Räyhäkkäästi kyökissä.

[El Borracho]

Vielä tampereella asuessani erääksi vakiopaikakseni muodostui kauppahallissa sijaitseva juustokauppa. http://tampereenkauppahalli.fi/kauppiaat/juustosoppi
Tuolla oli erittäin mukava palvelu, eikä väliä tietääkö juustoista jotain, vaan kävin vaan kysymässä, että kun tykkään tämmöisestä-ja-tämmöisestä.., aina sieltä jotain mukaan tarttui. Ja jos hifistellä haluaa, sieltä saa myös lisuke- ja juomavinkit.
Sinihomejuustoja on muitakin kuin aura, valkohomejuusto voi oikeasti hajun lisäksi myös maistua joltakin, Oikea cheddar ON hyvää. En enää viitsi edameita ostaa, kun haluan rahoilleni muutakin vastinetta kuin kalpea, mauton lirpake leivän päällä. Syön mieluummin sitten pelkkää leipää.

Kiitos muistutuksesta, Räyhis! Nyt tiedän mistä ostan joululahjat itselleni.

[Ryhis]

Ole hyvä!

<mainos>
El Borrachon kuvaamaa asiallista ja ammattitaitoista palvelua saa myös K-market Tammiston juusto-osastolta. Kertomalla minkälaista juustoa tekisi mieli tai minkä juotavan kanssa sitä olisi tarkoitus nauttia, loihtii juustohenkilö kutakuinkin passelit maistiaiset testaukseen. Kaiken huippu on, että jos tykkää maistella, niin liki jokaisesta juustosta saa juuri sellaisen palan kuin kokee sopivaksi! Eli ei ole pakko ostaa sitä puolen kilon kimpaletta Algerialaisen maanviljelijän luomu-kutunjuustofetaa! Mahtavaa!
</mainos>

[Ryhis]

Jeeees eli eräät ystäväni jotka ovat, jos eivät nyt ammattimaisia niin ainakin erittäin harjaantuneita juoppoja eli alkoholisteja. He olivat tässä taannoin tehneet huikean löydyn Alkosta, nimittäin Chymos Vadelma Cocktail-nimisen juoman. Kyseinen juoma myydään 0,7l lestissä, se maksaa 6,29€ ja siinä on peräti viisitoista tilavuusprosenttia alkoholia!

Tuote on mielikuvastaan ja inhorealistisesta etiketistään huolimatta aika hyvää. Sellaisenaan sitä ei juo kukaan, ellei todella olla jo "lehtiroskis"-tasolla. Mutta soodan kanssa pidennettynä siitä tulee eri herkkua. Koska 60-luvulta kotoisin olevaan soodasifoniini ei saa hiilidioksidikapseleita mistään, jouduin tyytymään 'Lepan (eli Alepan) Rainbow hiilihapotettuun lähdeveteen. Sekoitussuhde on noin puolet ja puolet, kokeilemalla löytyy paras. Soodavesi taittaa Vadelma Coctailin rankkaa sokerisuutta (150g/l). Ei muuta kuin lasiin ja sitten onkin hyvä luistella kohti iltapäivää samalla Johnny Griffiniä kuunnellen.

Tästä musiikkinäytteeseen!

[Ryhis]

Kyökkiblogin päivitykset näkyy nykyisin myös twitterissä (kun opin mokomaa käyttämään).

http://twitter.com/Rayhapetteri

[Ryhis]

Mötorheadia mukaileva otsikko vie kätevästi huomion siitä faktasta, että annoksesta ei ole kuvaa. Nälkä, humala ja kiire aiheuttivat sen, ettei digipokkaria ryhdytty tonkimaan hämyluolasta. Safka on todellinen ex tempore-pläjäys, nyt jo hyväksi kaveriksi muodostunut Setä haahuili kaupunginosamme kapeilla kujilla, kädessään sekakäyttäjältä ostettu, varastettu sisäpaisti. Koppasin Sedän mukaani oluelle ja tuopin äärellä aloitin tietoiskuni.

- Kyllähän sä Setä siis tiedät, että parasta pihvilihaa on sisäpaisti.
- Ai onko?
- No on, esimerkiksi tästä saisi varmaan puoli tusinaa eri tykkejä piffejä. Mites olisi?
- Okei. Pari pientä punaista tuosta 'Lepasta mukaan ja...

