alle vielä. (Oli kai ihan väärä aika mullan vaihtoon, mutta hätä ei lue lakia.  ) Viime vuonna taisin kyllä laittaa huonekasveja Plantagenin huonekasvimultaan. Se on vähän hiekkaisempaa kuin musta multa.

Lainaus käyttäjältä: "Poppamies Tuliliemi"

Lainaus käyttäjältä: "Smaug"
Tässä hiljattain luin jostain lehdestä, että Prachett on sairastunut alzheimeirin tautiin.  

Juu, vuosi sitten diagnosoitiin hänellä moinen vaiva :|

Vaan eipä jäänyt voivottelemaan, vaan lahjoitti siltä istumalta Britannian Alzheimer-säätiölle miljoona puntaa ja esimerkkiä noudattaen Pratchettin fanit keräsivät satoja tuhansia puntia samaan tarkoitukseen. Nyt Terry on huomannut että Alzhimeria pidetään peikon roolissa ja tautia sairastavia vierksutaan koska tiedostus ei ole toiminut... ja onpa sitten noussut keulakuvaksi ja äänitorveksi jotta tuohon tautiin sairastuneet ja heidän omaisensa osaavat toimia oikein. Kerrassaan esimerkillista, sanoisin.

Toivottavasti Pratchettilla on kuitenkin vielä monta toimeliasta vuotta jäljellä, sillä hetkessä ei lääkettä löytyne :|

Mäkin toivon, että toimeliaita vuosia vielä piisaa sairaudesta huolimatta.

Se on hienoa, ettei ihminen jää tule makaamaan, vaikka tuollainen isku tulee. Vaikkei kenellekään sairautta toivo, niin toisaalta joskus siitä apua hyvin monelle, jos joku sopiva julkisuuden henkilö tavallaan antaa kasvot sairaudelle.

Rottafanina olen lukenut lastenkirjoista Mahtava Morris ja sivistyneet Siimahännät (The Amazing Morris and His Educated Rodents). Tykkäsin siitäkin kovasti. Yleensä noita kiekkomaailmajuttuja lukiessa nauraa ääneen, mutta tuota lukiessa kyllä tirahti kyynel silmänurkkaan pari kertaa. Yritin salaa lukea kotona ja nolotti, että pitää ihmisen itkeä liikutuksesta lasten kirjaa lukiessa.  :oops:

Perinteisesti kylvö- ja taimimullassa. Kylvän harvakseltaan, ettei tarvitse ihan heti alkaa taimia koulimaan.

Mulla tämä tukkatyyli, jota mies sanoo kansallisromanttiseksi. Eli ns. tavallinen naisten pitkä tukka.

Pituus on vähän vaihdellut. Ja joskus värikin. Nyt on oma väri, yltää vyötärölle ja kuontalo olis kipeästi saksien tarpeessa. On myös ohentunut vähän tässä aikojen kuluessa...

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"

Lainaus käyttäjältä: "Lopez"Jees. Aikonaan luin kaksikon Pratchett Gaiman "Hyviä enteitä" (Engl. Good Omens) ja sen jälkeen ahminut kaikki "käsiin osuneet" teokset molemmilta herroilta. Sandman sarjan keräys on vielä aika lailla kesken, tarkoitus on kerätä kaikki ilmestyneet. Nukkumatin siskosta kertovat 2 opusta on molemmat, ja Pratchett:it löytyvät lähes kaikki englanniksi, ja kaikki suomennetut (kuten myös Gaimanin suomennetut romaanit "Tähtisumua" lukuunottamata...)

Kyllä, myös Pratchettin työt ovat kerta kaikkiaan nautittavaa lukemistoa - huumorin huippua! Kaiken olen molemmilta itsekin yrittänyt koota ja projekti jatkuu!  Eka Sandman-albumi vain on vaikea tapaus.

Hienoja ihmisiä olette!  :wink:

Mulla on ollut sama tie kummankin tuotantoon. Luin aikoinaan tuon Hyviä enteitä ja ihastuin ikihyviksi. Tuo keräilyhimo ei vaan ole muhun iskenyt. Sarjiksia saa tosin huonommin lainaan kuin kirjoja.

Tässä hiljattain luin jostain lehdestä, että Prachett on sairastunut alzheimeirin tautiin.  

Lainaus käyttäjältä: "¿Por que no?"
Itse olen kuunnellut välillä kauhunsekaisin tuntein, kun parilla ystävällä on tällaiset siipat, ei käy mikään "outo". No, siihen voi joko alistua tai aloittaa väsytystaistelu uusien makuelämysten parissa.

Meillä taisi olla vaan niin, että yksinkertaisesti täysin eri tyyppisiä kotiruokia oltiin syöty. Miehen kotona ei vieläkään käytetä juuri muuta kuin suolaa ja pippuria. Sipulikin usein raastetaan ruokaan, kun sen suutuntuma on kuulemma ällöttävä. Muutenkaan mitään ns. kummallisia ruokia ei ole. Mun kotona taas on aina ollut kokeiluhenkeä ruoanlaitossa.