Sisäpaistista saa oikeasti pahuksen hyviä pihvejä. Lisäksi sisäpaisti on helkkarin edullista verrattuna puhdistettuun sisä- tai ulkofileeseen. Rakenne ja maku ovat mielestäni parempia paistissa, juhlaillalliset ovat asia erikseen. Paistista leikatut pihvit saavat olla hivenen ohuempia kuin fileestä ja niitä on hyvä mureuttaa hieman mekaanisesti. Siis nuijia nyrkillä. Hetken kylvetys happamassa marinadissa auttaa myös. Eli siis pihvit sisäpaistista, kesäkurpitsa-sipuli-paprika-kasvislisäke ja chilinen kermakastike.

Marinadiin tulee;
2 dl edestä punkunjämiä
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
Mustapippuria, rikki lyöty valkosipulinkynsi, vähän chiliä.
Tarpeellinen määrä sisäpaistia

Leikkaa paistista 1½-2cm paksuisia siivuja, taputtele niitä rystysilläsi ja heivaa liemeen. Anna olla puolesta tunnista puoleen vuorokauteen. Paistetaan voissa, eikä todellakaan läpikypsäksi.

Voimakkaan makuinen liha vaatii tykin kasvislisäkkeen, tuona sunnuntaina leikittiin karppaajaa joten tein tällaista lisäkettä vähän reilumman annoksen.

2 pientä suippopaprikaa
2 sipulia
1 kesäkurpitsa
2 jalapenoa
voita, suolaa, mustapippuria

Kaikki freesataan ihanan kullanruskeaksi!

Ja soosia pitää tietenkin olla, perinteisellä vehnäjauhosuuruksella mennään. Ja helvetisti chiliä.

2-3 rkl voita
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
½ tl currya
1 tl Punaista tandoorimasalaa
½ kasvisliemikuutio
Naga Morichia ja Trinidad Scorpionia - molempia VÄHÄN
2 dl kermaa
2 rkl tuorejuustoa (itse käytin creme bonjour valkosipulia).

Sulata voi, lisää hienonnettu valkosipuli, chili ja mausteet. Anna muhia pieni hetki ja lisää vehnäjauho. Kypsentele vehniksiä hetki ja lisää sitten kerma ohuena nauhana samalla sekoittaen. Lisää kasvisliemikuutio ja huuhtele kermatölkki vesitilkalla joka lisätään kastikkeeseen. Lisää tuorejuusto, sekoita laiskasti ja nosta pois levyltä.

Tee ensin lisäke, samalla kastike. Lopuksi paista pihvit ja kasaa halutunlaisia annoksia. Tarjoillaan pienten punaisten kanssa. Bon ek..eikun bon appétit!

[Vate]

Hmm... Saan chilejä ja kokkikirjan joululahjaksi... Tämä tietää hyvää...

Eli, hienoja ruokia oot loihtinut, ja kuvasikin on aika hieno !

[Ryhis]

Syksyn pimeyden jyllätessä päälle kuin verottaja huomaan tekeväni yhä useammin erilaisia keittoja. Ehkä ne ovat jonkinlaista lohturuokaa nollakelissä, sysipimeässä, vaeltavalle ugrille. Sienikeitto on keitoista helpoimpia, otetaan vain kiehuvaa vettä ja blå ban..

Mitä helvettiä?

Pussikeitot ovat petrokemiateollisuuden, eli einesvalmistajien todellinen "license to steal". Hanaveteen keitetään jotain jämiä ja koko roska pakastekuivataan. Sitten John Eines, Eines-yhtymän pääjohtaja neuvoo uskollisille vasalleilleen, että mitä soppaa pussitetaan tänään urpoille kuluttajille.

"Kalle-Ahmed! Ota kilo niitä venäläisten herkkusienien perkuujätteitä jotka on kuivattu kunnes ne hajoavat ja sekoita tuo kilo tonniin 'keittopohjaa'. Ja yritä tällä kertaa olla pudottamatta hengityssuojaintasi paljuun, ihmiset valittavat nykyään niin herkästi!"

Ja kas näin saadaan puoli miljoonaa sienikeittopussia maailmalle. Ruoka on "helppo" koska siihen pitää lisätä vain vesi ja se on halpa, koska "pussikeitto" on halpa ja vesi ilmaista. 1½-2€ kustantavassa pussikeitossa on katteen pakko olla +60%. Tuote säilyy ikuisesti, joten logistiikkaa ei tarvitse miettiä ja hiivauutteet yms. E-aineet takaavat ehdan sekä raikkaan maun - jos vettä on juuri oikea määrä.

Oivaa apettta jos on sotatila päällä, mutta muutoin ei pussikeittojen ostamista voi perustella mitenkään.

Ripeä kotitekoinen sienikeitto syntyy täten;

2-4 prk säilykesieniä riippuen kuinka paljon sattumia tahdot! (voi käyttää tuoreitakin jos jaksat vähän viipaloida niitä...
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
Voita, vehnäjauhoa, suolaa, mustapippuria. Lipstikkaa tai liemikuutioita.

Pilko sipulit ja valkosipulit, nakkaa kattilaan ja sekaan 50g voita ja 1/4 dl öljyä, kuullottele hiljaisesti.
Kun sipulit ovat ihanan läpikuultavan oloisia, lisää useampi ruokalusikallinen vehniksiä. Yritä saada aikaan sellainen tasainen massa mitä pystyy juuri ja juuri kääntelemään pannussa. Freesaa syntynyttä tuotetta kunnes se juuri-ja-juuri alkaa saada väriä.
Kippaa säilykesienet liemineen pataan, hämmennä.
Lisää kerma ja mausteet, hae oikea viskositeetti lisäämällä vettä, itse diggaan vähän paksummasta sopasta. Viittä vaille kastikkeesta!

Pientä extraa keittoon voi hoitaa näppärästi vaikka jollain maustetulla tuorejuustolla. Tai smetananokareella. Ja uskokaa tai älkää, curry sopii sienikeittoon kuin nenä päähän. Pari teelusikkaa väkevää curryjauhetta sekaan niin arkinen soppa suorastaan tihkuu siirtomaa-ajan romantiikkaa.

[Ryhis]

Hmm... Saan chilejä ja kokkikirjan joululahjaksi... Tämä tietää hyvää...

Eli, hienoja ruokia oot loihtinut, ja kuvasikin on aika hieno !

Kiitos!

[jaolsten]

Hei!

Hienoja ja maanläheisiä ohjeita! Pidän etenkin tämän kokin tyylistä kertoa jo resepteissäkin, esimerkiksi miten sitä viimeistä tilkkaa kermaa ei kannata jättää sinne tölkkiin eikä huuhdella viemäriin. Itse huuhtelen varmuudeksi kahteen otteeseen kermatölkit ja keittelen vain vähän kauemman kasaan.

Okei sitten tuo sisäpaistin käyttö, briljanttia! Itse tuskastuin opiskeluaikoina kun en kaikessa köyhyydessäni pystynyt viikonlopun pihvilihoja ostamaan. Jossain vaiheessa löysin jostain -50% tarjouksesta ison köntin sisäpaistia ja päätin testata. Leikkasin paistin varmaan neljään palaan ja laitoin elmukelmu-muovipussi päällä pakastimeen niistä kolme. Neljännen leikkasin ihan normaalin pihvin paksuiseksi, mutta asettelin pihvin kaksinkerroin taitetun elmukelmun väliin. Sitä mänttäsin nyrkillä, kunnes oli melkein lautasen levuinen ja kolmasosa alkuperäisestä paksuudesta. Sama joka pihville, jonka jälkeen muovipussiin marinadin (suolaton, sokeriton) kanssa. Muovipussiin pienet puristelut jotta marinadi tunkeutuu voimalla lihan syihin. Jatketaan tarinaa nyt vuosikymmen myöhemmin, ikäänkuin ohjeen muodossa.

Valurautapannu HelvetinKuumaksi™ ja pannulle oliiviöljyä ja nokare meijerivoita (oliiviöljyn ansiosta voi ei pala niin helposti). Noihin ohkaiseksi moukaroituihin pihveihin riittää HelvetinKuumalla™ pannulla alle minuutin per puoli. Itse testaan aina yhdellä ylimääräisellä pihvillä 40-60sekuntia paistaen, leikkaan pihvin ja arvioin kypsyyden perusteella miten kauan "pääsatsin" paistan. Ja saapahan ruuanlaiton lomaan avecin kokin punkkumaisteluille, yök. Pääsatsista kaksi pihviä kerrallaan pannuun, enempää ei mahtuisikaan. Pannulla vasta suola ja pippuri paistettuun pintaan. Varo ettet raasta suolaa/pippuria myllystä HelvetinKuumalle™ paistinpannulle! Itse pihvi kutistuu pannulla jonkinverran, kun syyt menevät umpeen. Samalla liha saa kuitenkin rapsakan pinnan pitäen kuitenkin mehut sisällään.