Kieltämättä oli alussa aika vaikeaa. Meillä oli sellainen A4-kokoinen paperi, johon oli listattu syömäkelpoiset ruoat.  :roll: Nyt on 8 vuotta takana ja ihan satunnaisesti tulee sellainen kauhistunut kommentti ennen maistamista, kun Smaugin koekeittiöstä on tullut joku omituinen ruoka pöytään. (Alussa se oli jokaviikkoista ja mulla oli välillä hermo ihan kireällä, kun keittetty perunakin oli välillä pahaa, jos olin sattunut ostamaan väärää perunalajiketta. Enkä kokannut mitään oikeasti kovin outoja ruokia. )

Semmoinen hidastahtinen ja vapaaehtoiseen maistamiseen perustuva uusien ruokien esittely on aika toimivaa, varsinkin kun yhdessä kokataan ja toinenkin saa vaikuttaa lopputulokseen.

Mitä teen vieläkin kakkosvaihtoehdon, jos jotain ihan uutta ja vähän itsellekin vierasta ruokaa teen. Useastihan nuo on ihan postiivisia yllätyksiä olleet miehellekin.

Lainaus käyttäjältä: "harvester"Jostain syystä mulla oli sellanen käsitys että ihminen on yksi harvoja nisäkkäitä jotka chilejä syö. Jotkut linnut siellä tropiikissa toimivat eri chililajikkeiden siementen levittäjinä, eli rouskuttelevat chilejä.. linnuilla kun ei kapsaisiinin pitäisi siihen nokka värkkiin vaikuttaa.. tosin hiirillä uskoisin kuitenkin olevan hiukan pehmeemmät kituset ja näin ollen vaikutusta tolla kapsaisiinillakin olevan.. Ehkä hiiret jää siihen koukkuun kuten ihmisetkin, pakko taas kohta ottaa puskasta habaa, ja koittaa onko se edelleen yhtä tulista, kuin aiemmin

On tullut pienoinen eläinkoe tosiaan vahingossa chileillä tehtyä. Edesmennyt Papukaija sai semmoisesta siemensekoitusta, jossa oli kuivattuja "pieniä paprikoita". Kaveri söi niitä ihan tyytyväisenä ja tietysti sitten oltiin Papukaijan luona kylässä rottien kanssa. Papukaijan omistaja ajatteli, että rotille kanssa ja laittoi kuppiin muutaman kuivatun "pienen paprikan".  :roll:

Ei tullut rotasta chilipäätä. Yhdestä oli maistettu vähän ja sen jälkeen kaikki chilit oli nosteltu pois ruokakupista. Piti sitten itsekin maistaa ja ihmettelen, ettei sillä linnulla mahaa korventanut sen enempää. Tai ehkä se just oli laulunlahjojen ja hyppelehtimisen takana. Peerrrrkele, kun taas närästää!!!! Krääh!

Myöhemmin luin, että papiksilla on 400 makunystyrää suuvärkissään. Rotalla muistaakseni jotain 14 000 ja ihmisellä 11 000.

:lol: Puutarha kyllä kiinnostaisi, mutta ei taida lohjeta mun ritarillisuudella.

Onkin mennyt tämä tyystin ohitse. Ihmettelin lauantaina, kun kaveri selitti ruokaa syödessä, että ottakaa kännykät esiin ambulanssin soittoa varten.

Tuosta kokovartalokutinasta nukkumaan menessä tulee kyllä mieleen äkillinen allergiakohtaus mullekin. Käsittääkseni allergiakohtaus voi tulla joko limakalvokontaktista välittömästi tai sitten, kun se allergisoiva juttu alkaa ilmeytyä ruoansulatuskanavassa.

Itsellä on pähkinöiden, mantelien ja aspiriinin suhteen sen verran ollut terveysongelmia, että nykyään on aina mukana sellainen adrenaliinipiikki, antihistamiinia ja kortisonia tablettina. Kohtaukset on tulleet just viiveellä ja niiden kehittyessä olen ehtinyt lääkäriin ihan kivasti. (Pääsee päivystyksessäkin kätevästi jonon ohitse. :mrgreen: )

Huh huh... Olisi mielenkiintoista tietää mikä tuon kaverin oikeasti tappoi.

:lol: Mitenkähän pieni pala tuosta riittää pilaamaan kattilallisen soppaa, jos ei tykkääkään tulisesta ruoasta?

"varoitus: Riittoisa mauste"

Lainaus käyttäjältä: "rasse"Joo joo. Tarjosin tuossa vävypojantekeleelle pienen Naga- maistin ja litran verran jugurttia sitten nauttineena totesi että ei halua enempää. Onkohan tuossa vävypoika-ainesta?

Tuommoiselle en tytärtä antaisi.

Mä olen nähnyt kaupoissa tulisuusvaroituksia miedompienkin chilien kohdalla. Ehkä kauppialle voisi vinkata, että pieni lappu hyllyn reunassa voisi olla paikallaan?

Hot lemon.

Voipi olla, ettei ole tosichilisteille kovin hot. Mutta ihan hyvänmakuinen silti.

Lainaus käyttäjältä: "snu"Nenäkärpäsiin eli harsosääskiin toimii hyvin kihokit. Kärpäsloukuista ja tötterölehdistä ei ole ollut juuri mitään apua.

Ripsiäisiä ja punkkeja ei näytä lihikset kiinnostavan.

http://www.lihikset.net/kasvit.htm

Mulla oli kärpäsloukku ja se söi aika tehokkaasti pieniä kärpäsiä ja sen semmoista.

Kannukasvi on kans syönyt jotain, mitä en enää pysty jäänteistä tunnistamaan.