Valmiit tuotokset kuumalle tarjoilulautaselle ja folio löyhästi päälle jotta liha vetääntyy muttei vety. Lihojen päälle vielä maun mukaan lisää suolaa, pippuria,  tuoreita yrttejä, itsetehtyä chilimaustevoita etc.

Tuosta sienikeitosta... Itse teen mieluiten itsekerätyistä, kuivatuista kanttarelleista tai suppiksista. Ne kun on niin kovin helppo murentaa sopivankokoisiksi palasiksi. Liuotus, huuhtelu juoksevassa vedessä, freesaus salottisipulin, meijerivoin ja ruusu/merisuolan joukossa, varovasti sitruunaa, kermaa/creemfreessiä, yrttejä/makuja ihan oman maun mukaan.

Anteeksi Räyhis, että tunkeuduin sun köökkiis...

[Marjis]

Hmm,  omat kokemukset sisäpaistin käytöstä sen sijaan on ihan päinvastaista.  Kaveri toi grillipirskeisiin vuorokauden verran punaviinimarinadissa ollutta pihvilihaa, sisäpaistista oli kuulemma leikattu.   Liha oli pirun sitkeää, eikä kunnon paloja meinannut löytyä kuin muutama per pihvi.  Oliko liha leikattu väärin vai oliko tuo nuijimisen puute niin fataali puute, että koko kokkaus meni pilalle?   Leikkauksesta olen kyllä aika varma että liha oli leikattu oikein,  kyllä kaverini niin monta kertaa on onnistuneita pihvejä tehnyt.. 
Ja pahoittelut myös Räyhiksen keittiöön tunkeutumisesta,  ajattelin että jotenkin sivuaa kuitenkin aihetta.   

[jaolsten]

Hmm,  omat kokemukset sisäpaistin käytöstä sen sijaan on ihan päinvastaista.  Kaveri toi grillipirskeisiin vuorokauden verran punaviinimarinadissa ollutta pihvilihaa, sisäpaistista oli kuulemma leikattu.   Liha oli pirun sitkeää, eikä kunnon paloja meinannut löytyä kuin muutama per pihvi.  Oliko liha leikattu väärin vai oliko tuo nuijimisen puute niin fataali puute, että koko kokkaus meni pilalle?   Leikkauksesta olen kyllä aika varma että liha oli leikattu oikein,  kyllä kaverini niin monta kertaa on onnistuneita pihvejä tehnyt.. 
Ja pahoittelut myös Räyhiksen keittiöön tunkeutumisesta,  ajattelin että jotenkin sivuaa kuitenkin aihetta.   

Paistoitteko grillissä parilalla vai ritilällä? 

[Ryhis]

Ekalla sivulla nimenomaan toivon, että kyökkiin änkeäisi mahdollsimman monta "kuokkavierasta" niin saadaan tarpeeksi mielipiteitä ja kertomuksia. Toisen herkku voi olla toisen inhotus ja jollakulla saattaa aivan uusi lähestymistapa johonkin perinteisempään juttuun.

Tuosta sienikeitosta... Itse teen mieluiten itsekerätyistä, kuivatuista kanttarelleista tai suppiksista. Ne kun on niin kovin helppo murentaa sopivankokoisiksi palasiksi. Liuotus, huuhtelu juoksevassa vedessä, freesaus salottisipulin, meijerivoin ja ruusu/merisuolan joukossa, varovasti sitruunaa, kermaa/creemfreessiä, yrttejä/makuja ihan oman maun mukaan.

Ei kato neljännen polven stadilainen voi metsään mennä, sinne eksyy, siellä on kylmää ja märkää ja siellä on ötököitä. Hirvikin saattaa pistellä poskeensa jos on varomaton!

[Ryhis]

"Maulis" heitti ilmoille aika mielenkiintoisen reseptin. Pankaas joku testaten.

http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/artikkeli/Vihre%C3%A4+ohratto/1135269835167

[Marjis]

Paistoitteko grillissä parilalla vai ritilällä? 

Satavarma en oo, mutta muistaakseni parilalla.

[ana198]

Jos tosissaan sisäpaistista alkaa pihvejä vääntämään niin lähtötuote pitää sitten olla todella hyvässä kuosissa. Marketin peruspaistista ei saa ilman tunteja kestävää todella miedossa lämmössä tapahtuvaa kokkausta mitään murean tapaistakaan aikaan, hyvä jos sittenkään.
Jos siis muutakin kuin nuijittuja lehtipihvejä meinaa vääntää. Jos paistin jättää normipihvinkypsennysajalla mediumiksi niin se on tajuttoman sitkeää, tietty jos siitä tykkää ni antaa mennä vaan.

Jos filee tuntuu tylsältä, eihän se maistu oikeastaan miltään kieltämättä, niin tarttui joku aika sitten matkaan kaupasta flanksteak. En ole vielä hyvää käännöstä tuolle osaa nautaa löytänyt mutta youtube ohjeiden avulla siitä tuli tajuttoman hyvää.

[NikoE]

Flanksteak on naudan kuve. Kuveestaa saa ihan pihvejäkin tehtyä, lihaa pitää vähän ensin moukaroida sitten paistaa hyvin pikaisesti ja siivuttaa todella ohueksi tai sitten kypsentää pitkään. Käväsin tuossa Tampereen Oluthuone Esplanadilla eräs ilta syömässä ja heillä sattui olemaan listalla Limousine härän kuvetta. Oli tajuttoman hyvää, valmistusaika 40minuuttia, mutta kyllä kannatti odottaa. Liha oli järjettömän hyvä laatuista.

[Marjis]

Jos tosissaan sisäpaistista alkaa pihvejä vääntämään niin lähtötuote pitää sitten olla todella hyvässä kuosissa. Marketin peruspaistista ei saa ilman tunteja kestävää todella miedossa lämmössä tapahtuvaa kokkausta mitään murean tapaistakaan aikaan, hyvä jos sittenkään.
Jos siis muutakin kuin nuijittuja lehtipihvejä meinaa vääntää. Jos paistin jättää normipihvinkypsennysajalla mediumiksi niin se on tajuttoman sitkeää, tietty jos siitä tykkää ni antaa mennä vaan.

Jotenkin samanlaiset fiilikset mulla oli ennen ja etenkin jälkeen tuon meidän grillisession. 
Eli vaatiiko tuo sisäpaisti aina ihan tolkuttoman esikäsittelyn: nuijimisen,  tosi pitkän marinoimisen,  todella ohuen siivutuksen, vai mikä se taika on oikeasti?

[NikoE]

Kun muistaa siivuttaa vastasyyhyn lihaa niin se helpottaa jo suuresti. Itse en pahemmin  usko marinoinnin vaikuttavan lihan mureuteen vaikka näin joka paikassa paasataankin.

[Vate]

Pitäisi polttaa kaikkien suut kotitaloustunilla... Sikapossujalapenosetä voisi auttaa tässä sapotaasissa!

[Ryhis]

Jos tosissaan sisäpaistista alkaa pihvejä vääntämään niin lähtötuote pitää sitten olla todella hyvässä kuosissa. Marketin peruspaistista ei saa ilman tunteja kestävää todella miedossa lämmössä tapahtuvaa kokkausta mitään murean tapaistakaan aikaan, hyvä jos sittenkään.
Jos siis muutakin kuin nuijittuja lehtipihvejä meinaa vääntää. Jos paistin jättää normipihvinkypsennysajalla mediumiksi niin se on tajuttoman sitkeää, tietty jos siitä tykkää ni antaa mennä vaan.

Jotenkin samanlaiset fiilikset mulla oli ennen ja etenkin jälkeen tuon meidän grillisession. 
Eli vaatiiko tuo sisäpaisti aina ihan tolkuttoman esikäsittelyn: nuijimisen,  tosi pitkän marinoimisen,  todella ohuen siivutuksen, vai mikä se taika on oikeasti?

Tuo sisäpaisti jonka tein oli valehtelematta ostettu sekakäyttäjältä, joka oli varastanut sen kaupasta. En edes tiedä koska ja miten lihaa oli varastamisen jälkeen säilytetty. Kelpo kamaa se kuitenkin oli. En nuijinut siitä lehtipihvejä, vaan kevyesti rystysillä litistelin 1½-2 cm siivuiksi viipaloitua pihvejä. Eikä ollut sitkasta. Toisin kuin seuraavalla viikolla ostamani naudan ulkofile josta sai renssata 15% painoprosenttia pelkkää kalvoa pois, se oli sitkeä ja hankalasti syötävä.

Kun muistaa siivuttaa vastasyyhyn lihaa niin se helpottaa jo suuresti. Itse en pahemmin  usko marinoinnin vaikuttavan lihan mureuteen vaikka näin joka paikassa paasataankin.

Poikkisyyhyn. Kemiallinen kypsytys on ihan tosiasia.